Vanha elämänviisaus

Niin vanhat elämän viisaudet ovat syntyneet aikoina jolloin vielä ei ollut sitä ns. virallista tietoa saatavissa...

ovat sellaisia elämän totuuksia ihmisestä...
käytökelpoisia tänäkin päivänä...

Totta, kaikilla on oikeus valita...
Mutta, sen sijaan että muuttaisi itseään...voi myös muuttaa ihan vain käytöstään.
Silloin ei ole mielestäni mitään väliä, kumpaa sutta edustaa...sillä eihän se ulospäin näy.

Ketä tarkoitat?

"Liika kallistuma aiheuttaa vain sen, että hyvyys etsii tasapainoa jostain, liika pursuaa ulos "Ollessaan kokonaisena tyytyväinen hänen ei tarvitse oksentaa mitään liikaa pois."

no mikä nyt on hyvää kenenkäkin mielestä...sen hyvän nimissä tehdään paljon pahaakin...vaikka ei tarkoittaisikaan...

Mutta tuo oksentaminen...
muistan kun eron tiimellyksessä pohdin itseäni...minusta tuntui tuolta, että yritin olla niin "hyvä ja pyhä", että alkoi itseäkin yököttää...

Olen tuon jo jossain muussa yhteydessä tainnut mainitakkin...

Mutta jälkeenpäin ajattelen, että toisen liika/yököttävä hyvyys, voi ehkä sen toisen vähemmän täydellisen saada ...ruokkimaan itsesssään sitä pahaa...särkemään sen illuusion mikä toisella on omasta hyvyydestään...

että olen kanssasi samaa mieltä, liika hyvyyskin on pahasta,
tasapaino on tärkeä...

Kun kaikessa elämässä on kyse vastakohdista...elämän alun, syntymisen hetkellä saamme vastapariksi sen kuoleman...halusimme tai emme...

Ei voi olla valoa, jos ei ole pimeyttä...
kaikessa on aina se toinenkin puoli...

Elämän paradoksi...

"Mitä arvelette tapahtuvan, jos toinen susi jää nälkäiseksi"

Eikö se ole selvää, jäljelle jää vahvempi ja nälkäinen kuolee pois. Se on luonnonlaki. Siellä missä viha kasvaa suureksi rakkaus kuolee ja päinvastoin. Pahan hyväksyminen itsessä ei tarkoita sitä, että voi vapaasti tehdä pahaa ja olla paha vaan se ymmärrystä ja tietoisuutta hyvän ja pahan olemassa olosta ja tietoista valintaa siitä kumman puolelle haluaa asettua.

Pahaa ei pidä eikä tarvitse itsessään ruokkia se kasvaa kuin rikkaruoho itsestäänkin, mutta jotta se puutarhan kaunis ruusupensas näkyisi sieltä rikkakasvien alta pitää se rikkakasvisuus kitkeä pois.

taimi sun tarhassa kirjoitti:

"Mitä arvelette tapahtuvan, jos toinen susi jää nälkäiseksi"

Eikö se ole selvää, jäljelle jää vahvempi ja nälkäinen kuolee pois. Se on luonnonlaki. Siellä missä viha kasvaa suureksi rakkaus kuolee ja päinvastoin. Pahan hyväksyminen itsessä ei tarkoita sitä, että voi vapaasti tehdä pahaa ja olla paha vaan se ymmärrystä ja tietoisuutta hyvän ja pahan olemassa olosta ja tietoista valintaa siitä kumman puolelle haluaa asettua.

Pahaa ei pidä eikä tarvitse itsessään ruokkia se kasvaa kuin rikkaruoho itsestäänkin, mutta jotta se puutarhan kaunis ruusupensas näkyisi sieltä rikkakasvien alta pitää se rikkakasvisuus kitkeä pois.

Lue lisää

Uskon että rakkaus elämään, tai elämän osatekijään ei kuole pois (kuten luonnonlaissa leijona saalistaa ja syö heikentyneen antiloopin) vihan kasvaessa. Ennemminkin rakkaus ehkäpä koteloituu, suojautuu, piiloutuu, ja odottaa hetkeä milloin sitä arvostetaan.

Arvostatko ja vaalitko rakkautta (?)

(vihaavatkohan eläimet, ja onkohan ihminen ainoa eläin joka osaa vihata...hmm... )

yxex kirjoitti:

Uskon että rakkaus elämään, tai elämän osatekijään ei kuole pois (kuten luonnonlaissa leijona saalistaa ja syö heikentyneen antiloopin) vihan kasvaessa. Ennemminkin rakkaus ehkäpä koteloituu, suojautuu, piiloutuu, ja odottaa hetkeä milloin sitä arvostetaan.

Arvostatko ja vaalitko rakkautta (?)

(vihaavatkohan eläimet, ja onkohan ihminen ainoa eläin joka osaa vihata...hmm... )

Lue lisää

Hmm, mitä mahdatkaan miettiä tuossa vertauksessasi. Ei leijona saalista vihassaan vaan nälässään. Ihminenkin käyttää luonnonvaroja pitääkseen yllä elämää, ei siinä kyse ole vihasta. Viha voi tappaa rakkauden, se voi tuhota pysyvästi jotain ihmisen sisältä, silloin ihminen on sielultaan kuollut, eikä hän ehkä kykene koskaan enää rakastamaan ketään. Siksi on vahingollista antaa vihalle liian suuri valta ilman, että siinä aina mukana on rakkautta.

ed kirjoitti:

Hmm, mitä mahdatkaan miettiä tuossa vertauksessasi. Ei leijona saalista vihassaan vaan nälässään. Ihminenkin käyttää luonnonvaroja pitääkseen yllä elämää, ei siinä kyse ole vihasta. Viha voi tappaa rakkauden, se voi tuhota pysyvästi jotain ihmisen sisältä, silloin ihminen on sielultaan kuollut, eikä hän ehkä kykene koskaan enää rakastamaan ketään. Siksi on vahingollista antaa vihalle liian suuri valta ilman, että siinä aina mukana on rakkautta.

Lue lisää

Minä en usku eläinten vihaan, ihminen on siten poikkeus-laji maapallolla...miksi meille on annettu/kehittynyt tuollainen tunteiden kirjo(?)

Pari vuotta sitten olin sitä mieltä että henkiset haavani eivät voi parantua. Nyt ne on kuitenkin parantuneet, olin siis väärässä, menneisyydessä.

Rakkaus voi kukistaa vihan, rakkaus ei silti halua tappaa vihaa, koska viha on tärkeä tunne, ja voimavarakin.

yxex kirjoitti:

Minä en usku eläinten vihaan, ihminen on siten poikkeus-laji maapallolla...miksi meille on annettu/kehittynyt tuollainen tunteiden kirjo(?)

Pari vuotta sitten olin sitä mieltä että henkiset haavani eivät voi parantua. Nyt ne on kuitenkin parantuneet, olin siis väärässä, menneisyydessä.

Rakkaus voi kukistaa vihan, rakkaus ei silti halua tappaa vihaa, koska viha on tärkeä tunne, ja voimavarakin.

Lue lisää

Kyllä eläimetkin osaa suuttua, joten eiköhän ne tunne sitten vihaakin...

dizel kirjoitti:

Kyllä eläimetkin osaa suuttua, joten eiköhän ne tunne sitten vihaakin...

Mieti nyt vaikka vihaista koiraa...

dizel kirjoitti:

Mieti nyt vaikka vihaista koiraa...

*miettii...*

Totta puhut...mutta jokin mättää...koiran viha on suoraviivaista, hetkellistä, ei hautovaa, katkeraa, juonittelevaa, kostonhimoista...ihmiset on viha-mestareita ;)

Narsisti-koiria? Katkeria uhri-koiria? :-D

yxex kirjoitti:

*miettii...*

Totta puhut...mutta jokin mättää...koiran viha on suoraviivaista, hetkellistä, ei hautovaa, katkeraa, juonittelevaa, kostonhimoista...ihmiset on viha-mestareita ;)

Narsisti-koiria? Katkeria uhri-koiria? :-D

Lue lisää

Työhaastattelussa kun kysytään mitä osaat, voi vastata; 'no ainakin vihata' ;-DD

Niin ja se kirja oli "Järjen valossa", jos jotain kiinnostaa....

Tän voi aatella myös niin päin (ja evoluutioperusteella se olisi todennäköisempi minusta) että ihmiset tekevät juttuja A B C ja D ja sitten on jossain kohtaa päätetty alkaa nimetä jutut B ja D pahoiksi. Ei niinkään että ne olisivat olleet pahoja alunalkaen.

Siis että se paha ei ole sisäänrakennettua niihin tekoihin tai motiiveihin vaan ihmisen luoma luokittelu asioille joita ei tahdota toisten tekevän. Ilmaisu siitä että se teko ei ole muitten mieleen.

Kun nehän vaihtelee eri porukoissa ja eri aikoina.

LK kirjoitti:

Tän voi aatella myös niin päin (ja evoluutioperusteella se olisi todennäköisempi minusta) että ihmiset tekevät juttuja A B C ja D ja sitten on jossain kohtaa päätetty alkaa nimetä jutut B ja D pahoiksi. Ei niinkään että ne olisivat olleet pahoja alunalkaen.

Siis että se paha ei ole sisäänrakennettua niihin tekoihin tai motiiveihin vaan ihmisen luoma luokittelu asioille joita ei tahdota toisten tekevän. Ilmaisu siitä että se teko ei ole muitten mieleen.

Kun nehän vaihtelee eri porukoissa ja eri aikoina.

Lue lisää

"Ilmaisu siitä että se teko ei ole muitten mieleen"

Niin niin...pyydämme anteeksi syntejämme
(sitä pahaa jota olemme toiselle tehneet)...

samoin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet
(tehneet pahaa meille)

Se paha ei ole niinikään teoissa tai motiiveissa itsessään ...vaan siinä miltä se toisesta siinä teon hetkellä tuntuu, miten hän asian kokee...

Joskus yleisen mielipiteen mukaista ns. hyvääkin tarkoittaessaan voi tehdä toiselle pahaa...silloin ns. hyväntekeminenkin on syntiä jos se ei ole toisen mieleen...

jokainen ihminen itse määrittää...mikä on hyvää tai pahaa...ja kannattaa miettiä tekojaan siltä pohjalta, miltä itsestä tuntuisi jos sama teko kohdistuisi itseen...

Esim. karkea esimerkki...salasuhde voi tuntua hyvältä, jos itsellä on sellainen...mutta tuskin tuntuu hyvältä jos käykin niin, että puolisolla on sellainen...

6+18=24 kirjoitti:

"Ilmaisu siitä että se teko ei ole muitten mieleen"

Niin niin...pyydämme anteeksi syntejämme
(sitä pahaa jota olemme toiselle tehneet)...

samoin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet
(tehneet pahaa meille)

Se paha ei ole niinikään teoissa tai motiiveissa itsessään ...vaan siinä miltä se toisesta siinä teon hetkellä tuntuu, miten hän asian kokee...

Joskus yleisen mielipiteen mukaista ns. hyvääkin tarkoittaessaan voi tehdä toiselle pahaa...silloin ns. hyväntekeminenkin on syntiä jos se ei ole toisen mieleen...

jokainen ihminen itse määrittää...mikä on hyvää tai pahaa...ja kannattaa miettiä tekojaan siltä pohjalta, miltä itsestä tuntuisi jos sama teko kohdistuisi itseen...

Esim. karkea esimerkki...salasuhde voi tuntua hyvältä, jos itsellä on sellainen...mutta tuskin tuntuu hyvältä jos käykin niin, että puolisolla on sellainen...

Lue lisää

"Esim. karkea esimerkki...salasuhde voi tuntua hyvältä, jos itsellä on sellainen...mutta tuskin tuntuu hyvältä jos käykin niin, että puolisolla on sellainen..."

Joo, tai voi tuntua hyvältä kun rikollinen tuomitaan mutta aika ikävältä jos joutuu itse pidätetyksi ja oikeuden eteen jostain teostaan.

Lähinnä vaan mietin moraalin sitä pohjaa tuossa. Että mistä ne hyvät ja pahat tulee. Itse miellän ne vaan yhteisiksi sanattomiksi sopimuksiksi mitkä pohjaa loppupeleissä yhteisön etuun. Toinen vaihtoehto mikä olisi jollain tavalla järkevä on se että Jumala päättää niin ja muuten joutuu rangaistuksi (siis jos uskoo Jumalaan, itse olen aika vannoutunut ateisti). Tosin kyllä se hyötyajattelu tuossa jälkimmäisessäkin on pohjalla.

Hyvä ja paha on kyllä ainakin minulle aika hankalia käsitteitä. En tiedä miten pitkälle ihmiset niitä yleensä edes ajattelee. Miettiikö moni esim. sitä että miksi joku asia (teko) on paha. Pedofilia esim.

LK kirjoitti:

"Esim. karkea esimerkki...salasuhde voi tuntua hyvältä, jos itsellä on sellainen...mutta tuskin tuntuu hyvältä jos käykin niin, että puolisolla on sellainen..."

Joo, tai voi tuntua hyvältä kun rikollinen tuomitaan mutta aika ikävältä jos joutuu itse pidätetyksi ja oikeuden eteen jostain teostaan.

Lähinnä vaan mietin moraalin sitä pohjaa tuossa. Että mistä ne hyvät ja pahat tulee. Itse miellän ne vaan yhteisiksi sanattomiksi sopimuksiksi mitkä pohjaa loppupeleissä yhteisön etuun. Toinen vaihtoehto mikä olisi jollain tavalla järkevä on se että Jumala päättää niin ja muuten joutuu rangaistuksi (siis jos uskoo Jumalaan, itse olen aika vannoutunut ateisti). Tosin kyllä se hyötyajattelu tuossa jälkimmäisessäkin on pohjalla.

Hyvä ja paha on kyllä ainakin minulle aika hankalia käsitteitä. En tiedä miten pitkälle ihmiset niitä yleensä edes ajattelee. Miettiikö moni esim. sitä että miksi joku asia (teko) on paha. Pedofilia esim.

Lue lisää

Mulle taas hyvällä ja pahalla ei juurikaan ole kauheasti väliä...ja kauhean vaikea lähteä määrittelemään, jos pitäisi nyt yhtäkkiä heittää jotain, mikä on vaikka "pahaa." Ensimmäisenä, kun aina nousee se ajatus, ettei se voi olla niin yksinkertaista. Että jonkun asian voi mieltää pahaksi, tai hyväksi, ei riitä, esim. että laki sanoo niin, vaan pitäisi tietää myös jotain asioiden taustoista...Esim. pahaa tekevän henkilön taustoista, ennenkuin voi tehdä oman "ratkaisunsa" omassa päässään... ( Oikeastaan vältän tuollaisten "ratkaisujen tekojakin", se ei ole minun tehtäväni moralisoida ketään, eikä auta mitään asiaa, mutta en nyt tiedä, miten muutenkaan tämän selittäisi. )
Mutta kuulopuheiden perusteella pelkästään, en alkaisi ketään nimittämään "pahaksi" jonkun hänen tekonsa tähden...enemmänkin tulen vain uteliaaksi ja mietin sitä, miksi, joku on valinnut toimia juuri sillä tietyllä tavalla.

dizel kirjoitti:

Mulle taas hyvällä ja pahalla ei juurikaan ole kauheasti väliä...ja kauhean vaikea lähteä määrittelemään, jos pitäisi nyt yhtäkkiä heittää jotain, mikä on vaikka "pahaa." Ensimmäisenä, kun aina nousee se ajatus, ettei se voi olla niin yksinkertaista. Että jonkun asian voi mieltää pahaksi, tai hyväksi, ei riitä, esim. että laki sanoo niin, vaan pitäisi tietää myös jotain asioiden taustoista...Esim. pahaa tekevän henkilön taustoista, ennenkuin voi tehdä oman "ratkaisunsa" omassa päässään... ( Oikeastaan vältän tuollaisten "ratkaisujen tekojakin", se ei ole minun tehtäväni moralisoida ketään, eikä auta mitään asiaa, mutta en nyt tiedä, miten muutenkaan tämän selittäisi. )
Mutta kuulopuheiden perusteella pelkästään, en alkaisi ketään nimittämään "pahaksi" jonkun hänen tekonsa tähden...enemmänkin tulen vain uteliaaksi ja mietin sitä, miksi, joku on valinnut toimia juuri sillä tietyllä tavalla.

Lue lisää

"Lähinnä vaan mietin moraalin sitä pohjaa tuossa. Että mistä ne hyvät ja pahat tulee."


Oma villi veikkaukseni on, että se tulee siitä, että jos joku asia tuntuu ( fyysisesti ) pahalta se myös on sitä. Korjatkaa jos meni metsään. :)

dizel kirjoitti:

Mulle taas hyvällä ja pahalla ei juurikaan ole kauheasti väliä...ja kauhean vaikea lähteä määrittelemään, jos pitäisi nyt yhtäkkiä heittää jotain, mikä on vaikka "pahaa." Ensimmäisenä, kun aina nousee se ajatus, ettei se voi olla niin yksinkertaista. Että jonkun asian voi mieltää pahaksi, tai hyväksi, ei riitä, esim. että laki sanoo niin, vaan pitäisi tietää myös jotain asioiden taustoista...Esim. pahaa tekevän henkilön taustoista, ennenkuin voi tehdä oman "ratkaisunsa" omassa päässään... ( Oikeastaan vältän tuollaisten "ratkaisujen tekojakin", se ei ole minun tehtäväni moralisoida ketään, eikä auta mitään asiaa, mutta en nyt tiedä, miten muutenkaan tämän selittäisi. )
Mutta kuulopuheiden perusteella pelkästään, en alkaisi ketään nimittämään "pahaksi" jonkun hänen tekonsa tähden...enemmänkin tulen vain uteliaaksi ja mietin sitä, miksi, joku on valinnut toimia juuri sillä tietyllä tavalla.

Lue lisää

Varmaan suht. samoista lähtökohdista olen päätynyt erilaiseen lopputulokseen (osittain).

Minusta jos joku tekee jotain mikä on 'pahaa' (määritellään se nyt miten vaan) niin ei ole yhtään mitään merkitystä sillä miksi hän sen teki. Minusta tavallaan ei ole oikeuttavia syitä, on vain tekoja ja niiden seurauksia. Jos tekee teon, kantaa seuraukset. Joskus ne ovat tässä maailmassa ennakoimattomia ja suhteellisen mielivaltaisiakin mutta minkäs teet. Tietysti on koitettu järkätä niin että ne seuraukset olisivat mahd. usein yleisen oikeustajun mukaisia mutta eivät ne aina ole.

Esim. jos joku varastaa koska näkee nälkää se tekee kyllä teosta minusta ihan ymmärrettävän, mutta en näe että tällä pitäisi olla mitään vaikutusta siihen onko se teko hyväksyttävä vai ei. Lapsuuden traumat voivat selittää (tai ainakin tarjota mahdollisen selityksen) miksi joku kohtelee muita niinkun kohtelee mutta ei se minusta millään tavalla niinkun ole lieventävä asianhaara.

Siinä olen toki samaa mieltä että noin omalla kohdalla on aika turha moralisoida itseäänkään tai muita kun hyvä ja paha on makuasioita. Siitä voi keskustella mitkä on hyödyllistä, siinä on jotain konkreettista arvioitavaa.

Mutta 'hyvä' ja 'paha' ovat minulle sellaisia kollektiivisia tunnepohjaisia juttuja mitkä ovat osin aika mielivaltaisiakin mutta ne ovat osa sitä sosiaalista todellisuutta missä sitä nyt joutuu elämään. Ja jos teet juttuja mitkä ovat ihmisistä pahoja niin siitä on helposti sitten seurauksia. Olisi vaan joskus kiva niitä pohtia ääneen että mikä jostain teosta oikestaan tekee pahan tai hyvän, mutta olen huomannut että aika monet eivät välttämättä tahdo niitä pohtia. Eikä tietysti kenenkään ole pakkokaan jos ei tahdo.

