Yrittäminen pienellä paikkakunnalla

Itse olen vähän samassa tilanteessa, vaikka yritykseni kyllä suuntautuu aika paljon kunnan rajojen ulkopuolellekin...Mieleen tuli ensimmäisenä, että liity paikalliseen yrittäjäjärjestöön ja ota aktiivisesti osaa toimintaan, niin sitä kautta saat hyvin luotua yhteyksiä toisiin yrittäjiin ja saat itseäsi esille.

Järjestä asiakkaille tutustumispäiviä (jos yrityksesi on sen tyyppinen, että tämä ylipäätään on mahdollista) - pienellä paikkakunnalla, jossa tapahtumia on muuten vähän, tällainen voi vetää yleisöä ihan kohtuullisesti.

Ota yhteyttä paikallislehteen ja kerro, että olet perustanut uuden yrityksen - tulevat varmaan mielellään tekemään jutun sinusta.

Ylipäätään, hankkiudu mukaan erilaisiin yrittäjien julkisuustempauksiin ja muutenkin ole aktiivinen kunnan tapahtumissa. Pienellä paikkakunnalla sinä itse olet yhtä kuin yrityksesi, ja mitä enemmän näyt julkisuudessa, sen paremmin myös yrityksesi tunnetaan (tämä pätee tietysti niin hyvässä kuin pahassa)...

>> lallatilaa

Olipas tyhmä kysymys.

>> Verkostoituminen ja suhteet tuntuvat nykypäivänä olevan tärkeämpiä
>> artikkeleita kuin varsinainen yrittäjän ammattitaito tai hyvä asiakkaan
>> palvelutaito.

Älä mene. Pysy kotona. Tuolla asenteellas et vaan pärjää. Opettele ammatti ja hae palkkatöitä itsellesi, äläkä kirjoita keksittyä roskaa tänne ryhmään.

Millaisellahan yrittäjäkokemuksella "hölyn-pölyä kaikki" antaa neuvojaan?

P.S. Oikea kirjoitusasu on hölynpölyä ; )

> > Millaisellahan yrittäjäkokemuksella "hölyn-pölyä kaikki" antaa neuvojaan?

No ihan varmasti on ainakin riittävän kokoista ja riittävän pituista yrittäjäkokemusta takana.

Tilanteena siis alkuperäinen kysyjä, aloittelemassa pienehköllä paikkakunnalla ihan uutta yritystänsä. On aivan jonninjoutavan typerää alkajaisiksi ryhtyä pohtia että kuinkas mä tässä verkostoituisin nyt.
Ja saisin jotakin tuttavia jotka puolestaan tuntee jonkun kaupungingallituksesta tai vesilautakunnasta.

Ihan ensimmäinen homma alkavalle yrittäjälle on HANKKIA NIITÄ ASIAKKAITA, JA ÄKKIÄ!! Autonkorjaajalle autonhuoltoasiakkaita, kirjanpitäjälle kirjanpitoasiakkaita, parturille parturiasiakkaita, kahvilanpitäjälle lounasasiakkaita, IT-nörtille PC-tukiasiakkaita jne.

Alkavan yrittäjän nollan pinnassa liikkuva kassavirta ei tosiaankaan ole se hetki yrittäjän taipaleella jolloin alkaa pohtia kuinka pääsis kunnan "yläluokan" kanssa tutuiksi.

Ei muuta kuin reppua selkään, ja kylille, ja myymään niitä omia palveluksia mahdollisimman nopeasti. Vaikka sitten firmasta firmaan kiertäen, mainospostittaen ja soitellen.

Ensimmäisten asiakkaiden ja niiden tuoman kassavirran aikaansaaminen on se kaikkein korkein prioriteetti. Tämä on monien alkavien yrittäjien mielestä myös se vastenmielisin ja paskin vaihe. Soitella 10-20 puhelua joka päivä ja käydä myymässä itseään firmoissa.

