sen asian kanssa, että en tule enää löytämään ketään.
Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilanteen, jos se mielestäsi vaatii ratkaisua?
Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilanteen, jos se mielestäsi vaatii ratkaisua?
Vastaukset 184
Vanhimmat
Paljon se on vaatinut itsetutkiskelua ja työstämistä. Öitä vähillä unilla, itsesyytöksiä, katkeruuden käsittelemistä. Välillä koin olevani kotini vanki, mutta nyt kivireki on alkanut tuntua kevyemmältä. Matka tulee kestämään loppuelämän joka tapauksessa.
https://youtu.be/KrekFErQM4g?is=KwsJBlp5cCF5USR8
Ällös nyt. Kyllä niitä voi aina tupsahdella eteen. Älä turhia murehdi. Johan tässä on useita nähty ja koettu. Jälkipolveakin on. Sitäpaitsi se harmittaa jos on joku ja mokoma menee kuolemaan
>Simiti<
Kuoleman kautta toisen menettäminen on varmasti sellaista, että sitä joutuu työstämään pitkään. Olet selvinnyt. Voit olla ylpeä itsestäsi.
Minä vielä toivorikkaana odotan, että prinssi valkealla ratsullaan saapuu luokseni!
Toivotan onnea odotukselle. :)
Minäkin ilman valkoista ratsua toiveikkaana "prinssinä", tähän mielikuvaan en monesti, jos koskaan itsekkään usko? Silti ratsastan milloin milläkin pelillä ja elättelen mieleni sopukoissa tunnetta, että sen oikean vielä kohtaan? Aika näyttää onko Amor minulle kuinka suotuisalla päällä tulevaisuudessa? Aloitteellisuus puuttuu, kaiken koetun jälkeen (skeptinen).
Eläkettä kohti työttömänä ilman tukia tunnen vain köyhtyväni ja henkisesti osin jo irroittanut otteeni mahdollisuudestani työllistyä? Ehdokkaat ovat kortilla (molemminpuolinen yhteys puuttunut), koska en itsellenikään tee tätä kovin helpoksi. Saamaton, epäileväinen ja arvoton "henkisesti" kun olen. Vaikeus voi olla joskus hyvästäkin? Ajattelen myönteisesti.
Sitten sellainen tulee "when you least expect it" rakkaus iskee kuin salama ikkunan läpi jääkaappiisi, käräyttäen sen.
Noin kävi kerran kaverin jääkaapille oli musta jääkaapppi kuln salama iski siihen, maadoitti salama itsensä jääkaapin metallikuoreen.
Eikö maadoitettu pistorasia suojannut yhtään? Mahtoikohan tulla oikeaa maajohtoa kämppään?
Ennenwanhaan oli ihan normaalia kytkeä maadoitus nollajohtoon.
Teoriassa se toimiikin, jos laitteeseen tulee vika. Tosin salamalta tuskin suojaa edes oikea maadoitus. Ei johdot kestä.
>Simiti<
Niinhän viisaat aina sanovat, että rakkaus tulee, kun sitä vähiten odottaa tai on jo luopunut toivosta. Mun kohdalla juna taisi mennä ja totuin siihen, että asemalla on kylmää, pimeää ja hiljaista. Sitä oppii selviämään, kun on pakko selvitä.
Kai nyt joku on jäänyt asemalle? Ei muuta kuin hissukseen puksuttelet eteenpäin, niin ei jää pienetkään asemat huomioimatta.
>Simiti<
Juu, enhän minä toki koko elämääni ole sinkkuna ollut. Suurimman osan parisuhteessa ja avioliitossa kuitenkin.
Voin alkaa kirjeenvaihtoon kanssasi kun email-osoitteesioli näkyvillä.
Pääsääntöisesti se on näkyvillä sen takia, että jos joku menneisyyden haamu haluaa jotenkin muuten selvittää asiat kuin haukkumalla anonyyminä keskustelupalstalla. Eli ihan omalla nimellä ja kasvoilla. Niitä haamuja on, varsinkin ikävän puolella.
Toivotaan sitten, etttä aloittajaäijä kirjoittaa spämmisähköpostiosoitteensa tänne. Kuten yhdellä huuhaaprofiilillaan teki
Ja tähän sähköpostiin spämmännyt sateentekijä keuli että keskustelu on tallessa. Mahtavaa
Jos ymmärsin tapahtumien kulun oikein, niin tämä häiskä avautui ties mitä gubelle sitä naiseksi kuvitellen mitä sattuu ja uhriutui siitä ja retosteli kuinka nyt on aineistoa laittomasta uhkauksesta. On ollut varmaan näillä kahdella äijällä psykedeelinen keskustelu puolin ja toisin. Vaaleanpunainen tutu päälle, balleriina🥱
Ymmärsitkö tosiaan tämän kaiken tuosta noin vaan, kerro tarkemmin. Juonenkäänteet eivät vielä oikein avautuneet
Onko vaan legendaa?
Ei tilanteeseen mitään ratkaisua ole. Kohtalo määrää elämän suunnan.
Ei kohtaloa ole olemassa, salamaniskut määräävät kaiken, elämästä ja kuolemastakin.
Ja pallosalamat varsinkin määräävät.
Joskus voi ajatella, että tämä on nyt omissa käsissä. Mutta kokemuksen tuomalla varmuudella tiedän, että se on vain harhaa.
>Simiti<
Niin, on paljon asioita, jotka eivät vain ole omissa käsissä. Sen hyväksyminen helpottaa kummasti elämää.
Olen hyväksynyt sen mahdollisuuden, että tulen olemaan loppuelämäni yksin. Minulla on paljon rakkaita ihmisiä elämässäni, harrastuksia, mieluinen työ ja paljon kaikkea muuta mielenkiintoista meneillään enkä elä vain parisuhdetta odotellen. Olen siis ihan sinut sen kanssa, vaikken koskaan enää olisi parisuhteessa.
En silti ole täysin luopunut siitä ajatuksesta, ettenkö joskus vielä voisi jonkun kohdata. Olen ollut niin pitkään yksin, että vähän työstämistä se tulisi vaatimaan, mutta ei se mahdotonta olisi. Osaan olla yksinkin, mutta kyllähän sitä aina välillä kaipaisi sitä omaa ihmistä. Eritoten nyt, kun lapseni alkaa olla jo niin iso ja minulla on yhä enemmän omaa aikaa, niin parisuhteelle olisi tilaa aivan eri tavalla kuin lapseni ollessa pieni.
Aletheias
Minulla on myös paljon asioita, jotka pitävät kiireisenä. Hyvä niin, ei jää liikaa aikaa ajatella ja jumittaa negatiiviseen kehään. Minä kyllä uskon, että sinä löydät vielä jonkun.
Elämässä on muutakin kuin parisuhde, vaikka se parhaimmillaan voikin olla ihmiselle turvaa, iloa ja rauhaa tuova asia. Tärkeää on mielestäni juuri tuo ettei ainakaan jää jumittamaan negatiiviseen kehään olipa parisuhteessa tai ei.
