Tuoss toisessa ketjussa on pitkään keskusteltu/kiisteltykin aiheesta onni, onnellisuus...
heitänpä tähän uuden aloituksen siltä pohjalta, onko/voiko narsisti olla onnellinen ihan itsessään ja parisuhteessa ja mistä hänen onnellisuuden kokemuksensa kumpuavat, miltä ne tuntuvat?
Voiko
8+16=24
28
112
Vastaukset
- 105
Ei voi luullakseni.
- 15+8=23
Niin taisi olla aika huono aloitus..
"Kun narsisti näkee muiden ihmisten onnellisuuden, hänen mieleensä syntyy helposti syttyvä keitos kihisevästä kateudesta, kiehuvasta raivosta ja väkivaltaisista ajatuksista."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html 15+8=23 kirjoitti:
Niin taisi olla aika huono aloitus..
"Kun narsisti näkee muiden ihmisten onnellisuuden, hänen mieleensä syntyy helposti syttyvä keitos kihisevästä kateudesta, kiehuvasta raivosta ja väkivaltaisista ajatuksista."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.htmlTuokin pikälti asennekysymys...
Ei kenenkään onnen pitäisi olla itseltä pois.- Voiko 7+10
dizel kirjoitti:
Tuokin pikälti asennekysymys...
Ei kenenkään onnen pitäisi olla itseltä pois.Voiko "uhri" ikinä löytää onnea vai onko muiden onni vain muistutus siitä että on itse heikko ja kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista?
- että näin
Voiko 7+10 kirjoitti:
Voiko "uhri" ikinä löytää onnea vai onko muiden onni vain muistutus siitä että on itse heikko ja kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista?
Tässä sulle vastaa nyt yksi uhri:
En ollut onneton lapsena enkä muissakaan suhteissani ennen narsistia, olin jopa 15 vuotta avioliitossa, josta lapsiakin. En ollut onneton vaikka tietysti joskus olin jostakin surullinen, nin kuin jokainen ihminen on, mutta pääasiassa ihan onnellinen. Avioliitto päättyi eroon, koska mieheni rakastui hyvin itsekkääseen naiseen, joka sai hänen päänsä pyörälle ja sai miehen pettämään minua. Ei kerran vaan toistuvasti. Kun jäi siitä kiinni, hän oli hyvin onneton, ei olisi halunnut erota minusta ja lapsista mutta sanoi, ettei pysty eroamaan tästä toisesta naisestakaan. Itki siinä vaiheessa usein, niin kuin minäkin mutta sanoi että tälle naiselle sopii se, että hän olisi edelleen kanssasi naimisissa mutta myös he tapailisivat toisiaan. Se ei sopinut minulle ja halusin eron. Olin jonkin aikaa tästä hyvin onneton mutta sitten oma elämäni jatkui ja rakastuin toiseen. Olin onnellinen. Tämän ex-aviomieheni kanssa olen ollut koko ajan ihan hyvissä väleissä mutta emme tietenkään tapaa enää kovinkaan usein, jossain lastemme juhlissa vain. Mies on ollut kauan avoliitossa tämän naisen kanssa jo kauan ja on muutaman kerran sanonut, että se on ollut vaikeaa, koska nainen on hyvin itsekäs ja vallanhaluinen. Emme ole siitä kovin paljon puhuneet, kun sehän ei enää kuulu minulle ja minulle tilanne oli joko tai ja kun hän ei aikoinaan tuntenut pääsevänsä eroon tästä naisesta niin ero oli mielestäni ainoa ratkaisu. Avoliittoni tämän toisen miehen kanssa kesti monta vuotta, mutta sitten hänelle sattui työelämässä hyvin ikäviä tapahtumia ja hän alkoi juoda rankasti. Hänen työnsä oli ollut hyvin vaativaa joten hän ei pystynyt hirveästi juomaan työaikanaan vaikka tiettyjä vaikeuksia oli hänen alkoholinkäytön hallinnassaan koko ajan mutta sitten kun hän joutui yllättäen työttömäksi hänen juomisensa lisääntyi rajusti ja hän joi monta kertaa viikossa. Jatkuvasti juodessaan hän muuttui persoonaltaan, viina ja sen saaminen merkitsi hänelle perhettä enemmän, ja lasten ja itseni takia halusin eron. Aikani surin tätäkin mutta sitten elämäni alkoi olla taas uomissaan ja en ollut enää onneton.
Tämän jälkeen seurustelin ja olin normaalin onnellinen ja elin tavallista elämää, mutta tämä suhde ei kuitenkaan johtanut yhdessä asumiseen ja aikanaan loppui luonnollisesti.
Sitten tapasin narsistin. Kaikki oli erilaista hänen kanssaan kuin mikään koskaan kenenkään muun kanssa. Lopulta olin todella heikko ja onneton, onnettomampi ja heikompi kuin koskaan elämässäni. Narsisti vei kaiken itseluottamukseni ja itsetuntoni. Lopulta erosin kun kysymys alkoi olla siitä säilynkö hänen kanssaan edes hengissä, hän oli väkivaltainen henkisesti ja sitten muutaman vuoden yhdessä oltuamme myös fyysisesti.