Siksi mieleen tulee jonninjoutavia ajatuksia että "verkostoituminen", sehän se tuokin ne asiakkaat ovelle. Kunnan sisäinen Facebookki-kaveruus-oikotie!! Eikä sitten tarvii enää itse nuolla postimerkkejä ja soitella firmojen ovikelloja.

No, lähe myymään nyt. Ja mikäli siis saat alkavan firmasi tilanteen balansoitua 1..2 vuoden raatamisen perästä, niin sen jälkeen voit sitten ottaa hetken aikaa ja soitella paikallisille Rotaryille ja Lionseille.

Että päässkös tällainen tolpilleen päässyt, sieraimet veten pinnan päällä jo pari vuotta kroolannut yrittäjä teille kiltaanne jäseneksi.

"Verkostoituminen ja suhteet tuntuvat nykypäivänä olevan tärkeämpiä artikkeleita kuin varsinainen yrittäjän ammattitaito tai hyvä asiakkaan palvelutaito."

No jos sulla on aikomus perustaa firma, jonka arvo perustuu pelkkään hypeen ja tulevaisuuden tienaamismahdollisuuksiin, niin silloin varmasti pitää verkostoitua sijoittajien ja asiantuntijoiden piireissä että saa rahaa ja ideoita missä ja milloin lanseerataan mitäkin tuottavaa. Jos taas perustat perus putiikin, jossa myyt tuotteita tai palveluita, niin silloin tuskin kannattaa kantaa huolta verkostoitumisesta. Verkostoituminen tulee kyllä siinä toiminnan edetessä ihan luonnostaan.

Jos tuntuu siltä, että aikaa riittää johonkin kivaan puuhasteluun yrittäjäpiireissä niin kannattanee liittyä paikalliseen yrittäjäjärjestöön ja osallistua tapahtumiin tai jopa asettua ehdolle hallitukseen. Itsellä ainakin riittää kyllä tarpeeksi puuhaa yrityksen pyörittämisessäkin, joten minimaalisen vapaa-ajan käytän sitten nukkumiseen, että jaksaa taas virkeänä sorvin ääreen.

Yrittäjäksi ryhtyminen tuon kokoisella paikkakunnalla mahdollistaa pienen omaisuuden tekemisen. Tosin siihen ensin tarvitaan suuri omaisuus.

Älä helkutissa rupea moiseen hommaan, koska arvaan, että et ole hammaslääkäri.
Höpötykset verkostoitumisesta on vain nykyajan muotihöpötystä. Liike- ja asiakassuhteet ovat aina olleet tärkeitä. Verkostoituminen on vain uusi termi joka on oikeen keksimällä keksittyä konsulttien tuotetta vanhasta asiasta. Tosin tällä nimikkeellä tehdään bisnestä erinlaisten koulutustapahtumien kautta, jossa maksajana on yrittäjät itse.

Asiakaskunnan saaminen vie vuosia, ellei palvelusta tai tuotteesta ole huutava pula.
Tosin en tiedä mitkähän olisi ne tuotteet tai palvelut jota paikkakuntalaiset ovat nyt ilman.

Moni kannustaa rytymistä yrittäjäksi, mutta fundeeraa miksi? Joko heillä on omat intressit kysymyksessä, kuten elinkeinoasiamiehellä, eli oikeimmin ilmaistuna keinoelinasiamiehellä. Pankinjohtajaa kiinnosta ainoastaan lainarahan pantti joka muuttuu heidän omaisuudeksi kirjanpidossaan sillä hetkellä kun lainasopimuksen olet allekirjoittanut. Pankkiiri sanoo silloin mielessään, että jess. Tili tuli tehtyä.
Näin meni omaisuus etkä ole vielä edes pääsyyt aloittamaan yritystoimintaa.

Muista, että ainakin 80 sadasta yrityksestä kaatuu ensimmäisen viiden vuoden sisällä. Jokaiseen sisältyy talodellisia menetyksiä jotka mitattuna henkilökohtaisella tasolla on hyvin raskaita. Siis siihen asti saadun omaisuuden menettäminen.