LK kirjoitti:

"Esim. karkea esimerkki...salasuhde voi tuntua hyvältä, jos itsellä on sellainen...mutta tuskin tuntuu hyvältä jos käykin niin, että puolisolla on sellainen..."

Joo, tai voi tuntua hyvältä kun rikollinen tuomitaan mutta aika ikävältä jos joutuu itse pidätetyksi ja oikeuden eteen jostain teostaan.

Lähinnä vaan mietin moraalin sitä pohjaa tuossa. Että mistä ne hyvät ja pahat tulee. Itse miellän ne vaan yhteisiksi sanattomiksi sopimuksiksi mitkä pohjaa loppupeleissä yhteisön etuun. Toinen vaihtoehto mikä olisi jollain tavalla järkevä on se että Jumala päättää niin ja muuten joutuu rangaistuksi (siis jos uskoo Jumalaan, itse olen aika vannoutunut ateisti). Tosin kyllä se hyötyajattelu tuossa jälkimmäisessäkin on pohjalla.

Hyvä ja paha on kyllä ainakin minulle aika hankalia käsitteitä. En tiedä miten pitkälle ihmiset niitä yleensä edes ajattelee. Miettiikö moni esim. sitä että miksi joku asia (teko) on paha. Pedofilia esim.

Lue lisää

Niin, ne ovat hankalia käsitteitä...

varkaus on syntiä...minkä tahansa mittapuun mukaan...mutta jos ihminen varastaa leivän, koska hänen on nälkä...eikä hän sitä/ruokaa muuten saa...
Niin minkä mittapuun mukaan tuomitsemme siinä tapauksessa...

mutta tietyllä lailla yksi "oikea" tapa miettiä tekojaan voisi olla tuo...miltä sama teko tuntuisi meistä itsestämme...jos se kohdistuisi itseen...

että edelleen mennään raamattuun...kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan...

Miltä sinusta mahtaisi tuntua jos olisit lapsi ja joutuisit pedofiilin uhriksi...

että tietyllä lailla on myös kyse kyvystä, asettua hetkeksi toisen asemaan...

jos kykenet siihen, olemaan ajatuksissasi hetken pedofilin uhri...niin tuskin tarvitsee miettä, miksi...se mielletään pahaksi teoksi...

LK kirjoitti:

Varmaan suht. samoista lähtökohdista olen päätynyt erilaiseen lopputulokseen (osittain).

Minusta jos joku tekee jotain mikä on 'pahaa' (määritellään se nyt miten vaan) niin ei ole yhtään mitään merkitystä sillä miksi hän sen teki. Minusta tavallaan ei ole oikeuttavia syitä, on vain tekoja ja niiden seurauksia. Jos tekee teon, kantaa seuraukset. Joskus ne ovat tässä maailmassa ennakoimattomia ja suhteellisen mielivaltaisiakin mutta minkäs teet. Tietysti on koitettu järkätä niin että ne seuraukset olisivat mahd. usein yleisen oikeustajun mukaisia mutta eivät ne aina ole.

Esim. jos joku varastaa koska näkee nälkää se tekee kyllä teosta minusta ihan ymmärrettävän, mutta en näe että tällä pitäisi olla mitään vaikutusta siihen onko se teko hyväksyttävä vai ei. Lapsuuden traumat voivat selittää (tai ainakin tarjota mahdollisen selityksen) miksi joku kohtelee muita niinkun kohtelee mutta ei se minusta millään tavalla niinkun ole lieventävä asianhaara.

Siinä olen toki samaa mieltä että noin omalla kohdalla on aika turha moralisoida itseäänkään tai muita kun hyvä ja paha on makuasioita. Siitä voi keskustella mitkä on hyödyllistä, siinä on jotain konkreettista arvioitavaa.

Mutta 'hyvä' ja 'paha' ovat minulle sellaisia kollektiivisia tunnepohjaisia juttuja mitkä ovat osin aika mielivaltaisiakin mutta ne ovat osa sitä sosiaalista todellisuutta missä sitä nyt joutuu elämään. Ja jos teet juttuja mitkä ovat ihmisistä pahoja niin siitä on helposti sitten seurauksia. Olisi vaan joskus kiva niitä pohtia ääneen että mikä jostain teosta oikestaan tekee pahan tai hyvän, mutta olen huomannut että aika monet eivät välttämättä tahdo niitä pohtia. Eikä tietysti kenenkään ole pakkokaan jos ei tahdo.

Lue lisää

"Olisi vaan joskus kiva niitä pohtia ääneen että mikä jostain teosta oikestaan tekee pahan tai hyvän, mutta olen huomannut että aika monet eivät välttämättä tahdo niitä pohtia. "


No tuonkin vuoksi on kyllä hyvä, että on nämä keskustelupalstat olemassa.

( Mutta nyt kyllä väsyttää, katsoa jos huomenna kykenisi taas ajattelemaan... )

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Niin ja se kirja oli "Järjen valossa", jos jotain kiinnostaa....

Kiitos kirjavinkistä!

On tuossa ajatuksessa järkeä. Jälkeenpäin arvosteltu ihmisen paha tai hullu teko on ollut kyseisen ihmisen valinnoissa ykköstilalla, ts varteenotettavin vaihtoehto, ja teon ymmärtämiseen tarvittaisiin koko siihen johtaneen tapahtumaketjun ymmärtäminen.

17+10=27 kirjoitti:

Niin, ne ovat hankalia käsitteitä...

varkaus on syntiä...minkä tahansa mittapuun mukaan...mutta jos ihminen varastaa leivän, koska hänen on nälkä...eikä hän sitä/ruokaa muuten saa...
Niin minkä mittapuun mukaan tuomitsemme siinä tapauksessa...

mutta tietyllä lailla yksi "oikea" tapa miettiä tekojaan voisi olla tuo...miltä sama teko tuntuisi meistä itsestämme...jos se kohdistuisi itseen...

että edelleen mennään raamattuun...kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan...

Miltä sinusta mahtaisi tuntua jos olisit lapsi ja joutuisit pedofiilin uhriksi...

että tietyllä lailla on myös kyse kyvystä, asettua hetkeksi toisen asemaan...

jos kykenet siihen, olemaan ajatuksissasi hetken pedofilin uhri...niin tuskin tarvitsee miettä, miksi...se mielletään pahaksi teoksi...

Lue lisää

"Miltä sinusta mahtaisi tuntua jos olisit lapsi ja joutuisit pedofiilin uhriksi...

että tietyllä lailla on myös kyse kyvystä, asettua hetkeksi toisen asemaan...

jos kykenet siihen, olemaan ajatuksissasi hetken pedofilin uhri...niin tuskin tarvitsee miettä, miksi...se mielletään pahaksi teoksi... "


Ainakaan minulla tuollainen "ajatusleikki" ei vain toimi.
Sama kun miettisin, miltä tuntuu olla jonkunlaisen muun väkivallan kohteena ja vaikka se onkin joku asia minkä olen itsekin kokenut, se ei silti herätä oikein minkäänlaisia ajatuksia, tai tuntemuksia suuntaan, tai toiseen...tai tunnu yhtään sen "pahemmalta".

17+10=27 kirjoitti:

Niin, ne ovat hankalia käsitteitä...

varkaus on syntiä...minkä tahansa mittapuun mukaan...mutta jos ihminen varastaa leivän, koska hänen on nälkä...eikä hän sitä/ruokaa muuten saa...
Niin minkä mittapuun mukaan tuomitsemme siinä tapauksessa...

mutta tietyllä lailla yksi "oikea" tapa miettiä tekojaan voisi olla tuo...miltä sama teko tuntuisi meistä itsestämme...jos se kohdistuisi itseen...

että edelleen mennään raamattuun...kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan...

Miltä sinusta mahtaisi tuntua jos olisit lapsi ja joutuisit pedofiilin uhriksi...

että tietyllä lailla on myös kyse kyvystä, asettua hetkeksi toisen asemaan...

jos kykenet siihen, olemaan ajatuksissasi hetken pedofilin uhri...niin tuskin tarvitsee miettä, miksi...se mielletään pahaksi teoksi...

Lue lisää

"varkaus on syntiä...minkä tahansa mittapuun mukaan...mutta jos ihminen varastaa leivän, koska hänen on nälkä...eikä hän sitä/ruokaa muuten saa...
Niin minkä mittapuun mukaan tuomitsemme siinä tapauksessa..."

Olen eri mieltä siitä että varkaus on syntiä minkä tahansa mittapuun mukaan. Vahvasti erimieltä. Mutta esim. suomen lain ja yleisen moraalin mukaan se on väärin, joten ehkä siinä voidaan pitäytyä. Kuitenkin minusta siitä varkaudesta ei tee sen kohteelle (varastetun tavaran omistajalle) yhtään sen lievempää vaikka sillä varkaalla olisi mikä syy. Se menettää sen leivän ihan samalla tavalla varasti toinen sen ruuakseen tai huvikseen. Minusta tuon varkauden uhrin ei tarvitse edes välittää varkaan motiiveista. Jos sillä olisi joku syy miksi se leipä olisi ok ottaa, se olisi voinut pyytää sitä ja antaa leivän omistajan päättää kelpaako se perustelu.

Siksi minusta samat säännöt kaikille.


"Miltä sinusta mahtaisi tuntua jos olisit lapsi ja joutuisit pedofiilin uhriksi..."

No en tietysti tiedä kun en ole kokenut, mutta siis onko tämä tiivistettävissä muotoon 'pedofilia on pahaa koska se herättää mielipahaa kohteessa?'

Tässä on kuitenkin se ongelma että kaikki teot mitkä herättävät mielipahaa toisessa eivät ole lähtökohtaisesti pahoja (noin yleisen käsityksen mukaan). Miltä siitä pedofiilista mahtaa tuntua kun sitä rangaistaan, tuskin sekään siitä iloitsee. Psykoottisen ihmisen sulkemista pakkohoitoon ei pidetä pahana. Sakkojen antamista rattijuopolle ei pidetä pahana. Sodassa tappamista ei pidetä (usein) pahana. Jos raamattuun mennään niin Jeesuskin teki tuhojaan temppelissä enkä usko että se oli niiden myyjien mieleen siellä. Jumala tappoi aikalailla ihmisiä kenellä oli lapsia ja perhettä ainakin joillain (kaiken todennäköisyyden mukaan). Kaikkien näitten kohteissa nämä teot kuitenkin aiheuttavat mielipahaa.

LK kirjoitti:

"varkaus on syntiä...minkä tahansa mittapuun mukaan...mutta jos ihminen varastaa leivän, koska hänen on nälkä...eikä hän sitä/ruokaa muuten saa...
Niin minkä mittapuun mukaan tuomitsemme siinä tapauksessa..."

Olen eri mieltä siitä että varkaus on syntiä minkä tahansa mittapuun mukaan. Vahvasti erimieltä. Mutta esim. suomen lain ja yleisen moraalin mukaan se on väärin, joten ehkä siinä voidaan pitäytyä. Kuitenkin minusta siitä varkaudesta ei tee sen kohteelle (varastetun tavaran omistajalle) yhtään sen lievempää vaikka sillä varkaalla olisi mikä syy. Se menettää sen leivän ihan samalla tavalla varasti toinen sen ruuakseen tai huvikseen. Minusta tuon varkauden uhrin ei tarvitse edes välittää varkaan motiiveista. Jos sillä olisi joku syy miksi se leipä olisi ok ottaa, se olisi voinut pyytää sitä ja antaa leivän omistajan päättää kelpaako se perustelu.

Siksi minusta samat säännöt kaikille.


"Miltä sinusta mahtaisi tuntua jos olisit lapsi ja joutuisit pedofiilin uhriksi..."

No en tietysti tiedä kun en ole kokenut, mutta siis onko tämä tiivistettävissä muotoon 'pedofilia on pahaa koska se herättää mielipahaa kohteessa?'

Tässä on kuitenkin se ongelma että kaikki teot mitkä herättävät mielipahaa toisessa eivät ole lähtökohtaisesti pahoja (noin yleisen käsityksen mukaan). Miltä siitä pedofiilista mahtaa tuntua kun sitä rangaistaan, tuskin sekään siitä iloitsee. Psykoottisen ihmisen sulkemista pakkohoitoon ei pidetä pahana. Sakkojen antamista rattijuopolle ei pidetä pahana. Sodassa tappamista ei pidetä (usein) pahana. Jos raamattuun mennään niin Jeesuskin teki tuhojaan temppelissä enkä usko että se oli niiden myyjien mieleen siellä. Jumala tappoi aikalailla ihmisiä kenellä oli lapsia ja perhettä ainakin joillain (kaiken todennäköisyyden mukaan). Kaikkien näitten kohteissa nämä teot kuitenkin aiheuttavat mielipahaa.

Lue lisää

Tykkäsin tuosta viimeisestä kappaleesta.

En minä tiedä...Se on joku sellainen yleinen moraalihommeli ihmisten sisällä, joka määrää, mikä on oikein, mikä väärin. Hyvää ja pahaa. Omatunnoksi sitä kai sanotaan. :D

"Miltä siitä pedofiilista mahtaa tuntua kun sitä rangaistaan, tuskin sekään siitä iloitsee. Psykoottisen ihmisen sulkemista pakkohoitoon ei pidetä pahana. Sakkojen antamista rattijuopolle ei pidetä pahana."

Näissä kaikissa on taustalla ihmishenkien riskeeraamisen minimointi ainakin...Joten olisi moraalitonta, pitää hyvänä asiana sitä, että vaaralliset ihmiset saisivat liikkua vapaana.
Se saisi ihmiset pitämään myös näin ajattelevaa itseäänkin "pahana ihmisenä", sillä vaikuttaisi, kuin tätä ihmistä ei haittaisi, vaikka muut joutuvat hengenvaaraan. Ja jo se ajatus järkyttäisi ihmisiä. ( en ole oikein koskaan ymmärtänyt mitä tuolla "järkytyksellä" tarkoitetaan, miten joku voi järkyttyä noin pienestä, mutta kuitenkin... )
Tässä ehkä myös syy, miksi jotkut ihmiset eivät halua miettiä näitä, sillä heille nämä käsitykset hyvästä ja pahasta on itsestäänselvyyksiä, johtuen siitä että "niin vain on." Näiden erot on heille yhtä todellista ja konkreettisia, kuin ilma mitä he hengittävät.

Tästä aiheesta on ollut joskus ennenkin vääntöä tällä palstalla ja näin jotenkin minä asian olen ymmärtänyt, sen mukaan miten se minulle on selitetty.
Mutta toivottavasti tästä nyt sai jotain irti. :)

dizel kirjoitti:

Tykkäsin tuosta viimeisestä kappaleesta.

En minä tiedä...Se on joku sellainen yleinen moraalihommeli ihmisten sisällä, joka määrää, mikä on oikein, mikä väärin. Hyvää ja pahaa. Omatunnoksi sitä kai sanotaan. :D

"Miltä siitä pedofiilista mahtaa tuntua kun sitä rangaistaan, tuskin sekään siitä iloitsee. Psykoottisen ihmisen sulkemista pakkohoitoon ei pidetä pahana. Sakkojen antamista rattijuopolle ei pidetä pahana."

Näissä kaikissa on taustalla ihmishenkien riskeeraamisen minimointi ainakin...Joten olisi moraalitonta, pitää hyvänä asiana sitä, että vaaralliset ihmiset saisivat liikkua vapaana.
Se saisi ihmiset pitämään myös näin ajattelevaa itseäänkin "pahana ihmisenä", sillä vaikuttaisi, kuin tätä ihmistä ei haittaisi, vaikka muut joutuvat hengenvaaraan. Ja jo se ajatus järkyttäisi ihmisiä. ( en ole oikein koskaan ymmärtänyt mitä tuolla "järkytyksellä" tarkoitetaan, miten joku voi järkyttyä noin pienestä, mutta kuitenkin... )
Tässä ehkä myös syy, miksi jotkut ihmiset eivät halua miettiä näitä, sillä heille nämä käsitykset hyvästä ja pahasta on itsestäänselvyyksiä, johtuen siitä että "niin vain on." Näiden erot on heille yhtä todellista ja konkreettisia, kuin ilma mitä he hengittävät.

Tästä aiheesta on ollut joskus ennenkin vääntöä tällä palstalla ja näin jotenkin minä asian olen ymmärtänyt, sen mukaan miten se minulle on selitetty.
Mutta toivottavasti tästä nyt sai jotain irti. :)

Lue lisää

Niin ja vielä...Mielestäni empatia ja sen ymmärtäminen ja tunteminen on aika avainasemassa tuossa, mikä määritellään hyväksi, mikä pahaksi.
Tänne palstalle tullessani en juuri ymmärtänyt koko sanaa, mutta pari vuotta pohtiessani asiaa viimein aloin ymmärtämään...

Empatia, kun on sitä, että ei ole väliä, oletko ollut jossain tilanteessa vai et, mutta jo tieto siitä, että joku ( varsinkin syytön ) kärsii, aiheuttaa kärsimystä myös henkilössä itsessään...Se ei ole pelkästään itsensä kuvittelemista siihen tilanteeseen, pelkkää järjellä ymmärtämistä, vaan lähinnä asian suoraa tuntemista. Tämän tunteen perusteella sitten tiedetään, onko joku asia hyvää, vai pahaa...
Mutta tietenkin ihmisen, joka ei oikein osaa samaistua siihen toisen osaan on tätä todella vaikea ymmärtää. Tällöin joudutaan toimimaan pelkän järjen ja logiikan avulla...eikä ymmärretä sitä, mihin tuollaiset tunteiden pohjalta määritellyt säännöt oikein perustuu...

Mielestäni on typerää, ettei näitä asioita selitetä ihmisillä, jotka eivät näitä oikein ymmärrä, nimittäin se aiheuttaa vain ylimääräistä turhautumista ( ja tämän turhautumisen aiheuttamia tekoja ) tähän tietämättömyyteen perustuen.
Mutta jotenkin ne ihmiset eivät osaa samaistua tällaisten ihmisten osaan yhtään sen enempää, kuin nämä ihmiset voivat samaistua tavallisen, empaattisen ihmisen osaan ja tästä syystä olettavat, että on parempi pitää heidät epätietoisuudessa, kuin että he oppisivat käyttämään näitä tietoja muita ihmisiä vastaan...
Taustalla voi olla myös jonkunlainen pelko...Pelätään sitä, mitä ei ymmärretä ja näin ollen tehdään vain karhunpalvelus kaikille.
En ole oikein varma, miten asia on...raivostuttavaa joka tapauksessa.

dizel kirjoitti:

Niin ja vielä...Mielestäni empatia ja sen ymmärtäminen ja tunteminen on aika avainasemassa tuossa, mikä määritellään hyväksi, mikä pahaksi.
Tänne palstalle tullessani en juuri ymmärtänyt koko sanaa, mutta pari vuotta pohtiessani asiaa viimein aloin ymmärtämään...

Empatia, kun on sitä, että ei ole väliä, oletko ollut jossain tilanteessa vai et, mutta jo tieto siitä, että joku ( varsinkin syytön ) kärsii, aiheuttaa kärsimystä myös henkilössä itsessään...Se ei ole pelkästään itsensä kuvittelemista siihen tilanteeseen, pelkkää järjellä ymmärtämistä, vaan lähinnä asian suoraa tuntemista. Tämän tunteen perusteella sitten tiedetään, onko joku asia hyvää, vai pahaa...
Mutta tietenkin ihmisen, joka ei oikein osaa samaistua siihen toisen osaan on tätä todella vaikea ymmärtää. Tällöin joudutaan toimimaan pelkän järjen ja logiikan avulla...eikä ymmärretä sitä, mihin tuollaiset tunteiden pohjalta määritellyt säännöt oikein perustuu...

