Kunnioitetaan me lemmikkien omistajat tätä palstaa ja kirjoitetaan lemmikit palstalle lemmikkiemme kuolemasta ja siitä surusta jota tunnemme kun lemmikkimme poistuu luotamme. Vaikkakin ne ovat meille rakkaita mutta ihmiselämä on kuitenkin eri asia.
lemmikkien kuolemat
bicokoira
24
266
Vastaukset
- Zyklon---B
Ja millähän tavalla eläimen elämä eroaa ihmisen elämästä niin ettei siitä saisi kirjoittaa täällä? Onko eläin vähemmän arvokas, koska ei maksa veroja, ei ,käy töissä jne? Jos vetoat tähän, niin siinä tapauksessa myös vammaisista ei saa kirjoittaa tällä palstalla. Eläin on lojaali, rakastaa aidosti. Ei petä, valehtele ja hylkää Eläin rakastaa ehdoitta. Kuka sinä olet tänne kirjoittamaan, että eläimen kuolema ei kuulu tälle palstalle??
- RuokottavaRakas
Sellainen voi pyytää kauniisti joka on menettänyt muutaman kissan ja koiran ja lähimmäisen. En voi verrata oman tyttäreni menetystä muutamaan kissaan tai koiraan. Koiran ja kisaan elinikä on hyvällä tuurilla 5-10 vuotta, mitä luulet? Tyttäreni piti elää pidempään kuin minä. Luuletko tosiaan, että minua kiinnostaa pätkän vertaa kissan elämä tai possun jota syön päivittäin. Painu v..uun täältä.
Eläin rakastaa ehdoitta, haista p.a, jos et ruoki sitä, se häipyy muutaman päivän sisällä. Mutta sillä ei ole vaihtoehtoja vaan sen on pakko olla betonibunkkerissa. Tuopa se tänne maalle, niin näet miten se käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan. Kissat vetää aamupalaksi talitinttejä ja iltapalaksi LatsiKattia ja pitävät nurkat puhtaina hiiristä ja rotista. Kun kissa kuolee, otan uuden. Koiraa on mukava silittää. Rakkautta tarjoan vain lapsilleni. Rakkautta ei ole raapia käsiä verille. Ihmisestä sanotaan jos se käyttäytyy väkivaltaisesti, että se on mielipuoli yhteiskuntaan sopimaton. Kissa tai muu elukka käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan, ja thats that.
Tälle palstalle kirjoittaa ihmiset, ei kissat, ei koirat, ei apinat tms kädellisetkään. Joten oletko eläimiin sekaantuja joka on menettänyt järkensä vai ihminen joka ei osaa erottaa enää ihmisiä ja eläimiä toisistaan. Vai muuten vaan huvikseen tänne kirjoittaja. Sanopa se eläimiä rakastava vai ruokkija. - Raskas suru
RuokottavaRakas kirjoitti:
Sellainen voi pyytää kauniisti joka on menettänyt muutaman kissan ja koiran ja lähimmäisen. En voi verrata oman tyttäreni menetystä muutamaan kissaan tai koiraan. Koiran ja kisaan elinikä on hyvällä tuurilla 5-10 vuotta, mitä luulet? Tyttäreni piti elää pidempään kuin minä. Luuletko tosiaan, että minua kiinnostaa pätkän vertaa kissan elämä tai possun jota syön päivittäin. Painu v..uun täältä.
Eläin rakastaa ehdoitta, haista p.a, jos et ruoki sitä, se häipyy muutaman päivän sisällä. Mutta sillä ei ole vaihtoehtoja vaan sen on pakko olla betonibunkkerissa. Tuopa se tänne maalle, niin näet miten se käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan. Kissat vetää aamupalaksi talitinttejä ja iltapalaksi LatsiKattia ja pitävät nurkat puhtaina hiiristä ja rotista. Kun kissa kuolee, otan uuden. Koiraa on mukava silittää. Rakkautta tarjoan vain lapsilleni. Rakkautta ei ole raapia käsiä verille. Ihmisestä sanotaan jos se käyttäytyy väkivaltaisesti, että se on mielipuoli yhteiskuntaan sopimaton. Kissa tai muu elukka käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan, ja thats that.
