Kuntoustustuella olevat/olleet?

Olen ollut kuntoutustuella kohta kaksi vuotta. Sitä ennen sen melkein vuoden sairaspäivärahalla. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joten parantumista on turha odotella. Korkeintaan muutama kuukausi voi mennä normaalissa olotilassa, ja sitten pamahtaa taas masennus päälle. Haluaisin opiskelemaan tai työelämään, mutta taitaa olla turha toivo. Pitäisi olla pitemmän aikaa oireetonta. Työkokeilusta ei ole vielä puhuttu sanaakaan. Tämä kuntoutustuki loppuu lokakuun lopussa, joten en tiedä tulevaisuudesta vielä mitään. Syksyllä on sitten hoitosuunnitelmapalaveri. Itse olen 31-vuotias.

Mulla sama diagnoosi eli psykoottinen masennus (vaihdellen vaikea-asteisen kanssa) ja ahdistuneisuushäiriö. Olin suunnilleen myös saman ikäinen kuin ap, kun eläkepäätös tuli. Haettiin jatkoa kuntoutustuelle. Nyt olen ollut 5v eläkkeellä, ei enää hoitokontaktia, mutta lääkitys on. Eläkepäätös on ikäänkuin "kuolinisku" kaikelle. Uskoakseni kuntoutustuella olisi vielä yritetty edes sitä "kuntoutumista". Olisi halunnut takaisin töihin. Jossain vaiheessa kuntoutustuella lakkasin käymästä työhaastatteluissa, koska töitä en saanut johtuen sairaushistoriastani. Todistukset työstä ka koulutuksesta ovat ihan hyvät, eli niissä ei syy. Ammatiltani olin (olen?) sairaanhoitaja.

Nyt kun olen vuosikausia vain ollut, vaatisi suunnatonta ponnistelua päästä kiinni normaaliin elämään, edes siis vaikka siivoustyöhön tms muutamaksi tunniksi viikossa. Opiskelusta olen haaveillut, mutta ehkä hautaan nekin haaveet...

Itse nyt reilun vuoden kuntoutustuella. Skitsoaffektiivinen masennuspohjainen häiriö. Ikää vajaa 40 vuotta. Huilailen eli suomeksi lepuutan hermoja nyt ainakin n.vuoden.
Stressinsietotoleranssi nollassa. Pienikin vastoinkäyminen saa mut aikalailla 'sekaisin'. Elämässäni ei oikeastaan ole ollut kuin vastoinkäymisiä, joten se kiintiö on nyt täynnä. Se huolettaa eniten takaisinpaluussa työelämään. Luultavasti en tule 'entiselleni', eli en tule kestämään enää stressiä. Tosin eihän sitä vielä tiedä. Työ on ollut elämässäni 'tukipilari', mutta ilmeisesti sitten hyvin keinotekoinen, jolla olen vain sinnitellyt ja sinnitellyt. Loppuunpalaminen vei lähes 'manalan majoille' joten toipuminen on erittäin hidasta ja edes vuoden jälkeen en käy vielä edes 'vara-akuilla'.
Tsemppiä sulle työelämään ja tietenkin muutenkin elämään!!!

Kiitos vastauksistanne! Ja tsemppaamisesta stressihirviö! :)

Joo, mullakin on tosiaan tuo stressinsietokyky melko alhainen. Otan paineita ihan pienistäkin asioista. Sitten nukahtaminen vaikeutuu ja näen kauheita painajaisia. Alkaa ahdistaa, joka tuntuu fyysisesti palana kurkussa, puristuksena rintakehällä ja vapinana. Siksipä tuo minun psykiatrini sanoikin, että minusta ei ehkä enää ole koskaan kokopäivätyöhön.

Nyt taas pitkästä aikaa tuli kaupassa ihan armoton paniikkiolo. Mietin kokoajan, miten päin sitä olisi hyvä olla. Ihan liikaa keskityin, miten kädet ovat, missä asennossa seison, minne katson jne. Tuntui, että ihmiset toljottavat minua. Ostoksiin en voinut keskittyä. Seurasin vaan vierestä, kun miesystäväni keräsi tavataroita kärriin. Päässä takoi vaan ajatus, että mahdollisimman pian ulos kaupasta. Tosin olo ei helpottanut sieltä poistumisen jälkeenkään. Oli ihan sellainen epätodellinen olo pitkän aikaa.

Nyt esim. stressaan jo etukäteen suuresti tulevaa. Jos eläkeyhtiö ja Kela myöntävät jatkoa kuntoutustuelle, niin mikä rulianssi minua odottaa työkyvyn jne. selvittelytyössä. Kaiken kukkuraksi minun pitää kulkea toiselle paikkakunnalle näihin selvityksiin julkisilla. Matka yhteen suuntaan on ajallisesti bussilla n. 1h ja junalla 30min.

Onko kenelläkään kokemuksia näistä haastatteluista ja testeistä, joita tekevät kunnon kartoittamiseksi? Millaisia ovat ja kauanko kestävät? Korvaako eläkeyhtiö/Kela matkakulut?

Ärsyttää elää taas kuukausi jos enemmänkin tietämättömänä tulevasta ennen kuin kuntoutustuen jatkopäätös tulee. Mitäs sitten, jos kuntoutustuki ei jatkukaan?! Tyhjän päältä monen vuoden kotonaolon jälkeen yhtäkkiä työttömäksi työnhakijaksi... Hyvä siinä sitten selitellä työhaastatteluissa, miksi cv:ssä on reilun 4 vuoden tauko töistä.

Pitää yrittää olla ajattelematta liikaa...