Synnintunnustus ja unohtamiset?

Muistelepa, mitä pappi sanoo synninpäästössä; olet saanut anteeksi kaikki synnit, jotka olet tietoisesti tunnustanut ja nekin, joita et ole voinut ääneen sanoa!

Jatkossa voisi olla hyvä että kirjaat muistivihkoosi syntejä sitä mukaa mitä olet tehnyt. Sitten ei muuta kuin viikottain lähetät s-postilla ne papille.

Tunnustat, mitä muistat. Jos muistuu mieleen vanha tunnustamaton synti, niin tunnustat sen. Tietysti on noloa tunnustaa joitakin intiimejä syntejä, mutta niistäkin pitää päästä eroon. Itse olen päässyt eroon mainitsemastasi nolosta synnistä, kun tunnustin sen. Juttele myös puolisosi kanssa asiasta.

Olen tunnustanut kaiken noloimmatkin synnit.Meni aivan hyvin, jopa itsetyydytyksen.Jos se ei ole pakkomielle ei kuulemma tarvitse tunnustaa.Raskauden keskeytykset yms on tunnustettu.Sellaiset asiat kuin uhkapelit..kiroilu... suuttuminen jollekkin...laiskuus omahyväisyys ms.Kannattaa tutkiskella omia toimintatapojansa eikä vaan ajatella tekojaan mitä on tehnyt.Miettiä mitä ei ole tehnyt myös lähiomaisten muistaminen rakkaudettomuus yms.

Tottakai se jännittää aina.Jotenkin tuntuu että on noloa pitää pappia omien sielujen saasteiden likaämpärinä.Minusta ei ole ollenkaan kivaa että ns. vieras ja miespuolinen tietää minun sisimpäni.Minulle se on suuri häpeä pappikin on ihminen vaikka kuin olisi välittäjän osassa.Joskus ei ole helppoa kun on itse nainen ja pappi on aina mies.Tähänastiset ovat menneet hyvin.En ole minäkään kaikkea muistanut utta luulisin että asia on ok.Tahallani en jätä sanomatta silloin ei olisi mitään mieltä mennä koko tunnustukseen.

E kaikkia kissanpieruja tarvitse s-postilla papeille kertoa.Taitavat olla työllistettyjä tarpeeksi.Itse en välttämättä saa takaisin vastausta ja tulee olo että okei.. missähän tein väärin.Pappi varmaankin luulee kohta stalkkaajaksi. :(

No jaah jokainen tekee miten haluaa ja voi rippi-isältään kysyä neuvoa.Itse en enää viitsi vaivata pikkuasioilla.En edes vaikka lähiomainen kuolisi on tullut olo että vain häiritsee tai stalkkaa tai on "hankala" rippilapsi.Sinällänsä pidän rippi-isästäni kovasti minusta häneltä on aina saanut hengellisen avun ja lohdun sekä neuvoja enkä haluaisi vaihtaa häntä pois.

Niin, on tärkeää, että tunnustaa ne synnit , jotka painaa mieltä. Jos siis olet unohtanut jonkin synnin, niin tuskin kai se nyt niin dramaattinen on ollutkaan. On tärkeää ainakin muistaa sellaiset synnit, joiden ohessa on tullut haavoittaneeksi kanssaihmisiä.

Tuota synnintunnustusta kannattaa käyttää aina kun ahdistaa. Siis muulloinkin kuin paaston aikana. Se on hyvin terapeuttista ja vapauttavaa. Siltä papilta saa useimmiten hyvin neuvoja jaksaa elämässä eteenpäin.

Satun asumaan talossa, jossa on psykologin vastaanotto. Olen monesti miettinyt, että kuinka paljon säästettäisiin terveydenhoitokuluja, jos ainakin osa tuosta rappukäytävässä laukkaavasta potilaskunnasta hakisi apua kirkosta, ja löytäisi tien synnintunnustukselle.

Voisi olla hyväkin idea aiemmin mainittu että kirjoittaa syntinsä heti muistivihkoon ja lähettää vaikkapa viikottain rippi-isälle. Jos pappi on kovin työllistetty niin hänhän voisi saman tien antaa ne anteeksi ja vastata s-postilla, "Poikani, syntisi ovat anteeksi annetut."

Meikäläisellä eläkeukolla tulee enää vähän syntiä, ehkä riittäisi kerran kuussa ripittäytyminen.

Yritän vastata jotain, jos siitä apua on.

"Yleensä menen synnin tunnustukselle hyvin valmistautuneena ja olen miettinyt ne asiat, jotka tahdon puhua."

Minä tein samoin 30 vuotta sitten. Nykyisin menen valmistautumatta, toki sisäistäneenä harhaisuuteni (Kristuksesta etääntyminen).

"Mutta sitten aina käy niin, että o i k e a s t i unohdan jotkut synnit!"

Minä en unohtanut syntilistaluettolani 30 vuotta sitten. Kerroin avoimesti pettämiseni, itsetyydytykseni ja juomiseni. Katumuksen sakramentti ei poistanut halukkuuttani mihinkään synnintekoon. Elämä on ja elämä jatkuu. Katumuksensakramentti mielestäni ei poista meistä halukkuutta tehdä uudestaan synti, jota jo kaduimme, nyt siihen pystymme ennakolta varautumaan.

"Uskallatteko te muut muuten tunnustaa "noloja" syntejä, kuten esim. itsetyydytys?"

Tuohon sanon , jos et uskalla olla aidosti heikko puutteelisuudessasi Herramme edessä, jos et uskalla paljastaa raadollista sisintäsi synninkatumuksessa, niin voit jättää koko sakramentin väliin osaltasi.

Rukouksessa pyydän synnit anteeksi.Kuten isä Ville kirjoittaa, synti on kuin varjo joka seuraa.

Hiljaisuudessa voi näitä asioita miettiä.Siirtymällä kotiasketismiin,keskittymällä töihin ja harrastuksiin.Lukeminen ja kirjoittaminen.Voi ilmaista mitä tuntemuksia sisällään kantaa.

Video selvitti asian:
https://www.youtube.com/watch?v=4dEExo60pW8

En oikein ymmärrä noita youtube videoita.

Itse vaan kiinnostuin ortodoksisuudesta, en käytännön tasolla. Valamossa tosin vierailen.

Lähinnä ortodoksinen elämäntapa on lähinnä minua.

Eipä kai ne sitten kovin kummoisia syntejä taida olla, jos niitä ei edes itse muista. Kysymyshän on sielunhoidosta, niin siellä pitää erit. kertoa niistä asioista, jos esim. yöllä ei saa nukuttua jne.