En ole mielestäni ihmisenä ollut kuitenkaan HEIKKO muiden kuin narsistin kanssa. En ole ollut silläkään tavalla heikko ettenkö olisi pystynyt ottamaan lapsistani vastuuta ja huolehtimaan heidän tarpeistaan normaalisti. En ole ollut heikko työelämässä. En ole muutenkaan missään ihmissuhteessa kokenut olevani niin HEIKOILLA ja masentunut kuin narsistin kanssa.
Enää en ikinä, IKINÄ, halua olla minkäänlaisissa tekemisissä narsistien kanssa. - xcch
Voiko 7+10 kirjoitti:
Voiko "uhri" ikinä löytää onnea vai onko muiden onni vain muistutus siitä että on itse heikko ja kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista?
"Voiko "uhri" ikinä löytää onnea vai onko muiden onni vain muistutus siitä että on itse heikko ja kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista?"
Jos lähdetään siitä tosiasista että narsistin hovilaiset on uhri, niin heidän onni on riippuvainen siitä kuinka narsisti heidät palkitsee. Koska he ovat kykenemätömiä ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista, vaan roikkuvat narsistissa kiinni, vieläpä vapaa ehtoisesti.
Avauksessa peräänkuulutettiin narsistin onnea, sitä ei ole. Ihminen joka on aina ottamassa mutta ei antamassa ei koe onnellisuutta. Narsisteilla on aina tiukka ilme, jos hymyilevät niin se on väkinäistä. Narsisteilta puuttu kokonaan sellainen naurava rento avoin hymy.
Nauru jos sitä on, niin se on myös joko väkinäistä tai kuten yhdellä nais-narskulla työpaikalla on "holtitonta hirnumista". Silloin kun sattuu sille päälle niin se nauraa kaikelle mahdolliselle holtittomasti. - Narsistia naurattaa
xcch kirjoitti:
"Voiko "uhri" ikinä löytää onnea vai onko muiden onni vain muistutus siitä että on itse heikko ja kykenemätön ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista?"
Jos lähdetään siitä tosiasista että narsistin hovilaiset on uhri, niin heidän onni on riippuvainen siitä kuinka narsisti heidät palkitsee. Koska he ovat kykenemätömiä ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tunteista, vaan roikkuvat narsistissa kiinni, vieläpä vapaa ehtoisesti.
Avauksessa peräänkuulutettiin narsistin onnea, sitä ei ole. Ihminen joka on aina ottamassa mutta ei antamassa ei koe onnellisuutta. Narsisteilla on aina tiukka ilme, jos hymyilevät niin se on väkinäistä. Narsisteilta puuttu kokonaan sellainen naurava rento avoin hymy.
Nauru jos sitä on, niin se on myös joko väkinäistä tai kuten yhdellä nais-narskulla työpaikalla on "holtitonta hirnumista". Silloin kun sattuu sille päälle niin se nauraa kaikelle mahdolliselle holtittomasti.Itse olen mielestäni narsisti ja nauran kyllä paljon. En kyllä niin usein muiden kanssa kuin muille. Parasta huumoria on muille nauraminen. Kyllä omatkin jutut naurattaa välistä...
Nautin myös elämästä erityisesti kun muut ovat siinä ajatusmaailmassa jossa haluan heidän olevan. En nauti kuitenkaan muiden kärsimyksestä... en ellen näe heidän sitä ansaitsevan, jos esim. nousevat minua vastaan jollain tavalla. Aika nopeasti silloinkin saan heidät paikalleen, näyttämättä minkäänlaista loukkaantumista heidän kommenteistaan ja antamatta heille otetta minusta he palaavat nopeasti ruotuun... - onneks ei tarviikaan
Narsistia naurattaa kirjoitti:
Itse olen mielestäni narsisti ja nauran kyllä paljon. En kyllä niin usein muiden kanssa kuin muille. Parasta huumoria on muille nauraminen. Kyllä omatkin jutut naurattaa välistä...
Nautin myös elämästä erityisesti kun muut ovat siinä ajatusmaailmassa jossa haluan heidän olevan. En nauti kuitenkaan muiden kärsimyksestä... en ellen näe heidän sitä ansaitsevan, jos esim. nousevat minua vastaan jollain tavalla. Aika nopeasti silloinkin saan heidät paikalleen, näyttämättä minkäänlaista loukkaantumista heidän kommenteistaan ja antamatta heille otetta minusta he palaavat nopeasti ruotuun...En haluaisi kuulla nauruasi. Narsistin nauru on kammottava.
Narsistia naurattaa kirjoitti:
Itse olen mielestäni narsisti ja nauran kyllä paljon. En kyllä niin usein muiden kanssa kuin muille. Parasta huumoria on muille nauraminen. Kyllä omatkin jutut naurattaa välistä...
Nautin myös elämästä erityisesti kun muut ovat siinä ajatusmaailmassa jossa haluan heidän olevan. En nauti kuitenkaan muiden kärsimyksestä... en ellen näe heidän sitä ansaitsevan, jos esim. nousevat minua vastaan jollain tavalla. Aika nopeasti silloinkin saan heidät paikalleen, näyttämättä minkäänlaista loukkaantumista heidän kommenteistaan ja antamatta heille otetta minusta he palaavat nopeasti ruotuun...Mietit liikaa muita ihmisiä...Tuskin haluat, että onnesi ja onnettomuutesi on riippuvainen muista ihmisistä ja siitä miten he toimivat, en minä ainakaan. Kannattaisi miettiä välillä itseäänkin. Siis sitä mitä oikeasti haluaa...ja miten sen voisi saavuttaa ilman muita. Sen jälkeen sillä ei ole paskankaan väliä, mitä muut tekevät/sanovat...
