liian kiintynyt..

annappas tyttös aikuistua ja päästä se sinne kouluun.. josaki vaiheessa se kuiteski lentää pesästä, se on iha luonnollista..!!

Olisiko sinunkin aika aloittaa taas elää omaa elämää eikä koittaa elää sitä tyttären kautta. Pahinta mitä voit tyttärellesi nyt tehdä, on pyrkiä estämään hänen matkansa kohti itsenäisyyttä. Sen sijaan voit rakkaudella sitä tukea. Etsi tietoisesti uutta sisältöä elämääsi.

molemmat puhuu asiaa, joskushan se olisi kuitenkin lähtenyt ha varmana jo parinvuoden sisällä.
en kiiaa yritä korvata, tai mitään mutta aattelin ottaa koiran itsellenin, ja aloittaa mahdollisesti agilityn tai jotain semmoista..
olen vain niin oudoilla fiiliksillä, vastahan sain merkonomin opinnot suoritettua ja sain töitä, minua ja kiiaa varten ja nyt hän on lähdössä jo opiskelemaan, kyllä se aika menee..

hei ja kiitos tuesta kohtalontoveri! :)
sanoppas muuta, kaikille äideille on vaikeaa kun oma lapsi lähtee kotoaan, mutta yh-naisena kyllä tulee todella yksinäiset oltavat, onhan täällä kaupungissa kavereita onneksi, jotka käyvät luonani säännöllisesti :) oma äiti joka tsemppaa, ja käymme zumbassakin kaksin, mikäs sen mukavampaa.
niin ennemmin tai myöhemmin ne lähtevät, ja annan Kiian kokeilla siipiään, nyt on sen aika, ensin on 1 kesä vielä kiian kanssa.
Niin pitäisi varmaan nyt nauttia oikein kunnolla siitä vapaudesta, ja ehkä joku kiva mieskin löytyisi kun onhan tässä oltu jo 3v sinkkuna.
Koiraa olen tosissani miettinyt, olisi ihana kaveri täällä yksinäisessä talossa.
Ja asun Helsingissä, eihän turku kauhean kaukana ole, mutta sen verran ettei kiia kotona voi asua, vaan asuntolaan menee.
ja totta, ihana aina nähdä omaa tytärtään tauon jälkeen.
ja olisi kamalaa, jos oma tytär lähtisi ulkomaille, koska haluaisin kuitenkin nähdä kuukaudessa ainakin kerran, ja sanoin kiialle että tulee välillä myös mun luo, kun kiian poikaystävä asuu espoon lähistöllä, niin on viikonloput muutenkin ollut usein senkaa, mutta ainakin kerran kuussa mun luo! (voihan poikaystäväkin toki meille tulla) :)
Sun tilanne kuulostaa ihan mukavalta, ja kivaa että tytär ja äiti näkee usein, toivottavasti Kiiakin muuttaa sitten myöhemmin takaisin Helsinkiin, mutta enpäs tiedä, kun on aina maaseudusta tykännyt, ja haluaa siellä elää, oon ilonen et se pitää sen haaveista kiinni, enkä aio estää Kiiaa, eihän tää minkää loppu oo, se on aina mun tytär.
niin ei sekään olisi hyvä, ja jos niin kävisi niin kyllä silloin jo laittaisin töitä hakemaan, vaikka erikaupungista sitten.
Tsemppiä sulle tyttäresi, uuden oudon vapauden ja tulevan valoisan kesän kanssa! ;)

Heh vaan teille, älkää itkekö ! Minulta lähti rakas tyttäreni ja ajattelin että elämä oli siinä, nyt olen ihan itekseni. No, nyt tämä perhe on kasvanut ihanalla vävyllä ja kahdella suloisella lapsella, jotka ovat jatkuvasti meidän ilonamme, sutinaa on joka viikonloppu ja kivaa on. Aluksi tytär tietenkin otti irtioton ja biletti kavereiden kanssa, mutta nyt on aikuinen ja meillä kaikilla on ihanaa. Kyllä ne lapsukaiset siitä asettuvat ja sitten me taas saadaan niistä nauttia ja niiden pikku ipanoista.

Nauttikaa nyt siitä yksinolosta, kohta se on vain kaukainen muisto, kun ne kekarat valtaa teidän kaiken yksityisyydn

kiitos tsempistä "nyt jo mummi!" ja onnea ja iloa lapsien jälkeläisistä! ja käskysi on lakini elikkäs syksyllä alkaa nauttiminen vain omastaolostaan :)

Kaikella ystävyydellä, nettiin ei kannata kirjoittaa nimiä mainiten kovin yksityiskohtaisia juttuja elämästään. Joku tyttösi tai sinut tunteva voi varmaan näiden juttujen perusteella tunnistaa sinut.

Olen ollut myös YH-äiti ja tiedän tunteesi. Nyt on lapset maailmalla ja on jo lapsenlapsiakin.

Olen joskus jostain lukeut, että yksinhuoltajilla on vaikeampaa päästää nuori omilleen, kun kahdenhuoltajan perheellä. Vanhempi on ikäänkuin hitsautunut liian tiiviisti lapseensa. Tosi hyvä kun tiedostat tilanteen, niin virheetkin jäävät piennemmiksi. Itse olin ihan pihalla tuossa vaiheessa ja suhde lapsiinkin käsrsi.

Päästä vaan menemään ja puhukaa asiasta.

yhmyös, kiitos että tuet :)

Kuulostaa kyllä hyvin todelta väitteeltä, onhan se eriasia jos on vaikka 5 lasta, ja yksilähtee ja on mies tukena siinäkin, koska kaikille perheellisille äideille myös on vaikeaa päästää se lapsensa maailmalle.. mutta entäs jos ei olekkaan miestä/isää tukena, eikä muita lapsia/sisaruksia jakamassa enään taloa.
Tai jos on muita sisaruksia ja nekin lähtee sitten yksikerrallaan, ja kohta jää vain yksinäisyys..
tai siis kyllähän elämä tästä vielä jatkuu, ja en halua jäädä paikoilleni, mutta muuttuu todella paljon ilman tytärtä.

Että totta viserrät, onnea lapsenlapsista! :) toivottavasti minäkin saan joskus kunnian tulla mummoksi, ja saavat käydä täällä niin paljon kun sielu sietää!

Iloista ja valoisaa kesän odotusta sinnekkin yh-naiselle :)!