Googlaamalla victim syndrome, löytyy paljon englanninkielisiä sivustoja aiheesta. Lukemista helpottaa klikkaamalla 'käännä tämä sivu'
Esim: http://www.bullyonline.org/workbully/attent.htm (roolimalleja) ja http://www.betterlivingresources.info/page/4085878 (negatiivisesta huomiosta ja itsevastuusta)
Uhri-oireyhtymää poteva saattaa olla kanssaihmisilleen erittäin rasittava tapaus. Sellainen narsistin oloinen ihminen, joka julistautuu uhriksi.
The victim syndrome
yxex
77
243
Vastaukset
- ^
Missä on se "käännä tämä sivu" -namiska?
- 5+11=16
Noh...itse ajattelisin, että kyllä me kaikki ihmiset tietyllä lailla olemme jollain tasolla jonkun asian/ilmiön tai itsestämme johtuvista syistä uhreja...
ja toivon mukaan...meissä kaikissa on myös hitunen narsismia...
ilman sitä ei kai voisi hyväksyä/rakastaa itseään...
mutta joo...kerros ny vanhalle tädille...aasta alkaen, mten ton google kääntäjän saikaan esille...tuohon yläpalkkiin...käytän mozzillaa selaimena, eikä tekniikka ole mun vahvin laji...Ensin vanhasta tädistä; musta ihminen on aina oikeassa iässä, ikävuosista riippumatta. :)
Ajatuksesi 'jokainen "sinä" on itselleen minä' on hyvin kuvattu (tuolla toisessa ketjussa). Olemme kaikki yhtä tärkeitä, vaikka, ja onneksi, erilaisia olemmekin.
Ohjeeseen; Googlaa "the victim syndrome". Ilmestyy valikko erilaisia sivustoja, joiden jokaisen otsakkeen alla lukee 'käännä tämä sivu'. Luettelosta löytyy mm linkkaamani sivut.
Käännökset ovat aika hauskoja mutta niistä selviää kyllä idea pienellä päättelyllä. Tässä ekan laittamani linkin eräs roolikuvaus kääntäjän tulkkaamana:
"Busy Bee: tämä yksilö on vilkkain ihminen maailmassa, jos hän jatkuvasti mukaelma hänen elämänsä on uskominen. Arjen tapahtumia, joita pidetään normaalin normaalin ihmiset ottamaan eeppisiä mittasuhteita, sillä jokainen kutsutaan samalla ihailla ja sääliä tätä aina niin kiireinen henkilö, joka ei koskaan hetken itsekseen, ei ole aikaa istua alas, jne. Hän ei ole koskaan liian kiireinen kuitenkin kertoa, kuinka kiireinen hän on."ent.ilkikurimus kirjoitti:
:)
- 5+6=11
yxex kirjoitti:
Ensin vanhasta tädistä; musta ihminen on aina oikeassa iässä, ikävuosista riippumatta. :)
Ajatuksesi 'jokainen "sinä" on itselleen minä' on hyvin kuvattu (tuolla toisessa ketjussa). Olemme kaikki yhtä tärkeitä, vaikka, ja onneksi, erilaisia olemmekin.
Ohjeeseen; Googlaa "the victim syndrome". Ilmestyy valikko erilaisia sivustoja, joiden jokaisen otsakkeen alla lukee 'käännä tämä sivu'. Luettelosta löytyy mm linkkaamani sivut.
Käännökset ovat aika hauskoja mutta niistä selviää kyllä idea pienellä päättelyllä. Tässä ekan laittamani linkin eräs roolikuvaus kääntäjän tulkkaamana:
"Busy Bee: tämä yksilö on vilkkain ihminen maailmassa, jos hän jatkuvasti mukaelma hänen elämänsä on uskominen. Arjen tapahtumia, joita pidetään normaalin normaalin ihmiset ottamaan eeppisiä mittasuhteita, sillä jokainen kutsutaan samalla ihailla ja sääliä tätä aina niin kiireinen henkilö, joka ei koskaan hetken itsekseen, ei ole aikaa istua alas, jne. Hän ei ole koskaan liian kiireinen kuitenkin kertoa, kuinka kiireinen hän on."Juu kiitos tiedosta...linkitin ja toimii...vilkaisin niitä vain ylimalkaisesti...ja palaan aiheeseen myöhemmin...vaikutti ihan mielenkiintoisilta mutta...
kun se "joku" sisällä vaatii, että ensin tiskaat, peset vessan ja huollat pyykit...kun työpäivä vielä huomennakin...ja sitte yks vapaapäivä...
Mutta koti pitää olla suht siisti...kun HÄn tulee huomenna ja keskityn sitte vain olemaan hänen kanssaan...nauttimaan hänen seurastaan...
Johtuisko se sitten tuosta "tuhkimokompleksista"...
nauraa...että on meistä vanhoista tätsyistä vielä moneksi... 5+6=11 kirjoitti:
Juu kiitos tiedosta...linkitin ja toimii...vilkaisin niitä vain ylimalkaisesti...ja palaan aiheeseen myöhemmin...vaikutti ihan mielenkiintoisilta mutta...
kun se "joku" sisällä vaatii, että ensin tiskaat, peset vessan ja huollat pyykit...kun työpäivä vielä huomennakin...ja sitte yks vapaapäivä...
Mutta koti pitää olla suht siisti...kun HÄn tulee huomenna ja keskityn sitte vain olemaan hänen kanssaan...nauttimaan hänen seurastaan...
Johtuisko se sitten tuosta "tuhkimokompleksista"...
nauraa...että on meistä vanhoista tätsyistä vielä moneksi...Mukavaa yhdessäoloa HÄnen kanssaan =)
- ent.ilkikurimus
Onko sulle tuhkimokompleksi tuttu ilmiö/asia?
- ent.ilkikurimus
elisakettu kirjoitti:
Ilkkis, minä ainakin haluaisin kuulla lisää. Voisitko selventää?
Niin mietin vain aloittajan linkittämää tekstiä ja sen mahdollisia yhteyksiä tähän "tuhkimokompleksiin".
Lapsuudessa ilman tarvitsemaansa tukea jäänyt, saattaa oireilla muullakin tavalla aikuisena kuin narsistisesti. Tämä "tuhkimokompleksi" on yksi niistä oireista.....Se on itsenäisyydenpelkoa. Toisaalta loputonta halua olla rakastettu kenen tahansa toimesta - eli hän voi ottaa hurjia riskejä parisuhteessaan, itse sitä kylläkään ymmärtämättä.
Jos tällaiselle ihmiselle sanoo, että ota vastuu itsestäsi, niin siitä seuraa varmasti riita. Hän ei halua olla vastuussa itsestään eikä itsenäistyä. Hän haluaa olla avuton ja hoivattava.
Yhtäläisyyksiä löytyy (paitsi narsismiin) myös borderlineen. ent.ilkikurimus kirjoitti:
Niin mietin vain aloittajan linkittämää tekstiä ja sen mahdollisia yhteyksiä tähän "tuhkimokompleksiin".
Lapsuudessa ilman tarvitsemaansa tukea jäänyt, saattaa oireilla muullakin tavalla aikuisena kuin narsistisesti. Tämä "tuhkimokompleksi" on yksi niistä oireista.....Se on itsenäisyydenpelkoa. Toisaalta loputonta halua olla rakastettu kenen tahansa toimesta - eli hän voi ottaa hurjia riskejä parisuhteessaan, itse sitä kylläkään ymmärtämättä.
Jos tällaiselle ihmiselle sanoo, että ota vastuu itsestäsi, niin siitä seuraa varmasti riita. Hän ei halua olla vastuussa itsestään eikä itsenäistyä. Hän haluaa olla avuton ja hoivattava.
Yhtäläisyyksiä löytyy (paitsi narsismiin) myös borderlineen.Vahvuuteen sairastunut eräänlainen vastakohtako? Vai sisältää senkin?
En ihan oivaltanut vielä tätä, käsite uusi. Tuttua tässä on kyllä, paljonkin. Tahtoo kuulla lisää.- 5+15=20
elisakettu kirjoitti:
Vahvuuteen sairastunut eräänlainen vastakohtako? Vai sisältää senkin?
En ihan oivaltanut vielä tätä, käsite uusi. Tuttua tässä on kyllä, paljonkin. Tahtoo kuulla lisää.noh niin...
lueskelin noita aloittajan linkittämiä tuos jonkin verran...tässä kohtaa nyt otettu keskusteluun tuo "tuhkimokompleksi"
Jonka kyllä voi mielestäni käsittää "vahvuuteen sairastuneen" vastakohdaksi...Siinä kun vahvuuteen sairastunut on hyvin omillaan toimeentuleva/itsenäinen ja siinä sivussa pyrkii hoitamaan vielä muutkin kanssaihmisensä...ainakin arjen sujumisen kannalta...ja tulee tuolla omalla "sairaudellaan" riistäneeksi kanssaihmisiltä mahdollisuuden huolehtia monista asioista, joihin he kykenesivät itsekin...
Jos muistelen tuota alkuperäistä satuakin...josta tuo nimitys juontuu...Niin eikös se mennyt niin, että Tuhkimo uurasti ja palveli pahaa äitipuoltaan ja kahta sisarpuoltaan nurkumatta...
mutta lopussa hänelle kävi ns. hyvin...pääsi tanssiaisiin hyvän haltijan avustamana, palasi keskiyöllä, mutta kiireessä kenkä putosi, prinssi löysi sen ja etsi tyttöä, jolle kenkä kuului ja niin he saivat toisensa ja elivät onnellisena elämänsä loppuun asti...
Että joo...Tuhkimo ei löytänyt ratkaisua itse vaikeaan tilanteeseensa...oli alistunut kohtaloonsa...mutta avuksi tuli hyvä haltija (sattuma, onnenpotku, odottamaton tapahtuma) joka mullisti hänen elämänsä muutti sen paremmaksi...
"Jos tällaiselle ihmiselle sanoo, että ota vastuu itsestäsi, niin siitä seuraa varmasti riita. Hän ei halua olla vastuussa itsestään eikä itsenäistyä. Hän haluaa olla avuton ja hoivattava."
Tuota viimeistä lauseta en osaa sovelta tuohon Tuhkimon tilanteeseen, kun hän se nyt kuitenkin oli joka hoivasi toisia...mutta oli sillä tavalla avuton, ettei osannut itse auttaa itseään...
jos omaan kokemukseeni vertaan...niin en ratkaissut ongelmiani Tuhkimon tavoin...Erosin parantaakseni itseäni ja lasten/omaa elämääni...yhtään hyvää haltijaa tai prinssiä ei elämääni ilmestynyt seitsemään vuoteen...missään muodossa...
että kyllä se "uuden elämän" alkaminen täysin nollasta eroni jälkeen oli aikamoista arkista puurtamista...niin itsensä/arjen kuin vielä kahden alaikäisen tyttärenkin kanssa...ilman mitää glamouria...
no lapset kasvoivat, valmistautuivat ammattiin, lähtivät omiin elämiinsä...niin silloin kyllä elämääni ilmestyi "prinssi"...joka jälkeenpäin muuttuikin suudelmistani sammakoksi...mutta se on sitten taas se toinen tarina...
jatkan lukemista, josko se sammakon tarinakin löytyy tuolta... - 18+3=21
5+15=20 kirjoitti:
noh niin...
lueskelin noita aloittajan linkittämiä tuos jonkin verran...tässä kohtaa nyt otettu keskusteluun tuo "tuhkimokompleksi"
Jonka kyllä voi mielestäni käsittää "vahvuuteen sairastuneen" vastakohdaksi...Siinä kun vahvuuteen sairastunut on hyvin omillaan toimeentuleva/itsenäinen ja siinä sivussa pyrkii hoitamaan vielä muutkin kanssaihmisensä...ainakin arjen sujumisen kannalta...ja tulee tuolla omalla "sairaudellaan" riistäneeksi kanssaihmisiltä mahdollisuuden huolehtia monista asioista, joihin he kykenesivät itsekin...
Jos muistelen tuota alkuperäistä satuakin...josta tuo nimitys juontuu...Niin eikös se mennyt niin, että Tuhkimo uurasti ja palveli pahaa äitipuoltaan ja kahta sisarpuoltaan nurkumatta...
mutta lopussa hänelle kävi ns. hyvin...pääsi tanssiaisiin hyvän haltijan avustamana, palasi keskiyöllä, mutta kiireessä kenkä putosi, prinssi löysi sen ja etsi tyttöä, jolle kenkä kuului ja niin he saivat toisensa ja elivät onnellisena elämänsä loppuun asti...
