Voiko erittäin fiksu ihminen päästä yli narsismista silkalla analyyttisellä ja loogisella päättelykyvyllä, siis älliä käyttämällä? Lääkärit ovat älykästä porukkaa, pääsevätkö he narsismista yli älyn avulla tajutessaan ettei touhussa ole järkeä?
Narsismin voittaminen älyn avulla
tahdonvoima
85
1560
Vastaukset
- nisse..
Nimenomaan järkeä tarvitaan narsistin kanssa, ei tunnetta, se on petollinen tie.
- 17+4=21
No kyllä sitä tunnettakin tarvitaan...
tunne siitä, ettei kaikki ole ok...tai tuntee olonsa toisen seurassa jostain syystä huonoksi...
Tunteet ne ensin varoittavat "vaarasta"...ja sitten kuvaan astuu järki, kun alkaa pohtimaan, mistä syystä minusta jotenkin tuntuu pahalta...
Miten voi tajuta ilman tunnetta ettei touhussa ole järkekään...
ajattelisin, että justiin tuon takia....tunneälyn puuttumisen takia...narsistit eivät tajua toisen pahan olon tunnetta/mielipidettä siitä ettei touhussa ole järkeäkään...
vaan haluavat jatkaa suhdetta/käyttää toista pelkästään oman hyötynäköhdistaan/tarpeistaan käsin...sivuuttaen toisen pahan olon tunteet...kun eivät ymmärrä niitä...
että kyllä niitä molempia tarvitaan...ensin omaa tunnetta siitä ettei suhteessa itse voi hyvin...ja sitten järjen käyttö on sallittua asian ratkaisemiseen...jos siltä tuntuu ettei suhde jonkun ihmisen kanssa tunnu hyvältä...
pelkkä järki, esim. tieto narsismista ei riitä...esim. siihen, että kykenee vastaisuudessa välttelemään lähikontaktia narsisteihin...kun ei se narsismi ihan pelkästään katsomalla ilmi tule...
että kannattaa luottaa mutu tuntumaansa , kunnioittaa omia tunteitaan..ne varoittavat jo paljon aiemmin, kun järki vielä uinuu...eikä hyväksy asiaa todeksi... - nisse..
17+4=21 kirjoitti:
No kyllä sitä tunnettakin tarvitaan...
tunne siitä, ettei kaikki ole ok...tai tuntee olonsa toisen seurassa jostain syystä huonoksi...
Tunteet ne ensin varoittavat "vaarasta"...ja sitten kuvaan astuu järki, kun alkaa pohtimaan, mistä syystä minusta jotenkin tuntuu pahalta...
Miten voi tajuta ilman tunnetta ettei touhussa ole järkekään...
ajattelisin, että justiin tuon takia....tunneälyn puuttumisen takia...narsistit eivät tajua toisen pahan olon tunnetta/mielipidettä siitä ettei touhussa ole järkeäkään...
vaan haluavat jatkaa suhdetta/käyttää toista pelkästään oman hyötynäköhdistaan/tarpeistaan käsin...sivuuttaen toisen pahan olon tunteet...kun eivät ymmärrä niitä...
että kyllä niitä molempia tarvitaan...ensin omaa tunnetta siitä ettei suhteessa itse voi hyvin...ja sitten järjen käyttö on sallittua asian ratkaisemiseen...jos siltä tuntuu ettei suhde jonkun ihmisen kanssa tunnu hyvältä...
pelkkä järki, esim. tieto narsismista ei riitä...esim. siihen, että kykenee vastaisuudessa välttelemään lähikontaktia narsisteihin...kun ei se narsismi ihan pelkästään katsomalla ilmi tule...
että kannattaa luottaa mutu tuntumaansa , kunnioittaa omia tunteitaan..ne varoittavat jo paljon aiemmin, kun järki vielä uinuu...eikä hyväksy asiaa todeksi...Totta, kannattaa aina kuunnella itseään ja tuntemuksiaan, mutta tarkoitin lähinnä sitä ettei mene mukaan siihen tunnemanipulaatioon jonka kautta narsisti saa otteensa. Empaatikolle tämä voi olla vaikeaa niinkuin täällä Henna muistaakseni joskus sanoikin. Se on kuitenkin opeteltavissa oleva asia, löytää ne omat rajansa..
Jos kuitenkin joutuu olemaan narsistin kanssa tekemisissä, niin asialinjalla pärjää parhaiten. Ei nämä ihan simppeleitä juttuja olekaan. - 1+18=19
nisse.. kirjoitti:
Totta, kannattaa aina kuunnella itseään ja tuntemuksiaan, mutta tarkoitin lähinnä sitä ettei mene mukaan siihen tunnemanipulaatioon jonka kautta narsisti saa otteensa. Empaatikolle tämä voi olla vaikeaa niinkuin täällä Henna muistaakseni joskus sanoikin. Se on kuitenkin opeteltavissa oleva asia, löytää ne omat rajansa..
Jos kuitenkin joutuu olemaan narsistin kanssa tekemisissä, niin asialinjalla pärjää parhaiten. Ei nämä ihan simppeleitä juttuja olekaan."Jos kuitenkin joutuu olemaan narsistin kanssa tekemisissä, niin asialinjalla pärjää parhaiten."
No tuo pätee...jos on narsistin kanssa jotain yhteistä asiaa...pelkkää konkreettista asiaa...homma jotka pitää hoitaa...
Mutta ihmissuhde...ei ole pelkkää asiaa...jos puhutaan esim. parisuhteesta...
niin siihen kyllä normi ihminen...olettaa sisältyvän myös tunnetason kohtaamista...
jonkinlaista molemminpuolista arvostusta, toinen koetaan niin tärkeäksi, että haluaa tehdä toiselle hyvää pyyteetömästi....ilman oman voiton tavoittelua...
kykyä hoivata toista ja itsekin tulla hoivatuksi...läheisyyttä ja lämpöä...parhaimmassa tapauksessa sitä rakkautta...
mutta narsistikin toki osaa näytellä noita tunteita, välittämistäkin...ja siinä normi ihminen menee aluksi harhaan...kun hän kokee tunteensa tosina sellaisina kuin ne ovat...rakastaa toista...ja luulee toisenkin kokevan samoin...kun ei osaa ajatella, että joku voi oikeasti näytellä rakastavaa...pelkästään hyötyäkseen toisesta jotenkin...
narsistit ovat myös mestareita syyllistämään toista...
ikäänkuin yrittävät siirtää omat huonot fiiliksensä toiseen...mitätöivät toista...syystä, että ovat kateellisia jostain toisen ominaisuudesta...
Syytävät loukkauksia...
yrittäen saada toisenkin voimaan huonosti...
Jotenkin ajattelisin, tuon narsistin tunnemanipulaation olevan tuollaista...hän on hyvällä tuulella...toisenkin on pakko olla...pelkästään sen takia...kun hän on...
narsisti on huonolla tuulella...hän tekee kaikkensa, että huono tuuli siirtyy toiseenkin...
Empaattinen ihminen osaa erottaa itsensä toisesta erilliseksi ihmiseksi...
hyväksyy toisen olot...ja ymmärtää että hänellä oikeus omiin oloihinsa...eikä ota toisen oloja omikseen...
Tuokin asia mainittiin...tuossa minun oikeuteni luettelelossa......
"Voida hyvin ja nauttia siitä, silloinkin, kun toinen voi huonosti ja päinvastoin." - 1+7=8
1+18=19 kirjoitti:
"Jos kuitenkin joutuu olemaan narsistin kanssa tekemisissä, niin asialinjalla pärjää parhaiten."
No tuo pätee...jos on narsistin kanssa jotain yhteistä asiaa...pelkkää konkreettista asiaa...homma jotka pitää hoitaa...
Mutta ihmissuhde...ei ole pelkkää asiaa...jos puhutaan esim. parisuhteesta...
niin siihen kyllä normi ihminen...olettaa sisältyvän myös tunnetason kohtaamista...
jonkinlaista molemminpuolista arvostusta, toinen koetaan niin tärkeäksi, että haluaa tehdä toiselle hyvää pyyteetömästi....ilman oman voiton tavoittelua...
kykyä hoivata toista ja itsekin tulla hoivatuksi...läheisyyttä ja lämpöä...parhaimmassa tapauksessa sitä rakkautta...
mutta narsistikin toki osaa näytellä noita tunteita, välittämistäkin...ja siinä normi ihminen menee aluksi harhaan...kun hän kokee tunteensa tosina sellaisina kuin ne ovat...rakastaa toista...ja luulee toisenkin kokevan samoin...kun ei osaa ajatella, että joku voi oikeasti näytellä rakastavaa...pelkästään hyötyäkseen toisesta jotenkin...
narsistit ovat myös mestareita syyllistämään toista...
ikäänkuin yrittävät siirtää omat huonot fiiliksensä toiseen...mitätöivät toista...syystä, että ovat kateellisia jostain toisen ominaisuudesta...
Syytävät loukkauksia...
yrittäen saada toisenkin voimaan huonosti...
Jotenkin ajattelisin, tuon narsistin tunnemanipulaation olevan tuollaista...hän on hyvällä tuulella...toisenkin on pakko olla...pelkästään sen takia...kun hän on...
narsisti on huonolla tuulella...hän tekee kaikkensa, että huono tuuli siirtyy toiseenkin...
Empaattinen ihminen osaa erottaa itsensä toisesta erilliseksi ihmiseksi...
hyväksyy toisen olot...ja ymmärtää että hänellä oikeus omiin oloihinsa...eikä ota toisen oloja omikseen...
Tuokin asia mainittiin...tuossa minun oikeuteni luettelelossa......
"Voida hyvin ja nauttia siitä, silloinkin, kun toinen voi huonosti ja päinvastoin.""ettei mene mukaan siihen tunnemanipulaatioon jonka kautta narsisti saa otteensa. Empaatikolle tämä voi olla vaikeaa niinkuin täällä Henna muistaakseni joskus sanoikin. Se on kuitenkin opeteltavissa oleva asia, löytää ne omat rajansa.."
palaan vielä tähän kohtaan...jossa puhutiin empaatikosta...
tietyllä lailla kyllä empaattinen ihminen voi joutua narsistin huijaamaksi...esim. minun tapauksessani...
uskoin alkuun hänen kertomuksensa siitä, että oli aikoinaan eronnut siitä syystä, että hänen vaimonsa oli pettänyt häntä....joka johti siihen, ettei hän luota naisiin, eikä usko rakkauteen...
että tietyllä lailla hän manipuloi minua...tuolla kertomuksella
tuntemaan empatiaa/myötätuntoa häntä kohtaan...joka sai minut olemaan hänelle sellainen ihminen , johon voi luottaa ja joka ei petä...
mutta nykyään kun tiedän, ettei tuo vaimo ollutkaan pettänyt niin tiedän kyllä tunteneeni myötätuntoa vääristä syistä...
että hän manipuloi minut tuntemaan myötätuntoa..itseään kohtaan...
asiasta joka ei ollut totta...
että tietyllä lailla empaattisella ihmisellä voi olla vaikeuksia...kun he eivät aina ymmärrä...että noinkin tärkeästä asiasta kuin luottamuksesta ja uskosta/kyvystä rakastaa...tunteista voi valehdella...vierittäen syyn toisen niskaan...
Mutta tänä päivänä ehkä ymmärrän paremmin mistä tuo epäluottamus ja kyvyttömyys rakastaa...saattaa johtua...
ja edelleen voin tuntea empatiaa ihmistä kohtaan joka jää elämässään niin paljosta paitsi...eikä minun edes tarvitse todistaa tuota hänen alkuperäistä tarinaansa todeksi...
Ymmärrän, että hänelläkin oli syynsä...kertoa tarina avioerostaan...
sillä tavoin, että hän voi itse hyväksyä eronsa...kieltää oman osuutensa siihen...ja saada myötätuntoa ihmisiltä jotka eivät totuutta asiasta tienneet... 1+18=19 kirjoitti:
"Jos kuitenkin joutuu olemaan narsistin kanssa tekemisissä, niin asialinjalla pärjää parhaiten."
No tuo pätee...jos on narsistin kanssa jotain yhteistä asiaa...pelkkää konkreettista asiaa...homma jotka pitää hoitaa...
Mutta ihmissuhde...ei ole pelkkää asiaa...jos puhutaan esim. parisuhteesta...
niin siihen kyllä normi ihminen...olettaa sisältyvän myös tunnetason kohtaamista...
jonkinlaista molemminpuolista arvostusta, toinen koetaan niin tärkeäksi, että haluaa tehdä toiselle hyvää pyyteetömästi....ilman oman voiton tavoittelua...
kykyä hoivata toista ja itsekin tulla hoivatuksi...läheisyyttä ja lämpöä...parhaimmassa tapauksessa sitä rakkautta...
mutta narsistikin toki osaa näytellä noita tunteita, välittämistäkin...ja siinä normi ihminen menee aluksi harhaan...kun hän kokee tunteensa tosina sellaisina kuin ne ovat...rakastaa toista...ja luulee toisenkin kokevan samoin...kun ei osaa ajatella, että joku voi oikeasti näytellä rakastavaa...pelkästään hyötyäkseen toisesta jotenkin...
narsistit ovat myös mestareita syyllistämään toista...
ikäänkuin yrittävät siirtää omat huonot fiiliksensä toiseen...mitätöivät toista...syystä, että ovat kateellisia jostain toisen ominaisuudesta...
Syytävät loukkauksia...
yrittäen saada toisenkin voimaan huonosti...
Jotenkin ajattelisin, tuon narsistin tunnemanipulaation olevan tuollaista...hän on hyvällä tuulella...toisenkin on pakko olla...pelkästään sen takia...kun hän on...
narsisti on huonolla tuulella...hän tekee kaikkensa, että huono tuuli siirtyy toiseenkin...
Empaattinen ihminen osaa erottaa itsensä toisesta erilliseksi ihmiseksi...
hyväksyy toisen olot...ja ymmärtää että hänellä oikeus omiin oloihinsa...eikä ota toisen oloja omikseen...
Tuokin asia mainittiin...tuossa minun oikeuteni luettelelossa......
"Voida hyvin ja nauttia siitä, silloinkin, kun toinen voi huonosti ja päinvastoin.""mutta narsistikin toki osaa näytellä noita tunteita"
Mietin tuota lausetta pitkään. Jos ei tunne tunnetta tai tunteita, ei ole isoja mahkuja näytellä tuntematonta olotilaa. Loogisinta siis on että narsisti tuntee ja kokee samat tunteet kuin muutkin. Mutta esim rakkaus ei ole yksiselitteistä, vaan siihen sekoittuu tarkoitushakuisuutta ja hyödyntavoittelua.- LK
yxex kirjoitti:
"mutta narsistikin toki osaa näytellä noita tunteita"
Mietin tuota lausetta pitkään. Jos ei tunne tunnetta tai tunteita, ei ole isoja mahkuja näytellä tuntematonta olotilaa. Loogisinta siis on että narsisti tuntee ja kokee samat tunteet kuin muutkin. Mutta esim rakkaus ei ole yksiselitteistä, vaan siihen sekoittuu tarkoitushakuisuutta ja hyödyntavoittelua."Jos ei tunne tunnetta tai tunteita, ei ole isoja mahkuja näytellä tuntematonta olotilaa."
Jäin miettimään tätä lausetta kun johtuen sanan 'tunne' kahdesta eri merkityksestä sen voi tulkita eri tavoin.
Mutta minusta siis tunteita voi näytellä hyvin uskottavasti eri lähtökohdilla eikä välttämätöntä ole tietää miltä se tunne tuntuu. Kunhan tietää miltä se näyttää, sitähän siinä jäljitellään.
Ja itseasiassa jos ei oikei tiedäkään miltä se tuntuu niin on ehkä helpompi keskittyä siihen miten se teknisesti tehdään näkyväksi kun siihen ei sotkeudu muuta roskaa ja assosiaatioita ja asiat joutuu opettelemaan eikä ne tule itsestään.
Sinällään tietysti vähän epäolennaista kun minäkään en usko ettei narsisti tunne tunteita, eikä käsittääkseni psykologia tai psykiatriakaan. Ja myös tuo että tunteisiin liittyy omaneduntavottelua ja tarkoitushakuisuutta aina vahvasti. Evoluution näkökulmasta se on tunteiden olemassaolon elinehto. Ja evoluutio on aika sillein vastaansanomaton että sitä ei oikein voi kiertää mitenkään. LK kirjoitti:
"Jos ei tunne tunnetta tai tunteita, ei ole isoja mahkuja näytellä tuntematonta olotilaa."
Jäin miettimään tätä lausetta kun johtuen sanan 'tunne' kahdesta eri merkityksestä sen voi tulkita eri tavoin.
Mutta minusta siis tunteita voi näytellä hyvin uskottavasti eri lähtökohdilla eikä välttämätöntä ole tietää miltä se tunne tuntuu. Kunhan tietää miltä se näyttää, sitähän siinä jäljitellään.
Ja itseasiassa jos ei oikei tiedäkään miltä se tuntuu niin on ehkä helpompi keskittyä siihen miten se teknisesti tehdään näkyväksi kun siihen ei sotkeudu muuta roskaa ja assosiaatioita ja asiat joutuu opettelemaan eikä ne tule itsestään.
Sinällään tietysti vähän epäolennaista kun minäkään en usko ettei narsisti tunne tunteita, eikä käsittääkseni psykologia tai psykiatriakaan. Ja myös tuo että tunteisiin liittyy omaneduntavottelua ja tarkoitushakuisuutta aina vahvasti. Evoluution näkökulmasta se on tunteiden olemassaolon elinehto. Ja evoluutio on aika sillein vastaansanomaton että sitä ei oikein voi kiertää mitenkään.Hyvä vastaus, ja noinhan se on.
