Menetän mielenterveyteni narsisti "isän" takia!

Mistä se vittuilee? Ihan uteliaisuudesta.

Jos kertoisit lisää tuosta vittuilusta, syyttämisestä ja uhkailusta? Henkisestä väkivallasta yleensä mitä olet kokenut? Onko kestänyt elinikäsi vai pahentunut nyt viime aikoina jostain syystä?

Sinänsä mehän voimme keskustella kaltoinkohtelusta tai narsistisuudesta tai pahasta olosta, kuinka haluat, mihin keskustelua haluaisit viedä, mutta lisävalaisu olisi tarpeen.

Minua nyt mietityttää tuo sinun jaksamisesi. Puhut henkisesestä paineesta ja mielenterveyden menettämisestä. Silloin tilanne lienee sitä luokkaa, että tarvitset keskusteluapua. Ihan että selviäisit painekattilaolotilasta.

Toinen juttu: päästäksesi elämässäsi eteenpäin sinun lienee kuitenkin tarpeen tehdä asiat valmiiksi. Mutta toisaalta, elämässä tulee tilanteita että valmiiksi asetetut suunnitelmat ei pidä, pitää muuttaa niitä. Ehkä haluaisit valmistua, että sinulle olisi ainakin ammatillinen turva. Vai voiko sitä siirtää tuonnemmaksi, että saat järjestettyä muut asiasi?

Kolmas: onko sinulla läheisiä tai muita sukulaisia, joihin voit tukeutua? Yksin ei pitäisi jäädä tälläisten asioiden kanssa, kun ne tuntuvat suurilta. Voiko kukaan kuunnella, mahdollisesti antaa neuvoja?

Jos tuo on suurin huolen aiheesi, niin ehkä kannattaisikin jäädä kotiin vielä vähäksi aikaa...
Et järkyty sitten niin pahasti siitä, kun huomaat, millaisia ne ihmiset sen lämpöisen lapsuudenkodin ULKOPUOLELLA on.

( ei v*ttuilua, vain ikävä tosiasia. )

p.s. Sossusta saat kyllä avustusta, jos omillesi muutat. :)

Ei noi nyt kovin lämpöiseltä kyllä minusta vaikuta?

Tuo äitisi palkka -500-, sehän jää alle kaikkien minimipalkkojen..?

Huoh, tilanteesi ei kaduta lainkaan. Minunkin isäni on hyvin narsistinen ihminen.
Tosin olen jo yli 30-kymppinen ja asunut omassa taloudessa toistakymmentä vuotta.

Parhaiten jaksat tuon vähäisen ajan siten, että annat vain aivan kaiken mennä ohi korvien. Vältä samassa tilassa oleskelua ja jos hän tulee siihen niin poistu paikalta. Aloita juttelu vain pakon edessä.
Jos tulee ristiriitaa niin ajattele mielessäsi että ukko taas höpisee ja kävele pois. Älä missään nimessä lähde mukaan väittelyyn.
Siis yritä elää kuin häntä ei olisikaan tai kuin eläisit jonkun kämppiksen kanssa.

Olet jo parikymmentä vuotta sinnitellyt, kyllä vähäisesti vielä ehkä jaksaa. Tai jos ei jaksa niin sitten tuilla opiskelija-asuntoon tms.

Muista että narsistivanhemmalle on kova paikka kun hänen lapsestaan tulee täysiä-ikäinen eli hän saa oman päätäntävallan. Narsistivanhempi haluaisi aina hallita lähimmäistään ja aikuisen kanssa se ei välttämättä onnistu.
Onnittelut siis, sinä olet isääsi vahvempi.
Ehkä voisit kääntää ajattelumallin itsesi tueksi: olet häntä vahvempi etkä hänestä millään tavalla riippuvainen.
Niin, sehän se olikin mitä mietin: narsistin kanssa pärjää edes jotenkuten kun kasvattaa ensin omaa narsismiaan huippuun.