Että joo...Tuhkimo ei löytänyt ratkaisua itse vaikeaan tilanteeseensa...oli alistunut kohtaloonsa...mutta avuksi tuli hyvä haltija (sattuma, onnenpotku, odottamaton tapahtuma) joka mullisti hänen elämänsä muutti sen paremmaksi...
"Jos tällaiselle ihmiselle sanoo, että ota vastuu itsestäsi, niin siitä seuraa varmasti riita. Hän ei halua olla vastuussa itsestään eikä itsenäistyä. Hän haluaa olla avuton ja hoivattava."
Tuota viimeistä lauseta en osaa sovelta tuohon Tuhkimon tilanteeseen, kun hän se nyt kuitenkin oli joka hoivasi toisia...mutta oli sillä tavalla avuton, ettei osannut itse auttaa itseään...
jos omaan kokemukseeni vertaan...niin en ratkaissut ongelmiani Tuhkimon tavoin...Erosin parantaakseni itseäni ja lasten/omaa elämääni...yhtään hyvää haltijaa tai prinssiä ei elämääni ilmestynyt seitsemään vuoteen...missään muodossa...
että kyllä se "uuden elämän" alkaminen täysin nollasta eroni jälkeen oli aikamoista arkista puurtamista...niin itsensä/arjen kuin vielä kahden alaikäisen tyttärenkin kanssa...ilman mitää glamouria...
no lapset kasvoivat, valmistautuivat ammattiin, lähtivät omiin elämiinsä...niin silloin kyllä elämääni ilmestyi "prinssi"...joka jälkeenpäin muuttuikin suudelmistani sammakoksi...mutta se on sitten taas se toinen tarina...
jatkan lukemista, josko se sammakon tarinakin löytyy tuolta...Lisään vielä jotain jonka löysin tuosta Tuhhkimokompleksista...ajatukset on jonkun nuoren ? naisen, joka oli lukenut kirjan aiheesta... http://dreamgirls.blogit.fi/tiatko-kuka-ma-oon/
"Tuhkimokompleksi: avuton, pelkuri, kiltti, alistuja, anelija, armopalojen syöjä
Ku esitän aina vähän yksinkertasta, enkä koskaan vastusta mitään, ni muut alkaa huolehtia ja tehä kaiken mun puolesta.
Ainaki kaikkien naisten pitäis tajuta olevansa vain ja ainoostaan ite vastuussa omasta elämästään. Vaik tuliski prinssi tai rikas mies, ni mitä sit, jos se kyllästyy kustantamaan pikku vaimon elämän ja häipyy. Kuin sit suu pannaan?"
joo...omaa elämääni ajatellen...avioliittoa alkoholistin kanssa, yksinäisiä vuosia ja paria seursutelusuhdetta...minulla ei ole koskaan ollut mahdollista heittäytyä tuohon avuttoman rooliin...vaikka ns. kiltti olinkin...
ja tuskin tuollaista mahdollisuutta on suhteessa narsistiinkaan...jota tällä palstalla kipuillaan, kuka enemmän, kuka vähemmän... - ent.ilkikurimus
18+3=21 kirjoitti:
Lisään vielä jotain jonka löysin tuosta Tuhhkimokompleksista...ajatukset on jonkun nuoren ? naisen, joka oli lukenut kirjan aiheesta... http://dreamgirls.blogit.fi/tiatko-kuka-ma-oon/
"Tuhkimokompleksi: avuton, pelkuri, kiltti, alistuja, anelija, armopalojen syöjä
Ku esitän aina vähän yksinkertasta, enkä koskaan vastusta mitään, ni muut alkaa huolehtia ja tehä kaiken mun puolesta.
Ainaki kaikkien naisten pitäis tajuta olevansa vain ja ainoostaan ite vastuussa omasta elämästään. Vaik tuliski prinssi tai rikas mies, ni mitä sit, jos se kyllästyy kustantamaan pikku vaimon elämän ja häipyy. Kuin sit suu pannaan?"
joo...omaa elämääni ajatellen...avioliittoa alkoholistin kanssa, yksinäisiä vuosia ja paria seursutelusuhdetta...minulla ei ole koskaan ollut mahdollista heittäytyä tuohon avuttoman rooliin...vaikka ns. kiltti olinkin...
ja tuskin tuollaista mahdollisuutta on suhteessa narsistiinkaan...jota tällä palstalla kipuillaan, kuka enemmän, kuka vähemmän..."Ku esitän aina vähän yksinkertasta, enkä koskaan vastusta mitään, ni muut alkaa huolehtia ja tehä kaiken mun puolesta."
Manipulointia? Kyllä, mutta niihän pitää toimia jokaisen, joka ei halua vastata itse itsestään....ja joka haluaa, että muut huolehtivat hänestä. Jota ajatustani edellä vastustit vedoten Tuhkimo-satuun.
Satuun ei kompleksia kannata sekoittaa. Nimitys on jo vanha, mutta edelleen "pätevä". Tuhkimokompleksi ei ole minkään sairauden nimi, vaan naisten tavalle pelätä itsenäistä elämää. Eikä tuhkimokompleksinen nainen todellakaan ole mikään sisar-hento-valkoinen, joka rakastaa maailmaa. Ei todellakaan. Tuhkimokompleksin isosisko on nimeltään Pirttihirmu. Samoista asioista kärsitään molemmissa tapauksissa.
Itsenäisyyden pelkoaan kätkevät molemmat....mitä ihmeellisimmin tavoin.
Tässä Pirttihirmusta lähemmin
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt - ent.ilkikurimus
elisakettu kirjoitti:
Vahvuuteen sairastunut eräänlainen vastakohtako? Vai sisältää senkin?
En ihan oivaltanut vielä tätä, käsite uusi. Tuttua tässä on kyllä, paljonkin. Tahtoo kuulla lisää.Itseasiassa vahvuuteen siinä jollakin tavalla kyllä myös "sairastutaan". Se on yksi "vaihe" tässä kompleksissa. Luodaan sellainen käsittämätön voiman illuusio.
Tuhkimokompleksin yhteydessä käytetään melkoisen kuvaavaa nimitystä "minänvahvistajat". Näin ollen vahvaa ja itsenäistä vain näytellään.... - 15+17=32
ent.ilkikurimus kirjoitti:
"Ku esitän aina vähän yksinkertasta, enkä koskaan vastusta mitään, ni muut alkaa huolehtia ja tehä kaiken mun puolesta."
Manipulointia? Kyllä, mutta niihän pitää toimia jokaisen, joka ei halua vastata itse itsestään....ja joka haluaa, että muut huolehtivat hänestä. Jota ajatustani edellä vastustit vedoten Tuhkimo-satuun.
Satuun ei kompleksia kannata sekoittaa. Nimitys on jo vanha, mutta edelleen "pätevä". Tuhkimokompleksi ei ole minkään sairauden nimi, vaan naisten tavalle pelätä itsenäistä elämää. Eikä tuhkimokompleksinen nainen todellakaan ole mikään sisar-hento-valkoinen, joka rakastaa maailmaa. Ei todellakaan. Tuhkimokompleksin isosisko on nimeltään Pirttihirmu. Samoista asioista kärsitään molemmissa tapauksissa.
Itsenäisyyden pelkoaan kätkevät molemmat....mitä ihmeellisimmin tavoin.
Tässä Pirttihirmusta lähemmin
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txtnauraa...
no joo...pirttihirmuksi en tunnustaudu...vaikka kyseenaliasta valtaa alkoholistimieheeni käytinkin...mutten kyllä uskaltanut käskeä/arvostella häntä mitenkään...ei me edes riidelty...
mutta oli ny kuinka oli...olin Tuhkimo tai pirttihirmu...se on mennyttä elämää...avioerostanikin on jo14 vuotta...
että aviopuolisoni on sitte onnekas...
kun hain eroa...pääsi eroon minusta...
Vaikka omasta mielestäni elin itsenäisesti kyllä avioliitossanikin...mitä sillä itsenäisyydellä ny tarkoitetaankin...ainakin olen aina elättänyt itseni omalla työlläni, huolehtinut itsestäni, lapsistani, hoitanut omat asiani...
Sen verran vielä tuosta linkistä/pirttihirmu...että enimmäkseen minä kyllä puhun itsestäni...omista ongelmista/käyttäytymisestäni kuin miehestäni...
vaikka meillä puheyhteys vieläkin on...hän soittelee joskus, välillämme on satoja kilometrejä, emme edes tapaa joka vuosi...mutta välimme ovat ns. hyvät...
minun vaikea kovin paljon ottaa kantaa tähän naisiin liittyvään ongelmaankun ei sitä omakohaista kokemusta ihan tuollaisesta ole...vaikka LR-persoona olenkin, mutta niitäkin on joka lähtöön...ja elämäntilanteet on erilaisia...ihmisetkin jotka siinä elävät... - 6+14=20
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Itseasiassa vahvuuteen siinä jollakin tavalla kyllä myös "sairastutaan". Se on yksi "vaihe" tässä kompleksissa. Luodaan sellainen käsittämätön voiman illuusio.
Tuhkimokompleksin yhteydessä käytetään melkoisen kuvaavaa nimitystä "minänvahvistajat". Näin ollen vahvaa ja itsenäistä vain näytellään...."Tuhkimokompleksin yhteydessä käytetään melkoisen kuvaavaa nimitystä "minänvahvistajat". Näin ollen vahvaa ja itsenäistä vain näytellään..."
Tähän on kyllä pakko heittää...puhutko sinä nyt itsestäsi...tähän aiheeseen liittyen...kun otit tämän asian esille, koet sen tärkeäksi ja tiedät mitä se on...
kun toisen pään sisään ei sentäs voi mennä...
kenen kokemus tämä on...josta kerrot... - ent.ilkikurimus
6+14=20 kirjoitti:
"Tuhkimokompleksin yhteydessä käytetään melkoisen kuvaavaa nimitystä "minänvahvistajat". Näin ollen vahvaa ja itsenäistä vain näytellään..."
Tähän on kyllä pakko heittää...puhutko sinä nyt itsestäsi...tähän aiheeseen liittyen...kun otit tämän asian esille, koet sen tärkeäksi ja tiedät mitä se on...
kun toisen pään sisään ei sentäs voi mennä...
kenen kokemus tämä on...josta kerrot...Ei, en puhu itsestäni. En yleensä puhu itsestäni ventovieraiden kanssa....
Minusta puhuvat kyllä täällä aina kaikki muut - kuten nyt sinäkin. Persoonani on äärimmäisen kiinnostava täällä, jopa niin kiinnostava, että se elää sellaista elämää, josta minä en tiedä mitään.
Mielenkiintoista sekin, miksi vahvuus pitää aina nähdä negaationa. Miksi se ei koskaan voi olla aitoa vahvuutta? Koska se on pelottavaa oman avuttomuuden rinnalla, eikö niin? - A
ent.ilkikurimus kirjoitti:
"Ku esitän aina vähän yksinkertasta, enkä koskaan vastusta mitään, ni muut alkaa huolehtia ja tehä kaiken mun puolesta."
Manipulointia? Kyllä, mutta niihän pitää toimia jokaisen, joka ei halua vastata itse itsestään....ja joka haluaa, että muut huolehtivat hänestä. Jota ajatustani edellä vastustit vedoten Tuhkimo-satuun.
Satuun ei kompleksia kannata sekoittaa. Nimitys on jo vanha, mutta edelleen "pätevä". Tuhkimokompleksi ei ole minkään sairauden nimi, vaan naisten tavalle pelätä itsenäistä elämää. Eikä tuhkimokompleksinen nainen todellakaan ole mikään sisar-hento-valkoinen, joka rakastaa maailmaa. Ei todellakaan. Tuhkimokompleksin isosisko on nimeltään Pirttihirmu. Samoista asioista kärsitään molemmissa tapauksissa.
Itsenäisyyden pelkoaan kätkevät molemmat....mitä ihmeellisimmin tavoin.
Tässä Pirttihirmusta lähemmin
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txthttp://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
Hyvä loppulause tuossa linkissä. 15+17=32 kirjoitti:
nauraa...
no joo...pirttihirmuksi en tunnustaudu...vaikka kyseenaliasta valtaa alkoholistimieheeni käytinkin...mutten kyllä uskaltanut käskeä/arvostella häntä mitenkään...ei me edes riidelty...
mutta oli ny kuinka oli...olin Tuhkimo tai pirttihirmu...se on mennyttä elämää...avioerostanikin on jo14 vuotta...
että aviopuolisoni on sitte onnekas...
kun hain eroa...pääsi eroon minusta...
