Mistä tässä on kyse?

Onkohan tällaiselle mielenterveysongelmalle jotain diagnoosia ja minne voisi yrittää ohjata läheistä henkilöä, joka ainakin omasta mielestäni kuvittelee saavansa infarktin tms heti, jos verenpaine nousee ja soittaa saman tien ambulanssin mihin vuorokauden aikaan vaan?

Hän käy melko usein lääkärissä sekä julkisella että yksityisellä, mutta ei kuitenkaan tahdo uskoa, mitä hänelle sanotaan. Jos on pienikin mahdollisuus siihen, että jokin oire voi johtua esim. sydämestä, se muuttuu hänen ajatuksissaan lähes varmaksi asiaksi.

Jos lääkkeiden pakkausselosteessa mainitaan esim. pienikin mahdollisuus allergiaan, hän kuvittelee heti olevansa allerginen, jos iho alkaa punoittaa jostain ja lopettaa ko. lääkkeen syömisen, ettei omasta mielestään allergisoidu enempää.

Hän itse haluaisi, että kaikki tutkimukset pitäisi tehdä heti eikä nyt tahdo uskaltaa edes kunnolla ulkoilla, kun pelkää, että hänellä on vikaa sydämessä.

Hän on lukenut erilaisia lääketieteen kirjoja ja käynyt kursseja, vaikka ei työskentele alalla (ei ole muutenkaan töissä). Hän ei myöskään vastaanota oikein minkäänlaisia neuvoja tai ohjeita muilta, vaan selittää hyvin sujuvasti lääketieteen kirjoista lukemansa perusteella, mistä on kyse ja on sitä mieltä, että hän itse tietää, mitä pitäisi tehdä ja mitä tutkia.

Yksityisessä terapiassa hän on käynyt toistakymmentä vuotta, mutta oman käsitykseni mukaan ko. terapeutti on yhtä tyhjän kanssa, sillä tilanne ei ole käsitykseni mukaan parantunut tänä aikana oikeastaan yhtään.

Kyseinen terapeutti lähinnä vain kuuntelee ja siten myötäilee kaikkia kuvitelmia ja väitteitä esim. sukulaisista. Väitteet eivät omasta mielestäni pidä läheskään aina paikkaansa.

Itse näen tällaisen terapian huonona asiana ainakin ko. henkilön kohdalla, mutta hän itse kovana puhujana tykkää siitä, että joku kuuntelee ja on ikään kuin samaa mieltä asioista, vaikka ei ole kuullut kuin ko. henkilön oman kertomuksen.

Tuossa ihmetyttää kovasti se, miten ko. terapeutti voi yleensäkään olla ”samaa mieltä" asiakkaansa kanssa asioista, joista ei oikeastaan tiedä paljon mitään, ainoastaan ko. henkilön oman kertomuksen, ja miten hän yleensäkään voi tehdä johtopäätöksiä sen perusteella?

Oman näkemykseni mukaan jonkun pitäisi ottaa selkeästi kantaa ko. henkilön, siis tämän läheisen, omiin ajatuksiin ja toimintatapoihin, mutta sitä ei oikein voi meikäläiset tehdä ilman että saa melkoisen sanasodan aikaan.

Ko. henkilöllä on ainakin masennus diagnosoitu, mutta onkohan tässä kyse jostain muustakin ja mistä tällaiseen voisi hakea apua? Apua on sikäli vaikea tarjota, kun hän ei oikein halua vastaanottaa muuta apua kuin itse määrittelemäänsä, yleensä pelkkää kuuntelemista ja lääkäreiltä lähinnä kliinisiä tutkimuksia.