Viiltelyarvista.

Moi....Täällä on 1 kohta 24 vuotta täyttävä nainen, joka sairastu masennukseen joskus 14-vuotiaana ja jota kiusattiin pahasti samoihin aikoihin ja joka vihaa niitä kiusaajia vieläkin. Ne sano mulle, että mä olen tosi iljettävä, ruma ja oksettava ja ettei kukaan poika tykkää musta sen vuoksi. Mulla oli sillon muutenki huono itsetunto ja nää kusipäät tuhos sitä vielä lisää. Noh, voit kuvitella, mitä siitä seuras.
Mä en ylä-asteella vielä pahemmin viillellyt, yritin kyl sitä jo 9.luokalla, mut en tehny sitä todellakaan mitenkää paljon. Yritin 16-vuotiaana viiltää ranteet auki, olin sillon tosi masentunut. Aloin vahingoittaa itteeni eri tavoin, viiltelin, mut vaa jonku verran, tumppasin tupakoita ihooni ja polttelin itteeni tuli-tikuilla ja yritin sitä sytkärin liekilläkin, teloin omaa kättäni hakkaamalla sitä seinään ja sit otin pari kertaa lääkkeitä. Mä ajattelin, että mä ansaitsen satuttaa itteäni, koska en oo hyvännäköinen ja tarpeeks hyvä naiseks ja miehelle riittävä ja ansaitsen kuolla.
Tätä kesti sellaset 6 vuotta. Kävin pari kertaa psykiatrisessa sairaalassakin ja viimesen kerran, ku olin siellä, mulla todettiin vakava masennus psykoottisin oirein, vaikka mä en kyllä ollu mitenkää psykoottinen sillon, ku otin lääkkeitä, mut ne perusteli, että mä oon, ku mä oon yrittäny itsemurhaa, jollon mun todellisuudentaju on heikentyny, koska mä en oo nähny mun tilanteeseen muita ratkasuja ku itsemurha....Vittuun psykiatrit, vaikka osa niistä on iha hyviäkin....;)
Että niin mullaki on arpia, mut vitut siitä. Mä en edes yritä peittää niitä, koska ne joka tapauksessa on olemassa eikä ne siitä mihinkää itestään häviä, vaikka ne peittäskin, joten vitun väliä mun mielestä....;)
Ehkä jossain juhlissa yms. tietyissä tilaneissa, missä ne on suotavaa peittää, ni sillon kyl peitän, mut muuten annan olla, kun ei mun kädet edes ole täynnä villtojälkiä. Anyway, sä kysyit, miten sä voisit saada ne haalistumaan.
Mä en kyllä keksi oikein mitään hoidollista keinoa tohon, ku en oo mikää lääkäri, mut mulle tulee mieleen just joku voide, jonka väri kätkee ne arvet.
Kokeile erilaisia rasvoja ja voiteita. Tai värjää ihos jollai aineella, esim. hennalla. Sen luulis kyl peittävän ne viillot hyvin....Muuta mä en oikei osaa sanoa.
Ota joltai kauneudenhoitotuotteiden myyjältä selvää, mistä sitä hennaa saa.
Se on sellanen aine, millä esim. muslimit värjää käsiään ja jalkojaan.
Mut muuten mun mielestä sun ei kannata välittää, vaikka sun arvet näkyvätkin, muuten ku ehkä tietyissä tilanteissa, mut ei sun tarvi AINA peitellä, koska mitä se auttaa? Jos ihmisellä on arpia sun muita jälkiä kehossaan, ni sit niitä on.
Ei ne mihinkään siitä häviä, että niitä peittelee. Se on niin selvä....:)
Nää viiltoarvetki on vaa osa meitä, jotka on viiltelyä harrastaneet ja eikä sitä voi siitä miksikään muuttaa. Ja kun on kuumat kesät ja sä yrität niitä peitellä, ni en
mä ainakaa rupee tukehtuu liian vaatetuksen alla ku joku kääritty muumio konsanaan....;D Miks suotta, kun muutenki on nii kuuma, että ihmisen ois sama olla puolialasti ulkona ja miksei vois ollakki niinku miehet kulkee sillon vaa alushousuissa ja shortseissa kengissä? ;D Miks ihmisen pitää viiltoarpien takia sillon kärsiä, ku muutenki on nii kuuma, että meinaa tukehtua, vaikka täällä Suomes nyt talvi ja kylmä onkin? Älä stressaa niistä arvista niin paljoo.
Kyllähän sitä varmaan kaikkee laidasta laitaan ajattelee, ku näkee jollain viiltoarvia, mut niinku mä sanoin, että jos niitä jollain on, niin niitä on ja sille ei voi mitään. Sinuna en painais ollenkaan huomioo siihen, mitä ihmiset susta ajattelee sun viiltojen takia. Minkäs sä niille enää teet? Arville. Pää pystyyn vaa ja nauti elämästäs ja kokeile niihin arpiin erilaisia voiteita ja rasvoja. Voitele samalla koko ruumiis sillä voiteella, niin näytät paljon aidommalta...Ja koita jaksaa....Sitä mä teen kokoajan, vaikka mullakii on omat ongelmani....:)