Tälle palstalle kirjoittaa ihmiset, ei kissat, ei koirat, ei apinat tms kädellisetkään. Joten oletko eläimiin sekaantuja joka on menettänyt järkensä vai ihminen joka ei osaa erottaa enää ihmisiä ja eläimiä toisistaan. Vai muuten vaan huvikseen tänne kirjoittaja. Sanopa se eläimiä rakastava vai ruokkija.Myös minua, lapseni menettänyttä, loukkaa syvästi nuo koirien ja kissojen itkijät. Nykyisin kun ihminen on vieraantunut agraaritaloudesta, kotieläimet nostetaan ihmisen tilalle ja asemaan. Ei siellä maalla eläinten perään itketty, niitä teurastettiin ja syötiin ja lihaa suurin osa ihmisistä syö edelleen. Ei toki kissat ja koirat pöytään päätyneet, mutta ajatusmaailma oli terveempi. Otettiin uusi entisen tilalle.
Lemmikkieläin palstat on teitä varten. Sinne, please!!!! - Jokainenelämä on arvokas
RuokottavaRakas kirjoitti:
Sellainen voi pyytää kauniisti joka on menettänyt muutaman kissan ja koiran ja lähimmäisen. En voi verrata oman tyttäreni menetystä muutamaan kissaan tai koiraan. Koiran ja kisaan elinikä on hyvällä tuurilla 5-10 vuotta, mitä luulet? Tyttäreni piti elää pidempään kuin minä. Luuletko tosiaan, että minua kiinnostaa pätkän vertaa kissan elämä tai possun jota syön päivittäin. Painu v..uun täältä.
Eläin rakastaa ehdoitta, haista p.a, jos et ruoki sitä, se häipyy muutaman päivän sisällä. Mutta sillä ei ole vaihtoehtoja vaan sen on pakko olla betonibunkkerissa. Tuopa se tänne maalle, niin näet miten se käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan. Kissat vetää aamupalaksi talitinttejä ja iltapalaksi LatsiKattia ja pitävät nurkat puhtaina hiiristä ja rotista. Kun kissa kuolee, otan uuden. Koiraa on mukava silittää. Rakkautta tarjoan vain lapsilleni. Rakkautta ei ole raapia käsiä verille. Ihmisestä sanotaan jos se käyttäytyy väkivaltaisesti, että se on mielipuoli yhteiskuntaan sopimaton. Kissa tai muu elukka käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan, ja thats that.
Tälle palstalle kirjoittaa ihmiset, ei kissat, ei koirat, ei apinat tms kädellisetkään. Joten oletko eläimiin sekaantuja joka on menettänyt järkensä vai ihminen joka ei osaa erottaa enää ihmisiä ja eläimiä toisistaan. Vai muuten vaan huvikseen tänne kirjoittaja. Sanopa se eläimiä rakastava vai ruokkija.No vittu jokaisen elämä on saman arvoinen. Mitä sitten vaikka menettää kakaran niitä voi tehdä lisää aivan kuten muitakin eliöitä ja jos et saa keltään munaa nii adoptoi saatana. Itse olen menettänyt monia rakkaitani niin ihmisiä kuin eläimiäkin ja jokaista suren yhtälailla. Ja itselleni nuoremman kuolema on yleensä helpompaa koska häneen ei ole muodostunut yhtävahvaa sidettä. Ja itse olen menettänyt paljon uskoakseni enemmän kuin sinä mm. kaikki isovanhempani, serkkuni, äitini, 1v poikani, sisareni, 2 koiraani ja 2 kissaani sekä rakkaan lapsuuden ystäväni. Ja ikää vasta 19.
- SIIVEN KOSKETUS
RuokottavaRakas kirjoitti:
Sellainen voi pyytää kauniisti joka on menettänyt muutaman kissan ja koiran ja lähimmäisen. En voi verrata oman tyttäreni menetystä muutamaan kissaan tai koiraan. Koiran ja kisaan elinikä on hyvällä tuurilla 5-10 vuotta, mitä luulet? Tyttäreni piti elää pidempään kuin minä. Luuletko tosiaan, että minua kiinnostaa pätkän vertaa kissan elämä tai possun jota syön päivittäin. Painu v..uun täältä.