Tuo on vain ärsyttävä epäonnen kierre, jos sitä ei osaa katkaista...Nimittäin tuo, että muiden täytyy toimia ja ajatella juuri, kuten haluat, nimittäin kaikissa tilanteissa se ei ole edes mahdollista...Ja näin annat myös päätäntävallan elämästäsi näille muille ja toimit HEIDÄN mielialojensa mukaan...
Vallan illuusio, mikä on todellakin vain harhaa.
Tuo muille nauraminen, mistä arvelisit sen johtuvan? Vahingoniloinen nauru kumpuaa aina jostain ja sille on syynsä...Ne syyt ei ole muissa, vaan sinussa.
Se myös vain ruokkii omaa vihaa ja tekee elämänhallinnasta vaikeaa.- 4+5=9
dizel kirjoitti:
Mietit liikaa muita ihmisiä...Tuskin haluat, että onnesi ja onnettomuutesi on riippuvainen muista ihmisistä ja siitä miten he toimivat, en minä ainakaan. Kannattaisi miettiä välillä itseäänkin. Siis sitä mitä oikeasti haluaa...ja miten sen voisi saavuttaa ilman muita. Sen jälkeen sillä ei ole paskankaan väliä, mitä muut tekevät/sanovat...
Tuo on vain ärsyttävä epäonnen kierre, jos sitä ei osaa katkaista...Nimittäin tuo, että muiden täytyy toimia ja ajatella juuri, kuten haluat, nimittäin kaikissa tilanteissa se ei ole edes mahdollista...Ja näin annat myös päätäntävallan elämästäsi näille muille ja toimit HEIDÄN mielialojensa mukaan...
Vallan illuusio, mikä on todellakin vain harhaa.
Tuo muille nauraminen, mistä arvelisit sen johtuvan? Vahingoniloinen nauru kumpuaa aina jostain ja sille on syynsä...Ne syyt ei ole muissa, vaan sinussa.
Se myös vain ruokkii omaa vihaa ja tekee elämänhallinnasta vaikeaa.Noh, olihan sitä tullut joitain kommentteja tähänkin aiheeseen. Joku narsisti käänsi aiheen oitis "onnettomiin" uhreihin ja jätti vastaamatta siten kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
Ehkä hänen onnensa sitten tulee tuosta urien onnettomuuden ajattelusta, siinä kuin hänenkin joka nauraa paljon toisille. Sanonnan mukaanhan vahingon ilo on kaksinkertainen ilo.
Seuraava taas edelleen pohti asiaa myös toiseuden näkökulmasta ja niinikään tavallaan jätti vastaamatta kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
tietyllä lailla hain vastausta siihen, voiko narsisti olla onnellinen itsessään/kokea aitoa elämisen riemua ilman sitä toista.
Vai tuleeko hänen ohimenevät onnen kokemuksensa pelkästään toisen kautta.
Joko niin, että toinen antaa hänelle hänen tekemisistään positiivista palautetta (se alkuhuuma) tai myöhemmin hän kokee sitä vahingon iloa voidessaan hallita käytöksellään toista.
että kysymys yksinkertaistettuna oli...milloin narsisti on onnellinen ja mistä syystä.
Siihen vastausta ei ainakaan vielä tullut, että pitäneekö tuo sitten paikkansa, että narsistin "onnellisuus" liittyy tavalla tai toisella aina toisiin ihmisiin siihen lähteen/huomion saamiseen, oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Voisko ajatella sitten niin, että uhrin onnellisuus ja onnettomuus tekee narsistin yhtä lailla onnelliseksi. Että onnellisuus tulee siitä, että voi vaikuttaa toisen tunteisiin ja oloihin.
Mutta mitä jää jäljelle sitten, kun sitä uhria/ toista ei ole...narsisti on yksin, omassa varassaan. Elääkö hän silloin hovinsa kanssa muistoissaan, menneissä loiston päivissä. 4+5=9 kirjoitti:
Noh, olihan sitä tullut joitain kommentteja tähänkin aiheeseen. Joku narsisti käänsi aiheen oitis "onnettomiin" uhreihin ja jätti vastaamatta siten kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
Ehkä hänen onnensa sitten tulee tuosta urien onnettomuuden ajattelusta, siinä kuin hänenkin joka nauraa paljon toisille. Sanonnan mukaanhan vahingon ilo on kaksinkertainen ilo.
Seuraava taas edelleen pohti asiaa myös toiseuden näkökulmasta ja niinikään tavallaan jätti vastaamatta kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
tietyllä lailla hain vastausta siihen, voiko narsisti olla onnellinen itsessään/kokea aitoa elämisen riemua ilman sitä toista.
Vai tuleeko hänen ohimenevät onnen kokemuksensa pelkästään toisen kautta.
