Pojallani, nyt 15v, diagnosoitiin viime syksynä Touretten oireyhtymä.
Pitkän aikaa jo ollut ogelmia hänen käytöksensä suhteen, epäkunnioittavaa käytöstä minua, äitiä, kohtaan, kolulu ei kiinnosta ym, alkokokeiluja ym.
Olen eronnut hänen isästään vuosia sitten, isä ei juurikaan pidä yhteyttä poikaansa, uusi nainen elämässsään ja alko-ongelmia myös, isällä luonnehäiriöistä käyttäytymistä koko avioliittomme ajan.
Olen hakenut ja myös onnekseni saanut apua pojalleni ja itselleni erilaisten tukihenkilöiden avulla ja yhdessä olemme yrittäneet saada pojan elämän raiteilleen, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tilanne nyt tämä, että hänet sijoitettiin väliaikaisesti erääseen ongelmanuorten yksikköön, että minä saisin levättyä ja kerättyä voimavaroja jaksaakseni hänen kanssaan. Poika on erittäin voimakastahtoinen ja omaehtoinen ja haluaa päättää ja määrätä kaikesta itse.
Myönnän, ikävä kyllä, että olen luovuttanut hänen suhteensa, en yksinkertaisesti jaksa taistella joka asiasta hänen kanssaan vaikka tukea saankin usealtakin taholta.
Isästä ei ole mitään apua enkä voi edes kuvitella sitä häneltä pyytäväni, haukut tulisi tasan tarkkaan minulle siitä, etten pärjää pojan kanssa.
Seuraamme nyt tilannetta ja mietimme,jatkuuko sijoitus vielä eteenkin päin siitä, mihin on sovittu.
Huomaan kyllä itsessäni, miten hyvää tämä tauko on minulle tehnyt ja tarkoitus on, että vahvistuisin niin paljon, että poikani voisi palata taas kotiin ja pystyisin ottamaan ohjat takaisin itselleni, niin kuin kuuluisikin, toki hänenkin mielipiteitään kuullen. Hän käy kotona viikolla ja viikonloppuisin on myös yötäkin ja näin jatkuukin, jos asiat silloin sujuvat edes suht, koht. hyvin.
Miten teillä muilla Tourette-lapsen/nuoren kohdalla sujuu?
Tourette
26
3232
Vastaukset
- tourettelapsen isä
Tiedätkö tästä (keskustelu suojatumpaa):
http://www.tourette.fi/keskustelu.php- harvis-nainen2
heh...sisälukutaito kunniaan...en huomannut....
http://harvinaiset.fi/tieto/diagnoosilistaus/tietoa-diagnooseista/?alphabet=T
- Pirjo1977
=D Voimia sinulle! Mulla 12v, juuri tourette-diagnoosin saanut poika. Aina ei ole helppoa...
- 13
En itse ole tällaisen nuoren vanhempi, mutta ihan sekä omaksi että pojan parhaaksi toivon, että ette hätiköi pojan kotiuttamisen kanssa. Viihtyykö hän siellä mihin nyt on sijoitettu? Miten kauan siellä voisi olla? Koulunkäynnin sujuvuus ja numerolliset tulokset ovat tämänikäisellä mielestäni hyvä mittari siitä, miten nuori voi ja onko hänen varttumisympäristönsä sopiva kurin, rajojen ja rakkauden suhteen.
Uskon, että pystyt viikonloppulomilla tankkaamaan pojan tämän tarvitsemalla rakkaudella ja välittämisellä. Samoin uskon, että jokin ammattitaitoinen, välittävä sijaisperhe tai ympäristö tyyppiä koulukoti on maanantaista perjantaihin pojan parhaaksi. Siellä on strukturoitu päiväjärjestys ja vapaa-ajaksi reippaita urheiluharrastuksia kuten vaikka jalkapalloa, polttopuuhommia tai crossipyöriä. Onko varma, että ei ole ADHD tai asperger samalla?
Eli susittelen että ainakin useita kuukausia, ellei 18-vuotiaaksi asti, poika on varmoissa käsissä, paikassa jossa myös isähahmo löytyy sanomaan kovan sanan tarvittaessa. Lempeys ja periksiantavuus eivät nyt auta pojan tilannetta, jos hän kotiin palaa, kuten ymmärrät. - harvis-nainen
etippä täältä vertaistukea! http://www.tourette.fi/
http://www.tourette.fi/tapahtumakuvaus.php
suosittelen vertaistuen etsimistä, kun toinen jakaaniin toinen ymmärtää mistä on kysymys ja jo se helpottaa! - Tourettes
Moi. Vähän myöhään selvinnyt teille toi tourette. Itselläni saatiin selville vasta kun aloittelin seiskaluokkaa. Elämä oli jo pilalla silloin. Erotettu koulusta pari kertaa, koulukodissa olin ja vanhemmat ei enään jaksanut mua. Koko ylä-aste ikäni meni siinä myös, että lintsasin , tappelin vanhempien ja sisarusten kanssa kaiken näköisistä asioista. Seiskaluokalla aloin käyttämään lääkkeitä ja ne piti lopettaa, koska nukuttivat minua. Joillakin tuo vaihe helpottuu niinkuin minullakin ammattikouluikäisenä ja nyt olen hyvin menestyvä. Oireita ei enään ole ollut kuin äkkipikaisuutta, mutta siihenkin haen hoitoa. Ps: Tourette henkilöiden leirejäkin on, missä vietetään viikko perheen ja muiden saman oireen kanssa painivia nuoria. Ihan mukava leiri.