Eläin rakastaa ehdoitta, haista p.a, jos et ruoki sitä, se häipyy muutaman päivän sisällä. Mutta sillä ei ole vaihtoehtoja vaan sen on pakko olla betonibunkkerissa. Tuopa se tänne maalle, niin näet miten se käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan. Kissat vetää aamupalaksi talitinttejä ja iltapalaksi LatsiKattia ja pitävät nurkat puhtaina hiiristä ja rotista. Kun kissa kuolee, otan uuden. Koiraa on mukava silittää. Rakkautta tarjoan vain lapsilleni. Rakkautta ei ole raapia käsiä verille. Ihmisestä sanotaan jos se käyttäytyy väkivaltaisesti, että se on mielipuoli yhteiskuntaan sopimaton. Kissa tai muu elukka käyttäytyy luonteen ja lajin mukaan, ja thats that.
Tälle palstalle kirjoittaa ihmiset, ei kissat, ei koirat, ei apinat tms kädellisetkään. Joten oletko eläimiin sekaantuja joka on menettänyt järkensä vai ihminen joka ei osaa erottaa enää ihmisiä ja eläimiä toisistaan. Vai muuten vaan huvikseen tänne kirjoittaja. Sanopa se eläimiä rakastava vai ruokkija.VOI MINÄKIN OLEN POIKANI MENETTÄNYT MUTTA EIKÖS TUOSSA SANOTTU LEMMIKIN .MULTA TULI ITKU KUN KERROIN VIIME´VIIKOLLA KUINKA TULI MIELEEN KUN SAIS KERRAN PAINAA KASVOT RAKKAAN KOIRAN TURKKIIN KUOLLUT 4V SITTEN TOINEN HÄN EI VOI KATSOA KUN VEHNÄTERRIERI TULEE VASTAAN .KISSA VIIMESYKSYNÄ JOUDUIN VIEDÄ NUKUTETTAVAKSI.EI ME OLLA MUUTAKUIN SYVÄSTI TUNTEVIA .YLEENSÄ YSTÄVÄTKIN ON LEMMIKIN OMISTAVIA.JUTTU LÄHTI SIITÄ KUINKA VAIKEAA ON LÖYTÄÄ UUSI TILALLE .NYKYINEN ON VAIKEA MUTTA MONET NAURUT NAURETTU ,EMME JUORUA NAAPUREISTA MUTTA JOS EI LAPSISTA TAI LAPSENLAPSISTA.MUA EI MUOTI KIINNOSTA YM,MUTTA .MINÄKIN OLEN MAALTA LÄHTENYT JA NÄHYT PALJON .EMME OLE SYYLLISIÄ SUN SURUUN MUTTA OSAN OTTONI .SINULLE.EN LASKE POJAN KUOLEMAA TÄNNE SE ON AIVAN JOTAIN MUUTA.JOSTA PUHUTAAN VAIN TOSI YSTÄVÄN KANSSA.EN RIEPOTTELE MUTTA PYRIN NIIN ETTEN KUNPAANKAAN JÄÄ ASUMAAN.
- p0+342w0ériwsd
Jokainenelämä on arvokas kirjoitti:
No vittu jokaisen elämä on saman arvoinen. Mitä sitten vaikka menettää kakaran niitä voi tehdä lisää aivan kuten muitakin eliöitä ja jos et saa keltään munaa nii adoptoi saatana. Itse olen menettänyt monia rakkaitani niin ihmisiä kuin eläimiäkin ja jokaista suren yhtälailla. Ja itselleni nuoremman kuolema on yleensä helpompaa koska häneen ei ole muodostunut yhtävahvaa sidettä. Ja itse olen menettänyt paljon uskoakseni enemmän kuin sinä mm. kaikki isovanhempani, serkkuni, äitini, 1v poikani, sisareni, 2 koiraani ja 2 kissaani sekä rakkaan lapsuuden ystäväni. Ja ikää vasta 19.
Sorry vaan, mutta pientä rajaa liioittelullakin. Sua ei usko vanha erkkikään tai sitten olet harvinaisen epäkypsä ihminen olemaan muuta kuin vahinkoraskaudesta syntyneelle lapselle äiti. Kukaan lapsensa menettänyt ei lasketa tuollaista soopaa!
- Oma asia
Raskas suru kirjoitti:
Myös minua, lapseni menettänyttä, loukkaa syvästi nuo koirien ja kissojen itkijät. Nykyisin kun ihminen on vieraantunut agraaritaloudesta, kotieläimet nostetaan ihmisen tilalle ja asemaan. Ei siellä maalla eläinten perään itketty, niitä teurastettiin ja syötiin ja lihaa suurin osa ihmisistä syö edelleen. Ei toki kissat ja koirat pöytään päätyneet, mutta ajatusmaailma oli terveempi. Otettiin uusi entisen tilalle.