Vaikka omasta mielestäni elin itsenäisesti kyllä avioliitossanikin...mitä sillä itsenäisyydellä ny tarkoitetaankin...ainakin olen aina elättänyt itseni omalla työlläni, huolehtinut itsestäni, lapsistani, hoitanut omat asiani...
Sen verran vielä tuosta linkistä/pirttihirmu...että enimmäkseen minä kyllä puhun itsestäni...omista ongelmista/käyttäytymisestäni kuin miehestäni...
vaikka meillä puheyhteys vieläkin on...hän soittelee joskus, välillämme on satoja kilometrejä, emme edes tapaa joka vuosi...mutta välimme ovat ns. hyvät...
minun vaikea kovin paljon ottaa kantaa tähän naisiin liittyvään ongelmaankun ei sitä omakohaista kokemusta ihan tuollaisesta ole...vaikka LR-persoona olenkin, mutta niitäkin on joka lähtöön...ja elämäntilanteet on erilaisia...ihmisetkin jotka siinä elävät...Tuo blokissa mainittu Colette Dowlingin kirja voisi olla hyvä lukea miestenkin, ymmärtääkseen puolisoaan(?)
Ja tietenkin ihan kaikkien olisi hyvä miettiä, mikä 'minä' olen suhteessa muihin ihmisiin. Olenko kiva, suvaitsevainen ja mukava. Vai negatiivinen pösilö :)A kirjoitti:
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
Hyvä loppulause tuossa linkissä.Kyllä.
"Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen."ent.ilkikurimus kirjoitti:
Ei, en puhu itsestäni. En yleensä puhu itsestäni ventovieraiden kanssa....
Minusta puhuvat kyllä täällä aina kaikki muut - kuten nyt sinäkin. Persoonani on äärimmäisen kiinnostava täällä, jopa niin kiinnostava, että se elää sellaista elämää, josta minä en tiedä mitään.
Mielenkiintoista sekin, miksi vahvuus pitää aina nähdä negaationa. Miksi se ei koskaan voi olla aitoa vahvuutta? Koska se on pelottavaa oman avuttomuuden rinnalla, eikö niin?No, olethan sinä kiinnostava hahmo, parahin ilkikurimus. Sulla on teräviä kommentteja kahdellakin tavalla, ja olen palstavuosien mittaan kokenut useita oivalluksia tekstistäsi.
Ja totta, sinuun projisoidaan varmasti sellaisia mielensisältöjä, hyvässä ja pahassa, mitkä eivät pidä paikkaansa.
(tuhkimokompleksi ei ollut tuttu, kiitos vinkistä!)
Vahvuus negaationa - uhrisyndroomassa oleva näkee asiat negatiivisesti. Arvelen kaiken johtuvan ylikompensoinnista, juurikin avuttomuudesta, peloista jne.
"Uhrien Syndroma!
Oletko koskaan törmännyt ihmisiin, joilla näyttää aina olevan jotain vikaa? ... keskustelu yleensä päätyy keskittymään heidän ongelmiinsa? ... kävelet pois keskustelusta ja tunnet kuin olisit juuri kulkenut mankelin läpi?
Näyttää siltä, että heillä on valtavasti tekosyitä - miksi he eivät voi! Joka kerta kun yrittää auttaa heitä tarjoamalla ratkaisun, heillä on valmiina kielteinen vastaus?
Nämä ovat ihmisiä, jotka ajattelevat, että negatiivinen huomio on paljon parempi kuin ei huomiota ollenkaan! "
-lähdesivu; http://www.betterlivingresources.info/page/4085878- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Tuo blokissa mainittu Colette Dowlingin kirja voisi olla hyvä lukea miestenkin, ymmärtääkseen puolisoaan(?)
Ja tietenkin ihan kaikkien olisi hyvä miettiä, mikä 'minä' olen suhteessa muihin ihmisiin. Olenko kiva, suvaitsevainen ja mukava. Vai negatiivinen pösilö :)Unohda koko juttu. Naista ei voi ymmärtää millään, jos ei ole nainen.
Minullakin on monia kanssasisaria, joilla ainut tavoite näyttää olevan se, että mies ymmärtää....Mitä siitä seuraakaan? Mitä enemmän mies heitä ymmärtää, sen vähemmän he näitä miehiään haluavat.
Ainut tapa parantaa maailmaa, on tutustua itseensä ja tarvittaessa muuttaa omaan suhtautumistaan. Joten kallistun tuohon jälkimmäiseen ehdotukseesi.... - ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
No, olethan sinä kiinnostava hahmo, parahin ilkikurimus. Sulla on teräviä kommentteja kahdellakin tavalla, ja olen palstavuosien mittaan kokenut useita oivalluksia tekstistäsi.
Ja totta, sinuun projisoidaan varmasti sellaisia mielensisältöjä, hyvässä ja pahassa, mitkä eivät pidä paikkaansa.
(tuhkimokompleksi ei ollut tuttu, kiitos vinkistä!)
Vahvuus negaationa - uhrisyndroomassa oleva näkee asiat negatiivisesti. Arvelen kaiken johtuvan ylikompensoinnista, juurikin avuttomuudesta, peloista jne.
"Uhrien Syndroma!
Oletko koskaan törmännyt ihmisiin, joilla näyttää aina olevan jotain vikaa? ... keskustelu yleensä päätyy keskittymään heidän ongelmiinsa? ... kävelet pois keskustelusta ja tunnet kuin olisit juuri kulkenut mankelin läpi?
Näyttää siltä, että heillä on valtavasti tekosyitä - miksi he eivät voi! Joka kerta kun yrittää auttaa heitä tarjoamalla ratkaisun, heillä on valmiina kielteinen vastaus?
Nämä ovat ihmisiä, jotka ajattelevat, että negatiivinen huomio on paljon parempi kuin ei huomiota ollenkaan! "
-lähdesivu; http://www.betterlivingresources.info/page/4085878"kävelet pois keskustelusta ja tunnet kuin olisit juuri kulkenut mankelin läpi?"
- Arvaapa montako kertaa on ollut tuo olo täältä poistuessa? - M.B.
ent.ilkikurimus kirjoitti:
"kävelet pois keskustelusta ja tunnet kuin olisit juuri kulkenut mankelin läpi?"
- Arvaapa montako kertaa on ollut tuo olo täältä poistuessa?..kunhan kukaan ei koe samoin keskusteluaan sinun kanssasi palstalla..
- ent.ilkikurimus
M.B. kirjoitti:
..kunhan kukaan ei koe samoin keskusteluaan sinun kanssasi palstalla..
Kunhan?
Mitä ihmettä? ent.ilkikurimus kirjoitti:
"kävelet pois keskustelusta ja tunnet kuin olisit juuri kulkenut mankelin läpi?"
- Arvaapa montako kertaa on ollut tuo olo täältä poistuessa?Ei ole hyvä että kenellekään jää keskustelusta mankeli-olo. Tämä on merkillinen paikka missä toinen ei ehkä tarkoita suututtaa, ja silti toinen suuttuu ihan itse. Mankeloinnilla voi olla myös siedätyshoitava vaikutus - itselle. Ohjeistus olla reagoimatta tunteilla kritiikkiin on edelleen suosikkini :)
yxex kirjoitti:
Ei ole hyvä että kenellekään jää keskustelusta mankeli-olo. Tämä on merkillinen paikka missä toinen ei ehkä tarkoita suututtaa, ja silti toinen suuttuu ihan itse. Mankeloinnilla voi olla myös siedätyshoitava vaikutus - itselle. Ohjeistus olla reagoimatta tunteilla kritiikkiin on edelleen suosikkini :)
Mä en usko että kenenkään kannattaa täällä nousta yläpuolelle kuvittelemaan ettei olisi koskaan mankeloinut tai tullut mankeloiduksi. Siitä tunnistaisi valheen.
Tuo siedätyshoito-aspekti on loistava. Näin se menee. Herkkänahkaisuus ei täällä toimi.- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Ei ole hyvä että kenellekään jää keskustelusta mankeli-olo. Tämä on merkillinen paikka missä toinen ei ehkä tarkoita suututtaa, ja silti toinen suuttuu ihan itse. Mankeloinnilla voi olla myös siedätyshoitava vaikutus - itselle. Ohjeistus olla reagoimatta tunteilla kritiikkiin on edelleen suosikkini :)
Mankeloiduksi tuleminen ei ole siitä kiinni, miten kritiikkiin suhtautuu. Kritiikki on ainakin mun mielestä aivan eri asia kuin "mankelointi"...
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Mankeloiduksi tuleminen ei ole siitä kiinni, miten kritiikkiin suhtautuu. Kritiikki on ainakin mun mielestä aivan eri asia kuin "mankelointi"...
Entä jos suhtautuisi mankelointiin mankelointi-yrityksinä, mihin ei tarvitse suhtautua mitenkään. Olla mankeloimaton ;)
No joo, en näsäviisastele enempää. Mankelin läpi-olo on ollut itselläni niin monta kertaa, että alan uskoa ettei tämän maailman mankeleita voi voittaa...ainoa mille voi jotain tehdä, on oma itse ja oma suhtautuminen. Sen kun oppisi, huoh!yxex kirjoitti:
Entä jos suhtautuisi mankelointiin mankelointi-yrityksinä, mihin ei tarvitse suhtautua mitenkään. Olla mankeloimaton ;)
No joo, en näsäviisastele enempää. Mankelin läpi-olo on ollut itselläni niin monta kertaa, että alan uskoa ettei tämän maailman mankeleita voi voittaa...ainoa mille voi jotain tehdä, on oma itse ja oma suhtautuminen. Sen kun oppisi, huoh!Toihan se on, lempiaiheemme... oma vastuu =)
Kaikenlaista hörhöä, yrittäjää ja kuspäätä tuolla kulkee ja kaikki omat reaktiot vaikka kuinka "vietäisiin" on lopulta vain omissa käsissä. Muuten sais kulkee pussi päässä, tulpat korvilla ja vain yöaikaan nurkissa.... ;)
Maailmasta kun ei koskaan tule oikeudenmukaista tai mukavaa. Tai kaikista ihmisistä. Eikä tuu olemaan reiluakaan.
Onkohan tosta muuten tulossa joku trendi ... kovasti ne ainakin yrittää kun yks aamu kuuntelin ohjelmaa siitä kuinka vihanhallintaa suositellaan nykyään kaikille. Ei sillä ettei sais reagoida oikeutetuissa tilanteissa, mutta ihmisiä opetetaan käsittämään se että oli se toinen tehnyt mitä tahansa, se oma vihareaktio on omissa käsissä. Ja se miten sen hoitaa.
Mutta totta... sen kun oppis ;)- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Entä jos suhtautuisi mankelointiin mankelointi-yrityksinä, mihin ei tarvitse suhtautua mitenkään. Olla mankeloimaton ;)
No joo, en näsäviisastele enempää. Mankelin läpi-olo on ollut itselläni niin monta kertaa, että alan uskoa ettei tämän maailman mankeleita voi voittaa...ainoa mille voi jotain tehdä, on oma itse ja oma suhtautuminen. Sen kun oppisi, huoh!Mulla on siinä mielessä erilainen tilanne, ettei tuo mankeloitu olo ole koskaan esiintynyt livenä - ainoastaan täällä.
Seurasta sen on silloin pakko johtua. Projektio on sillä tavoin täällä määräävämmässä asemassa kuin livenä.
Livenä kamut tietää kuka ja mikä mä oon....mut hyväksytään omana itsenäni eikä minuun projisoida mitään eriskummallisia mielikuvia, joita vastaan sitten hyökättäisiin....Jotenkin tuntuu, että täällä on ainoastaan vihaa tarjolla...siksi olen ajoittain kauankin poissa. Vihaiseen ihmiseen törmääminen vie aina julmetusti voimia...siitä kai se mankeloitu olo syntyykin.
Niin - ja Iloista Pääsiäistä! - A
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Mulla on siinä mielessä erilainen tilanne, ettei tuo mankeloitu olo ole koskaan esiintynyt livenä - ainoastaan täällä.
Seurasta sen on silloin pakko johtua. Projektio on sillä tavoin täällä määräävämmässä asemassa kuin livenä.
