Huoli toisista

Kannattaa huomioida (siis ihan oikeasti: *kannattaa*), että on olemassa myös koko ihmiskunnan ja Jumalan vihollinen, saatana. Sen päämääränä on millä tahansa keinolla saada mahdollisimman monta ihmistä vihaamaan pelkkää ajatustakin siitä, että ylipäätään olisi muka olemassa jokin Jumala.

Jos se ei tuossa onnistu, niin kahta kauheammin se hyökkää sellaisia ihmisiä vastaan, joiden sieluissa viriää pieninkin kiinnostus siihen, mitä tällainen Jumala kenties olisi tehnyt ja meille ihmisille sanonut - puhumattakaan heistä, jotka tahtoisivat jopa seurata Hänen tahtoaan elämissään.

Ateistit eivät ymmärrettävästi usko saatanaankaan olemassaoloon, mutta se ei valitettavasti estä sitä käyttämästä heitä hyödykseen taistelussaan. Pikemminkin päinvastoin - ne, jotka eivät usko sen olemassaoloon, ovat kaikkein alttiimpia ottamaan sen valheet todesta. Yksi saatanan suosikkivalheista onkin se, että sitä *itseään* ei ole olemassa.

Toiminnassaan saatana käyttää todellakin kaikkia mahdollisia keinoja. Se joko valehtelee ihan suoraan, tai sitten muuntelee pikkuisen totuutta ja ujuttaa valheitaan totuuden joukkoon, kertoen ne sitten kaikki totuuksina. Se kyseenalaistaa ja heittää epäilyksiä joka suuntaan, kaikkien ihmisten välille. Se saa ihmiset takertumaan hyttysiin, mutta nielemään norsuja ilmeenkään värähtämättä. Raamatun sanaa kohtaan pari sen ilmeistä suosikkivalhetta ovat kysymykset: "onko Jumala muka todella sanonut..." ja "niin, kyllähän Raamatussa niin LUKEE, mutta eihän se sitä TARKOITA..." jne.

Yksi tärkeimmistä saatanan työkaluista on ihmisten tunteisiin vaikuttaminen. Epäluulojen herättämisen lisäksi se saa meissä aikaan myös pelkoa, kateutta, paremmuuden tai huonommuuden tunnetta toisiamme kohtaan jne. Se yrittää kylvää näitä negatiivisia tunteita ihmisten keskuuteen, että me alkaisimme suojautumaan niiltä vihaamalla niitä, joiden me kuvittelemme aiheuttavan meissä nuo tunteet. Näilläkin kaikilla toimilla saatana yrittää saada ihmiset repimään toisensa kappaleiksi, ja siinä sivussa kiroamaan Jumalan, joka on kaiken tämän vähintäänkin sallinut.

Kysymykseen siitä, pystyisimmekö me jotenkin hillitsemään tällaista vihaa, minun vastaukseni on, että ainoastaan tunnistamalla totuuden asioista me voimme edes yrittää säilyttää oman toimintakykymme. Jos me emme itse tunne totuutta - esim. kiellämme Jumalan ja/tai saatanan olemassaolon - me olemme aivan auttamattomasti pelkkiä pelinappuloita tuossa sodassa, jota saatana käy Jumalaa vastaan. Saatanalla ei ole tarjota meille mitään aidosti hyvää tai arvokasta, eikä Jumalakaan sitä meille väkisin anna, mikäli emme halua ottaa sitä vastaan.

Lopuksi vielä pari sanaa heille, jotka tulevat kommentoimaan, että jos kerran Jumala on kaiken luonut, niin onhan Hän sen saatanankin sitten luonut, ja että miten muka "rakastava" Jumala voi tehdä näin. Ei Jumala luonut saatanaa saatanaksi. Saatana oli alunperin Jumalan enkeli, Lucifer, yksi kaikkein suurimmista ja voimakkaimmista enkeliruhtinaista. Se ei kuitenkaan halunnut olla "vain enkeli", vaan tahtoi itse Jumalaksi Jumalaan sijaan. Koska Jumala on Luoja, ja enkelit, kuten me ihmisetkin, olemme luotuja - ja mikään luotu ei koskaan voi alkaa itse omaksi luojakseen - myös Luciferin kapinalla oli seurauksensa. Se menetti asemansa enkelinä ja tuli syöstyksi alas maailmaan, mukanaan se joukko enkeleitä, jonka se sai kääntymään puolelleen Jumalaa vastaan. Täällä saatana demoneineen, "mustine enkeleineen" nyt masinoi ihmisiä taisteluunsa Jumalaa vastaan.