Ajattele asia niin, että lyötkö vetoa1/5 niin, että viisinkertaisella varmuudella menetät kaiken. Vai mikä oli se nykyinen vaihtoehto? Älä anna sen hämätä kun nykyään puhutaan menestyvistä yrittäjista ja heidän miljoona-osinkotuloillaan.
Heitä on vain alle prosentti ja usein sukupolvien vanhat yritykset takana. Vain 3 prossaa yhtiöistä on sellaisia jotka pystyy ottamaan ns 90 tuhannen osingot.

Itse olen yrittäjänä ollut liki 40 vuotta ja nähnyt lamat ja sumat. Kaverita mennyt rajan taa viinan ja oman käden kautta niin monta, että surulliseksi vetää.
Palkkataso on alle keskiansion ja pysyy, sillä en pysty niin paljoa tekemään kauppaa, että siitä voisi itselleen enempää ottaa. Se on asia jonka moni yrittäjä tietää mutta eivät halua ongelmasta puhua, koska ei sitä monikaan usko.

Neuvoni on . Pysy vieraissa töissä ja keksi vapaa-ajalla jotain verotonta tuloa,
Sillä pääset vähän leveämmän leivän ääreen.

Oli viisaasti kirjoitettu.
Itse olen ollut yrittäjänä kaksikymmentä vuotta ja allekirjoitan joka sanan.
Tässä on saanut olla verottajan ja valtion käskassarana.
Lapset olen onneksi saanut koulutettua ammatteihin muiden palkollisiksi ja pitänyt visusti huolen, etteivät ainakaan pienyrittäjiksi ala.

Huvittava tämä suomalainensana "yrittäjä".
Kuvastaa aika paljon valtion ja verottajan suhtautumista yksityiseen liikkeenharjoittajaan.

>>Muista, että ainakin 80 sadasta yrityksestä kaatuu ensimmäisen viiden vuoden sisällä. >>

Likikään noin synkkä ei ole tilasto kuitenkaan. Eri lähteissä mainitaan näköjään erilaisia lukuja.

Täällä väitetään että 50% uusista yrityksistä joutuisi konkurssiin 5 vuoden sisään. http://www.yrittajalinja.fi/blogi/2010/03/29/348

Toisaalta PRH kertoo että uusia yrityksiä perustettiin 14.480 kpl viime vuonna.
http://www.prh.fi/fi/uutiset/P_558.html

Tilastokeskus taas raportoi että konkurssiin haettiin itse tai rahoittajat hakivat 2944 firmaa http://www.tilastokeskus.fi/til/konk/2011/12/konk_2011_12_2012-02-15_tie_001_fi.html
Näiden kahden luvun perusteella konkurssi siis kirpaisisi vain 20% uusista yrityksistä. Ei suinkaan 80% tai eikä edes sitä puolikastakaan uusista yrityksistä.

Kaikenlaisia Toiminimiä lisäksi aloitetaan myös. Vaikak Verkkokaupan pidolla tai saviastioiden valamisella tms. Ja sitten hissuksiin kannattamattomana lopetetaan parin vuoden päästä, ilman mitään konkurssitilannetta.

Kyllästytään vaan yrittäjänä raatamiseen ja palataan palkkatöihin. Jos joku vielä sattuu huolimaan takaisin. Nämä ilman selvitystilaa tapahtuvat firmojen lopettamiset eivät näy noissa lukemissa lainkaan.