Läheisyyttä ja seksuaalista nautintoa ei sinkkuna saa tarpeeksi ja se on kyllä iso miinus sinkkuilussa. Tuota tarvetta kun ei pysty täysin paikkaamaan kuin toinen ihminen.
Aletheias
Ja lisäyksenä vielä, että voisin hyvin kuvitella myös sinun löytävän parisuhteen helpostikin, sillä vaikutat helposti lähestyttävältä ja ihastuttavalta naiselta. Keneen tahansa ei tietysti voi tyytyä, mutta toivon, että se joku vielä kohdallesi osuu 😊
Aletheias
Juu ja sitten vielä, kun ei ketä tahansa halua sänkyynsä raahata. Toisin kuin Välis itsepintaisesti väittää.
Kiitos, olipa kivasti sanottu. 😊
Ei todellakaan ketä tahansa voi sänkyynsä päästää. Miehen täytyy vähintään olla luotettava, miellyttävä, mukava, sopivasti huumorintajuinen sekä positiivisesti seksiin suhtautuva. Syvät tunteet tietysti tekee kaikesta parempaa, mutta tässä puutostilassa kelpuuttaisin jo vähän vähemmilläkin tunteilla miehen vällyihini 😄
Aletheias
Ole hyvä 🥰
Aletheias
Aletheias, sydämestäni toivon, että löytäisit. 🫀🩷
Kiitos, se oli kivasti sanottu 😊
Aletheias
Heh, kesä ja kärpäset. Kaikkea ihmeellistä voi tapahtua. 🤗
Niinhän sitä voi, kesä on oivaa aikaa kaikenlaisiin ihmeellisiin tapahtumiin 😄
Aletheias
Tosson! (Hämeen murretta, yleiskielellä 'ole hyvä'. )
En varmaankaan ole koskaan etsinyt ketään. On vaan sattunut tulemaan vastaan.
Luultavasti koen tuollaiset isosti rajoittavat ihmissuhteet erilailla kuin suurin osa ihmisistä. Ei sovi mulle yhtään. Mulla on oma mukava elämäni, johon ei mahdu elefanttia.
Mulla ei ole kenellekään mitään annettavaa enkä tarvitse keneltäkään mitään. Kärjistetysti, mutta on tuossa myös paljon totta.
En ole täysin ajatusta vastaan, että joskus voisi vielä olla jotain. Mutta en kaipaa sellaista. Todennäköisesti se päättyisi nopeasti siihen että väsyn täysin toisen vaatimuksiin ja tarvitsevuuteen.
xLiner
Sinusta kyllä huokuu sellainen tyytyväisyys tilanteeseen. Se on hienoa.
Jos joku sopiva joskus osui kohdalle, niin sen täytyisi olla myös samanlainen "ei mitään annettavaa eikä tarvitsevuutta". Enkä tarkoita nyt seksiä. Vaan ihan aikuista vastuuntuntoa, kykyä hoitaa omat asiansa, tervettä päätä ja itsetuntoa sekä omin jaloin seisomista.
Nuorena sitä vielä muokkaantui. Mutta nyt oma elämä on rakennettu juuri mieleiseksi. Mulla on hyvä elämä. Siihen pitäisi sopia palikoita siirtelemättä ja mun tilannettani huonontamatta. En usko että sellainen olisi mahdollista.
xLiner
Niin.. ja mikäänhän ei estä ihastumasta ihmisiin. Asioita ei vaan tarvitse viedä yhtään sen pidemmälle. Ihastuminen ja haaveilu ovat miellyttäviä mausteita elämässä. Riittää mulle oikein hyvin.
xLiner
Ihastuminen on kyllä yhdenlaista maustetta tosiaan, sanoisin vaahterasiirappia, koska tykkään juuri sen vivahteikkaasta mausta. :)
Taidan ymmärtää mitä tarkoitat, kun itselleni on tullut sama tunne, että toisen tarvitsevuus ahdistaa mua. Mitä vähemmän mua tarttee mihkään sen parempi.
J a s u
Sit kun kaikki menee sujuvasti ritirinnan, eikä tarvi kummankaan mitään vääntää, työ vaan sujuu helposti yhdessä ilman helvetillistä neuvomista ja puuttumusta, niin sellaisesta yhdessäolosta minä pidän. Kaikki muu tuntuu taakalle.
J a s u
Ketä sinä gubbeäijä esität tuos kuvas naisena?
Taidat tosiaan ymmärtää mitä tarkoitan.
Se on vapautta. Ilman vapautta unelmien toteuttaminen voi olla liian vaikeaa. Sitten vaan kyhjöttää vankilassa...
xLiner
En mitenkään ei maksa vaivaa etsiä niin löytää seuraavan pettymyksen kun niihinkin törmää jopa vahingossa
Niinpä. Ei seuraavia pettymyksiä enää. Ei tunteilla leikkiviä ihmisraunioita.
Valtaosa ihmisistä dementoituu, eli kaunistelevalla nykykielellä saa muistisairauden. Ratkeaa itsestään, sillä pitkälle dementoitunut ei enää tiedä mistään mitään.
Minun tilanteeni on se, että olen nuoruuteni tytön kanssa herttaisesti naimisissa. Olemme molemmat jo kokeneet dementian oireita muistin osalta, mutta älykkyys toimii vielä melko hyvin.
Pian sekin menee, emmekä tunne toisiamme, minulta luultavasti aiemmin kuin vaimoltani. On myös todennäköistä, että kuolen ennemmin, arvellen jo nyt erittäin heikosta fyysisestä kunnostani.
Vaimoni kohdalta näyttää siltä että täydellinen dementoituminen ja kuolemakin tapahtuu myöhemmin. Häntä auttavat jo nyt, mutta erityisesti todennäköisen kuolemani jälkeen, että on vilkkaat ystävyyssuhteet runsaisiin sisaruksiinsa ja muihin vanhuksiin.
Tämä on vain todennäköistä arvailua muun, paitsi dementoitumisen suhteen, joka on melko varma.
Totta. Vaikka aina sanotaan, että esimerkiksi Alzheimer ei periydy, niin itsellä on genetiikka sinne suuntaan kunnossa. Veljen kanssa vitsailimme, että varataan vierekkäiset huoneet vanhainkodista.
Mustis 🖤, aikoinani luin, että täysin dementoituu naisista 70 %, miehistä hiukan harvempi. Miesten alempi luku johtuu vain siitä, että miehet kuolevat hiukan nuorempina.
Juu ja jos pää ei pragaa, niin muu kroppa kyllä.
Ja vaikka kroppa ei pragaiskaan ajoissa, niin pää ainakin.
Alzheimer ei periydy suoraan, mutta sukurasite on riskitekijä.
- Sheena
Dementiaa on erilaista, Alzheimer yleisin ja jokaisen ihmisen tauti + sen kulku on erilainen. Jotkut pystyy asumaan kotonaan satavuotiaaksi. Jotkut taas tarvitsevat hoitokotipaikan jo viisikymppisenä, tai nuorempanakin.
Eikä pidä unohtaa alidiagnosoitua alkoholidementiaa...
- Sheena
Nimenomaan jos suvussa on dementiaa sairastavia, niin alkoholi pitäisi jättää kokonaan pois!