Meinasin itsekin vastata, mutta eipä tuohon ole lisättävää enää muuta kuin se, että joillain tuo tunteiden näytteleminen juuri niiden ymmärtämättömyyden vuoksi saa joskus aika koomisiakin piirteitä.
Toisinsanoen eleet kyllä hallitaan, mutta ei osata yhdistää niitä kunnolla siihen tilanteeseen, koska tilanteita on erilaisia, ja kaikki aikaisemmat tunteisiin liittyvät tavat/ilmeet eivät välttämättä sovikaan jokaiseen "samankaltaiseen" tilanteeseen, vaan saattavat näyttää aika typeriltä ja oudoilta muiden mielestä.- LK
dizel kirjoitti:
Hyvä vastaus, ja noinhan se on.
Meinasin itsekin vastata, mutta eipä tuohon ole lisättävää enää muuta kuin se, että joillain tuo tunteiden näytteleminen juuri niiden ymmärtämättömyyden vuoksi saa joskus aika koomisiakin piirteitä.
Toisinsanoen eleet kyllä hallitaan, mutta ei osata yhdistää niitä kunnolla siihen tilanteeseen, koska tilanteita on erilaisia, ja kaikki aikaisemmat tunteisiin liittyvät tavat/ilmeet eivät välttämättä sovikaan jokaiseen "samankaltaiseen" tilanteeseen, vaan saattavat näyttää aika typeriltä ja oudoilta muiden mielestä.Tosin olen itse huomannut että jotkut asiat vaan oppii paremmin kun ne joutuu opettelemaan nollasta. Silloin tulee selkeämpi kuva siitä miten ne toimii kun ei voi luottaa siihen että tekisi vain automaattisesti oikein ja ne tulisi luonnostaan.
Itse aikoinani harrastuksessa huomasin olevani samantien aika hyvä siinä, en tarvinnut paljoakaan harjoittelua vaan homma toimi ihan sillä 'lahjakkuudella' tai synnynnäisillä ominaisuuksilla jo aika lailla hyvin. Ikävä kyllä sitten koska se toimi aika hyvin en ikinä opetellut sitä sen enempää kuin miten se jo luonnostaan lähti, koska varsinaista tarvetta ei ollut. Pärjäsin niilläkin kyvyillä.
Sen sijaan eräs sosiaalinen taito jossa olin aivan täysi käsi, jouduin kopioimaan sen aika suoraan eräältä luokkakaverilta koulussa ja jouduin oikesti miettimään että hei miten tämä homma oikein toimii, miten tämä tehdään ja mikä tämä logiikka tässä taustalla on. Minulle rakentui semmoinen teoriapohja siitä ja treenasin sitä, uskaltaisin väittää että tulin siinä paremmaksi kuin useimmat jotka tekevät sen pelkillä luontaisilla ominaisuuksillaan mutta eivät varsinaisesti itse ymmärrä mitä tekevät.
Ei nyt tietysti välttämättä päde kaikkeen, mutta voi se joihinkin juttuihin joskus päteä. LK kirjoitti:
Tosin olen itse huomannut että jotkut asiat vaan oppii paremmin kun ne joutuu opettelemaan nollasta. Silloin tulee selkeämpi kuva siitä miten ne toimii kun ei voi luottaa siihen että tekisi vain automaattisesti oikein ja ne tulisi luonnostaan.
Itse aikoinani harrastuksessa huomasin olevani samantien aika hyvä siinä, en tarvinnut paljoakaan harjoittelua vaan homma toimi ihan sillä 'lahjakkuudella' tai synnynnäisillä ominaisuuksilla jo aika lailla hyvin. Ikävä kyllä sitten koska se toimi aika hyvin en ikinä opetellut sitä sen enempää kuin miten se jo luonnostaan lähti, koska varsinaista tarvetta ei ollut. Pärjäsin niilläkin kyvyillä.
Sen sijaan eräs sosiaalinen taito jossa olin aivan täysi käsi, jouduin kopioimaan sen aika suoraan eräältä luokkakaverilta koulussa ja jouduin oikesti miettimään että hei miten tämä homma oikein toimii, miten tämä tehdään ja mikä tämä logiikka tässä taustalla on. Minulle rakentui semmoinen teoriapohja siitä ja treenasin sitä, uskaltaisin väittää että tulin siinä paremmaksi kuin useimmat jotka tekevät sen pelkillä luontaisilla ominaisuuksillaan mutta eivät varsinaisesti itse ymmärrä mitä tekevät.
Ei nyt tietysti välttämättä päde kaikkeen, mutta voi se joihinkin juttuihin joskus päteä.No joo.
Voi ihminen katsoa Hollywood-leffoista miltä rakkaus näyttää, sitä en kiellä. Sitä voi näytellä näyttelijöitä ja uskotella muille ja itselle että tuntee rakkauden. Mutta oikeasti sen tuntee vasta kun sen tuntee. :)
Mikään meissä ei ole turhaan.- LK
yxex kirjoitti:
No joo.
Voi ihminen katsoa Hollywood-leffoista miltä rakkaus näyttää, sitä en kiellä. Sitä voi näytellä näyttelijöitä ja uskotella muille ja itselle että tuntee rakkauden. Mutta oikeasti sen tuntee vasta kun sen tuntee. :)
Mikään meissä ei ole turhaan.Ei kai tunnetta esitettäessä ole tarkoituskaan uskotella itselleen että sen oikeasti tuntisi.
Tai ainakaan minkään muun takia kun sen esityksen parantamiseksi. Mutta tuo liittyy varmaan enemmän näyttelijäntyöhön kun narsismiin. LK kirjoitti:
Ei kai tunnetta esitettäessä ole tarkoituskaan uskotella itselleen että sen oikeasti tuntisi.
Tai ainakaan minkään muun takia kun sen esityksen parantamiseksi. Mutta tuo liittyy varmaan enemmän näyttelijäntyöhön kun narsismiin.Jos näyttelee surevaa, petkuttaa lohduttajaa! Ei hyvä. Moraalisesti tuomittavaa.
Paitsi mainitsemassasi näyttelijäntyössä.yxex kirjoitti:
Jos näyttelee surevaa, petkuttaa lohduttajaa! Ei hyvä. Moraalisesti tuomittavaa.
Paitsi mainitsemassasi näyttelijäntyössä."Moraalisesti tuomittavaa."
Kuka katsoo? Jeesus? :D- 12+5=17
LK kirjoitti:
"Jos ei tunne tunnetta tai tunteita, ei ole isoja mahkuja näytellä tuntematonta olotilaa."
Jäin miettimään tätä lausetta kun johtuen sanan 'tunne' kahdesta eri merkityksestä sen voi tulkita eri tavoin.
Mutta minusta siis tunteita voi näytellä hyvin uskottavasti eri lähtökohdilla eikä välttämätöntä ole tietää miltä se tunne tuntuu. Kunhan tietää miltä se näyttää, sitähän siinä jäljitellään.
Ja itseasiassa jos ei oikei tiedäkään miltä se tuntuu niin on ehkä helpompi keskittyä siihen miten se teknisesti tehdään näkyväksi kun siihen ei sotkeudu muuta roskaa ja assosiaatioita ja asiat joutuu opettelemaan eikä ne tule itsestään.
Sinällään tietysti vähän epäolennaista kun minäkään en usko ettei narsisti tunne tunteita, eikä käsittääkseni psykologia tai psykiatriakaan. Ja myös tuo että tunteisiin liittyy omaneduntavottelua ja tarkoitushakuisuutta aina vahvasti. Evoluution näkökulmasta se on tunteiden olemassaolon elinehto. Ja evoluutio on aika sillein vastaansanomaton että sitä ei oikein voi kiertää mitenkään."Ja itseasiassa jos ei oikei tiedäkään miltä se tuntuu niin on ehkä helpompi keskittyä siihen miten se teknisesti tehdään näkyväksi kun siihen ei sotkeudu muuta roskaa ja assosiaatioita ja asiat joutuu opettelemaan eikä ne tule itsestään."
Niin jos palaan tuohon "omaan narsistiini"...niin hän kyllä tavallaan näytteli surun tunnetta...kertoessaan vaimonsa pettäneen häntä...
kun todellisuus oli kuitenkin päinvastainen...
Että oliko sen "surun" näytteleminen sitten helpompaa...kun ei ollut itsellä sitä aitoa kokemusta petetyksi tulemisesta...
Mutta oli kuitenkin pettämistä...ettei juttu täysin tuulesta ollut temmattu...hänen tarinassaan vain osat olivat vaihtuneet...
Että tavallaan..."tiesi" kyllä miltä petetyksi tuleminen toisesta tuntuu...ja esityksessä ikäänkuin yritti ottaa toisen(vaimonsa) petetyksen tulleen tunteet omikseen... - 19+2=21
yxex kirjoitti:
Jos näyttelee surevaa, petkuttaa lohduttajaa! Ei hyvä. Moraalisesti tuomittavaa.
Paitsi mainitsemassasi näyttelijäntyössä.Niin no...
tosiaan minä tunsin vaimonsa taholta petetyksi tullutta miestä kohtaan myötätuntoa...
Tunteeni siinä kohtaa oli aito...
Myöhemmin, kun sain selville...ettei hänen vaimonsa ollutkaan pettänyt...ei se enää ollut tärkeää...kun suhde oli jo päättynyt...
Että minä tavallaan olin tuntenut myötätuntoa ikäänkuin tiettyä elokuvan roolihenkilöä kohtaan...mutta käsittänyt alun alkaenkin elokuvan juonen väärin...siltä osin, että kuka tapahtumassa oli päähenkilö...
mutta en tiedä...moraalisesti tuomittavaa...ehkä sitäkin...
mutta liikutanhan minä/voin tuntea myötätuntoa jotain kohtaan ihan elokuvaakin katsellessa/lukiessani/kuunnellessani toisten tarinoita...
ettei siinä myötätunnon kokemisessa sinällään mitään väärää ollut...kohdistui vain väärään osoitteeseen... - 17+2=19
LK kirjoitti:
Ei kai tunnetta esitettäessä ole tarkoituskaan uskotella itselleen että sen oikeasti tuntisi.
Tai ainakaan minkään muun takia kun sen esityksen parantamiseksi. Mutta tuo liittyy varmaan enemmän näyttelijäntyöhön kun narsismiin."Ei kai tunnetta esitettäessä ole tarkoituskaan uskotella itselleen että sen oikeasti tuntisi.
Tai ainakaan minkään muun takia kun sen esityksen parantamiseksi. Mutta tuo liittyy varmaan enemmän näyttelijäntyöhön kun narsismiin."
Niin no oman kokemukseni myötä liitän kyllä tuon tunteiden esittämisen myös narsismiin...
Hän tietyllä lailla "varastaa" toisen kokemuksia...ja esittää ne ominaan...mutta ihan omia tunteita niistä hänellä ei voi olla (petetyksi tulemisen tunne) vaan joutuu ns. näyttelemään ne...
MUTTA...sitä en tiedä...
voiko/käykö asiassa niin...että jos narsisti kyllin kauan esitystään esittää...niin alkaako hän itsekin uskoa siihen...että vaimo on pettänyt ja sitä kautta tunteet tulevat aidommiksi...
Tuolla "minun narsistillani" oli tapana usein sanoa, että kun itselle kolmesti valehtelee samasta asiasta...alkaa jo itsekin uskoa siihen... - 12+6=18
yxex kirjoitti:
No joo.
Voi ihminen katsoa Hollywood-leffoista miltä rakkaus näyttää, sitä en kiellä. Sitä voi näytellä näyttelijöitä ja uskotella muille ja itselle että tuntee rakkauden. Mutta oikeasti sen tuntee vasta kun sen tuntee. :)
Mikään meissä ei ole turhaan.Niin, en tiedä...
voiko tunteita oppia, harjoitella...kun ne nyt vaan ovat jotain...
jotka viriävät jostain...
Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis...
Omasta kokemuksesta tiedän...että monestikin on tuntunut niin pahalta...että sisimässä on ikäänkuin vavahtanut...sydämen kohdalla ollut kipeää tekevä puristava möykky...silti olen hymyillyt... - nisse..
12+6=18 kirjoitti:
Niin, en tiedä...
voiko tunteita oppia, harjoitella...kun ne nyt vaan ovat jotain...
jotka viriävät jostain...
Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis...
Omasta kokemuksesta tiedän...että monestikin on tuntunut niin pahalta...että sisimässä on ikäänkuin vavahtanut...sydämen kohdalla ollut kipeää tekevä puristava möykky...silti olen hymyillyt...Joskus niille omille tunteille ei ole vaan ollut tilaa kun aina on ollut jotain tärkeämpää ja ensisijaisempaa, on joutunut laittamaan ne tunteensa ikäänkuin hyllylle odottamaan käsittelyä. Sinne ne on sitten unohtuneetkin joskus tai aika useinkin ja onko se sitten niin vaarallista? En ole vielä saanut tähän vastausta keltään.
12+6=18 kirjoitti:
Niin, en tiedä...
voiko tunteita oppia, harjoitella...kun ne nyt vaan ovat jotain...
jotka viriävät jostain...
Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis...
Omasta kokemuksesta tiedän...että monestikin on tuntunut niin pahalta...että sisimässä on ikäänkuin vavahtanut...sydämen kohdalla ollut kipeää tekevä puristava möykky...silti olen hymyillyt..."Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis..."
Tässä menee taas narsistit ja tavikset sekaisin.- nisse..
19+2=21 kirjoitti:
Niin no...
tosiaan minä tunsin vaimonsa taholta petetyksi tullutta miestä kohtaan myötätuntoa...
Tunteeni siinä kohtaa oli aito...
Myöhemmin, kun sain selville...ettei hänen vaimonsa ollutkaan pettänyt...ei se enää ollut tärkeää...kun suhde oli jo päättynyt...
Että minä tavallaan olin tuntenut myötätuntoa ikäänkuin tiettyä elokuvan roolihenkilöä kohtaan...mutta käsittänyt alun alkaenkin elokuvan juonen väärin...siltä osin, että kuka tapahtumassa oli päähenkilö...
mutta en tiedä...moraalisesti tuomittavaa...ehkä sitäkin...
mutta liikutanhan minä/voin tuntea myötätuntoa jotain kohtaan ihan elokuvaakin katsellessa/lukiessani/kuunnellessani toisten tarinoita...
ettei siinä myötätunnon kokemisessa sinällään mitään väärää ollut...kohdistui vain väärään osoitteeseen...Ehkä et sittenkään ymmärtänyt juonta väärin.
- nisse..
dizel kirjoitti:
"Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis..."
Tässä menee taas narsistit ja tavikset sekaisin.Narsisti ei pysty sivuuttamaan tunteitaan sitäkö tarkoitit?
nisse.. kirjoitti:
Narsisti ei pysty sivuuttamaan tunteitaan sitäkö tarkoitit?
Sanon vain että edellinen pätee vain taviksiin.
Jos tuo toimisi samaan tapaan narsisteilla, heitä ei olisi olemassakaan.- 20+4=24
nisse.. kirjoitti:
Ehkä et sittenkään ymmärtänyt juonta väärin.
"Ehkä et sittenkään ymmärtänyt juonta väärin. "
Niin en osaa ajatella...mikä sitten omalta osaltani oli väärin ymmärtämistä...
Kun minulle alkuun kerrottiin tarinaa...jossa kertoja kertoi tulleensa petetyksi vaimonsa taholta...ja siistä syystä kertoi menettäneensä luottamuksensa naisiin ja kykynsä tuntea rakkautta...
ja tunsin häntä kohtaan myötätuntoa...
vasta myöhemmin...san tietää, että kertomus oli sillä tavoin manipuloitu...että kertoja olikin itse pettänyt vaimoaan...
että siltä osin tunsin myötätuntoa väärää ihmistä kohtaan...
Nyt myöhemmin järjellä ajateltuna minun olisi ehkä pitänyt epäillä alun alkaen tuota tarinaa...syystä, että ollessaan suhteessa minun kanssani, hänellä oli muitakin suhteita samanaikaisesti...että ns. petti montaakin naista...
ja hänen eronsa oli aikoinaan tullut tilantessa jossa perheessä oli neljä pientä lasta...jos asetun tuon naisen/äidin asemaan/elämäntilanteeseen...niin ajattelen, että harvemmin neljän pienen lapsen äiti tuossa vaiheessa ehtii kulkemaan ns. vieraissa miehissä...
Että itse luotin liikaa toisen puheisiin...
Mutta ihan en ymmärrä...miksi hänen yleensä piti muuttaa tarinan juonta päinvastaiseksi...esittää petetyksi tullutta "surevaa" miestä...kun todellisuudessa petetyksi tuli hänen vaimonsa... - 14+18=32
nisse.. kirjoitti:
Joskus niille omille tunteille ei ole vaan ollut tilaa kun aina on ollut jotain tärkeämpää ja ensisijaisempaa, on joutunut laittamaan ne tunteensa ikäänkuin hyllylle odottamaan käsittelyä. Sinne ne on sitten unohtuneetkin joskus tai aika useinkin ja onko se sitten niin vaarallista? En ole vielä saanut tähän vastausta keltään.
"Joskus niille omille tunteille ei ole vaan ollut tilaa kun aina on ollut jotain tärkeämpää ja ensisijaisempaa, on joutunut laittamaan ne tunteensa ikäänkuin hyllylle odottamaan käsittelyä. Sinne ne on sitten unohtuneetkin joskus tai aika useinkin ja onko se sitten niin vaarallista?"
