Mitä olette valmiita tekemään näiden 11 000 lapsen hyväksi?

minkä takia jonkun henkilökohtasesti pitäs maksaa jonkun toisen tuntemattoman kuluja?? Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja ja niistä johtuvien traumojen hoidatuksia, ..vai etkö ja tekopyhyyttäs oot vaan muilta vaatimassa?

Kerro nyt kirjoitti:

minkä takia jonkun henkilökohtasesti pitäs maksaa jonkun toisen tuntemattoman kuluja?? Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja ja niistä johtuvien traumojen hoidatuksia, ..vai etkö ja tekopyhyyttäs oot vaan muilta vaatimassa?

Lue lisää

"Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja"

Synnytyksen ja äitiyshuollon ja lastenneuvolan palvelujen kulut on kyllä paljon suuremmat kuin abortin.

Abortti tapahtuu nykyään vielä niin helposti kotioloissa lääkkeillä että polikulujakaan ei tule. Sairaalapaikkojakaan ei kulu lainkaan kuten synnytysten hoidossa.

Ja jos abortteja tehdään vain alle 11 000 ja näistä prosentille tulee jotain jälkiseurauksia niin on kyse vain marginaaleista. En ole etsinyt enkä laskenut, mutta osalle synnyttäjistä eli noin 60 000 vuosittain tulee myös komplikaatioita, masennusta, keskoshoitoa (joka superkallista) ja puhkeaa monia sairauksia, jotka vaatii elinikäistä hoitoa. Synnytyksestä ei vaan pääse aina niin simppelisti.

Ei tarvi olla mikään einstein pystyäkseen laskemaan kummasta toipuu paremmin. Eikä näitä tarvitse arvottaa mitenkään jos vaan lasketaan kylmästi rahassa nämä, kuten sinä "kerro nyt" halusit laskea.

Kerro nyt kirjoitti:

minkä takia jonkun henkilökohtasesti pitäs maksaa jonkun toisen tuntemattoman kuluja?? Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja ja niistä johtuvien traumojen hoidatuksia, ..vai etkö ja tekopyhyyttäs oot vaan muilta vaatimassa?

Lue lisää

"Kerro nyt
minkä takia jonkun henkilökohtasesti pitäs maksaa jonkun toisen tuntemattoman kuluja?? Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja ja niistä johtuvien traumojen hoidatuksia, ..vai etkö ja tekopyhyyttäs oot vaan muilta vaatimassa?"

Miksi mun pitäisi kertoa, enhän ole aloittajakaan?

Jos verorahat voisi korvamerkitä, niin korvamerkitsisin rahoja sitten vaikka abortteihin, ehkäisyyn, vanhustenhoitoon ennemmin kuin pakkosynnytykseen pakotettujen naisten jälkihoitoon ja tenavista aiheutuviin sosiaalimaksuihin ja molempien tulevaan mielenterveyskuntoutukseen, koskapa en usko, että mt-menot vähenisivät sillä, että syntyy lapsia, joita vanhemmat eivät toivo ja joille ei riitä aikaa ja rakkautta.

Jos ny kuitenkin kirjoitti:

"Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja"

Synnytyksen ja äitiyshuollon ja lastenneuvolan palvelujen kulut on kyllä paljon suuremmat kuin abortin.

Abortti tapahtuu nykyään vielä niin helposti kotioloissa lääkkeillä että polikulujakaan ei tule. Sairaalapaikkojakaan ei kulu lainkaan kuten synnytysten hoidossa.

Ja jos abortteja tehdään vain alle 11 000 ja näistä prosentille tulee jotain jälkiseurauksia niin on kyse vain marginaaleista. En ole etsinyt enkä laskenut, mutta osalle synnyttäjistä eli noin 60 000 vuosittain tulee myös komplikaatioita, masennusta, keskoshoitoa (joka superkallista) ja puhkeaa monia sairauksia, jotka vaatii elinikäistä hoitoa. Synnytyksestä ei vaan pääse aina niin simppelisti.

Ei tarvi olla mikään einstein pystyäkseen laskemaan kummasta toipuu paremmin. Eikä näitä tarvitse arvottaa mitenkään jos vaan lasketaan kylmästi rahassa nämä, kuten sinä "kerro nyt" halusit laskea.