Sheena: "Dementiaa on erilaista, Alzheimer yleisin ja jokaisen ihmisen tauti + sen kulku on erilainen."
Juuri näin. En ole näitä koskaan pitänyt samana tautina.
Kannattiko tinderi tai nyt hyvä jatkaa tinderitouhuja kun ei tarvi miettii oikeaa suhdetta
Aikalailla sinuiksi aiheen kanssa on tullut päästyä jo aikoja sitten. Pientä jomotusta tuntuu aika ajoin sydänalassa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Luonnolliseen poistumaan on vielä palan matkaa, mutta eiköhän se viimeistään ratkaise tämän pulman ennenpitkää omalla kohdalla😂.
Sinulla nelikymppisenä on vielä paljon matkaa jäljellä ja mahdollisuuksia, ei hätiä mitiä
Joo, vähän samat fiilikset sydänalan kanssa, mutta ei tosiaan mitään sellaista minkä kanssa ei voisi elää ja olla. Kiitos kannustuksesta. 😊
Eipä mua ole kiinnostanut kukaan sitten sen, kun erosin. Eksäni on elämäni rakkaus, vaikka se suhde ei toimikaan. Vähän sellainen "oikea ihminen väärään aikaan" tilanne, molemmille. Ei tässä ole mitään korjattavaa, joten tällä mennään.
En minä sano, etteikö joku kiinnostava voisi joskus vielä eteen pölähtää. Epätodennäköistä se kuitenkin on, kun en edes etsi/katsele ympärilleni. Sen tyypin pitäisi varmaan melkein kirjaimellisesti törmätä minuun, että huomaisin. 😀
Niinpä. Pitäis törmätä, jos ei edes etsi.
Ja todettakoon nyt vielä se, että siitä erostahan on jo kohta kahdeksan vuotta. Mikään uusi juttu ei siis ole kyseessä. Sydämeni ei vain kuitenkaan ole vapaa. Se on ihan suht tyytyväinen näin, kun ei kerta saa sitä minkä tahtoi.
Ei sillä, en minä ole koskaan harrastanut treffailuja ja tapailuja. En ole koskaan ollut kiinnostunut "tutustumaan uusiin ihmisiin" tai tapaamaan ketään pelkän tutustumisen vuoksi.
Sun pitää katella omanlaisesi ihminen,muuten menee mönkään,ku toinen huomaa,millainen olet!
Minähän etsin ja löysinkin juuri sellaisen. Molemmat ovat juuri tasan sitä mitä alunperin pitikin olla. Ei se mitään takaa, eikä mihinkään riitä.
Elän ns. kaverisuhteessa, elänyt jo kauan.
Olen ratkaissut tilannetta mm. keinovaginakokelmalla ja eroottisella elokuvatarjonnalla.
-keinovaginamies-
Minäkin taidan alkaa laajentamaan lelukokoelmaani. 😁 Hyvä neuvo.
Nämä on hyviä, näiltä saa aina :)
Eivätkä motkota.
-keinovaginamies-
Näin se oikeasti on, pakko olla:
Ei ole olemassa mitäänennalta määrättyä kohtaloa.
Eikä itse mitenkään pysty mihinkään oikeqasti vaikuttamaankaan.
Elämä on siis pelkkää arpapeliä, nopanheittoa syntymästä kuolemaan, jokainenpäivä ja hetki.
Tähän liittyy syvällisesti myöskin kaaosteoria:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaaosteoria
Oma päätös voi ollakin oma päätös ja muuttaa elon janaa. Mutta oma päätös ei takaa lopputulosta. Teit niin tai näin, niin et voi vaikuttaa.
Jossain toisella puolella masilmaa saattaa joku hukkua, kun ostat hampurilaisen.
Elämä on yhtä kaaosta ja lopputulos on jo varma. Toki ensin oma kuolemasi, mutta lopputuloksena koko universumin kuolema.
Se ei toki haittaa jos universumi on syklinen, tai onkin multiversumi. Itse kannatan multiversumi teoriaa.
>Simiti<
Kiitos, pitääpä perehtyä teoriaasi.
Minun mielestä kerrankin kiva keskustelu, ei muuten, mutta kerrankin ihmiset ovat rehellisiä, eivätkä haukkuneet toisiansa.
>Simiti<
Sanopa muuta.
Asiat kehittyvät. Jos haluaisin löytää jonkun, niin en yhtään tietäisi mistä pitäisi aloittaa etsiminen. Toiseksi en myöskään osaa sanoa, mitä olisin etsimässä. Kaksi aika huonoa lähtökohtaa. Toisaalta ei löytäminen ole sujunut mainittavasti paremmin silloinkaan, kun on ollut tiedossa ihan kohtuullisia (ainakin omasta mielestäni) paikkoja, joista etsiä ja vielä jonkinlainen mielikuva siitä, mitä on etsimässä. Mutta ainakin jotain voi silti löytää.
Näkökulman vaihtaminen kannattaa aina ajatuskokeena. Itsekin varmasti olen ja olen ollut juuri aivan muualla kuin siellä, mistä ketään yritetään löytää. Tuo olisi ollut korjattavissa. Vaikeampi olisi ollut korjata sitä, että on jotain muuta, kuin mitä kukaan on etsimässä. Tämä asia on saattanut ajan myötä jollain tavalla korjaantua, ehkä. Aika vaikea kuvitella mitä ihmiset ovat etsimässä, silloin kun ovat, ja etenkin kuka olisi etsimässä juuri minua. Ratkaisu tuohon on ollut vain todeta, että elämä on sellaista.
Näkökulman vaihtaminen auttaa monesti ja ylipäätään semmonen "ot of the box" -ajattelumalli.
"out of the box" siis
"en yhtään tietäisi mistä pitäisi aloittaa etsiminen. Toiseksi en myöskään osaa sanoa, mitä olisin etsimässä. Kaksi aika huonoa lähtökohtaa. "
Tuohon auttaisi avoin mieli. Ihmiset usein etsivät jotain *tietynlaista*, jota ei ole olemassakaan. Tai jos olisikin, ei taatusti missään saavutettavassa paikassa, puhumattakaan, että yhteiselosta tulisi mitään realistista (saati mukavaa).
- Sheena
Mutta kun se motiivi etsimiseen lähtee siitä, että elämässä on puute tai paikka jollekin uudelle. Ja jos ei yhtään tiedä mitä uutta elämäänsä kaipaisi, niin avoimella mielellä siihen hyvin suurella todennäköisyydellä saisi vaivoja, murheita ja muuta ikävää. Plus että bonuksena itse etsimisprosessissa olisit vielä toisten mukaviuusalueelle tunkeutuva ei-toivottu vieras.
Mihin perustuu "hyvin suuri todennäköisyys"? Kaverit on kertoneet? Omat kokemukset? Et kai ole pessimisti?
Olen mielestäni vain realisti, kun totean että tässä hetkessä ja tulevaisuudessa hyvin harvalla naisella olisi mitään elämääni rikastuttavaa tarjottavana. Kaikenlaisia menneisyyden painolasteja voisi olla, joista en halua osaani koska ne eivät minulle kuulu.
