Varmasti kaikki urheilua vähänkin seuraavat ihmiset ovat huomanneet tason laskun etenkin yksilölajeissa.
Asiaan on varmasti useita syitä, mut olen kiinnittänyt huomiota monien perheiden osalta sellaiseen asiaan ku urheilun/liikunnan aloittaminen. Lasten ja nuorten vanhemmat heidän tukiverkosto ovat korvaamattomassa asemassa tässä asiassa. Ymmärrettävää on toki että joidenkin lajien harrastaminen on kallista eikä kaikilla perheillä ole välttämättä oikeasti varaa niihin. Olen huomannut kuitenkin että suurimmalla osalla kysy on vain asenteesta. Lapsia ei viedä eikä edes ehdoteta liikunnan pariin. Väitetään että ei ole varaa tai aikaa lasten harrastuksiin. Valittevasti myös itse lapsen kärsin kyseisestä ongelmasta. Jäi vanhemmilta urheiluseuran laskuja maksematta. Ei ollu kuuleman rahaa, mut baarissa istumiseen ja kaljaan kyllä sitä hyvinkin usein riitti. Kiitos isovanhempieni sain kuitenkin harrastaa jalkapalloa 9 vuotta. Sen jälkeen lopetin, koska huomasin ettei laji oikeen sopi minulle. Tuli vietettyä noin 7 vuotta harrastamatta säännölistä liikuntaa. Kunnes aikuisiällä aloin lenkkeillamään ja lopulla jopa jollain tasolla kilpailemaan pitkillä juoksumatkoilla. Valittevasti vastaavanlaisia elämänkaaria tässä maassa riittää.
Lapsi ei itse voi ymmärtää tai kekkiä aloittaa liikuntaa jos oma tukiverkosto ei sitä ehdota ja ole aktiivinnen. Olen itse nyt kahden pienen lapsen isä kilpailen itsekin vielä. Lapseni ovat vauvasta asti olleet katsomassa kisojani. Lisäksi olen puhunut heille paljon liikunnasta. Vanhempi poika (3,5 vuotta) on yleisurheiluleikkikoulussa ja myös useissa leikkimielisissä kilpailuissa on mukana oltu kilpailemassa. Mielestäni tärkeintä on aloittaa liikunta mahdollisimman pienenä, mutta muistaa että sen on oltava hauskaa leikkimielistä pikkulapsilla. Kun lapsena oppii liikunnallisen elämäntavan, niin vanhempana hän kyllä itse päättää haluaako kenties huippu-urheilijaksi tai ainoastaan kuntoilijaksi. Väitän että moni lahjakkuus menee hukkaan ainoastaan vanhempien laiskuuden/saamattomuuden takia. Lapset oppivat vanhemmiltaan myös liikunnattomat ja muut huonot tavat jos ei asiasta välitetä.
Nykyurheilu Suomessa!
9 Vastausta 359 Lukukertaa
mieluummin hammaslääkäriin kuin urheilemaan? Valehtelet?
Liikunta on hyväosaisten leikkikenttä, ei sen kummempaa
Vanhempien ei missään nimessä tule tuputtaa liikuntaa, ja opettajan rooli koululiikunnassa on äärimmäisen tärkeää, mutta myös se millaiseksi arvoksi liikunta on opetettu kotona.
hömppäsarjat ja roskaruuat, on pakkopullaa, sen kyllä huomaa jo katukuvassakin nykyään, onneksi jotkut ymmärtävät liikunnan tärkeyden, varsinkin sellaisessa työssä joka sitoo sinut istualleen kokopäiväisesti. Sitten kun olet niin ylipainoinen että liikuminen ei kiinnosta sitäkään vertaa, siinä sulla sitten onkin hyvä syy löhötä ja kuntoilla sohvan ja jääkaapin mittaisella maratonilla.
Omat vanhempani eivät juuri liikuntaa harrastaneet, muuta kuin kävelylenkkejä tekivät ja laskettelivat. Minua ei edes koskaan kehotettu liikunnan ja urheilun pariin! Ala-aste ikäisenä omasta tahdosta halusin rueta ratsastamaan. Ylä-asteella tulikin juoksuharrastus ja n. 20-vuotiaana rupesin käymään kuntosalilla ja kiinnittämään terveelliseen ruokavalioon huomiota. Meillä kotona vanhempien luona syötiin aina todella epäterveellisesti ja liikunta heidän osaltaan oli/on minimaalista.