Mielestäni on typerää, ettei näitä asioita selitetä ihmisillä, jotka eivät näitä oikein ymmärrä, nimittäin se aiheuttaa vain ylimääräistä turhautumista ( ja tämän turhautumisen aiheuttamia tekoja ) tähän tietämättömyyteen perustuen.
Mutta jotenkin ne ihmiset eivät osaa samaistua tällaisten ihmisten osaan yhtään sen enempää, kuin nämä ihmiset voivat samaistua tavallisen, empaattisen ihmisen osaan ja tästä syystä olettavat, että on parempi pitää heidät epätietoisuudessa, kuin että he oppisivat käyttämään näitä tietoja muita ihmisiä vastaan...
Taustalla voi olla myös jonkunlainen pelko...Pelätään sitä, mitä ei ymmärretä ja näin ollen tehdään vain karhunpalvelus kaikille.
En ole oikein varma, miten asia on...raivostuttavaa joka tapauksessa.

Lue lisää

Empatia, kyky asettua toisen asemaan, vaatinee kokemuspohjaa vastaavanlaisesta. Ei ehkä täysin saman kokemista, koska ajattelukykymme osaa täyttää puutteellisen tiedon aukkoja aika tehokkaasti. Ts, leikattuamme veitsellä sormeemme, osaamme kokea peilisolujen avulla miltä toisesta tuntuu leikata haava vaikkapa jalkaansa (jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)

(psykoillakin toimii peilisolut, mutta reaktio ei välity tunnekeskukseen)

Sama pätenee henkisiin loukkaantumisiin...se mikä ei itsestä tunnu kivalta, ei yleensä tunnu toisestakaan kivalta. Kekseliäänä otuksena ihminen myös osaa käydä sotaa tällä tiedolla toista ihmistä vastaan...

yxex kirjoitti:

Empatia, kyky asettua toisen asemaan, vaatinee kokemuspohjaa vastaavanlaisesta. Ei ehkä täysin saman kokemista, koska ajattelukykymme osaa täyttää puutteellisen tiedon aukkoja aika tehokkaasti. Ts, leikattuamme veitsellä sormeemme, osaamme kokea peilisolujen avulla miltä toisesta tuntuu leikata haava vaikkapa jalkaansa (jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)

(psykoillakin toimii peilisolut, mutta reaktio ei välity tunnekeskukseen)

Sama pätenee henkisiin loukkaantumisiin...se mikä ei itsestä tunnu kivalta, ei yleensä tunnu toisestakaan kivalta. Kekseliäänä otuksena ihminen myös osaa käydä sotaa tällä tiedolla toista ihmistä vastaan...

Lue lisää

Moni vakuuttaa olevansa empaattinen, ja kykenevänsä myötäelämään toisen surun tai hädän. Mutta oletteko koskaan kuulleet että joku kokisi empatiaa pahantekijää kohtaan (?) (uhrin empatia narsistia kohtaan?)

Ehkä olemme puoli-empaattisia, puoliksi-ymmärtäviä... ;)

yxex kirjoitti:

Moni vakuuttaa olevansa empaattinen, ja kykenevänsä myötäelämään toisen surun tai hädän. Mutta oletteko koskaan kuulleet että joku kokisi empatiaa pahantekijää kohtaan (?) (uhrin empatia narsistia kohtaan?)

Ehkä olemme puoli-empaattisia, puoliksi-ymmärtäviä... ;)

Lue lisää

Kyllä ne empatiaa tuntee, mutta ei sympatiaa. Pahantekijää kohtaan siis.
Empatia kun on asia, mitä ei voi varsinaisesti lakata tuntemasta...

dizel kirjoitti:

Kyllä ne empatiaa tuntee, mutta ei sympatiaa. Pahantekijää kohtaan siis.
Empatia kun on asia, mitä ei voi varsinaisesti lakata tuntemasta...

Kauan se 'Henna...' sai takoakin tätä asiaa päähäni ennenkuin sen aloin oivaltamaan. :)

yxex kirjoitti:

Moni vakuuttaa olevansa empaattinen, ja kykenevänsä myötäelämään toisen surun tai hädän. Mutta oletteko koskaan kuulleet että joku kokisi empatiaa pahantekijää kohtaan (?) (uhrin empatia narsistia kohtaan?)

Ehkä olemme puoli-empaattisia, puoliksi-ymmärtäviä... ;)

Lue lisää

Noh..
pari sanaa ensin empatiasta...

joka on myötätuntoista eläytymistä toisen kokemuksiin ja asettumista hetkeksi toisen asemaan...ja sitä kautta toisen ymmärtämistä...

Kun taas sympatia on myötätuntoa...toisen hyväksymistä ja sitä kautta tietynlaista käytöstä toista kohtaan...

En tiedä...kun aloin hankkimaan tietoa narsismista...minä kyllä kauhistuin...että voiko sellaisia ihmisiä oikeasti olla olemassa...jotka eivät koskaan rakasta ketään, eivät edes itseään...

kauhistuin siksi, että ajattelin, miten surullista heidän elämänsä on ja miten paljosta he jäävät paitsi...tuntuisi kauhealta esim. jos joku lapsistani olisi sellainen...

Toki yritin ajatella niinkin, että jos he eivät itse tiedä sitä...eivätkä siksi koe elämäänsä vajavaiseksi...eikä narsismi aiheuta heille itselleen kärsimystä...

Itseäni ajattelin siten, että vaikka olen mitä olen, se kauhea LR...niin siltikin haluan olla ihminen, joka tuntee kaikki tunteensa, oli ne hyviä tai pahoja...

että tietyllä lailla voisin ajatella tuntevani sympatiaa narsisteja kohtaan...vaikka en voi millään ymmärtää (tuntea empatiaa) sellaista ihmistä kohtaan , enkä hyväksyä kaikkia heidän tekojaan...

että nuo sinun puoli-empaattiset vain sympatiseeraavat...eivät ymmärrä...mutta yrittävät jotenkin hyväksyä sellaisenaan...jotain joka on...halusi tai ei...

että jos joku sanoisi jonkun olevan narsisti, niin nykytiedoillani yrittäisin hänet hyväksyä sellaisenaan, mutta en haluaisi häntä elämääni siten, että hän vaikuttaisi minuun...

dizel kirjoitti:

Kauan se 'Henna...' sai takoakin tätä asiaa päähäni ennenkuin sen aloin oivaltamaan. :)

Ehkä vain masokistista kaltoinkohtelija on symppis :)

Missä luuraa Henna, sua kaivataaaan...

2+1=3 kirjoitti:

Noh..
pari sanaa ensin empatiasta...

joka on myötätuntoista eläytymistä toisen kokemuksiin ja asettumista hetkeksi toisen asemaan...ja sitä kautta toisen ymmärtämistä...

Kun taas sympatia on myötätuntoa...toisen hyväksymistä ja sitä kautta tietynlaista käytöstä toista kohtaan...

En tiedä...kun aloin hankkimaan tietoa narsismista...minä kyllä kauhistuin...että voiko sellaisia ihmisiä oikeasti olla olemassa...jotka eivät koskaan rakasta ketään, eivät edes itseään...

kauhistuin siksi, että ajattelin, miten surullista heidän elämänsä on ja miten paljosta he jäävät paitsi...tuntuisi kauhealta esim. jos joku lapsistani olisi sellainen...

Toki yritin ajatella niinkin, että jos he eivät itse tiedä sitä...eivätkä siksi koe elämäänsä vajavaiseksi...eikä narsismi aiheuta heille itselleen kärsimystä...

Itseäni ajattelin siten, että vaikka olen mitä olen, se kauhea LR...niin siltikin haluan olla ihminen, joka tuntee kaikki tunteensa, oli ne hyviä tai pahoja...

että tietyllä lailla voisin ajatella tuntevani sympatiaa narsisteja kohtaan...vaikka en voi millään ymmärtää (tuntea empatiaa) sellaista ihmistä kohtaan , enkä hyväksyä kaikkia heidän tekojaan...

että nuo sinun puoli-empaattiset vain sympatiseeraavat...eivät ymmärrä...mutta yrittävät jotenkin hyväksyä sellaisenaan...jotain joka on...halusi tai ei...

että jos joku sanoisi jonkun olevan narsisti, niin nykytiedoillani yrittäisin hänet hyväksyä sellaisenaan, mutta en haluaisi häntä elämääni siten, että hän vaikuttaisi minuun...

Lue lisää

"että jos joku sanoisi jonkun olevan narsisti, niin nykytiedoillani yrittäisin hänet hyväksyä sellaisenaan, mutta en haluaisi häntä elämääni siten, että hän vaikuttaisi minuun.."

Tuo on ainakin mun mielestä tervettä narsismia, josta yläpeukkua! :) Voimme tehdä valintoja, opetella tuntemaan itseämme, muuttaa vain itseämme, olla vastuussa itsellemme.

Sä pärjäät kyllä...olet pitkällä, omalla henkisellä tutkimusmatkallasi!

yxex kirjoitti:

Empatia, kyky asettua toisen asemaan, vaatinee kokemuspohjaa vastaavanlaisesta. Ei ehkä täysin saman kokemista, koska ajattelukykymme osaa täyttää puutteellisen tiedon aukkoja aika tehokkaasti. Ts, leikattuamme veitsellä sormeemme, osaamme kokea peilisolujen avulla miltä toisesta tuntuu leikata haava vaikkapa jalkaansa (jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)

(psykoillakin toimii peilisolut, mutta reaktio ei välity tunnekeskukseen)

Sama pätenee henkisiin loukkaantumisiin...se mikä ei itsestä tunnu kivalta, ei yleensä tunnu toisestakaan kivalta. Kekseliäänä otuksena ihminen myös osaa käydä sotaa tällä tiedolla toista ihmistä vastaan...

Lue lisää

"(jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)"


Jos kyseessä on ihminen, en tunne mitään.
Mutta miksi sitten tunnen lemmikkejäni kohtaan empatiaa, se on se suuri mysteeri, mitä ei peilisoluilla selitetä. En ole vieläkään saanut vastausta tähän.

dizel kirjoitti:

"(jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)"


Jos kyseessä on ihminen, en tunne mitään.
Mutta miksi sitten tunnen lemmikkejäni kohtaan empatiaa, se on se suuri mysteeri, mitä ei peilisoluilla selitetä. En ole vieläkään saanut vastausta tähän.

Lue lisää

Tosin...se ei ole "puistatus" minkä tunnen, vaan pikemminkin ikävä vihlaisu.
Epämiellyttävä tunne joka tapauksessa.

2+1=3 kirjoitti:

Noh..
pari sanaa ensin empatiasta...

joka on myötätuntoista eläytymistä toisen kokemuksiin ja asettumista hetkeksi toisen asemaan...ja sitä kautta toisen ymmärtämistä...

Kun taas sympatia on myötätuntoa...toisen hyväksymistä ja sitä kautta tietynlaista käytöstä toista kohtaan...

En tiedä...kun aloin hankkimaan tietoa narsismista...minä kyllä kauhistuin...että voiko sellaisia ihmisiä oikeasti olla olemassa...jotka eivät koskaan rakasta ketään, eivät edes itseään...

kauhistuin siksi, että ajattelin, miten surullista heidän elämänsä on ja miten paljosta he jäävät paitsi...tuntuisi kauhealta esim. jos joku lapsistani olisi sellainen...

Toki yritin ajatella niinkin, että jos he eivät itse tiedä sitä...eivätkä siksi koe elämäänsä vajavaiseksi...eikä narsismi aiheuta heille itselleen kärsimystä...

Itseäni ajattelin siten, että vaikka olen mitä olen, se kauhea LR...niin siltikin haluan olla ihminen, joka tuntee kaikki tunteensa, oli ne hyviä tai pahoja...

että tietyllä lailla voisin ajatella tuntevani sympatiaa narsisteja kohtaan...vaikka en voi millään ymmärtää (tuntea empatiaa) sellaista ihmistä kohtaan , enkä hyväksyä kaikkia heidän tekojaan...

että nuo sinun puoli-empaattiset vain sympatiseeraavat...eivät ymmärrä...mutta yrittävät jotenkin hyväksyä sellaisenaan...jotain joka on...halusi tai ei...

että jos joku sanoisi jonkun olevan narsisti, niin nykytiedoillani yrittäisin hänet hyväksyä sellaisenaan, mutta en haluaisi häntä elämääni siten, että hän vaikuttaisi minuun...

Lue lisää

"joka on myötätuntoista eläytymistä toisen kokemuksiin ja asettumista hetkeksi toisen asemaan...ja sitä kautta toisen ymmärtämistä..."


Mihin kohtaa mahtuu ne tunteet? Tuohan on vähän kuin empatian järkeistämistä.
Minusta empatia on sitä, että jos toinen on surullinen, toinen tuntee sen toisen surun sillä hetkellä, ei väliä, tietääkö tämä henkilö edes mistä tuo suru on peräisin...esim. Mutta, johtuen siitä, että hän näkee ( ja tuntee ) tämän toisen surun, hän osaa päätellä ja tuntea, miltä aikaisemmin toisen kokema asia on tuntunut, vaikka hän itse ei olisi koskaan joutunut kyseistä asiaa kokemaan...

yxex kirjoitti:

"että jos joku sanoisi jonkun olevan narsisti, niin nykytiedoillani yrittäisin hänet hyväksyä sellaisenaan, mutta en haluaisi häntä elämääni siten, että hän vaikuttaisi minuun.."

Tuo on ainakin mun mielestä tervettä narsismia, josta yläpeukkua! :) Voimme tehdä valintoja, opetella tuntemaan itseämme, muuttaa vain itseämme, olla vastuussa itsellemme.

Sä pärjäät kyllä...olet pitkällä, omalla henkisellä tutkimusmatkallasi!

Lue lisää

Niin jäin vielä miettimään tuota...voiko tuntea empatiaa narsistia kohtaan...

Kun tosiaan empatissa ihminen ikäänkuin samaistuu hetkeksi toisen asemaan...tuntee sen veitsen viillon itsessään...ja sitä kautta ymmärtää toista...tuntee ikäänkin toisen tunteet hetken itsessään...

mutta miten ihminen, joka tuntee kaikki tunteensa...sellisina kuin ne ovat...voi samaistua narsistiin...esim. narsistia harmittaa kun toisella(minulla) menee hyvin...

ymmärrät kyllä, että narsistia harmittaa...mutta oma tunteesi on kyllä siinä kohtaa kyllä täysin päinvastainen kuin narsistin...

jollain tasolla ymmärrät narsistia, hyväksyt, että okei häntä harmittaa...tunnet sympatiaa...mutta ei se tarkoita, että sinuakin pitäisi alkaa harmittamaan...samasta syystä (minulla menee hyvin) empatiseerata häntä...

jotenkin noin ajattelisin, etten halua häntä elämääni, siten, että hän vaikuttaisi minuun...minun tunteisiini ainakaan kovin merkittävästi...

koska nykytiedoillani ajattelen, että narsisti "yrittää" vaikuttaa minuun siten, että minuakin alkaisi harmittamaan, koska häntäkin harmittaa...vaikka oma alkuperäinen asiasta virinnyt tunteeni oli jotain muuta...hän tavallaan mitätöi minun oman kokemukseni ja niistä minulle syntyneet tunteet...

sama toisinkin päin...jos narsisti on hyvällä tuulella jostain...niin hänen mielestään minunkin pitäisi/on pakko olla, koska hänkin vaikka itsellä olisi jokin taustalla vaikuttava syy/tekijä, joka saa minut tuntemaan alakuloa...

dizel kirjoitti:

"joka on myötätuntoista eläytymistä toisen kokemuksiin ja asettumista hetkeksi toisen asemaan...ja sitä kautta toisen ymmärtämistä..."


Mihin kohtaa mahtuu ne tunteet? Tuohan on vähän kuin empatian järkeistämistä.
Minusta empatia on sitä, että jos toinen on surullinen, toinen tuntee sen toisen surun sillä hetkellä, ei väliä, tietääkö tämä henkilö edes mistä tuo suru on peräisin...esim. Mutta, johtuen siitä, että hän näkee ( ja tuntee ) tämän toisen surun, hän osaa päätellä ja tuntea, miltä aikaisemmin toisen kokema asia on tuntunut, vaikka hän itse ei olisi koskaan joutunut kyseistä asiaa kokemaan...

Lue lisää

No empatia liitetään useimmiten suruun...
mutta se tarkoittaa myös eläytymistä toisen iloon...

Toinen on onnellinen, pulppuaa iloa, on innostunut asiastaan...
empaattinen ihminen osaa kyllä eläytyä siihenkin...innostuu, tuntee myös iloa itsekin toisen puolesta...

Empatiassa toisen tunne tarttuu...jee me voitettiin...
vaikka se olikin toinen joka voitti...ja jakoi tunteensa siitä...

Tunne on jotain joka tuntuu hetken lähes samalta myös kanssaihmisessä...saa aikaan samanalaisia reaktoita hänessä...

esim. jos joku on vihainen jollekkin...tunnet itsekin hetken vihaa...vaikka et välttämättä tiedä vihan kohteesta kovin paljon...se ei ole sinun vihasi kohde, mutta toisen tunne tarttuu sinuun...tunnistat/ymmärrät tunteen, kun olet joskus itsekin vihannut...

Huom. tunteet on vain tunteita, sitä miltä sisimmässäsi tuntuu...myötäeläminen/samaistuminen toisen tunteisiin ei tarkoita, että sinun pitäisi tehdä asioiden (vihan kohteen) suhteen mitään...

jos itse uskallat tuntea kaikki tunteesi...sellaisina kuin ne ovat...niin kykenet tunnistamaan myös toisen tunteita ja myötäelämään niissä, vaikka et ole siinä tilanteessa läsnä ollutkaan, jossa toisen tunteet virisivät...

että tavallaan jos itse monipuolisesti tuntee/tunnistaa itsessään tietynlaiset tunteet...niin negatiiviset kuin positiivisetkin...niin kykenee myötäeläytymään toisen tunteisiin(empatiaan) vaikka ei niin tarkaan tiedäkkään tapahtumia missä tunteet syntyivät...

3+8=11 kirjoitti:

No empatia liitetään useimmiten suruun...
mutta se tarkoittaa myös eläytymistä toisen iloon...

Toinen on onnellinen, pulppuaa iloa, on innostunut asiastaan...
empaattinen ihminen osaa kyllä eläytyä siihenkin...innostuu, tuntee myös iloa itsekin toisen puolesta...

Empatiassa toisen tunne tarttuu...jee me voitettiin...
vaikka se olikin toinen joka voitti...ja jakoi tunteensa siitä...

Tunne on jotain joka tuntuu hetken lähes samalta myös kanssaihmisessä...saa aikaan samanalaisia reaktoita hänessä...

esim. jos joku on vihainen jollekkin...tunnet itsekin hetken vihaa...vaikka et välttämättä tiedä vihan kohteesta kovin paljon...se ei ole sinun vihasi kohde, mutta toisen tunne tarttuu sinuun...tunnistat/ymmärrät tunteen, kun olet joskus itsekin vihannut...

Huom. tunteet on vain tunteita, sitä miltä sisimmässäsi tuntuu...myötäeläminen/samaistuminen toisen tunteisiin ei tarkoita, että sinun pitäisi tehdä asioiden (vihan kohteen) suhteen mitään...

jos itse uskallat tuntea kaikki tunteesi...sellaisina kuin ne ovat...niin kykenet tunnistamaan myös toisen tunteita ja myötäelämään niissä, vaikka et ole siinä tilanteessa läsnä ollutkaan, jossa toisen tunteet virisivät...

että tavallaan jos itse monipuolisesti tuntee/tunnistaa itsessään tietynlaiset tunteet...niin negatiiviset kuin positiivisetkin...niin kykenee myötäeläytymään toisen tunteisiin(empatiaan) vaikka ei niin tarkaan tiedäkkään tapahtumia missä tunteet syntyivät...