Joko niin, että toinen antaa hänelle hänen tekemisistään positiivista palautetta (se alkuhuuma) tai myöhemmin hän kokee sitä vahingon iloa voidessaan hallita käytöksellään toista.
että kysymys yksinkertaistettuna oli...milloin narsisti on onnellinen ja mistä syystä.
Siihen vastausta ei ainakaan vielä tullut, että pitäneekö tuo sitten paikkansa, että narsistin "onnellisuus" liittyy tavalla tai toisella aina toisiin ihmisiin siihen lähteen/huomion saamiseen, oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Voisko ajatella sitten niin, että uhrin onnellisuus ja onnettomuus tekee narsistin yhtä lailla onnelliseksi. Että onnellisuus tulee siitä, että voi vaikuttaa toisen tunteisiin ja oloihin.
Mutta mitä jää jäljelle sitten, kun sitä uhria/ toista ei ole...narsisti on yksin, omassa varassaan. Elääkö hän silloin hovinsa kanssa muistoissaan, menneissä loiston päivissä.Riippuu paljon lähteen laadusta, milloin tuntemuksia onnesta syntyy. Esimerkiksi hyvä kirja voi toimia narsistisena lähteenä. Liikunta. Taiteet. Ja tietenkin toiset ihmiset -- riippuen vastassa olevan ihmisen persoonasta.
- 13+8=21
temppuilija kirjoitti:
Riippuu paljon lähteen laadusta, milloin tuntemuksia onnesta syntyy. Esimerkiksi hyvä kirja voi toimia narsistisena lähteenä. Liikunta. Taiteet. Ja tietenkin toiset ihmiset -- riippuen vastassa olevan ihmisen persoonasta.
Mutta mitä jää jäljelle sitten, kun sitä uhria/ toista ei ole...narsisti on yksin, omassa varassaan
4+5=9 kirjoitti:
Noh, olihan sitä tullut joitain kommentteja tähänkin aiheeseen. Joku narsisti käänsi aiheen oitis "onnettomiin" uhreihin ja jätti vastaamatta siten kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
Ehkä hänen onnensa sitten tulee tuosta urien onnettomuuden ajattelusta, siinä kuin hänenkin joka nauraa paljon toisille. Sanonnan mukaanhan vahingon ilo on kaksinkertainen ilo.
Seuraava taas edelleen pohti asiaa myös toiseuden näkökulmasta ja niinikään tavallaan jätti vastaamatta kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
tietyllä lailla hain vastausta siihen, voiko narsisti olla onnellinen itsessään/kokea aitoa elämisen riemua ilman sitä toista.
Vai tuleeko hänen ohimenevät onnen kokemuksensa pelkästään toisen kautta.
Joko niin, että toinen antaa hänelle hänen tekemisistään positiivista palautetta (se alkuhuuma) tai myöhemmin hän kokee sitä vahingon iloa voidessaan hallita käytöksellään toista.
että kysymys yksinkertaistettuna oli...milloin narsisti on onnellinen ja mistä syystä.
Siihen vastausta ei ainakaan vielä tullut, että pitäneekö tuo sitten paikkansa, että narsistin "onnellisuus" liittyy tavalla tai toisella aina toisiin ihmisiin siihen lähteen/huomion saamiseen, oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Voisko ajatella sitten niin, että uhrin onnellisuus ja onnettomuus tekee narsistin yhtä lailla onnelliseksi. Että onnellisuus tulee siitä, että voi vaikuttaa toisen tunteisiin ja oloihin.
Mutta mitä jää jäljelle sitten, kun sitä uhria/ toista ei ole...narsisti on yksin, omassa varassaan. Elääkö hän silloin hovinsa kanssa muistoissaan, menneissä loiston päivissä."että kysymys yksinkertaistettuna oli...milloin narsisti on onnellinen ja mistä syystä."
No vaikka silloin, kun asiat sujuu niinkuin pitääkin...
Parhaat kiksit itse saan kuitenkin vaarallisista, tai muuten poikkeavista tilanteista. Tai siitä jos joku "haastaa" minut jonkunlaiseen "kilpailuun".
Tosin otan melkein kaiken jonkunlaisena haasteena...Pidän siitä, jos onnistun ylittämään itseni ja omat odotukseni itsestäni. (;- 18+3=21
dizel kirjoitti:
"että kysymys yksinkertaistettuna oli...milloin narsisti on onnellinen ja mistä syystä."
No vaikka silloin, kun asiat sujuu niinkuin pitääkin...
Parhaat kiksit itse saan kuitenkin vaarallisista, tai muuten poikkeavista tilanteista. Tai siitä jos joku "haastaa" minut jonkunlaiseen "kilpailuun".
Tosin otan melkein kaiken jonkunlaisena haasteena...Pidän siitä, jos onnistun ylittämään itseni ja omat odotukseni itsestäni. (;Niin, mutta liittyykö nuo kaikki mainitsemasi asiat tietyllä lailla edelleen niihin toisiin...
Jossain kohtaa olin ymmärtävinäni, että "haastat" kuitenkin ikäänkuin itseäsikin olemaan vähemmän narsistinen...kontrolloimmalla käytöstäsi. saatko sinä siitä iloa, vai onko se vain rankkaa puurtamista...