Livenä kamut tietää kuka ja mikä mä oon....mut hyväksytään omana itsenäni eikä minuun projisoida mitään eriskummallisia mielikuvia, joita vastaan sitten hyökättäisiin....Jotenkin tuntuu, että täällä on ainoastaan vihaa tarjolla...siksi olen ajoittain kauankin poissa. Vihaiseen ihmiseen törmääminen vie aina julmetusti voimia...siitä kai se mankeloitu olo syntyykin.
Niin - ja Iloista Pääsiäistä!Iloista pitkäperjantaita sinullekin. Tämän palstan mankeliongelma johtuu siitä, että täällä on joukko itsetuhoisia urpoja, jotka etsivät jännitystä ja rankaisua käyttäytymällä muita kohtaan huonosti. Arvatenkin he perustelevat käyttäytymisensä kasvattavuuden nimissä ja pitävät itseään esimerkillisinä tienraivaajina, niin kuin kaikilla pervoaktiiveilla on aina ollut tapana. Hohhoijaa.
- ent.ilkikurimus
A kirjoitti:
Iloista pitkäperjantaita sinullekin. Tämän palstan mankeliongelma johtuu siitä, että täällä on joukko itsetuhoisia urpoja, jotka etsivät jännitystä ja rankaisua käyttäytymällä muita kohtaan huonosti. Arvatenkin he perustelevat käyttäytymisensä kasvattavuuden nimissä ja pitävät itseään esimerkillisinä tienraivaajina, niin kuin kaikilla pervoaktiiveilla on aina ollut tapana. Hohhoijaa.
Pakko tunnustaa, mulla on tullut aivan sama mieleen..... Siis tämä itsetuho ja rankaisun hakeminen. Se on sellaista uhriutumisen vahvistamista....todistelua siitä, että on uhri.
Se selittäisi monta asiaa tällä palstalla - ja varmaan muillakin. - A
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Pakko tunnustaa, mulla on tullut aivan sama mieleen..... Siis tämä itsetuho ja rankaisun hakeminen. Se on sellaista uhriutumisen vahvistamista....todistelua siitä, että on uhri.
Se selittäisi monta asiaa tällä palstalla - ja varmaan muillakin.Kansantauti, jonka tiedostaviksi itsensä mieltävät piirit ovat tiedostamattaan omaksuneet proleilta ja esittelevät persoonallisena erityispiirteenään ;)
- 20+13=33
"Minusta puhuvat kyllä täällä aina kaikki muut - kuten nyt sinäkin"
minusta kyllä puhuttiin tuhkimokompleksista ja lisäsit siihen pirttihirmun...ja kysymykselläni omasta kokemuksestasi...hain syytä siihen miksi nimenomaan tuo aihe on sinulle tärkeä...koskettaa sinua...kun siitä koet tarpeelliseksi kirjoittaa...
aihetta käsittelin oman kokemusmaailmani mukaan, kuten sanoin, pikkusen vieras kuitenkin...kun en koe itseäni ihan sellaiseksi miten noissa kuvataan...
mutta pikkusen ny liioittelet, jos oletat, että kaikki täällä puhuvat sinusta...kun minäkään kohdannut "sinua" ent ilkikurimus...kuin vasta kahdessa viestiketjussa...
Eikä persoonaasi kiinnosta mitenkään vaan mielipiteesi milloin mistäkin asiasta...tämä on vaan keskustelua tuntemattomien ihmisten kanssa keskustelupalstalla...
Ainakaan itse en koe itseäni persoonana/ihmisenä tärkeäksi, kun ollaan ihan tuntemattomia, ei edes sukupuolta tiedetä... vaan voisko sanoa levitän "omaa sanomaani"...jos siitä ny joku jotain aihetta itselleen saa...olen niin monisanainenkin, että luulen ettei kaikki viitsi edes jaarituksiani lukeakkaan...
mitä taas vahvuuteen tulee niin sekin on kunkin ihmisen oma kokemus itsestään...en osaa sanoa pelottaako se...kun tunnen itsekin itseni vahvaksi...että josko joku muu vastaisi tuohon kysymykseen...Jos olet ollut palstalla vasta muutaman kuukauden, kaikki kommervenkit eivät ole ehkä sinulle auenneet. Palsta on 2-vuotias, täyttää kesällä 3v. :)
Jos pidät lukemisesta, arkistosta löytyy lukuisia huippuketjuja, joiden sanoma ei ole vanhentunut, vaikkei valokiilassa enää olekaan.
(järkätäänkö joskus äänestys parhaasta/mielenkiintoisesta aloituksesta ? )
"kunkin ihmisen oma kokemus itsestään...en osaa sanoa pelottaako se...kun tunnen itsekin itseni vahvaksi..."
Onko termi 'ruumiillistunut subjektiivisuus' sulle tuttu(?)- 11+11=22
yxex kirjoitti:
Jos olet ollut palstalla vasta muutaman kuukauden, kaikki kommervenkit eivät ole ehkä sinulle auenneet. Palsta on 2-vuotias, täyttää kesällä 3v. :)
Jos pidät lukemisesta, arkistosta löytyy lukuisia huippuketjuja, joiden sanoma ei ole vanhentunut, vaikkei valokiilassa enää olekaan.
(järkätäänkö joskus äänestys parhaasta/mielenkiintoisesta aloituksesta ? )
"kunkin ihmisen oma kokemus itsestään...en osaa sanoa pelottaako se...kun tunnen itsekin itseni vahvaksi..."
Onko termi 'ruumiillistunut subjektiivisuus' sulle tuttu(?)"Jos olet ollut palstalla vasta muutaman kuukauden, kaikki kommervenkit eivät ole ehkä sinulle auenneet. Palsta on 2-vuotias, täyttää kesällä 3v. :)"
No joo...myönnän, etten tiedä/ymmärrä tämän palstan "sääntöjä"..sen vuoksi kait kohtaankin aikas paljon arvostelua...tyyliin mene hoitoon, ota lääkkeesi, kieli jota käytän ei ole yhteisesti hyväksyttyä, en kykene vuorovaikutukseen, ompa minut nimitetty jopa narsisti kuningattareksi...
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ihminen ITSE on oman elämänsä paras asiantuntija...ainakin siltä osin jos keskustellaan siitä, miten on elänyt/mitä elämässä on kokenut...että siltä osin näkemys ITSESTÄ on subjektiivinen...
kun ITSE on elämässään se subjekti, joka kokee ne asiat...sellaisina kuin ne hänestä itsestään tuntuivat henkilökohtaisesti...
Minun on hyvin vaikea ymmärtää ihmistä, joka yrittää kertoa minulle, että kyllä minä tiedän, ettei elämäsi/kertomasi asiat ole niin kuin kerrot, vaan ne ovat niinkuin hän/toinen näkee/ajattelee niiden olevan...
Että vastakkain on ikäänkuin kaksi "totuutta"...samasta kokemuksesta/miltä missäkin kohtaa tuntui...henkilön itsensä kertoma...
ja sen toisen kertoma...mutta ajattelisin, että se toinenkin kertoo "omasta" kokemuksestaan/itsestään...kuvitteelisessa vastaavanlaisessa tilanteessa...että yhtä subjektiivinen on hänenkin näkemyksensä...
Kumpi lie sitten oikeampi...hänenkö joka oli subjekti omassa elämässään...vaiko hänen...joka kuvittelee itsensä toisen paikalle...toisen elämään...
Ihan en ole varma...mitä tuo "ruumiillistunut subjektivuus" tarkoittaa...äkkiseltään voisin ajatella sen tarkoittavan, että henkilön mielestä...on olemassa vain yksi ainoa oikea näkemys/kokemus/totuus...
joka on hänen hallussaan...oli asia/kokemus ny mikä tahansa, hänen omansa tai toisen...niin hän "tietää" siitä kaiken... - 18+20=38
11+11=22 kirjoitti:
"Jos olet ollut palstalla vasta muutaman kuukauden, kaikki kommervenkit eivät ole ehkä sinulle auenneet. Palsta on 2-vuotias, täyttää kesällä 3v. :)"
No joo...myönnän, etten tiedä/ymmärrä tämän palstan "sääntöjä"..sen vuoksi kait kohtaankin aikas paljon arvostelua...tyyliin mene hoitoon, ota lääkkeesi, kieli jota käytän ei ole yhteisesti hyväksyttyä, en kykene vuorovaikutukseen, ompa minut nimitetty jopa narsisti kuningattareksi...
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ihminen ITSE on oman elämänsä paras asiantuntija...ainakin siltä osin jos keskustellaan siitä, miten on elänyt/mitä elämässä on kokenut...että siltä osin näkemys ITSESTÄ on subjektiivinen...
kun ITSE on elämässään se subjekti, joka kokee ne asiat...sellaisina kuin ne hänestä itsestään tuntuivat henkilökohtaisesti...
Minun on hyvin vaikea ymmärtää ihmistä, joka yrittää kertoa minulle, että kyllä minä tiedän, ettei elämäsi/kertomasi asiat ole niin kuin kerrot, vaan ne ovat niinkuin hän/toinen näkee/ajattelee niiden olevan...
Että vastakkain on ikäänkuin kaksi "totuutta"...samasta kokemuksesta/miltä missäkin kohtaa tuntui...henkilön itsensä kertoma...
ja sen toisen kertoma...mutta ajattelisin, että se toinenkin kertoo "omasta" kokemuksestaan/itsestään...kuvitteelisessa vastaavanlaisessa tilanteessa...että yhtä subjektiivinen on hänenkin näkemyksensä...
Kumpi lie sitten oikeampi...hänenkö joka oli subjekti omassa elämässään...vaiko hänen...joka kuvittelee itsensä toisen paikalle...toisen elämään...
Ihan en ole varma...mitä tuo "ruumiillistunut subjektivuus" tarkoittaa...äkkiseltään voisin ajatella sen tarkoittavan, että henkilön mielestä...on olemassa vain yksi ainoa oikea näkemys/kokemus/totuus...
joka on hänen hallussaan...oli asia/kokemus ny mikä tahansa, hänen omansa tai toisen...niin hän "tietää" siitä kaiken...Jatkan vielä...liitit tuon "ruumiilistuneen subjetiviisuuden" tuohon lauseeseen..jolla vastasin edellisen kirjoittajan kysymykseen...pelottaako toisen vahvuus...syystä, että tuntee itsensä avuttomaksi...
"Mielenkiintoista sekin, miksi vahvuus pitää aina nähdä negaationa. Miksi se ei koskaan voi olla aitoa vahvuutta? Koska se on pelottavaa oman avuttomuuden rinnalla, eikö niin? "
"mitä taas vahvuuteen tulee niin sekin on kunkin ihmisen oma kokemus itsestään...en osaa sanoa pelottaako se...kun tunnen itsekin itseni vahvaksi...että josko joku muu vastaisi tuohon kysymykseen..."
Niin tuossakin kaksi näkemystä samasta asiasta...kummankin näkemys subjektiivinen...perustuu omaan mutu tuntumaan...
en kyllä osaa tuosta, että itse tunnen itseni tietyllä lailla vahvaksi...siltikin vaikka minulla on heikkouteni, virheeni, vikani, vammani...
ajatella, että se olisi jotenkin väärin...
ja niiden vuoksi tuntisin itseni ihmisenä avuttomaksi...vaikka toki elämässä tulee eteen asioita...joiden suhteen voi tuntea avuttomuutta...joille ei voi mitään, ei ymmärrä miksi sellaista on/tapahtuu...ei löydä ratkaisua...
Tuo että minua pelottaisi jonkun ihmisen henkinen vahvuus...on minulle kokemuksena ihan outo... 18+20=38 kirjoitti:
Jatkan vielä...liitit tuon "ruumiilistuneen subjetiviisuuden" tuohon lauseeseen..jolla vastasin edellisen kirjoittajan kysymykseen...pelottaako toisen vahvuus...syystä, että tuntee itsensä avuttomaksi...
"Mielenkiintoista sekin, miksi vahvuus pitää aina nähdä negaationa. Miksi se ei koskaan voi olla aitoa vahvuutta? Koska se on pelottavaa oman avuttomuuden rinnalla, eikö niin? "
"mitä taas vahvuuteen tulee niin sekin on kunkin ihmisen oma kokemus itsestään...en osaa sanoa pelottaako se...kun tunnen itsekin itseni vahvaksi...että josko joku muu vastaisi tuohon kysymykseen..."