Lue lisää

No en nyt usko, että ainakaan minun kohdallani on mistään uskaltamisesta kiinni, mitä tunnen ja mitä en tunne. Toimisi ehkä jos kyse olisi vain tietoisesta tunteiden tukahduttamisesta...mutta kun en tuntenut mielestäni lapsenakaan toisia kohtaan yhtään sen enempää empatiaa, tai muutakaan, kuin nytkään, joten aika outo ajatus, että tässä nyt jotenkin voisin sen yhtäkkiä "oppia."

dizel kirjoitti:

"(jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)"


Jos kyseessä on ihminen, en tunne mitään.
Mutta miksi sitten tunnen lemmikkejäni kohtaan empatiaa, se on se suuri mysteeri, mitä ei peilisoluilla selitetä. En ole vieläkään saanut vastausta tähän.

Lue lisää

Minä en ole niin tiedollisesti niin "viisas", että tietäisin noista peilisoluista jotain...että puhun enimmmäkseen vain mutu tuntumalla...

Mutta edelleen pari esimerkkiä vielä...

joku tulee iloisena ja innostuneena kertomaan asiaansa...toisiin ilo tarttuu, he alkavat hymyillä, innostuvat itsekin jo toisen olemuksesta...ja lisää kuulleesssaan asiasta, joka sai toisen iloiseksi...

Myötäelävät...

Mutta usein on joukossa myös joku...jota alkaa harmittamaan toisen ilo ja hän latistaa tunnelman jollain negatiivisella kommentilla...hän ei ilostu toisen tunteista, ei hyväksy/myötäelä niitä ja haluaa pilata toistenkin ilon...

Vastaavasti joku on surullinen, kertoo huonosta kokemuksestaan, toiset ottavat osaa, tulevat hiljaisiksi surullisiksi...hänen puolestaan...myötäelävät

mutta usein joukossa on myös joku...joka alkaa puhumaan itsestään..kertomalla omasta vielä kauheammasta kokemuksesta...vähätellen toisen kokemusta, ettei se ollut vielä mitään...

hän ei ymmärrä toisen tunteita tilanteessa, ei osaa samaistua toisen kokemukseen, ymmärrä/hyväksy toisen tunteita...ota vastaan/myötäelä toisen tunteita sellaisenaan...

dizel kirjoitti:

Tosin...se ei ole "puistatus" minkä tunnen, vaan pikemminkin ikävä vihlaisu.
Epämiellyttävä tunne joka tapauksessa.

"Tosin...se ei ole "puistatus" minkä tunnen, vaan pikemminkin ikävä vihlaisu.
Epämiellyttävä tunne joka tapauksessa. "

Kommenttisi pisti ajattelemaan omia tuntemuksiani. Huomaan itsessäni että juuri epämiellyttäviin tunteisiin on kaikkein vaikein päästä käsiksi. Ja mun tuurilla, juuri niitä varmaan pitäis eniten tutkia.

Koirat, niin, ehkä niiltä ei odota mitään, eikä ole tunnetta vaatimuksista ja odotteiden täyttämispakosta...ovat vaan simppelin yksinkertaisen kivoja...toisin kuin monet immeiset.. :)

17+11=28 kirjoitti:

Minä en ole niin tiedollisesti niin "viisas", että tietäisin noista peilisoluista jotain...että puhun enimmmäkseen vain mutu tuntumalla...

Mutta edelleen pari esimerkkiä vielä...

joku tulee iloisena ja innostuneena kertomaan asiaansa...toisiin ilo tarttuu, he alkavat hymyillä, innostuvat itsekin jo toisen olemuksesta...ja lisää kuulleesssaan asiasta, joka sai toisen iloiseksi...

Myötäelävät...

Mutta usein on joukossa myös joku...jota alkaa harmittamaan toisen ilo ja hän latistaa tunnelman jollain negatiivisella kommentilla...hän ei ilostu toisen tunteista, ei hyväksy/myötäelä niitä ja haluaa pilata toistenkin ilon...

Vastaavasti joku on surullinen, kertoo huonosta kokemuksestaan, toiset ottavat osaa, tulevat hiljaisiksi surullisiksi...hänen puolestaan...myötäelävät

mutta usein joukossa on myös joku...joka alkaa puhumaan itsestään..kertomalla omasta vielä kauheammasta kokemuksesta...vähätellen toisen kokemusta, ettei se ollut vielä mitään...

hän ei ymmärrä toisen tunteita tilanteessa, ei osaa samaistua toisen kokemukseen, ymmärrä/hyväksy toisen tunteita...ota vastaan/myötäelä toisen tunteita sellaisenaan...

Lue lisää

No ei minua kyllä harmita toisen ilo, eikä ilahduta kenenkään suru...Oikeastaan aika samantekevää.
Jos alkaisin toisten olotiloja miettimään, niin siinähän jäisi vain oma elämä elämättä.

17+11=28 kirjoitti:

Minä en ole niin tiedollisesti niin "viisas", että tietäisin noista peilisoluista jotain...että puhun enimmmäkseen vain mutu tuntumalla...

Mutta edelleen pari esimerkkiä vielä...

joku tulee iloisena ja innostuneena kertomaan asiaansa...toisiin ilo tarttuu, he alkavat hymyillä, innostuvat itsekin jo toisen olemuksesta...ja lisää kuulleesssaan asiasta, joka sai toisen iloiseksi...

Myötäelävät...

Mutta usein on joukossa myös joku...jota alkaa harmittamaan toisen ilo ja hän latistaa tunnelman jollain negatiivisella kommentilla...hän ei ilostu toisen tunteista, ei hyväksy/myötäelä niitä ja haluaa pilata toistenkin ilon...

Vastaavasti joku on surullinen, kertoo huonosta kokemuksestaan, toiset ottavat osaa, tulevat hiljaisiksi surullisiksi...hänen puolestaan...myötäelävät

mutta usein joukossa on myös joku...joka alkaa puhumaan itsestään..kertomalla omasta vielä kauheammasta kokemuksesta...vähätellen toisen kokemusta, ettei se ollut vielä mitään...

hän ei ymmärrä toisen tunteita tilanteessa, ei osaa samaistua toisen kokemukseen, ymmärrä/hyväksy toisen tunteita...ota vastaan/myötäelä toisen tunteita sellaisenaan...

Lue lisää

"mutta usein joukossa on myös joku...joka alkaa puhumaan itsestään..kertomalla omasta vielä kauheammasta kokemuksesta...vähätellen toisen kokemusta, ettei se ollut vielä mitään..."

Voisiko se olla pelkoa kohdata toisen tunnemaailma? Sivuuttaa se mahdollisimman nopeasti.

16+5=21 kirjoitti:

Niin jäin vielä miettimään tuota...voiko tuntea empatiaa narsistia kohtaan...

Kun tosiaan empatissa ihminen ikäänkuin samaistuu hetkeksi toisen asemaan...tuntee sen veitsen viillon itsessään...ja sitä kautta ymmärtää toista...tuntee ikäänkin toisen tunteet hetken itsessään...

mutta miten ihminen, joka tuntee kaikki tunteensa...sellisina kuin ne ovat...voi samaistua narsistiin...esim. narsistia harmittaa kun toisella(minulla) menee hyvin...

ymmärrät kyllä, että narsistia harmittaa...mutta oma tunteesi on kyllä siinä kohtaa kyllä täysin päinvastainen kuin narsistin...

jollain tasolla ymmärrät narsistia, hyväksyt, että okei häntä harmittaa...tunnet sympatiaa...mutta ei se tarkoita, että sinuakin pitäisi alkaa harmittamaan...samasta syystä (minulla menee hyvin) empatiseerata häntä...

jotenkin noin ajattelisin, etten halua häntä elämääni, siten, että hän vaikuttaisi minuun...minun tunteisiini ainakaan kovin merkittävästi...

koska nykytiedoillani ajattelen, että narsisti "yrittää" vaikuttaa minuun siten, että minuakin alkaisi harmittamaan, koska häntäkin harmittaa...vaikka oma alkuperäinen asiasta virinnyt tunteeni oli jotain muuta...hän tavallaan mitätöi minun oman kokemukseni ja niistä minulle syntyneet tunteet...

sama toisinkin päin...jos narsisti on hyvällä tuulella jostain...niin hänen mielestään minunkin pitäisi/on pakko olla, koska hänkin vaikka itsellä olisi jokin taustalla vaikuttava syy/tekijä, joka saa minut tuntemaan alakuloa...

Lue lisää

Jos teoria narsistin voimakkaasta riippuvuudesta lähdeihmiseen pitää paikkansa, niin voipi kuvitella mitä pelkoja, oheistoimineen ja ylikompensointineen, lähteen katoamisen pelko aiheuttaa. Energiasyöpöltä katoavat rajat ja lähteen tunteistakin tulee omat(illuusio). Iloitaan tai masennutaan 'minun' tahtoni mukaan. Se tuntuu turvalliselta vallalta pelkojen kaaoksessa.

yxex kirjoitti:

"mutta usein joukossa on myös joku...joka alkaa puhumaan itsestään..kertomalla omasta vielä kauheammasta kokemuksesta...vähätellen toisen kokemusta, ettei se ollut vielä mitään..."

Voisiko se olla pelkoa kohdata toisen tunnemaailma? Sivuuttaa se mahdollisimman nopeasti.

Lue lisää

"Voisiko se olla pelkoa kohdata toisen tunnemaailma? Sivuuttaa se mahdollisimman nopeasti. "

No tavallaan...ajattelisin että pelko kuitenkin syntyy siitä, että pelkää niitä toisen tunteita syystä, etteivät ne tarttuisi...että itse tuntisi samoin...

ei hyväksy "pahoilta tuntuvia tunteita" osaksi itsesään...
vaan kääntää asian ikäänkuin kilpailuksi...jossa esiintyy voittajana ja siitä tunteesta itselleen tyydytystä...

Eli kokee itse itsessään hyvää tunnetta tilanteessa, jossa alkuperäinen ihminen tunsi "huonoa" tunnetta...on kaukana empatiasta...

yxex kirjoitti:

"Tosin...se ei ole "puistatus" minkä tunnen, vaan pikemminkin ikävä vihlaisu.
Epämiellyttävä tunne joka tapauksessa. "

Kommenttisi pisti ajattelemaan omia tuntemuksiani. Huomaan itsessäni että juuri epämiellyttäviin tunteisiin on kaikkein vaikein päästä käsiksi. Ja mun tuurilla, juuri niitä varmaan pitäis eniten tutkia.

Koirat, niin, ehkä niiltä ei odota mitään, eikä ole tunnetta vaatimuksista ja odotteiden täyttämispakosta...ovat vaan simppelin yksinkertaisen kivoja...toisin kuin monet immeiset.. :)

Lue lisää

Noh...minä jotenkin ajattelen, että koirilla on tunteet...ne ovat empaattisia...

Tunkevat kuononsa surullisen ihmisen syliin...ovat hiljaa vieressä...
innostuvat, heiluttavat häntää, kun ihminen on iloinen...

8+8=16 kirjoitti:

"Voisiko se olla pelkoa kohdata toisen tunnemaailma? Sivuuttaa se mahdollisimman nopeasti. "

No tavallaan...ajattelisin että pelko kuitenkin syntyy siitä, että pelkää niitä toisen tunteita syystä, etteivät ne tarttuisi...että itse tuntisi samoin...

ei hyväksy "pahoilta tuntuvia tunteita" osaksi itsesään...
vaan kääntää asian ikäänkuin kilpailuksi...jossa esiintyy voittajana ja siitä tunteesta itselleen tyydytystä...

Eli kokee itse itsessään hyvää tunnetta tilanteessa, jossa alkuperäinen ihminen tunsi "huonoa" tunnetta...on kaukana empatiasta...

Lue lisää

"No tavallaan...ajattelisin että pelko kuitenkin syntyy siitä, että pelkää niitä toisen tunteita syystä, etteivät ne tarttuisi...että itse tuntisi samoin..."


No minusta tuossa nyt ei ole järjen häivää.
Eihän se ihminen itse siitä päätä tunteeko toisen tunteita vai ei...Ei se ole tahdon asia.

dizel kirjoitti:

No en nyt usko, että ainakaan minun kohdallani on mistään uskaltamisesta kiinni, mitä tunnen ja mitä en tunne. Toimisi ehkä jos kyse olisi vain tietoisesta tunteiden tukahduttamisesta...mutta kun en tuntenut mielestäni lapsenakaan toisia kohtaan yhtään sen enempää empatiaa, tai muutakaan, kuin nytkään, joten aika outo ajatus, että tässä nyt jotenkin voisin sen yhtäkkiä "oppia."

Lue lisää

no...oletko sinä koskaan tuntenut esim. että vanhempasi rakastavat sinua...
ja sinä heitä...

Vai ovatko/ovat olleet hekin merkitysettömiä...
eikö sinulla ole ollut koskaan ketään ihmistä, jota olet rakastanut/rakastat...

dizel kirjoitti:

No ei minua kyllä harmita toisen ilo, eikä ilahduta kenenkään suru...Oikeastaan aika samantekevää.
Jos alkaisin toisten olotiloja miettimään, niin siinähän jäisi vain oma elämä elämättä.

Lue lisää

Ei niitä tarvitse miettiä sen kummemmin...tunteet vain viriävät jossain tilanteessa/jonkin asian suhteen...

Toisessa kohtaa on toiset asiat ja toiset tunteet...

elämä on paljon rikkaampa, kun voi/saa tuntea...ilman tunteita monikin asia on vaan pelkkä asia...

19+18=37 kirjoitti:

Noh...minä jotenkin ajattelen, että koirilla on tunteet...ne ovat empaattisia...

Tunkevat kuononsa surullisen ihmisen syliin...ovat hiljaa vieressä...
innostuvat, heiluttavat häntää, kun ihminen on iloinen...

Lue lisää

Niinpä niin, mutta... tunkevatko ihmiset kuononsa surullisen ihmisen syliin...ovat hiljaa vieressä...
innostuvatko ihmiset, heiluttavatko henkisesti häntää ja läähättävät ja napottavat hullunkurisesti silmiin, kun ihminen on iloinen ;D

Läsnäolo taitaa olla eräs avainsana(?)

dizel kirjoitti:

"No tavallaan...ajattelisin että pelko kuitenkin syntyy siitä, että pelkää niitä toisen tunteita syystä, etteivät ne tarttuisi...että itse tuntisi samoin..."


No minusta tuossa nyt ei ole järjen häivää.
Eihän se ihminen itse siitä päätä tunteeko toisen tunteita vai ei...Ei se ole tahdon asia.

Lue lisää

No ei päätäkkään tuntea toisen tunteita...jos ei tunne niin ei tunne...
empatia ei ole tahdon asia...

Mutta tavallaan haluaa kääntää ne toisen ikäviksi kokemansa asiat joita ei hyväksy ymmärrä sellaisenaan , itselleen edullisemmaksi...

tuntea vain niitä tunteita joita itsessään tunnistaa...
ja jotka itselleen hyväksyy...

eli alkuperäinen tunsi "huonoa" tunnetta, käänsin tunteen itselleni hyväksytymmäksi...tunsin tyytyväisyyttä, koin olevani "parempi"...kun minun kokemukseni oli kauheampi...

20+6=26 kirjoitti:

no...oletko sinä koskaan tuntenut esim. että vanhempasi rakastavat sinua...
ja sinä heitä...

Vai ovatko/ovat olleet hekin merkitysettömiä...
eikö sinulla ole ollut koskaan ketään ihmistä, jota olet rakastanut/rakastat...

Lue lisää

En usko, että vanhempani rakastivat muuta, kuin itseään.
Enkä usko, että itsekään olen välittänyt heistä yhtään eri tavalla, kuin he välittivät minusta...Eli sillä omalla tavallaan. "omaisuutena".
Tuo on sinänsä hankala kysymys, kun pitäisi ensinnäkin määritellä, mitä se rakkaus on...
Sen muistan, että halusin "irrottautua" heistä niin pian kuin mahdollista...pärjätä omillani. Raivostuin kaikenlaisista "holhousyrityksistä". Omalla tavallani kyllä välitin/välitän heistä.

yxex kirjoitti:

Niinpä niin, mutta... tunkevatko ihmiset kuononsa surullisen ihmisen syliin...ovat hiljaa vieressä...
innostuvatko ihmiset, heiluttavatko henkisesti häntää ja läähättävät ja napottavat hullunkurisesti silmiin, kun ihminen on iloinen ;D

Läsnäolo taitaa olla eräs avainsana(?)

Lue lisää

Niin no, voi olla vaikea myötäelää...jos ei ole edes läsnä...

kuuntele toisen iloista/surullista asiaa...tunnista toisen olotilaa...

vaan ajatukset pyörii vain omissa asioissa, oman navan ympärillä, kun sitä toista ei koeta tärkeäksi...

koiralle ihminen on tärkeä...

dizel kirjoitti:

"(jos peilisolut toimii, ihminen kokee puistatuksen toisen vahingoittuessa)"


Jos kyseessä on ihminen, en tunne mitään.
Mutta miksi sitten tunnen lemmikkejäni kohtaan empatiaa, se on se suuri mysteeri, mitä ei peilisoluilla selitetä. En ole vieläkään saanut vastausta tähän.

Lue lisää

"Jos kyseessä on ihminen, en tunne mitään.
Mutta miksi sitten tunnen lemmikkejäni kohtaan empatiaa, se on se suuri mysteeri, .."

Olin unohtanut tuon, olet maininnut aiemminkin. Edellisen kerran ajattelin, että pitäisi palata joskus tähän teemaan.

Niin järjettömälle kuin kuulostaakin, mulla on vihi mistä puhut. Huom: tuo kokemasi siis ei sulje tunteita pois, vaan osoittaa, että niitä on olemassa. Kanavoit ne vain eri tavalla.

Minä väitän, että jokaisella on aihiot eri tunteisiin sisimmässään; se miten ne mikin on päässyt kehittymään -osa alkioasteella, osa pidemmällä, jne- tai miten niitä on piilotettu tai kivetty kullakin, on erittäin henkilökohtainen, mutta muuttuva ominaisuus. Sanoisin, eräänlainen tunne-elämän sormenjälki, muttei stabiili.

Uskon Dzl että tunnet itsesi parhaiten, eikä kukaan palstakirjoittaja kaiva sulle piirteitä, ominaisuuksia esiin. En, sitä minä en tee. Mutta tuo edellinen, sen takana olen vahvasti. Uskon myös, että näitä surkastuneita, alkeellisia tai kivettyjä tunteita pystytään herättelemään ja vahvistamaan; oikeassa ympäristössä eri tavoin. Mutta se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, pitkäjännittyneisyyttä ja varovaista etenemistä. Tunne-elämän vammojen hoidossa tämä on vain arpapelia: useimmilla juuri puuttuu tuo pitkäjännitteisyys. Ja nämä vaativat jatkuvia harjoitteita.

10+14=24 kirjoitti:

No ei päätäkkään tuntea toisen tunteita...jos ei tunne niin ei tunne...
empatia ei ole tahdon asia...

Mutta tavallaan haluaa kääntää ne toisen ikäviksi kokemansa asiat joita ei hyväksy ymmärrä sellaisenaan , itselleen edullisemmaksi...

tuntea vain niitä tunteita joita itsessään tunnistaa...
ja jotka itselleen hyväksyy...

eli alkuperäinen tunsi "huonoa" tunnetta, käänsin tunteen itselleni hyväksytymmäksi...tunsin tyytyväisyyttä, koin olevani "parempi"...kun minun kokemukseni oli kauheampi...