Entäs sitten...miten reagoit hiljaisuuteen, tapahtumattomuuteen, pelkkään olemiseen itsessäsi...ilman sen kummempaa tavoitetta mistään... 18+3=21 kirjoitti:
Niin, mutta liittyykö nuo kaikki mainitsemasi asiat tietyllä lailla edelleen niihin toisiin...
Jossain kohtaa olin ymmärtävinäni, että "haastat" kuitenkin ikäänkuin itseäsikin olemaan vähemmän narsistinen...kontrolloimmalla käytöstäsi. saatko sinä siitä iloa, vai onko se vain rankkaa puurtamista...
Entäs sitten...miten reagoit hiljaisuuteen, tapahtumattomuuteen, pelkkään olemiseen itsessäsi...ilman sen kummempaa tavoitetta mistään..."Jossain kohtaa olin ymmärtävinäni, että "haastat" kuitenkin ikäänkuin itseäsikin olemaan vähemmän narsistinen...kontrolloimmalla käytöstäsi. saatko sinä siitä iloa, vai onko se vain rankkaa puurtamista..."
Sekä että...Jos en saisi siitä mitään, niin tuskin sitä tekisin. :)
"Entäs sitten...miten reagoit hiljaisuuteen, tapahtumattomuuteen, pelkkään olemiseen itsessäsi...ilman sen kummempaa tavoitetta mistään... "
Tylsistymällä...Mutta pidän toisaalta sellaisesta, nimittäin silloin jos asiat ovat liian hyvin, se alkaa vain ärsyttämään...En tiedä miksi.
Tykkään kyllä istua ihan vain aloillani ja miettiäkin toisinaan...Aina se ei onnistu, jos on liian "levoton" olo. Joskus taas jos elämä tuntuu liian paikoilleen jämähtäneeltä alan pakkomielteisesti siivoamaan, tai jotain, koska en jaksa vain olla ja kaipaan vaihtelua ympärilleni. Mulla on yleensä aina yksi juttu mihin keskityn niin, että unohdan kaiken muun...Sitten kyllästyn, aloitan uuden projektin, kunnes taas kyllästyn...Yleensä tuollainen innostus johonkin asiaan kestää minuuteista, tunneista muutamaan päivään, kunnes taas lopahtaa.- 15+8=23
dizel kirjoitti:
"Jossain kohtaa olin ymmärtävinäni, että "haastat" kuitenkin ikäänkuin itseäsikin olemaan vähemmän narsistinen...kontrolloimmalla käytöstäsi. saatko sinä siitä iloa, vai onko se vain rankkaa puurtamista..."
Sekä että...Jos en saisi siitä mitään, niin tuskin sitä tekisin. :)
"Entäs sitten...miten reagoit hiljaisuuteen, tapahtumattomuuteen, pelkkään olemiseen itsessäsi...ilman sen kummempaa tavoitetta mistään... "
Tylsistymällä...Mutta pidän toisaalta sellaisesta, nimittäin silloin jos asiat ovat liian hyvin, se alkaa vain ärsyttämään...En tiedä miksi.
Tykkään kyllä istua ihan vain aloillani ja miettiäkin toisinaan...Aina se ei onnistu, jos on liian "levoton" olo. Joskus taas jos elämä tuntuu liian paikoilleen jämähtäneeltä alan pakkomielteisesti siivoamaan, tai jotain, koska en jaksa vain olla ja kaipaan vaihtelua ympärilleni. Mulla on yleensä aina yksi juttu mihin keskityn niin, että unohdan kaiken muun...Sitten kyllästyn, aloitan uuden projektin, kunnes taas kyllästyn...Yleensä tuollainen innostus johonkin asiaan kestää minuuteista, tunneista muutamaan päivään, kunnes taas lopahtaa.Noh, "vähemmän älykäs simpanssi"...nauraa...
jatkaa vielä typerää kyselyään...
kerrot tuossa kyllästymisestä, aloitat uuden, taas kyllästyt, innostus kestää vain hetken...
Jos puhutaan narsismista, niin se on kait tavallaan vuorovaikutuksellisen häiriö...eihän kenenkään narsimi ketään haittaisi jos se pysyisi vain siellä yksinäisydessä neljän seinän sisällä...
Seuraavaksi kysynkin, koskeeko tuo kyllästyminen, innostuksen lopahtaminen myös ihmissuhteita...
Se selittäisi tavallaan sen, miksi narsisti alkuhuuman jälkeen alkaa mitätöimään toista/suhdetta tyyliin ettei se loppujen lopuksi ollutkaan mitään...
ja sittenkö on taas pakko etsiä uusia ihmissuhteita, jotka innostavat hetken.. 15+8=23 kirjoitti:
Noh, "vähemmän älykäs simpanssi"...nauraa...
jatkaa vielä typerää kyselyään...
kerrot tuossa kyllästymisestä, aloitat uuden, taas kyllästyt, innostus kestää vain hetken...
Jos puhutaan narsismista, niin se on kait tavallaan vuorovaikutuksellisen häiriö...eihän kenenkään narsimi ketään haittaisi jos se pysyisi vain siellä yksinäisydessä neljän seinän sisällä...
Seuraavaksi kysynkin, koskeeko tuo kyllästyminen, innostuksen lopahtaminen myös ihmissuhteita...