Lemmikkieläin palstat on teitä varten. Sinne, please!!!!Tee uusi ihmismukula kuolleen tilalle. Minä ainakin suren koiraani enemmän kuin sukulais ihmistä.
- bicokoira
Kun on sellainen ihan oma palsta lemmikit niin järkikin sanoo että sinne olisi parempi kirjoittaa. Siellä voi muitten lemmikin omistajien kanssa jakaa tuntojaan. Ei tulisi pieneen mieleenikään kirjoittaa tänne koirani kuolemasta. Vaikkakin on minulle erityisen rakas. Olen menettänyt monia läheisiäni esim. siskoni ja veljeni tapaturmaisesti ja kyllä voin sanoa että kuitenkin eläin ja ihminen on ihan eriasia. Joka toisin väittää ei ole kokenut läheisensä menetystä. Voimia kaikille niille jotka ovat rakkaitaan menettäneet
- SaaKirjoittaa.fi
Palstan nimi on Kuolema ja Suru. Millälailla koiran kuolema ei liity kuolemaan? Millä lailla koiran kuolemasta aiheutuva suru ei ole surua? Kyllä tällä palstalla saa kirjoittaa jokaisesta kuolemasta ja siitä aiheutuvasta surusta. Palstalla ei ole mitään sääntöä että ''Vain IHMISTEN kuolemista saa tänne kirjoittaa'', kai tiesit että kuolema ulottuu pidemmällekin kuin juuri ihmisen kuolemaan?
- Keissa
Ymmärrän kyllä tätä kommenttia, mutta surussaan ei aina jaksa eikä löydä juui asalle sitä sopivinta palstaa. Ja liittyyhän lemmikinkin mentys kuolemaan ja mentykseen. Jollekin yskinäiselle, joita maailma ja ihmsiet ovat potkineet päähän voi se lemmikin kuolema olla todella kosettava asia. Me ystävien ja omaisten ympäröimät ihmiset emme aina ymmärrä heitä joille eläin voi olla se läheisin jopa se ainut elämässä pitävä asia.
Jokisen suru on niin henkilökohtainen. Ei minua eikä omaa ihmisyyttäni loukkaa jos joku suree täällä lemminkin kkuolemaa. - siisOMG,väärä palsta
Tämä palsta on tosiaan "Kuolema ja suru", ja lemmikinkin menettäminen (=kuolema) aiheuttaa surua, joten silloinhan se tänne kuuluukin. Miksi nähdä vaivaa muitten surutyöstä itkemiseen, että on väärällä palstalla? Eihän sitten nuo itsemurha-tekstitkään tänne kuuluisi, kun ei vastaa suoraan tuohon palstan otsikkoon.
Halooo, antakaa ihmisten surra aivan itse, sillä palstalla, millä haluu. Miksi se ketään vaivaisi? Ei niitä ole pakko lukea! Saatika kommentoida. Kukaan ei varmaan tule teidänkään läheisten menetysten surutyötä arvostelemaan.
Niin, ja olikos täällä jossain ihan oma otsikko "Lemmikin kuolema"? Vastaan: ei ole. - empatiaa ?
Tässäkin tulee ilmi (aloittajan ataholta) että perheeliset, ne joilla on lähellä ihmisiä, eivät ymmärrä yksinäisten surua ja metystä. On niitä, joilla ei ole niitä läheisiä omaisa, ystäviä, ovat hyljättyjä täsyin sosiaalisesti syrjäytyneitä ei aina vapaaehtosiesti. Heille koira tai kissa on voinut olla se ainut ja rakkain elollinen ystävä vuosia. Todellakin kivessä on kipeä kuin toisessa - pitää vanha sananlasku paikkansa.
Surraan ja kaivataan kaikkea mikä meille on merkinnyt jotain. Joille voi olla se surun aihe vaikka muutto rakkasta kodista toiseen. - Avara katse
Sydämettömiä, itsekkäitä omaan napaanne tuijottavia putkiaivoja ja eläinten vihaajia olette, jos ette ymmärrä että KUOLEMA JA SURU pääotsikon alle sopii mainiosti mitä tahansa suruun ja menetykseen liittyviä aiheotsikoita, kuten esimerkiksi Lemmikkien kuolemat.