Kiitos viestistäsi! Mulla on samanlaista taustalla, vakavaa koulukiusaamista ja osastoilla oleskelua. Nyt tosiaan menee hieman paremmin ja uskon että tämä elämä tästä alkaa viimein sujua! :)

Ja kiitos rohkaisevista sanoista arpien suhteen. Se on totta, että niille ei mitään voi ja ne on tossa eikä ne siitä koskaan katoo. Tietenkin töissä peitän ne ja juhlissa. Tällä hetkellä kaikkialla muualla paitsi kotona. Jotenkin ne on vaan rumat, kun ne on punaset.

Mutta mietin tekstiäsi, tulin tulokseen että varmaankin vaan pelkään sitä että joku just kysyy niistä. Mitä siinä tilanteessa vastaa? Mitä sä oot vastannu?

Ja kiitos vinkeistä, täytyy ottaa tosta hennasta selvää enemmän! :)

Totuus on, ettei millään voiteella ole mitään tieteellistä näyttöä arpien haalistumisen suhteen. Oletko muuten koekeillut meikkaamista? Kuulema toimii ihan hyvin.

Noihin kysymyksiin on montaa vastausta, riippuen arpien olemuksesta ja kuinka hyvin tunnet kysyjän. Ventovieraille voit vastata sarkastisesti, kuten "Juoksin piikkipensaan läpi" tai "olen huono kokki". Ja aina voit olla vaan hiljaa, ei se heille kuulu. Kavereille ei kannata kertoa valheita, jos et halua puhua siitä niin sano "En halua puhua siitä"

Joo, oon lukenu jostain tietystä meikkivoiteesta, joka peittää arvet hyvin. Ongelma on vaan se, että pitäis sitä meikkivoidetta laittaa molempiin käsiin ihan kaikkialle, joten se on jäänyt. Ei auta varmaan kun vaan odotella että arvet haalenee ajan kanssa..

Onko täällä ketään, kuka ei peitteile arpiansa, vaikka ne vielä vähän punoittaa? Kehtaako niin tehdä..?

Minun tyttärelläni on todella pahat arvet.
Enää ne eivät punota, mutta noin vaalenneinakin ne on tosi näkyvät. On puhuttu lääkärille, ja laseria kuulemma vois kokeilla, tosin tuloksesta ei voi mennä takuuseen. Melkein ainoa keino hänen kohdallaan olisi plastiikkakirurgia.
Tyttö on nyt 21, ei peittele käsivarsiaan enää ja ottanut kolme tatuointiakin niihin. Nyt menossa ottamaan neljänen!
Kokeilimme aikoinaan tuota Kelo Cotea ja kyllä se pienempiin arpiiin jonkin verran vaikutti vaalentavasti, isompiin ei juurikaan. Ja monta putkiloa siihen meni ennen kuin tulosta yhtään näkyi!

Mutta kyllä, mielestäni arvet voi rohkeasti näyttää. Samaa mieltä on hänkin nykyisin, on nyt "sinut" niitten ja menneisyytensä kanssa, mistä olen tosi tosi iloinen!
Tsemppiä sinulle!

Mä kävin kerran plastiikkakirurgin vastaanotolla näyttämässä mun viiltelyarpia ja sen tyly kommentti oli vaan, että mitään ei ole tehtävissä. Olin sisällä joku 30 sekuntia ja sillä ei näyttänyt olevan enempää sanottavaa. En kuitenkaan heti lähteänyt vaan halusin vähän tarkennusta, sitten se sanoi, että paria arpea voi koittaa leikata ja ommella pienemmäksi, mutta takuita ei ole, että tulisi paremmaksi. 5 min. maks ja päälle 80 euron lasku. "Kun iho on rikki, se on rikki" jäi siitä reissusta mieleen. Tulipa sinnekin klinikan tietoihin mun mt-ongelmat. Ei olis kannattanut käydä.

