En tiennyt mihin purkaisin ahdistustani. Halusin tämän kirjoitukseni piiloon, jonnekin - kun kuitenkaan tämä olotilani ei vastaa ahdistusta (ehkä sitä sittenkin eniten), paniikkihäiriötä, enkä oikein voi kirjoittaa työpaikkakiusaamisestakaan. Kun en tiedä onko sitä, jos se kaikki onkin vain minusta johtuvaa, tietynlaisen huumorin ymmärtämättömyyttä.
Miksi sitten palaan työhön, joka on perseestä.
Yksinkertaisesti rahapula on niin kova. Valitettavasti. Vaikka vielä viime viikolla, kun tietoa tulevasta ja varmuutta siitä että onko kyseistä työtä tarjolla ei ollut, niin keksin mielessäni vaikka mitä lisäansioita. En ehtinyt. Typerä minä sanoin taas kiltisti JOO, voin tulla.
Se työ sinänsä on ihan ok. Fyysisestikin rankkaa, mutta rankaksi sen tekee ihmiset. Ja totta-työn fyysisyys rajoittaa sitten elämää kaikelta muulta osin...harrastaukset ja sosiaalinen elämä on aina jäissä silloin kun tuo työperiodi kestää.
Olen niin lukossa parhaillaankin, pelkästä ajatuksesta, että en osaa edes järkevästi kertoa kaikkea mikä mättää. Ahdistaa, puristaa ja teen taas itselleni "laskurin", mistä joka aamu ruksaan pois alkaneen päivän - ja iloitsen vähenevistä työaamuista. Ei se todellakaan noin saisi mennä.
En tiedä miten helpottaisin työpäivääni. Viime vuonna tein oikeasti! suunnitelman päivän liikkumisistani, että ei tarvitsisi olla samassa tilassa tietyn ihmisen kanssa liikaa, yhtään kauempaa kuin on tarvetta.
Opiskelusuunnitelmani, ikäni, puolisoni ikä, perhe-tilanteeni, asumiseni, harrastukseni - ihan kaikki ovat heille kettuilujen, vielä pahemmalla termeillä sanottuna, polttoainetta. Tai siis sitä bensaa joilla he piikittelevät. Aina, joka päivä.
Miksi hitossa menen sinne taas.
Olen tehnyt uuden strategian: kuivamuonaa, mitä voi syödä vaikka ulkona. Silloin välttyy vähintään viideltä loukkaukselta. Vaihdan vaatteet vasta kotona, vaikka miten saviset olisivat. Silloin vältyn alusvaatteideni arvioinnilta, sivulauseletkautuksilta, paino-arvioinnilta. Oikeasti, sitä harrastetaan tuolla---ja mitä enemmän asiaa ajattelen, uskon että jotkut vankilatkin ovat leppoisampia paikkoja.
Mitä vähemmän olen niiden kanssa tekemisissä. Sitä parempi olo minulla on.
Olen kokeillut sitä toistakin tyyliä: avointa, ja kaikkien kanssa kaikessa mukana. Pahemmaksi vain meni = saivat sitä polttoainetta.
41 aamua! parhaimmassa tapauksessa.
Tai lottovoitto!
työyhteisö puristaa
19
1
54
Vastaukset
- silmätikku-ukko
Ja näitä työpaikkakiusaus tapauksiahan suomesta löytyy kymmeniä tuhansia. Niin teen itsekin, hampaat irvessä painan töitä.
Vapaa-aikana en uskalla liian rankasti häppää ottaa, että jaksais taas uuden viikon painaa. Psyykenlääkitystä kokeilin, ei sopinut mulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1471217
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636- 54557
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462