Mie joskus mietin

Mie ain' joskus mietin,

ett' mitähä se Muor' iha oikeest'
tarkotti, ylejää ku älähti, et

Piä päästäs kii

Ku pyssyhää tää pää kiinn'
iha itestääki, yks' jatke vaa

Jatke iha jokaisell', jolleki luukimarell'
vaa

Vai voisko tää olla nii,
ett' hää hokikii sitä pään
sisältöö?

Järkee vai tunnett'?

En tiiä, ku Muor' ol' sellane
tyyst' tunteeto, tavallaa

Ainaskii sillo, ku lettilöi veteli
ja muka

Piä päästäs' kii?

Jos se Muori ruoja nyt
viel' hengiss' olis'

Nii mie kyll' vänkäisin
vastaust', vähä ku
pakoll'

Koska miu pää pyssyy paikallaa
ihan ominee, vai

Pitäskö miu ylettyy iha niihi
Muorin mittoihi?

Ja muka mittoihi, ku ei kukkaa
niist' häne mittaroinnist'
yhtää mittää tiiä

Mutt' sen mie tiiän, ett' tää
pää on ja pyssyy kii

Iha iteksee

Virtauksiisa vaa, tuonne sydämen
suuntaan heittelee

Tätä sammaa se Muorikii
siell' sielussaa aatteli

Tätä hää tarkotti

Nyt mie tän' tiiän,
nii kute kaikk' muutkii

Jote, piä vaa päästäs' kii