Tsemppiä teille. - kerjääminen
Pojalla on Aspergerin oireyhtymä kertomasi perusteella myös (piirteitä mm. omaehtoinen, taipumaton, juuttuva, poissa-oleva).
Lastensuojelubisneksen edustaja tukee huostaa, koska diagnoosilla olevat lapset tuovat hyvin rahaa laitokselle tai perhekotiin. Siellä lapsi tutustuu käytöshäiriöisiin nuoriin ( väkivaltaisuus, tappeleminen, rikollisuus,päihteet jne) ja homma on selvä.
Jos huostassa, jälkihuolto 21-vuotiaaksi, jonka jälkeen jää heitteille, koska bisnes rahansa saanut.
Hän ei kykene huostan jälkeen sen kummemmin arjen hallintaan ( aikataulut, syy-seuraussuhteet,kodin siisteys, oma-aloitteisuus, laskujen maksu jne), koska syy on neurologinen. Päihteet tuovaat kovan lisärasitteen.
Poika tarvitsisi neuropsykiatrista kuntoutusta, kouluun vahvan tuen liittyen autismiin, terapiaa ja muita autismiin liittyviä tukimuotoja. On vain niin, että tässä maassa tarjotaan huostaa laittomasti näille lapsille, vaikka toimit lapsesi kanssa aivan oikein, eikä huostalle ole syytä. Lapsi on siis terveydellisestä syystä huostassa, joka on laitonta. ( muut syyt kyllä bisneksessä keksitään kiireesti)
Sinulle äitinä kuuluisi vahva tuki ja tieto esim aspergerista ja näistä autismin piirteistä. Lapsi kuntoutuisi kotona jos tukea olisi saatavilla.
Tulevaisuutta ajatellen edunvalvoja on äärettömän tärkeä saada hänelle ennen täysi-ikäisyyttä. Raha-asiat karkaavat käsistä jos esim päihdeongelmaa.
Edunvalvontaa varten tarvii ( ennen 18v) lääkärinlausunnon edunvalvonnan tarpeesta. Poika vastustaa edunvalvontaa, vaikka edunvalvoja hakee nuorelle kaikki mahdolliset taloudelliset tukimuodot
Yritä saada yhteys neuropsykiatrian erikoislääkäriin ja tukimuotoja sitä kautta. As-diagnoosilla voi hakea kelalta tukimuotoja. Kaikki on vaatimista, kerjäämistä ja kovaa selvittelytyötä ! Vanhemmat jätetään yksin.
Jos poika kotona, hae omaishoidon tukea itsellesi. Kelalta pojalle voi hakea kuntoutustukea / kuntoutusrahaa jos opiskelee.
Olet tehtävän edessä, jota kovempaa ei ole. Hienoa kuulla, että sinulla on tukijoukkoja.- ap.
Kiitos teille vastauksistanne ja tuestanne.
Lasten- ja nuorten neurol.osastolla saimme tämän diagnoosin (naapurikaupungissa, n.80 km) ja tarkoitus olikin, että hän aloittaisi terapiakäynnit kys. kaupungin nuorten psyk.polilla, mutta tämäpä ei onnistunutkaan, koska katsottiin, että oman kaupunkimme lasten- ja nuorten keskus olisi parempi vaihtoehto tähän.
No, se tyssäsi siihen, että lääkäri ei päivystä kuin vain harvoin ja mitään keskusteluapua ei ole tarjolla! Lääkitystä vain tarjottiin ja sitä poikani hetken kokeilikin, mutta ei sitten enää halunnut jatkaa, koska tuli tämä sijoitus tähän.
Pojallani alkoi hyvin siellä, missä hän nyt on, mutta sitten alkoi tulla taas ongelmia, hän mm.ensimmäisellä viikonloppulomallaan oli ottanut alkoholia, tosin ilmeisesti sen verran alkuillasta ja vähemmässä määrin, etten huomannut hänestä mitään, kun hän tuli kotiin..