Niin tuossakin kaksi näkemystä samasta asiasta...kummankin näkemys subjektiivinen...perustuu omaan mutu tuntumaan...
en kyllä osaa tuosta, että itse tunnen itseni tietyllä lailla vahvaksi...siltikin vaikka minulla on heikkouteni, virheeni, vikani, vammani...
ajatella, että se olisi jotenkin väärin...
ja niiden vuoksi tuntisin itseni ihmisenä avuttomaksi...vaikka toki elämässä tulee eteen asioita...joiden suhteen voi tuntea avuttomuutta...joille ei voi mitään, ei ymmärrä miksi sellaista on/tapahtuu...ei löydä ratkaisua...
Tuo että minua pelottaisi jonkun ihmisen henkinen vahvuus...on minulle kokemuksena ihan outo..."ruumiilistunut subjetiviisuus", ihminen kokonaisuudessaan, sekä yksilön ja yhteisön rajapinta. Roolimallit.
yxex kirjoitti:
"ruumiilistunut subjetiviisuus", ihminen kokonaisuudessaan, sekä yksilön ja yhteisön rajapinta. Roolimallit.
Selvennän vielä hiukan aamukiireen keskellä :)
Koska olemme kaikki erilaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia kokonaisuuksia, ajatellen itsemme tietynlaiseksi hahmoksi, ja myöskin rajapinta ympäröivään todellisuuteen on meillä jokaisella erilainen, ajattelemme jokainen hieman erilailla asioista.
Olemme samanaikaisesti oma subjektiivinen käsityksemme itsestämme, että ympäristön näkemys meistä. Kumpikaan käsitys/näkemys ei ole täysin totta.
Sorrumme helposti ajattelemaan että ympäristö ajattelee 'samoin silmin' kuin me.
Palstalla meillä on eräs etu: yhteinen kiinnostuksenaihe jossa monien yksilöiden ja yhteisön rajapinta kohtaa. Eli olemme kokeneet saman ilmiön, lähestymme sitä vaan oman hahmomme kautta, pyrkien samalla ymmärtämään muiden hahmojen näkemyksiä.
:)
En halua provosoida ketään, mutta:
Uskon mm NUT.in olevan pullollaan uhri-syndroomaisia ihmisiä. Negatiivisia, toisia olosuhteistaan syyttäviä, katkeria, vihaavia, suvaitsemattomia ja erityiskohtelua vaativia.
Itsensä UHRIksi ylentäneitä narsisteja. Narsismi heissä 'itsessään' on tabu, ja kielletty puheenaihe. Vain rehellisyys itselleen voi heitä auttaa ja muuttaa.Nyt mun on hieman läksytettävä sinua yxex.
*tukistaa virtuaalisesti*
Itsensä ahdistuneeksi ja loukkaantuneeksi kokeva on tietenkin uhri, sillä hetkellä. Hän tuntee vain sen kivun, joka syö hänen sieluaan, tunnemaailmaansa. Hänen on ensin ymmärrettävä mistä pahoinvointi johtuu. Tottakai silloin syytetään sitä kaltoinkohtelijaa, joka on aiheuttanut tuon tunteen. Ei se olo silloin helpota itsestä vikoja etsimällä.
Ajan saatossa, kun loukkaus ei enää satu, voi uhri/uhriutunut alkaa miettimään sitä omaakin osuutta tapahtumissa. Ehkä hän oivaltaa itsessään niitä piileviä ominaisuuksia ja piirteitä, jotka a) joko mahdollistavat kaltoinkohtelun ja b) mikä saa hänet itsensä kaltoinkohtelemaan muita.
Kannattaa pitää mielessä trauman vaiheet. Jokainen vaihe on elettävä kuitenkin läpi, selviytymisen kannalta. Rehellisyys kasvaa etsimisen ja kasvamisen myötä.
Ymmärrän täysin, jos NU:ssa kirjoittaa ensimmäisen ja toisen vaiheen uhreja. Heillä ei ole luottamusta kehenkään. Se paha olo pitää purkaa ulos, tavalla tai toisella. Ja vertaistuki antaa siihen mahdollisuuden blokkaamatta, mitätöimättä uhrin kokemuksia, kuten avoimilla keskustelupalstoilla.
Purki uhri tai uhrikis tunteva ahdistustaan missä hyvänsä, on se silti parempi kuin niellä se myrkky, kätkien mustaksi palloksi syvyyksiin. Lopulta vain pienempi osa on itsensä uhriksi ylentäneitä narsisteja.- ent.ilkikurimus
Uskot?
- Minä olen siitä varma, mutta kuten sanoit se on kielletty puheenaihe.
Narsisteja ei yleensäkään saa kritisoida. - LK
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Uskot?
- Minä olen siitä varma, mutta kuten sanoit se on kielletty puheenaihe.
Narsisteja ei yleensäkään saa kritisoida."Narsisteja ei yleensäkään saa kritisoida."
Eih.... Ei täällä tätä kommenttia... :)
Mut marttyyrin elämä on rankkaa. - 18+10=28
elisakettu kirjoitti:
Nyt mun on hieman läksytettävä sinua yxex.
*tukistaa virtuaalisesti*
Itsensä ahdistuneeksi ja loukkaantuneeksi kokeva on tietenkin uhri, sillä hetkellä. Hän tuntee vain sen kivun, joka syö hänen sieluaan, tunnemaailmaansa. Hänen on ensin ymmärrettävä mistä pahoinvointi johtuu. Tottakai silloin syytetään sitä kaltoinkohtelijaa, joka on aiheuttanut tuon tunteen. Ei se olo silloin helpota itsestä vikoja etsimällä.
Ajan saatossa, kun loukkaus ei enää satu, voi uhri/uhriutunut alkaa miettimään sitä omaakin osuutta tapahtumissa. Ehkä hän oivaltaa itsessään niitä piileviä ominaisuuksia ja piirteitä, jotka a) joko mahdollistavat kaltoinkohtelun ja b) mikä saa hänet itsensä kaltoinkohtelemaan muita.
Kannattaa pitää mielessä trauman vaiheet. Jokainen vaihe on elettävä kuitenkin läpi, selviytymisen kannalta. Rehellisyys kasvaa etsimisen ja kasvamisen myötä.
Ymmärrän täysin, jos NU:ssa kirjoittaa ensimmäisen ja toisen vaiheen uhreja. Heillä ei ole luottamusta kehenkään. Se paha olo pitää purkaa ulos, tavalla tai toisella. Ja vertaistuki antaa siihen mahdollisuuden blokkaamatta, mitätöimättä uhrin kokemuksia, kuten avoimilla keskustelupalstoilla.
Purki uhri tai uhrikis tunteva ahdistustaan missä hyvänsä, on se silti parempi kuin niellä se myrkky, kätkien mustaksi palloksi syvyyksiin. Lopulta vain pienempi osa on itsensä uhriksi ylentäneitä narsisteja."En halua provosoida ketään, mutta:"
Noh...minä ny pikkusen kyllä provosoidun tuosta...vaikka en tuolla NUTin palstalla ole vieraillutkaan, olen ymmärtänyt, että se on suljettu yhteisö..
.ja en katso tarvitsevani...ihan sellaista tukea, narsismiin liittyen...minun kokemukseni...ei ollut niin "vaikea", että se olisi suistanut minut täysin pois raiteiltaan, vaikka hämmennykseen saikin...epäilemään hetkittäin jopa omaa mielenterveyttäni...
Mutta se, että minä olen täällä kertonut omia kokemuksiani liittyen lapsuuteeni, aviolittooni alkoholistin puolisona tai tuohon kokemukseen suhteesta ihmiseen...joka sai minut ylipäätään hakemaan tietoa narsismista ja päätymään tännekkin...
Niin noillakaan "tarinoilla" en hae sääliä, vaan enemmänkin yritän ymmärtää itseäni ja sitä kautta sitä toistakin...miksi me ihmiset olemme tai mikä tekee meistä sellaisia kuin olemme...
Esim. valitsin lapsena tietynlaisen keinon...selvitä lapsena perheessä...olemalla mahdollisen kiltti, vähän vaativa ja huomaamaton...se ei ollut tietoinen valinta...
Mutta samaa lapsen selvitymiskeinoa käytin pitkään avioliitossani...mutta se ei aikusena vaan toiminutkaan enää ns. "loppuun asti"...
aloin itse voida huonosti...ja etsiä syytä siihen, miksi minä olin sellainen...makasin lattialla, ihmetellen jalanjälkiä kasvoillani, joita en katsonut ansaitsevani...koska olin niin "hyvä, kiltti ja pyhä" että itseäkin alkoi yököttää...
Noh..syitä ja selityksiä siihen "omaan ongelmaani" löysinkin, jopa nimen käytökselleni/tavalleni elää...läheisriippuvainen...
Mutta kenen uhri minä sitten olen...äitinikö...ennemminkin ajattelisin, että olosuhteiden...joihin en lapsena voinut vaikuttaa...
no avioliitossani...kenen uhri minä siinä kohtaa olin...ehkä minä olin itse itseni uhri...."pakotettu" toistamaan lapsena opittua/valittua samaa selvitysmallia...kun olosuhteetkin muistuttivat toisiaan...yhteisenä nimittäjänä alkoholismi...
Että olinko minä sitten avioliitossani itse itsensä uhriuttanut ihminen siihen asti kunnes psyykkinen kipu tuli niin kovaksi, etten enää halunnut olla sellainen...
noh...narsistin uhri en ole sillä tavoin kokenut olevani...suhde oli tapailusuhde...mutta jälkensä sekin jätti...kun ei ymmärtänyt...mitä se oli...ja miksi itse oli sellaisessa suhteessa...
vielä senkin jälkeen, kun sitä vääristelyä alkoi tulla...tyyliin kyllä minä tiedän paremmin sinun asiasi/olemisesi/elämäsi(mitätöintiä)...yritystä muuttaa minua joksikin, mitä en kokenut omakseni ja jonkinlaista kummallista uhkan ilmapiiriin luomista...
Että pitäisikö minun sitte ajatella...kun en enää koe olevani NIIN UHRI...ja olen päässyt tuon LR ominaisuuteni kanssakin sinuksi...tullut hivenen itsekkäämmäksi...puhun itsestäni, omista kokemuksistani...niin olen sitte narsistiko? sen negatiivisessa merkityksessä...olenkin liikaa minäminäminä keskeinen...
Eikö näissä asioissa/ihmisen henkisissä "vammoissakin" ole keskitietä...
onko aina niin, että on joko tai...
kun minä mieluusti hyväksyn sen LR ominaisuudenkin osaksi itseäni, en usko että kaikki siitä on poistunut/poistuu minusta kokonaan...
Mieluusti haluan sisällyttää itseeni myös narsistisiä piirteitä, pikkusen itseihailua, itserakkautta, itsekkyyttä...joissain asioissa asettamista itsensä toisen edelle...koskien omaa elämää...ilman että mitätöi, polkee, sivuttaa toisenkaan oikeuksia, toiveita, tarpeita...elää omaa elämäänsä... - A
18+10=28 kirjoitti:
"En halua provosoida ketään, mutta:"
Noh...minä ny pikkusen kyllä provosoidun tuosta...vaikka en tuolla NUTin palstalla ole vieraillutkaan, olen ymmärtänyt, että se on suljettu yhteisö..
.ja en katso tarvitsevani...ihan sellaista tukea, narsismiin liittyen...minun kokemukseni...ei ollut niin "vaikea", että se olisi suistanut minut täysin pois raiteiltaan, vaikka hämmennykseen saikin...epäilemään hetkittäin jopa omaa mielenterveyttäni...
Mutta se, että minä olen täällä kertonut omia kokemuksiani liittyen lapsuuteeni, aviolittooni alkoholistin puolisona tai tuohon kokemukseen suhteesta ihmiseen...joka sai minut ylipäätään hakemaan tietoa narsismista ja päätymään tännekkin...
Niin noillakaan "tarinoilla" en hae sääliä, vaan enemmänkin yritän ymmärtää itseäni ja sitä kautta sitä toistakin...miksi me ihmiset olemme tai mikä tekee meistä sellaisia kuin olemme...
Esim. valitsin lapsena tietynlaisen keinon...selvitä lapsena perheessä...olemalla mahdollisen kiltti, vähän vaativa ja huomaamaton...se ei ollut tietoinen valinta...
Mutta samaa lapsen selvitymiskeinoa käytin pitkään avioliitossani...mutta se ei aikusena vaan toiminutkaan enää ns. "loppuun asti"...
aloin itse voida huonosti...ja etsiä syytä siihen, miksi minä olin sellainen...makasin lattialla, ihmetellen jalanjälkiä kasvoillani, joita en katsonut ansaitsevani...koska olin niin "hyvä, kiltti ja pyhä" että itseäkin alkoi yököttää...