Mikä on tärkeämpää ja ensisijaisempaa...
siinä kohtaa jos itsellä on paha olo...
Se toisen hyvinvointiko...ettei hänen olisi/tulisi huono olo...
Noinhan minä ennen ajattelin...
Näin jälkeenpäin kylllä ajattelen, että jos vuosia ja vuosia vaan sivuuttaa oman pahansa olonsa...säilöö sen johonkin mielen sopukoihin...niin jossain vaiheessa se oma kärsimyksen malja täyttyy...ja vyöryy yli...
En usko tuohon unohdukseen...siellä ne jossain ovat...vaikuttamassa kaikkeen...
Toiset tuossa "yli vuotamisen" tilassaan...kääntävät katseensa siihen/häneen joka pahan olon aiheutti...ja pyrkivät poistamaan omaa pahaa oloaan kostamalla väärintekijälle...jopa lopun elämäänsä...
Toiset taas etsivät vastausta itsestään...miksi sallin kohtelua jonka vuoksi tunsin oloni huonoksi...miten voisin auttaa itseäni...muuttaa elämääni...ettei minun tarvitsisi niin usein tuntea oloani huonoksi...
toista ei voi muuttaa...mutta huonon olon aiheuttajaan voi ottaa etäisyyttä...senhän vuoksi monet eroavatkin...kun itse voi suhteessa huonosti...
"ja onko se sitten niin vaarallista?"
On se vaarallista...jos ei hyväksy omia tunteitakaan, kieltää, "unohtaa" ne...ole myötätuntoinen itseään kohtaan...kun voi huonosti...etsi ratkaisuja itsestään omaan pahaan oloonsa...
niin helposti etsii syyllistä omaan pahaan oloonsa...pelkästään siitä toisesta ja ajattelee, että jos hän/se toinen muuttuisi/olisi toisenlainen...niin oma paha oloni poistuisi...
Mitä järkeä on olla ihmissuhteessa...jossa suurimman osan aikaa kokee voivansa huonosti...
Sen toisen vuoksiko...pitäisi kärsiä/voida huonosti...sivuuttaa/unohtaa omat tunteensa/tarpeensa ...
että hänen/sen toisen olisi hyvä olla...hänenkö hyvinvointinsa/tunteensa/tarpeensa on vain tärkeää...ei oma elämäni...
Kuullostaa marttyyriltä...jollainen itsekin olen ollut... - 19+18=37
dizel kirjoitti:
"Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis..."
Tässä menee taas narsistit ja tavikset sekaisin.Noh...minä katson olevani se tavis...
että mielipiteeni sen mukaiset...
narsistit puhukoot omista tunteistaan...
omasta kokemuksestaan käsin...
Kummankaan oma kokemus/tunteet ei sinällään väärä eikä oikea...
parempi tai huonompi...
kertomalla keskustelemalla lisäämme ymmärrystä siitä toisesta...hänen tavastaan ajatella ja elää elämäänsä...pikkusen sitä muinaista "kiinan kieltäkin" on hyvä oppia...
Mutta ei tarkoita, että pitäisi yrittää muuttaa toista...
ihminen muuttuu vain jos itse tuntee siihen tarvetta..
Ajattelisin jopa, että tämä anonyymi tapa keskustella, jakaa kokemuksensa on narsistin "uhreille" jopa suht turvallinen tapa lisätä omaa ymmärrystään narsismista...kuin myös itsestään...kun ei ne tunteet ole niin pinnassa...
jos täällä tuntee itsensä kovin loukatuksi,
kannattaa miettiä mistä loukkaantuu...pelkistä tuntemattoman ihmisen sanoista... - 9+11=20
nisse.. kirjoitti:
Narsisti ei pysty sivuuttamaan tunteitaan sitäkö tarkoitit?
"Narsisti ei pysty sivuuttamaan tunteitaan sitäkö tarkoitit?"
No ajattelisin, että narsisti ei pysty sivuuttamaan tunteitaan...jossain kohtaa ne tulevat esiin...vaikkakaan ei välttämättä sellaisina kuin hän ne tuntee...
Esim. kateus...narsisti ei tunnista sitä itsessään...siten, että hyväksyisi sen sellaisenaan...olen kateellinen...
vaan yrittää poistaa/lieventää kateuden tunnettaan...mitätöimällä toista...joko hänen aikaansaannoksiaan tai hänen persoonaansa tai kaikkea mitä hänen elämässään on tai on ollut... - nisse..
14+18=32 kirjoitti:
"Joskus niille omille tunteille ei ole vaan ollut tilaa kun aina on ollut jotain tärkeämpää ja ensisijaisempaa, on joutunut laittamaan ne tunteensa ikäänkuin hyllylle odottamaan käsittelyä. Sinne ne on sitten unohtuneetkin joskus tai aika useinkin ja onko se sitten niin vaarallista?"
Mikä on tärkeämpää ja ensisijaisempaa...
siinä kohtaa jos itsellä on paha olo...
Se toisen hyvinvointiko...ettei hänen olisi/tulisi huono olo...
Noinhan minä ennen ajattelin...
Näin jälkeenpäin kylllä ajattelen, että jos vuosia ja vuosia vaan sivuuttaa oman pahansa olonsa...säilöö sen johonkin mielen sopukoihin...niin jossain vaiheessa se oma kärsimyksen malja täyttyy...ja vyöryy yli...
En usko tuohon unohdukseen...siellä ne jossain ovat...vaikuttamassa kaikkeen...
Toiset tuossa "yli vuotamisen" tilassaan...kääntävät katseensa siihen/häneen joka pahan olon aiheutti...ja pyrkivät poistamaan omaa pahaa oloaan kostamalla väärintekijälle...jopa lopun elämäänsä...
Toiset taas etsivät vastausta itsestään...miksi sallin kohtelua jonka vuoksi tunsin oloni huonoksi...miten voisin auttaa itseäni...muuttaa elämääni...ettei minun tarvitsisi niin usein tuntea oloani huonoksi...
toista ei voi muuttaa...mutta huonon olon aiheuttajaan voi ottaa etäisyyttä...senhän vuoksi monet eroavatkin...kun itse voi suhteessa huonosti...
"ja onko se sitten niin vaarallista?"
On se vaarallista...jos ei hyväksy omia tunteitakaan, kieltää, "unohtaa" ne...ole myötätuntoinen itseään kohtaan...kun voi huonosti...etsi ratkaisuja itsestään omaan pahaan oloonsa...
niin helposti etsii syyllistä omaan pahaan oloonsa...pelkästään siitä toisesta ja ajattelee, että jos hän/se toinen muuttuisi/olisi toisenlainen...niin oma paha oloni poistuisi...
Mitä järkeä on olla ihmissuhteessa...jossa suurimman osan aikaa kokee voivansa huonosti...
Sen toisen vuoksiko...pitäisi kärsiä/voida huonosti...sivuuttaa/unohtaa omat tunteensa/tarpeensa ...
että hänen/sen toisen olisi hyvä olla...hänenkö hyvinvointinsa/tunteensa/tarpeensa on vain tärkeää...ei oma elämäni...
Kuullostaa marttyyriltä...jollainen itsekin olen ollut..."Mikä on tärkeämpää ja ensisijaisempaa...
siinä kohtaa jos itsellä on paha olo..."
Opiskelu, työ, lapset.. aina joku muu on tärkeämpi, tämä on ollut mun kokemus enkä ole voinut siihen paljoakaan vaikuttaa. Sitten kun vihdoin pääsin sitä apua hakemaan niin ne roolit kääntyivätkin toisinpäin eli minusta tulikin se auttajan auttaja ja kaipa siinä samalla sitten jotain itselleenkin sai, mutta itse pääasia unohtui tai se minkä takia yleensä olin lähtenyt apua hakemaan. Jossain vaiheessa sitten tajusin että pärjään paremmin yksin ja ne muut ihmiset on vain rasitteita. Ikävä todeta mutta näin sen koen. - 10+7=17
nisse.. kirjoitti:
"Mikä on tärkeämpää ja ensisijaisempaa...
siinä kohtaa jos itsellä on paha olo..."
Opiskelu, työ, lapset.. aina joku muu on tärkeämpi, tämä on ollut mun kokemus enkä ole voinut siihen paljoakaan vaikuttaa. Sitten kun vihdoin pääsin sitä apua hakemaan niin ne roolit kääntyivätkin toisinpäin eli minusta tulikin se auttajan auttaja ja kaipa siinä samalla sitten jotain itselleenkin sai, mutta itse pääasia unohtui tai se minkä takia yleensä olin lähtenyt apua hakemaan. Jossain vaiheessa sitten tajusin että pärjään paremmin yksin ja ne muut ihmiset on vain rasitteita. Ikävä todeta mutta näin sen koen."Sitten kun vihdoin pääsin sitä apua hakemaan niin ne roolit kääntyivätkin toisinpäin eli minusta tulikin se auttajan auttaja "
miten voi/kykenee auttamaan toista...jos itsellä on paha olo...
tuntee itsensä lopuun ajetuksi...
Kyllä minäkin aikoinaan ...hoidin lapseni ja hoitajan työni...
mutta varsinaisesti auttamaan ketään, siinä asiassa, minkä vuoksi itse voin huonosti...ei minusta ollut...ennenkuin "parantelin" itseäni...
meni vuosia ennenkuin uskalsin edes ajatella uutta ihmissuhdetta...ja sitten törmäsin narsistiin...mutta olin jo niin "parantunut", että ymmärsin lopettaa suhteen...kun aloin voida huonosti...
mutta uskoani ihmisiin en ole menettänyt ja kaipaan edelleen kumppania/läheistä ihmissuhdetta...
minä nyt olen ns. seurustellut kohta puolisen vuotta...
ehkä varovaisin askelin...sillä mutu tuntumalla...sitä "ihanaa huumaa" ei ole syttynyt...
mutta suhde sisältää...lämpöä ja läheisyyttä/levollista yhdessäoloa/yhteisiä mukavia kokemuksia, paljon puhetta ja nauruakin, leikkimielisyyttä...
En tiedä...pitäisikö ajatella, että hiljaa hyvä tulee...ehkä jotain tällaista...
http://www.youtube.com/watch?v=Ai_bSCnPVtM - 9+20=29
10+7=17 kirjoitti:
"Sitten kun vihdoin pääsin sitä apua hakemaan niin ne roolit kääntyivätkin toisinpäin eli minusta tulikin se auttajan auttaja "
miten voi/kykenee auttamaan toista...jos itsellä on paha olo...
tuntee itsensä lopuun ajetuksi...
Kyllä minäkin aikoinaan ...hoidin lapseni ja hoitajan työni...
mutta varsinaisesti auttamaan ketään, siinä asiassa, minkä vuoksi itse voin huonosti...ei minusta ollut...ennenkuin "parantelin" itseäni...
meni vuosia ennenkuin uskalsin edes ajatella uutta ihmissuhdetta...ja sitten törmäsin narsistiin...mutta olin jo niin "parantunut", että ymmärsin lopettaa suhteen...kun aloin voida huonosti...
mutta uskoani ihmisiin en ole menettänyt ja kaipaan edelleen kumppania/läheistä ihmissuhdetta...
minä nyt olen ns. seurustellut kohta puolisen vuotta...
ehkä varovaisin askelin...sillä mutu tuntumalla...sitä "ihanaa huumaa" ei ole syttynyt...
mutta suhde sisältää...lämpöä ja läheisyyttä/levollista yhdessäoloa/yhteisiä mukavia kokemuksia, paljon puhetta ja nauruakin, leikkimielisyyttä...
En tiedä...pitäisikö ajatella, että hiljaa hyvä tulee...ehkä jotain tällaista...
http://www.youtube.com/watch?v=Ai_bSCnPVtM"Jossain vaiheessa sitten tajusin että pärjään paremmin yksin ja ne muut ihmiset on vain rasitteita. Ikävä todeta mutta näin sen koen"
Niin edellisessä kerroin...omasta kokemuksestani...siitä, että kaikesta huolimatta kaipaan sitä kumppania, läheistä ihmissuhdetta...
minä olen sellainen ihminen...
mutta ehkä sinä olet erilainen...
ja koet toisella tapaa, että sinun on parempi yksin...
kukin meistä on itse oman elämänsä paras asiantuntija...ja oikeus elää niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu...ei siinä ole mitään väärää... - LK
yxex kirjoitti:
Jos näyttelee surevaa, petkuttaa lohduttajaa! Ei hyvä. Moraalisesti tuomittavaa.
Paitsi mainitsemassasi näyttelijäntyössä."Jos näyttelee surevaa, petkuttaa lohduttajaa! Ei hyvä. Moraalisesti tuomittavaa."
Ohan se. Mut lähinnä puhuinkin siitä et onko se mahdollista ja miten. Yleensä se moraalinen tuomittavuus ei estä juuri mitään jos vaan haluaa tehdä.
Mut täytyy myöntää että oon joskus tehny noin. Tosin vähän erikoisesta syystä, oikeestaan sen takia että se lohduttaja oli semmoinen ihminen joka halus lohduttaa ihmisiä ja olla tärkeä sitä kautta. Ja siinä tilanteessa se näytti siltä että sen järkeen kävisi että minä olisin surullinen. Kun taas se että en olisi ei selvästikkään olisi käynyt sen järkeen.
Sille tuli hyvä mieli. Ja sen jälkeen se oli taas vähän enemmän kotonaan minun seurassa. Huijaamista, kyllä ihan ehdottomasti. Moraalitonta... no vähän riippuu keneltä kysyy, mutta miksei. Vahingollista? Ei tässä tapauksessa ainakaan. Oikeastaan molempien etu (jos nyt lähdetään siitä että minulla ei ole mitään aikuiskasvatusvelvoitetta ihmisiä kohtaan ketkä eivät sitä halua).
En siis esitä moraalista kannanottoa vaan tahdoin jakaa tuon kokemuksen. - LK
17+2=19 kirjoitti:
"Ei kai tunnetta esitettäessä ole tarkoituskaan uskotella itselleen että sen oikeasti tuntisi.
Tai ainakaan minkään muun takia kun sen esityksen parantamiseksi. Mutta tuo liittyy varmaan enemmän näyttelijäntyöhön kun narsismiin."
Niin no oman kokemukseni myötä liitän kyllä tuon tunteiden esittämisen myös narsismiin...
Hän tietyllä lailla "varastaa" toisen kokemuksia...ja esittää ne ominaan...mutta ihan omia tunteita niistä hänellä ei voi olla (petetyksi tulemisen tunne) vaan joutuu ns. näyttelemään ne...
MUTTA...sitä en tiedä...
voiko/käykö asiassa niin...että jos narsisti kyllin kauan esitystään esittää...niin alkaako hän itsekin uskoa siihen...että vaimo on pettänyt ja sitä kautta tunteet tulevat aidommiksi...
Tuolla "minun narsistillani" oli tapana usein sanoa, että kun itselle kolmesti valehtelee samasta asiasta...alkaa jo itsekin uskoa siihen..."Niin no oman kokemukseni myötä liitän kyllä tuon tunteiden esittämisen myös narsismiin..."
Kyllä, se liitetään narsismiin mutta se tunteiden esittäminen ei meinaa narsistin tapauksessa että hänen tarvitsisi tuntea niitä, mikä oli se alkuperäinen keskustelunaihe.
"Hän tietyllä lailla "varastaa" toisen kokemuksia...ja esittää ne ominaan...mutta ihan omia tunteita niistä hänellä ei voi olla (petetyksi tulemisen tunne) vaan joutuu ns. näyttelemään ne..."
Cleckley (se tyyppi joka on psykopatia määritelmän oikeastaan kehittänyt) on todennut että varmasti jokainen monisoluinen olento, tai ainakin ihan varmasti kaikki nisäkkäät tuntevat tunteita. Narsistit tuntevat tunteita. Psykopaatit tuntevat tunteita. Kyse ei ole siitä että niitä ei ole vaan että ne eivät ole niin syviä kuin valtaväestö mieltää että niitten pitäisi olla. Tosin narsistin tunnevajaus on kyllä aikalailla kyseenalainen väite jo sinällään ja ilmeisesti pohjaa siihen että narsisti ei tunne samoja tunteita samoissa tilanteissa kuin muut. Tämä voisi tosin selittyä myös erilaisilla motivaatioilla, tietenkään se ei tunne surua läheisen kuolemasta jos se ei välitä siitä läheisestä (harvempi suree yhdentekeviä juttuja). Sen sijaan kyllä se voisi tuntea surua asioista mistä se välittää. - LK
12+6=18 kirjoitti:
Niin, en tiedä...
voiko tunteita oppia, harjoitella...kun ne nyt vaan ovat jotain...
jotka viriävät jostain...
Niitä oppii tunnistamaan kyllä itsessään...kun kuuntelee itseään...
miltä mikin asia sisimässä tuntuu...
mutta tunteensa voi kyllä sivuuttaa ja kieltää...
ei tässä mitään, vaikka harmittais ja itkettäis...
Omasta kokemuksesta tiedän...että monestikin on tuntunut niin pahalta...että sisimässä on ikäänkuin vavahtanut...sydämen kohdalla ollut kipeää tekevä puristava möykky...silti olen hymyillyt...Ainakin jotkut terapiasuuntaukset lähtee siitä että niitä voi oppia. Ja opettaa.
Tässä on taas se että kun niitä ei ole itse joutunut erikseen opettelemaan niin ei ole oikein mitään käsitystä miten niitä voisi oppia. Todennäköisesti jos ne joutuisi opettelemaan niin niistä ymmärtäisi paremmin. - 8+9=17
dizel kirjoitti:
"Moraalisesti tuomittavaa."