Lue lisää

on yhteiskunnalle 100-varmasti pelkkää persnettoo, toisin kun uudet vuosikymmenten varonmaksajat.

""Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja"

Synnytyksen ja äitiyshuollon ja lastenneuvolan palvelujen kulut on kyllä paljon suuremmat kuin abortin."

??? Eli et maksa. Tämä homma selvä.

jghj kirjoitti:

"Kerro nyt
minkä takia jonkun henkilökohtasesti pitäs maksaa jonkun toisen tuntemattoman kuluja?? Kai sinäkin maksat sitten joidenkin köyhimpien raasujen aborttikuluja ja niistä johtuvien traumojen hoidatuksia, ..vai etkö ja tekopyhyyttäs oot vaan muilta vaatimassa?"

Miksi mun pitäisi kertoa, enhän ole aloittajakaan?

Jos verorahat voisi korvamerkitä, niin korvamerkitsisin rahoja sitten vaikka abortteihin, ehkäisyyn, vanhustenhoitoon ennemmin kuin pakkosynnytykseen pakotettujen naisten jälkihoitoon ja tenavista aiheutuviin sosiaalimaksuihin ja molempien tulevaan mielenterveyskuntoutukseen, koskapa en usko, että mt-menot vähenisivät sillä, että syntyy lapsia, joita vanhemmat eivät toivo ja joille ei riitä aikaa ja rakkautta.

Lue lisää

näyttäny vähenevän nykysellä aborttimeiningilläkään, päinvastoin.. ja eipä niistä mitään mt-ongelmia tuliskaan kun ei kenenkään tarvi lasta itellä pitää.

Hohhoijjaa...
kerrohan nyt paljonko SINÄ olet jo syökseny tosten rahaa haaskuun viemäreihin niiden lapsipolojes kera??? Niistähän ois tietenkin sitten tullu "kunnollisia veronmaksajia" eikö niin, eli haaskaus on vieläkin suurempi, kymmenä - satoja tuhansia... sen sijaan sun takia niistä tuli pelkkää persnettoo koska murhasit ne hirviön silmät kiiluen ja veriset raatelukynnet viuhuen heti alkuunsa.

tullu ollasta murhanhinkua joka syöksee ties montako lapsipoloa vielä kalman kitaan.. siinä menee viemäriin monen vuoskymmenen verorahat moninkertasesti, puhumattakaan ihmiselämien arvosta joita ei rahassa lasketakaan.

Ja mistä mutumeedion sumeista palloista taas kattelitkaan ettei joku oo ollu koskaan töissä eikä tuu olemaan?? Sen sijaan sinäkin saatat jonakin päivänä joutua yhteiskunan ja sossun elätiksi (ellet jo olekin ja täällä vain tekopyhyyttäs suoltamassa turhautumias kun tiedät olevas kaikkein pohjasakkasin, vaikka muuta yrität esittää), sillon vimestään sun on tietenkin viisainta vetää ittes jojoon haaskaamasta tän yhteiskunnan rahoja. Johan sä niitä oot viemäriin survonukin.. ja ne lapsethan ei takasin enää tule, ne on iäksi menetetty. Joten jos sut oltas tapettu kohtuun niin ois säästyny vielä enemmän ja vähemmän menny haaskuun.

Eipä ne oo kirjoitti:

näyttäny vähenevän nykysellä aborttimeiningilläkään, päinvastoin.. ja eipä niistä mitään mt-ongelmia tuliskaan kun ei kenenkään tarvi lasta itellä pitää.

"mt-ongelmia tuliskaan kun ei kenenkään tarvi lasta itellä pitää."