Lemmikkien elämä on ihmisen elämää paljon lyhyempi. Ne kuolevat ja niitä surraan aivan yhtä aidosti - usein aidomminkin - kuin te sydämettömät, ahneet ja ahdasmieliset perinnönvonkujat ns. surette läheisiänne.
Monelle yksinäiselle ja syrjäytyneelle lemmikki on ainoa elävä olento, joka ja jota ehdoitta rakastaa.
Minulta on kuollut sekä perheenjäseniä - siis ihmisiä - että monia lemmikkejä. En koe itseäni loukatuksi jos lemmikkiään surevat purkavat KUOLEMA JA SURU pääotsikon alla tuntojaan oman alaotsikkonsa alla.
Sitäpaitsi; täällä ei ole lukupakkoa. Miksi ihmeessä edes luette eläinaiheisia topiceja, jos kerran olette niin eläinvastaisia? - Pienet murheet
Luulisi olevan muutakin pohdittavaa esim. lapsen menettämisen jälkeen kuin se että onko tällä palstalla MYÖS MUISTA PERHEENJÄSENISTÄ, VAIKKA SITTEN LEMMIKEISTÄ! Ja sitten vielä loukkaantua jonkun muun SURUSTA kun keskustelualue on KUOLEMASTA JA SURUSTA.
- J K
KYLLÄ
- Mielensäpahoittajat
Onko teistä meidän lemmikin kuolemaa surevien ihmisten suru jotenkin vähempiarvoista kuin teidän, joilta on kuollut ihmisläheisiä? Miksi ei voi kunnioittaa toisen ihmisen surua, suri hän sitten mitä tahansa?
Helpottaako se todella teidän oloanne, että saatte väheksyä toisen suremista?
Ottakaapa huomioon, että lemmikkiä surevien tarkoitus EI MILLÄÄN lailla ole loukata teitä. Mekin haluamme vain jakaa surua ja tuskaamme. Tämä on kuolema ja suru -palsta, eikä ole mitenkään määritelty kuka saa tänne kirjoittaa. Monelle yksinäiselle ja lapsettomalle ihmiselle lemmikki on kaikkein tärkeintä ja on aika törkeää ulkopuolisen tulla sanomaan mitä saa surra ja mitä ei.
Kukaan ei pakota teitä lukemaan lemmikki-ketjuja. Lukekaa vain ihmisten kuolemaa käsitteleviä ketjuja. Antakaa myös meidän surra.
Tuleepa mieleen nämä nykyaikana niin yleiset "mielensäpahoittajat", kun kaikista itseä koskemattomistakin asioista pitää mieli pahoittaa...- jiojholk
Olen haudannut omin käsin kaksi koiraani - sekä saattanut äitini viimeiselle matkalle. Oma kokemukseni on, että on aivan eri asia menettää kuolemalle läheinen ihminen kuin koira. Läheisiä ihmisiä ei "oteta" elämään tietäen, että niiden elinpäivät ovat rajalliset, yleensä kaikkea vuoden ja viidentoista väliin. Kun elää aikuisuuteen saakka läheisessä suhteessa äitinsä kanssa, kyllä suru on jotain aivan muuta kuin koiran kuollessa.
Ihmettelen tätä äläkkää, mikä todella fiksusti ja ajattelevaisesti kirjoitetusta aloituksesta nousi. Kukaan ei väheksy lemmikin kuolemasta johtuvaa surua, mutta ihmisten on hyvä laittaa asioille oikeat mittasuhteet.
- gerbulityttö
multa kuoli lemmikki eilen ja mua suututtaa ku ihmiset ei ymmärrä sitä kipua ja suruä sydämmessä. ne vaan naureskelee ku me vaan itketään painukaa helvettiin te tyhmät ihmiset mä ainakin tein pikkuisesta pahvilaatikosta arkun johon käärin vaalean sinistä paperia ympärille sisälle laitoin vanhan huonon rievun jonlla leikin sen kanssa lämmitttämään etsin valkoisen koriste kiven kukka penkistä kaivoin syvän kuopan jonne laitoin purua pohjalle rippottelin vielä päälle purua että ei tulisi kylmä. laitoin samaisesta kukkapenkista kukkia haudalle tietysti hautaamisen jälkeen.laitoin vielä viimeisen herkkupalan mukaan ja nyt käyn jokapaivä haudalla antamassa 3 suukkoa kivelle joka on haudan päällä.
