Narsistien/psykopaattien lapset

Hae ihmeessä vertaistukiryhmään tai terapiaan, muuten vatvot noita asioita koko loppuelämäsi. Saman kokenut ja eheytynyt.

Paras keino päästä irti narsistisesta vanhemmasta on se, että rajoitat kanssakäymisen minimiin ja annat anteeksi. Unohtaa et voi, mutta anteeksi voit antaa. Anteeksi antaminen ei tarkoita väärien tekojen hyväksymistä, vaan päästämistä irti vanhoista asioista. Hyväksy elämäsi todellisuus sellaisena kuin se on ja jätä rankaíseminen Jumalalle. Hän kyllä huolehtii siitä asiasta.

Narsistien ja psykopaattien lapsistahan voi tulla melko erilaisia, lähes täysin persoonallisuudeltaan poikkeavia. Narsistin lapsena, kuten sinä kerrot, tottuu alistavaan vanhempaan, eikö totta? Ehkä narsistivanhempasi on vienyt sinulta minyyden ja totuttanut sinut siihen, että hänen/muiden tahtoon on alistuttava. Eikö totta? Itse narsistin uhrina eläneenä ja asiaa tutkineena voin myös itse näin todeta. Olen erittäin pahoillani puolestasi ja saat kaiken myötätuntoni.

Psykopaateilla esiintyy myös rikollista käytöstä ja pahimmassa tapauksessa jopa oman lapsen hyväksikäyttöä, omatuntoa kun ei heillä ole minkäänlaista. Psykopaattien lapsilla saattaa myös esiintyä em. piirteitä, mutta heistä saattaa tulla introvertillä tavalla epäsosiaalisia persoonallisuuksia aikuisina. Pahimmassa tapauksessa lapsuuden traumat saattavat johtaa samanlaiseen rikolliseen ja aggressiiviseen käytökseen aikuisiällä, jos traumoja ei ole purettu esim. terapiassa.

Miten päästä yli narsistisesta vanhemmasta? Siinä vasta kysymys, eikä täydellistä kaikille sopivaa vastausta löydy. Paras keino on kuitenkin yrittää tuntea itsensä ja omat vahvuutensa mahdollisimman hyvin, eikä päästää narsistivanhempaa alistamaan enää YHTÄÄN. Vertaistukiryhmät (Narsistien tuki ry) auttavat kun saa kuulla muiden kokemuksia! Asiasta yli voi päästä kuten olet päässytkin, mutta muisto säilyy varmasti ikuisesti. Olet kuitenkin rohkea kun kirjoitat tänne ja uskon vahvasti että sinusta tulee täysin tasapainoinen ja vahva aikuinen! Sinulla on puolellasi paljon ymmärrystä ja halua auttaa. Jaksamista!

Hyvä jos kumpikaan vanhemmistani muistivat koskaan edes nimeäni oikein...Kutsuivat aina sisaruksen nimellä "vahingossa." Se on hauska, miten molemmilla vanhemmillani oli aina jonkunlainen "muistihäiriö", mitä tulee minuun ja minun elämääni...muistivat kyllä sisarusten kaverit ja juhlapäivät, synttärit ja muut, mutta minä...Ikäänkuin en olisi koskaan ollut olemassakaan.

Ymmärtäisin sen jos olisin jotenkin ulkoisesti poikkeava, tai muuten häpeää aiheuttava, mutta synnyin vain sellaiseen osaan, enkä tiedä vieläkään oikein, että miksi.
Eihän tuolla asialla sinänsä enää väliä...Kumma juttu vain.

wlp jo kirjoittikin tuosta omien vahvuuksien löytämisestä.

Ei ole sinun kannettavanasi se, mitä aikuinen on tehnyt lapselle. Et ole asiaan voinut vaikuttaa. Eli päästä mahdollinen tiedostamatonkin syyllisyys ja häpeä mielestäsi.

Aikuinen, joka ei ole hoitanut hommaansa oikein, on ollut kypsymätön, ymmärtämätön tai kyvytön. Kukin eri syistään. Asian hyväksyminen tätä näkökulmaa kohti voi auttaa siinä, että voi antaa anteeksi. Ilman sitä asia tulee aina kalvamaan. On vain luovuttava.

Palataan noihin vahvuuksiin. Itsessäsi ja ominaisuuksisasi on paljon hyvää, joihin kaltoinkohtelija ei ole päässyt kiinni. Muista nämä ja tarkastele näitä. Hän ei ole kajonnut sinuun niiltä osin. Eli sinulla noiden ominaisuuksien lisäksi on mahdollisuus kasvaa myös ihmiseksi, joka ei jää kaipaamaan menettämäänsä, vaan on kiitollinen siitä hyvästä, mikä on jäljellä. Ja se antaa myös toivoa tavoitella lisää sellaisia asioita elämässään, minkä kokee itselleen hyväksi. Määräysvalta elämääsi on juuri sinulla itselläsi ja omissa tekemisissäsi, ei kaltoinkohtelijassa, muistoissa eikä menneisyydessä.

Kiitos kaikille vastanneille! :) Etenkin WLP, kiitos viisaista sanoistasi.
Olen katkaissut kaikki välini tähän narsistivanhempaani. En siis ole missään tekemisissä hänen kanssaan enkä aio koskaan ollakaan. Anteeksi anteminen on vaikeaa, etten sanoisi jopa mahdotonta. Miksi minun pitäisi antaa anteeksi hänelle? Hän oli sairas ihminen joka teoillaan pilasi minun elämäni. Vielä vuosienkin jälkeen kärsin hänen takiaan.

Koko minun persoonallisuuteni on todellakin muotoutunut kaikesta tuosta koetusta. Kuinka persoonallisuuteni voisi enää muuttua?? En pidä siitä kuka olen ja siksi olen vihainen tälle ihmiselle joka teki minusta tälläisen.

Eheytyä voi vielä aikuisenakin, mutta anteeksi ei todellakaan tarvitse antaa, kuin itselle, että on kärsinyt liiankin kauan. Narsulle ei tarvitse anteeksi antaa!

Olen samaa mieltä. Anteeksianto vapauttaa vasta lopullisesti (muissakin ihmisuhdeongelmissa kuin narsistikuvioissa).

Kun on kaltoinkohdeltu ajattelee helposti, että anteeksiannolla vapauttaa sen, jolle on katkera eikä sen vuoksi voi ajatellakaan antavansa anteeksi.

Mutta tärkeintä on, että samalla ja ensiisjaisesti vapauttaa itsensä. Niin kauan kuin ajattelet, että et anna anteeksi, tuo ihminen tuo mieleesi pahoja ajatuksia ja syö energiaasi. Mitä tervehtymistä, eroonpääsemistä se on?