Tästä hän kertoi minulle vasta hiljattain ja sanoi, että hänellä heräsi halu juoda, kun joutui tuonne laitokseen ja ettei ole puoleen vuoteen sitä ennen alkoholia nauttinut.
Itse hän on sitä mieltä, että kesän olisi kotona ja koulun alettua taas aloittaisi kys.paikassa.
Siellä henkilökunta on kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti pitempään tämä sijoitus täytyy jatkua. Siitä meillä on palaveri ensi viikolla.
Vaikeita ratkaisuja, pojan parhaaksihan tämä on, tiedän kyllä sen, mutta arveluttaa nämä hänen alkoholin käyttöön liittyvät ajatuksensa..
No, palaverin jälkeen katsotaan, mikä on tilanne. - ts-äiti
ap. kirjoitti:
Kiitos teille vastauksistanne ja tuestanne.
Lasten- ja nuorten neurol.osastolla saimme tämän diagnoosin (naapurikaupungissa, n.80 km) ja tarkoitus olikin, että hän aloittaisi terapiakäynnit kys. kaupungin nuorten psyk.polilla, mutta tämäpä ei onnistunutkaan, koska katsottiin, että oman kaupunkimme lasten- ja nuorten keskus olisi parempi vaihtoehto tähän.
No, se tyssäsi siihen, että lääkäri ei päivystä kuin vain harvoin ja mitään keskusteluapua ei ole tarjolla! Lääkitystä vain tarjottiin ja sitä poikani hetken kokeilikin, mutta ei sitten enää halunnut jatkaa, koska tuli tämä sijoitus tähän.
Pojallani alkoi hyvin siellä, missä hän nyt on, mutta sitten alkoi tulla taas ongelmia, hän mm.ensimmäisellä viikonloppulomallaan oli ottanut alkoholia, tosin ilmeisesti sen verran alkuillasta ja vähemmässä määrin, etten huomannut hänestä mitään, kun hän tuli kotiin..
Tästä hän kertoi minulle vasta hiljattain ja sanoi, että hänellä heräsi halu juoda, kun joutui tuonne laitokseen ja ettei ole puoleen vuoteen sitä ennen alkoholia nauttinut.
Itse hän on sitä mieltä, että kesän olisi kotona ja koulun alettua taas aloittaisi kys.paikassa.
Siellä henkilökunta on kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti pitempään tämä sijoitus täytyy jatkua. Siitä meillä on palaveri ensi viikolla.
Vaikeita ratkaisuja, pojan parhaaksihan tämä on, tiedän kyllä sen, mutta arveluttaa nämä hänen alkoholin käyttöön liittyvät ajatuksensa..
No, palaverin jälkeen katsotaan, mikä on tilanne.meillä on myös fb:ssä kaksi touretteryhmää. toinen vanhemmille. salattuja, tevetuloa mukaan.
- ap
ts-äiti kirjoitti:
meillä on myös fb:ssä kaksi touretteryhmää. toinen vanhemmille. salattuja, tevetuloa mukaan.
Tilanne vaan pahenee pojan kohdalla.
Todettiin, että sijoitusta on syytä jatkaa syksyyn asti. No, aika hyvin on mennyt tähän asti, mutta perjantai-iltana, kun hän oli kotilomalla, ollut jo kuluneen viikon, hän oli ajellut kaverinsa mopolla, vaikka pojallani ei ole edes ajolupaa, kun hän ei ole ajanut mopokorttia, niin jäikin poliisin ratsiassa kiinni ja sakothan siitä rapsahti!
Sanoin, että pidätän hänen viikkorahastaan tämän sakon, niin siitäkös hän vimmastui, mutta näin aion tehdä!
Eilen illalla pojan piti palata takaisin sijoituspaikkaansa ja kun hän kuuli, että kys. tapahtuneen vuoksi on nyt kiinni viikon siellä, niin hänpä otti ja läksi sieltä, eikä vastannut puhelimeen, kun häntä yritettiin tavoitella.
Tosin saatiin selville, että erään kaverinsa luokse oli mennyt ja sieltä edelleen toiselle kaverille.
Nyt en tiedä, missä on...
Kotilomallakin häipyi keskellä yötä kaverilleen yöksi ja aamulla vasta sain tästäkin tietää, kun heräsin, eikä poikaa näy kotona.
Olen vakavasti harkinnut ja siitä jo puhunutkin, että hänen parhaakseen varmaankin olisi, että hänet sijoitettaisiin sijaisperheeseen, missä hänelle löytyisi rajat ym.