Näkemys perustuu osin siihen, että hyvin pintapuolisella tutustumisella pitäisi olla nähtävissä edes häivähdys jostain kiinnostavasta. Ja se on hyvin harvinaista, mikä ei ole kenenkään muun vika eikä ongelma, koska he voivat olla kiinnostavia jonkun muun kannalta tai mielestä.
HAluatko sanoa, mitkä asiat naisen tuomana sinun elämääsi voisi sitten rikastuttaa? Mitä asioita ne olisivat? Sen ilmeisen asian lisäksi, kun ehkä jotain muutakin tässä yhteydessä tarkoitat?
"Häivähdys jostain kiinnostavasta" on hienosti ilmaistu. Olen kokenut sen hetken. On siis tämä yksi työkaveri, joka pitkään oli vain yksi tyyppi töissä, jonka kanssa joskus juteltiin ja tehtiin yhteisiä hommia. Sitten oli yksi työpaikan tilaisuus, jossa oli pakohuonetyyppinen tapahtuma, jossa piti ratkaista ongelmia ja tehtäviä muutaman hengen porukoissa. Yhden tehtävän äärellä sitten tajusin, että tuo insinöörimies osaa todellakin ongelmanratkaisua. Tuo on nimittäin ominaisuus, jota ihmisissä arvostan, siihen vaaditaan kuitenkin tietynlaista älykkyyttä. Siitä lähtien sitten olen katsellut häntä toisin silmin. Kuunnellut hänen sanomisiaan, seurannut tekemisiään. Suunnilleen kaikki muukin hänessä sitten alkoi tuntua oikealta ja sopivalta. Ja vähitellen sitten ihastuinkin ihan kunnolla, kun kuulin vielä hänen olevan sinkku.
On sanottava että kadehdin xLineriä ja sinuakin, kun pystytte ottamaan ihastumisen vain mukavana virkistävänä tunteena, josta voi nauttia, mutta asioita ei tarvitse viedä yhtään sen pidemmälle. Niin minäkin ajattelin tämän tapauksen kanssa toimia, mutta en ole onnistunut. Parasta olisi, kun hän löytäisi itselleen kumppanin. Sellainen viilentää tunteita aika hyvin, on kokemusta. Jospa pitkät lomat toisivat jäähdytystä tunteisiini tai ehkäpä löydän niille uuden kohteen. Minulla kun kuitenkin on toiveena löytää itselleni erityinen mies elämäni mutkaiselle polulle. En vielä edes tiedä, mitä hänellä voisi olla minulle tarjottavaa ja mitä minulla hänelle, mutta toivossa elän.
Ei se halusta oikeataan ole kiinni, mutta en tiedä osaanko.
Lähdin ihmettelemään asiaa sitä kautta, että miksi jonkin asian suhteen se on arvokasta, että kyseessä on nainen. Jos asia ei suoraan tai edes välillisesti liity kuitenkaan seksiin tai muuhunkaan fyysiseen kanssakäymiseen. Ja silti, jotkut ilmeet, eleet tai äänenpainot toimivat vaikuttavammin vain jos nainen, ja joku erityinen nainen, tekee ne. Joten joku kytkös täytyy kuitenkin olla seksiin tai sen mahdollisuuteen. Heterona ei kuitenkaan koskaan voi olla yhtä läheinen kenenkään samaa sukupuolta olevan kanssa.
Mutta noin yleisesti se rikastuttaminen olisi hyvin ei-konkreettisia asioita, lähinnä uusien ja odottamattomien asioiden huomioimista. Paljon mielikuvitusta ja leikkiä. Koska vaikka se ei välttämättä palstakäyttäytymisesti ilmene, pyrin tekemään kaikki "asialliset" asiat kunnolla ja tehokkaasti, jotta minulle jää kaikki muu aika kiireettömään oleskeluun ja kaikkeen ehdottoman turhaan, joka ei vaadi muuta kuin aikaa.
Kiitos valaisevista kommenteista, todellakin. Minä ainakin kuvittelen saaneeni kiinni ajatuksistasi, joten hyvin selitit. Tuli mieleen Pikku prinssi ja miksi joistakuista tulee meille erityisiä... Sait minut taas jotenkin haikealle mielelle, mikä on vain hyvä juttu, oikeastaan.
Niin se kettu. Menikö se niin että joistakin tulee erityisiä, koska ovat kesyttäneet toinen toisensa? Oppii luottamaan kun tuntee toisensa. Samoin kuin ystäviksi kutsutaan ihmisiä, jotka periaatteessa ovat ihan samanlaisia kuin melkein ketkä tahansa ihmiset. Mutta nykyajan haasteena on se, että potentoaalisia kesytettäviä on kaikkialla ja vaikka kuinka ja paljon, että on vaikea saada tahtoa kenenkään kesyttämiseen.
Sinulla näyttää olevan korkeakirjallisuus hallussa pikku prinssistä muumien anatomiaan. Kettupa hyvinkin sen opin antoi.
"
-Maan ihmiset, pikku prinssi sanoi, kasvattavat jopa viittä tuhatta ruusua yhdessä kukkatarhassa...eivätkä kuitenkaan löydä, mitä etsivät...
- Eivät löydä, vastasin...
-Ja kuitenkin he voisivat löytää etsimänsä yhdestä ainoasta ruususta tai tilkasta vettä...
-Aivan oikein, vastasin.
Ja pikku prinssi lisäsi:
- Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä
"
Saahan siinä mielenrauhan, kun hyväksyy eikä kiemurtele asian kanssa. Minä olen hyväksynyt, että olen tässä missä olen ja ihmisen kanssa jonka kanssa olen, niin kauan kun sitä kestää. En mieti muuta. Päivä kerrallaan. 😊
Ja haliruttaus, kun se edellinen kerta kerran poistui vellikellosta. 🤗
J a s u
Kiitos Jasu, olipa kiva nähdä sinunkin kirjoittavan. 🤗 Halit sinnekin.
Ihmiset jotka ovat kohtalaisen tyytyväisiä nykyiseen olotilaansa, eivät yleensä löydä uutta suhdetta.
Uuteen suhteeseen tarvittaisiin kai jokin henkilökohtainen herättävä kriisi?
Mjoo, jokin heikkous ihmisillä tulisi kai olla, jos jonkun toisen uuden vierelleen haluaisi?
Yleisesti, monet palstalla alkavat olla jo siinä iässä, ettei seksuaalisuus enää johda tapaamisiin niin holtittomasti mitä nuoruudessa? Itse ainakin tunnistan itsessäni piirteitä missä en tunne mitään suurempaa vetovoimaa naisia kohtaan, joita kohtaan aikaisemmin tunsin, ja vieläpä voimakkaasti.
Tämä tietysti rajoittaa tutustumisien yleistä määrää, jos tarvetta ei ole tai sitä ei tunne, ei ole mitään syytä edes tutustua?
Mjoo, en ole enää siinä iässä jossa haluaisi naistuttuja(vaarallista), ja jos niitä olisi, voisin ajatella mitä sellaisella "ystävyydellä" olisi minulle mitään annettavaa.