Kuka katsoo? Jeesus? :D"Moraalisesti tuomittavaa."
Kuka katsoo? Jeesus? :D
Se on se pieni ääni sisimässä joka kuulee ja näkee kaiken...
joka tuomitsee...sen mittapuun mukaan mitä itse pidämme oikeana tai vääränä...
Ei Jeesuksella ole sen kanssa mitään tekemistä...
hänen roolinsa oli/on tämä...
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
pikkusen raamatun tietämystä taas sinulle tarjoilen,
kun kerran itse otit asian esille... 8+9=17 kirjoitti:
"Moraalisesti tuomittavaa."
Kuka katsoo? Jeesus? :D
Se on se pieni ääni sisimässä joka kuulee ja näkee kaiken...
joka tuomitsee...sen mittapuun mukaan mitä itse pidämme oikeana tai vääränä...
Ei Jeesuksella ole sen kanssa mitään tekemistä...
hänen roolinsa oli/on tämä...
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
pikkusen raamatun tietämystä taas sinulle tarjoilen,
kun kerran itse otit asian esille...;(
- 14+19=33
dizel kirjoitti:
;(
Ole hyvä vaan...
"vanha täti näyttää kieltä.."
Tyyliin ähäkutti siitäs sait...
kaikella palstaystävyydellä... - 13+4=17
LK kirjoitti:
"Niin no oman kokemukseni myötä liitän kyllä tuon tunteiden esittämisen myös narsismiin..."
Kyllä, se liitetään narsismiin mutta se tunteiden esittäminen ei meinaa narsistin tapauksessa että hänen tarvitsisi tuntea niitä, mikä oli se alkuperäinen keskustelunaihe.
"Hän tietyllä lailla "varastaa" toisen kokemuksia...ja esittää ne ominaan...mutta ihan omia tunteita niistä hänellä ei voi olla (petetyksi tulemisen tunne) vaan joutuu ns. näyttelemään ne..."
Cleckley (se tyyppi joka on psykopatia määritelmän oikeastaan kehittänyt) on todennut että varmasti jokainen monisoluinen olento, tai ainakin ihan varmasti kaikki nisäkkäät tuntevat tunteita. Narsistit tuntevat tunteita. Psykopaatit tuntevat tunteita. Kyse ei ole siitä että niitä ei ole vaan että ne eivät ole niin syviä kuin valtaväestö mieltää että niitten pitäisi olla. Tosin narsistin tunnevajaus on kyllä aikalailla kyseenalainen väite jo sinällään ja ilmeisesti pohjaa siihen että narsisti ei tunne samoja tunteita samoissa tilanteissa kuin muut. Tämä voisi tosin selittyä myös erilaisilla motivaatioilla, tietenkään se ei tunne surua läheisen kuolemasta jos se ei välitä siitä läheisestä (harvempi suree yhdentekeviä juttuja). Sen sijaan kyllä se voisi tuntea surua asioista mistä se välittää.Niin uskon kyllä että niin psykopaatilla kuin narsistillakin, kaikila ihmisillä on tunteet...jos yleensä ihmisellä on aivot, joissa on jonkinlaista elämää...joissa myös tunnekeskus sijaitsee...
mutta mutu tuntumani mukaan...narsisti ei aina tunnista/hyväksy tunneitaan, vaan haluaa muutta ne toisenlaisiksi...
jossain jo puhuin siitä kateudestakin...joka saa narsistin mitätöimään...ja tunne muuttuu paremmaksi...ns. voitonriemuksi...
jotenkin tuon kautta hän ehkä sitten kokee toisen onnellisuudenkin...itselleen uhaksi...vaikka mitään konkreettista kadehdittavaa ei olisikaan...
Toisaalta taas hän ei tunnista toisen huonoa oloa...vaan pyrkii mitätöimään senkin...tyyliin siittä viis...sun on pakko pitää hauskaa...koska minä haluan...
Että periaatteessa narsistin ongelma ehkä onkin siinä ettei hän ymmärrä/tunnista toisen tunteita...että kaikki tunnemme tietyissä asioissa samalla lailla...
esim. jos mitätöit narsistia...hän loukkaantuu verisesti...tuntee tunteensa ja ymmärtää syynkin...
mutta hänen mitätöidessä toista...hän ei ollenkaan ymmärrä mistä toinen loukkaantuu...ei tunnista toisen tunnetta...kun se ei ole hänen omansa siinä tilanteessa...ei tunne samoin...
joo melkoista saivartelua...mutta yritystä jotenkin ymmärtää...miksi narsisti tuntuu niin kylmältä...ehkä hän sivuuttaa toisen tunteet syystä, että hän asettaa aina omat tarpeensa etusijalle...
Miten edes pitäisi käsittää "Narsismista yli pääseminen, tai narsismin "voittaminen"..?
Ja puhutaanko tässä nyt henkilön omasta narsismista?- 1+8=9
Noh...minä käsittelin asiaa ns. "uhrin" näkökulmasta...
sitä miten kokemuksesta (narsismista/narsistista) pääsee eroon...ja ikäänkuin selvityy "voittajana"(pääsee elämässä eteenpäin)...siten ettei loppuelämäkseen jää märehtimään sitä, että minulle kävi niin...
ajattelisin, että silloin antaa narsismin/narsistin "voittaa"...jos ikävä kokemus estää lähes kaiken ns. eteenpäin menemisen elämässä...siten, ettei voi enää tuntea iloa elämästään, uskalla antautua tunteineen uusiin lähisuhteisiin...
Toki akuutissa tilanteessa on oikeus jäädä hetkeksi paikalleen ja käydä koko asia mielessään läpi...niin tunteiden kuin järjenkin tasolla...
Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti...
kun narsismin ongelmat ny käsittääkseni enimmäkseen liittyvät noihin tunnepuolen puutteisiin...ja sitä omaa tunnetta siitä...ettei minussa ehkä ole kaikki ok...tarvitsee narsistikin...oli ny tiedollisesti vaikka minkä alan professori... 1+8=9 kirjoitti:
Noh...minä käsittelin asiaa ns. "uhrin" näkökulmasta...
sitä miten kokemuksesta (narsismista/narsistista) pääsee eroon...ja ikäänkuin selvityy "voittajana"(pääsee elämässä eteenpäin)...siten ettei loppuelämäkseen jää märehtimään sitä, että minulle kävi niin...
ajattelisin, että silloin antaa narsismin/narsistin "voittaa"...jos ikävä kokemus estää lähes kaiken ns. eteenpäin menemisen elämässä...siten, ettei voi enää tuntea iloa elämästään, uskalla antautua tunteineen uusiin lähisuhteisiin...
Toki akuutissa tilanteessa on oikeus jäädä hetkeksi paikalleen ja käydä koko asia mielessään läpi...niin tunteiden kuin järjenkin tasolla...
Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti...
kun narsismin ongelmat ny käsittääkseni enimmäkseen liittyvät noihin tunnepuolen puutteisiin...ja sitä omaa tunnetta siitä...ettei minussa ehkä ole kaikki ok...tarvitsee narsistikin...oli ny tiedollisesti vaikka minkä alan professori..."ja sitä omaa tunnetta siitä...ettei minussa ehkä ole kaikki ok...tarvitsee narsistikin"
Itse näen enemmän vikaa näissä "taviksissa". Ehkä heidänkin pitäisi "parantua", koska minua ärsyttää heidän käytöksensä? :)1+8=9 kirjoitti:
Noh...minä käsittelin asiaa ns. "uhrin" näkökulmasta...
sitä miten kokemuksesta (narsismista/narsistista) pääsee eroon...ja ikäänkuin selvityy "voittajana"(pääsee elämässä eteenpäin)...siten ettei loppuelämäkseen jää märehtimään sitä, että minulle kävi niin...
ajattelisin, että silloin antaa narsismin/narsistin "voittaa"...jos ikävä kokemus estää lähes kaiken ns. eteenpäin menemisen elämässä...siten, ettei voi enää tuntea iloa elämästään, uskalla antautua tunteineen uusiin lähisuhteisiin...
Toki akuutissa tilanteessa on oikeus jäädä hetkeksi paikalleen ja käydä koko asia mielessään läpi...niin tunteiden kuin järjenkin tasolla...
Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti...
kun narsismin ongelmat ny käsittääkseni enimmäkseen liittyvät noihin tunnepuolen puutteisiin...ja sitä omaa tunnetta siitä...ettei minussa ehkä ole kaikki ok...tarvitsee narsistikin...oli ny tiedollisesti vaikka minkä alan professori..."Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti..."
Mielestäni pointti ei ole edes "parantumisessa", vaan siinä, että opettelee käyttämään sitä narsismiaan johonkin hyödylliseen.
Se on pikemminkin "lahja", jos sen osaa vain käyttää.- 7+4=11
1+8=9 kirjoitti:
Noh...minä käsittelin asiaa ns. "uhrin" näkökulmasta...
sitä miten kokemuksesta (narsismista/narsistista) pääsee eroon...ja ikäänkuin selvityy "voittajana"(pääsee elämässä eteenpäin)...siten ettei loppuelämäkseen jää märehtimään sitä, että minulle kävi niin...
ajattelisin, että silloin antaa narsismin/narsistin "voittaa"...jos ikävä kokemus estää lähes kaiken ns. eteenpäin menemisen elämässä...siten, ettei voi enää tuntea iloa elämästään, uskalla antautua tunteineen uusiin lähisuhteisiin...
Toki akuutissa tilanteessa on oikeus jäädä hetkeksi paikalleen ja käydä koko asia mielessään läpi...niin tunteiden kuin järjenkin tasolla...
Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti...
kun narsismin ongelmat ny käsittääkseni enimmäkseen liittyvät noihin tunnepuolen puutteisiin...ja sitä omaa tunnetta siitä...ettei minussa ehkä ole kaikki ok...tarvitsee narsistikin...oli ny tiedollisesti vaikka minkä alan professori...Lisään vielä...että narsistit voivat olla hyvinkin muuten älykkäitä...vaikka eivät kaikkia toisten tunteita ymmärräkkään, osaa samaistua niihin...
Hekin osaavat kyllä järkeillä, että tietyntyyppinen käytös tuottaa toisessa hänelle itselleen halutun lopputuloksen...tyydyttää hänen sen hetkisen tarpeensa...
Esim. järjen avulla...kehun/imartelen naista...hän tulee siitä näkyvästi iloiseksi ja saan häneltä...mitä ny haluankin siinä kohtaa...hyvää ruokaa, rahaa, seuraa, seksiä...ja hänkin kehuu minua...
Noh...molemmat saavat...hetkeksi hyvää oloa itselleen...mutta toinen on mukana tunteineen...toinen vain tarpeineen...
Mutta tavallaan...jos normi ihminen kykenee eristämään tunteensa....ajattelee tuolla tapaa järjellä...olen myös kiva toiselle pelkästään syystä, että hän saan siltä jotain kivaa itselleni ...
niin voi narsistin kanssakin jotenkin toimeen tulla...kun molemmat pelkästään hyötykäyttävät toisiaan...mutta tuon pitäisi ehkä liittyä vain niihin tilanteisiin, joissa halutaan sitä kivaa...
Mutta tuossa on suuri vaara, että tulee itsekin narsistin kaltaiseksi...jos ulottaa tuon "ilman tunteita" muihinkin suhteisiin... - 12+19=31
dizel kirjoitti:
"Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti..."
Mielestäni pointti ei ole edes "parantumisessa", vaan siinä, että opettelee käyttämään sitä narsismiaan johonkin hyödylliseen.
Se on pikemminkin "lahja", jos sen osaa vain käyttää.Niin narsismi ny ei ole käsittääkseni järjen avulla parannettavissa...
mutta toki narsisti voi muuttaa käytöstään...enemmän toisia huomioivammaksi...kun ensin käsittää että "hunosta käytöksestä" on haittaa niin kumppanille kuin hänelle itselleenkin...
Ymmärrän kyllä pointtisi...ja periaatteessa kyllä...
jos ihmisellä on joku "parantumaton" vika vamma..
.niin senkin kanssa saa elää/voi tulla toimeen...niin ettei se liiaksi tuottaisi ikävyyksiä niin itselle kuin toisellakkaan...
Hyväksyä ihminen niin itsensä kuin toinenkin...sellaisena kuin hän on...
Myös narsisti on ihminen...muutakin kuin pelkkä narsisti...narsismi on vaan persoonallisuushäiriö...ei koko ihminen... - 7+5=12
dizel kirjoitti:
"ja sitä omaa tunnetta siitä...ettei minussa ehkä ole kaikki ok...tarvitsee narsistikin"
Itse näen enemmän vikaa näissä "taviksissa". Ehkä heidänkin pitäisi "parantua", koska minua ärsyttää heidän käytöksensä? :)Noh...
ärsyttävä tavis tuskin "paranee" sen takia, että sinua ärsyttää heidän käytöksensä...
samoin kuin ei narsistikaan "parane" toisen "pahan olon"...vuoksi...
ihmiset paranevat jos paranevat, siitä syystä, että kokevat itse tarvetta parantua ja haluavat muuttua...jos ny puhutaan vaan tietynlaisesta käyttäytymisestä "sairautena"
että koitas ny vaan jaksaa...
minuakin...vaikka ärsyttäisinkin...
Se kummassako on vika...ärsytyksen kohteessa vaiko hänessä...joka ärsyyntyy...lie kunkin oma kokemus...
ärsytys on pelkkä tunne...
kummassakaan tarvi sen kummempaa vikaa olla... 7+5=12 kirjoitti:
Noh...
ärsyttävä tavis tuskin "paranee" sen takia, että sinua ärsyttää heidän käytöksensä...
samoin kuin ei narsistikaan "parane" toisen "pahan olon"...vuoksi...
ihmiset paranevat jos paranevat, siitä syystä, että kokevat itse tarvetta parantua ja haluavat muuttua...jos ny puhutaan vaan tietynlaisesta käyttäytymisestä "sairautena"
että koitas ny vaan jaksaa...
minuakin...vaikka ärsyttäisinkin...
Se kummassako on vika...ärsytyksen kohteessa vaiko hänessä...joka ärsyyntyy...lie kunkin oma kokemus...
ärsytys on pelkkä tunne...
kummassakaan tarvi sen kummempaa vikaa olla...No ei minua oikeasti ärsytä...Tuo oli lähinnä sarkasmia.
- LK
7+4=11 kirjoitti:
Lisään vielä...että narsistit voivat olla hyvinkin muuten älykkäitä...vaikka eivät kaikkia toisten tunteita ymmärräkkään, osaa samaistua niihin...
Hekin osaavat kyllä järkeillä, että tietyntyyppinen käytös tuottaa toisessa hänelle itselleen halutun lopputuloksen...tyydyttää hänen sen hetkisen tarpeensa...
Esim. järjen avulla...kehun/imartelen naista...hän tulee siitä näkyvästi iloiseksi ja saan häneltä...mitä ny haluankin siinä kohtaa...hyvää ruokaa, rahaa, seuraa, seksiä...ja hänkin kehuu minua...
Noh...molemmat saavat...hetkeksi hyvää oloa itselleen...mutta toinen on mukana tunteineen...toinen vain tarpeineen...
Mutta tavallaan...jos normi ihminen kykenee eristämään tunteensa....ajattelee tuolla tapaa järjellä...olen myös kiva toiselle pelkästään syystä, että hän saan siltä jotain kivaa itselleni ...
niin voi narsistin kanssakin jotenkin toimeen tulla...kun molemmat pelkästään hyötykäyttävät toisiaan...mutta tuon pitäisi ehkä liittyä vain niihin tilanteisiin, joissa halutaan sitä kivaa...
Mutta tuossa on suuri vaara, että tulee itsekin narsistin kaltaiseksi...jos ulottaa tuon "ilman tunteita" muihinkin suhteisiin..."Esim. järjen avulla...kehun/imartelen naista...hän tulee siitä näkyvästi iloiseksi ja saan häneltä...mitä ny haluankin siinä kohtaa...hyvää ruokaa, rahaa, seuraa, seksiä...ja hänkin kehuu minua..."
Minusta tuo on vähän heikko esimerkki järjenkäytöstä. - LK
dizel kirjoitti:
"Mutta jos aloittaja puhuu omasta narsismista...niin tuskin se nyt ihan pelkän järjen avulla on parannettavissa tyyliin, olen narsisti...korjaan itseni pelkällä tiedolla siitä, enkä ole enää narsisti..."
Mielestäni pointti ei ole edes "parantumisessa", vaan siinä, että opettelee käyttämään sitä narsismiaan johonkin hyödylliseen.
Se on pikemminkin "lahja", jos sen osaa vain käyttää.Minusta se että opettelee käyttämään narsismiaan johonkin hyödylliseen (ja minustakin se on lahja) käytännössä tarkoittaa pitkälle sitä että opettelee olemaan käyttämättä sitä.
Sitten kun sen oppii niin on mahdollisuus valita paras toimintatapa.
Mutta toisaalta jos sen oppii niin varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei minusta voida määritelmällisesti enää puhua. - 14+20=34
LK kirjoitti:
"Esim. järjen avulla...kehun/imartelen naista...hän tulee siitä näkyvästi iloiseksi ja saan häneltä...mitä ny haluankin siinä kohtaa...hyvää ruokaa, rahaa, seuraa, seksiä...ja hänkin kehuu minua..."