On tuo taas täynnä pessimismiä. Korppi ei korpin silmää noki sanotaan valtion viroista mutta yrittäjä on toista yrittäjää kohtaan kuin korppi ja nokkii silmään. Sinä alkuperäinen viestinkirjoittaja- ala vain rohkeasti yrittäjäksi. Tärkeintä on rahan kotiuttaminen. Kokeile laskutusohjelmaa osoitteesta pooli.eu. Saat myös muuta yrityskokemusta 20-vuoden ajalta ja ohjelmankin aluksi ilmaiseksi jotta paaset alkuun.
yrittäjä on hyvä nimi yrittäjälle

Konkkien määrälle muutama asia tiedoksi. Uusien perustettavien yritysten määrällä ja konkursiin menneillä ei ole mahdollista laskea montako yritystä jää henkiin.

50 prossaa jonka sanoit olevan konkurssien määrän. Viiden vuoden sisällä, ei ole koko totuus. Se kertoo vain konkurssien määrän, ei loppuneitten yritystoiminnan määrää. Läheskään kaikkia yrityksiä ei haeta konkursiin, koska kyseinen järjestely maksaa enemmän mitä pesällä on rahaa. Siis konkurssi raukeaa varojen puutteeseen. Mutta yrittäjän kohtalo on yhtä tyly. Kaikki on mennyt, eikä riittänytkään.

Tilastoissa ei ole kerottu yritysten sulautumisia toiseen yhtiöön, mikä sekin usein on vain yrittäjän pois pääsy yhtiöstään. Siis näennäisesti myydään, eli lahjoitetaan liiketoiminta kilpailijalle , tai jollekin toiselle yritykselle.

Samoin yhtön muutokset ei näy konkurssitilastoissa missä esim. Tehdään muutos yrityksen toimintaan niin, että siitä jokin osa jää henkiin vaikka kiinteistöosakeyhtiön nimiin, vaikka ei juuri liiketoimintaa sen jälkeen olisikaan.

Kun nämä toimenpiteet jotka kaikki ovat konkurssin välttämistoimenpiteitä ja kuitenkin taloudellisesti saman kohtalon omaavia, niin jo ollaan 80 prosentin kohdalla lakkautettavissa yrityksissä jossa omaisuus ja työpanos on mennyt jonkun muun taskuun kuin omaan. Yhtöitten perustamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa montako henkilöä on ryhtynyt yrittäjäksi. On lakitoimistoja ja konsultteja joilla on valmiita yhtiöitä kymmenittäin tai peräti satoja perustettu valmiiksi joita sitten myydään halukkaille.

En ole pessimisti, jos olisin, niin takana ei olisi 40 vuottayrittäjätaustaa.
Realisti pitää olla ja ei pidä uskoa virallista propagandaa jota meille syötetään.

Yrittäjän tehtävä on päällisin puolin olla yhteiskunnan tarvitsemien verorahojen kerääjä ja ilman siitä saatavaa palkkaa. Yrittäjä kerää alvit, omat ja työntekijän verot ja tilittää ne valtiolle. Kyseisistä kstannuksista yrittäjä maksaa kirjanpitäjälle palkkion ja sen sisältämän alv:n

Ihmetyttää kun en ole tavannut TE- keskuksen ihmisiä yrittäjinä vaikka heillä on kaikki tarvittava tieto ja ymmärrys käytettävänään. Tai tunsin yhden, hän oli entinen
Yrittäjä jonka firma meni nurin. Mielestäni kaikilta virassa olevilta henkilöiltä pitäisi kieltää lailla antamasta minkään laista lausuntoa yrittäjyydestä.

>>Läheskään kaikkia yrityksiä ei haeta konkursiin, koska kyseinen järjestely maksaa enemmän mitä pesällä on rahaa. Siis konkurssi raukeaa varojen puutteeseen. >>

Konkurssihakemuksen jättäminen on ihan eri asia kuin varsinaisen konkurssimenettelyn loppuun saattaminen.
Ilman konkurssihakemista velkojat eivät pääse käsiksi katsomaan paljonko konkurssipesässä löytyy jaettavaa rahaa. Eli kyllä se konkurssihakemus melkein aina jätetään. Verottaja ei taida koskaan jättää saatavistaan sitä hakematta. Tietenkin jos pesä osoittautuu tyhjäksi, niin konkurssi raukeaa, eikä käsittelyjä jatketa.