Itse olen kuin tyhjiin puristettu pussi, ei ole voimavaroja saada häntä rajoihin ja isästä ei edelleenkään ole minkäänlaista apua..:((
- kokemuksenääni
Voimia ja jaksamista sinulla hirmusesti!! Voin omasta kokemuksesta kertoa sijaisperheestä. Mulla meni 15vuotiaana kans aika lujaa. Minulla todettiin ADHD juuri ennen yläasteelle menoo. Ennen yläastetta olin villi ja keskitymiskyvytön ja mulla oli ongelmia just itsehillnnäs yms. Vanhempani eivät halunneet alottaa lääkitys(ovat yleisestikin ottaen lääkevastaisia). Mutta kun olin yläasteella ongelmat alkoivat kasaantua ja sillon menin lujaa alamäkeen.. Vanhempani väsyivät tempauksiini ja olin agressiivinen heitä kohtaan muuta törkeää.. Lopulta koulusta tehtiin ilmoitus sosiaaliviranomaisille ja mut sijoitettiin kiireellisesti laitokseen. No kolme viikkoa siellä oltuani sain idean karata. Puolitoista viikkoa kerkesin olla omilla teilläni kunnes jouduin takaisin laitoikseen. Enpä kerennyt kauaa oltua laitoksessa kun mut oli päätetty siirtää 300 kilometrin päähän omasta kotikaupungista, sijaisperheeseen. Muistan ikusesti sen matkan kun muutin sijaisperheeseen. Eipä ongelmat aluksi siälläkään helpottaneet. Kapinoin sijaisvanhempiani vastaa kokoajan ja heidän sääntöjään. Tein mitä lystäsin rikoin rajoja uudelleen ja uudelleen ja aina he vetivät minulle tiukemmat rajat. Yhtenä iltana olin yksin huoneessani ja saan alkaa idean kirjoittamaan pahaa oloani paperille. Alan purkamaan kaiken pahan oloni kirjoittamalla ja se helpottaa. Asiat alkavat luistaa paremmin sijaisvanhempien kanssa ja pääsen kahden viikon välein viikonloppusin käymään kotona. Välillä tulee tappeluita sijaisvanhempien kanssa, mutta niitä tulee kaikille. Kävimme sijaisperheeni kanssa yhdessä Espanjassa ja kotona välit vanhempiin alkavat parantua. Tällä hetkellä olen aivan samanlainen kuin muutkin ikäiseni syön ADHD lääkeiyä jotka helpottavat elämää. Elin nuoruuteni vähän pidemmän korren kautta, vaikka vihasin aluksi sijaisperhettä, se pelasti minut!
Toivoin vilpittömästi kaikkea hyvää sinun ja poikasi elämääsi! Ja kyllä se aurinko vielä teillekin paistaa:)!- addiktioit
Minkä ikänen oot?
Mitä kirjotit sillon?Siel huonees. - vai aurinko
Aika hienoa se et sun omat vanhempas kuiteskin jakso teettää ton diaknoosin.
Eiks sun vanhemmat saaneet teiän kotiin jeesausta sit kuiteskaa? Taikka eikö sulle annettu kuntoutust? Mun vanhuksia arvosteltii jostai vuorovaikatuksest ja en saannu mennä mihkään testii. "Henkistä ja muuta propleemaa" löyty ja siks mut vietii veke. Laitokses pitää kestää älyttömii meteleit ja mun pitäis tajuta noita muita. Mieletön ikävä kotii. Yks perhe ei huolinu. Onneks. Täysii pahvei oli.
En ikinä puhu mun jutuist kelleen se on salee.
- ap
Paljon kiitoksia sinulle!! Hienoa kuulla että sinun asiat ovat järjestyneet ja toivon kaikkea hyvää elämääsi:))
En ole menettänyt toivoani, vaan uskon, että jonain päivänä meidänkin asiat järjestyvät. Tuntuu vaan niin pahalta, kun oman nuoren elämä on hakoteillä eikä kotona asuminen suju.
En muuta toivo, kuin että meillä olisi asiat hyvin ja minulla olisi poikani kanssa hyvät välit ja voisimme tehdä yhdessä kaikenlaisia kivoja juttuja, mutta ehkäpä jonain päivänä sitten.. - assaulted
Mitä ketjun aloittajalle kuuluu nykyään? Meillä on 6-vuotias TS-poika, jonka kanssa eläminen on hyvin, hyvin haasteellista ja vaikka hän on omaa poikaasi selvästi nuorempi, jotenkin osaan nähdä yhtenäisyyttä näiden kahden käytöksessä. Omaehtoisuus, jatkuva uhmaaminen, tarve päättää itse kaikesta, omituinen ja impulsiivinen käytös, ei kestä rajoja...kyllä pojastani näkee jo nyt, että hän tulee olemaan mieron tiellä viimeistään teininä. Ikävä kyllä.
- Etsi apua
Voi hyvät hyssykät sentään!
Hae neurologista terapiaa!! Miten voit sanoa omasta lapsestasi noin?