Minusta tuo on vähän heikko esimerkki järjenkäytöstä.Noh...se oli helppo esimerkki...
ja onhan se hyvää logiikan käyttöä...
tajuta, että saadakseen jotain...pitää esittää jotain jos se ei kerran ole totuudellista...ei oikeasti pidä naisesta...
mutta tavallaan voi kuitenkin tuntea jollain tasolla itsensä hyväksi ...kun hänen esityksensä vaikuttaa toiseen positiivisesti...
Mutta tästä nyt tuli mieleen yks ajatus...kun kuuntelee/lukee narsistien uhrien/kumppaneiden kertomuksia/kokemuksia...niin niissä kaikissa on se narsisti kohtelee huonosti/mitätöi kumppaniaan...
Minun järkeeni ei jotenkaan mahdu...miksi hän itse(narsisti) valitsee kumppanikseen noita huonoja ihmisiä...joita joutuu manipuloimaan ja esittämään että pitää heistä...saadakseen heiltä jotain...mitä ny kulloinkin haluaakin...
Miksei hän itse ota ns. opikseen...ja päätä suhdetta kun huomaa toisen kelvottomaksi...vaan ikäänkuin lisää omaa pahaa oloaan...olemalla suhteessa...ihmisen kanssa josta ei ollenkaan pidä...
kuten "uhrit" tekevät...eroavat narsistista ja pyrkivät jatkossa välttelemään ihmisiä/suhteita joissa itsestä tuntuu huonolta... 14+20=34 kirjoitti:
Noh...se oli helppo esimerkki...
ja onhan se hyvää logiikan käyttöä...
tajuta, että saadakseen jotain...pitää esittää jotain jos se ei kerran ole totuudellista...ei oikeasti pidä naisesta...
mutta tavallaan voi kuitenkin tuntea jollain tasolla itsensä hyväksi ...kun hänen esityksensä vaikuttaa toiseen positiivisesti...
Mutta tästä nyt tuli mieleen yks ajatus...kun kuuntelee/lukee narsistien uhrien/kumppaneiden kertomuksia/kokemuksia...niin niissä kaikissa on se narsisti kohtelee huonosti/mitätöi kumppaniaan...
Minun järkeeni ei jotenkaan mahdu...miksi hän itse(narsisti) valitsee kumppanikseen noita huonoja ihmisiä...joita joutuu manipuloimaan ja esittämään että pitää heistä...saadakseen heiltä jotain...mitä ny kulloinkin haluaakin...
Miksei hän itse ota ns. opikseen...ja päätä suhdetta kun huomaa toisen kelvottomaksi...vaan ikäänkuin lisää omaa pahaa oloaan...olemalla suhteessa...ihmisen kanssa josta ei ollenkaan pidä...
kuten "uhrit" tekevät...eroavat narsistista ja pyrkivät jatkossa välttelemään ihmisiä/suhteita joissa itsestä tuntuu huonolta..."vaan ikäänkuin lisää omaa pahaa oloaan..."
Mitä pahaa oloa?- 13+12=25
dizel kirjoitti:
"vaan ikäänkuin lisää omaa pahaa oloaan..."
Mitä pahaa oloa?Nauraa...
Niin niin...kiitos tästä näpäytyksestä...
edelleen minun on vaikea ymmärtää narsismia/narsistia...
ihan sama kun ei narsisti ymmärrä toisen kokemusta...
Yritän pikkusen opetella ja muistaa tuonkin... 13+12=25 kirjoitti:
Nauraa...
Niin niin...kiitos tästä näpäytyksestä...
edelleen minun on vaikea ymmärtää narsismia/narsistia...
ihan sama kun ei narsisti ymmärrä toisen kokemusta...
Yritän pikkusen opetella ja muistaa tuonkin...Opinpa taas itsekin jotain uutta...
- LK
No minä tulkitsen sen niin että "Narsismista yli pääseminen" on muitten näkökulmasta sitä että tulee tosi empaattiseksi tai ainakin epäitsekkääksi. Tai ainakin lopettaa kikkailemisen.
En tiedä oikein mitä se sen henkilön omasta näkökulmastaan tarkoittaisi, mutta se ei kai oikein ketään kiinnostakkaan. Kunhan se toimii niinkun tahdotaan.
Vähän provosoiva viesti, on narsisteista oikeasti harmia, mutta minua vaan välillä tuskastuttaa oman navan ympärillä pyörivä suhtautuminen toisten persoonallisuuksiin. Semmoinen 'TUO EI OLE MINUN MIELEISENI!'.
- ....
ei siihen järkeä tarvita, vaan tahtoa.
- 9+11=20
No kyllä siihen ensin tarvetaan tunnetta...
että joku/asia/kokemus/ihminen ei ole ihan ok...
Sitten sitä järkeä...pohtimiseen...miksi tuntuu siltä...
ja sen jälkeen sitä tahtoa muuttaa asioita...ettei itsestä tunnu pahalta...
joku asia/ihminen
tahdon voimaa siinä kohtaan...että luottaa omiin tunteisiinsa ja omaan järkeensä...
vaikka joku väittäisi tunteitasi/kokemuksiasi vääriksi...koska hänestä ei tunnu pahalta ja kaikki on hänen mielestään ok...
On järjetöntä muuttaa omaa tunnettaan ja kokemustaan..
.vain siitä syystä, että toisesta ei asia/kokemus tunnu samalta... - nisse..
9+11=20 kirjoitti:
No kyllä siihen ensin tarvetaan tunnetta...
että joku/asia/kokemus/ihminen ei ole ihan ok...
Sitten sitä järkeä...pohtimiseen...miksi tuntuu siltä...
ja sen jälkeen sitä tahtoa muuttaa asioita...ettei itsestä tunnu pahalta...
joku asia/ihminen
tahdon voimaa siinä kohtaan...että luottaa omiin tunteisiinsa ja omaan järkeensä...
vaikka joku väittäisi tunteitasi/kokemuksiasi vääriksi...koska hänestä ei tunnu pahalta ja kaikki on hänen mielestään ok...
On järjetöntä muuttaa omaa tunnettaan ja kokemustaan..
.vain siitä syystä, että toisesta ei asia/kokemus tunnu samalta...Mitäs sitten kun se järki ei riitä eikä sitä selitystä toisen käytökseen löydykään?
- nisse..
nisse.. kirjoitti:
Mitäs sitten kun se järki ei riitä eikä sitä selitystä toisen käytökseen löydykään?
Ilmeisesti mennään sitten vaiston varassa.
- 11+11=22
nisse.. kirjoitti:
Ilmeisesti mennään sitten vaiston varassa.
noh...kannattaa luottaa siihen omaan mutu tuntumaansa...
kun ihmisillä on tunteet...
tunteettomat ihmiset menevät/toimivat vaiston varassa...
meinasin liittää tähän eläimet...ja eläimet toimivatkin vaistojensa varassa...ainakin luonnossa elävät...
mutta ehkä ihmisten parissa eläneet eläimet...
ainakin ymmärtävät/osaavat lukea ihmisen tunteita...koira olkoon hyvänä esimerkkinä... - nisse..
11+11=22 kirjoitti:
noh...kannattaa luottaa siihen omaan mutu tuntumaansa...
kun ihmisillä on tunteet...
tunteettomat ihmiset menevät/toimivat vaiston varassa...
meinasin liittää tähän eläimet...ja eläimet toimivatkin vaistojensa varassa...ainakin luonnossa elävät...
mutta ehkä ihmisten parissa eläneet eläimet...
ainakin ymmärtävät/osaavat lukea ihmisen tunteita...koira olkoon hyvänä esimerkkinä...Niin, monesti joku ihminen näyttää ja kuulostaa ihan hyvältä, mutta jokin käsittämätön vaisto sanoo että kaikki ei ole kohdallaan ja sitä vaistoa todellakin kannattaa kuunnella. Itse olen sivuuttanut sen aikoinaan enkä uskonut sitä vaistoani joka osoittautuikin ihan oikeaksi. Luin samanlaisia kokemuksia myös siellä uhrien sivustolla.
- 3+17=20
nisse.. kirjoitti:
Niin, monesti joku ihminen näyttää ja kuulostaa ihan hyvältä, mutta jokin käsittämätön vaisto sanoo että kaikki ei ole kohdallaan ja sitä vaistoa todellakin kannattaa kuunnella. Itse olen sivuuttanut sen aikoinaan enkä uskonut sitä vaistoani joka osoittautuikin ihan oikeaksi. Luin samanlaisia kokemuksia myös siellä uhrien sivustolla.
"Niin, monesti joku ihminen näyttää ja kuulostaa ihan hyvältä, mutta jokin käsittämätön vaisto sanoo että kaikki ei ole kohdallaan"
niin sinä nimität sitä tunnetta, ettei kaikki ole kohdallan...vaistoksi...siinä kun minä tunteeksi...ilmeisesti samasta asiasta kuitenkin puhutaan...
Minulla tuo vaisto...omien tunteiden kuuntelemisen taito...on ollut vähän hakusessa minullakin, olen helposti sivuuttanut äkisti virinneet tunteeni...miettimättä niitä sen kummemmin...
Että minä tarvitsin hieman kolmisen vuotta...ennenkuin ymmärsin enemmänkin kuunnella itseäni...mutta tuo ymmärrys kyllä syntyi...aikas pian kun sitä minuun kohdistuvaa mitätöintiä alkoi tulla...ja päätin suhteen...
mutta kokemuksesta oppii...
tuon itsensä kuuntelemisen taidonkin...
- LK
Ei, sikäli kun narsismi ei ole järjen ongelma vaan tunteiden. Ja yleensäkkin oli ihminen fiksu tai tyhmä, toiminta pohjimmiltaan rakentuu tunteiden varaan.
Ja 'narsismissa ei ole järkeä' vaatisi minusta vähän perusteluja, miksi ei? Tottakai siinä on haittoja, muissakin vaihtoehdoissa on. Mutta mikä tekee narsismista absoluuttisesti kannattamattoman.
Mutta ihan itse vastaukseksi niin uskon että ei voi päästä yli järjellä, mutta älykkyydellä voi kompensoida narsismin aiheuttamia ongelmia. Omasta haitallisesta narsismista voi päästä yli. Tiedostamalla asioita niihin voi tarttua (niin halutessaan)
- 11+4=15
Niin avain sanana tuo tiedostaminen...
oli ny vika/vamma mitä laatua tahansa...
mutta vain itseään/omia ajatusmallejaan voi muuttaa ja sitä kautta omaa käytöstään...
vaikka kumppani tiedostaisi toisen olevan ny vaikka narsiti tai LR...niin hän ei voi millään keinoilla muuttaa toista...jos toinen ei koe itse itsessään muutoksen tarvetta...
Jos ajatellaan ihmisen omaa ylibuustattua narsismia niin vois kyllä funtsia ettei sitä älyllä voiteta.
Tuli tällä vkolla hyvä ohjelma mm lasten kasvatuksesta jne jossa tsykolookkian tietäjä kertoi siitä kuinka nykyään ollaan tultu asioiden ymmärtämisessä eteenpäin. Suoraan ei narsismista puhutta mutta temperamentista, stressinsietokyvystä ja "luonteenpiirteistä" yleensäkin. Myös häiriöistä oli puhetta (adhd, masennus jne).
Mutta koska narsistin narsismin häiriintyminen on alkanut jo lapsena, miksei sitäkin voisi ottaa tuohon iloiseen joukkoon mukaan. Varsinkin siksi, että ohjelman aikana läpikäyty kiintymyssuhteiden häiriintyminen ei ole narsismissa mikään merkityksetön.
Oli meinaas sellaista tutkimustulosta, että ensimmäisten kolmen vuoden aikana lapsen persoona kehittyy juuri "tuollaisilta" osin ja vaikutukset jatkuvat aikuisikään asti. Onko ne aivomuutokset jotka on jo kyetty todentamaan sitten pysyviä aina tai välttämättä, sitä en tiedä.
Mutta...uskon että aikuisiän aikana narsismiaan(kin) on mahdollista oppia "hallitsemaan", hillitsemään ja tiedostamaan. Ei ole kuitenkaan yksinkertaista, ei.
Useimmat paatuneimmatkin häröt rauhoittuu iän myötä mutta näillä multikriminaali-sekoilijoilla onkin "enemmän taustaa" ns heräämiselle koska kokemukset ovat sen verta kovempia kuin taviselämässä. Ehkä siinäkin osin selittyy se miksi osa "paranee" iän myötä ja osa ei.
Onhan ne tietyt ominaisuudet siellä varmaan aina mutta niistä tietoisena eläminen on ihan eri juttu kuin tiedostamattomana sekoilu. Ei kait "heistä" mitään rakkauden ammattilaisia tule mutta...you know... =)- LK
"Onhan ne tietyt ominaisuudet siellä varmaan aina mutta niistä tietoisena eläminen on ihan eri juttu kuin tiedostamattomana sekoilu. Ei kait "heistä" mitään rakkauden ammattilaisia tule mutta...you know... =)"
Jos kriminaaleista puhutaan niin voisi myös todeta että psykopaateilla tuossa on huomioitava että vaikka se ihminen olisi miten hyvin perillä omista ominaisuuksistaan niin se ei mitenkään luo mitään motiivia muuttaa niitä. Psykopaateilla ei ole sinällään mitään syytä pitää omia epäsosiaalisia taipumuksiaan tuomittavina.
Ja toisaalta pätee varmaan aika pitkälle muihinkin persoonallisuushäiriöihin siinä mielessä että ne ominaisuudethan ovat niinkun ihan semmoisia ihmisen itsensä hyväksyttäviksi koettuja. Ihmiset eivät tietenkään pidä niiden ominaisuuksien aiheuttamista seurauksista aina, mutta se itse uskomus mihin homma pohjaa on kyllä sen ihmisen mielessä ihan oikein ja tosi. Kuten vaikka sellainen että jokainen pitää huolen vain itsestään. Narsistissahan voi ajatella olevan kyse siitä.Mä en tiedä kuinka monta esim omassa elämässäni pyörinyttä kriminaalia on psykoja ja keskitynkin yleisesti ottaen aina keskusteluissa vähän normimpiin ilmiöihin.
Näillä taparikollisilla se 15 linnareissu ja taas kaiken menetys monesti kyllä myöhemmin herättelee rauhoittumaan. Ei niistä mitään supersankareita tule...vai tuleeko koska moni niistä siirtyy sitten vertaistukipuolelle josta voidaan halutessa vetää "narsistiset johtopäätökset".
En mä tiä lähteekö "heillä" se "parantuminen" siitä että ovat tuominneet ominaisuuksiaan vai siitä...että alkaa vain kyllästyttää samojen virheiden tekeminen eri lopputuloksen toivossa ?
Silloin takana "parantamiselle" on itsekkyys (kuten pitääkin) eikä itse ongelma esim aivoista sillä poistu.
"Jokainen pitää huolen itsestään" - ajattelu vaivaa toisia kärjekkäästi mutta kyllä se ihmisen perusolemuksessa on. Sitä pitäisi vain osata "hallita" jotta ei ota henkeä jokaiselta ärsyttävältä pois.
Mun yks entinen tuttuni oli aika paatunut kriminaali (tuli juuri se ihminen vain mieleeni tästä, en tiedä miksi) eikä koskaan tule "paranemaan". Se mitä istunut on, ei ole mitään arkipäivää. Mutta... hänkin on ajan kanssa ja vanhetessaan tullut itsekkäämmäksi (?) tai laiskemmaksi (?) ja alkanut kelaamaan jaksaako taas lähteä istumaan. Pari kertaa vielä kun lähtee niin ehkä rauhoittuu =)
Toinen, joka on diagnosoitu joskus kauan sitten aikoinaan asosiaaliseksi sosiopaatiksi on myös nykyään laskelmoivampi eikä tee niin helposti virheitä. Se EI ole paranemista ja tiedämme miksi hän näin tekee nykyään mutta silti. Myös sosiaalinen paine pienissä ympyröissä joskus pitää "näitä" kurissa jokseenkin.lynett kirjoitti:
Mä en tiedä kuinka monta esim omassa elämässäni pyörinyttä kriminaalia on psykoja ja keskitynkin yleisesti ottaen aina keskusteluissa vähän normimpiin ilmiöihin.
Näillä taparikollisilla se 15 linnareissu ja taas kaiken menetys monesti kyllä myöhemmin herättelee rauhoittumaan. Ei niistä mitään supersankareita tule...vai tuleeko koska moni niistä siirtyy sitten vertaistukipuolelle josta voidaan halutessa vetää "narsistiset johtopäätökset".
En mä tiä lähteekö "heillä" se "parantuminen" siitä että ovat tuominneet ominaisuuksiaan vai siitä...että alkaa vain kyllästyttää samojen virheiden tekeminen eri lopputuloksen toivossa ?
Silloin takana "parantamiselle" on itsekkyys (kuten pitääkin) eikä itse ongelma esim aivoista sillä poistu.
"Jokainen pitää huolen itsestään" - ajattelu vaivaa toisia kärjekkäästi mutta kyllä se ihmisen perusolemuksessa on. Sitä pitäisi vain osata "hallita" jotta ei ota henkeä jokaiselta ärsyttävältä pois.
Mun yks entinen tuttuni oli aika paatunut kriminaali (tuli juuri se ihminen vain mieleeni tästä, en tiedä miksi) eikä koskaan tule "paranemaan". Se mitä istunut on, ei ole mitään arkipäivää. Mutta... hänkin on ajan kanssa ja vanhetessaan tullut itsekkäämmäksi (?) tai laiskemmaksi (?) ja alkanut kelaamaan jaksaako taas lähteä istumaan. Pari kertaa vielä kun lähtee niin ehkä rauhoittuu =)
Toinen, joka on diagnosoitu joskus kauan sitten aikoinaan asosiaaliseksi sosiopaatiksi on myös nykyään laskelmoivampi eikä tee niin helposti virheitä. Se EI ole paranemista ja tiedämme miksi hän näin tekee nykyään mutta silti. Myös sosiaalinen paine pienissä ympyröissä joskus pitää "näitä" kurissa jokseenkin.Ja sen verta vielä jankkaan kun olen innoissani =)... että mulle noi päihdepiirikokemukset oli loistavia.