Noh..syitä ja selityksiä siihen "omaan ongelmaani" löysinkin, jopa nimen käytökselleni/tavalleni elää...läheisriippuvainen...
Mutta kenen uhri minä sitten olen...äitinikö...ennemminkin ajattelisin, että olosuhteiden...joihin en lapsena voinut vaikuttaa...
no avioliitossani...kenen uhri minä siinä kohtaa olin...ehkä minä olin itse itseni uhri...."pakotettu" toistamaan lapsena opittua/valittua samaa selvitysmallia...kun olosuhteetkin muistuttivat toisiaan...yhteisenä nimittäjänä alkoholismi...
Että olinko minä sitten avioliitossani itse itsensä uhriuttanut ihminen siihen asti kunnes psyykkinen kipu tuli niin kovaksi, etten enää halunnut olla sellainen...
noh...narsistin uhri en ole sillä tavoin kokenut olevani...suhde oli tapailusuhde...mutta jälkensä sekin jätti...kun ei ymmärtänyt...mitä se oli...ja miksi itse oli sellaisessa suhteessa...
vielä senkin jälkeen, kun sitä vääristelyä alkoi tulla...tyyliin kyllä minä tiedän paremmin sinun asiasi/olemisesi/elämäsi(mitätöintiä)...yritystä muuttaa minua joksikin, mitä en kokenut omakseni ja jonkinlaista kummallista uhkan ilmapiiriin luomista...
Että pitäisikö minun sitte ajatella...kun en enää koe olevani NIIN UHRI...ja olen päässyt tuon LR ominaisuuteni kanssakin sinuksi...tullut hivenen itsekkäämmäksi...puhun itsestäni, omista kokemuksistani...niin olen sitte narsistiko? sen negatiivisessa merkityksessä...olenkin liikaa minäminäminä keskeinen...
Eikö näissä asioissa/ihmisen henkisissä "vammoissakin" ole keskitietä...
onko aina niin, että on joko tai...
kun minä mieluusti hyväksyn sen LR ominaisuudenkin osaksi itseäni, en usko että kaikki siitä on poistunut/poistuu minusta kokonaan...
Mieluusti haluan sisällyttää itseeni myös narsistisiä piirteitä, pikkusen itseihailua, itserakkautta, itsekkyyttä...joissain asioissa asettamista itsensä toisen edelle...koskien omaa elämää...ilman että mitätöi, polkee, sivuttaa toisenkaan oikeuksia, toiveita, tarpeita...elää omaa elämäänsä...> koska olin niin "hyvä, kiltti ja pyhä" että itseäkin alkoi yököttää..
En ymmärtänyt tuota kohtaa. Kiitos kirjoituksestasi. - 19+10=29
A kirjoitti:
> koska olin niin "hyvä, kiltti ja pyhä" että itseäkin alkoi yököttää..
En ymmärtänyt tuota kohtaa. Kiitos kirjoituksestasi."> koska olin niin "hyvä, kiltti ja pyhä" että itseäkin alkoi yököttää.."
noh kuvittele ny ihmistä...joka ei puolusta oikeuksiaan, antaa kohdella itseään huonosti ja yrittää silti olla niin "hyvä ja killti" tyyliin, ei tässä mitään...
kuvittele miltä se siitä toisesta(puolisostani) mahtoi tuntua...hän oli mikä oli...alkoholisti, yleisen mittapuun mukaan " huono ihminen"...jos joutui vertaamaan itseään minuun...
Hän usein nimittelikin minua "xxx-pyhäksi...". kun en sitä "pahaa" sanaa saanut suustani...
Se miksen saanut...johtui siitä, että ajattelin että ollakseni ns. hyvä ihminen, kelvatakseni toiselle...minun PITI olla "hyvä ja kiltti..."väärällä tavalla, vääristä syistä... - A
19+10=29 kirjoitti:
"> koska olin niin "hyvä, kiltti ja pyhä" että itseäkin alkoi yököttää.."
noh kuvittele ny ihmistä...joka ei puolusta oikeuksiaan, antaa kohdella itseään huonosti ja yrittää silti olla niin "hyvä ja killti" tyyliin, ei tässä mitään...
kuvittele miltä se siitä toisesta(puolisostani) mahtoi tuntua...hän oli mikä oli...alkoholisti, yleisen mittapuun mukaan " huono ihminen"...jos joutui vertaamaan itseään minuun...
Hän usein nimittelikin minua "xxx-pyhäksi...". kun en sitä "pahaa" sanaa saanut suustani...
Se miksen saanut...johtui siitä, että ajattelin että ollakseni ns. hyvä ihminen, kelvatakseni toiselle...minun PITI olla "hyvä ja kiltti..."väärällä tavalla, vääristä syistä...> kuvittele miltä se siitä toisesta(puolisostani) mahtoi tuntua...hän oli mikä oli...alkoholisti, yleisen mittapuun mukaan " huono ihminen"...jos joutui vertaamaan itseään minuun...
Kuulostaa siltä, että sai ansionsa mukaan. Kärsiä tuo varmaan halusikin.
(Oikeuksien puolustamisesta muussa yhteydessä. Eri asia.) LK kirjoitti:
"Narsisteja ei yleensäkään saa kritisoida."
Eih.... Ei täällä tätä kommenttia... :)
Mut marttyyrin elämä on rankkaa.Narsisteja nyt tietenkään saa kritisoida, kuuluu oireenkuvaan.
Mutta ; näytä mulle ihminen ketä saa kritisoida. Suurin osa nousenee vastarintaan.
Kun mä monesti vedän narsistikeskustelun lomassa esiin "tavikset", tarkoitan sitä, että aina välillä unohtuu että narsistin(kin) ominaisuudet ovat sellaisia joita meissä kaikissa on mutta heillä ne vain esiintyvät patologisina, jäykkinä ja övereinä. Epäinhimillisyydestä ei siis ole kyse. Lähentelee ennemminkin vaihtelevuutta.A kirjoitti:
> kuvittele miltä se siitä toisesta(puolisostani) mahtoi tuntua...hän oli mikä oli...alkoholisti, yleisen mittapuun mukaan " huono ihminen"...jos joutui vertaamaan itseään minuun...
Kuulostaa siltä, että sai ansionsa mukaan. Kärsiä tuo varmaan halusikin.
(Oikeuksien puolustamisesta muussa yhteydessä. Eri asia.)Addikti on AINA uhri. Voi voi ja sitä ja tätä. Plaa plaa. Ketä kiinnostaa =)
Addiktin pitää saada ansionsa mukaan. Muuten ei ole toivoakaan.elisakettu kirjoitti:
Nyt mun on hieman läksytettävä sinua yxex.
*tukistaa virtuaalisesti*
Itsensä ahdistuneeksi ja loukkaantuneeksi kokeva on tietenkin uhri, sillä hetkellä. Hän tuntee vain sen kivun, joka syö hänen sieluaan, tunnemaailmaansa. Hänen on ensin ymmärrettävä mistä pahoinvointi johtuu. Tottakai silloin syytetään sitä kaltoinkohtelijaa, joka on aiheuttanut tuon tunteen. Ei se olo silloin helpota itsestä vikoja etsimällä.
Ajan saatossa, kun loukkaus ei enää satu, voi uhri/uhriutunut alkaa miettimään sitä omaakin osuutta tapahtumissa. Ehkä hän oivaltaa itsessään niitä piileviä ominaisuuksia ja piirteitä, jotka a) joko mahdollistavat kaltoinkohtelun ja b) mikä saa hänet itsensä kaltoinkohtelemaan muita.
Kannattaa pitää mielessä trauman vaiheet. Jokainen vaihe on elettävä kuitenkin läpi, selviytymisen kannalta. Rehellisyys kasvaa etsimisen ja kasvamisen myötä.
Ymmärrän täysin, jos NU:ssa kirjoittaa ensimmäisen ja toisen vaiheen uhreja. Heillä ei ole luottamusta kehenkään. Se paha olo pitää purkaa ulos, tavalla tai toisella. Ja vertaistuki antaa siihen mahdollisuuden blokkaamatta, mitätöimättä uhrin kokemuksia, kuten avoimilla keskustelupalstoilla.
Purki uhri tai uhrikis tunteva ahdistustaan missä hyvänsä, on se silti parempi kuin niellä se myrkky, kätkien mustaksi palloksi syvyyksiin. Lopulta vain pienempi osa on itsensä uhriksi ylentäneitä narsisteja.Ihan oivallinen läksytys elisaketulta :)
Traumat mitä koemme, ja narsistiset loukkaukset, saavat meidät kokemaan uhriuden. Siitä ei selviä normaaliuteen kuin prosessoimalla, kuten toit esiin. Prosessi voi olla ero-sopassa vaikkapa; tyrmistys/epäusko - paniikki - muutostenpelko - viha - katkeruus - suru - asian hyväksyminen - anteeksianto - irtipäästäminen - elämän jatkaminen. Prosessia siis tarvitaan ja se on jokaisella erilainen.
Silloin kun entinen rakas ja myöhempi vihamies ei herätä enää mitään tunteita, ei negatiivisia eikä positiivisia, on ihminen vapaa ja eheytynyt.
(oletteko miettineet miksi parhaista ystävyksistä saattaa tulla pahimmat vihamiehet(?) )
Jotkut jäävät kiinni uhriuteen vuosikausiksi. Kysymys ei ole uhriuttajan maagisista kyvyistä, ns narsistin kyvystä koukuttaa, vaan uhriutujan hellittämättömyydestä. Toisen muisto on kipeä ja silti niin rakas, ettei siitä lasketa irti (muistatko kun juttelimme huolten kivistä, mitä ihminen saattaa kantaa pitkään, ennenkuin raaskii niistä luopua..., kivet repussa, vanhan shamaanin kivi-ohje, tai temppuilijan mystiset kivet).
Mikä ero voisi olla uhrilla ja uhrisyndroomaisella?
Esim: pariskunta, X ja Y eroaa koska suhde muodostui pahaksi oloksi.
Eroriidoissa X syyttää Y.tä narsistiksi, ja syylliseksi. Y taas kokee X.n syytökset loukkaavina, eikä näe X.ää missään tapauksessa uhrina, vaan kokee itsensä uhriksi.
Uhri X - kokee tulleensa petetyksi, toisen syylliseksi siihen ettei asiat menneet niinkuin h ä n halusi. Hän aloittaa pitkän, vihaisen ja katkeran kamppanjan syyllistääkseen toisen, ja vapauttaa samalla (tiedostamatta itsekään) itsensä syyllisyydentunteista (käsittelemätön häpeä) ilmoittamalla olevansa uhri.
Uhri Y - on viha/katkeruus vaiheensa jälkeen surullinen, miettii omaa osuuttaan, epäilee ja etsii omaa syyllisyyttään tapahtumiin. Antaa lopulta anteeksi itselleen, syyttäjälleen ja tapahtumille.
Palstalla nämä kaksi erilaista uhri-tyyppiä voi olla hankala eroittaa toisistaan, koska molemmat valittavat kokemaansa tuskaa, Mutta pitkässä juoksussa 'äänensävy' paljastaa.
Voisi sanoa vaikkapa, että uhrisyndroomainen ei ole motivoitunut paranemiseensa, vaan on löytänyt uhriudesta tavan elää, siten että on oikeutettu erityiskohteluun.lynett kirjoitti:
Narsisteja nyt tietenkään saa kritisoida, kuuluu oireenkuvaan.
Mutta ; näytä mulle ihminen ketä saa kritisoida. Suurin osa nousenee vastarintaan.
Kun mä monesti vedän narsistikeskustelun lomassa esiin "tavikset", tarkoitan sitä, että aina välillä unohtuu että narsistin(kin) ominaisuudet ovat sellaisia joita meissä kaikissa on mutta heillä ne vain esiintyvät patologisina, jäykkinä ja övereinä. Epäinhimillisyydestä ei siis ole kyse. Lähentelee ennemminkin vaihtelevuutta.Voisi järjestää vidduilun sietokyky-kilpailun herneen nenäänvedon maailmanmestareille :D
yxex kirjoitti:
Voisi järjestää vidduilun sietokyky-kilpailun herneen nenäänvedon maailmanmestareille :D
Eiks mediassakin nyt oo paljon puhuttu tosta herneenvedon kulttuurista ?