Mielenterveysongelmia tulee juuri niillä naisilla, joiden on ollut pakko luopua lapsestaan. Kiintymyssuhde, joka on alkanut lapseen katkaistaan väkivaltaisesti ja seuraukset kantavat äiti ja lapsi koko loppuikänsä. Varsinkin lapsi, koska synnytyksen jälkeistä kiintymystä äitiin ei tule lainkaan. Jos nainen on synnyttänyt lapsen, hän on äiti aina. Ja kaipaa aina lastaan jos on tämän kerrankaan nähnyt. Vaikka olisi uupunut raskaudesta, niin heti toivuttuaan hän kaipaa lastaan. Itse en voinut edes nukkua, ellei lapseni ollut koko ajan samassa huoneessa. Raskaushormonit ja koko äitys tekee sen, koko ihminen virittäytyy vain lapsen tarpeita varten ja reagoimaan lapsen pienimpäänkin hätään. Miten sellaisen asian kanssa voi elää, että ei kuule eikä näe onko lapsella hätä. Itse olen joskus ollut sekoamisen partaalla, kun en ole saanut lastani kiinni puhelimella, ja tiedän hänellä olevan joku hätä.

En puolusta aborttia tässä, mutta minusta adoptio on niin kauhea asia, että sitä ei voi kevyin sydämin tehdä ihan kuin kyseessä olisi joku lelu, jolla ei nyt vaan huvita leikkiä. Äitiys ei katoa vaikka lapsi viedään pois maailman ääriin. On julmaa ja säälimätöntä ajatella, että naisten olisi ensin pakko synnyttää lapsia ja sitten pakko luopua lapsesta jonkun toisen ihmisen hyväksi. Muistan että kolmannen valtakunnan Saksassa oli tällaisia pakkosynnytyslaitoksia, missä naiset joutuivat lisääntymään upseerien kanssa ja sitten luopumaan lapsistaan. Samoin USA:ssa pakotettiin teiniäidit synnyttämään ja luovuttamaan lapsensa pois1960-luvulla ja he kärsivät vielä vanhuksinakin tästä.

Ei kannata vertailla sitä kumpi on parempi, abortti vai adoptio sillä ne eivät ole lainkaan vertailukelpoisia siinä mielessä että me emme ole ihmisinä samanlaisia emmekä reagoi samalla tavalla asioihin. Pitää vaan päättää se, kumman asian kanssa pystyy elämään loppuikänsä, jos kerran näistä kahdesta on valittava.

Epäluuloinen kirjoitti:

"mt-ongelmia tuliskaan kun ei kenenkään tarvi lasta itellä pitää."

Mielenterveysongelmia tulee juuri niillä naisilla, joiden on ollut pakko luopua lapsestaan. Kiintymyssuhde, joka on alkanut lapseen katkaistaan väkivaltaisesti ja seuraukset kantavat äiti ja lapsi koko loppuikänsä. Varsinkin lapsi, koska synnytyksen jälkeistä kiintymystä äitiin ei tule lainkaan. Jos nainen on synnyttänyt lapsen, hän on äiti aina. Ja kaipaa aina lastaan jos on tämän kerrankaan nähnyt. Vaikka olisi uupunut raskaudesta, niin heti toivuttuaan hän kaipaa lastaan. Itse en voinut edes nukkua, ellei lapseni ollut koko ajan samassa huoneessa. Raskaushormonit ja koko äitys tekee sen, koko ihminen virittäytyy vain lapsen tarpeita varten ja reagoimaan lapsen pienimpäänkin hätään. Miten sellaisen asian kanssa voi elää, että ei kuule eikä näe onko lapsella hätä. Itse olen joskus ollut sekoamisen partaalla, kun en ole saanut lastani kiinni puhelimella, ja tiedän hänellä olevan joku hätä.

En puolusta aborttia tässä, mutta minusta adoptio on niin kauhea asia, että sitä ei voi kevyin sydämin tehdä ihan kuin kyseessä olisi joku lelu, jolla ei nyt vaan huvita leikkiä. Äitiys ei katoa vaikka lapsi viedään pois maailman ääriin. On julmaa ja säälimätöntä ajatella, että naisten olisi ensin pakko synnyttää lapsia ja sitten pakko luopua lapsesta jonkun toisen ihmisen hyväksi. Muistan että kolmannen valtakunnan Saksassa oli tällaisia pakkosynnytyslaitoksia, missä naiset joutuivat lisääntymään upseerien kanssa ja sitten luopumaan lapsistaan. Samoin USA:ssa pakotettiin teiniäidit synnyttämään ja luovuttamaan lapsensa pois1960-luvulla ja he kärsivät vielä vanhuksinakin tästä.