Lapsia kolmelle naiselle, tuskin se lisääntyminen tai seksuaalisuus on enää mikään pääasia. Tai, onhan se tärkeä osa elämää, ja on sitä ollutkin. Vieläkö sitä sitten tulisi kokeilla ja kokea...hmm...ehkä seuraava "hellä naisen kosketus" tulee sitten vanhainkodissa, kun hoitaja iskee peräruiskeen ummetukseen:)
Nykyhetki antaa aivan älyttömästi erilaisia tuntemuksia, todella harvoin kielteisiä. Luulen olevani henkilö joka ei hae mitään uutta. Tuskin sellainen mitään uutta edes elämäänsä löytää.
AV
Joo, joku tornado pitäs tulla tai vastaava mullistus varmaan sulle, että olisit erimieltä. :)
Jaa vihdoinkin alat huomata että oikeasti Sinä oletkin Minä.
Nyt meni kyllä yli hilseen, mutta ei ole uutta. Minä olen sinä?
muista käyttää Head & Shoulders kun kerran on hilsettä!
Saattaapi olla huomiot sukua ikäväpuolen kirjainleikeille, S ja M, joko suomenmestari tai sadomasokisti...päättelin ihan itse 😁
Heh, hyvin päätelty. 😁
Sanaleikkiä jossa viitataan todennäköisesti otsikkoon.
aa, nyt älysin. Minuuden löytämisestä kyse. Mahtuipa yksi valaistumisen hetki tähänkin päivään 😄
Sun ongelmas on se, että sä et ole valmis muuttamaan punka laitumelle 😔 ...ja joustamaan periaatteistas!
Mulla on koko elämä pohjoisessa. Yritys, nuoriso ja ikääntynyt äiti. Muuten en kyllä pistä pahitteeksi muuttamista, ainakaan Tampereelle, kun aika on oikea.
Tuo ei ole mikään ongelma, vaan itsestäänselvyys, ettei nainen muuta Punkalaitumelle.
- Sheena
Olen täysin samaa mieltä! En muuta pois Helsingistä.
Etukäteen ei voi asioita ratkaista...
Eikö olisi mukavampaa itsellesi ajatella toisinpäin: mitä kaikkea muuta ihanaa voi tapahtua/miltä kaikelta ikävältä voi välttyä, kun ei löydä ketään.
- Sheena
Niin, todella voi välttyä monelta sydänsurulta ja siksi suojelen itseäni. Niitä sydänsuruja on ollut ihan riittävästi.
Mun mielipide on, ettei tulisi koskaan luopua toivosta. Nauttia hetkestä, ei suunnitella liikaa elämää, ja kaikkea jännittävää voi tapahtua!
Voisi tietysti sanoa, etten ole paras sanoja, kun itse haaveilen välillä vapaudesta, mutta tätä mieltä olen.
Tykkään sinun asenteesta. :)
Pääsin kohtaan "prinssi valkealla ratsulla..."
Rupes hymyilyttämään, että jos ikäisiäni miehiä pyrähtäisi soidinmenoille suomenhevosella, olisi naapureillakin hauskaa. Saati, mitä jollain solakammalla hevosella.
Skopodi skopodi skoi.
Ihmeellinen prinssin täytyy olla, jos jäljiltä saisi ja vaaleanpunaiset lasit ojentaisi.
Ihastumisen harha on ihanaa ja todellisuuteen herääminen raastavaa.
Tunteetkin kun ihmiselle on annettu.
Vilma
Kohtalon koukkusormi on mutkilla.
Toivottavasti ensi kerralla, jos vielä ihastun, niin ihastun sellaiseen tyyppiin, joka on saavutettavissa. Muuten toivon, että en ihastu enää koskaan. Raastavaa tosiaan.
Miksei se ollut saavutettavissa mitä ajattelit?
Kenestähän mahdat nyt puhua? Saavuttamattomuushan voi johtua monesta syystä.
Yksi, johon olin todella ihastunut, oli pahasti sekakäyttäjä. Joten ei kiitos, kun asiat alkoivat valjeta.
Kehotin hakemaan apua ongelmiinsa, mutta miten, kun toinen ei edes tunnusta olevansa addikti? Itse teki itsestään saavuttamattoman.
Ikävän juttuihin jos yrität viitata, niin sopii yrittää. Ei muistella hyvällä sitä miestä, johon olin ihastunut silloin.
Ei kyse mun kohdalla ole löytämisestä, tai millaisia muut ihmiset on.
Kyse on minusta itsestä. Kanootissa ei ole inkkarit oikeassa järjestyksessä. 🤣
Kyllä ne siellä on...😁
Mutta en liikoja mirti ehdottomuuksiakaan. Mitäs sillä on väliä? Jos ei tuu sopivaa lyyliä kohdille, niin sit ei. Olipahan syy mikä tahaansa. On tässä jo yhtä jos toista kerennyt kikkaamaan. 😬
Ehkä vika on sittenkin minussa(kin). Pitää jatkaa itsensä kaivelemista.
Vika on väärä ilmaus... syykin ehkä?
Mutta ajautuminen tietynlaisiin juttuihin, koska on tietynlainen...😄
Ootko kuullut sanonnan? "Miksi mulle aina sattuu siyä ja tätä"?
Kyllä se johtuu itsestä... mutta mikä se juttu on, ei ole selvä. 🙂
Kyllä jokatapauksessa itseensä kantsii tutustuu. 😄👍
En tiiä haluanko tietää kaikkea itsestäni. 😂😂
Sehän se onkin kipukohta. 😄
Et todrllskaan ome ainoa, joka ei tahdo kohdata itseään...mutta olet puhunut täällä paljon siitä mitä haluaisit elämääsi...
Sen haluamisen vastapainona voi olla se, että kohtaat itsesi...😁
Jos jätät sen pois, sun pitää luopua myös haluistasi. 😄
https://youtu.be/DbG_R6-Sjuk?is=HaM0o1OL_Rio-g5A
Miten päin vaan...😁
Mä oon ollut parissa intrnsiivisessä suhteessa ja kyllä siihen pöytään pitää laittaa kaikki ja siinä sen näkee itsekin....mitä siihen on pistänyt...ja se pitää pystyy itsekin katsomaan. 😄
Se ei ole sitä aina mitä toivoisi näkevänsä. Vaan juuti muuta.,.😄
I know that...😁
Kyllä mää olen demonini kohdannut silloin, kun oli vaikeaa. En sen enempää viitsi avata täällä, mutta tiedät kyllä.. 😊
Mä keskityn tällä hetkellä ihan muihin asioihin, eli en edes mieti deittailua enkä enää kirjaudu millekään deittisivuille. Yritän nauttia tämänhetkisestä elämästä harrastusten (sekä koirani) kautta. Lisäksi olen saanut viimein aikaan aloitettua taas säännöllisen laihdutuksen, sunnuntaina alkoi kuntopyöräily ja olen nyt jatkanut sitä päivittäin. Sitten kun olen "timmissä kunnossa", voin harkita myös deittisivustoja - koska sitä kautta on helpompi kertoa heti, ettei esim. halua lapsia kuin jos kohtaisi jonkun live-elämässä.