Meinaatko, että ulkoistat lapsesi kasvun toisille? ? Siittä vaan, kyllä ottajia riittää muttei ne todellakaan välitä miten sun ja lapsen keskustelu ja keskinäinen suhde paranee. Tuolla asenteella ainakaan, kun maalaat pojallesi jonkin Mieron Tien.
Oikein mainostat TS-lapsen ulkoistamista. Häpeisit edes. - assaulted
Etsi apua kirjoitti:
Voi hyvät hyssykät sentään!
Hae neurologista terapiaa!! Miten voit sanoa omasta lapsestasi noin?
Meinaatko, että ulkoistat lapsesi kasvun toisille? ? Siittä vaan, kyllä ottajia riittää muttei ne todellakaan välitä miten sun ja lapsen keskustelu ja keskinäinen suhde paranee. Tuolla asenteella ainakaan, kun maalaat pojallesi jonkin Mieron Tien.
Oikein mainostat TS-lapsen ulkoistamista. Häpeisit edes.Kuulehan. Olen katsonut poikani käytöstä hänen vauvaiästään asti ja hän on ollut ihan aina omituinen, poikkeava eikä pärjää ryhmässä. Viimeksi eilen oli käynyt päiväkodissa hoitajan kimppuun, purrut ja raapinut tätä muunmuassa. Hoitaja oli joutunut eristämään hänet muista lapsista ja pitämään häntä pidemmän aikaa kiinni, koska poika huusi kuin raivohullu ja uhkasi satuttaa kaikkia. Kohtauksen laukaisi asia, joka olisi pitänyt ennakoida mutta se oli mahdoton ennakoitava eikä olisi onnistunut minultakaan. Ja lapsi ei siedä muutoksia rutiineissa.
Toissapäivänä poika yritti lyödä minua vatsaan. Olen raskaana. Sanotaanko näin, että ei ainakaan lisää positiivisia tunteita häntä kohtaan tämmöinen käytös. Minua voi toki syyttää mistä vaan, mm. tuosta kasvatuksen "ulkoistamisesta", mutta miksi luulet että oien päätynyt ajattelemaan näin? Koska MINÄ EN JAKSA. MINULLA EI OLE TYÖKALUJA AUTTAA POIKAANI. Olemme psykiatrin asiakkaita koko perhe tämän yhden lapsen käytöksen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Hän oli samanlainen silloinkin, kun vielä jaksoin ajatella positiivisemmin ja yrittää enemmän. Äitiys hänelle ei ole koskaan ollut aidosti palkitsevaa. Ja se on totuus. - kokemuksien erilaisu
assaulted kirjoitti:
Kuulehan. Olen katsonut poikani käytöstä hänen vauvaiästään asti ja hän on ollut ihan aina omituinen, poikkeava eikä pärjää ryhmässä. Viimeksi eilen oli käynyt päiväkodissa hoitajan kimppuun, purrut ja raapinut tätä muunmuassa. Hoitaja oli joutunut eristämään hänet muista lapsista ja pitämään häntä pidemmän aikaa kiinni, koska poika huusi kuin raivohullu ja uhkasi satuttaa kaikkia. Kohtauksen laukaisi asia, joka olisi pitänyt ennakoida mutta se oli mahdoton ennakoitava eikä olisi onnistunut minultakaan. Ja lapsi ei siedä muutoksia rutiineissa.
Toissapäivänä poika yritti lyödä minua vatsaan. Olen raskaana. Sanotaanko näin, että ei ainakaan lisää positiivisia tunteita häntä kohtaan tämmöinen käytös. Minua voi toki syyttää mistä vaan, mm. tuosta kasvatuksen "ulkoistamisesta", mutta miksi luulet että oien päätynyt ajattelemaan näin? Koska MINÄ EN JAKSA. MINULLA EI OLE TYÖKALUJA AUTTAA POIKAANI. Olemme psykiatrin asiakkaita koko perhe tämän yhden lapsen käytöksen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Hän oli samanlainen silloinkin, kun vielä jaksoin ajatella positiivisemmin ja yrittää enemmän. Äitiys hänelle ei ole koskaan ollut aidosti palkitsevaa. Ja se on totuus.Vaihtakaa tuen antajaa!
Kommunikoimiseen on saatavissa oikeaa apua, aistimusmaailman kartoitus kannattaa laadituttaa: Jos joudut vaikkapa tropiikin kaltaiseen ilmastoon missä muita ei häiritse ja sinua häiritsee ja jos sinulle vielä olisi vauvasta saakka puettu vielä lisää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita joissa olisi lasivillaa ja joihin on lisätty kananmunan hajua...