Muistetaan kuitenkin, että suurin osa kaikesta (!!!) rikollisuudesta liittyy päihteisiin. Kyllä, pettymys ehkä.
Mutta kuinka suuri osa heistä ansaitsisi kaksoisdiagnoosin ?
Helevetin vaikea kenenkään arvioida jos ei saada tätä ihmistä olemaan selvänä pitkän aikaa.
Tällä viittaan myös siihen, että suuri osa päihdeongelmaisista (ei pershäröisistä) ihmisistä on nykyään narsisteja ja psykoja, mitä ikinä.
Mä näin siellä paljon "noiden ihmisten" laskuja ja nousuja sekä heidän inhimillisemmän puolen, välillä esim "hoivaten" jossain LSD laskuissa kun näkivät simpsoneita hitto vie ympäri kämppää ja tärisivät peloissaan.
Okei, mä voin ajatella että se linnaan saattamani kaveri itki itsekkäistä syistä kun menetti vapautensa useiksi vuosiksi mutta kukapa ei siinä vaiheessa sitä tekisi ?
Mä voin ajatella, että sekin mielisteli mua silloin vain siksi että vierailen ja vien röökiä yms. Mitä sitten ?
Tämäkin esimerkkitapaus tuskin vielä on "valmis" ja todennäköisesti toistaa vielä virheensä ja saa taas kakkua =).... mutta...10 vuoden aikana hänessäkin on tapahtunut ajattelussa muutoksia. Tekeekö se hänestä "normaalin" ?
Ei kait mutta mun ihmiskäsitys onkin laajempi kuin monilla ulkoistajilla. Johtuu kokemuksista joita joiden pitää vain käydä läpi että tajuaa.
Sitä paitsi kuka haluaisi että meidät kaikki tasapäistettäisiin normiksi ?
Pitäiskö mun tai noiden mun kavereiden/tuttujen kokea huonommuutta ?
Maybe next life....- LK
lynett kirjoitti:
Ja sen verta vielä jankkaan kun olen innoissani =)... että mulle noi päihdepiirikokemukset oli loistavia.
Muistetaan kuitenkin, että suurin osa kaikesta (!!!) rikollisuudesta liittyy päihteisiin. Kyllä, pettymys ehkä.
Mutta kuinka suuri osa heistä ansaitsisi kaksoisdiagnoosin ?
Helevetin vaikea kenenkään arvioida jos ei saada tätä ihmistä olemaan selvänä pitkän aikaa.
Tällä viittaan myös siihen, että suuri osa päihdeongelmaisista (ei pershäröisistä) ihmisistä on nykyään narsisteja ja psykoja, mitä ikinä.
Mä näin siellä paljon "noiden ihmisten" laskuja ja nousuja sekä heidän inhimillisemmän puolen, välillä esim "hoivaten" jossain LSD laskuissa kun näkivät simpsoneita hitto vie ympäri kämppää ja tärisivät peloissaan.
Okei, mä voin ajatella että se linnaan saattamani kaveri itki itsekkäistä syistä kun menetti vapautensa useiksi vuosiksi mutta kukapa ei siinä vaiheessa sitä tekisi ?
Mä voin ajatella, että sekin mielisteli mua silloin vain siksi että vierailen ja vien röökiä yms. Mitä sitten ?
Tämäkin esimerkkitapaus tuskin vielä on "valmis" ja todennäköisesti toistaa vielä virheensä ja saa taas kakkua =).... mutta...10 vuoden aikana hänessäkin on tapahtunut ajattelussa muutoksia. Tekeekö se hänestä "normaalin" ?
Ei kait mutta mun ihmiskäsitys onkin laajempi kuin monilla ulkoistajilla. Johtuu kokemuksista joita joiden pitää vain käydä läpi että tajuaa.
Sitä paitsi kuka haluaisi että meidät kaikki tasapäistettäisiin normiksi ?
Pitäiskö mun tai noiden mun kavereiden/tuttujen kokea huonommuutta ?
Maybe next life...."Mutta kuinka suuri osa heistä ansaitsisi kaksoisdiagnoosin ?
Helevetin vaikea kenenkään arvioida jos ei saada tätä ihmistä olemaan selvänä pitkän aikaa."
No siis tätä tahdon vähän spekuloida kun tämähän on oikeasti ongelma. Päihteet voivat aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia jotka eivät diagnostisesti ole persoonallisuushäiriöitä. Tämän takia on tosiaan aika hankala sanoa jos toinen ei ole selvinpäin (käytännön kannalta sillä ei tosin ole mitään väliä johtuuko se persoonallisuus päihteistä vai muusta muuten, mutta hoidon kannalta on). Että tuleeko epäsosiaalisuus päihteidenkäytöstä vai johtuuko päihteidenkäyttö epäsosiaalisuudesta. Kuitenkin ilmeisesti näin ajatellaan että 80% korvaushoidossa käyvistä omaa B-luokan persoonallisuushäiriön (ja harvat näistä tosin ovat narsisteja, epäsosiaalisia ja epävakaita käsittääkseni enimmäkseen).
Toki persoonallisuushäiriöiden diagnostiikka on vaan tapa lajitella ihmisiä, se ei tarkoita että ihmiset kehittyisivät niiden kuvausten mukaan vaan kaikenlaisia persoonallisuuksia löytyy. Olen itse myös sillä kannalla että persoonallisuushäiriö ei ole niinkun 'huonommuutta' vaan enemmän kyse on siitä että se aiheuttaa ongelmia joko ihmiselle itselleen tai ympäristölle ja näistä ongelmista yleensä tahdotaan eroon. Voisi ajatella että kun nämä ongelmat ovat siedettävällä tasolla, on parantunut.
Jotenkin kun lukee esim. psykiatriaa tulee kuva että ihmiset ovat siististi erilaisissa ryhmissä mutta sitten kun katsoo ihmisiä niin ei se olekaan kovin selkeää enää.
- LK
""Jokainen pitää huolen itsestään" - ajattelu vaivaa toisia kärjekkäästi mutta kyllä se ihmisen perusolemuksessa on. Sitä pitäisi vain osata "hallita" jotta ei ota henkeä jokaiselta ärsyttävältä pois."
Joo, siis pohjimmiltaanhan jokainen kyllä pitää huolen itsestään ja yhteiskuntakin on niin rakennettu ja kaikkea. Varmaan se ero on lähinnä siinä että tekeekö sitä niinkun välittömän edun vai niinkun pitemmäntähtäimen mukaan. Ja tekeekö tietoisesti vai tiedostamatta. Että korjaan sen verran sanomisiani että en tarkoittanut että tuo olisi jotenkin sairaalloinen ajatus.
Itse uskon että kaikki mitä ihminen (tai eläin) tekee on puhtaasti oman edun vuoksi, mutta joskus aika monimutkaisilla ja tiedostamattomilla tavoilla. Mutta sitä on aika vaikea kyllä näyttää toteen.Hjyvä vastaus, ei lisättävää =)
Edun vaaliminen pitää erottaa edun vaalimisesta sen kustannuksella että vie toiselta edun pois. Mutta, sitäkin tapahtuu ihan "tavisten" keskellä mutta kun se ominaisuus on itsestä niin ulkoistettu että... että...ihan heikompia hirrrrrvittää !
=)
Kun huolehtii työstään, perheestään, kumppanistaan, kaikessa on takana myös itsekkyyttä, ei se sen pelottavampaa ole. Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa.- 17+17=
lynett kirjoitti:
Hjyvä vastaus, ei lisättävää =)
Edun vaaliminen pitää erottaa edun vaalimisesta sen kustannuksella että vie toiselta edun pois. Mutta, sitäkin tapahtuu ihan "tavisten" keskellä mutta kun se ominaisuus on itsestä niin ulkoistettu että... että...ihan heikompia hirrrrrvittää !
=)
Kun huolehtii työstään, perheestään, kumppanistaan, kaikessa on takana myös itsekkyyttä, ei se sen pelottavampaa ole. Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa."Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa"
Näinhän se menee...nykyään huomataan paremmin...
Mutta sinulle Lynet heittäisin yhden kysymyksen/tai kuulisin vaan mielipiteesi/millaisia ajatuksia sinulle herää tästä...
asiasta joka ajoittain myös "vaivaa" minua...
Veljeni on narkomaani, päihteiden väärinkäyttäjä, ollut ikänsä, istunut linnassakin...
Emme ole aikuisiällä, kotoa lähdön jälkeen kunnolla tavanneet kuin kerran...hän asuu Tukoholmassa...viitisen vuotta sitten äitini hautajaisten yhteydessä...meillä on kolme päivää aikaa viettää yhdessä...
Puhe toki kääntyi myös lapsuuden perheeseen, äitiin joka oli ainut vanhempi...mutta minua kyllä hämmensi, kun hän muisti lapsuutensa, äidinkin hyvin toisenlaisena...hänellä oli ollut kertomansa mukaan suht. normaali lapsuus...
Kun minä taas muistan lapsuutemme hyvin toisella tapaa...
että lähinnä keskustelu aiheesta tyrehtyi siihen...kuuntelin vain hämmentyneenä miettien...että Täh...
No aikuisina olemme eläneet tosiaan kuitenkin pikkusen erilaista elämää jos niin voi sanoa...
minut voi lukea jonkinlaiseksi "selviytyjäksi" jos kriteerinä pitää, työtä, ammatin oman toimeentulon hankkimista tms. ulkoisia merkkejä, taloa ja tavaraa, perhettä...
kun taas hänen omaisuutensa mahtuu jenkkikassiin ja elanto hankittu erilaisilla hanttihommilla ja rötöstelyllä, välillä ollen linnassa, välillä päihdehoitolaitoksissa...eläkkeelle pääsi 54v
pakostakin mietin...normi lapsuus ja kuitenkin.. - LK
lynett kirjoitti:
Hjyvä vastaus, ei lisättävää =)
Edun vaaliminen pitää erottaa edun vaalimisesta sen kustannuksella että vie toiselta edun pois. Mutta, sitäkin tapahtuu ihan "tavisten" keskellä mutta kun se ominaisuus on itsestä niin ulkoistettu että... että...ihan heikompia hirrrrrvittää !
=)
Kun huolehtii työstään, perheestään, kumppanistaan, kaikessa on takana myös itsekkyyttä, ei se sen pelottavampaa ole. Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa." Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa."
Minä lasken tuonkin itsekkyydeksi siinä mielessä että siinä (usein) tyydytetään jotain omaa psyykkistä tarvetta välittömän edun periaatteella ja tiedostamatta. Mutta niistä omista tarpeista sekin lähtee vaikka se oma tarve olisikin tyydyttää toisten tarpeet tai miellyttää tms. Usein tommoisesta sitten valitetaan jälkikäteen ikäänkuin se valittu toiminta olisi ollut jonkun toisen päätettävissä. - 14+18=32
LK kirjoitti:
" Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa."
Minä lasken tuonkin itsekkyydeksi siinä mielessä että siinä (usein) tyydytetään jotain omaa psyykkistä tarvetta välittömän edun periaatteella ja tiedostamatta. Mutta niistä omista tarpeista sekin lähtee vaikka se oma tarve olisikin tyydyttää toisten tarpeet tai miellyttää tms. Usein tommoisesta sitten valitetaan jälkikäteen ikäänkuin se valittu toiminta olisi ollut jonkun toisen päätettävissä."siinä (usein) tyydytetään jotain omaa psyykkistä tarvetta välittömän edun periaatteella ja tiedostamatta."
kyllä tunnistan tuon...yrtitin tyydyttää omaa rakkauden ja arvostuksen tarvettani...tuolla tapaa muuntamalla oman alkuperäisen tarpeeni toiseksi/enemmän hyväksyttäväksi?...
"vaikka se oma tarve olisikin tyydyttää toisten tarpeet tai miellyttää tms"
"Usein tommoisesta sitten valitetaan jälkikäteen ikäänkuin se valittu toiminta olisi ollut jonkun toisen päätettävissä"
Noh, en minä nyt ketään varsinaisesti syytä, että minusta tuli sellainen(LR)..
.jotenkin vaan itse valitsin sen jonkinlaiseksi selvitymiskeinoksi...hallita itseäni ja elämääni...
Nykyään sitten, kun ei ole enää ketään...
jota pitäisi miellyttää, jolle pitäisi olla "kiltti"...joka talloisi kasvojani...
niin pakostakin joutuu miettimään...miten muulla tavoin voisin elää...
ilman tuota LR ominaisuutta...tai ainakin niin, etten enää lankeaisi samoihin käytöstapoihin...
Tarve muuttua...elää toisin
on syntynyt minussa itsessäni...itsekkyyttä? pahanlaatuistako? 17+17= kirjoitti:
"Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa"
Näinhän se menee...nykyään huomataan paremmin...
Mutta sinulle Lynet heittäisin yhden kysymyksen/tai kuulisin vaan mielipiteesi/millaisia ajatuksia sinulle herää tästä...
asiasta joka ajoittain myös "vaivaa" minua...
Veljeni on narkomaani, päihteiden väärinkäyttäjä, ollut ikänsä, istunut linnassakin...
Emme ole aikuisiällä, kotoa lähdön jälkeen kunnolla tavanneet kuin kerran...hän asuu Tukoholmassa...viitisen vuotta sitten äitini hautajaisten yhteydessä...meillä on kolme päivää aikaa viettää yhdessä...
Puhe toki kääntyi myös lapsuuden perheeseen, äitiin joka oli ainut vanhempi...mutta minua kyllä hämmensi, kun hän muisti lapsuutensa, äidinkin hyvin toisenlaisena...hänellä oli ollut kertomansa mukaan suht. normaali lapsuus...
Kun minä taas muistan lapsuutemme hyvin toisella tapaa...
että lähinnä keskustelu aiheesta tyrehtyi siihen...kuuntelin vain hämmentyneenä miettien...että Täh...
No aikuisina olemme eläneet tosiaan kuitenkin pikkusen erilaista elämää jos niin voi sanoa...
minut voi lukea jonkinlaiseksi "selviytyjäksi" jos kriteerinä pitää, työtä, ammatin oman toimeentulon hankkimista tms. ulkoisia merkkejä, taloa ja tavaraa, perhettä...
kun taas hänen omaisuutensa mahtuu jenkkikassiin ja elanto hankittu erilaisilla hanttihommilla ja rötöstelyllä, välillä ollen linnassa, välillä päihdehoitolaitoksissa...eläkkeelle pääsi 54v
pakostakin mietin...normi lapsuus ja kuitenkin..Mä uskon siihen, että "samoista oloista" tulevat lapset eivät kehity samanlaisiksi. On noita perintötekijöitä, ympäristön muuttujia ja eri muut piirit jne jne.
Yleensä jos perhe on häiriintynyt jollain tapaa, kuvainnollisesti yhdestä tulee alkkis, toisesta LR ja kolmannesta narsisti eikä se estä sitä, että yhdestä tulee "normi".
Mun siskosta (4 v vanhempi) tuli sellainen "nössykkä" joka ei ole tehnyt töitäkään periaatteessa koskaan ja on toisten hoidettavana ikään kuin. Itse taas olin jo reilusti alaikäisenä ekassa duunissa (jos ei lehtienjakoa lasketa 10 veenä =) ), perustin yrityksen parikymppisenä ja olen se "selviytyjä" mutta vaikka mäkin olen kyytiä elämässäni saanut, olen meistä se "vahvempi".
Mä en jää tuleen makaan tai ole tuulien kaadettavissa ollut ja siskoni totesi siihen kerran että "helppohan se on sun sanoa kun olet tuollainen". Joo...
Eli hän oli suurin piirtein siis jo fatalistisesti päättänyt ettei hänen elämästään sen kummempia tule kun ei ole "valmiiksi tällainen".
Hieman kyllä teki mieli sanoa, että luuletko munkaan saaneen mitään ilmaiseksi ja ettei elämä aina ole helppoa mutta annoinpa sitten olla.
Hän on kyllä päihdeongelmainen kuten minäkin mutta eri tavalla, ei mene niin överiksi kuin mulla. Kaikki juopot tai narkkarit kun eivät vastaa stereotyyppiä vaan itse asiassa muistaakseni noin 75 % alkoholisteistakin on ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä kuten minäkin, eli nk toiminnallisia narkkareita.
Sun veljes kuulostaa ihan mun ekalta tai "nykyiseltä" ukolta, sellaiselta joka vaeltaa koko elämänsä kun taas esim itse olen kuitenkin kaikesta huolimatta turvallisuudenhakuinen jos ajatellaan mammonaa. Oma kämppä jne.
Mutta tuli tuosta veljestäsi vain mieleen asiasta mitään sen kummemmin tietämättä, että toiset eivät vain kohtaa menneitä (käsitin että teillä on kotona ollut "jännää") tai halua niitä käsitellä vaan vaeltavat elämän läpi kiinnittymättä mihinkään. Sitä itsessään voisi jo pitää häiriönä mutta mun mielestä se olisi jo liioittelua.