Koska täydelliseen Rakkauteen kuuluu ehdottomasti täydellinen vapaus, Jumala halusi sallia myös tällaisen pahuuden syntymisen ja olemassaolon. Mitä tarkoitusta se sitten palvelee - sitä me emme tiedä, mutta aivan ilmeisesti tällä asetelmalla halutaan opettaa meille yhtä ja toista Jumalan luomakunnasta. Yksi seuraus siitä on ainakin se, että nyt meillä on todellinen vaihtoehto Jumalan rakastamiselle ja Hänen tahtonsa seuraamiselle. Jollei saatanan olemassaoloa olisi sallittu, meidän olisi ikäänkuin pakko seurata Jumalaa. Se taas on rakkaudessa mahdoton ajatus; rakkaus on todellista vasta, kun sen ei ole pakko olla olemassa.

Ihmisellä on ainoastaan yksi tapa käytettävissään vapautuakseen saatanan valheista ja pelastuakseen tästä tuhoon ajautuvasta maailmasta. Meidän tulee tunnustaa, että Jumala on olemassa, ja että Hänellä on meitä kohtaan tahto, jota vastaan me olemme rikkoneet. Meidän tulee luottaa Jumalan lupaukseen siitä, että Hänen Poikansa, Jeesus Kristus on ristinkuolemassaan sovittanut meidän rikkomuksemme ja syntisyytemme ansaitseman rangaistuksen, että me voisimme vapautua tästä maailmasta takaisin Jumalan yhteyteen, kun meidän aikamme erkaantua maailmasta koittaa.

Hei "Rauhaa ja sopua"

Osaatpa kääntää kauniisti tuon ihmisten motiivin! Eräässä teoksessa, jonka aikoinaan tentin, mutta nimi on nyt kaikonnut muistista sanottiin että "ihmisen julmimmatkin teot ovat vain häiriintynyttä rakkauden (tai yhteyden) etsintää". Tuo lause (joka on muistinvarainen, ei suora lainaus) mullisti jollain tavalla mieleni. Viime kädessä me ihmiset kaipaamme yhteyttä toisiimme, ymmärretyksi tulemista. Jos toinen ei ymmärräkään minua, siitä saattaa syntyä turhautuminen ja viha. Yhteisymmärrys ja ymmärtyksi tuleminen on yksi hienoimpia kokemuksia.

Kuitenkin täytyy myös hyväksyä se, että kaikki eivät tule koskaan käsittämään asioita samalla tavalla, vaikka selitettäisin ja perusteltaisiin miten pohjia myöten. Ja niin tulee ollakin. Dialogi on juuri sitä, että KUULEN mitä toinen sanoo, kuulen hänen tarinansa ja siihen liittyen lisään siihen oman tarinani. Ei niin, että toinen sanoo jotain ja minun tarkoitukseni on ainoastaan peitota tuo toinen, saada hänet vain kuulemaan minua!

Tässä taidossa meidän kaikkien tulee kasvaa.
Kiitän sinua tämänkin näkökulman tuomisesta.

meiju, diakoni

tmiv

hyvin kerrottu! kiitos!

"Uskova haluaa johdattaa muutkin pelastukseen",
Se on ennenkaikkea tätä.
Siitäkin huolimatta, että ei saa vaivannäöstä muuta kuin pilkkaa ja ivaa.
Tärkeintä on, että edes yksi ihminen löytäisi pelastuksen. Saisi syntinsä anteeksi, ja pääsisi ikuisen elämän perilliseksi.

Ihmiset ovat usein yksin pelkojensa kanssa. Elämä tuo paineita. Nykyisin Ihmisestä ei oikeasti välitetä. Vaikka kaunista puhutaan ja luvataan, elämä on silti aivan muuta.

Jeesus on luvannut yltäkylläisen elämän sille, joka uskoo.
Ehkä tämä maaillinen elämä ei tästä paljon kummene, mutta uskosta ihminen saa voimaa jaksaa vaikeuksiensa keskellä. Uskova ei koskaan joudu epätoivoon.

Ei Jeesus luvannut seuraajilleen helppoa elämää. Sanoihan heti aluksi, että itse kukin ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Niinkuin tmiv tuolla aikaisemmin sanoi, sielunvihollinen yrittää kaikin tavoin viskellä kapuloita rattaisiin, ettei pelastuksesta puhuttaisi, eikä ihmisiä pelastuisi.
Mutta jos tällä edes joku ihminen saataisiin miettimään syntyjä syviä. Katsomaan elämäänsä hieman pintaa syvemälti, mikä tarkoitus elämällä on, miksi on hyvä ja paha, miksi elämäni on niin vaikeaa, miksi Jumala sallii kaiken tämän. Siinä on jo hyvä alku.
Rakkaudesta lähimmäiseen me tätä teemme. Ei kukaan muuten viitsisi lähteä päivästä toiseen tänne pilkattavaksi ja ivattavaksi. Ei me niin masokisteja sentään olla.