En tiiä miten toimii viiltelyarvissa, mutta minulta lähti aika iso arpi ihan vaan sillä, että laitoin siihen säännöllisesti Bepanthenia. Kannattaa kokeilla ainaki:)

Tämän toimivuudesta en tiedä, mutta olen kuullut, että joillakin raakaravintoa/_hurjasti_ kasviksia syövillä ihmisillä on muiden positiivisten terveysvaikutusten ohessa haalentunut/kadonnut arpia. Jos on mahdollista kokeilla, niin...?:)

Tsemppiä!

^ kumpikin noista lauseista on täyttä paskaa. miettisit vähän ennen kun puhut.

Itseasiassa apteekeissa on nykyään myytävänä geeliä, joka haalentaa arpia ja pitkäaikasella käytöllä hävittää kokonaan.
Olen itse testaillut litkua siitä asti kun kauppoihin tuli käsistäni löytyviin arpiin (viiltely) ja voin sanoa sen toimivan.

http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/tuotteet/pages/product.aspx?pagetype=1&catalog=yasalescatalog&productid=5553642(yabasecatalog)

Niin, ei arvet koskaan tule katoamaan, haalistuu jonkin verran.

Tuli mieleen, että jos on rohkea, niin miksei ottaisi itsellensä jotain tatuointeja peittämään niitä? Vaikka ei sekään välttämättä terveellisin vaihtoehto ole. Tietenkin tatuoimisella kai voisi yrittää värjätä arven ihon väriseksi?

Toisena ideana tuli mieleen, että osa naisistahan pitää sellaisia käsivarren tai ranteen peittäviä vaatekappaleita? Mikä lie nimike? Yleensä taitavat olla kudottuja? Mielestäni niille joilla olen sellaisia nähnyt, on sopineet hienosti.

Arvet eivät katoa koskaan. Älkää ostako kalliita humpuukituotteita, ne voivat vaikuttaa arpiin vähän, mutta eivät poista niitä. Lisäksi ainakin omat arpeni ovat joko kuopalla tai koholla arpikudoksen takia, jolloin myös niiden peittäminen esim. meikkivoiteella on mahdotonta.

Sitruunaa

Moij!

Sinkki-voide mulla auttanut!!
Vuosia mennyt ja arvet vaalenneet!

En välitä ihmisten Tuijotuksesta tai Ennakkoluuloista,
äläkä säkään välitä!!!
Ne ei tiedä mitää,ne ei kuulu tähän tarinaan,joka harvoille luetaan-Jennin sanoin!

Olet kaunis omana itsenäsi,
älä peittele,Sulla on oikeus olla juuri semmonen ku oot!
astu valoon kaunokainen! ;-)))

Kaikki te paskanjauhajat voitte mennä itteenne!
Sisäisesti Ruma,aina Ruma!!!
Hah ha haa.
Säälin teitä,teidän onttoja sieluja ja elämätöntä elämää.

Hei!
Olen 21-vuotias ammattikorkeakouluopiskelija. Valmistua pitäisi yhteisöpedagogiksi vuoden päästä joulukuussa, joten opinnäytetyö on jo työnalla. Teen työni viiltelystä selviämisestä, selviytymistarinoista. Minua kiinnostaa juuri se, mitkä asiat johtivat viiltelyyn ja mitkä asiat auttoivat selviämään. Miten tapahtunut nähdään jälkeenpäin, mitä merkityksiä sille annetaan?
Olen nyt varmaan jo monta tuntia istunut koneen äärellä ja lukenut erilaisia selviytymistarinoita. Ja huh, te todella ootte selviytyjiä!
Haluaisiko teistä joku kertoa oman tarinansa mulle? Jos haastattelu ei tunnu hyvältä, nii voi myös kirjoittaa ihan vapaasti ja lähettää vaikka mun sähköpostiin: [email protected]. Olisin todella kiitollinen! Nii, ja tietenki kaikki tapahtuu iha anonyyminä. :)

vedä tatskoja päälle..myös arven päälle voi tatskata