KIITOSKIITOS Martti oilt ihana gerbiilini.- empatiaa kaikille
Suru ja menetys on hyvin yksilöllisiä. Joillekin lemmikki on se kaikista läheisin ja joillkin jopa syy jaksaa elää. Joka ei ymmärrä tällasita surua, ei todellkaan ymmärrä toisten tunteista mitään. Ei kaikilla ole omaisia ja ovat ihmisinä yksin. Tai on ympärillä ihmisiä, mutta heihin ei ole syvällisiä tunneyhteyttä. Ei sinnä auta päivttelyt: ihmiset on sentään ihmisiä, ei eläintä tarvitse surra. On omassa sieussa vikaa jos loukkaa lukea näitä koira- ja kissasurja. Sure sinä sitä ukkoasi jonka kanssa elit viisikymmentä vuotta. Ei 15-vuotiaan koirasurun pitäisi lisätä sinun kaipuutasi.
Ja palstan nimi on kuolma ja suru: ei ole rajattu mitä surraan ja mikä tai kuka on kuollut.
- suru
Moni ei nyt muista sellaista asiaa että oli kuolema korjannut sitten ihmisen tai eläimen jonkun joka on jollekkin rakas niin ei sitä ole helppo järjellä ajatella ja laittaa asioita/surua oikeaan mittakaavaan tai järjestykseen? olen menettänyt niin ihmisystävän, omaisen sekä eläinystäviä silti jokaista surrut tosissani ja sillä hetkellä suru tuntuu juuri niin isolta ja ylitsepääsemättömältä ettei sitä voi katergorioida tai laittaa taka-alalle tai arvojärjestykseen?
Jos surulla olisi jotain tekemistä järjen kanssa niin se olisi helppoa, mutta mulla ainakin suru tulee, kolahtaa ja poispyyhkii muut tunteet ja järkiajatukset. Ei varmaan kaikilla ole näin, mutta itsellä juuri nyt akuutti suuri suru pitkäaikaisen koiraystävän poismenosta. Esim. Isäni poismenosta on jo niin paljon aikaa, etten häntä enää osaa surra niin että rintaa puristaa ja ikävä on fyysistä, se oli sellaista aikanaan, mutta muuttuu kun aikaa kuluu ja isää on helpompi muistella ilman että suru ja kaipaus on päällimmäisenä. - Sureva
Kaks viikkoa sitten lopetettiiin meijän melkein kuusivuotias saksanpaimekoira pahojen epilepsia kohtausten aiheuttamien aivovaurioiden takia.
Alan ite vasta ymmärtää sen ja se on vaan niin vaikeeta. Mein koira oli mun paras ystävä, perheenjäsen, aina ilonen, se oli mulle kaikki kaikessa.
Mun ystävät ei tajua, kun oon surullinen/itken.
Oon aikasemmin menettäny parhaan ihmisystävän ja tää on täysin verrattavissa siihen suruun, jonka sillon koin. Kukaan ei vaan tajua sitä. Oon yksin. ''se oli vaan koira, eläin.'' näin mulle sanotaan tai jos ei sanota niin ilmeestä sen näkee....
Oon 19, tässä iässä 6 vuotta on paljon. Se on suuri osa mun elämästä ja sen ajan mein koira oli mun kanssa. Jossaa vaiheessa se oli ainoa, jolle puhuin. Sillon kun ei ollu muita ystäviä. Ilman sitä oisin ollu aivan yksin, oisinko enää ees elossa ilman sen lohdutusta ja aina yhtä ilosta ja rakastavaa ilmettä.
Se vaan niin tuhoo mut kun kukaan ei ymmärrä. Pakko tästä on jatkaa, mutta ei se helppoa oo.... Ei yhtää sen helpompaa ku ihmisystävän menetyksen jälkeen.
Melko sekava kirjotus, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvään. Päivä kerrallaan se on mentävä ja kohti ens kesää ja toivottavasti uutta koiranpentua. Nyt kun vielä ite ymmärtäis ettei se oo pois edelliseltä, että ottaa uuden koiran.- sureva
ja niin vielä jatkoksi edelliseen kirjoitukseeni....
Mitenkään en halua vähätellä muiden surua on se sitten ihmisen tai eläimen menettämisestä johtuvaa. Kenenkää surua ei voi verrata toisen omaan.
