Runo rakkaudesta

Tätä suuremmoisen ällöttävää
rakastamisen imelyyttä
on mahdotonta pakata kauniiseen muotoon todentamaan
kliseitä joita rakkausrunoissa toistetaan

Se on synti ja se on hyve, paradoksaalinen rakkautemme
ja niin negatiivisessa kuin positiivisessakin
vastakohdat kulkevat käsi kädessä
ollen toisiinsa täydellisessä riippuvuudessa

Eihän kyttilänvalokaan olisi
läheskään niin romanttista
ilman nurkissa kytevää pimeyttä
ilman muotojen luomia varjoja
kehosi raskaassa pehmeydessä

Ja niistä kliseistä puheenollen;
Sinun hymysi.
Sinun hymysi on suurin iloni
jonka voin tällä hetkellä ajatella olevan

Ilo viettelevän punaisilla huulillasi
ja silmiesi ehdoton, hukuttava sinisyys
Kaikki ne samat sanat, jotka moni muu
on jo yksinkertaisuudessaan ehtinyt sanomaan
vain hieman erilaisin adjektiivein, jos sitäkään

Rumaahan se on kömpelyydessään
nuorekkaan taipumattomassa olomuodossaan
jonka kypsymättömällä tavallani
koitan lähes vaivalloisen itsepintaisesti esittää

Ei ole sievää pakettia eikä erityisen loistokasta kattausta
Kaikki mikä minulla on tarjottavana
on sinulle otettavana

__

Ihan kokeilun vuoksi, ajattelin jakaa tänne. Olisiko kritiikkiä? Kelpaisi.
Itse en osaa sanoa juuta enkä jaata omille taidoilleni.
Oikeastaan tämä runo oli kirjoitettu poikaystävälleni joka on ulkomailla, mutta tuskin kehtaan koskaan sitä sille näyttää.