Postmodernia kategoriointia ynnä muita cocktail - sanoja

Taiteeni ei ole mitään, sille ei ole kategoriaa.
Tunnen suurta hilpeyttä siitä, ettei sitä voida määritellä.
Olen taidettani, määrittelemätön.
Vasta niin nuori ja silti niin nähnyt.
Kun unelmoin kesätuulen tanssittaessa heinäseivästä,
en tunne mitään. Se on parempaa kuin mikään huume.
Ehkä vain fiilistelen. Kiroilen, juon, poltan, käytän huumeita.
Elän itseeni tätä vuotta, kuukautta, päivää, tuntia, sekuntia.
Elämme kuollaksemme. Tekoni siis järkevämpiä kuin istua paikallaan.
En tuhlaa elämääni. Ballistinen olet sinä, joka kehtaat kohdata kusipäisen
imagoni ja syyttää minua surkeaksi. Olen ollut täällä ennen, ja musiikista tunnen sinut. Barokki-pop, sen minä muistan.