Olen kuitenkin toiveikas että vielä tulevaisuudessa löytyisi rinnalle joku, joka jakaisi samat arvot (ei lapsia, ei uskontoa, kunnioitus muita ihmisiä kohtaan) ja jota kykenisi rakastamaan. En kuitenkaan enää ryhtyisi kynsin ja hampain sellaista etsimään, ja sen löytymiseen asti on hyväksyttävä että elämä voi olla ihan ok myös ilman parisuhdetta ja suuria tunteita.
Minäkään en jaksa äppejä. Koin, että niistä ei voi löytää mitään vakavaa. Tsemppiä laihdutukseen! :)
Kiitos. :)
Minä inhoan ihastumisen ja rakastumisen tunteita, eli ihan hyvä vain, jos onnistun noilta välttymään. Olisi kuitenkin ihanaa joskus vielä rakastaa. Eipä sinne taida kuitenkaan voida suoraan hypätä ja jättää tuota kakkaa kokonaan pois välistä.
Eipä siihen taida voida... Aiheuttaako ne ihastumiset jotain fyysisiä oireita vai mikä niissä on niin pahaa?
Ihastuminen on tunteena persiistä. En pidä mistään mistään muustakaan tuollaisesta olotilasta, joka häiritsee normaalia olemista.
En enää halua naista elämääni. Kaksi viimeisintä toksista naista riitti, poistamaan haaveilut uudesta hyvästä parisuhteesta.
Ymmärrän hyvin.
Sama keitto mutta eri reseptillä. Itselle tuo ei iskenyt tajuntaan pikkuhiljaa ja loivasti vaan hyvin nopeasti ja jyrkällä kulmalla. Jos omissa ajatuksissa lähtee siitä että voisi tuoda positiivista lisäarvoa toisen elämään ja palaute on sen suuntaista että et yllä edes bare minimum-tasolle on selvää että vajaalla pakalla ei pasianssi mene läpi.
Vaatiiko ratkaisun; omalla kohdalla kyllä. Ihan jo siitä syystä että tämä asia seurustelee aika tiiviisti sellaisen tunteen kanssa kuin yksinäisyys. En muista kirjoitinko tänne siitä "kohti hyvää yksinäisyyttä projektista" mutta siinä keskiössä on asian hyväksyminen ja ennenkaikkea kiire pois ja palautuminen kunniaan.
Jos nyt tulevaisuuteen kurkkaa niin jatkossa voisi miettiä onko nämä atk-pohjaiset sovellukset niitä joissa saan tuotua itseni parhaiten esille vai olisiko paritanssikurssi/livedeitti-tapahtumat enemmän mun juttu. Itse en oikein usko elokuvamaisiin tutustumisiin vaan kumppanin etsiminen on kuin työpaikan haku eli "raakaa työtä". Tähän peilaten kun ainoa asia jonka olen tämän asian eteen tehnyt on se että en pidä ulko-ovea lukossa nin totuus kai on että itse olen jo luovuttanut asian suhteen.
Mutta jos on jo löytänyt hyvän yksinäisyyden ytimen ja läpäissyt kurssit vähintään tyydyttävästi, niin kannattaako kaikkea sitä kurssitusta heittää hukkaan?
Ehkä alitajuisesti vaalit hyvää yksinäisyyttäsi vaikka et pidäkään ulko-ovea lukossa?
Sitten on meitä, jotka eivät koskaan koe yksinäisyyttä - ei hyvää eikä huonoa - mutta jotenkin vaan ajaudumme parisuhteeseen joka välillä ahdistaa kovastikin. Sitten ajaudumme unelmoimaan sinkkuudesta sinkkupalstalle.
-keinovaginamies-
Tuo "tuoda lisäarvoa toisen elämään" kuulostaa tutulta. Noin minäkin ajattelin nuorempana, tai sitä että kuinka hyvä voisin olla jollekin toiselle. En ajattele niin enää. Nyt jo on hyvin selvää se että se arvo mikä ihmisellä on määritellään rahallisesti sekä fyysisesti ulkonäön perusteella. Kaikki muut kuvitelmat ovat haihtuneet ja jääneet jonnekin typerään nuoruuteen, niitä ajatuksia joskus häveten muistelen. Haluan aina muistaa sen kuinka typerä olen joskus osannut olla, etten enää koskaan elämässäni olisi niin typerä ja alkaisi kuvittelemaan mitään muuta kuin mikä perustuu paljaaseen todellisuuteen.
"Nyt jo on hyvin selvää se että se arvo mikä ihmisellä on määritellään rahallisesti sekä fyysisesti ulkonäön perusteella. Kaikki muut kuvitelmat ovat haihtuneet ja jääneet jonnekin typerään nuoruuteen, niitä ajatuksia joskus häveten muistelen."
Mielenkiintoista. Itsellä on käynyt juurikin toisin päin. Nuorena kuvitteli, että ulkonäöllä ja varallisuudella oli jokin merkitys omalle arvolle. Elämä ja kokemus on opettanut, etteivät ne merkitse paljoakaan ihmisen parinvalinnassa.
Yleensä ihmiset ovat naiiveja lapsena ja nuorena, mutta nähtävästi siinä voi käydä toisinkin päin.
"Mielenkiintoista. Itsellä on käynyt juurikin toisin päin. Nuorena kuvitteli, että ulkonäöllä ja varallisuudella oli jokin merkitys omalle arvolle. Elämä ja kokemus on opettanut, etteivät ne merkitse paljoakaan ihmisen parinvalinnassa."
Tosiaankin näkökannoissa on muutosta tapahtunut. Moni nuoruudessa ratkaisevaksi kuviteltu asia on osoittautunut ajan mittaan varsin köykäiseksi.
Ei välttämättä täysin merkityksettömäksi mutta aidon korvikkeeksi, kissankullaksi ja köykämiiniksi
Kyllä. Näkihän sen tuossa yllä, että jotkut alkavat uskoa ulkonäön, varallisuuden, jne. vaikutukseen. Tiedä sitten onko se naiiviutta vai harhaa. Kyllähän jokainen itsekin näkee, etteivät nuo vaikuta juuri lainankaan ja kaikenlaiset yksilöt pariutuvat. Ehkä se on sitten kuitenkin jotain itsesuojelua, jos alkaa iän myötä vasta uskoa noihin höpöihin. Se syy täytyy löytää jostakin sellaisesta, johon ei itse muka näennäisesti ole voinut vaikuttaa (ulkonäkögeenit tmv.)
Juurikin noin. Elämä opettaa yleensä.
Olen noita kysymyksiäsi pohtinut enkä oikeastaan tiedä onko kyseessä tosiaan mutoksen pelko kun tähän on jo tottunut vai onko se vahvuus lähteä vielä kumppania etsimään kun tietää ne työkalut joilla sen pettymyksen tuovan yksinäisyyden voi selättää.
Ehkä se on vain viitseliäisyydestä kiinni. Toki, jos on niitä pettymyksiä, niin kuka jaksaa vuodesta toiseen, jos ei tule oikein millään saralla onnistumisia?