Lue lisää

Kysymys ei aina ole siitä, että kertoo sen oman kauheamman kokemuksensa toiselle. Se vaan sattuu olemaan niin. Mutta kun sitä kauheaa kokemusta ei voi jakaa kenenkään muun kanssa, vaan juuri sillä hetkellä pystyy kertomaan karmeimmatkin juttunsa toiselle, koska yksinkertaisesti saa tilaisuuden siihen, on joku samanveroinen kuulija. Tunnekuohussaan sitten elää omaa tilaansa; unohtaa toisen ja tämän kokemukset. Sattumankauppaa. Tunnetila on vain niin vahva, että se alkaa pyöriä itsen ympärillä. Flashbackeina elää nittä ja näkee ne päänsä sisällä.

elisakettu kirjoitti:

Kysymys ei aina ole siitä, että kertoo sen oman kauheamman kokemuksensa toiselle. Se vaan sattuu olemaan niin. Mutta kun sitä kauheaa kokemusta ei voi jakaa kenenkään muun kanssa, vaan juuri sillä hetkellä pystyy kertomaan karmeimmatkin juttunsa toiselle, koska yksinkertaisesti saa tilaisuuden siihen, on joku samanveroinen kuulija. Tunnekuohussaan sitten elää omaa tilaansa; unohtaa toisen ja tämän kokemukset. Sattumankauppaa. Tunnetila on vain niin vahva, että se alkaa pyöriä itsen ympärillä. Flashbackeina elää nittä ja näkee ne päänsä sisällä.

Lue lisää

No voi se noinkin olla...ymmärrän kylllä...mutta alkuperäinen esimerkkini tarkoitti tilannetta jossa oli paljon kuulijoita...ja "kauhea kokemus" ei ollut ihan niin kauhea...

Uskoisin, että sinä nyt tarkoitat tuossa jotain sellaista, jonka kerrot vain hyvin pienelle piirille ehkä vain yhdelle ihmiselle...johon voit luottaa, että hän ymmärtää...

yxex kirjoitti:

Moni vakuuttaa olevansa empaattinen, ja kykenevänsä myötäelämään toisen surun tai hädän. Mutta oletteko koskaan kuulleet että joku kokisi empatiaa pahantekijää kohtaan (?) (uhrin empatia narsistia kohtaan?)

Ehkä olemme puoli-empaattisia, puoliksi-ymmärtäviä... ;)

Lue lisää

Minä näen sen niin että me ymmärrämme niitä asioita mitä meille on opetettu että pitää ymmärtää ja hyväksymme niitä mitkä meille on hyväksyttäviksi opetettu.

Vaikka pidän toki empatiaa niinkun ihmisen ominaisuutena ja ihan hyvänä juttuna, minusta moni myös unohtaa sen että se on aika epärationaalista ja siihen nähden joskus ongelmallistakin. Ja empatian pohjalta toimiminen on loppujenlopuksi myös hyvin epäoikeudenmukaista helposti. Koska ihmisellä on taipumus samaistua enemmän joihinkin juttuihin kun toisiin. Ihmisen on vaikeampi tuntea empatiaa jotain kohtaan jonka kokee erilaiseksi kuin itse, jolloin tuo lähinnä kostautuu vähemmistöille.

Minusta se 'hyvän' ja 'pahan' määrittely olisi suhteellisen oikeudenmukaista niin että katsottaisiin vain seurauksia. Jos joku teko aiheuttaa vahinkoa muille enemmän kuin sen hyväksyminen aiheuttaisi niin se voisi olla kiellettyä ja pahaa. Ja jos ei niin sitten se olisi ok.

Pääsääntöisesti nykyinen lainsäädäntö kai noudattaa tätä, mutta ei ihan kaikessa kyllä. Eikä ihmisten moraali ainakaan noudata monessa kohtaa. Esimerkkinä tämä 'narsistit vankilaan' näkemys mikä täällä joskus esitettiin. Vaikka ei itse koe empatiaa narsistina pitämiään kohtaan niin kannattaisi silti pitää mielessä se että jos aletaan kitkemään ei-toivottuja persoonallisuuksia niin ei ole mitenkään sanottu mitkä niiksi ei-toivotuiksi loppujenlopuksi luokitellaan. Se ei olekaan välttämättä sitten oman mielen mukainen lista.

Tuosta toisen kivusta hätkähtämisestä tahdon muuten vielä mainita sen että siitä oppii kuka tahansa pois aika nopeasti jos tarvitsee. Tarvitsee vaan riittävän altistuksen.

17+11=28 kirjoitti:

Minä en ole niin tiedollisesti niin "viisas", että tietäisin noista peilisoluista jotain...että puhun enimmmäkseen vain mutu tuntumalla...

Mutta edelleen pari esimerkkiä vielä...

joku tulee iloisena ja innostuneena kertomaan asiaansa...toisiin ilo tarttuu, he alkavat hymyillä, innostuvat itsekin jo toisen olemuksesta...ja lisää kuulleesssaan asiasta, joka sai toisen iloiseksi...

Myötäelävät...

Mutta usein on joukossa myös joku...jota alkaa harmittamaan toisen ilo ja hän latistaa tunnelman jollain negatiivisella kommentilla...hän ei ilostu toisen tunteista, ei hyväksy/myötäelä niitä ja haluaa pilata toistenkin ilon...

Vastaavasti joku on surullinen, kertoo huonosta kokemuksestaan, toiset ottavat osaa, tulevat hiljaisiksi surullisiksi...hänen puolestaan...myötäelävät

mutta usein joukossa on myös joku...joka alkaa puhumaan itsestään..kertomalla omasta vielä kauheammasta kokemuksesta...vähätellen toisen kokemusta, ettei se ollut vielä mitään...

hän ei ymmärrä toisen tunteita tilanteessa, ei osaa samaistua toisen kokemukseen, ymmärrä/hyväksy toisen tunteita...ota vastaan/myötäelä toisen tunteita sellaisenaan...

Lue lisää

Ihmiset (ja laumaeläimet jotkut muutkin) välittävät tunteitaan toisiin. Ja reagoivat toisten tunteisiin (tai tekoihin tai eleisiin, yleensäkin vuorovaikutukseen) tavoilla jotka ovat eläessään oppineet toimiviksi.

Joskus ne tavat eivät einää ole nykyisessä ympäristössä toimivia, mutta ne ovat olleet siinä kohtaa kun ne on opittu. Ja sitten se ihminen on ehkä lopettanut niiden ajattelemisen (tai ehkä huomaamisen) ja käyttää niitä edelleen koska ei ole tullut mieleen että ne eivät ole enää tarkoituksenmukaisia.

Etenkin ahdistus on aika tarttuvaa. Ja ihmisten reaktiot toisen ahdistukseen aika vaihtelevia. Ahdistus ja sen sosiaaliset vaikutukset on ihan äärettömän kiinnostavia.

8+19=27 kirjoitti:

Niin no, voi olla vaikea myötäelää...jos ei ole edes läsnä...

kuuntele toisen iloista/surullista asiaa...tunnista toisen olotilaa...

vaan ajatukset pyörii vain omissa asioissa, oman navan ympärillä, kun sitä toista ei koeta tärkeäksi...

koiralle ihminen on tärkeä...

Lue lisää

Tajusit ajatukseni.

Hyvät ihmiset, kun olette läheistenne kanssa, olkaa 'läsnä', ettei teitä tunteettomiksi luultaisi. Kaverin napa on ihan yhtä tärkeä kuin oma napa! :)

elisakettu kirjoitti:

"Jos kyseessä on ihminen, en tunne mitään.
Mutta miksi sitten tunnen lemmikkejäni kohtaan empatiaa, se on se suuri mysteeri, .."

Olin unohtanut tuon, olet maininnut aiemminkin. Edellisen kerran ajattelin, että pitäisi palata joskus tähän teemaan.

Niin järjettömälle kuin kuulostaakin, mulla on vihi mistä puhut. Huom: tuo kokemasi siis ei sulje tunteita pois, vaan osoittaa, että niitä on olemassa. Kanavoit ne vain eri tavalla.

Minä väitän, että jokaisella on aihiot eri tunteisiin sisimmässään; se miten ne mikin on päässyt kehittymään -osa alkioasteella, osa pidemmällä, jne- tai miten niitä on piilotettu tai kivetty kullakin, on erittäin henkilökohtainen, mutta muuttuva ominaisuus. Sanoisin, eräänlainen tunne-elämän sormenjälki, muttei stabiili.

Uskon Dzl että tunnet itsesi parhaiten, eikä kukaan palstakirjoittaja kaiva sulle piirteitä, ominaisuuksia esiin. En, sitä minä en tee. Mutta tuo edellinen, sen takana olen vahvasti. Uskon myös, että näitä surkastuneita, alkeellisia tai kivettyjä tunteita pystytään herättelemään ja vahvistamaan; oikeassa ympäristössä eri tavoin. Mutta se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, pitkäjännittyneisyyttä ja varovaista etenemistä. Tunne-elämän vammojen hoidossa tämä on vain arpapelia: useimmilla juuri puuttuu tuo pitkäjännitteisyys. Ja nämä vaativat jatkuvia harjoitteita.

Lue lisää

Viha saattaa kivettää rakkauden pieneksi siemeneksi. Kun sitä siementä kastelee hellyyden ja hoivan vedellä, siitä kasvaa kaunis kukka.

"olet tärkeä
rakastan sinua
en koskaan hylkää sinua"

noh...raamattukin tuntee saman tarinan...ehä tässä huomaa kumpi on kumpi...

"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.

Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'

Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'

4+13=17 kirjoitti:

noh...raamattukin tuntee saman tarinan...ehä tässä huomaa kumpi on kumpi...

"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.

Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'

Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'

Lue lisää

Miksi tuo mielikuvitusukkeli pitää aina vetää joka aiheeseen mukaan. ;(

Uskonto ei ole kaikille mikään ihmisyyden mittakeppi...Se on vain yksi ( huono ) tapa käsitellä ja selittää asioita...ja helppo, mikäli haluaa välttää miettimästä niitä esim. tunteiden pohjalta...

dizel kirjoitti:

Miksi tuo mielikuvitusukkeli pitää aina vetää joka aiheeseen mukaan. ;(

Uskonto ei ole kaikille mikään ihmisyyden mittakeppi...Se on vain yksi ( huono ) tapa käsitellä ja selittää asioita...ja helppo, mikäli haluaa välttää miettimästä niitä esim. tunteiden pohjalta...

Lue lisää

Noh, en koe olevani niin uskonnollinen, että uskovaiseksi itseäni tituleeraisin...tarina tuokin, siinä kuin aloittajankin tarina...

mutta minä pidän noista...
että siinä vastaus kysymykseesi...miksi...

ja se riittää...

"ja välttää miettimästä tunteiden tasolla"...voihan tuotakin miettiä...

Mihin fariseus perustaa paremmuutensa...
siihen, että vertaa itseään mitätöimällä toisia...

paha/huonous on toisessa...
pubilkaani vain on mitä on...

11+7=18 kirjoitti:

Noh, en koe olevani niin uskonnollinen, että uskovaiseksi itseäni tituleeraisin...tarina tuokin, siinä kuin aloittajankin tarina...

mutta minä pidän noista...
että siinä vastaus kysymykseesi...miksi...

ja se riittää...

"ja välttää miettimästä tunteiden tasolla"...voihan tuotakin miettiä...

Mihin fariseus perustaa paremmuutensa...
siihen, että vertaa itseään mitätöimällä toisia...

paha/huonous on toisessa...
pubilkaani vain on mitä on...

Lue lisää

Enpä ole oikeassa elämässä tuollaisiin publikaaneihin törmännyt...
Ihminen on itsekäs eläin...jos joku kuvittelee muuta, valehtelee sekä itselleen, että muille. Kun katsoo eläimiäkin ne laittavat aina oman edun muiden edelle, missä kohtaa ihminen eroaisi tästä? Ei missään...Ainoa asia mikä ihmisiä pitää kurissa on "sivistys", uskonto ja lait. Muuten oltaisiin vain yksi iso "apinalauma" riehumassa ympäriinsä...Vai voiko joku muka väittää vastaan? :D

dizel kirjoitti:

Enpä ole oikeassa elämässä tuollaisiin publikaaneihin törmännyt...
Ihminen on itsekäs eläin...jos joku kuvittelee muuta, valehtelee sekä itselleen, että muille. Kun katsoo eläimiäkin ne laittavat aina oman edun muiden edelle, missä kohtaa ihminen eroaisi tästä? Ei missään...Ainoa asia mikä ihmisiä pitää kurissa on "sivistys", uskonto ja lait. Muuten oltaisiin vain yksi iso "apinalauma" riehumassa ympäriinsä...Vai voiko joku muka väittää vastaan? :D

Lue lisää

"ne laittavat aina oman edun muiden edelle, missä kohtaa ihminen eroaisi tästä?"

no ei tuossa ollut ny kysymys niinkään eduista,vaan siitä, että fariseus vertasi itseään toisiin, mielestään huonompiin ihmisiin...

nosti omanarvon tuntoaan mitätöimällä toisia...koki itse olevansa se hyvä susi...mutta oliko...

entäs ne muut ja bublikaani...kumpi hän oli...
fariseuksen mielestä ilmeisesti se paha...

publikaani ei verrannut itseään mihinkään, oli sellainen kuin oli...

tarinan opetus lie siinä, että kertoessaan pelkästään toisen huonoudesta, samalla itseään ylentäen, tulee monesti kerrottua enemmänkin itsestään/omasta pahuudestaan...

Jos sallitaan minun vapaa tulkintani tuosta...
Huomaatkos, ettei kaikki raamatusta lainattu ole...pelkää uskonnon tyrkyttämistä...turhaa ärähdit...

hieno kirja sekin on...

18+20=38 kirjoitti:

"ne laittavat aina oman edun muiden edelle, missä kohtaa ihminen eroaisi tästä?"

no ei tuossa ollut ny kysymys niinkään eduista,vaan siitä, että fariseus vertasi itseään toisiin, mielestään huonompiin ihmisiin...

nosti omanarvon tuntoaan mitätöimällä toisia...koki itse olevansa se hyvä susi...mutta oliko...

entäs ne muut ja bublikaani...kumpi hän oli...
fariseuksen mielestä ilmeisesti se paha...

publikaani ei verrannut itseään mihinkään, oli sellainen kuin oli...

tarinan opetus lie siinä, että kertoessaan pelkästään toisen huonoudesta, samalla itseään ylentäen, tulee monesti kerrottua enemmänkin itsestään/omasta pahuudestaan...

Jos sallitaan minun vapaa tulkintani tuosta...
Huomaatkos, ettei kaikki raamatusta lainattu ole...pelkää uskonnon tyrkyttämistä...turhaa ärähdit...

hieno kirja sekin on...

Lue lisää

En "ärähtänyt." Totesin. :)

18+20=38 kirjoitti:

"ne laittavat aina oman edun muiden edelle, missä kohtaa ihminen eroaisi tästä?"

no ei tuossa ollut ny kysymys niinkään eduista,vaan siitä, että fariseus vertasi itseään toisiin, mielestään huonompiin ihmisiin...

nosti omanarvon tuntoaan mitätöimällä toisia...koki itse olevansa se hyvä susi...mutta oliko...

entäs ne muut ja bublikaani...kumpi hän oli...
fariseuksen mielestä ilmeisesti se paha...

publikaani ei verrannut itseään mihinkään, oli sellainen kuin oli...

tarinan opetus lie siinä, että kertoessaan pelkästään toisen huonoudesta, samalla itseään ylentäen, tulee monesti kerrottua enemmänkin itsestään/omasta pahuudestaan...

Jos sallitaan minun vapaa tulkintani tuosta...
Huomaatkos, ettei kaikki raamatusta lainattu ole...pelkää uskonnon tyrkyttämistä...turhaa ärähdit...

hieno kirja sekin on...

Lue lisää

En oikein koskaan ole sitä paitsi ymmärtänyt tuota ihmisten "paheksuntaa" jotain henkilöä kohtaan, jonkun kyseisen henkilön ominaisuuden vuoksi, mikä ei aiheuta konkreettista vahinkoa kenellekään...
Oli se nyt vaikka tuo 'ylpeys.'

dizel kirjoitti:

Enpä ole oikeassa elämässä tuollaisiin publikaaneihin törmännyt...
Ihminen on itsekäs eläin...jos joku kuvittelee muuta, valehtelee sekä itselleen, että muille. Kun katsoo eläimiäkin ne laittavat aina oman edun muiden edelle, missä kohtaa ihminen eroaisi tästä? Ei missään...Ainoa asia mikä ihmisiä pitää kurissa on "sivistys", uskonto ja lait. Muuten oltaisiin vain yksi iso "apinalauma" riehumassa ympäriinsä...Vai voiko joku muka väittää vastaan? :D

Lue lisää

Voi.

A kirjoitti:

Voi.

Oli vastaus tuohon 23.21. En osaa käyttää tätä systeemiä. Kerron jos meni väärin.

A kirjoitti:

Voi.

Perustele.

dizel kirjoitti:

En "ärähtänyt." Totesin. :)

noh, reagoit...
uskonnolisuuteen...

9+5=14 kirjoitti:

noh, reagoit...
uskonnolisuuteen...

Ei uskonnollisuus minua "ärsytä", vaan ihmisten typeryys...Enkä nyt tarkoita sinua, tai ketään muutakaan täällä. ;P

dizel kirjoitti:

Ei uskonnollisuus minua "ärsytä", vaan ihmisten typeryys...Enkä nyt tarkoita sinua, tai ketään muutakaan täällä. ;P

"Miksi tuo mielikuvitusukkeli pitää aina vetää joka aiheeseen mukaan. ;("

Siis heitit tämän vastineeksi tarinaani fariseuksesta ja bublikaanista...

Että kumpiko sinua ny "ärsytti"...uskonnollisuus, mielikuvitusukkelin vetäminen aiheseen mukaan ?...Vaiko minun typeryyteni, joka vedin sen mielikuvitusukkelin mukaan )...

Kumpaanko reagoit...
ja tämäkin vaan keskustelua asiasta , ilman henkilökohtaistamista...

20+2=22 kirjoitti:

"Miksi tuo mielikuvitusukkeli pitää aina vetää joka aiheeseen mukaan. ;("

Siis heitit tämän vastineeksi tarinaani fariseuksesta ja bublikaanista...

Että kumpiko sinua ny "ärsytti"...uskonnollisuus, mielikuvitusukkelin vetäminen aiheseen mukaan ?...Vaiko minun typeryyteni, joka vedin sen mielikuvitusukkelin mukaan )...

Kumpaanko reagoit...
ja tämäkin vaan keskustelua asiasta , ilman henkilökohtaistamista...

Lue lisää

Uskonto muistuttaa ihmisten typeryydestä. :)

dizel kirjoitti:

Uskonto muistuttaa ihmisten typeryydestä. :)

Niin muistuttaa...niin sinun...kuin minunkin...ihmisiä ollaan molemmat...
Hyvä niin...

dizel kirjoitti:

Miksi tuo mielikuvitusukkeli pitää aina vetää joka aiheeseen mukaan. ;(

Uskonto ei ole kaikille mikään ihmisyyden mittakeppi...Se on vain yksi ( huono ) tapa käsitellä ja selittää asioita...ja helppo, mikäli haluaa välttää miettimästä niitä esim. tunteiden pohjalta...