Se selittäisi tavallaan sen, miksi narsisti alkuhuuman jälkeen alkaa mitätöimään toista/suhdetta tyyliin ettei se loppujen lopuksi ollutkaan mitään...
ja sittenkö on taas pakko etsiä uusia ihmissuhteita, jotka innostavat hetken..Niin, no sama asia tietenkin pätee myös noihin ihmissuhteisiin...
Ei jaksa kauan kiinnostaa.
Saatan kyllä ensin yrittää "herätellä" sitä toista olemaan mielenkiintoisempi, mitä harvoin tapahtuu. ( Kuulostipas typerältä, mutta en tiedä, miten tuon muutenkaan selittäisi... )
"ja sittenkö on taas pakko etsiä uusia ihmissuhteita, jotka innostavat hetken.. "
Ihmissuhteita voisi verrata harrastuksiin minulla...
Eli jos joku ihmissuhde päättyy ei se tarkoita välttämättä sitä, että etsisin heti uuden, riittää, että on jotain tekemistä...Olen ollut välillä sinkkunakin pitkän aikaa, mikä on ollut kyllä ihan yhtä mukavaa aikaa, kuin se parisuhteessa oleminenkin. Vaikka kieltämättä tuossa jälkimmäisessä on usein sitä actionia vähän enemmän. Ainakin alussa. :)- 13+16=29
dizel kirjoitti:
Niin, no sama asia tietenkin pätee myös noihin ihmissuhteisiin...
Ei jaksa kauan kiinnostaa.
Saatan kyllä ensin yrittää "herätellä" sitä toista olemaan mielenkiintoisempi, mitä harvoin tapahtuu. ( Kuulostipas typerältä, mutta en tiedä, miten tuon muutenkaan selittäisi... )
"ja sittenkö on taas pakko etsiä uusia ihmissuhteita, jotka innostavat hetken.. "
Ihmissuhteita voisi verrata harrastuksiin minulla...
Eli jos joku ihmissuhde päättyy ei se tarkoita välttämättä sitä, että etsisin heti uuden, riittää, että on jotain tekemistä...Olen ollut välillä sinkkunakin pitkän aikaa, mikä on ollut kyllä ihan yhtä mukavaa aikaa, kuin se parisuhteessa oleminenkin. Vaikka kieltämättä tuossa jälkimmäisessä on usein sitä actionia vähän enemmän. Ainakin alussa. :)Edelleen niitä raadollisen tuntuisia totuudellisia suoria vastauksia suoriin kysymyksiin.
olen minäkin lukenit Vakninin, josta löytyy nuo vastaukset, mutta kun olen se simpanssi...niin Vakninin tuntuu niin kaukaiselta hahmolta, että mieluusti sitä pohtii näitäkin juttuja tavallisen(suo anteeksi) narsistin kanssa.
jatkan vielä vähäsen, että okei, narsisti kyllästyy ihmissuhteisiinsa, saa ne päättymään, mutta miksi hän yrittää sada ne "toimimaan" sitten taas jonkin ajan kuluttua.
miksi ihminen/suhde johon aikoinaan kyllästyi, kiinnostaa sitte jo taas viikon päästä.
Tuotakaan asiaa simpanssi ei tahdo ymmärtää...kun itselle päättynyt ihmissuhde on päättynyt ihmissuhde. 13+16=29 kirjoitti:
Edelleen niitä raadollisen tuntuisia totuudellisia suoria vastauksia suoriin kysymyksiin.
olen minäkin lukenit Vakninin, josta löytyy nuo vastaukset, mutta kun olen se simpanssi...niin Vakninin tuntuu niin kaukaiselta hahmolta, että mieluusti sitä pohtii näitäkin juttuja tavallisen(suo anteeksi) narsistin kanssa.
jatkan vielä vähäsen, että okei, narsisti kyllästyy ihmissuhteisiinsa, saa ne päättymään, mutta miksi hän yrittää sada ne "toimimaan" sitten taas jonkin ajan kuluttua.
miksi ihminen/suhde johon aikoinaan kyllästyi, kiinnostaa sitte jo taas viikon päästä.
Tuotakaan asiaa simpanssi ei tahdo ymmärtää...kun itselle päättynyt ihmissuhde on päättynyt ihmissuhde.Noo...Onhan sen parisuhteen hommaamiseen kuitenkin käyttänyt aina sen verran aikaa, että ei sitä nyt ihan hukkaankaan haluaisi heittää.
Varsinkin, kun suhteen alku on aina aika "vaativaa" aikaa...Eikä sitä jaksaisi aina eri henkilön kanssa käydä läpi uudestaan ja uudestaan...Kertoa samoja juttuja ja käydä samoja asioita läpi. Helpompaa on pitää kiinni siitä vanhasta...
Jos itsekin aloitan jonkun projektin, kyllästyn, niin saatan kyllä palata siihen sitten jonkunajan päästä uudestaan...Vähän sama asia pätee kai sitten parisuhteeseenkin.
Että ei se kyllästyminen ihan joka tapauksessa ole kuitenkaan lopullista...vaikka joskus on toki sitäkin.