Pettymykset tietysti syö tuota itsevarmuutta ihan rotan lailla mutta eräs kaverini puhui voittamisen pelosta. Jos vaikka golffissa peli kulkee ja kaikki toimii niin jossakin vaiheessa alkaa pelkäämään sitä onnistumista ja jää odottamaan sitä epäonnistumista. Se sitten pilaa viimeiset väylät ja koko kisan.
En tiedä pelkäänkö sitä että koko ajan epäonnistuu vai tuota viimeisten väylien romahtamista.
Joo, ymmärrän.
Se on ihan ulkonäöstä kiinni. Toiset on vaan jostain syystä, syystä tai toisesta, sellaisen näköisiä ettei koskaan löydä ketään. Rumat ihmiset ei kelpaa edes toisilleen. Se on kyllä rankkaa, mutta niin se vaan menee, sori vaan.
Miksi eivät kelpaisi, on heitä pareina vaikka kuinka paljon!
Jokainen ihminen on paljon muuta kuin pelkkä ulkonäkö!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä vedit johtopäätöksen, että olen ruma?
Onni löytyy itsestä, ei parisuhteesta. Kannattaa laittaa oma elämä ja nuppi kuntoon. Ehkä se parisuhdekin tulee sitten muun hyvän mukana.
Ensin pitää pystyä rakastamaan itseään jotta pystyy rakastamaan jotain toista.
..en tiedä tuntuu että jollain kirjoittelijalla... käy ajatukset aika äärirajoilla mielenterveyden suhteen, vaarassa saattaa olla sairastuminen..
Sinä se et turhaan kaunistele, mutta sellaisiakin tarvitaan. 😁
Ketäs nyt arvoisa anonyymi tässä tarkoittaa? On se jännä, että on aina pokkaa ihmisiä arvostella nyymisti, mutta eipä taitaisi olla omalla naamalla mitään sanottavaa. 🥳
Minussa on vähän sellaista vikaa 😳. Mutta siis en missään nimessä tarkoita pahalla. Yleensä elämän kriisihetkissä olen saanut parhaat ajatukset kun joku suoraan töksäyttää sanoa, onpa sitten ollut kyseessä hyvä tai huono neuvo.
Juu, ehkä osaan lukea jo sinua sen verran. :)
No mä olen ratkaissut tilanteen, joka oikeastaan ei edes vaadi ratkaisua, vaan vain tosiasioiden hyväksyntää juurikin tekemällä jälkimmäisen, eli miettimällä asioita ja analysoimalla niitä. Ja kun sen tekee, huomaa että tilanne on juuri sellainen kuin sen kuuluukin olla sillä hetkellä, kellä mistäkin syystä. Ergo, siten myös keinot muuttaa tilannetta johonkin suuntaan ovat suurimmilta osilta omisssa käsissä, minkä pohdinta myös kertoo ja jopa melko yksityiskohtaisesti keinoja myöten.
Anyway oma asenteeni parisuhteen osalta ei ole lainkaan noin lannistuneen fatalistinen kuin aloituksessa esitetty "että en tule enää löytämään ketään", vaan enemmänkin opportunistinen eli mahdollisuuksia tulee kyllä eteen vaikka kuinka pirusti, jos vain annan itselleni luvan mennä kohtaamaan niitä mahdollisuuksia. Nyt en anna ja pohdintojen jälkeen se tuli hyvin ilmeiseksi, osittain syitään myöten. Tosin tilanne yleisellä tasolla on se, että siinä missä toisaalta kaipaisin parisuhdetta, toisaalta en tällä haavaa halua jaksaa, nimenomaan HALUA jaksaa nähdä pätkääkään vaivaa sellaisen eteen, alkaen sellaisen löytämisestä.
Silti asia ei ole ongelma, kun olen tutkinut pääkoppaani ja miettinyt miksi olen näin, vaikka saattaisin haluta noin, enkä tee asialle mitään. Lopputuloksena on valltisevan tilanteen ja sen taustalla olevien syiden hyväksyminen ja oikeastaan tilanteeni on loistava.
Tälleen tällä Suomen kulmalla, jollain toisella kulmalla toisella lailla.
Sinusta on tulossa Suvelan savolaisin tyyppi... laitan standin tulemaan...😁
Katsoin samaa, että kuulostaa hieman savolaiselta 😅
Aletheias
Noh, otaksun, että et tiedä kaikkia taustoja. Kuinka voisitkaan, kun en kaikkea sentään täällä kerro minäkään, vaikka tosi avoin olenkin.
Eipä siinä, mutta sen verran sanon, että jos olisi samanlaisen prässin läpikäynyt ja siitä hengissä selvinnyt, niin kyllä se tosiaan saattaa optimismi saada aika isoja kolhuja.
Jospa vielä joskus omaisin vähemmän "fataalin lannistunut". :)
omaisin = olisin.
Mä en tosta kyllä itte savolaisuutta saa irti millään, mutta se johtunee siitä, että yritin avata omaa ajattelukaruselliani tiukasti referoituna, jolloin vain itse tiedän taustalla olevat rakenteet.
Mutta hei, Suvelan savolaisin! Olematta syntyperäinen savolainen, enkä edes sukua sille suunnalle, niin tämähän on suuri kunnia 🥳🤣
Häivy, satakuntalainen 😝😂
Runoilin tähän monisyisen ja polveilevan vastauksen, mutta sitten luin aloituksen ja ed. kommenttisi uudelleen jokusen kerran ja totesin että ihan turhaan. Sinä olet itse valinnut luovuttamisen (onnellisen, haluamasi kaltaisen parisuhteen osalta), niin ennen kuin heräät huomaamaan, että aina on muitakin vaihtoehtoja, ei minun sanomisillani ole mitään merkitystä. Varovaisesti esitin saman asian jo ensimmäisen kommenttini ensimmäisessä kappaleessa oman elämäni osalta, mutta koska se ei resonoinut, asialla ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja jätän tän tähän.
Mukavaa kesän jatkoa sinne 🤗
Nyt savolainen suu suppuun siellä 😂
Heti alkaa suunsoitto, kun ensin ei näy tyyppiä kuukausiin 😲
Aletheias
Joo, ehkä ymmärrän mitä haet takaa. Turha koittaa puhua järkeä ja optimismia sellaiseen kalloon, josta se on (ainakin väliaikaisesti) poistettu. Jospa se joskus palautuisi hyvien kokemusten myötä. Hyvää kesää sinnekin! 😊
"Heti alkaa suunsoitto" kuulostaa kyllä enemmän forssalaiselta tai lohjalaiselta kuin miltään muulta... Niin joo, mieluummin savolainen ku vorssalaine 🤣
Ehkä juuri noin. Eikä mulla mitään kykyä ole puhua järkeä, mutta koittelin herätellä katselemaan asioita toisenlaisestakin vinkkelistä.
No niin kiemurreltu analyysi, että sivusta seuraajanakin tulee epäuskoinen fiilis omasta identiteetistä. 🤣
Kyllä sinusta on savolaiseksi.😄
🤣🤣🤣
Kuka tietää, ehkä joku esi-isistäni on savolaista alkuperää. Ja kun Karjalan evakkoa on jokunen osa, niin siinähän sitä on saivartelijaa kerrakseen 😁
Oonkohan mä vastannu jo? En kai, en ainakaan näillä sanoin.
