Sielun herääminen

Sielun herättäminen kuolleista = kriisistä selviäminen?

Kyllähän se yleensä tapahtuu, kriisiteorian mukaan tiettyjen vaiheiden kautta. Joskus voi jostain syystä jäädä jumiin johonkin vaiheeseen ja voi tarvita vähän apua siinä prosessissa.

Jos jaksaa lukea esim. Salli Saaren tai Eija Palosaaren kirjoja niin niistä voi olla jotain hyötyä siltä kannalta että saa vähän ymmärrystä siihen mitä itse käy läpi.

Tietenkään psyykkisesti mistään ei ikinä 'palaudu ennalleen' joten parantuminen on aina vähän suhteellinen käsite.

Niin, ihan omia ja kansantajuisia kokemuksia.

"Ja suurin tuska tuntuu olevan oma sokeus." " Siitä olen itsellleni erittäin katkera."

Olennaisin taitaa olla tuossa. Anna anteeksi itsellesi. Sielu on niin musta ja niin tapettu, jos itse sen haluamme sellaisena nähdä. Kukaan muu ei näe mustaa sieluasi, joka syvyydessään kääriytyy vihaan, katkeruuteen, pettymyksiin, syyllisyyteen ja syytöksiin. Häpeään ja ahdistukseen. Mutta se sielu näivettää hiljalleen ihmisen, joka ei tee sinunkauppaa sen kanssa.

Muut näkevät vielä itsesi vain sanojesi ja tekojesi, sanattomuuteesi ja tekemättömyytesi tähden. Painotan vielä.

Voit jättää sielun mätänemään sinne syvyyksiin jos haluat. Voit myös onkia sen sieltä pohjamudista ja alkaa puhdistaa sitä.

Aloita anteeksiannolla. Käy läpi ne tunteesi, jotka sinne olet istuttanut. Tarkastele niitä ja puntaroi onko niiden säilyttäminen sinulle tärkeämpää, vai voiko niitä keventää? Keventäminen tapahtuu vain kohtaamisen myötä. Mitä enemmän kohtaat sielusi tunteita, sen nopeammin ne kevenevät. Vaikka se kipeää tekeekin. Mutta; ole rehellinen itsellesi. Opettele myös itkemään.

50 v on vasta vähän ikää. Toinen samanlainen lisää, niin sitten voidaan jo puhua elämänkokemuksesta. Millaisena haluat nähdä sen seuraavan 50 v elämästäsi?

Pelottaa.. voiko tunteita kohdata yksin? Haluan uskaltaa kohdata ammattiauttajan luona jonka luona käyn mutta pelottaa.. en luota häneen. Hän sanoo että hän on aina siellä mutta hän tuntee vain väärän minäni ja varmana pettyy tai tulee kamalia satuttavia seuraamuksia jos paljastan ruman minäni.. haluan olla varma onko se välttämätöntä.. aavistan että muut näkee lävitseni..

Koen etten varsinaisesti kenenkään kanssa ole voinut kohdata
tunteitani itselleni ominaisella tavalla. Olen mielestäni edistynyt kirjan avulla, joka antaa ymmärtää, että harvoin ihminen ylipäätään mitään tukea aidolle sisimmälleen muilta ihmisiltä saa, eikä oikeutusta sisimpäänsä tarvitse pyytää kenenkään tuesta.

Soitan nyt tuota CD:tä jossa laulaja laulaa sydämellisellä äänellä "I will always love you".
Ja CD jaksaa tuota soittaa vaikka kaiket päivät.
Onneksi on olemassa muusikoita, kirjailijoita jne., jotka jakavat sisimmästään laajalle...

Tämä on auttanut eniten sielun toipumisessa...