En saa unta, koska minua ottaa päähän. Minua ottaa päähän se, että olen parisuhdeyksinäinen. Tai oikeastaan minua jo kyllästyttää koko juttu. Kyllästyttää jopa se, että minua harmittaa. Pitäisi varmaan hankkia jotain unettomuuslääkkeitä. Olen tosin kuullut, että niitä ei kannattaisi käyttää ja periaatteessa vastustan medikalisaatiota.
Aika karua, etten ole tarpeeksi hyvä parisuhteeseen. Ilmeisesti kuitenkin olen tarpeeksi hyvä olemaan kaveri. Se on hieno juttu. Vielä kamalampaa olisi olla kokonaan yksin. Sitä en enää jaksaisi. Olen siis yksinäinen joskus ollut ja se oli vielä hirveämpää. Paitsi silloin jostain syystä nukuin kuin tukki!
Ei jaksa eikä pysty muuttumaankaan niin paljon että kelpaisin.
On ihan turha vastata tähän että etsi netistä. Se on täyttä kuraa, eli kokeiltu on.
On myös ihan turha vastata, etten olisi epäsopiva, ja että kyse on vain huonosta asenteestani. Se on ihan turhaa siksi, koska ette tunne minua.
Halusin vain vuodattaa tänne ja kuluttaa turhaa aikaani. Ehkä ainoa asia, mikä tässä lohduttaa on se, että tiedän meitä olevan muitakin!
Parisuhdeyksinäisyys ja unettomuus
8
367
Vastaukset
- ,m
Kaksin yksin on joskus pahempaa kuin yksin.
- 7
Näin on, parisuhde on hanurista.
- Mies 27v
Kun tänne nyt taas on kirjoitettu kuinka se parisuhde on pahempaa kuin yksinäisyys. Niin silti ainakin itselläni elämästä kiinni pitäminen on vaikeaa juuri yksinäisyydestä johtuen. Olen ihan mielekkäässä työssä jossa viihdyn ja josta nautin mutta sama ongelma kuin aloittajalla eli en pysty nukkumaan. Sama kaavamainen ajatus siitä etten ikinä saisi kokea mitä on olla parisuhteessa toistaa itseään. En siis ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa enkä erityisemmin tehnyt mitään muutakaan. Kun ikä lähestyy kolmeakymmenta alkaa väksinkin pieni epätoivo hiipiä ajatuksiin siitä, että kun en tähän mennessä ole löytänyt ketään niin löydänkö koskaan. Ajatus pitää hereillä, masentaa ja saa olon levottomaksi jolloin nukkumisesta ei yksinkertaisesti tule mitään.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä useammin näitä unettomia öitä tuntuu tulevan. On ihan luonnollista, että tästä kärsii myös työnteko kun joskus joutuu jopa ottamaan sairaslomaa, joten monesti tulee soitettua ja valehdeltua olevansa sairas vaikka onkin vain niin väsynyt, että haluaa jäädä kotiin nukkumaan. Työn laatu heikkenee kun tekee töitä väsyneenä. Välillä pelottaa, että menetän työni tämän yksinäisyyteni ansiosta.
Aina yksin ollut katselee maailmaa erinlaisin silmin. Voi olla, että parisuhde näyttäytyy tällaisiin silmiin ruusuisempana kuin onkaan, sillä harva näkee ihmisten koteihin sisälle ja niitä huonoja hetkiä harvemmin vietetään toisten näkyvissä. Vaikka sitä saattakin nähdä riitelevän pariskunnan näkee niitä onnellisia kuitenkin useammin. Alan olla jo sen ikäinen, että näen usein itseäni huomattavasti nuorempia pariskuntia joilla on jo lapsi. Sellainen saa tuntemaan olon hirvittävän vanhaksi ja ymmärtämään sen kuinka paljon minä olen jäljessä kaikkia muita.
Yksinäisyys ei itsessään vielä ole mitenkään hirvittävä tunne vaan kaikkein hirvein tunne on se kun menettää toivonsa, se kun lakkaa unelmoimasta paremmasta. Sen huomaa kuinka vuosi vuodelta monelle ihan arkisetkin asiat tuntuvat todella kaukaisilta. Itselleni jo pelkkä kädestä pitäminen tuntuu täysin utopistiselta. Oikeasti. En ole koskaan kävellyt kenenkään kanssa käsi kädessä ja tuntuu, että sitä tapahtuu vain toisten ihmisten elämässä ja elokuvissa mutta ei minulle ja minun elämässäni.
Olen pahoillani mutta tämä parisuhteen kauheuksista kertominen yksinäiselle tuntuu siltä kuin joku sanoisi amputoidulle, että kuules ne jalat on ihan turhat ja sitä paitsi ne nivelkivut on ihan kauheita.- Nainen 41
"Yksinäisyys ei itsessään vielä ole mitenkään hirvittävä tunne vaan kaikkein hirvein tunne on se kun menettää toivonsa, se kun lakkaa unelmoimasta paremmasta."