Perussuomalaiset on ainakin hyvin vetänyt sitä linjaa mutta kyllä siellä moni muukin on rykinyt ja vinkumassa anteeksipyyntöä tai hyvitystä kun joku nyt on kritisoinut jotakin. Ainakin mm pyöreässä pöydässä ja jälkiviisaissa on näistä ... noh, jälkiviisasteltu ; suomalaisten herneenvetokyvystä.
Mä en tiedä kuinka paljon mulla on vikaa päässä mutta itse kun nykyään esim täällä kuulen tuhinaa tukkeutuneesta nenästä - se menee viihteelliseksi, ei loukkaavaksi tai ärsyttäväksi. Eli naurattaa.- 16+20=36
yxex kirjoitti:
Ihan oivallinen läksytys elisaketulta :)
Traumat mitä koemme, ja narsistiset loukkaukset, saavat meidät kokemaan uhriuden. Siitä ei selviä normaaliuteen kuin prosessoimalla, kuten toit esiin. Prosessi voi olla ero-sopassa vaikkapa; tyrmistys/epäusko - paniikki - muutostenpelko - viha - katkeruus - suru - asian hyväksyminen - anteeksianto - irtipäästäminen - elämän jatkaminen. Prosessia siis tarvitaan ja se on jokaisella erilainen.
Silloin kun entinen rakas ja myöhempi vihamies ei herätä enää mitään tunteita, ei negatiivisia eikä positiivisia, on ihminen vapaa ja eheytynyt.
(oletteko miettineet miksi parhaista ystävyksistä saattaa tulla pahimmat vihamiehet(?) )
Jotkut jäävät kiinni uhriuteen vuosikausiksi. Kysymys ei ole uhriuttajan maagisista kyvyistä, ns narsistin kyvystä koukuttaa, vaan uhriutujan hellittämättömyydestä. Toisen muisto on kipeä ja silti niin rakas, ettei siitä lasketa irti (muistatko kun juttelimme huolten kivistä, mitä ihminen saattaa kantaa pitkään, ennenkuin raaskii niistä luopua..., kivet repussa, vanhan shamaanin kivi-ohje, tai temppuilijan mystiset kivet).
Mikä ero voisi olla uhrilla ja uhrisyndroomaisella?
Esim: pariskunta, X ja Y eroaa koska suhde muodostui pahaksi oloksi.
Eroriidoissa X syyttää Y.tä narsistiksi, ja syylliseksi. Y taas kokee X.n syytökset loukkaavina, eikä näe X.ää missään tapauksessa uhrina, vaan kokee itsensä uhriksi.
Uhri X - kokee tulleensa petetyksi, toisen syylliseksi siihen ettei asiat menneet niinkuin h ä n halusi. Hän aloittaa pitkän, vihaisen ja katkeran kamppanjan syyllistääkseen toisen, ja vapauttaa samalla (tiedostamatta itsekään) itsensä syyllisyydentunteista (käsittelemätön häpeä) ilmoittamalla olevansa uhri.
Uhri Y - on viha/katkeruus vaiheensa jälkeen surullinen, miettii omaa osuuttaan, epäilee ja etsii omaa syyllisyyttään tapahtumiin. Antaa lopulta anteeksi itselleen, syyttäjälleen ja tapahtumille.
Palstalla nämä kaksi erilaista uhri-tyyppiä voi olla hankala eroittaa toisistaan, koska molemmat valittavat kokemaansa tuskaa, Mutta pitkässä juoksussa 'äänensävy' paljastaa.
Voisi sanoa vaikkapa, että uhrisyndroomainen ei ole motivoitunut paranemiseensa, vaan on löytänyt uhriudesta tavan elää, siten että on oikeutettu erityiskohteluun."Uhri Y - on viha/katkeruus vaiheensa jälkeen surullinen, miettii omaa osuuttaan, epäilee ja etsii omaa syyllisyyttään tapahtumiin. Antaa lopulta anteeksi itselleen, syyttäjälleen ja tapahtumille."
Niin tuon voin kyllä allekirjoittaa...kun suhteessa on aina kaksi osapuolta...jos puhutaan suhteista, joissa on kaltoinkohtelija ja sitten sen "uhri"...
Niin onhan sillä uhrillakin oma roolinsa siinä "kuolemantanssissa"...hän sallii sen kaltoinkohtelun...että hyvin visainen kysymys on jossain kohtaa kohtaa se miksi?
ja siihen vastaus löytyy vain itsestä...eikä se vastaus ole kun se toinen on semmonen ja semmonen...tekee/käyttäytyy niin ja näin...en voi hänelle mitään...
Toivoisin kyllä että hän muuttuisi, mutta kun ihminen ei voi muuttaa kuin itseään ja omaa elämäänsä...
Että joutuu kohtaamaan sen omankin häpeänsä...miksi minä olin/olen sellainen...haluanko lopun elämääni olla sellainen, maata lattialla, enkö ansaitse parempaa...
"Silloin kun entinen rakas ja myöhempi vihamies ei herätä enää mitään tunteita, ei negatiivisia eikä positiivisia, on ihminen vapaa ja eheytynyt"
Tuohon ehkä voi olla vaikea päästä jos on yhteisiä lapsia...kun se entinen rakas elää tavallaan heissä, ulkonäössä, luonteenpiirteissä yms.
Niin ei voi tavallaan mennä edes vihavaiheeseen, eikä täyteen tunteettomuuteenkaan...
Jos itseäni ajattelen...niin lasteni alkoholisoitunut isä kuuluu kyllä edelleen elämääni...hiljaisena suruna..myös siten, että edelleen lapset tuntevat surua...
Mutta tuokaa asia/isä ei ole osa jokapäiväistä elämää meidän kenenkään kohdalla, mutta toki aina välillä mieleen tulee, joko perheasioihin liittyvänä yhteydenpitona tai huolena jos ei pitkiin aikoihin kuulu mitään...
Onko uhriutunut sitten pysyvä oltila? Vai heilahteleeko se eri aikakausina? Mietin noita muitakin kuten riippuvuuta tai narsistisuutta; mun mielestä niissäkin tapahtuu heilahtelua eri tilanteiden mukaan.
Esimerkkinä voisin ajatella itseäni, kuin ominaisuuteni olisivat vuodenaikoja. Kevättalvella olen uhriutunut, talvella riippuva, kesällä lähinnä "tavis"olotilaani ja syksyisin narsistinen. Ja eri elementit vaihtelevat sisällöltään, määrältään missä elintilassa kulloinkin on, millaisia haasteita kohtaa, millaiset ovat ulkoiset paineet ja mitä yleensä puuhaa. Uhriutuneessa vaiheessa en ole työnarkomaani, peremminkin saamattomillani, narsistisena kautena saan enemmän aikaiseksi tietynlaisia juttuja ja riippuvina kausina ehkä olen addiktoitumillani. En tiedä. Ajatusleikkiä vain.- A
> Kevättalvella olen uhriutunut, talvella riippuva, kesällä lähinnä "tavis"olotilaani ja syksyisin narsistinen.
Oletko ajatellut, voisiko tuota tulkita maanis-depressiivisyydeksi? A kirjoitti:
> Kevättalvella olen uhriutunut, talvella riippuva, kesällä lähinnä "tavis"olotilaani ja syksyisin narsistinen.
Oletko ajatellut, voisiko tuota tulkita maanis-depressiivisyydeksi?Olen tietysti. MD:tä ei vain ole pystytty diagnisoimaan. Ajatelmani oli vain hieman keskeneräinen. Mutta olen huomannut että jonkinlaisia vaihteluja, kausia on tosiaan noissa piirteissä.
- LK
elisakettu kirjoitti:
Olen tietysti. MD:tä ei vain ole pystytty diagnisoimaan. Ajatelmani oli vain hieman keskeneräinen. Mutta olen huomannut että jonkinlaisia vaihteluja, kausia on tosiaan noissa piirteissä.
Eikös kaikki ihmiset ole luonnostaan vähän niinkun maanis-depressiivisiä. Siis siinä mielessä että se vireystaso kulkee semmoista kiertokulkua, joka sitten on vaan tuossa sairaudessa ihan toisessa mittakaavassa.
- 7+20=27
elisakettu kirjoitti:
Olen tietysti. MD:tä ei vain ole pystytty diagnisoimaan. Ajatelmani oli vain hieman keskeneräinen. Mutta olen huomannut että jonkinlaisia vaihteluja, kausia on tosiaan noissa piirteissä.
"voisiko tuota tulkita maanis-depressiivisyydeksi? "
Asia jota joskus mietin...äitiini liittyen...keväästä alkusyksyyn sillä meni aina lujaa...talvisin oli rauhallisempi...joskus jopa saamaton...meni nukkumaankin usein jo viideltä iltapäivällä... LK kirjoitti:
Eikös kaikki ihmiset ole luonnostaan vähän niinkun maanis-depressiivisiä. Siis siinä mielessä että se vireystaso kulkee semmoista kiertokulkua, joka sitten on vaan tuossa sairaudessa ihan toisessa mittakaavassa.
On. Tai siis mielestäni on. Sanoisin että useimmiten se on vain latteammalla tasolla kuin vanhalla kunnon MD:llä. Mutta voi sekin olla ahdistavaa. Ainakin se matalapainekausi. Itselläni se on tällä hetkellä kylläkin jonkinsortin uhriutunut mutta ei uhrautunut, unelias ja saamaton, lievästi vittuuntunut-kausi. Otapa siitä sitten selvää. Taviksena pien itteeni kuitenkin, mutta heilahtelutkin voi olla sen sortin ikäviä, että ne pahiten itse tuntee. Ulkoisesti näkyy vain joillakin elämän osa-alueilla, ei suinkaan kaikessa.
- M.B.
7+20=27 kirjoitti:
"voisiko tuota tulkita maanis-depressiivisyydeksi? "
Asia jota joskus mietin...äitiini liittyen...keväästä alkusyksyyn sillä meni aina lujaa...talvisin oli rauhallisempi...joskus jopa saamaton...meni nukkumaankin usein jo viideltä iltapäivällä...seasonal affective disorder. Vaivaa erityisesti ihmisiä, jotka elävät kellon rytmittämässä maailmassa ollen herkkiä luontaiselle maailmankululle.
Ennenvanhaan sentään mentiin nukkumaan kun pimeä laskeutui ja noustiin ylös kun oli valoisaa. Talvella puuhasteltiin rauhallisemmin ja kesällä mentiin kun valoa oli pitkälle yöhön. En usko, että tämän keinovalon historian aikana biologinen kellomme olisi sopeutunut kaikilta osin olemaan irrallaan luonnon rytmistä.
Herkimpiin vaikuttaa eniten ja sitten on niitä iloisia ja tehokkaita poikkeuksia, jotka mielellään määrittelevät muut epänormaaleiksi ;) .. ne neljän tunnin yöunilla eteenpäin tehomaailmassa tehokkaasti porskuttavat tehopakkaukset .. M.B. kirjoitti:
seasonal affective disorder. Vaivaa erityisesti ihmisiä, jotka elävät kellon rytmittämässä maailmassa ollen herkkiä luontaiselle maailmankululle.
Ennenvanhaan sentään mentiin nukkumaan kun pimeä laskeutui ja noustiin ylös kun oli valoisaa. Talvella puuhasteltiin rauhallisemmin ja kesällä mentiin kun valoa oli pitkälle yöhön. En usko, että tämän keinovalon historian aikana biologinen kellomme olisi sopeutunut kaikilta osin olemaan irrallaan luonnon rytmistä.
Herkimpiin vaikuttaa eniten ja sitten on niitä iloisia ja tehokkaita poikkeuksia, jotka mielellään määrittelevät muut epänormaaleiksi ;) .. ne neljän tunnin yöunilla eteenpäin tehomaailmassa tehokkaasti porskuttavat tehopakkaukset ..".. ne neljän tunnin yöunilla eteenpäin tehomaailmassa tehokkaasti porskuttavat tehopakkaukset"
...kuulostavat tavattoman epämiellyttäville immeisille...- LK
elisakettu kirjoitti:
".. ne neljän tunnin yöunilla eteenpäin tehomaailmassa tehokkaasti porskuttavat tehopakkaukset"
...kuulostavat tavattoman epämiellyttäville immeisille...Riippuu mitä ne tekee sen valveillaoloaikansa.
LK kirjoitti:
Riippuu mitä ne tekee sen valveillaoloaikansa.