En tiedä, kyllä siinä kumppanissa on yleensä jotain kiinnostavaa, jos sellaisen kanssa on alkanut juttua vääntämään...eikä näitä kiinnostavia ihmisiä ihan joka oksalla kasva. ( vaikka niihin lopulta aina kyllästyisikin. )- 12+6=18
dizel kirjoitti:
Noo...Onhan sen parisuhteen hommaamiseen kuitenkin käyttänyt aina sen verran aikaa, että ei sitä nyt ihan hukkaankaan haluaisi heittää.
Varsinkin, kun suhteen alku on aina aika "vaativaa" aikaa...Eikä sitä jaksaisi aina eri henkilön kanssa käydä läpi uudestaan ja uudestaan...Kertoa samoja juttuja ja käydä samoja asioita läpi. Helpompaa on pitää kiinni siitä vanhasta...
Jos itsekin aloitan jonkun projektin, kyllästyn, niin saatan kyllä palata siihen sitten jonkunajan päästä uudestaan...Vähän sama asia pätee kai sitten parisuhteeseenkin.
Että ei se kyllästyminen ihan joka tapauksessa ole kuitenkaan lopullista...vaikka joskus on toki sitäkin.
En tiedä, kyllä siinä kumppanissa on yleensä jotain kiinnostavaa, jos sellaisen kanssa on alkanut juttua vääntämään...eikä näitä kiinnostavia ihmisiä ihan joka oksalla kasva. ( vaikka niihin lopulta aina kyllästyisikin. )Niin...puhut aika tunteettomasti...
ihmissuhde, muu projekti/tekeminen sama asia.
mihin se rakkaus/välittäminen jäi...jos puhutaan ihmissuhteista.
Mutta okei, vastasit niinkuin koet...
sitä vain on niin vaikea simpanssin ymmärtää saati hyväksyä.
Jos tietynlaisen negatiivisen käyttäytymisen hallitsemin onnistuu, niin lienee kuitenkin mahdotonta saada viriämään sellaisia tunteita (rakkautta), joita ei yksinkertaisesti ole tai kykene kokemaan. 12+6=18 kirjoitti:
Niin...puhut aika tunteettomasti...
ihmissuhde, muu projekti/tekeminen sama asia.
mihin se rakkaus/välittäminen jäi...jos puhutaan ihmissuhteista.
Mutta okei, vastasit niinkuin koet...
sitä vain on niin vaikea simpanssin ymmärtää saati hyväksyä.
Jos tietynlaisen negatiivisen käyttäytymisen hallitsemin onnistuu, niin lienee kuitenkin mahdotonta saada viriämään sellaisia tunteita (rakkautta), joita ei yksinkertaisesti ole tai kykene kokemaan."mihin se rakkaus/välittäminen jäi...jos puhutaan ihmissuhteista."
Jaa-a...Nyt meni vaikeaksi.
"Jos tietynlaisen negatiivisen käyttäytymisen hallitsemin onnistuu, niin lienee kuitenkin mahdotonta saada viriämään sellaisia tunteita (rakkautta), joita ei yksinkertaisesti ole tai kykene kokemaan. "
Niin kai.13+8=21 kirjoitti:
Mutta mitä jää jäljelle sitten, kun sitä uhria/ toista ei ole...narsisti on yksin, omassa varassaan
Se on se hyvän narsistisia lähteitä sisältävän elämän edellytys, että niitä on. Jos on vain ihmisten varassa oleva narsisti, on aika hukassa elämänsä kanssa.
Hyvään elämään tarvitaan useita narsistista tyydytystä tuottavia lähteitä, joita ovat työ, ystävät, itsensä kehittäminen, harrastukset, opiskelu jne jne. Ja kun ihminen vanhenee ja ne ihmiset ympäriltä kuolevat pois, kunnes tulee oma vuoro, sitä odotellessa on Jumala lähteenä.- jjjjj jjjjj jjjjj
4+5=9 kirjoitti:
Noh, olihan sitä tullut joitain kommentteja tähänkin aiheeseen. Joku narsisti käänsi aiheen oitis "onnettomiin" uhreihin ja jätti vastaamatta siten kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
Ehkä hänen onnensa sitten tulee tuosta urien onnettomuuden ajattelusta, siinä kuin hänenkin joka nauraa paljon toisille. Sanonnan mukaanhan vahingon ilo on kaksinkertainen ilo.
Seuraava taas edelleen pohti asiaa myös toiseuden näkökulmasta ja niinikään tavallaan jätti vastaamatta kysymykseen omasta onnellisuudestaan.
tietyllä lailla hain vastausta siihen, voiko narsisti olla onnellinen itsessään/kokea aitoa elämisen riemua ilman sitä toista.
Vai tuleeko hänen ohimenevät onnen kokemuksensa pelkästään toisen kautta.
Joko niin, että toinen antaa hänelle hänen tekemisistään positiivista palautetta (se alkuhuuma) tai myöhemmin hän kokee sitä vahingon iloa voidessaan hallita käytöksellään toista.
että kysymys yksinkertaistettuna oli...milloin narsisti on onnellinen ja mistä syystä.
Siihen vastausta ei ainakaan vielä tullut, että pitäneekö tuo sitten paikkansa, että narsistin "onnellisuus" liittyy tavalla tai toisella aina toisiin ihmisiin siihen lähteen/huomion saamiseen, oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Voisko ajatella sitten niin, että uhrin onnellisuus ja onnettomuus tekee narsistin yhtä lailla onnelliseksi. Että onnellisuus tulee siitä, että voi vaikuttaa toisen tunteisiin ja oloihin.
