Miksi Jeesus ristiinnaulittiin - osa 2

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen sallittiin tapahtua, koska siihen ja sitä seuranneeseen Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen huipentui Jumalan pelastussuunnitelma koko ihmiskunnan hyväksi.

Maallisten lakien näkökulmasta Jeesus tuomittiin monenlaisten valheellisten syiden nojalla. Totuus on kuitenkin, että minkäänlaista vääryyttä Hän ei ollut tehnyt. Jeesus ON neitsyestä ihmiseksi syntynyt täysi Jumala ja täysi ihminen, joka ristinkuolemassaan otti itse kannettavakseen koko ihmiskunnan syntisyydestä sille kuuluvan rangaistuksen. Tämän sijaiskärsimyksen takia me saamme mahdollisuuden välttää sen rangaistuksen, mikä kuuluisi meille jokaiselle; uskomalla tämän sovituksen itsellemme lahjoitetuksi me vapaudumme iankaikkiseen elämään tämän maanpäällisen aikamme loputtua.

Jos Jumala ei olisi näin ratkaissut sitä ongelmaa, että ihminen on todellisesti syyllinen eikä voi syntisenä palata iankaikkiseen elämään Jumalan luokse, maailmassa ei olisi mitään oikeudenmukaisuutta. SIlloin todellinen pahuus ei koskaan tulisi rangaistuksi, vaan jokainen ihminen kuolisi omasta todellisesta syystään ja ansiostaan. Näin me kaikki joutuisimme täydellisesti eroon luojastamme. Sitähän meistä jokainen luonnollisessa tilassaan haluaakin: eroon Jumalasta ja eroon myös niistä ihmisistä, jotka edes puhuvat Jumalasta.

Jumala ei tahtonut käyvän näin, joten Hän siirsi meidän pahuutemme Jeesuksen ylle ja antoi siitä seuraavan rangaistuksen Jeesuksen kärsittäväksi. Jeesus kuoli, ja ihmiselle kuuluva rangaistus tuli iankaikkisesti sovitetuksi. Kuolema ei kuitenkaan voinut pitää viatonta ja synnitöntä Jumalan Poikaa otteessaan, joten Jeesus Kristus nousi kuolleista, ja palasi iankaikkisuuteen Isän Jumalan luokse. Tähän ylösnousemukseen Jumala liittää meidätkin, jotka Hänen kuolemansa omasta puolestamme osaksemme uskomme.

Lopullinen ratkaisu ihmisen ja tämän maailman pahuudelle tulee siinä, että sen alkuperäinen lähde, jumalaksi Jumalan paikalle halunnut, ja sen vuoksi iankaikkisesta elämästä maailmaan syösty Lucifer-enkeli (nyttemmin saatanaksi nimetty) tulee iankaikkisesti suljetuksi kadotukseen, Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Samaan tilaan päätyvät kaikki ne ihmiset, jotka eivät elämänsä aikana tahdo ottaa vastaan uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, vaan kuvittelevat voivansa ohittaa sen rangaistuksen, jota he eivät tahtoneet antaa Jeesuksen sovitettavaksi.

Kadotus on Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleva tila tai "paikka", josta mikään ei ikinä voi palata Jumalan yhteyteen. Se on tila ilman minkäänlaista toivoa, tila täydellisesti erossa Jumalasta. En tiedä, onko sen fyysinen olomuoto "tulijärvi" joksi sitä nimitetään, mutta arvatenkin se tila on jokatapauksessa niin hirvittävä, että sitä voidaan hyvällä syyllä nimittää sellaiseksi. Tässä maailmassa, kaiken tämän saastan ja pahuuden keskellä meillä on edelleen olemassa toivo. Kadotuksessa mitään toivoa ei enää ole.

Sijaiskärsimys ja Jeesuksen meille lunastama sovitus ei tarkoita sitä, että ihmisellä ei enää olisi vastuuta teoistaan. Kaikilla meidän teoillamme on edelleen seurauksensa; me vahingoitamme niillä itseämme ja ajan kuluessa myös tavalla tai toisella jokaista lähimmäistämme. Kun ihminen tarpeeksi kauan jatkaa Jumalan tahdon vastaista elämäänsä, hän ei enää edes ymmärrä tekevänsä väärin. Ihminen, joka ei ymmärrä tekevänsä väärin, ei enää edes halua saada anteeksi. Tällöin synnin ajalliset seuraukset saavat aikaan myös iankaikkiset seuraukset: se, joka ei ymmärrä eikä tunnusta tekevänsä väärin, ei myöskään usko tarvitsevansa Jeesuksessa annettua sovitusta.

saatana, joka on jo osansa valinnut, vihaa ( = pelkää) Jumalaa yli kaiken. Se tekee mitä tahansa saadakseen mahdollisimman monet ihmiset luopumaan Jumalasta ja seuraamaan omaa pahaa tahtoaan. Kaikkein suurimpia sen aikaansaamia valheita on, että Jumalaa ei ole olemassakaan, tai että Jumala ei ole sanonut tai tarkoittanut sitä, mitä Hän on Raamatussa kirjoittanut. Vähintään yhtä merkittävä saatanan valhe on se, että häntä *itseään* ei ole olemassakaan.

TMIV