Olen vain kateellinen :) Oikeasti on tuollaisiakin ihmisiä. Joskus aikoinaan hetken aikaa saatoin itsekin olla. Mutta en mielestäni ollut sen parempi ihminen kuitenkaan. Nyt ei vain tunnu tärkeälle, enkä kyllä viitsisikään tai jaksaisikaan.
elisakettu kirjoitti:
Olen vain kateellinen :) Oikeasti on tuollaisiakin ihmisiä. Joskus aikoinaan hetken aikaa saatoin itsekin olla. Mutta en mielestäni ollut sen parempi ihminen kuitenkaan. Nyt ei vain tunnu tärkeälle, enkä kyllä viitsisikään tai jaksaisikaan.
Mä en oo EK nukkunut vuosiin ja vuosiin 4-5 tuntia pidempään yhteen putkeen. Joskus on totta kai mahdollisuus enempään mutta herään joka tapauksessa ja luomuna loppu on vain silkkaa pyörimistä.
Mä kyllä nukun sitten toiset unet päivän aikana kestoltaan 2-4 h, riippuen rasitustilasta. Tänään meni se 4 piiiiitkästä aikaa =)
Mulla se lähti työajoista, eli pitäisi olla tyyliin 7 nukkumassa mutta meeppäs varsinkin näin valoisampaan aikaa 7 nukkumaan! Oon pelännyt aina että koska kroppa tai kuuppa nuukahtaa tuohon mutta edelleenkin ollaan tässä vaikka aikaa on jo kulunut varmaan 10 vuotta =) Ei musta niiiin helpolla eroon pääse ;)
Ihminen haaveilee aina siitä mitä ei ole. Mä nyt esmes piiitkistä yöunista. Satunnaisesti jos on nukkunut vaikka 6 tuntia putkeen (tod harvinaista, tod) niin tuntuu ihan oudolta...
Mulle se on vain käytännöllisempää. Sitten kun haluaa nukkua pidempään joskus, vedetään päihteitä avuksi. Hah haa... mutta se on totuus.lynett kirjoitti:
Mä en oo EK nukkunut vuosiin ja vuosiin 4-5 tuntia pidempään yhteen putkeen. Joskus on totta kai mahdollisuus enempään mutta herään joka tapauksessa ja luomuna loppu on vain silkkaa pyörimistä.
Mä kyllä nukun sitten toiset unet päivän aikana kestoltaan 2-4 h, riippuen rasitustilasta. Tänään meni se 4 piiiiitkästä aikaa =)
Mulla se lähti työajoista, eli pitäisi olla tyyliin 7 nukkumassa mutta meeppäs varsinkin näin valoisampaan aikaa 7 nukkumaan! Oon pelännyt aina että koska kroppa tai kuuppa nuukahtaa tuohon mutta edelleenkin ollaan tässä vaikka aikaa on jo kulunut varmaan 10 vuotta =) Ei musta niiiin helpolla eroon pääse ;)
Ihminen haaveilee aina siitä mitä ei ole. Mä nyt esmes piiitkistä yöunista. Satunnaisesti jos on nukkunut vaikka 6 tuntia putkeen (tod harvinaista, tod) niin tuntuu ihan oudolta...
Mulle se on vain käytännöllisempää. Sitten kun haluaa nukkua pidempään joskus, vedetään päihteitä avuksi. Hah haa... mutta se on totuus.Auts. Olis pitänyt arvata ;) Tiijän että siihenkin tottuu, eli enää tarvii samoin unta. Toiset saavat vielä järjettömästi aikaseksikin vähien unien lisäksi.
Mullon ollut noita muutaman tunnin unen vaiheita. Raskaaksi ne on aina lopulta käyneet. Joskus pitkäänkiin tottunut siihen. Ajattelin vielä viime vuonna, etten varmaan ikinä, ikinä nuku 8 tuntia tai muuten sellaisia älyttömyyksiä. Jotenkin "normaalit" ihmiset tuntuviat epänormaalilta, eihän kukaan hullu noin paljon pysty nykkumaan.
Sitten pahana aikana en nukkunut ollenkaan. Olin varsinainen mörkö. Tiesin että homma oli pakko hoitaa lääkityksellä kuntoon, etten vaan vahingossa mene ja tapa ketään. Liikeenteessä, työssä, jossain tai muuten vain huolimattomuuttani.
Mitä Mää sanoi noista kaiken jaksavista sirkuttajista, niin tosiaan ikäviä ihmisiä tälläisen taviksen mielestä ovat :) Tai sitten olen vain kateelliinen kuten olenkin. Kukapa ei haluaisi saada aikaiseksi tuhatta ja sataa juttua, päivänsäteenä, päivästä päivään?
Nyt nukun säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta en tee mitään ylimääräistä ja pakollisetkin jätän jos ei ole kiire. Mutta en ole enää mitenkään holisti työhön, suorittamiseen tai tekoihin. Kiva pötkötellä ja olla vaan :)- A
elisakettu kirjoitti:
Auts. Olis pitänyt arvata ;) Tiijän että siihenkin tottuu, eli enää tarvii samoin unta. Toiset saavat vielä järjettömästi aikaseksikin vähien unien lisäksi.
Mullon ollut noita muutaman tunnin unen vaiheita. Raskaaksi ne on aina lopulta käyneet. Joskus pitkäänkiin tottunut siihen. Ajattelin vielä viime vuonna, etten varmaan ikinä, ikinä nuku 8 tuntia tai muuten sellaisia älyttömyyksiä. Jotenkin "normaalit" ihmiset tuntuviat epänormaalilta, eihän kukaan hullu noin paljon pysty nykkumaan.
Sitten pahana aikana en nukkunut ollenkaan. Olin varsinainen mörkö. Tiesin että homma oli pakko hoitaa lääkityksellä kuntoon, etten vaan vahingossa mene ja tapa ketään. Liikeenteessä, työssä, jossain tai muuten vain huolimattomuuttani.
Mitä Mää sanoi noista kaiken jaksavista sirkuttajista, niin tosiaan ikäviä ihmisiä tälläisen taviksen mielestä ovat :) Tai sitten olen vain kateelliinen kuten olenkin. Kukapa ei haluaisi saada aikaiseksi tuhatta ja sataa juttua, päivänsäteenä, päivästä päivään?
Nyt nukun säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta en tee mitään ylimääräistä ja pakollisetkin jätän jos ei ole kiire. Mutta en ole enää mitenkään holisti työhön, suorittamiseen tai tekoihin. Kiva pötkötellä ja olla vaan :)Vaikutatte Kettu ja Lynett paljon reippaammilta kuin vuosi sitten samaan aikaan. Ja kohta alkaa jo auringonotto- ja uintikausi.
- LK
elisakettu kirjoitti:
Olen vain kateellinen :) Oikeasti on tuollaisiakin ihmisiä. Joskus aikoinaan hetken aikaa saatoin itsekin olla. Mutta en mielestäni ollut sen parempi ihminen kuitenkaan. Nyt ei vain tunnu tärkeälle, enkä kyllä viitsisikään tai jaksaisikaan.
Koska miulta loppuu aina aika kesken, oon haaveillu siitä et nukkuis vaan 4h/vrk, mikä olisi ilmeisesti tietyillä unijärjestelyillä ihan mahollistakin. Sen sijaan nukun kumminkin jotain 9-12h.
LK kirjoitti:
Koska miulta loppuu aina aika kesken, oon haaveillu siitä et nukkuis vaan 4h/vrk, mikä olisi ilmeisesti tietyillä unijärjestelyillä ihan mahollistakin. Sen sijaan nukun kumminkin jotain 9-12h.
Eihän se aika nyt koskaan kesken lopu. :)
Paras olisi varmaan jotain 8h, vaikka se venyykin yleensä siihen kymmeneen tuntiin...
Olisihan se kyllä mukava jos pärjäisi kolmen tunnin yöunilla ilman, että näyttäisi seuraavana päivänä raadolta, joka on juuri jäänyt auton alle...- M.B.
LK kirjoitti:
Riippuu mitä ne tekee sen valveillaoloaikansa.
LK: Katsoo tietenkin nenänvarttaan pitkin niitä pitkään nukkuvia kuuluttaen koko ajan kovaan ääneen mitä kaikkea on jo tehnyt kun toinen vasta raottaa vasenta silmäluomeaan. Olisivat hiljaa ja tajuaisivat, että unimaailmassakin riittää toisinaan hommia.. Ja aamuisin jotkut ihmiset ihan oikeasti keskittyvät rauhalliseen heräämiseen, eikä se asia tee niistä huonompia ihmisinä..
- LK
M.B. kirjoitti:
LK: Katsoo tietenkin nenänvarttaan pitkin niitä pitkään nukkuvia kuuluttaen koko ajan kovaan ääneen mitä kaikkea on jo tehnyt kun toinen vasta raottaa vasenta silmäluomeaan. Olisivat hiljaa ja tajuaisivat, että unimaailmassakin riittää toisinaan hommia.. Ja aamuisin jotkut ihmiset ihan oikeasti keskittyvät rauhalliseen heräämiseen, eikä se asia tee niistä huonompia ihmisinä..
Tuo on kyllä ärsyttävää. Jos jotain inhoan niin sitä ettei ihmisen anneta nukkua.
Korjaus, inhoan oikeastaan lähinnä sitä että _minun_ ei anneta nukkua.
Joskus elänyt parisuhteessa missä toinen osapuoli koki pitkään nukkumisen henkilökohtaisena loukkauksena ja väliinpitämättömyyden osoituksena.
Ja ei, en usko että se oli narsisti. - nisse..
LK kirjoitti:
Tuo on kyllä ärsyttävää. Jos jotain inhoan niin sitä ettei ihmisen anneta nukkua.
Korjaus, inhoan oikeastaan lähinnä sitä että _minun_ ei anneta nukkua.
Joskus elänyt parisuhteessa missä toinen osapuoli koki pitkään nukkumisen henkilökohtaisena loukkauksena ja väliinpitämättömyyden osoituksena.
Ja ei, en usko että se oli narsisti." Jos jotain inhoan niin sitä ettei ihmisen anneta nukkua."
Jos ei muuten voi toista kontrolloida niin tuo on aina tehokas keino. - lk
nisse.. kirjoitti:
" Jos jotain inhoan niin sitä ettei ihmisen anneta nukkua."
Jos ei muuten voi toista kontrolloida niin tuo on aina tehokas keino.se on vähän kestämätön keino koska jossain kohtaa sen toisen on pakko pysäyttää se.
A kirjoitti:
Vaikutatte Kettu ja Lynett paljon reippaammilta kuin vuosi sitten samaan aikaan. Ja kohta alkaa jo auringonotto- ja uintikausi.
Niin mää oonkin =)
Feeniks is back in businessssss !
Olihan siinä muutama sekava vuosi meikäläiselläkin, aikamoista pohjasakkaa tuli nuoltua pitkän matkaa ja oikein maksimoitua oma kurjuutensa.
Mutta voittajana kotiin !dizel kirjoitti:
Eihän se aika nyt koskaan kesken lopu. :)
Paras olisi varmaan jotain 8h, vaikka se venyykin yleensä siihen kymmeneen tuntiin...
Olisihan se kyllä mukava jos pärjäisi kolmen tunnin yöunilla ilman, että näyttäisi seuraavana päivänä raadolta, joka on juuri jäänyt auton alle...(kuvittele Homer...) * kuolaa*
" 8 tunnin yöunet.... hmmmm...." *kuolaa lisää*
Ehkä joskus vielä, ennen kuin kuolo korjaa. Mä olin joskus nuorempana samanlainen mutta nykyään ei mitään toivoa, ei pienintäkään ja vapaapäivinäkin keikun pystyssä työaikoihin. Siks tuleekin välillä vedettyä (välillä ja välillä...) naama rullalle jotta pysyy edes muutaman tunnin paikoillaan.
Onhan noita heräämisiä, jolloin tekis mieli oikeasti soittaa mutsille mutta aina ainakin tähän mennessä on vielä motivaatio heräämiselle riittänyt. Ei oikein voi olla menemättäkään.lynett kirjoitti:
Niin mää oonkin =)
Feeniks is back in businessssss !
Olihan siinä muutama sekava vuosi meikäläiselläkin, aikamoista pohjasakkaa tuli nuoltua pitkän matkaa ja oikein maksimoitua oma kurjuutensa.
Mutta voittajana kotiin !Selviytymistarinoita tarvitaan valitusten vastapainoksi. Narsismi-palstan pitkä oppimäärä terapoi ihmisiä takaisin elämään ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh811973Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1091705- 1801286
- 225707
- 59698
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6666- 56610
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako199566- 46508
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337472