Mun "nykyinen narsisti" on vähän samanlainen kuin kuvasit mutta kyllä se tän n 5 vuoden aikana on välillä jopa hieman avautunut ja tuonut totuutta vanhemmistaan julki, lähinnä ehkä viime vuoden aikana. Yleensä hän pää pystyssä ja kovin ylivakuuttelevasti kehui vanhempiaan vaikka itsekin näin jo melkein ensisilmäykseltä (äidistä) ettei kaikki ole ihan niin kuin on antanut ymmärtää.
Toiset vain näkevät tai haluavat nähdä asiat ja menneet...toisin =)
Pitää kuitenkin muistaa addiktien kanssa, että heidän maailmankuvansa ja koko ajattelumalli on todella vääristynyt. Se ei ole totuudenmukainen kuin ehkä ajoittain pikku-morkkiksissa mutta itsekin olen huomannut "repsukausina" että muutun täysin ihmisenä. Pitkään kun on selvänä tai vähemmän sekaisin ;) niin ajattelu jo kirkastuu ja sitä miettii mitä helevettiä sitä onkaan funtsinut. SItä oikeasti voi istua ja miettiä että miten olen ikinäikinäikinä voinut pitää sitä tai tätä hyvänä ideana tai voinut joutua sellaiseen tai tuollaiseen tilanteeseen.
Näin se vain menee.
Siperia opettaa jos ei lämpimämpi riitä =)
Ps. jotkut myös maagisesti haluavat ylläpitää tuollaista kuvaamaasi elämäntyyliä "vapauden" nimissä. Mm addiktit monesti tai melkein aina kuvittelevat huumassaan (minäkin) olevansa vapaita vaikka he nimenomaan päinvastoin ovat koko ajan siinä vankilassaan. Se vapaus on harha johon on pakko uskoa.LK kirjoitti:
" Kun ei osaa huolehtia itselleen tärkeistä elämän pilareista, se ei ole samalla tavalla itsekkyyttä vaan itsensä laiminlyömistä ja joskus tuntuu että ihmiset ei tätä huomaa."
Minä lasken tuonkin itsekkyydeksi siinä mielessä että siinä (usein) tyydytetään jotain omaa psyykkistä tarvetta välittömän edun periaatteella ja tiedostamatta. Mutta niistä omista tarpeista sekin lähtee vaikka se oma tarve olisikin tyydyttää toisten tarpeet tai miellyttää tms. Usein tommoisesta sitten valitetaan jälkikäteen ikäänkuin se valittu toiminta olisi ollut jonkun toisen päätettävissä.LK : Toi on kyllä totta, että vääristä syistä tehdyt valinnat tai psyykkisen kestämättömyyden vuoksi tehdyt teot ovat "itsekkäitä" mutta monesti kun lukee ihmisten juttuja, tulee myös toinen puoli mieleen ;
itsetuhoisesti oman elämänsä suhteen käyttäytyvä ihminen (huonot suhteet, addiktiot, mitä vain) tekee vääriä ratkaisuja kuten vaikka jättää muijansa, pettää tai jotain koska hän "vaeltaa tunteiltaan" eikä siinä välttämättä ole mitään oikeasti tietoista.
Oli kyse sitten psyykkisestä vaivasta tai vaikka addiktioista, ne ohjaavat ihmisen mieltä kyllä.
Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista.
Ymmärrän pointtisi toiselta puolen mutta itse hain tuota ylläolevaa lausetta lähinnä.14+18=32 kirjoitti:
"siinä (usein) tyydytetään jotain omaa psyykkistä tarvetta välittömän edun periaatteella ja tiedostamatta."
kyllä tunnistan tuon...yrtitin tyydyttää omaa rakkauden ja arvostuksen tarvettani...tuolla tapaa muuntamalla oman alkuperäisen tarpeeni toiseksi/enemmän hyväksyttäväksi?...
"vaikka se oma tarve olisikin tyydyttää toisten tarpeet tai miellyttää tms"
"Usein tommoisesta sitten valitetaan jälkikäteen ikäänkuin se valittu toiminta olisi ollut jonkun toisen päätettävissä"
Noh, en minä nyt ketään varsinaisesti syytä, että minusta tuli sellainen(LR)..
.jotenkin vaan itse valitsin sen jonkinlaiseksi selvitymiskeinoksi...hallita itseäni ja elämääni...
Nykyään sitten, kun ei ole enää ketään...
jota pitäisi miellyttää, jolle pitäisi olla "kiltti"...joka talloisi kasvojani...
niin pakostakin joutuu miettimään...miten muulla tavoin voisin elää...
ilman tuota LR ominaisuutta...tai ainakin niin, etten enää lankeaisi samoihin käytöstapoihin...
Tarve muuttua...elää toisin
on syntynyt minussa itsessäni...itsekkyyttä? pahanlaatuistako?Musta on jännä piirre tuossa Älärrässä, että ihminen hakee hyväksyntää ja rakkautta nimenomaan sellaiselta ihmiseltä joka sitä ei kykene sillä hetkellä ainakaan antamaan.
Eli jos esim kotioloissa on oppinut sen selviytymistavakseen, sitä noudataaa läpielämän ja siksi heidän on vaikea kestää sitä kun eivät saa toista "toimimaan".
Että mikä ihme mussa on vikana kun tuokaan ei rakasta minua tai arvosta kaikkea tätä "rakkauttani" ja mitä perheen eteen teen.
Sä olet valinnut selviytymiskeinoksi juuri sen tavan, joka on silloin helpottanut eikä siitä pidä kenenkään ottaa syyllisyyttä. Vastuuta voi ottaa kun on valmis vaikka yleensä sitä ennen ehtiikin tapahtua kaikkea pahaa mutta niin tapahtuu kaikille muillekin joten sikäli olisi optimaalisti osata ottaa se voimavara käyttöönsä.
Kuten sanoin aiemminkin, olet saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden löytäessäsi "ongelmasi" (ihan yleismaallisen ja normaalin sellaisen) koska sitä kautta saat mahdollisuuden (jota ei kaikille tule) "parantua".
LR:ssä on se jännä puoli myöskin, että vaikka he kammoavat epäjärjestystä, arvaamattomuutta, rakkaudettomuutta (ja vaikka sitä olisikin se ei kelpaa tai se nähdään väärin) jne... he nimenomaan tuntevat elävänsä näiden vaikeuksien kautta ja se lienee usein tottumuskysymys ?
Muuten ei tunne olevansa elossa, tarpeellinen, rakastava, jotain ?
"Tarve muuttua...elää toisin
on syntynyt minussa itsessäni...itsekkyyttä? pahanlaatuistako? "
Mä en edes vastaa tuohon ja saat arvata miksi.
Okei... EI TOD !- A
lynett kirjoitti:
Mä uskon siihen, että "samoista oloista" tulevat lapset eivät kehity samanlaisiksi. On noita perintötekijöitä, ympäristön muuttujia ja eri muut piirit jne jne.
Yleensä jos perhe on häiriintynyt jollain tapaa, kuvainnollisesti yhdestä tulee alkkis, toisesta LR ja kolmannesta narsisti eikä se estä sitä, että yhdestä tulee "normi".
Mun siskosta (4 v vanhempi) tuli sellainen "nössykkä" joka ei ole tehnyt töitäkään periaatteessa koskaan ja on toisten hoidettavana ikään kuin. Itse taas olin jo reilusti alaikäisenä ekassa duunissa (jos ei lehtienjakoa lasketa 10 veenä =) ), perustin yrityksen parikymppisenä ja olen se "selviytyjä" mutta vaikka mäkin olen kyytiä elämässäni saanut, olen meistä se "vahvempi".
Mä en jää tuleen makaan tai ole tuulien kaadettavissa ollut ja siskoni totesi siihen kerran että "helppohan se on sun sanoa kun olet tuollainen". Joo...
Eli hän oli suurin piirtein siis jo fatalistisesti päättänyt ettei hänen elämästään sen kummempia tule kun ei ole "valmiiksi tällainen".
Hieman kyllä teki mieli sanoa, että luuletko munkaan saaneen mitään ilmaiseksi ja ettei elämä aina ole helppoa mutta annoinpa sitten olla.
Hän on kyllä päihdeongelmainen kuten minäkin mutta eri tavalla, ei mene niin överiksi kuin mulla. Kaikki juopot tai narkkarit kun eivät vastaa stereotyyppiä vaan itse asiassa muistaakseni noin 75 % alkoholisteistakin on ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä kuten minäkin, eli nk toiminnallisia narkkareita.
Sun veljes kuulostaa ihan mun ekalta tai "nykyiseltä" ukolta, sellaiselta joka vaeltaa koko elämänsä kun taas esim itse olen kuitenkin kaikesta huolimatta turvallisuudenhakuinen jos ajatellaan mammonaa. Oma kämppä jne.
Mutta tuli tuosta veljestäsi vain mieleen asiasta mitään sen kummemmin tietämättä, että toiset eivät vain kohtaa menneitä (käsitin että teillä on kotona ollut "jännää") tai halua niitä käsitellä vaan vaeltavat elämän läpi kiinnittymättä mihinkään. Sitä itsessään voisi jo pitää häiriönä mutta mun mielestä se olisi jo liioittelua.
Mun "nykyinen narsisti" on vähän samanlainen kuin kuvasit mutta kyllä se tän n 5 vuoden aikana on välillä jopa hieman avautunut ja tuonut totuutta vanhemmistaan julki, lähinnä ehkä viime vuoden aikana. Yleensä hän pää pystyssä ja kovin ylivakuuttelevasti kehui vanhempiaan vaikka itsekin näin jo melkein ensisilmäykseltä (äidistä) ettei kaikki ole ihan niin kuin on antanut ymmärtää.
Toiset vain näkevät tai haluavat nähdä asiat ja menneet...toisin =)
Pitää kuitenkin muistaa addiktien kanssa, että heidän maailmankuvansa ja koko ajattelumalli on todella vääristynyt. Se ei ole totuudenmukainen kuin ehkä ajoittain pikku-morkkiksissa mutta itsekin olen huomannut "repsukausina" että muutun täysin ihmisenä. Pitkään kun on selvänä tai vähemmän sekaisin ;) niin ajattelu jo kirkastuu ja sitä miettii mitä helevettiä sitä onkaan funtsinut. SItä oikeasti voi istua ja miettiä että miten olen ikinäikinäikinä voinut pitää sitä tai tätä hyvänä ideana tai voinut joutua sellaiseen tai tuollaiseen tilanteeseen.
Näin se vain menee.
Siperia opettaa jos ei lämpimämpi riitä =)
Ps. jotkut myös maagisesti haluavat ylläpitää tuollaista kuvaamaasi elämäntyyliä "vapauden" nimissä. Mm addiktit monesti tai melkein aina kuvittelevat huumassaan (minäkin) olevansa vapaita vaikka he nimenomaan päinvastoin ovat koko ajan siinä vankilassaan. Se vapaus on harha johon on pakko uskoa.Kiitos kirjoituksestasi.
- A
lynett kirjoitti:
LK : Toi on kyllä totta, että vääristä syistä tehdyt valinnat tai psyykkisen kestämättömyyden vuoksi tehdyt teot ovat "itsekkäitä" mutta monesti kun lukee ihmisten juttuja, tulee myös toinen puoli mieleen ;
itsetuhoisesti oman elämänsä suhteen käyttäytyvä ihminen (huonot suhteet, addiktiot, mitä vain) tekee vääriä ratkaisuja kuten vaikka jättää muijansa, pettää tai jotain koska hän "vaeltaa tunteiltaan" eikä siinä välttämättä ole mitään oikeasti tietoista.
Oli kyse sitten psyykkisestä vaivasta tai vaikka addiktioista, ne ohjaavat ihmisen mieltä kyllä.
Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista.
Ymmärrän pointtisi toiselta puolen mutta itse hain tuota ylläolevaa lausetta lähinnä.> Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia ...
... kulkee kohti kuolemaa. - 5+2=7
lynett kirjoitti:
Mä uskon siihen, että "samoista oloista" tulevat lapset eivät kehity samanlaisiksi. On noita perintötekijöitä, ympäristön muuttujia ja eri muut piirit jne jne.
Yleensä jos perhe on häiriintynyt jollain tapaa, kuvainnollisesti yhdestä tulee alkkis, toisesta LR ja kolmannesta narsisti eikä se estä sitä, että yhdestä tulee "normi".
Mun siskosta (4 v vanhempi) tuli sellainen "nössykkä" joka ei ole tehnyt töitäkään periaatteessa koskaan ja on toisten hoidettavana ikään kuin. Itse taas olin jo reilusti alaikäisenä ekassa duunissa (jos ei lehtienjakoa lasketa 10 veenä =) ), perustin yrityksen parikymppisenä ja olen se "selviytyjä" mutta vaikka mäkin olen kyytiä elämässäni saanut, olen meistä se "vahvempi".
Mä en jää tuleen makaan tai ole tuulien kaadettavissa ollut ja siskoni totesi siihen kerran että "helppohan se on sun sanoa kun olet tuollainen". Joo...
Eli hän oli suurin piirtein siis jo fatalistisesti päättänyt ettei hänen elämästään sen kummempia tule kun ei ole "valmiiksi tällainen".
Hieman kyllä teki mieli sanoa, että luuletko munkaan saaneen mitään ilmaiseksi ja ettei elämä aina ole helppoa mutta annoinpa sitten olla.
Hän on kyllä päihdeongelmainen kuten minäkin mutta eri tavalla, ei mene niin överiksi kuin mulla. Kaikki juopot tai narkkarit kun eivät vastaa stereotyyppiä vaan itse asiassa muistaakseni noin 75 % alkoholisteistakin on ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä kuten minäkin, eli nk toiminnallisia narkkareita.
Sun veljes kuulostaa ihan mun ekalta tai "nykyiseltä" ukolta, sellaiselta joka vaeltaa koko elämänsä kun taas esim itse olen kuitenkin kaikesta huolimatta turvallisuudenhakuinen jos ajatellaan mammonaa. Oma kämppä jne.
Mutta tuli tuosta veljestäsi vain mieleen asiasta mitään sen kummemmin tietämättä, että toiset eivät vain kohtaa menneitä (käsitin että teillä on kotona ollut "jännää") tai halua niitä käsitellä vaan vaeltavat elämän läpi kiinnittymättä mihinkään. Sitä itsessään voisi jo pitää häiriönä mutta mun mielestä se olisi jo liioittelua.
Mun "nykyinen narsisti" on vähän samanlainen kuin kuvasit mutta kyllä se tän n 5 vuoden aikana on välillä jopa hieman avautunut ja tuonut totuutta vanhemmistaan julki, lähinnä ehkä viime vuoden aikana. Yleensä hän pää pystyssä ja kovin ylivakuuttelevasti kehui vanhempiaan vaikka itsekin näin jo melkein ensisilmäykseltä (äidistä) ettei kaikki ole ihan niin kuin on antanut ymmärtää.
Toiset vain näkevät tai haluavat nähdä asiat ja menneet...toisin =)
Pitää kuitenkin muistaa addiktien kanssa, että heidän maailmankuvansa ja koko ajattelumalli on todella vääristynyt. Se ei ole totuudenmukainen kuin ehkä ajoittain pikku-morkkiksissa mutta itsekin olen huomannut "repsukausina" että muutun täysin ihmisenä. Pitkään kun on selvänä tai vähemmän sekaisin ;) niin ajattelu jo kirkastuu ja sitä miettii mitä helevettiä sitä onkaan funtsinut. SItä oikeasti voi istua ja miettiä että miten olen ikinäikinäikinä voinut pitää sitä tai tätä hyvänä ideana tai voinut joutua sellaiseen tai tuollaiseen tilanteeseen.
Näin se vain menee.
Siperia opettaa jos ei lämpimämpi riitä =)
Ps. jotkut myös maagisesti haluavat ylläpitää tuollaista kuvaamaasi elämäntyyliä "vapauden" nimissä. Mm addiktit monesti tai melkein aina kuvittelevat huumassaan (minäkin) olevansa vapaita vaikka he nimenomaan päinvastoin ovat koko ajan siinä vankilassaan. Se vapaus on harha johon on pakko uskoa."Sun veljes kuulostaa ihan mun ekalta tai "nykyiseltä" ukolta, sellaiselta joka vaeltaa koko elämänsä"
Niin itsekin ajattelen veljeäni tyyliin..."minun kulkuri veljeni Jan"
Elänyt miten elänyt...hengisä vielä kuitenkin...
ja ilmeisesti vieläkin lähes kuuskymppisenä joiltain osin "terveenä", ettei päänuppi kokonaan "lahonnut"...ja fyysiikkakin vielä pelaa...vaikka huumeet tuli kuvioihin jo 14 vee...
Tuolloin kun tapasimme, hän kertoi asuvansa jossain päihdehoito paikassa...jossa oli nollatoleranssi...joutui sen virtsanäytteenkin joka päivä antamaan...
Mutta tosiaan...tuo lapsuuden muistaminen niin erilaisena kyllä hämmentää...muistan aikoinaan kun äiti vielä eli...ja yhteydenpito lapsuuden perheeseen sujui postin välityksellä...
Äiti usein näytti hänen kirjeitään/korttejaan...jotka minun "korviini" kuullostivat imeliltä ja päättyivät aina sanoihin poikasi xxx
mutta tässäkin nyt vain huomaa sen, että lapsetkin valitsevat erilaisia psyykkisiä selvitymiskeinoja koskien itseään...jollain tavalla aikuisena pärjätäkseen elämässä...
ettei ketään/ylensäkään ihmisiä, vaikka heillä olisi samat lähtökohdat tai jokin sama diagnoosi tai samanlaisia ongelmia...voi niputtaa samaan nippuun, että kaikki alkkikset, LR riippuvaiset, narsitit ovat just samanlaisia...tyyliin tunnet yhden, tunnet kaikki...