Lue lisää

Oho. Joku on vetänyt kunnolla hernettä nenään. 16 miinusta...rikon kohta oman henkilökohtaisen ennätykseni.
Olisikohan mahdollista saada vielä muutama lisää? :)

dizel kirjoitti:

Oho. Joku on vetänyt kunnolla hernettä nenään. 16 miinusta...rikon kohta oman henkilökohtaisen ennätykseni.
Olisikohan mahdollista saada vielä muutama lisää? :)

noh...
voisit kyllä opetella kunnioittamaan toisten arvoja...tiedät kyllä, että uskonto on toisille tärkeä juttu...

Itsekin yritän miettiä, miten otan noita raamatun esimerkkejä mukaan keskusteluun...kun en tiedä niiden virallisia selityksiä, mitä niillä tarkoitetaan...eikä tarkoitus keskustella uskonnosta sinällään...

Mutta olen raamattuni lukenut, enkä vieroksu sen sanomaa, vaikka en itse koe olevani ehkä siten "uskova", kuin jotkut itseään sellaiseksi sanovat...

Mutta en liioin halua pilkata kenenkään uskoa...

20+16=36 kirjoitti:

noh...
voisit kyllä opetella kunnioittamaan toisten arvoja...tiedät kyllä, että uskonto on toisille tärkeä juttu...

Itsekin yritän miettiä, miten otan noita raamatun esimerkkejä mukaan keskusteluun...kun en tiedä niiden virallisia selityksiä, mitä niillä tarkoitetaan...eikä tarkoitus keskustella uskonnosta sinällään...

Mutta olen raamattuni lukenut, enkä vieroksu sen sanomaa, vaikka en itse koe olevani ehkä siten "uskova", kuin jotkut itseään sellaiseksi sanovat...

Mutta en liioin halua pilkata kenenkään uskoa...

Lue lisää

Niin, no.
Ehkä tuo aihe sitten kuuluu näille palstoille...Näkymättömiin juttuihin uskominenhan katsotaan nykyään aika lailla mielisairaudeksi.

dizel kirjoitti:

Niin, no.
Ehkä tuo aihe sitten kuuluu näille palstoille...Näkymättömiin juttuihin uskominenhan katsotaan nykyään aika lailla mielisairaudeksi.

No...jos totta puhutaan ei mulla ole uskovia vastaan mitään, mutta en vain tykkää, kun mulle "nalkutetaan." ;P

2+18=20 kirjoitti:

Niin muistuttaa...niin sinun...kuin minunkin...ihmisiä ollaan molemmat...
Hyvä niin...

http://www.youtube.com/watch?v=q-PX2Z4r-e4&feature=related

0:)

Niin,
ihminen antoi siiheen mahdollisuuden kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun...menetti viattomuutensa ja sai taakakseen elämän vastakohtaisuuden...

Alku ihmisen ennen tuota ei tarvinnut miettiä, mikä on hyvää tai pahaa...
sai olla ja elää niinkuin eli...nauttien kaikesta, häpeämättä mitään...tietämättä kuolemastakaan mitään...

16+12=28 kirjoitti:

Niin,
ihminen antoi siiheen mahdollisuuden kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun...menetti viattomuutensa ja sai taakakseen elämän vastakohtaisuuden...

Alku ihmisen ennen tuota ei tarvinnut miettiä, mikä on hyvää tai pahaa...
sai olla ja elää niinkuin eli...nauttien kaikesta, häpeämättä mitään...tietämättä kuolemastakaan mitään...

Lue lisää

onneksi siihen puuhun joku kajosi, miten kivaa onkaan käydä syyttämään aina narsistiksi jokaista jota ei halua suvaita

16+12=28 kirjoitti:

Niin,
ihminen antoi siiheen mahdollisuuden kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun...menetti viattomuutensa ja sai taakakseen elämän vastakohtaisuuden...

Alku ihmisen ennen tuota ei tarvinnut miettiä, mikä on hyvää tai pahaa...
sai olla ja elää niinkuin eli...nauttien kaikesta, häpeämättä mitään...tietämättä kuolemastakaan mitään...

Lue lisää

Mistä se narsismi sitten sai alkunsa, syntiinlankeemuksestako?

16+12=28 kirjoitti:

Niin,
ihminen antoi siiheen mahdollisuuden kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun...menetti viattomuutensa ja sai taakakseen elämän vastakohtaisuuden...

Alku ihmisen ennen tuota ei tarvinnut miettiä, mikä on hyvää tai pahaa...
sai olla ja elää niinkuin eli...nauttien kaikesta, häpeämättä mitään...tietämättä kuolemastakaan mitään...

Lue lisää

Ihminen on "syntinen", koska halusi ajatella omilla aivoillaan...Onko tuossakaan mitään järkeä?
Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."
Mutta kuka käskee, jumala? Ehei...Vaan ne jumalaksi itsensä korottaneet ihmiset tietenkin... ( mikä tuohon aikaan oli sama asia, kun ajatellaan profeettoja ja muita, joita ihmiset sokeasti kuuntelivat, ajatellen kuuntelevansa "jumalan sanaa". ) Joten taas tullaan siihen, että mitä varten se kyseinen kirja on mahdollisesti kirjoitettukaan ja ketkä sen on kirjoittaneet ( No ne "profeetat", mutta keitä he olisivat nykypäivänä? ) ;)

dizel kirjoitti:

Ihminen on "syntinen", koska halusi ajatella omilla aivoillaan...Onko tuossakaan mitään järkeä?
Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."
Mutta kuka käskee, jumala? Ehei...Vaan ne jumalaksi itsensä korottaneet ihmiset tietenkin... ( mikä tuohon aikaan oli sama asia, kun ajatellaan profeettoja ja muita, joita ihmiset sokeasti kuuntelivat, ajatellen kuuntelevansa "jumalan sanaa". ) Joten taas tullaan siihen, että mitä varten se kyseinen kirja on mahdollisesti kirjoitettukaan ja ketkä sen on kirjoittaneet ( No ne "profeetat", mutta keitä he olisivat nykypäivänä? ) ;)

Lue lisää

Niin, mutta tuo ei silti vastannut kysymykseen.

dizel kirjoitti:

Ihminen on "syntinen", koska halusi ajatella omilla aivoillaan...Onko tuossakaan mitään järkeä?
Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."
Mutta kuka käskee, jumala? Ehei...Vaan ne jumalaksi itsensä korottaneet ihmiset tietenkin... ( mikä tuohon aikaan oli sama asia, kun ajatellaan profeettoja ja muita, joita ihmiset sokeasti kuuntelivat, ajatellen kuuntelevansa "jumalan sanaa". ) Joten taas tullaan siihen, että mitä varten se kyseinen kirja on mahdollisesti kirjoitettukaan ja ketkä sen on kirjoittaneet ( No ne "profeetat", mutta keitä he olisivat nykypäivänä? ) ;)

Lue lisää

"Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."
Mutta kuka käskee,"

tuossa tarinassa, ei käsketty mitään...kertoi vain kahdesta ihmisestä, jotka rukoilivat...omalla tavallaan kertoivat suhtautumisestaan, itseensä...

Toinen oletti olevansa täydellin, toinen oli syntinen, tiesi olevansa epätäydellinen...

13+11=24 kirjoitti:

"Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."
Mutta kuka käskee,"

tuossa tarinassa, ei käsketty mitään...kertoi vain kahdesta ihmisestä, jotka rukoilivat...omalla tavallaan kertoivat suhtautumisestaan, itseensä...

Toinen oletti olevansa täydellin, toinen oli syntinen, tiesi olevansa epätäydellinen...

Lue lisää

"ihminen antoi siiheen mahdollisuuden kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun...menetti viattomuutensa ja sai taakakseen elämän vastakohtaisuuden..."


Tarkoitin tätä kohtaa.

13+11=24 kirjoitti:

"Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."
Mutta kuka käskee,"

tuossa tarinassa, ei käsketty mitään...kertoi vain kahdesta ihmisestä, jotka rukoilivat...omalla tavallaan kertoivat suhtautumisestaan, itseensä...

Toinen oletti olevansa täydellin, toinen oli syntinen, tiesi olevansa epätäydellinen...

Lue lisää

"Toinen oletti olevansa täydellin, toinen oli syntinen, tiesi olevansa epätäydellinen... "


No millä perusteella tuo ensimmäinen ei sitten ollut täydellinen, tai ainakin yhtä "epätäydellisen täydellinen" kuin tämä toinen? Osaatko vastata tähän. :)

Minun silmissäni nuo molemmat tyypit ovat "yhtä arvokkaita"...ja "täydellisiä"...sinänsä kun tuolla on mitään merkitystä.

Kenelle sillä on merkitystä, kun ei ole oikeasti ketään kuka katsoo, tai tuomitsee?
Paitsi tietenkin ne muut epätäydelliset ihmiset...mutta kuka heistäkään voi heittää sen ensimmäisen kiven?

dizel kirjoitti:

"Toinen oletti olevansa täydellin, toinen oli syntinen, tiesi olevansa epätäydellinen... "


No millä perusteella tuo ensimmäinen ei sitten ollut täydellinen, tai ainakin yhtä "epätäydellisen täydellinen" kuin tämä toinen? Osaatko vastata tähän. :)

Minun silmissäni nuo molemmat tyypit ovat "yhtä arvokkaita"...ja "täydellisiä"...sinänsä kun tuolla on mitään merkitystä.

Kenelle sillä on merkitystä, kun ei ole oikeasti ketään kuka katsoo, tai tuomitsee?
Paitsi tietenkin ne muut epätäydelliset ihmiset...mutta kuka heistäkään voi heittää sen ensimmäisen kiven?

Lue lisää

Kyllä molemmat tyypit ovat yhtä arvokkaita, tarinassa ei kiistelty, kumpiko oli täydellisempi, se ei ollut se pointti...ei kysymys ollutkaan siitä, vaan siitä että...

fariseus arvotti itsensä paremmaksi vertaamalla itseään toisiin..."etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani ."

Hän nosti omaa arvoaan ihmisenä...ajattelemalla toiset "syntisemmiksi"
kun taas bublikaani oli sellainen kuin oli...

"Kenelle sillä on merkitystä, kun ei ole oikeasti ketään kuka katsoo, tai tuomitsee?
Paitsi tietenkin ne muut epätäydelliset ihmiset...mutta kuka heistäkään voi heittää sen ensimmäisen kiven?"

Kenelle sillä on merkitystä...ajatelisin, että ihmiselle itselleen...

"kuka katsoo," ihminen itse katsoo itseään, ei pidä näkemästään, hyväksy itseään sellaisena kuin on...

ratkaisee asian katsomalla toisen "vikoja" ja sen kokemansa toisen huonommuuden kautta voi kokea olevansa parempi...

fariseus ei kokenut olevansa täydellinen itsessään, vaan hänen täydellisyytensä kumpusi hänen ajattelutavastaan, että muut on huonompia...

bublikaani ei verrannut itseään mihinkään, vaan oli mitä oli...ei täydellinen, eikä epätäydellinen...hän tyytyi olemaan mikä oli, eikä tuntenut tarvetta itseään toisiin...

Mutta joo...tämä vain minun tulkintaani tästä raamatun kohdasta...
ei "virallinen uskonnollinen totuus"

dizel kirjoitti:

"ihminen antoi siiheen mahdollisuuden kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun...menetti viattomuutensa ja sai taakakseen elämän vastakohtaisuuden..."


Tarkoitin tätä kohtaa.

Lue lisää

Niin ilman tuota tietoa, mikä on hyvää tai pahaa kenenkäkin mielestä...ei ole mitään mihin itseään/tekojaan vertaisi...

"Tarinan opetus lienee tuossa vain se, että "älä kysy mitään, vaan tee kuten käsketään, ta joudut helvettiin."

Ei nyt pelkästään kyse tuosta...vaan enemmänkin , että ihminen kajotessaan hyvän ja pahan tiedon puuhun....menetti viattomuutensa, kyvyn suhtautua asiohin sellaisenaan...ja sai seuralaisekseen häpeän...

se kuka menee helvettiin...en tiedä, joskus mietin, että tuokin kuvakielistä siten, että tuohon puuhun kajoaminen...sai aikaan sen, että taivas ja helvetti tulivat osaksi ihmisen elämää...

Että helvetissä oleminen on sen ihmisen osa joka joutuu häpeämään itseään..ei sen vuoksi, että toiset tuomitsevat vaan ihminen itse sisimässään tuomitsee itsensä....

ja lievittääkseen omaa oloaan/häpeäänsä...parantaakseen omaa oloaan...vertaa itseään toisiin, eihän tässä mitään kun nuo muut on vielä pahempia...

edelleen mun vapaa tulkintaa, ettei tarkoitus loukata ketään, joka ajatttelee raamatunkertomuksia toisin...että ihminen vasta kuoleman hetkellä "punnitaan"...että kumpaanko joutuu/pääsee...

nisse.. kirjoitti:

Mistä se narsismi sitten sai alkunsa, syntiinlankeemuksestako?

Noh...
aloituksessa ajateltiin, että ihmisen sisällä asuu kaksi sutta, hyvä ja paha...

Voihan sitä ajatella niinkin, että narsismissa...ihminen alunperin pelkää/häpeää niin paljon tuota toisisissa esim. äidissä havaitsemaansa pahaa sutta...

että ei uskalla katsoa sitä/yrittää kieltää kokonaan sen olemassa olon niin toisessa kuin itsesäänkin..

ei edes uskalla katsoa itseään...pelkää, että tunnustamalla pahan suden olemassaolon, se hyökkää kimppuun ja syö hänet kokonaan...hän tuhoutuu...

Mutta kyllä hän tietää..(se on ihmisen osa) ja sen vuoksi ei myönnä, että toisen ihmisen paha on vahingoittanut häntä, ja ulkoistaa kaiken itsessäänkin olevan pahan toiseen...

tuskin narsistikaan voi olla narsisti...

ilman tuota tietoa mikä on hyvää, mikä pahaa...joka tuli ihmisen tietoisuuteen tuohon puuhun kajoamisen myötä...ajattelisin, että ihmiselle(lapselle) siinä vaiheessa kun oppii ajattelemaan, käsittää/kokee mikä on hyvää, mikä pahaa...

Ihminen syntyy narsistina, "tyhjänä tauluna"...johon kaikki/elämä piirretään...narsisti käyttää paljon aikaa pyyhkiäkseen sitä pahaa pois omasta taulustaan...oli se nyt omaa, tai toisen aiheuttamaa...se ei tunnu missään, sitä ei ole...

mutta tuon tiedon hyväksyminen, että meissä kaikissa on nuo kaksi sutta...tekee meistä inhimillisiä niin itseä kuin toistakin kohtaan...

jos kieltää tuon pahan olemassaolon...niin itsessään kuin toisissaankin...tulee siten ruokkineeksi sitä enemmän...

18+8=26 kirjoitti:

Kyllä molemmat tyypit ovat yhtä arvokkaita, tarinassa ei kiistelty, kumpiko oli täydellisempi, se ei ollut se pointti...ei kysymys ollutkaan siitä, vaan siitä että...

fariseus arvotti itsensä paremmaksi vertaamalla itseään toisiin..."etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani ."

Hän nosti omaa arvoaan ihmisenä...ajattelemalla toiset "syntisemmiksi"
kun taas bublikaani oli sellainen kuin oli...

"Kenelle sillä on merkitystä, kun ei ole oikeasti ketään kuka katsoo, tai tuomitsee?
Paitsi tietenkin ne muut epätäydelliset ihmiset...mutta kuka heistäkään voi heittää sen ensimmäisen kiven?"

Kenelle sillä on merkitystä...ajatelisin, että ihmiselle itselleen...

"kuka katsoo," ihminen itse katsoo itseään, ei pidä näkemästään, hyväksy itseään sellaisena kuin on...

ratkaisee asian katsomalla toisen "vikoja" ja sen kokemansa toisen huonommuuden kautta voi kokea olevansa parempi...

fariseus ei kokenut olevansa täydellinen itsessään, vaan hänen täydellisyytensä kumpusi hänen ajattelutavastaan, että muut on huonompia...

bublikaani ei verrannut itseään mihinkään, vaan oli mitä oli...ei täydellinen, eikä epätäydellinen...hän tyytyi olemaan mikä oli, eikä tuntenut tarvetta itseään toisiin...

Mutta joo...tämä vain minun tulkintaani tästä raamatun kohdasta...
ei "virallinen uskonnollinen totuus"

Lue lisää

Minä olen varmaan sitten se fariseus.

Mun mielestä muut ihmiset on yleensä aika tyhmiä, vaikka en kyllä itseänikään kovin fiksuna pidä, mutta fiksumpana kuitenkin.

nisse.. kirjoitti:

Minä olen varmaan sitten se fariseus.

Mun mielestä muut ihmiset on yleensä aika tyhmiä, vaikka en kyllä itseänikään kovin fiksuna pidä, mutta fiksumpana kuitenkin.

Lue lisää

Mietis vielä...
ovatko KAIKKI muut ihmiset aika tyhmiä ja sinä AINUT fiksu...niiden ihmisten joukossa joita tunnet...etkö tunne/tiedä ketään fiksumpaa ihmistä, kuin itse olet...

18+8=26 kirjoitti:

Kyllä molemmat tyypit ovat yhtä arvokkaita, tarinassa ei kiistelty, kumpiko oli täydellisempi, se ei ollut se pointti...ei kysymys ollutkaan siitä, vaan siitä että...

fariseus arvotti itsensä paremmaksi vertaamalla itseään toisiin..."etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani ."

Hän nosti omaa arvoaan ihmisenä...ajattelemalla toiset "syntisemmiksi"
kun taas bublikaani oli sellainen kuin oli...

"Kenelle sillä on merkitystä, kun ei ole oikeasti ketään kuka katsoo, tai tuomitsee?
Paitsi tietenkin ne muut epätäydelliset ihmiset...mutta kuka heistäkään voi heittää sen ensimmäisen kiven?"

Kenelle sillä on merkitystä...ajatelisin, että ihmiselle itselleen...

"kuka katsoo," ihminen itse katsoo itseään, ei pidä näkemästään, hyväksy itseään sellaisena kuin on...

ratkaisee asian katsomalla toisen "vikoja" ja sen kokemansa toisen huonommuuden kautta voi kokea olevansa parempi...

fariseus ei kokenut olevansa täydellinen itsessään, vaan hänen täydellisyytensä kumpusi hänen ajattelutavastaan, että muut on huonompia...

bublikaani ei verrannut itseään mihinkään, vaan oli mitä oli...ei täydellinen, eikä epätäydellinen...hän tyytyi olemaan mikä oli, eikä tuntenut tarvetta itseään toisiin...

Mutta joo...tämä vain minun tulkintaani tästä raamatun kohdasta...
ei "virallinen uskonnollinen totuus"

Lue lisää

"Kenelle sillä on merkitystä...ajatelisin, että ihmiselle itselleen..."

"ihminen itse katsoo itseään, ei pidä näkemästään, hyväksy itseään sellaisena kuin on..."


Aijaa...Tämä meni taas tälle alueelle...
No minäpä en tuollaisesta tiedä mitään.
Sellaista päivää ei tule, kun en itseäni hyväksyisi...tai, että näkisin itsessäni jotain "väärää", tai parannettavaa...parannettavaa siksi, että se olisi "väärää.

dizel kirjoitti:

"Kenelle sillä on merkitystä...ajatelisin, että ihmiselle itselleen..."

"ihminen itse katsoo itseään, ei pidä näkemästään, hyväksy itseään sellaisena kuin on..."


Aijaa...Tämä meni taas tälle alueelle...
No minäpä en tuollaisesta tiedä mitään.
Sellaista päivää ei tule, kun en itseäni hyväksyisi...tai, että näkisin itsessäni jotain "väärää", tai parannettavaa...parannettavaa siksi, että se olisi "väärää.

Lue lisää

Sorii...vanhaa tätiä ny rupes taas naurattaan...
en usko, että itsekään uskot tuohon...