Ei kannata vertailla sitä kumpi on parempi, abortti vai adoptio sillä ne eivät ole lainkaan vertailukelpoisia siinä mielessä että me emme ole ihmisinä samanlaisia emmekä reagoi samalla tavalla asioihin. Pitää vaan päättää se, kumman asian kanssa pystyy elämään loppuikänsä, jos kerran näistä kahdesta on valittava.

Lue lisää

Samat asiathan seuraa abortista, lapsi on tosiaan väkivalloin raastettu naisen kohdusta, eikä äitiys lopu vaikka lapsi on surmattu.. mutta erona adoptioon, se on peruuttamaton ero, eikä lasta saa enää henkiin. Adoptoitu lapsi on sentään toivo nähdäkin vielä joskus ja asiaa voidaan käsitellä yhdessä.
Ja miten adoptiossa lapsi jotenkin "väkivalloin" on pois annettu, nehän on niitä jotka ei halua pitää itsekään sitä lasta!?

Vielä pahempaa kirjoitti:

Samat asiathan seuraa abortista, lapsi on tosiaan väkivalloin raastettu naisen kohdusta, eikä äitiys lopu vaikka lapsi on surmattu.. mutta erona adoptioon, se on peruuttamaton ero, eikä lasta saa enää henkiin. Adoptoitu lapsi on sentään toivo nähdäkin vielä joskus ja asiaa voidaan käsitellä yhdessä.
Ja miten adoptiossa lapsi jotenkin "väkivalloin" on pois annettu, nehän on niitä jotka ei halua pitää itsekään sitä lasta!?

Lue lisää

Ja juuri siksi, että me ihmiset olemme niin erilaisia, pakottaa ei saisi sen enempää adoptioon kuin aborttiinkaan vaan naisen pitäisi saada valita itse se vaihtoehto, jonka kanssa itse pystyy parhaiten elämään! Ja silloin, kun abortin mahdollisuus kielletään, pyritään naiselta aina viemään pois yksi vaihtoehto. Ja on olemassa naisia, jotka eivät vain voi lasta itsekään pitää, tällöin on pakko antaa adoptioon vaikka se miten raastaisi sisältä.

Jokainen nainen on kai kuitenkin itse itsensä paras asiantuntija. Kaikki meistä eivät koe vapaaehtoisesti valittua aborttia lapsen väkivalloin riistämisenä kohdusta. Minä en kokenut sitä edes lapsestani luopumisena, kuten olisin synnyttämästäni lapsesta luopumisen kokenut. Minulle kiintymys on kasvanut raskauden myötä ja tunne äitiydestä juuri sille lapselle on myös kasvanut raskauden myötä. Koen olevani äiti neljälle lapselleni, en viidelle, ja samoin koin kun aborttiin aikanani päädyin.

Minusta on aika hurjankuuloista sanoa, että mitään mielenterveysongelmia ei tulisi kun eihän kenenkään ole pakko lasta itsellään pitää. Ei tietenkään ole pakko, mutta mt-ongelmia voi lapsestaan luopumisesta taatusti tulla vaikkei olisi pakkokaan. Oikeasti ei se synnyttämästään lapsesta luopuminen mikään iisipiisijuttu ole! Olisiko se sinulle sitä? Minulle ei olisi ollut, sen huomasin niiden kuukausien aikana kun neljättä lastani kannoin ja rakastin aikomuksenani antaa hänet pois. Onneksi vielä sitten pystyin asiat paitsi perheeni myös muiden turvaverkostojen avulla niin järjestämään, että sain hänetkin ihan itse pitää. Onneksi minulla on niin ihana perhe ja niin ihania läheisiä, joiden avulla se oli mahdollista ilman, että kenenkään elämä ihan kohtuuttomasti rasittui.

Epäluuloinen kirjoitti:

"mt-ongelmia tuliskaan kun ei kenenkään tarvi lasta itellä pitää."