Ja niin kuin jo edellä joku kirjoittikin, kenenkään ei ole pakko lukea näitä ''suren lemmikkiäni'' kommentteja.... kukaan ei pakota.... Me olemme kaikki ihmisiä, jotka suremme asioita ja haluamme jakaa sen muiden saman kokeneiden kanssa, mitenkään provosoimatta ketään... Viha ei auta ketään, katkeruus ei tuo lähimmäisiämme takaisin.... Autetaan siis muita ja jos ei haluta auttaa niin ei tahallaan kenenkään mieltä kaiketi tarviste pahoittaakkaan...
Kiitos ja voimia kaikille! (toivottavasti joku edes tajusi asiani)
- saman kokenut**
Halusin kanssa kirjoittaa tälle palstalle.. On kans näkökulma muuttunu omien kokemuksien kautta.
Itekki menettänyt tässä 3v sisällä kaksi koiraa. labbiksia kummatkin.
eka menetys oli 16v joka nukutettiin vanhuuden vuoksi.
Se oli eka kerta kun koki kuolemasta johtuvaa surua. Joka oli aivan erillaista kuin muusta asiasta johtuva suru.
Aattelin etten koskaa enää halua että otetaan koiranpentu.
Koska katkeruus ja viha oli päällimäisiä tunteita varsinkin kun toisen kerran menetti samanrotusen koiran. Aamu 7 aikaan kylpyhuoneen lattialla kävin sanomassa hyvästit ei edes yksivuotiaalle koiralle.
Kunnes otettiin toinen pentu, joka on terve ja ihana. Joka on pakko myöntää että samanroutunen/näkönen/luonteinen pentu kyllä korvaa aiemmat menetykset. Vaikka aina muistelee "vanhoja" koiria ilolla.
Sen huomasi vasta koki ihmisen kuoleman. Tosi läheisen ihmisen.
Ihmistä ei koskaa pysty korvaamaan.
Tässä halusin vain aloittajalle yrittää selittää omaa tarinaani sitä kautta että ymmärrän todellan hyvin koirasi kuolemasta johtaneeen surun! Mutta sitten kun joskus menetät läheisen ihmisen ymmärrät vasta eron.
Luin muitten kirjotuksia ja en voi edes kuvitella miltä tuntuu menettää oma lapsi.
Toivottavasti luet tämän ja haluan antaa sulle voimia!
ja kun aika on riittävä pystyn korvaamaan koirasi, pienellä pennulla. Muistot säilyy aina!!!- saman kokenut
tähän viellä jatkoa sen verran...
että ihmset jotka eivät ole menttäneet lemmikkiä ennen, ei yleensä ymmärrä juurikaan surua lemmikistä....
Joten kannattaa puhua niille ketkä ymmärtää. Ei välttämättä kaikille kavereille. Juuri sentakia ettei pahota omaa mieltään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kenellä oli ryppyinen paita, josta Halla-aho mielensä pahoitti?
Ei ollut Keskisarja, jonka paita vain repsotti housujen päällä puolittain. Muistatteko tapausta?82718Ruotsissa uusi monikulttuurisuusongelma: Mummonraiskuut
Ilmiö räjähti käsiin ja nyt painetaan paniikkinappulaa. Moni vanhustenhoivayhtiö on joutunut jopa lopettamaan, koska keh1632620- 1842471
Miksi Halla-aho on niin hyvin menestynyt - mutta punavihreä ei?
Hyvin näkee kuinka punavihreää ottaa pahasti päähän kun Virta on taas töppäillyt pahasti. Ja kun punavihreä ei pärjää, n121994Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille
Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari181975Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa
Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa541818Sofia Virta SUURI POLIITIKKO
Osallistumalla Erikoisjoukkoihin nostaa Vihreät kauaksi ohi perussuomalaisista, joka on muutenkin hajoamassa omaan mahdo691548Mika Poutala salasi osallistumisensa Erikoisjoukkoihin
Poutala ryhtyi ministeriksi 13.6.2025 ja 5.8.2025 ilmoitettiin hänen olevan seuraavalla Erikoisjoukot-kaudella. http101113Mitä ikävöit eniten ikäväsi kohteesta?
Rahaa, turvallisuutta, kauniita katseita,seksiä, läheisyyttä vai jotain muuta?681109Siis HYI OLKOON! Ihmiset, eikö enää ole mitään rajaa?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4142eeb2-a589-4109-a5d0-e8f341df585c "Susanna Penttilän seksibussi kauhistutta63960