"että näkisin itsessäni jotain "väärää", tai parannettavaa...parannettavaa siksi, että se olisi "väärää. "

Mutta en väitä olevani oikeassa...kokemus on sinun...
minä vaan epäilen sitä...

4+20=24 kirjoitti:

Sorii...vanhaa tätiä ny rupes taas naurattaan...
en usko, että itsekään uskot tuohon...

"että näkisin itsessäni jotain "väärää", tai parannettavaa...parannettavaa siksi, että se olisi "väärää. "

Mutta en väitä olevani oikeassa...kokemus on sinun...
minä vaan epäilen sitä...

Lue lisää

Niin onhan se tietenkin sääli...sen toisen kannalta, kun sellaista ihmistä on vaikeaa, ellei mahdotonta manipuloida.
Pitäisi varmaan olla se "pieni ääni", joka kyseenalaistaa ja syyllistää...laittaa arvioimaan ja epäilemään omaa tilaansa, minuuttaan...jokaisen pienen kommentin, sanan jälkeen...häpeämään.
Mutta kun itse tietää aina parhaiten, siihen on kenenkään paha mennä sanomaan mitään väliin...

dizel kirjoitti:

Niin onhan se tietenkin sääli...sen toisen kannalta, kun sellaista ihmistä on vaikeaa, ellei mahdotonta manipuloida.
Pitäisi varmaan olla se "pieni ääni", joka kyseenalaistaa ja syyllistää...laittaa arvioimaan ja epäilemään omaa tilaansa, minuuttaan...jokaisen pienen kommentin, sanan jälkeen...häpeämään.
Mutta kun itse tietää aina parhaiten, siihen on kenenkään paha mennä sanomaan mitään väliin...

Lue lisää

"Pitäisi varmaan olla se "pieni ääni", joka kyseenalaistaa ja syyllistää...laittaa arvioimaan ja epäilemään omaa tilaansa, minuuttaan...jokaisen pienen kommentin, sanan jälkeen...häpeämään"

jaa no...kaikesta ei tarvi syyllistää itseään, eikä tuntea häpeää loputtomiin......kun hyväksyy itsensä epätäydellisenä...sellaisena kuin...vertaamatta itseään muihin...tai yritämättä manipuloida muita...

kuten bublikaani...oli mitä on...pyysi armoa...
myös itsensä voi armahtaa...olemaan sellainen kuin on...

Myös ristin ryöväri tuli armahdetuksi, vääristä teoistaan huolimatta...
kun tunnusti syntinsä...

dizel kirjoitti:

Niin onhan se tietenkin sääli...sen toisen kannalta, kun sellaista ihmistä on vaikeaa, ellei mahdotonta manipuloida.
Pitäisi varmaan olla se "pieni ääni", joka kyseenalaistaa ja syyllistää...laittaa arvioimaan ja epäilemään omaa tilaansa, minuuttaan...jokaisen pienen kommentin, sanan jälkeen...häpeämään.
Mutta kun itse tietää aina parhaiten, siihen on kenenkään paha mennä sanomaan mitään väliin...

Lue lisää

tarkenna vielä tähän...jos puhutaan synnistä...käsitän synnin vääriksi teoiksi toisia kohtaan...en ihmisen pahaksi/vääräksi ominaisuudeksi...

Väärä teko...ei ole samaa kuin että kaikki ihmisessä on väärää

meitä opetetaan rukoilemaan.."Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."

Pyydämme anteeksi syntejämme(olemme aiheuttaneet toiselle jotain, joka hänestä tuntuu pahalta..). emme pyydä anteeksi omaa olemassaoloamme, että meissä itsessämme on jotain väärää...

ei tarvitse pyytää anteeksi sitä millainen on, hävetä omaa minuuttaan...eikä tuomita toista kokonaan pahaksi pelkästään jonkun ominaisuuden perusteella...

ÄLä takerru pelkstään uskontoon... kun uskonto on monesti hyvä keino käsitellä asioita, pitäisin sitä hyvänä psykan kirjana yhä edelleen...

3+18= kirjoitti:

"Pitäisi varmaan olla se "pieni ääni", joka kyseenalaistaa ja syyllistää...laittaa arvioimaan ja epäilemään omaa tilaansa, minuuttaan...jokaisen pienen kommentin, sanan jälkeen...häpeämään"

jaa no...kaikesta ei tarvi syyllistää itseään, eikä tuntea häpeää loputtomiin......kun hyväksyy itsensä epätäydellisenä...sellaisena kuin...vertaamatta itseään muihin...tai yritämättä manipuloida muita...

kuten bublikaani...oli mitä on...pyysi armoa...
myös itsensä voi armahtaa...olemaan sellainen kuin on...

Myös ristin ryöväri tuli armahdetuksi, vääristä teoistaan huolimatta...
kun tunnusti syntinsä...

Lue lisää

No jos joku tuollaiseen tuntee tarvetta, siitä vain.
Itselläni ei ole pienintäkään kiinnostusta alkaa miettimään itseäni suhteessa muihin ihmisiin...tai vertaamaan...tai ajattelemaan epätäydellisenä, kun en sellaiseksi edes itseäni tunne. ( tiedostan kyllä ettei kukaan ole täydellinen, mutta miksi alkaa varta vasten mitätöimään itseään, lyömään päätään seinään...siinä en näe järkeä. )
Ehkä joku saa tuollaisesta "itsensä armahtamisesta" jotain outoa tyydytystä, mutta minusta koko ajatus tuntuu pelkältä huuhaalta...

dizel kirjoitti:

No jos joku tuollaiseen tuntee tarvetta, siitä vain.
Itselläni ei ole pienintäkään kiinnostusta alkaa miettimään itseäni suhteessa muihin ihmisiin...tai vertaamaan...tai ajattelemaan epätäydellisenä, kun en sellaiseksi edes itseäni tunne. ( tiedostan kyllä ettei kukaan ole täydellinen, mutta miksi alkaa varta vasten mitätöimään itseään, lyömään päätään seinään...siinä en näe järkeä. )
Ehkä joku saa tuollaisesta "itsensä armahtamisesta" jotain outoa tyydytystä, mutta minusta koko ajatus tuntuu pelkältä huuhaalta...

Lue lisää

Noh...minä ainakin armahdan itseäni...monista vääristä teoistani toisia kohtaan (synneistäni)...niin on helpompi elää...

Ei se tarkoita itsensä mitätöimistä...pelkkä teko ei ole ihminen...mutta teot toki kertovat meistä, ajatuksistamme paljon enemmän kuin pelkät sanat...

Esimerkin fariseus mitätöi toisia...koki itsensä siten paremmaksi...vaikka varmasti oli syntinen hänkin(tehnyt vääriä tekoja, aiheuttaen toisille pahaa)

bubikaani ei mitätöinyt sen paremmin itseään kuin toisiakaan...kuhan tunnusti syntinsä..

14+17=31 kirjoitti:

tarkenna vielä tähän...jos puhutaan synnistä...käsitän synnin vääriksi teoiksi toisia kohtaan...en ihmisen pahaksi/vääräksi ominaisuudeksi...

Väärä teko...ei ole samaa kuin että kaikki ihmisessä on väärää

meitä opetetaan rukoilemaan.."Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."

Pyydämme anteeksi syntejämme(olemme aiheuttaneet toiselle jotain, joka hänestä tuntuu pahalta..). emme pyydä anteeksi omaa olemassaoloamme, että meissä itsessämme on jotain väärää...

ei tarvitse pyytää anteeksi sitä millainen on, hävetä omaa minuuttaan...eikä tuomita toista kokonaan pahaksi pelkästään jonkun ominaisuuden perusteella...

ÄLä takerru pelkstään uskontoon... kun uskonto on monesti hyvä keino käsitellä asioita, pitäisin sitä hyvänä psykan kirjana yhä edelleen...

Lue lisää

Yritätkö saada noilla jutuillasi aivoni räjähtämään, vai mitä? :D

dizel kirjoitti:

Yritätkö saada noilla jutuillasi aivoni räjähtämään, vai mitä? :D

NAURAA..

Jotain sellaista...
omakaan ajatuksen juoksu meinaa aina perässä pysyä...kun en halua uskovia mitenkään loukata...omalla näkemyksilläni/tulikinoillani...

Mutta joo...tykkäät/tykkään keskustella...
ja aihe on edelleen...hyvä ja paha...
vaikka ukonto mukaan tulikin...

nisse.. kirjoitti:

Mistä se narsismi sitten sai alkunsa, syntiinlankeemuksestako?

Teknisesti ottaen riippuu vähän siitä miten narsismin määrittelee joten ainakin pari vaihtoehtoa tulee mieleen:

- Siitä kun elämä alkoi
- Siitä kun ensimmäinen elävä olento tiedosti oman olemassaolonsa
- Siitä kun eläimet alkoivat elää laumassa
- Siitä kun psykiatria alkoi diagnosoimaan narsistista persoonallisuushäiriötä

Paitsi tietenkin uskonnolliselta kannalta (jos tahtoo raamatussa pitäytyä) voisi kai ajatella että joko saatanan ensimmäisenä työpäivänä, syntiinlankeemuksesta tai ihmisen luomisesta. Jumalan tekosia kumminkin. Olettaen että enkelit (tai jumala) eivät olleet narsistisia, joskin ilmeisesti ainakin yksi enkeli lienee ollut jonkinverran narsistinen. Jos eläimiä ei lasketa niin se on varmaan ensimmäinen (enkelit kai olivat ennen ihmistä?)

Tykkään pohtia tämmösiä kysymyksiä, kuten ehkä näkyy :)

8+18=26 kirjoitti:

Noh...
aloituksessa ajateltiin, että ihmisen sisällä asuu kaksi sutta, hyvä ja paha...

Voihan sitä ajatella niinkin, että narsismissa...ihminen alunperin pelkää/häpeää niin paljon tuota toisisissa esim. äidissä havaitsemaansa pahaa sutta...

että ei uskalla katsoa sitä/yrittää kieltää kokonaan sen olemassa olon niin toisessa kuin itsesäänkin..

ei edes uskalla katsoa itseään...pelkää, että tunnustamalla pahan suden olemassaolon, se hyökkää kimppuun ja syö hänet kokonaan...hän tuhoutuu...

Mutta kyllä hän tietää..(se on ihmisen osa) ja sen vuoksi ei myönnä, että toisen ihmisen paha on vahingoittanut häntä, ja ulkoistaa kaiken itsessäänkin olevan pahan toiseen...

tuskin narsistikaan voi olla narsisti...

ilman tuota tietoa mikä on hyvää, mikä pahaa...joka tuli ihmisen tietoisuuteen tuohon puuhun kajoamisen myötä...ajattelisin, että ihmiselle(lapselle) siinä vaiheessa kun oppii ajattelemaan, käsittää/kokee mikä on hyvää, mikä pahaa...

Ihminen syntyy narsistina, "tyhjänä tauluna"...johon kaikki/elämä piirretään...narsisti käyttää paljon aikaa pyyhkiäkseen sitä pahaa pois omasta taulustaan...oli se nyt omaa, tai toisen aiheuttamaa...se ei tunnu missään, sitä ei ole...

mutta tuon tiedon hyväksyminen, että meissä kaikissa on nuo kaksi sutta...tekee meistä inhimillisiä niin itseä kuin toistakin kohtaan...

jos kieltää tuon pahan olemassaolon...niin itsessään kuin toisissaankin...tulee siten ruokkineeksi sitä enemmän...

Lue lisää

"tuskin narsistikaan voi olla narsisti..."

Mitä?

LK kirjoitti:

"tuskin narsistikaan voi olla narsisti..."

Mitä?

Niin..liittyi tuohon lauseeseen..."ja ulkoistaa kaiken itsessäänkin olevan pahan toiseen..."

En ole kenenkään kuullut kertovan , olevansa narsisti...sillä tavalla, mitä se oikeasti on...millaista on olla narsisti...

Ettei narsisti itse voi olla narsisti...
ei ykene olemaan sitä mitä hän on...oikeasti...

jotain tuollaista tarkoitin...

3+12=15 kirjoitti:

Niin..liittyi tuohon lauseeseen..."ja ulkoistaa kaiken itsessäänkin olevan pahan toiseen..."

En ole kenenkään kuullut kertovan , olevansa narsisti...sillä tavalla, mitä se oikeasti on...millaista on olla narsisti...

Ettei narsisti itse voi olla narsisti...
ei ykene olemaan sitä mitä hän on...oikeasti...

jotain tuollaista tarkoitin...

Lue lisää

Aika ajatteluttava tuo 'Tabula rasa'-juttu. Se voi olla piirretty täyteen enkeleitä ja hyvyyttä, mutta pintaa raaputtamalla alta paljastuu pimeä puoli, varjo, toinen ääripää, jota piiloitellaan, pelätään ja hävetään, joskus niin fanaattisesti että sen pimeän ilmentymät sitten huomataan vain muissa ihmisissä...niitä kauhistellen...

9+14=23 kirjoitti:

Mietis vielä...
ovatko KAIKKI muut ihmiset aika tyhmiä ja sinä AINUT fiksu...niiden ihmisten joukossa joita tunnet...etkö tunne/tiedä ketään fiksumpaa ihmistä, kuin itse olet...

Lue lisää

Tällä hetkellä tulee mieleen kaksi samantasoista fiksua itseni kanssa. Heille ei tarvitse kaikkea vääntää rautalangasta vaan heillä on se oma järjenkäyttö toiminnassa. Tietenkin mielipide-eroja voi silti olla ja onkin.

7+14=21 kirjoitti:

NAURAA..

Jotain sellaista...
omakaan ajatuksen juoksu meinaa aina perässä pysyä...kun en halua uskovia mitenkään loukata...omalla näkemyksilläni/tulikinoillani...

Mutta joo...tykkäät/tykkään keskustella...
ja aihe on edelleen...hyvä ja paha...
vaikka ukonto mukaan tulikin...

Lue lisää

"Anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät"

pätee edelleen moneen ihmiseen ja tilanteeseen, paitsi ehkä narskuun.

3+12=15 kirjoitti:

Niin..liittyi tuohon lauseeseen..."ja ulkoistaa kaiken itsessäänkin olevan pahan toiseen..."

En ole kenenkään kuullut kertovan , olevansa narsisti...sillä tavalla, mitä se oikeasti on...millaista on olla narsisti...

Ettei narsisti itse voi olla narsisti...
ei ykene olemaan sitä mitä hän on...oikeasti...

jotain tuollaista tarkoitin...

Lue lisää

"Ettei narsisti itse voi olla narsisti"

Jos narsisti ei voi olla narsisti, ei se silloin ole narsisti. Jos ei usko olevansa narsisti tai ei tahdo olla narsisti niin sehän on eri asia.

Mutta onhan täälläkin moni kertonut olevansa narsisti. Tosin ei se nyt ole varmaan semmoinen asia mitä hirveästi huudeltaisiin kaduilla.

yxex kirjoitti:

Aika ajatteluttava tuo 'Tabula rasa'-juttu. Se voi olla piirretty täyteen enkeleitä ja hyvyyttä, mutta pintaa raaputtamalla alta paljastuu pimeä puoli, varjo, toinen ääripää, jota piiloitellaan, pelätään ja hävetään, joskus niin fanaattisesti että sen pimeän ilmentymät sitten huomataan vain muissa ihmisissä...niitä kauhistellen...

Lue lisää

Noh...otin tuon "tabula rasa" ajatuksen...

että ihminen syntyy sellaisena...alkuun siihen piirtyy ehkä vain tuntemuksia, hyvästä tai pahasta...myöhemmin oppimisen myötä omaakin toimintaa, ajatuksia ja tekoja...

Narsismiin sen liitin siten, että narsisti pyyhkii taulustaan pois "kaiken" pahalta tuntuvan...ja korvaa sen ns. "hyvillä" kokemuksilla....joko oikeilla tai kuvitteellisilla, oma tai toisen "paha" ei näy missään, sitä ei ole(pois pyyhitty) tai se on ainakin merkityksetöntä, ei tunnu missään...

Mutta tämäkin vain pelkästään oma ajatukseni,
ei mitään oikeaksi todistettavaa psykologista tietoa......

leopold.k kirjoitti:

"Ettei narsisti itse voi olla narsisti"

Jos narsisti ei voi olla narsisti, ei se silloin ole narsisti. Jos ei usko olevansa narsisti tai ei tahdo olla narsisti niin sehän on eri asia.

Mutta onhan täälläkin moni kertonut olevansa narsisti. Tosin ei se nyt ole varmaan semmoinen asia mitä hirveästi huudeltaisiin kaduilla.

Lue lisää

'Tavalliset kaduntallaajat' eivät ehkä ole kuulleetkaan koko narsismi-sanaa. Eivätkä tod näk kiinnostukaan ennen kuin törmäävät ilmiöön omakohtaisesti. Sanoisin, että palstalla on aikamoisen valistuneita ihmisiä tässä asiassa, joka on, hmm, monimutkainen :)

nisse.. kirjoitti:

"Anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät"

pätee edelleen moneen ihmiseen ja tilanteeseen, paitsi ehkä narskuun.

Niin, en tiedä...

"Anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät"

pätee edelleen moneen ihmiseen ja tilanteeseen, paitsi ehkä narskuun. "

Jos narsisti on vailla empatia, kyvytön asettumaan toisen asemaan...
niin ei hän välttämättä tiedä mitä tekee...

tai tietää tekonsa, mutta ei tiedä miltä se toisesta tuntuu...ymmärrä tekonsa vaikutusta toiseen...

Esim. mitätöinti...narsisti katsoo sen oikeudekseen, se on hänestä (hyvä teko) kivaa...palvelee hänen tarkoituksiaan...ja saa hänet itsensä voimaan hyvin...

mutta ei välttämättä teollaan ymmärrä loukaavansa toista...saa toisen surulliseksi, voimaan huonosti...(paha teko)

Että pitäiskö hänellekkin antaa anteeksi...kun hän ei "tiedä" mitä tekee...

2+13=15 kirjoitti:

Noh...otin tuon "tabula rasa" ajatuksen...

että ihminen syntyy sellaisena...alkuun siihen piirtyy ehkä vain tuntemuksia, hyvästä tai pahasta...myöhemmin oppimisen myötä omaakin toimintaa, ajatuksia ja tekoja...

Narsismiin sen liitin siten, että narsisti pyyhkii taulustaan pois "kaiken" pahalta tuntuvan...ja korvaa sen ns. "hyvillä" kokemuksilla....joko oikeilla tai kuvitteellisilla, oma tai toisen "paha" ei näy missään, sitä ei ole(pois pyyhitty) tai se on ainakin merkityksetöntä, ei tunnu missään...

Mutta tämäkin vain pelkästään oma ajatukseni,
ei mitään oikeaksi todistettavaa psykologista tietoa......

Lue lisää

Musta tuntuu vahvasti, että olet oikeilla jäljillä! Lapsi joka toivoo saavansa hyvää, ja saakin fyysisiä tai henkisiä lyöntejä - ajattele miten hän alkaa täyttää tauluaan.

Tässä valossa, henkiset romahdukset, jopa narsistinen romahdus tai psykoosi, saattavat olla tarpeellisia prosesseja (väärinymmärrettyjä?) koska ne tyhjentävät taulun, ihminen joutuu alkuun, kokoaa väärille raiteille menneen elämänsä uudelleen, jne

leopold.k kirjoitti:

"Ettei narsisti itse voi olla narsisti"

Jos narsisti ei voi olla narsisti, ei se silloin ole narsisti. Jos ei usko olevansa narsisti tai ei tahdo olla narsisti niin sehän on eri asia.

Mutta onhan täälläkin moni kertonut olevansa narsisti. Tosin ei se nyt ole varmaan semmoinen asia mitä hirveästi huudeltaisiin kaduilla.