Tuo edellä ollut Tilastokeskuksen 2944 kappalemäärä koski juuri konkurssihakemuksia.
http://www.tilastokeskus.fi/til/konk/2011/12/konk_2011_12_2012-02-15_laa_001_fi.html
Eli siinä mielessä pitäisin sitä lukemaa ihan relevanttina, konkurssien määrää osoittavana lukemana.

>>Kun nämä toimenpiteet jotka kaikki ovat konkurssin välttämistoimenpiteitä ja kuitenkin taloudellisesti saman kohtalon omaavia, niin jo ollaan 80 prosentin kohdalla lakkautettavissa yrityksissä jossa omaisuus ja työpanos on mennyt jonkun muun taskuun kuin omaan.>>

Tällaista hatusta tempaisemaasi lukemaa en usko alkuunkaan. Ellei ole osoittaa jonkinlaisia tietolähteitä väittämäsi tueksi.

> Mutta yrittäjän kohtalo on yhtä tyly. Kaikki on mennyt, eikä riittänytkään.

Riippuu siitä paljonko oli omia rahoja mukana. Ei nykyään kaikki välttämättä enää omia asuntojaan firman velkavasteiksi kiinnitä.

>>Yrittäjä kerää alvit, omat ja työntekijän verot ja tilittää ne valtiolle. Kyseisistä kstannuksista yrittäjä maksaa kirjanpitäjälle palkkion ja sen sisältämän alv:n>>

Mitähän selostuksesi tämä sekava osa tarkoittanee?? En minä ainakaan mistään omista alveista kirjanpitäjälle mitään osuutta maksa.

Verottaja ei aseta konkurssiin tyhjää yritystä, sillä kukut joutusi maksamaan verottaja itse. verottaja näkee yrityksen tilantee kyllä veroilmoituksista ja pankkitili-
tiedoista ilman konkursskäsittelyäkin. Thjästä on paha nyhjästä.

Mitä tulee omiin rahoihin jota on yritykseen laittanut, niin vähissä on ne perustetut yritykset jotka on perustettu kaverin rahoilla tai pankin lainalla ilman vakkuutta.
Joten kyllä se kaikki tappio konkretisoituu yrittäjälle se on fakta ilman tilastojakin. Jos epäilet, niin kysy pankista pajonko olette lainanneet yrittäjälle yrityksen perustamiseen ja käyttöpääomaa ilman realivakuutta.

Oletko sitä mieltä, että palkkoihin ei sisälly yritykseen kohdistuvaa alv:tä

Jos näin on niin kerro miten se on mahdollista. Se siitä sekavasta osasta jota et ymmärtänyt, Voi olla että oli epäselvästi ilmaistu, mutta se ei ollut tarkoitus.

Yritykseen tarvittavat varat jotka lainataan pankista korkoa ja vakutta vastaan, niitä ei yritys pysty maksamaan takaisin ennen kuin joku muu on ottanut velkaa ja tuonut sen perustettavaan yritykseen. Tämä on se paradoksi jota ei monikaan tajua. Kaikki liikkeessä oleva raha, oli se sitten vaikka muovirahaa on
jonkun muun ottamaa velkaa. vaikka olisi kuinka hyvä liikeidea, mutta jos ei ole halukaita velan ottajia, niin ei firma toimi. Vrt.u Irlanti nyt

>>Verottaja ei aseta konkurssiin tyhjää yritystä, sillä kukut joutusi maksamaan verottaja itse.>>

Verottajan toimiston henkilökunta ei maksa mitään itse. Rahaa heidän käyttömenoihinsa irtoaa rajaton määrä, joka otetaan suoraan verotuloista. Rahan kulumisesta tässä mielessä, konkurssihakemuksen tekemisen menoluokassa, siitä ei Verotoimiston tarvitse huolta kantaa.
Verottajan käytettävissä oleva henkilö- ja lakimiesvoima on likimain ääretön. Eipä juuri kannattavuuslaskelmiakaan tarvitse eri vaihtoehdoista tehdä.

