Kaivon Pohjalta

mitä mitä mä teen,
mihkä mä mun elämääni vien,
kaikki nää on mulle yhtä tuntemattomia kuin jumalani tiet,
askeleeni mustat on siks oon niin onneton,
elämäni varjoa varjostan,
yritän samalla elämääni arvostaa,
mut minkäs sille voin kun tunteisiin katoan,
sen kautta elämä hajoaa,

elämän ohjenuora,
katkennu ja meinannu sen takiiki kuolla,
oon pohjanoteeraus,
luotu pelleks ja yleiseks narriks,
pohjal pitää käydä et vois nousta vauhdil,
mua ei opetettu rakastamaan,
tai mitään muuta vastaavaa,
kaikki me kärsitää kroonisesta taudista,
eli ihmisyyden valheista.

täältä pohjalta odotan nousua,
se saatta tapahtua huomenna tai joskus vaikka koulussa,
mut jos se on ennaltä määrättyä,
toivon että siihen ois enään yks pysähdyn,
ja toivoisin et se ois nyt.