Tuosta näkökulmasta olisi hyvä alkaa löytää pikkuhiljaa suuttumisien syitä, joita on varmasti kertynyt. - apua löytyy
Perhe hyvä, etsikää enemmän apua! Toreetikko-lapsella on itselläänkin todella paha olla ja vielä pahempi, jos hän ei tule ymmärretyksi. Elämä on haasteita täynnä, mutta niistä selvitään, kun ei ole muita vaihtoehtoja. Pääsette varmasti kelan sopeutumisvalmennuskurssille, niitä on nytkin monta haettavana:
http://asiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication
T. murkkutoureetikon vanhempi - to assaulted
assaulted kirjoitti:
Kuulehan. Olen katsonut poikani käytöstä hänen vauvaiästään asti ja hän on ollut ihan aina omituinen, poikkeava eikä pärjää ryhmässä. Viimeksi eilen oli käynyt päiväkodissa hoitajan kimppuun, purrut ja raapinut tätä muunmuassa. Hoitaja oli joutunut eristämään hänet muista lapsista ja pitämään häntä pidemmän aikaa kiinni, koska poika huusi kuin raivohullu ja uhkasi satuttaa kaikkia. Kohtauksen laukaisi asia, joka olisi pitänyt ennakoida mutta se oli mahdoton ennakoitava eikä olisi onnistunut minultakaan. Ja lapsi ei siedä muutoksia rutiineissa.
Toissapäivänä poika yritti lyödä minua vatsaan. Olen raskaana. Sanotaanko näin, että ei ainakaan lisää positiivisia tunteita häntä kohtaan tämmöinen käytös. Minua voi toki syyttää mistä vaan, mm. tuosta kasvatuksen "ulkoistamisesta", mutta miksi luulet että oien päätynyt ajattelemaan näin? Koska MINÄ EN JAKSA. MINULLA EI OLE TYÖKALUJA AUTTAA POIKAANI. Olemme psykiatrin asiakkaita koko perhe tämän yhden lapsen käytöksen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Hän oli samanlainen silloinkin, kun vielä jaksoin ajatella positiivisemmin ja yrittää enemmän. Äitiys hänelle ei ole koskaan ollut aidosti palkitsevaa. Ja se on totuus.Jos tilanne on jo noin paha, oletteko ajatelleet vapaaehtoista huostaanottoa. En osaa sanoa mitä lapsestanne on irti saatavissa kasvatuksellisesti ja kyvyllisesti, mutta koskapa oma äiti ei lastaan aidosti rakasta, eikä koe pärjäävänsä lapselleen, niin annettakoon hänet pois. Vaikkapa adoptioon perheeseen, jossa on pikkumiehistä kokemusta ja näkemystä. Ei tädit ja muu hameväki voi rajua pientä miestä kasvattaa, nyt tarvitaan tosimiehiä ympärille rajoja ja rakkautta antamaan.
- Tulenko poikani perässä?
assaulted kirjoitti:
Kuulehan. Olen katsonut poikani käytöstä hänen vauvaiästään asti ja hän on ollut ihan aina omituinen, poikkeava eikä pärjää ryhmässä. Viimeksi eilen oli käynyt päiväkodissa hoitajan kimppuun, purrut ja raapinut tätä muunmuassa. Hoitaja oli joutunut eristämään hänet muista lapsista ja pitämään häntä pidemmän aikaa kiinni, koska poika huusi kuin raivohullu ja uhkasi satuttaa kaikkia. Kohtauksen laukaisi asia, joka olisi pitänyt ennakoida mutta se oli mahdoton ennakoitava eikä olisi onnistunut minultakaan. Ja lapsi ei siedä muutoksia rutiineissa.