Minulla on se käsitys että Verottaja tekee konkurssihakemuksen likimain aina, jos heillä on verosaatavia pystyssä. Jos joku Yritysverotuksen Verotoimistossa työekentelevä tietää varmaksi asian olevan toisin, niin kertokaa tietämisenne.

>> verottaja näkee yrityksen tilantee kyllä veroilmoituksista ja pankkitili-
tiedoista ilman konkursskäsittelyäkin. Thjästä on paha nyhjästä.>>

Yleensä kirjanpidot ja veroilmoitukset ovat rempallaan, jo parilta edelliseltä vuodelta. Vaikka pankkitili näyttää tyhjää, niin Verottajaa saattaa silti kiinnostaa onko yrityksen irtaimistoissa tms. jotakin rahanarvoista. Ja myös sekin onko rästissä olevaa rahaa saatavilla yrityksen Hallitukselta, jos on satojen tonnien konkurssi kyseessä.

Minulla on sellainen tuntuma että Verottajn yleisperiaate on aina tehdä konkurssihakemus. Ja vasta sen perusteella saatavan informaation jälkeen päätetään jatketaanko konkurssimenettelyä.

>>Mitä tulee omiin rahoihin jota on yritykseen laittanut, niin vähissä on ne perustetut yritykset jotka on perustettu kaverin rahoilla tai pankin lainalla ilman vakkuutta.>>

Ainakin meillä perustettiin firmaa omilla rahoilla, joita markka-ajan rahoina oli 50.000 mk edestä.

>>Joten kyllä se kaikki tappio konkretisoituu yrittäjälle se on fakta ilman tilastojakin. >>

Jos tuo 50k raha olisi menetetty, niin ei olisi vielä mökki lähtenyt meiltä kummankaan alta. Toki tilanne on eri jos alkaa vaikka maansiirtoalalle, ja ensimmäinenkin koneinvestointi on heti vähintään 100.000€ arvoinen kone. Mutta toimii se kone itsekin silloin osana lainan vakuudesta.

> Oletko sitä mieltä, että palkkoihin ei sisälly yritykseen kohdistuvaa alv:tä

En ymmärrä mitä ajat tässä takaa. Palkat ja ALV ovat aikamoisen kaukana toisistaan olevia asioita.

>>Yritykseen tarvittavat varat jotka lainataan pankista korkoa ja vakutta vastaan, niitä ei yritys pysty maksamaan takaisin ennen kuin joku muu on ottanut velkaa ja tuonut sen perustettavaan yritykseen. Tämä on se paradoksi jota ei monikaan tajua.>>

No tuo nyt on yksi perusasioista, jonka jokainen ymmärtää varmasti. Mitä ihmettä mahdat tässäkin kohtaa ajaa takaa?

>> Kaikki liikkeessä oleva raha, oli se sitten vaikka muovirahaa on jonkun muun ottamaa velkaa. vaikka olisi kuinka hyvä liikeidea, mutta jos ei ole halukaita velan ottajia, niin ei firma toimi. Vrt.u Irlanti nyt >>

Huh, huh, nyt sekoat jutuissasi jo oikein suurille ja laajoille talouden keskustelutaiteen alueille.

Eipä tuolta sfääreistä enää normaalin yrittämisen ja konkurssien ym. asioihin taideta palailla.

Kuulehan kauaksi menee. Tahallaanko olet ymmärtänyt väärin vai johtuuko ihan aidosta ymmärtämättömyydestä. Vai kuinka olet päässyt käsitykseen, että väittäisin verotoimiston työntekijöitten maksavan kokurssikäsittelykulu.

Eikä noissa muissakaan kertomissa käsityksissä ole päätä eikä häntää, kun niitä verrataan kirjoittamaani tekstiin.