Juurikin näin. Mutta väittäisin, että vielä pahempaa on, kun on lakannut unelmoimasta ja sitten käykin niin, että ihastuu- vastoin kaikkea järkeä, yllättäen ja mitään tunteilleen voimatta. Koska sitä seuraa aina se pettymys, joka on kuin märkä tiskirätti elämältä suoraan päin naamaa. Muistutus siitä, mikä olet ja missä on paikkasi.
Ja tätä pettymystä seuraava tuska on se kaikkein kamalin, kun siinä syyttää itseään, että miksi annoit tämän taas tapahtua kun tiesit jo että se on mahdotonta ja sinulta kielletty. Se toisen ihmisen rakastaminen.
Tunteilleen ei vaan joskus voi mitään. Ne vaan tulee, vaikka kuinka olisi jo sisältään kivettynyt ja kuiva. - 12+4
Minulla on takana ihan samanlainen kokemus. Luovuin toivosta täysin ja pakotin itseni tottumaan ajatukseen, että eläisin loppuelämän yksin. Olin juuri alkanut oikeasti uskomaan siihen, sitä kauan itselleni jankutettuani, mutta mitenkäs sitten kävikään. Elämääni hiipi hiljalleen ja salakavalasti ihminen, joka sai minut taas tuntemaan ja uskomaan, että rakkautta on olemassa. Olin aivan ihmeissäni ja epäluuloisena kyselin itseltä monta kertaa, että mahtaako olla oikeasti totta. En ollut edes varma haluisinko sittenkään kohdata niitä tunteita, sillä ne olivat minulle hieman pelottaviakin, eivät olleet hallittavissa. Mietin, että mitäs jos sittenkin saisin vain siipeeni. Uteliaana ja toisen ihmisen janoisena uskaltauduin kuitenkin heittäytyä.
Nykytilanteeni ei kuitenkaan ole niin ruusuinen. Jostain käsittämättömästä syystä tunnen oudosti yksinäisyyttä vielä parisuhteessakin. Tiedän, minulla ei olisi oikeutta tuntea näin, se on suorastaan julkeaa ja väärin niitä kohtaan jotka eivät ole koskaan kumppania rinnalleen saaneet. En ole varma mitä asiasta ajattelisin. Mieleen on juolahtanut vaihtoehto, että tunteitaan ei ole osannutkaan enään käsitellä oikein, kiellettyään ne niin pitkän aikaa itseltään. Pelätessään, että pettyy ja sitten taas sattuu. Sitä kokee myös edelleen riittämättömyyttä helposti ja taustalta nousee huonoina hetkinä pieni epäilys siitä, että mahtaako sittenkään kelvata toiselle täysin ja pystyyko päästämään toisen kokonaan lähelleen ilman, että alitajuisesti pyrkisi omistamaan ja haluamattaan kahlitsemaan toista. Päivä kerrallaan siis.
Kaikista omista epäluuloistani huolimatta haluan uskoa parempaan huomiseen, joten toivon kaikille muillekin valoisia päivä ja onnenhetkiä elämään! :) - Topelius
12+4 kirjoitti:
Minulla on takana ihan samanlainen kokemus. Luovuin toivosta täysin ja pakotin itseni tottumaan ajatukseen, että eläisin loppuelämän yksin. Olin juuri alkanut oikeasti uskomaan siihen, sitä kauan itselleni jankutettuani, mutta mitenkäs sitten kävikään. Elämääni hiipi hiljalleen ja salakavalasti ihminen, joka sai minut taas tuntemaan ja uskomaan, että rakkautta on olemassa. Olin aivan ihmeissäni ja epäluuloisena kyselin itseltä monta kertaa, että mahtaako olla oikeasti totta. En ollut edes varma haluisinko sittenkään kohdata niitä tunteita, sillä ne olivat minulle hieman pelottaviakin, eivät olleet hallittavissa. Mietin, että mitäs jos sittenkin saisin vain siipeeni. Uteliaana ja toisen ihmisen janoisena uskaltauduin kuitenkin heittäytyä.
Nykytilanteeni ei kuitenkaan ole niin ruusuinen. Jostain käsittämättömästä syystä tunnen oudosti yksinäisyyttä vielä parisuhteessakin. Tiedän, minulla ei olisi oikeutta tuntea näin, se on suorastaan julkeaa ja väärin niitä kohtaan jotka eivät ole koskaan kumppania rinnalleen saaneet. En ole varma mitä asiasta ajattelisin. Mieleen on juolahtanut vaihtoehto, että tunteitaan ei ole osannutkaan enään käsitellä oikein, kiellettyään ne niin pitkän aikaa itseltään. Pelätessään, että pettyy ja sitten taas sattuu. Sitä kokee myös edelleen riittämättömyyttä helposti ja taustalta nousee huonoina hetkinä pieni epäilys siitä, että mahtaako sittenkään kelvata toiselle täysin ja pystyyko päästämään toisen kokonaan lähelleen ilman, että alitajuisesti pyrkisi omistamaan ja haluamattaan kahlitsemaan toista. Päivä kerrallaan siis.