Toissapäivänä poika yritti lyödä minua vatsaan. Olen raskaana. Sanotaanko näin, että ei ainakaan lisää positiivisia tunteita häntä kohtaan tämmöinen käytös. Minua voi toki syyttää mistä vaan, mm. tuosta kasvatuksen "ulkoistamisesta", mutta miksi luulet että oien päätynyt ajattelemaan näin? Koska MINÄ EN JAKSA. MINULLA EI OLE TYÖKALUJA AUTTAA POIKAANI. Olemme psykiatrin asiakkaita koko perhe tämän yhden lapsen käytöksen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Hän oli samanlainen silloinkin, kun vielä jaksoin ajatella positiivisemmin ja yrittää enemmän. Äitiys hänelle ei ole koskaan ollut aidosti palkitsevaa. Ja se on totuus.Meidän 6vuotiaalla pojalla todettiin vuosi sitten paikallisessa terveyskeskuksessa ADHD. Nyt tammikuussa ADHD vaihtui Touretteen lasten psykiatrisella kriisiosastolla, jonne hän joutui juuri samanlaisten agressiivisuuskohtausten vuoksi. Poikamme on aina ollut erittäin haastava, mutta nämä hallitsemattomat kohtaukset ns. katkaisivat kamelin selän. Tällä hetkellä Tourette saattaa jäädä jopa taaemmas ja Asberger tulee päällimmäiseksi. Mutta pointtini on se, että jaksakaa ymmärtää lastanne. Hän ei mahda asialle mitään. Meillä asiat alkoi korjaantumaan kolmen viikon osastojakson aikana. Poikamme sai lääkityksen, joka auttaa ticseihin sekä raivokohtauksiin. Kun nämä helpotti, sekä saatiin ymmärrystä asiaan OIKEILTA ammattilaisilta, niin poikamme on kuin eri ihminen! :) Tottakai oireita on, mutta ne on hallittavissa. Mutta vielä yksi erittäin tärkeä asia Tourette lapsen vanhemmille. Tourette on muistaakseni 50% periytyvä. Meillä on ollut vaimoni kanssa erittäin haastava yhteiselo. Ikävä kyllä poikamme sai apua vasta nyt. Avioliittomme ajautui niin pahoihin ristiriitaisuuksiin, että päätimme laittaa avioerohakemuksen suurinpiirtein samoihin aikoihin kun poikamme sai diagnoosin. Vasta nyt palaset alkoi loksahtamaan itselläni paikoilleen, että kun katson poikaamme, niin näen itseni. Tourette on siitä kettumainen oireyhtymä, että läheiset joutuu kärsimään ja paljon! Itse en aiemmin ole kyennyt ymmärtämään kuinka mahdoton olen ollut vaimolleni. Ikävä kyllä meidän suhde taitaa olla jo mennyttä, koska älysin tämän asian näin myöhään. Eli vanhemmat huom.! Jos lapsellanne todetaan Tourette, niin miettikää oikeasti, onko se periytynyt. Ongelmat parisuhteessanne saattaa selittyä tällä asialla. Itse lähdin hakemaan apua tilanteeseeni, jotta saisin käytökseni hallintaan sekä ymmärrystä itselleni sekä läheisilleni.
- soppakattilassa
Tulenko poikani perässä? kirjoitti:
Meidän 6vuotiaalla pojalla todettiin vuosi sitten paikallisessa terveyskeskuksessa ADHD. Nyt tammikuussa ADHD vaihtui Touretteen lasten psykiatrisella kriisiosastolla, jonne hän joutui juuri samanlaisten agressiivisuuskohtausten vuoksi. Poikamme on aina ollut erittäin haastava, mutta nämä hallitsemattomat kohtaukset ns. katkaisivat kamelin selän. Tällä hetkellä Tourette saattaa jäädä jopa taaemmas ja Asberger tulee päällimmäiseksi. Mutta pointtini on se, että jaksakaa ymmärtää lastanne. Hän ei mahda asialle mitään. Meillä asiat alkoi korjaantumaan kolmen viikon osastojakson aikana. Poikamme sai lääkityksen, joka auttaa ticseihin sekä raivokohtauksiin. Kun nämä helpotti, sekä saatiin ymmärrystä asiaan OIKEILTA ammattilaisilta, niin poikamme on kuin eri ihminen! :) Tottakai oireita on, mutta ne on hallittavissa. Mutta vielä yksi erittäin tärkeä asia Tourette lapsen vanhemmille. Tourette on muistaakseni 50% periytyvä. Meillä on ollut vaimoni kanssa erittäin haastava yhteiselo. Ikävä kyllä poikamme sai apua vasta nyt. Avioliittomme ajautui niin pahoihin ristiriitaisuuksiin, että päätimme laittaa avioerohakemuksen suurinpiirtein samoihin aikoihin kun poikamme sai diagnoosin. Vasta nyt palaset alkoi loksahtamaan itselläni paikoilleen, että kun katson poikaamme, niin näen itseni. Tourette on siitä kettumainen oireyhtymä, että läheiset joutuu kärsimään ja paljon! Itse en aiemmin ole kyennyt ymmärtämään kuinka mahdoton olen ollut vaimolleni. Ikävä kyllä meidän suhde taitaa olla jo mennyttä, koska älysin tämän asian näin myöhään. Eli vanhemmat huom.! Jos lapsellanne todetaan Tourette, niin miettikää oikeasti, onko se periytynyt. Ongelmat parisuhteessanne saattaa selittyä tällä asialla. Itse lähdin hakemaan apua tilanteeseeni, jotta saisin käytökseni hallintaan sekä ymmärrystä itselleni sekä läheisilleni.
Hienoa, että olet huomannut omat ongelmasi. Ehkäpä voitte vielä löytää uuden yhteisen ymmärryksen, kun haet apua myös itsellesi. Hankalinta on se, kun vanhempi ei näe eikä myönnä omia oireitaan ja niiden vaikutusta perhe-elämään eikä suostu hakemaan apua. Monta oireilevaa samassa perheessä on iso haaste. Kun lapsi oireilee, tarvitsevat vanhemmat täysipainoisesti toistensa tuen, että jaksavat itse.