Enkä sotke mitään laajoille alueille meneviä käsitteitä. Kaikki nämä kirjoittamani on normaalilla älyllä tajuttavissa kuinka ne kytkeytyvät yritystoiminnan toimivuuteen.

Muut lukijat varmaan ymmärtävät kirjoittamani niin kuin olen kirjoittanut, mutta ainahan on ihmisiä joilla lukemisen ymmärtämisessä on vaikeuksia..Pahoittelen.

Joten jääkööt tämä keskustelu tähän.

Perustin vuosi sitten alle 10,000 asukkaan kaupunkiin yrityksen. Hiljaisia kuukausia on vuodessa tosi paljon. Mieti todella tarkkaan! Itselläni tappiot kuukaudesta toiseen, eikä myynti lähde liikkeelle.... Yrityksiä on täällä myynnissä vaikka kuin monta.

> Perustin vuosi sitten alle 10,000 asukkaan kaupunkiin yrityksen.

Meinaatko että kaupungin asukasluku on joku kriteeri menestymiseen tai menestymättömyyteen? Ihan samalla lailla yrityksiä ja tyhjiä liiketiloja on myynnissä Helsingissäkin. Ja konkursseja tulee suhteessa ainakin samaa vauhtia kuin muualla maassa.

Pohjanmaalla olevassa Töysän kunnassa on 3160 asukasta, ja kunnassa olevassa Tuurin kylässä vain 500 asukasta. http://www.toysa.fi/Default.aspx?id=546519
Kuitenkin Tuurissa on yksi Suomen suurimpia kauppakeskuksia.

Kyllä pienissä kunnissa voi olla, ja myös on ihan hyvin menestyviä yrityksiä koko maassa. Aina ei vaan kaikki onnistu.
Ja silloin pikkuisen katkerana haetaan syitä milloin mistäkin. Keksitään syyksi vaikka liian pieni kunta tms.

Itse olen yritäjä pienellä paikakunnalla. Piireissä en ollut aloittaessani, enkä nytkään, mutta yrityksen sain pyörimään :) Ammattitaito ja hyvä palvelu on kaiken a ja o. Ja tärkeää on omistaa joustavuutta ja pinnaa, että jaksaa käsitellä vähän hankaliakin ihmisiä ystävällisesti. Näin, kun jaksaa toimia, niin ne aluksi hankalilta tuntuvat ihmisetkin voivat olla ihan kivoja :) Ja kannattaa osallistua tapahtumiin.

Ei kannata, siinä se.

Menee yö unet ja stressi painaa koko ajan.

Positiivista kassavirtaa pitäisi tulla koko ajan.

Yksin kyllä mutten työllistä.

Itse sain omissa "kansallismaisemissa" työttömyyskaudella sellaista kohtelua TE-toimistolta, että päätin pysyttäytyä erossa paikallisista piireistä.

Paikkakunta mainostaa itseään yrittäjämyönteisenä, joka sitten näköjään heijastuu työttömien sorsimiseen esimerkiksi istuttamalla kursseilla joissa piirretään omakuva sikapossuna, tai TE-toimiston avoimien ovien päivänä asiakkaan kustannuksella huvitellaan huutelmalla hänelle yleisön kuullen, että "josko se työssäkäynti sinua edes kiinnostaa!"

Arvelin vaan jotta taitaisi tulla aika huonosti motivoitunutta työläistä, jos paikallisia alkaisin työllistämään.

Itse asun käpykylässä, käyn kauppaa netin kautta kansainvälisillä markkinoilla, joten ei
pikku paikan ahasmielisyys haittaa.

Pikku paikat kantsii unohtaa sovinnolla.

Aikaisemmin toimin metsänhoitoalalla, uhkailua ym. tuli koettua. Talvella ei ollut muuta kuin paperihommia.

Veroihin ja työntekijän sivukustannuksiin tämä maa kaatuu kun yrittäminen ei kannata.