Mutta juu, kai se ois löytyny, jos ois löytyäkseen. Yhteen aikaan, joka päivä kävin torilla, muttei löytynny. Baareihin mä en mee ja sen mä oon itteni kanssa sopinu. Pikkuhiljaa oon harventanu noita torikäyntejä ja varmaan loppuu kokonaan. Alkaa jossakin vaihteessa taloremppa, niin siinä on puuhaa varmaan loppuiäks. Ja kirjaaki pitäs ruveta kirjottaan. Tai se on aikalailla kirjotettukin, että puhuisin tässä enää koostamisesta.
Siellä torin raunan kahvilassa katsoit ympärillesi kahvia siemaillen?
Miten tuolla tavalla tutustuu yhteenkään naispuoliseen henkilöön, ei kai pelkkä torille meneminen tarkoita sitä että olisi riittävän naishakuinen?
Veikkaan että oikeaan aikaan yksi hidas tanssi yökerhossa antaa kymmeniä kertoja paremmat mahdollisuudet "syvempään tutustumiseen".
AV
Pidät itsesi kiireisenä, etkä varsinaisesti kaipaa elämääsi ketään? Baareista tuskin mitään vakavampaan löytyy. Ainakaan oman kokemuksen mukaan.
Mutta älä ainakaan ala olemaan minä!
Kun sanot toiselle että: Alan tulemaan sinuksi, niin älä ala tulemaan toiseksi ihmiseksi.
Josta tulisi lähinnä mieleen musiikkikappale "I'll possess your body and make you burn"
- Iron Maiden - The Number of the Beast.
Onhan tässä vauhtia ollu. Ja toi torikäynti on samalla ollu sellanen rauhottumisen paikka. Töiden jälkeen usein sinne poljin ja sitten hetki tekemättä yhtää mitään, kahvia juoden tai jäätelöö syöden ihan sään mukaan. Baarissa en kyllä rauhotu mihinkään, ehkä sitten jos ois joku laadukkaampi paikka.
Ainakin siitä saa sellasen sisäisen rauhan. Ainakin omasta mielestä on tehny jotakin.
Kaikki meistä tarvii jonkin paikan, missä rauhoittua. Jännä, että torin vilinässä voit rauhoittua, mutta toisaalta olen saanut sinusta sellaisen kuvan, että olet visuaalinen, joten ehkä se ei niin suuri ihme olekaan.
No meillä päin tori on suht rauhallinen. Myönteistä kyllä, että hiukan vilkastumaan päin. Mutta toisaalta Tampereen vuosinakin tuli useimmin torilla käytyä, ettei se vilinä ainakaan häiritse.
Onko se välttämättä paha, jos ei löydä ketään? Tietysti jos vielä toivoo voivansa jakaa ilot, surut ja pullanmurut yhdessä jonkun kanssa voihan se olla vaikeaa hyväksyä. En tiedä mitä mulle on tapahtunut, jonkun henkisen retriitin olen läpi käynyt ja koen olevani elämässäni valmis olemaan täysin yksin.
Myös ilman kavereita, tuttavia, kumppania, vanhempia ja lapsetkin päästämään aikanaan omaan elämäänsä ilman velvoitteita mua kohtaan. Ja kaiken tämän mukana on tullut rauha, mikään ei heiluttele levottomasti eikä keinuttele venettäni. Olen itsevarmempi ja rauhallisempi kuin koskaan, ihan täysin yksinkin.
Ja paras on olo, ettei mun tarvitse todistella yhtään kellekkään mitään, elän vaan omaa elämääni. Enkä todistele, ei huvita. Hyvä näin.
Hyvän yön toivotus ja Donna Hightower.
https://youtu.be/DdvgTeyM8eU?si=FpiJwtmCC2GeA_BV
Listen up..
Maksaisin mitä vaan, että saisin tuollaisen rauhan. En tarvitsisi mitään tai ketään.
Sitä ei taida rahalla saada. Mutta vietä paljon aikaa itsesi kanssa, kuuntele itseäsi ja kuuntele muita, uuta kuulemasi ja nauti ne uutteet mitkä sopii omaan rauhaasi. Muu heitä pois.
Ottaa aikaa ehkä 50 vuotta, mutta ei horjuta enää kun pääset pisteeseen do it, done it, have it.
Oletko kysynyt itseltäsi, että mihin tarvitset muita, tai jonkun ihmisen?
Ihminen oikeasti pystyy olemaan itselle aikatavalla kaikki, mitä tarvitsee. Lohtu, tuki, turva....
Kun sen sisäistää hyvin, voi jonkun toisen ihmisen olla helpommin siinä elämässä mukana, jos mukava tyyppi sattuu kohdalle.
Itsensä kehittäminen ei poissulje mitään muuta.
Hyvä kysymys, mitä olen miettinyt paljon. Mihin tarvitsen toista ihmistä? Kai se on elämän jakaminen, ajatusten jakaminen, kokemusten jakaminen. Tunne siitä, että on jollekin tärkeä.
Ei se välttämättä oo. Olen huomannut, että olen kai saanut asian kanssa jonkin rauhan. Ainakin väliaikaisesti.
Hei palstasetä sää käytät vissiin samaa Britney Spearsin tmv kuvaa kaikissa profiileissa, ammattitaidolla muokattuna hehee
Palstasetä on ihan parasta täällä. Kaikki tykkäävät. Pitääkö sinusta kukaan?
Ei.
Se on tekoälyasiantuntija, tekoäly kirjoittaa sen tekstitkin.
Jos vielä toivon kipinää on jäljellä, muista että tuossa vaiheessa ei saa laskea rimaa. Sitä pitää nostaa.
Aikaa ei ole tuhlattavaksi mulqvisteihin! ☝️
🦄
Juu, kiitos vinkistä. Muistan. 🙂
Aloitetaan siitä, kysytään
mitä tarkoitat sanomalla: ”en löydä ketään”?
Ihmiset kohtaa keskimäärin
kymmeniä tai satoja ihmisiä päivittäin.
Tämä asia on jo puitu loppuun, kiitos mielenkiinnosta kuitenkin.
En minä.
Tässä kesän mittaan olen nähnyt keskimäärin kolme ihmistä päivässä.
(ja tuossakin on liikaa)
Aloittaja haluaa sulkea keskustelun,
lisään ettei nykyään voi kohdata ja tutustua
ihmisiin oikeastaan missään.
Ihmiset on niin sekaisin, että treffit alkaa olla aika riski
ja illalla EI KANNATA KULKEA ENÄÄ MISSÄÄN.
( lukekaa lehtiä)
Luottamus on … förbi
Saattehan te keskustella niin paljon kuin sielu sietää, mutta en enää osallistu.
En ole koskaan edes ettiny ketään miksi mitä turhaan mitä etsimällä muka löytää yleensä ei varmaan muuta kuin ongelmia mä osaan niitäkin järjestää etsimättäkin riittää että olen oma itseni olen kuulemma sietämätön kun mulla käy aika pitkäksi (tulee tylsää)