Mutta mitä jää jäljelle sitten, kun sitä uhria/ toista ei ole...narsisti on yksin, omassa varassaan. Elääkö hän silloin hovinsa kanssa muistoissaan, menneissä loiston päivissä.Narsisti on "onnellinen" vain silloin kun pystyy herättämään toisissa ihmisissä reaktioita, koska vain silloin hän tuntee itse olevansa olemassa?
Narsisti on "tyhjä" jos hänellä ei ole olemassa ihmistä/ihmisiä, joista hän kaivaa näitä reaktioitaan tunteakseen olemassaolonsa?
Narsisti "varastaa" toisen ihmisen sielun ja ominaisuudet, "tunteakseen" jotain? jjjjj jjjjj jjjjj kirjoitti:
Narsisti on "onnellinen" vain silloin kun pystyy herättämään toisissa ihmisissä reaktioita, koska vain silloin hän tuntee itse olevansa olemassa?
Narsisti on "tyhjä" jos hänellä ei ole olemassa ihmistä/ihmisiä, joista hän kaivaa näitä reaktioitaan tunteakseen olemassaolonsa?
Narsisti "varastaa" toisen ihmisen sielun ja ominaisuudet, "tunteakseen" jotain?Mielestäni tuo pitää sisällään vain turhaa asioiden dramatisointia ja häiriön demonisointia...Esimerkiksi tuota "sielun varastamista" en ole koskaan ymmärtänyt.
Tuo saa asiat kuulostamaan siltä, kuin kaikki olisi jotain tietoista tiettyyn päämäärään pyrkimistä sen sijaan, että ihminen toimii yleensä siinä hetkessä omien kykyjensä mukaan, miettimättä sen kummemmin...varsinkin ihminen, joka ei varsinaisesti ehkä puutteellisen empatiakyvyn vuoksi edes ymmärrä, mitä ne omat teot aiheuttavat siinä toisessa...
Tuo yleensä uhrien tapa ajatella ei kuulosta mielestäni kovin realistiselta...Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.- M.B.
dizel kirjoitti:
Mielestäni tuo pitää sisällään vain turhaa asioiden dramatisointia ja häiriön demonisointia...Esimerkiksi tuota "sielun varastamista" en ole koskaan ymmärtänyt.
Tuo saa asiat kuulostamaan siltä, kuin kaikki olisi jotain tietoista tiettyyn päämäärään pyrkimistä sen sijaan, että ihminen toimii yleensä siinä hetkessä omien kykyjensä mukaan, miettimättä sen kummemmin...varsinkin ihminen, joka ei varsinaisesti ehkä puutteellisen empatiakyvyn vuoksi edes ymmärrä, mitä ne omat teot aiheuttavat siinä toisessa...
Tuo yleensä uhrien tapa ajatella ei kuulosta mielestäni kovin realistiselta...Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.No minä ainakin jaan mielipiteesi. Itseeni kohdistuneina ajatusjuoksuina vastaavat tarkoituksellisuudet toisen näkeminä olivat Ahdistavia ja samalla tavalla olen nähnyt laskelmointia ja tarkoituksellisuutta toisen toimissa, niissä sitä välttämättä olematta...
Itseeni nojaten voin taata, että ei se elo ole tarkkaan harkittua kostamista viikkotaulukoineen ja toimintasuunnitelmineen, vaan eloa hetkessä, jossa usein se toinen on MYÖS muovaamassa tapahtumakulkua omalla olemisellaan, sanomisellaan ja valitettavaa kyllä, jatkuvalla ennakkoasennenarinallaan erityisesti.
Mutta hion reagointejani ja kiihtymistäni, henkilökohtaisesti ottamatta jättämistä ja kaikkea melkeinpä päivittäin, tavalla tai toisella. Enkä edelleenkään ole parempi ihminen.. - 7+7=14
dizel kirjoitti:
"mihin se rakkaus/välittäminen jäi...jos puhutaan ihmissuhteista."
Jaa-a...Nyt meni vaikeaksi.
"Jos tietynlaisen negatiivisen käyttäytymisen hallitsemin onnistuu, niin lienee kuitenkin mahdotonta saada viriämään sellaisia tunteita (rakkautta), joita ei yksinkertaisesti ole tai kykene kokemaan. "
Niin kai.edelleen minä pidän rehellisyydestäsi, niin raadollista kuin se onkin.
Noiden asioiden hyväksyminen, että narsisti on sellainen kuin on... auttaa ainakin minua pääsemään asiassa eteenpäin.
Syy ei ole minussa siten että minun olisi pitänyt olla toisenlainen, eikä narsistikaan voi mitään sille, että on tunnepuoleltaan sellainen kuin on.
Yhtä kaikki silti ihmisiä molemmat, kukin elää elämäänsä niillä eväillä mitä hänellä on... - Narsistia naurattaa
onneks ei tarviikaan kirjoitti:
En haluaisi kuulla nauruasi. Narsistin nauru on kammottava.
:D NYT naurattaa
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1481240
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6646- 55571
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462