- assaulted
to assaulted kirjoitti:
Jos tilanne on jo noin paha, oletteko ajatelleet vapaaehtoista huostaanottoa. En osaa sanoa mitä lapsestanne on irti saatavissa kasvatuksellisesti ja kyvyllisesti, mutta koskapa oma äiti ei lastaan aidosti rakasta, eikä koe pärjäävänsä lapselleen, niin annettakoon hänet pois. Vaikkapa adoptioon perheeseen, jossa on pikkumiehistä kokemusta ja näkemystä. Ei tädit ja muu hameväki voi rajua pientä miestä kasvattaa, nyt tarvitaan tosimiehiä ympärille rajoja ja rakkautta antamaan.
Annoimme poikamme sijoitukseen, käytös meni niin kamalaksi. Nyt on saanut lääkityksen ja jatkuvan valvonnan ympärilleen, mutta tuloksia ei oikein näy vielä. Ihan samoista asioista vääntävät tässäkin paikassa kuin meillä kotona.
- Tiikerin äiti
assaulted kirjoitti:
Kuulehan. Olen katsonut poikani käytöstä hänen vauvaiästään asti ja hän on ollut ihan aina omituinen, poikkeava eikä pärjää ryhmässä. Viimeksi eilen oli käynyt päiväkodissa hoitajan kimppuun, purrut ja raapinut tätä muunmuassa. Hoitaja oli joutunut eristämään hänet muista lapsista ja pitämään häntä pidemmän aikaa kiinni, koska poika huusi kuin raivohullu ja uhkasi satuttaa kaikkia. Kohtauksen laukaisi asia, joka olisi pitänyt ennakoida mutta se oli mahdoton ennakoitava eikä olisi onnistunut minultakaan. Ja lapsi ei siedä muutoksia rutiineissa.
Toissapäivänä poika yritti lyödä minua vatsaan. Olen raskaana. Sanotaanko näin, että ei ainakaan lisää positiivisia tunteita häntä kohtaan tämmöinen käytös. Minua voi toki syyttää mistä vaan, mm. tuosta kasvatuksen "ulkoistamisesta", mutta miksi luulet että oien päätynyt ajattelemaan näin? Koska MINÄ EN JAKSA. MINULLA EI OLE TYÖKALUJA AUTTAA POIKAANI. Olemme psykiatrin asiakkaita koko perhe tämän yhden lapsen käytöksen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Hän oli samanlainen silloinkin, kun vielä jaksoin ajatella positiivisemmin ja yrittää enemmän. Äitiys hänelle ei ole koskaan ollut aidosti palkitsevaa. Ja se on totuus.Tuttuja tunteita synkimmiltä hetkiltämme oman lapsen kanssa.Itse aloin ymmärtää omaa lastani vasta kun löysin tietoa sensorisen integraation häiriöstä.
Jos tästä on kyse päiväkoti voi olla lapsen aisteille todella raskas.Omamme on perhepäivähoidossa ja keskiviikot kotona vetämässä henkeä hiljaisuudessa.
Uinti harrastuksena on todettu hyväksi,esim muskari aiheuttaa tunnin itkemisen yleensä.Kotona on kaikki "arvokkaampi" jossain katonrajassa tavaroiten heittelyn takia. Voimia! Kyllä niitä edistysaskeleita alkaa tulla joskus vaikka hitaasti ja omat tunteetkin seuraavat aikanaan kun ei pakota itseään.
- sos.alalla
Ja uusi lapsi tulossa. Jotenkin niin tuttua...
- päättäjä
Kumma miten teille tyrkätään ongelmalliset lapset, mutta kun perhe on lastensuojelun asiakas se lykkää avun saamista lapselle. Lähtökohtana kun on, että vika on perheessä. Meillä jouduttiin odottamaan diagnoosia kolme ylimääräistä vuotta, kun pakolla annettu perhetyöntekijä etsi vikaa minusta. Ilman diagnoosia ei koulussa saanut apua.
Ratkaisu. Pistin perhetyöntekijän ulos. Soitin keskussairaalaan, ja painostin erityisopettajaa puhumaan lääkärin kanssa. Olimme lopussa pojan takia ja syyllistämisen takia. Jonossa tutkimuksiin meni 9 kuukautta. Monen viikon jälkeen tuli diagnoosi As tour. Tuolla diagnoosilla lapsi pääsi ulos perusopetuksesta.
Nyt elämä on sentään helpompaa. Koulu menee hyvin ja minun ei tarvitse suunnitella arkea perhetyöntekijän aikataulun mukaan, vaan pääsen kauppaan heti aamusta jos haluan.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.702032Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641569- 1501505
- 901328
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491260Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2751105- 751012
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1271007- 112988
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin52818