Kaikista omista epäluuloistani huolimatta haluan uskoa parempaan huomiseen, joten toivon kaikille muillekin valoisia päivä ja onnenhetkiä elämään! :)Terve vaan, ystävä!
Olen tällä hetkellä suhteessa, mutta koska tahansa sekin voi loppua. Olen valmis siihen. Itselläni sinkkuus johtuu osittain omista valinnoista ja osittain kovista vastoinkäymisistä. Jos tämä suhde menee poikki, niin olen melko varma että rakkaus ei ole vain tarkoitettu minulle. Se selviää ensi viikolla. Tilanteeni on aika toivoton ja tämä suhde jossa olen, on sinällään "helpoin mahdollinen", koska me kummatkin olemme mt- kuntoutujia. Tavisten kanssa solmitut suhteet ovat paljon vaikeampia pitää kasassa. Siksi tämä suhde on minulle tärkeä, koska, jos se nyt ensi viikolla menee poikki, niin, tiedän kyllä syyn siihen. Se on vähän sama kuin että jos et kykene tienaamaan 500 euroa, niin et pysty tietenkään tienaamaan 1000 euroa. Joten jos tämä suhde ei toimi, on toivoni aika lailla menetetty.
Mutta toivotan sinulle ja rakkaallesi onnea, iloa, riemua ja onnellista loppuelämää!
- Halaus sinulle
Hyvä yksinäinen unettomuudesta kärsivä. Neuvon sinua hakemaan apua lääkäriltä. Terkkarikin käy paremman puutteessa, mutta vielä parempi olisi psykiatri. Ei, et ole psyykkisesti sairas. Katsos psykiatrin vastaanotolla käy myös paljon muita kuin varsinaisista mielisairauksista kärsiviä. Unettomuus on yksi tärkeä syy. Toisinaan se johtaa sairastumiseen tai ennakoi sitä. Mutta riippuu sinusta itsestäsi haetko apua. Kukaan ei sitä väkisin tyrkyttämään tule.Eikä psykiatrilla käyminen leimaa sinua mitenkään, eihän sitä kenellekään tarvitse kertoa, ellet halua. Ja rahapuoli! Selvitä netistä tai puhelinluettelosta, minkä mielenterveyskeskuksen alaisuuteen oma asuinkuntasi kuuluu, ja soita sinne. Et joudu maksamaan käynneistä ja saat uniongelmaasi apua. Kenties pääsisit myös keskustelemaan psykologin kanssa. Saattaisi itseluottamuksesikin nousta. Mitä siis menettäisit? Nykyisellä tavalla et ainakaan kauan jaksa. Välitä siis itsestäsi ja voinnistasi. Ja minä--- en ole psykiatri tms., vaan apua saanut potilas. Lämmöllä sinua ja kaikkia yksinäisiä ajatellen.
- Santra
Kirjoituksessasi on tuttua minulle. Itse myös olen aina oireillut kaikkiin asioihin univaikeuksilla. Voin jopa todeta, että univaikeudet on olleet ratkaisevana tekijänä siihen, mitä päätöksiä olen jättänyt tekemättä. Alitajunnassa tyytymättömyys pitää myös hyviä unia loitolla. Koska töissä ei jaksanut tehdä työtään uupuneena, olen käyttänyt nukahtamispillereitä yli 15 vuoden ajan. Välillä oli kausia, että en tarvinnut ollenkaan, sitten jopa vuosia, että en nukahtanut ilman lääkitystä.
Yksinäisyyttä pelkään itsekin, ja siksikin tyydyn välttävään parisuhteeseen, vaikka en siitä saa juuri muuta kuin seuran, että en ole kotona yksin. Uskon, että sisintään kuuntelemalla tietää, mikä on paras ratkaisu.
Olen syönyt nyt 2 kk:n ajan E-epa 500 -kapseleita, joiden uskon kyllä ainakin vähän auttaneen univaikeuksia, koska nyt olen nukahtanut luonnollisesti useimpina iltoina ja öinä, se on minulle tosi iso asia. Luin tästä lisäravinteesta täältä ja sen toimivuudesta, ja itse olen tyytyväinen jo näinkin lyhyen käyttöajan jälkeen.
Olet ihan tarpeeksi hyvä parisuhteeseen, mutta ehkä kumppanisi ei ole sinulle paras mahdollinen, eli sinä myöskään et ole hänelle sopivin. Olen ajatellut, että itse toistaiseksi pysyn tässä pitkään kestäneessä suhteessa, sillä en tahdo syöksyä ojasta allikkoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh892138Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361786- 1771329
- 231803
- 67742
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10721- 60720
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako210616- 49577
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </342532