Mielenterveysongelmia tulee juuri niillä naisilla, joiden on ollut pakko luopua lapsestaan. Kiintymyssuhde, joka on alkanut lapseen katkaistaan väkivaltaisesti ja seuraukset kantavat äiti ja lapsi koko loppuikänsä. Varsinkin lapsi, koska synnytyksen jälkeistä kiintymystä äitiin ei tule lainkaan. Jos nainen on synnyttänyt lapsen, hän on äiti aina. Ja kaipaa aina lastaan jos on tämän kerrankaan nähnyt. Vaikka olisi uupunut raskaudesta, niin heti toivuttuaan hän kaipaa lastaan. Itse en voinut edes nukkua, ellei lapseni ollut koko ajan samassa huoneessa. Raskaushormonit ja koko äitys tekee sen, koko ihminen virittäytyy vain lapsen tarpeita varten ja reagoimaan lapsen pienimpäänkin hätään. Miten sellaisen asian kanssa voi elää, että ei kuule eikä näe onko lapsella hätä. Itse olen joskus ollut sekoamisen partaalla, kun en ole saanut lastani kiinni puhelimella, ja tiedän hänellä olevan joku hätä.

En puolusta aborttia tässä, mutta minusta adoptio on niin kauhea asia, että sitä ei voi kevyin sydämin tehdä ihan kuin kyseessä olisi joku lelu, jolla ei nyt vaan huvita leikkiä. Äitiys ei katoa vaikka lapsi viedään pois maailman ääriin. On julmaa ja säälimätöntä ajatella, että naisten olisi ensin pakko synnyttää lapsia ja sitten pakko luopua lapsesta jonkun toisen ihmisen hyväksi. Muistan että kolmannen valtakunnan Saksassa oli tällaisia pakkosynnytyslaitoksia, missä naiset joutuivat lisääntymään upseerien kanssa ja sitten luopumaan lapsistaan. Samoin USA:ssa pakotettiin teiniäidit synnyttämään ja luovuttamaan lapsensa pois1960-luvulla ja he kärsivät vielä vanhuksinakin tästä.

Ei kannata vertailla sitä kumpi on parempi, abortti vai adoptio sillä ne eivät ole lainkaan vertailukelpoisia siinä mielessä että me emme ole ihmisinä samanlaisia emmekä reagoi samalla tavalla asioihin. Pitää vaan päättää se, kumman asian kanssa pystyy elämään loppuikänsä, jos kerran näistä kahdesta on valittava.

Lue lisää

Nimimerkki "Epäluuloinen", kirjoitit tosi hyvin ja todella kauniisti! Minä olen kerran raskauttani jatkanut sillä ajatuksella, että annan lapsen adoptioon. Enkä siihen sitten pystynytkään, pelkkä harkinta vei minut raskauden loppupuolella sairaalakuntoon.

Minusta tällä palstalla jotkut puhuvat adoptioon antamisesta kovin kevyesti, kuin se olisi helppo homma, jotenkin tuosta vaan toteutettavissa ilman jälkiseuraamuksia. On sitä joskus täällä kutsuttu jopa vain 'yhdeksän kuukauden epämukavuudeksekin'. Ihan kuin omasta lapsestaan luopuminen olisi vain sitä, että kärsii olla raskaana yhdeksän kuukautta ja sitten elämä jatkuu ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan sen yhdeksän kuukauden aikana. Ihan kuin ei sinä aikana jo olisi lapseensa kiintynyt ja lastaan alkanut rakastaa, ihan kuin ei edes olisi lasta josta on luopunut.

En tiedä, oletko sinä lapsesi antanut adoptioon tai oletko sitä harkinnut, mutta sinun kirjoituksessasi oli paljon sellaista lämpöä ja ymmärrystä, jota soisi tälle palstalle enemmänkin. Kiitos sinulle!

takana yksi abortti kirjoitti:

Nimimerkki "Epäluuloinen", kirjoitit tosi hyvin ja todella kauniisti! Minä olen kerran raskauttani jatkanut sillä ajatuksella, että annan lapsen adoptioon. Enkä siihen sitten pystynytkään, pelkkä harkinta vei minut raskauden loppupuolella sairaalakuntoon.