Lue lisää

"Ettei narsisti itse voi olla narsisti"

minä tiedän itse olevani läheisriippuvainen ja voin olla läheisriippuvainen...olen ymmärtänyt "vikani" itse...kukaan todellisuudessa minun kanssani elänyt/minut tunteva ei ole nimittänyt minua koskaan sellaiseksi...

narsisti ei tiedä itse olevansa narsisti, eikä voi olla siksi narsisti...
kun ei uskalla katsoa itseään...

Toki hän saattaa tietää...
mutta tieto ei tullut ilman toisen kokemusta hänestä..hän on saanut sen peilistä...

yxex kirjoitti:

Musta tuntuu vahvasti, että olet oikeilla jäljillä! Lapsi joka toivoo saavansa hyvää, ja saakin fyysisiä tai henkisiä lyöntejä - ajattele miten hän alkaa täyttää tauluaan.

Tässä valossa, henkiset romahdukset, jopa narsistinen romahdus tai psykoosi, saattavat olla tarpeellisia prosesseja (väärinymmärrettyjä?) koska ne tyhjentävät taulun, ihminen joutuu alkuun, kokoaa väärille raiteille menneen elämänsä uudelleen, jne

Lue lisää

Noh...minä täytin tuossa tilanteessa surullisena tauluani ajatuksella, etten kelpaa sellaisenaan mutta yritän olla toisille niin hyvä, että sitä kautta saisin hyväksyntää...

joku muu ehkä täyttää taulunsa surullisena vastaavassa tilanteessa ajatuksella, että ei halua tuntea vaille jäämistään...ja päättää elää tyyliin...muista viis...he eivät merkitse mitään, kunhan itsellä vaan on kivaa...tarkoitus pyhittää keinot...

mutta joo...eroni jälkeen koin jonkinlaisen sisäisen romahduksen..."inhosin" itseäni...tapaa miten olin elänyt... ja mietin syitä siihen, sitä kautta löysin tuon LR-persoonaan...

taulun voi kirjoittaa uudelleen, mitään pois ottamatta, riittää kun tunnustaa itse itselleen ne raadollisetkin motiivit...miksi...

ja alkaa hyväksymään itse itsensä sellaisena kuin on...
armahtaa itsensä..

18+11=29 kirjoitti:

Noh...minä täytin tuossa tilanteessa surullisena tauluani ajatuksella, etten kelpaa sellaisenaan mutta yritän olla toisille niin hyvä, että sitä kautta saisin hyväksyntää...

joku muu ehkä täyttää taulunsa surullisena vastaavassa tilanteessa ajatuksella, että ei halua tuntea vaille jäämistään...ja päättää elää tyyliin...muista viis...he eivät merkitse mitään, kunhan itsellä vaan on kivaa...tarkoitus pyhittää keinot...

mutta joo...eroni jälkeen koin jonkinlaisen sisäisen romahduksen..."inhosin" itseäni...tapaa miten olin elänyt... ja mietin syitä siihen, sitä kautta löysin tuon LR-persoonaan...

taulun voi kirjoittaa uudelleen, mitään pois ottamatta, riittää kun tunnustaa itse itselleen ne raadollisetkin motiivit...miksi...

ja alkaa hyväksymään itse itsensä sellaisena kuin on...
armahtaa itsensä..

Lue lisää

Lisään vielä edelliseen..."inhosin itseäni"

tarkoittaa, että ymmärsin, etten itsekään arvostanut/rakastanut itseäni, vaikka yritin olla "hyvä"...

mutta silti "makasin lattialla", annoin kohdella itseäni huonosti...mikä ei todellakaan kerro itsearvostuksesta...

niin miten voi odottaa toistenkaan arvostavan minua...kun käyttäydyin tavalla, joka kertoi, että olen kynnysmatto...

kuka sellaista arvostaa...

1+15=16 kirjoitti:

Lisään vielä edelliseen..."inhosin itseäni"

tarkoittaa, että ymmärsin, etten itsekään arvostanut/rakastanut itseäni, vaikka yritin olla "hyvä"...

mutta silti "makasin lattialla", annoin kohdella itseäni huonosti...mikä ei todellakaan kerro itsearvostuksesta...

niin miten voi odottaa toistenkaan arvostavan minua...kun käyttäydyin tavalla, joka kertoi, että olen kynnysmatto...

kuka sellaista arvostaa...

Lue lisää

Palstalle kirjoittavat arvostaa sua, koska tietävät että kommentit eivät synny tyhjästä. Tää on paikka missä tietoja jaetaan, ja jokin kommentti voi auttaa toista ihmistä eteenpäin.

Yksilöllisiä ollaan jokainen, kaikki hyviä, kukaan ei huonoja, ja näillä eväillä mennään eteenpäin. Elämä edessä ;)

yxex kirjoitti:

Palstalle kirjoittavat arvostaa sua, koska tietävät että kommentit eivät synny tyhjästä. Tää on paikka missä tietoja jaetaan, ja jokin kommentti voi auttaa toista ihmistä eteenpäin.

Yksilöllisiä ollaan jokainen, kaikki hyviä, kukaan ei huonoja, ja näillä eväillä mennään eteenpäin. Elämä edessä ;)

Lue lisää

Noh...
nuo kokemukset "kynnysmattona" olemisesta kuuluvat siihen menneisyyteen...että niistä puhuminen ei enää tee kipeää...

Kuten teki silloin, kun asian ymmärsi...

jaan kokemukseni, osin tunteenikin juuri tuosta syystä, että jos joku saisi niistä itselleen jotain...kuten jossain kohtaa kerroin läheisriippuvaisuus on minulle "rakas" aihe...sen raadollisuudesta huolimatta...

mutta ne ovat VAIN MINUN kokemuksiani, tunteitani, ajatuksiani, ei mikään absoluuttinen totuus...

Mistään asiasta jos puhutaan niinkin abstraktista käsitteestä kuin ihmisenä olemisesta, tunteista, ajatuksista ...

kaikilla meillä on omat elämämme, omat tunteemme, omat kokemuksemme...viitekehykset on erilaisia...en usko, että tismalleen samanlaista elämää/ kokemusta/ajatusta/tunnetta on kenelläkään toisella...

mutta kyllä, elää aion niinkauan kuin elämää on jäljellä...jopa nauttia siitä, siitä kaikesta hyvästäkin, jota siihen on aina sisältynyt...huonoinakin aikoina...

mutta ajattelen niinkin, että kaikista kohtaamistamme ihmisistä/tapahtumista ja asioista jää meihin jälki...

ajattelemisen arvoinen on sekin, millaisen jäljen me itse kanssa ihmisiimme jätämme...

12+17=29 kirjoitti:

Niin, en tiedä...

"Anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät"

pätee edelleen moneen ihmiseen ja tilanteeseen, paitsi ehkä narskuun. "

Jos narsisti on vailla empatia, kyvytön asettumaan toisen asemaan...
niin ei hän välttämättä tiedä mitä tekee...

tai tietää tekonsa, mutta ei tiedä miltä se toisesta tuntuu...ymmärrä tekonsa vaikutusta toiseen...

Esim. mitätöinti...narsisti katsoo sen oikeudekseen, se on hänestä (hyvä teko) kivaa...palvelee hänen tarkoituksiaan...ja saa hänet itsensä voimaan hyvin...

mutta ei välttämättä teollaan ymmärrä loukaavansa toista...saa toisen surulliseksi, voimaan huonosti...(paha teko)

Että pitäiskö hänellekkin antaa anteeksi...kun hän ei "tiedä" mitä tekee...

Lue lisää

Varmaan jokainen oikea uhri tietää mitä seuraa siitä kun narskulle antaa anteeksi, sama touhu jatkuu entistä pahempana, joten en nyt enempää ala vääntää tästä aiheesta. Voin sanoa että kokemusta on.

nisse.. kirjoitti:

Varmaan jokainen oikea uhri tietää mitä seuraa siitä kun narskulle antaa anteeksi, sama touhu jatkuu entistä pahempana, joten en nyt enempää ala vääntää tästä aiheesta. Voin sanoa että kokemusta on.

Lue lisää

Mun mielestä anteeksiannolla ja tilanteen jatkumisella ei ole välttis mitään tekemistä keskenään.
Anna anteeksi, hän ei tiedä mitä tekee ja sulje ovi perässäsi =)

Anteeksianto onkin vain itseä varten eikä sen toisen tarvitse sitä edes tietää.

11+12=23 kirjoitti:

"Ettei narsisti itse voi olla narsisti"

minä tiedän itse olevani läheisriippuvainen ja voin olla läheisriippuvainen...olen ymmärtänyt "vikani" itse...kukaan todellisuudessa minun kanssani elänyt/minut tunteva ei ole nimittänyt minua koskaan sellaiseksi...

narsisti ei tiedä itse olevansa narsisti, eikä voi olla siksi narsisti...
kun ei uskalla katsoa itseään...

Toki hän saattaa tietää...
mutta tieto ei tullut ilman toisen kokemusta hänestä..hän on saanut sen peilistä...

Lue lisää

Mä jatkan tuosta vika-teemastasi vielä...

Olet vain ihminen niin kuin jokainen narsisti tai läheisriippuvainen tai mikä ikinä.
Se joukko, joka elää vain normina sinä "täydellisenä esimerkkinä" jota kaikkien pitäisi seurata (mitä ihmettä se on ? ) kieltänee osan inhimillisyydestään ajatellessaan ettei tuollaiset asiat koske kuin toisia...niitä "toisia".
Eihän minua.

Mutta... ei LR myöskään tajua tilannettaan kuin kantapään kautta, jos sittenkään. Voi istua yhtä tiukassa kuin "ylikasvanut" narsismikin (en meinaa usko että "narsistin" tavatessaan on aina kohdannut NPH:n vaan narsistisia ongelmia on muitakin...ja eri tasoisia, eri elämänvaiheissa korostuvia tai laskevia) mutta kaikki myö ollaan vain ihmisiä silti =)

Mä olen kattos alkanut ns kapinoimaan sellasta yleistä diagnosoimisen tarvetta hitto vie kaikesta, siis kaikesta. Surusta, temperamentista, liiallisesta ilosta, liiallisesta sosiaalisuudesta tai vetäytymisestä, kiukkuisesta luonteesta tai valehtelemisesta, pettämisestä, mistä ikinä...


Eri esim pershäröistä lukeminen ja niihin perehtyminen avartaa mutta muuten se on ihan yks ja sama mulle =)

13+13=26 kirjoitti:

Noh...
nuo kokemukset "kynnysmattona" olemisesta kuuluvat siihen menneisyyteen...että niistä puhuminen ei enää tee kipeää...

Kuten teki silloin, kun asian ymmärsi...

jaan kokemukseni, osin tunteenikin juuri tuosta syystä, että jos joku saisi niistä itselleen jotain...kuten jossain kohtaa kerroin läheisriippuvaisuus on minulle "rakas" aihe...sen raadollisuudesta huolimatta...

mutta ne ovat VAIN MINUN kokemuksiani, tunteitani, ajatuksiani, ei mikään absoluuttinen totuus...

Mistään asiasta jos puhutaan niinkin abstraktista käsitteestä kuin ihmisenä olemisesta, tunteista, ajatuksista ...

kaikilla meillä on omat elämämme, omat tunteemme, omat kokemuksemme...viitekehykset on erilaisia...en usko, että tismalleen samanlaista elämää/ kokemusta/ajatusta/tunnetta on kenelläkään toisella...

mutta kyllä, elää aion niinkauan kuin elämää on jäljellä...jopa nauttia siitä, siitä kaikesta hyvästäkin, jota siihen on aina sisältynyt...huonoinakin aikoina...

mutta ajattelen niinkin, että kaikista kohtaamistamme ihmisistä/tapahtumista ja asioista jää meihin jälki...

ajattelemisen arvoinen on sekin, millaisen jäljen me itse kanssa ihmisiimme jätämme...

Lue lisää

Kokemusten jakaminen on ainoa tie, jokainen on yksilö.
Absoluuttista totuutta ei ole.
Ja se on absoluuttinen totuus se ;) !!!!

lynett kirjoitti:

Mun mielestä anteeksiannolla ja tilanteen jatkumisella ei ole välttis mitään tekemistä keskenään.
Anna anteeksi, hän ei tiedä mitä tekee ja sulje ovi perässäsi =)

Anteeksianto onkin vain itseä varten eikä sen toisen tarvitse sitä edes tietää.

Lue lisää

"Anna anteeksi, hän ei tiedä mitä tekee ja sulje ovi perässäsi =)"

niin jonkinlainen anteeksianto on mahdollista...ja varmaan toivottavaakin, ettei jää katkeruuteen, anna asian pilata loppelämäänsä, siten että pelkää jatkuvasti vastaavanlaisen toistuvan...

mutta ehkä juuri noin, anteeksi voi antaa ajatuksissaan ajan kanssa, itselleen ja toiselle...toisistaan tietämättä..

".Varmaan jokainen oikea uhri tietää mitä seuraa siitä kun narskulle antaa anteeksi, sama touhu jatkuu entistä pahempana, "

tuokin on totta, mutta ei sen "saman touhun" silti tarvitse koskea itseä...vaikka antaakin anteeksi...

eikä tarvitse tuntea vastuuta kaikista maailman naristin uhreista, he osaavat itse kyllä ratkaista omat ongelmansa...

riittää kun kuuntelee, kulkee ehkä hetken vierellä, jakaa asian kertomalla omista kokemuksistaan...tuntee sitä empatiaa, osoittaa sanoin ymmärtävänsä...

mutta jokainen ihminen on kuitenkin oman elämänsä paras asiantuntija...

13+12=25 kirjoitti:

"Anna anteeksi, hän ei tiedä mitä tekee ja sulje ovi perässäsi =)"

niin jonkinlainen anteeksianto on mahdollista...ja varmaan toivottavaakin, ettei jää katkeruuteen, anna asian pilata loppelämäänsä, siten että pelkää jatkuvasti vastaavanlaisen toistuvan...

mutta ehkä juuri noin, anteeksi voi antaa ajatuksissaan ajan kanssa, itselleen ja toiselle...toisistaan tietämättä..

".Varmaan jokainen oikea uhri tietää mitä seuraa siitä kun narskulle antaa anteeksi, sama touhu jatkuu entistä pahempana, "

tuokin on totta, mutta ei sen "saman touhun" silti tarvitse koskea itseä...vaikka antaakin anteeksi...

eikä tarvitse tuntea vastuuta kaikista maailman naristin uhreista, he osaavat itse kyllä ratkaista omat ongelmansa...

riittää kun kuuntelee, kulkee ehkä hetken vierellä, jakaa asian kertomalla omista kokemuksistaan...tuntee sitä empatiaa, osoittaa sanoin ymmärtävänsä...

mutta jokainen ihminen on kuitenkin oman elämänsä paras asiantuntija...

Lue lisää

"eikä tarvitse tuntea vastuuta kaikista maailman naristin uhreista, he osaavat itse kyllä ratkaista omat ongelmansa...

riittää kun kuuntelee, kulkee ehkä hetken vierellä, jakaa asian kertomalla omista kokemuksistaan...tuntee sitä empatiaa, osoittaa sanoin ymmärtävänsä...

mutta jokainen ihminen on kuitenkin oman elämänsä paras asiantuntija..."

Tuon olen tajunnut jo aikoja sitten ja joskus kauhistuttaa miten moni ei sitä samaa tajua, mutta siitäkin voi vaan päästää irti. Hui hai..

nisse.. kirjoitti:

"eikä tarvitse tuntea vastuuta kaikista maailman naristin uhreista, he osaavat itse kyllä ratkaista omat ongelmansa...

riittää kun kuuntelee, kulkee ehkä hetken vierellä, jakaa asian kertomalla omista kokemuksistaan...tuntee sitä empatiaa, osoittaa sanoin ymmärtävänsä...

mutta jokainen ihminen on kuitenkin oman elämänsä paras asiantuntija..."

Tuon olen tajunnut jo aikoja sitten ja joskus kauhistuttaa miten moni ei sitä samaa tajua, mutta siitäkin voi vaan päästää irti. Hui hai..

Lue lisää

".Varmaan jokainen oikea uhri tietää mitä seuraa siitä kun narskulle antaa anteeksi, sama touhu jatkuu entistä pahempana, "

Niin, mutta jokin asia sinullakin on vielä kesken...
liittyen tuohon ylläolevaan...

pelkäätkö saman touhun jatkuvan...kohtaavasi jälleen narsistin jos antaisit ajatuksissasi narsistille anteeksi...

Kysyn ihan ystävällisesti, mikä tuossa komentissasi on takana...
ei tarkoitus sen kummemmin osoittaa, että ajatustasi vääräksi...se on sinun ajatuksesi...eikä ole pakko antaa anteeksi...

lynett kirjoitti:

Kokemusten jakaminen on ainoa tie, jokainen on yksilö.
Absoluuttista totuutta ei ole.
Ja se on absoluuttinen totuus se ;) !!!!

Totuus totuudettomuudesta. =)

19+19=38 kirjoitti:

".Varmaan jokainen oikea uhri tietää mitä seuraa siitä kun narskulle antaa anteeksi, sama touhu jatkuu entistä pahempana, "

Niin, mutta jokin asia sinullakin on vielä kesken...
liittyen tuohon ylläolevaan...

pelkäätkö saman touhun jatkuvan...kohtaavasi jälleen narsistin jos antaisit ajatuksissasi narsistille anteeksi...

Kysyn ihan ystävällisesti, mikä tuossa komentissasi on takana...
ei tarkoitus sen kummemmin osoittaa, että ajatustasi vääräksi...se on sinun ajatuksesi...eikä ole pakko antaa anteeksi...

Lue lisää

Varmaan se on se kun luottamus on mennyt niin se ei ihan helpolla tule takaisin, sitä oppii pakostakin aika varovaiseksi ja epäluuloiseksi ja joutuu suojaamaan itsensä. Minusta se on ihan terve reaktio tietyssä toipumisvaiheessa kun haavat on paranemassa ja joskus vielä kaikesta jää vain arvet muistoksi. Eli ihan varmasti on vielä toipuminen kesken.

nisse.. kirjoitti:

Varmaan se on se kun luottamus on mennyt niin se ei ihan helpolla tule takaisin, sitä oppii pakostakin aika varovaiseksi ja epäluuloiseksi ja joutuu suojaamaan itsensä. Minusta se on ihan terve reaktio tietyssä toipumisvaiheessa kun haavat on paranemassa ja joskus vielä kaikesta jää vain arvet muistoksi. Eli ihan varmasti on vielä toipuminen kesken.

Lue lisää

Niin anteeksiantaminen ajatuksissaan ei tarkoita "pahan"unohtamista, eikä osakseen tulleen kaltoinkohtelun mitätöimistä ettei se tuntunut/tunnu pahalta...

kyllä niistä jää arvet ja tietyllä muistoistakaan ei välttämättä pääse eroon...itsekin joskus näen jopa unia lapsuudestani, kuin myös avioliitostani...tai joku asia tuo "sen kaiken" mieleeni valveilla ollessanikin...kuten keskustelut täällä, jotka sivuavat aihetta, menneisyyden kipukohtia...

Mutta osaan/kykenen palaamaan myös nykyhetkeen...kysyä itseltäni, millaista elämäni on nyt...tässä hetkessä...

ja laittaa nuo menneisyyden kokemukset omaan lokeroonsa, siten ettei ne ihan kaikkeen/tähän päivään/tähän hetkeen vaikuta...

Kaikesta huolimatta elämässä on/kokee paljon hyvääkin...

Puhu vain omasta puolestasi. :D

dizel kirjoitti:

Puhu vain omasta puolestasi. :D

.

A kirjoitti:

.

? :)

Hyvä kiertää. Kehitä reaktioviivettäsi.