Kun ihmiset ovat yksilöitä ja elävät kukin omissa maailmoissaan...niillä resursseilla joita heillä on... - 13+10=23
lynett kirjoitti:
Musta on jännä piirre tuossa Älärrässä, että ihminen hakee hyväksyntää ja rakkautta nimenomaan sellaiselta ihmiseltä joka sitä ei kykene sillä hetkellä ainakaan antamaan.
Eli jos esim kotioloissa on oppinut sen selviytymistavakseen, sitä noudataaa läpielämän ja siksi heidän on vaikea kestää sitä kun eivät saa toista "toimimaan".
Että mikä ihme mussa on vikana kun tuokaan ei rakasta minua tai arvosta kaikkea tätä "rakkauttani" ja mitä perheen eteen teen.
Sä olet valinnut selviytymiskeinoksi juuri sen tavan, joka on silloin helpottanut eikä siitä pidä kenenkään ottaa syyllisyyttä. Vastuuta voi ottaa kun on valmis vaikka yleensä sitä ennen ehtiikin tapahtua kaikkea pahaa mutta niin tapahtuu kaikille muillekin joten sikäli olisi optimaalisti osata ottaa se voimavara käyttöönsä.
Kuten sanoin aiemminkin, olet saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden löytäessäsi "ongelmasi" (ihan yleismaallisen ja normaalin sellaisen) koska sitä kautta saat mahdollisuuden (jota ei kaikille tule) "parantua".
LR:ssä on se jännä puoli myöskin, että vaikka he kammoavat epäjärjestystä, arvaamattomuutta, rakkaudettomuutta (ja vaikka sitä olisikin se ei kelpaa tai se nähdään väärin) jne... he nimenomaan tuntevat elävänsä näiden vaikeuksien kautta ja se lienee usein tottumuskysymys ?
Muuten ei tunne olevansa elossa, tarpeellinen, rakastava, jotain ?
"Tarve muuttua...elää toisin
on syntynyt minussa itsessäni...itsekkyyttä? pahanlaatuistako? "
Mä en edes vastaa tuohon ja saat arvata miksi.
Okei... EI TOD !"Musta on jännä piirre tuossa Älärrässä, että ihminen hakee hyväksyntää ja rakkautta nimenomaan sellaiselta ihmiseltä joka sitä ei kykene sillä hetkellä ainakaan antamaan."
Justiin tuotahan se LR nimenomaan on...
en tiedä ehkä jonkinlaista pakonomaista/maagista ajattelua...että kyllä joku ihminen vielä muuttuu/paranee...MINUN vuokseni...kunhan vaan tarpeeksi kauan yritän...
"he nimenomaan tuntevat elävänsä näiden vaikeuksien kautta ja se lienee usein tottumuskysymys ?"
niin minäkin ny 50 iässä, kun katselen mennyttä elämääni...niin noinhan se pääpiirteissään on mennyt...
nyt kun seurustelen ihmisen kanssa...jonka elämään ei "niin suuret ongelmat " ole koskaan kuuluneet...niin minun on kieltämättä vieläkin vaikea tottua, että asiat on suurin piirtein niinkuin ne on...
Hän tulee kuten on sovittu, menot/asiat sujuvat/ suunitelmien mukaan..."oma roolini" kaiken järjestäjänä/huolehtijana on pikkusen hakusessa...tunnen itseni joskus toimettomaksi...
mutta pikku hiljaa...minäkin alan tottua...vain nauttimaan kaikesta mitä elämä eteen tuo...ilman että minun pitää kaikkea itse huolehtia ja varmistaa...saan vihdoinkin ns.olla ja levätä... - 12+5=17
lynett kirjoitti:
LK : Toi on kyllä totta, että vääristä syistä tehdyt valinnat tai psyykkisen kestämättömyyden vuoksi tehdyt teot ovat "itsekkäitä" mutta monesti kun lukee ihmisten juttuja, tulee myös toinen puoli mieleen ;
itsetuhoisesti oman elämänsä suhteen käyttäytyvä ihminen (huonot suhteet, addiktiot, mitä vain) tekee vääriä ratkaisuja kuten vaikka jättää muijansa, pettää tai jotain koska hän "vaeltaa tunteiltaan" eikä siinä välttämättä ole mitään oikeasti tietoista.
Oli kyse sitten psyykkisestä vaivasta tai vaikka addiktioista, ne ohjaavat ihmisen mieltä kyllä.
Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista.
Ymmärrän pointtisi toiselta puolen mutta itse hain tuota ylläolevaa lausetta lähinnä."itsetuhoisesti oman elämänsä suhteen käyttäytyvä ihminen (huonot suhteet, addiktiot, mitä vain) tekee vääriä ratkaisuja kuten vaikka jättää muijansa, pettää tai jotain koska hän "vaeltaa tunteiltaan" eikä siinä välttämättä ole mitään oikeasti tietoista"
Ajattelisin...että tuossa on kyse kuitenkin siitä oman itsensä kieltämisestä/kohtaamattomuudesta, sellaisena kuin on...
ei uskalla katsoa itseään...se oma häpeä on niin massiivista, tunteet niin kipeitä...että mieluusti syitä ja sysiä etsitään ulkopuolelta...tai turvaudutaan addiktioon...päihteet, seksi, alati vaihtuvat kumppanit, toisten puolesta eläminen yms.
jotka tuovat hetken helpotusta...
moni "rakastaa" toista enemmän kuin itseään...
vaikka sanakin sanoo...rakasta lähimmäistä NIINKUIN ITSEÄSI...
Miten voi rakastaa ja arvostaa toista jos ei rakasta ja arvosta itseään...tuo NIINKUIN...
tarkoittaa, että kohtelemme toista tavallaan yhtä huonosti kuin itseämme...
"rakastamme" samoin kuin itseämme...emme koe ansaitsevamme
"parempaa"...
niin emme anna toisellekkaan mitään enempää kuin mitä meillä itsellä on...
vaikka ollaankin narsismi palstalla...
niin peräänkuulutan kyllä tietynlaista itsekkyyttä...että se "maailman parantaminen" ja rakastamisen opettelu...kannattaa aina aloittaa ensin itsestä... - LK
lynett kirjoitti:
LK : Toi on kyllä totta, että vääristä syistä tehdyt valinnat tai psyykkisen kestämättömyyden vuoksi tehdyt teot ovat "itsekkäitä" mutta monesti kun lukee ihmisten juttuja, tulee myös toinen puoli mieleen ;
itsetuhoisesti oman elämänsä suhteen käyttäytyvä ihminen (huonot suhteet, addiktiot, mitä vain) tekee vääriä ratkaisuja kuten vaikka jättää muijansa, pettää tai jotain koska hän "vaeltaa tunteiltaan" eikä siinä välttämättä ole mitään oikeasti tietoista.
Oli kyse sitten psyykkisestä vaivasta tai vaikka addiktioista, ne ohjaavat ihmisen mieltä kyllä.
Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista.
Ymmärrän pointtisi toiselta puolen mutta itse hain tuota ylläolevaa lausetta lähinnä."Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista."
Siis minä yhdistän sen itsekkyyden tähän jommalla kummalla kahdesta tavasta. Joko:
a) Ihminen pyrkii vahingoittamaan itseään jonkin psyykkisen tarpeensa täyttämiseksi (näitä on, mutta ei sinällään liity narsismiin). Esim. sen sisäisen "Minä en ole ansainnut mitään hyvää" ajatuksen täyttämiseksi tms. Esim. läheisriippuvuus tai passiivis-agressiivinen persoonallisuus
tai
b) Ihminen toimii impulsiivisesti välittömän edun mukaan ja tuhoisuus tulee lähinnä sivutuotteena siitä että ei ole kärsivällisyyttä huomioida pitkän tähtäimen etuja. (Esim. psykopatia, adhd).
Toki siis kumpikaan käytös ei vaadi mitään psykiatrista diagnoosia että niitä voisi harrastaa, mutta nuo on nyt esimerkkeinä ryhmistä mille ne on tyypillisiä. - 12+11=23
lynett kirjoitti:
Mä uskon siihen, että "samoista oloista" tulevat lapset eivät kehity samanlaisiksi. On noita perintötekijöitä, ympäristön muuttujia ja eri muut piirit jne jne.
Yleensä jos perhe on häiriintynyt jollain tapaa, kuvainnollisesti yhdestä tulee alkkis, toisesta LR ja kolmannesta narsisti eikä se estä sitä, että yhdestä tulee "normi".
Mun siskosta (4 v vanhempi) tuli sellainen "nössykkä" joka ei ole tehnyt töitäkään periaatteessa koskaan ja on toisten hoidettavana ikään kuin. Itse taas olin jo reilusti alaikäisenä ekassa duunissa (jos ei lehtienjakoa lasketa 10 veenä =) ), perustin yrityksen parikymppisenä ja olen se "selviytyjä" mutta vaikka mäkin olen kyytiä elämässäni saanut, olen meistä se "vahvempi".
Mä en jää tuleen makaan tai ole tuulien kaadettavissa ollut ja siskoni totesi siihen kerran että "helppohan se on sun sanoa kun olet tuollainen". Joo...
Eli hän oli suurin piirtein siis jo fatalistisesti päättänyt ettei hänen elämästään sen kummempia tule kun ei ole "valmiiksi tällainen".
Hieman kyllä teki mieli sanoa, että luuletko munkaan saaneen mitään ilmaiseksi ja ettei elämä aina ole helppoa mutta annoinpa sitten olla.
Hän on kyllä päihdeongelmainen kuten minäkin mutta eri tavalla, ei mene niin överiksi kuin mulla. Kaikki juopot tai narkkarit kun eivät vastaa stereotyyppiä vaan itse asiassa muistaakseni noin 75 % alkoholisteistakin on ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä kuten minäkin, eli nk toiminnallisia narkkareita.
Sun veljes kuulostaa ihan mun ekalta tai "nykyiseltä" ukolta, sellaiselta joka vaeltaa koko elämänsä kun taas esim itse olen kuitenkin kaikesta huolimatta turvallisuudenhakuinen jos ajatellaan mammonaa. Oma kämppä jne.
Mutta tuli tuosta veljestäsi vain mieleen asiasta mitään sen kummemmin tietämättä, että toiset eivät vain kohtaa menneitä (käsitin että teillä on kotona ollut "jännää") tai halua niitä käsitellä vaan vaeltavat elämän läpi kiinnittymättä mihinkään. Sitä itsessään voisi jo pitää häiriönä mutta mun mielestä se olisi jo liioittelua.
Mun "nykyinen narsisti" on vähän samanlainen kuin kuvasit mutta kyllä se tän n 5 vuoden aikana on välillä jopa hieman avautunut ja tuonut totuutta vanhemmistaan julki, lähinnä ehkä viime vuoden aikana. Yleensä hän pää pystyssä ja kovin ylivakuuttelevasti kehui vanhempiaan vaikka itsekin näin jo melkein ensisilmäykseltä (äidistä) ettei kaikki ole ihan niin kuin on antanut ymmärtää.
Toiset vain näkevät tai haluavat nähdä asiat ja menneet...toisin =)
Pitää kuitenkin muistaa addiktien kanssa, että heidän maailmankuvansa ja koko ajattelumalli on todella vääristynyt. Se ei ole totuudenmukainen kuin ehkä ajoittain pikku-morkkiksissa mutta itsekin olen huomannut "repsukausina" että muutun täysin ihmisenä. Pitkään kun on selvänä tai vähemmän sekaisin ;) niin ajattelu jo kirkastuu ja sitä miettii mitä helevettiä sitä onkaan funtsinut. SItä oikeasti voi istua ja miettiä että miten olen ikinäikinäikinä voinut pitää sitä tai tätä hyvänä ideana tai voinut joutua sellaiseen tai tuollaiseen tilanteeseen.
Näin se vain menee.
Siperia opettaa jos ei lämpimämpi riitä =)
Ps. jotkut myös maagisesti haluavat ylläpitää tuollaista kuvaamaasi elämäntyyliä "vapauden" nimissä. Mm addiktit monesti tai melkein aina kuvittelevat huumassaan (minäkin) olevansa vapaita vaikka he nimenomaan päinvastoin ovat koko ajan siinä vankilassaan. Se vapaus on harha johon on pakko uskoa."olen se "selviytyjä" mutta vaikka mäkin olen kyytiä elämässäni saanut, olen meistä se "vahvempi"."
Hyvin tutunkuuloista...noinhan minäkin itsestäni ajattelin...
Myös vahvuuteen voi sairastua...kuten minulle aikoinaan kävi...
Nykyään on siltä osin helpompi elää...
ettei minun enää tarvitse yrittää ns. selvityä mistään...
saan olla myös itselleni pieni, heikko ja vajavainen ja elää sellaisena...
nimenomaan SAAN elää...
eikä vain kuten aiemmin PITÄÄ elää...
Eikä tuossa kaikessa mitenkään käynyt, en tullut hulluksi, joutunut hoitoon, työ, arki, lapset hoituivat/kasvoivat...ulkoisesti kaikki sujui niinkuin ennenkin...
mutta silti kaikki muuuttui...
pelkkä eläminen on iloisempaa...kuin elämän suorittaminen...
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus lynett kirjoitti:
LK : Toi on kyllä totta, että vääristä syistä tehdyt valinnat tai psyykkisen kestämättömyyden vuoksi tehdyt teot ovat "itsekkäitä" mutta monesti kun lukee ihmisten juttuja, tulee myös toinen puoli mieleen ;
itsetuhoisesti oman elämänsä suhteen käyttäytyvä ihminen (huonot suhteet, addiktiot, mitä vain) tekee vääriä ratkaisuja kuten vaikka jättää muijansa, pettää tai jotain koska hän "vaeltaa tunteiltaan" eikä siinä välttämättä ole mitään oikeasti tietoista.
Oli kyse sitten psyykkisestä vaivasta tai vaikka addiktioista, ne ohjaavat ihmisen mieltä kyllä.
Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista.
Ymmärrän pointtisi toiselta puolen mutta itse hain tuota ylläolevaa lausetta lähinnä."Jos omat ratkaisut ovat koko ajan itsetuhoisia (esim tuhoaa "hyvän suhteen"), sehän ei ole itsekästä vaan itsetuhoista. "
Mielestäni täällä usein poikkeavaan käytökseen yritetään turhaan liittää mukaan kaikenlaista "tunnesoopaa"...Kun joskus siihen voi liittyä ihan vaikka vain pitkäjänteisyyden puuttuminen...
Ei ainakaan omaan käytökseeni liity mielestäni mitään "syvällistä"...
Tuo itsetuhoisuuskin voi olla joillain ihan vain jännityksen, tunne-elämysten, tai vallan tunteen etsintää...ilman mitään "riittämättömyyden tunnetta", tai muuta "lässynläätä" siinä taustalla. :)
Pikemminkin kyseessä on tuolloin tylsistyminen ja vaihtelunhalu.
Muutenkin outo ajatus tuo, että suhteen päättäminen olisi jotenkin "itsetuhoista".
Kun minusta tuo tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei se suhde silloin ole enää edes "hyvä."
Ymmärrän kyllä nuo syvälliset arviot ihmisistä, jotka ovat jollain tapaa traumatisoituneet ja tästä syystä käyttäytyvät noin, mutta kaikkiin tuo ei päde...- 14+5=19
12+11=23 kirjoitti:
"olen se "selviytyjä" mutta vaikka mäkin olen kyytiä elämässäni saanut, olen meistä se "vahvempi"."
Hyvin tutunkuuloista...noinhan minäkin itsestäni ajattelin...
Myös vahvuuteen voi sairastua...kuten minulle aikoinaan kävi...
Nykyään on siltä osin helpompi elää...
ettei minun enää tarvitse yrittää ns. selvityä mistään...
saan olla myös itselleni pieni, heikko ja vajavainen ja elää sellaisena...
nimenomaan SAAN elää...
eikä vain kuten aiemmin PITÄÄ elää...
Eikä tuossa kaikessa mitenkään käynyt, en tullut hulluksi, joutunut hoitoon, työ, arki, lapset hoituivat/kasvoivat...ulkoisesti kaikki sujui niinkuin ennenkin...
mutta silti kaikki muuuttui...
pelkkä eläminen on iloisempaa...kuin elämän suorittaminen...
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuusTuli mieleen vielä tuosta "selvyityjästä",
jollaisena itseänikin olen pitänyt...joskus jostain lukemani ajatus...
kenenkään ei tarvitse selviytä elämästään yksin ja voittajana.
Täältä on lupa lähteä missä kunnossa tahansa, silti ihmisyytensä säilyttäen...
Mistä me ihmiset olemmekin keksineet tuon ajatuksen...
että elämä jonka olemme lahjaksi saaneet...on jotain mistä pitää selviytyä "hyvin"
- Narsistinuhri
Tyypillinen tapa jolla avokki narskuni hoiti tehtävänsä oli ääretön syyllistäminen, sitten loukkaus ja mitätöinti. Tämän jälkeen kaikki kommunikaatio kanavat hiljaiseksi eikä vastannut mihinkään sovitteluesitykseen. Tällä hän sai sen aikaiseksi että toinen otti syyt ja jäi tuskissaan yksin koska hän ei vastannut mihinkään.
- poiuytrdf
Mun vanhemmat kommunikoi usein silleen etta sanoo jotain ja laittaa akkia luurin kiinni niin ettei toinen voi kommentoida niin on sitten ikaankuin jäätävä sen kanssa mita on sanottu .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731910Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971653- 1471207
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 54537
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462