Minusta tällä palstalla jotkut puhuvat adoptioon antamisesta kovin kevyesti, kuin se olisi helppo homma, jotenkin tuosta vaan toteutettavissa ilman jälkiseuraamuksia. On sitä joskus täällä kutsuttu jopa vain 'yhdeksän kuukauden epämukavuudeksekin'. Ihan kuin omasta lapsestaan luopuminen olisi vain sitä, että kärsii olla raskaana yhdeksän kuukautta ja sitten elämä jatkuu ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan sen yhdeksän kuukauden aikana. Ihan kuin ei sinä aikana jo olisi lapseensa kiintynyt ja lastaan alkanut rakastaa, ihan kuin ei edes olisi lasta josta on luopunut.

En tiedä, oletko sinä lapsesi antanut adoptioon tai oletko sitä harkinnut, mutta sinun kirjoituksessasi oli paljon sellaista lämpöä ja ymmärrystä, jota soisi tälle palstalle enemmänkin. Kiitos sinulle!

Lue lisää

Nimimerkki "Takana yksi abortti"

Kiitos kirjoituksestasi! En ole antanut lastani adoptioon, olisin varmasti kuollut, jos sellaiseen olisi pakotettu. Mutta uupumuksen hetkellä sitä toivoi että joku ottaisi hetkeksi vastuun että minä saisin levätä. Tajuan todella selkeästi oman kokemukseni kautta, että yksin ei äiti vaan lapsen kanssa pärjää, jos varamiestä ei ole. Omat voimat hiipuvat, eikä äitikään vaan ole yli-ihminen vaikka äideiltä sitä odotetaankin usein.

Kiintymys omaan lapseen (nyt teini-iässä) on vaan on jotain sellaista raastavaa, että ajatellessani että joutuisin luopumaan lapsestani ja hän kasvaisi muualla ajaisi varmasti minut itsetuhoon. Vähän hassua oli sekin, että olin itse leikkauksessa ja ensimmäinen kysymys minulla heräämössä oli että miten tyttäreni voi. :)

Äitiys ei tosiaan lopu siihen 9 kuukauteen, enkä tajua, miten kukaan voisi unohtaa tai vaan katkaista siteen lapseen ja sivuuttaa koko asian synnäriltä päästyään. Keho ja mieli kun on siihen äitiyteen valmistautunut sen 9 kk, ja on ollut yhteinen verenkierto jne. Ehkä joku voi niin tehdä mutta minä en ainakaan. Minulla ja tytölläni pelaa jopa telepaattinen yhteys, joka on joskus hauskaa ja hyödyllistäkin. Samalla tavallahan on identtisillä kaksosilla jne.

Ja tärkein asia kaikista: Lastaan rakastaa myös silloin, kun tämä kaikkein vähiten rakkautta ansaitsisi.

Tsemppiä myös sinulle!

Yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Lapsen voi myös antaa adoptioon jos oma tilanne on kestämätön. Lapsen henkeä tässä nyt yritetään pelastaa.

Elämä on pyhä kirjoitti:

Yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Lapsen voi myös antaa adoptioon jos oma tilanne on kestämätön. Lapsen henkeä tässä nyt yritetään pelastaa.

Kokemukseni on osoittanut, että toisten elämä vaan tahtoo olla pyhempi kuin toisten. Pyhä on sellainen arvo ja arvon osoitus, minkä ihmiset antaa haluamilleen asioille. Ihan samalla tavalla kuin "hyvä" ja "paha" tai "syntinen". Nämä eivät perustu realiteetteihin ja on täysin subjektiivisia. Esimerkiksi kiihkoabortinvastustajien mielestä sikiönkin elämä on pyhä, mutta naisen elämällä ei ole minkäänlaista arvoa eikä naisella saa olla muuta tehtävää kuin sikiöiden kasvattaminen jopa vastentahtoisesti ja rikoksen uhrina. Mihin se naisen elämän pyhyys katosi heti, kun vahinkoraskaus yllätti johon syyllisiä on sekä mies että nainen, joskus jopa pelkästään mies. Kuitenkin mies saa pitää koskemattomuutensa ja itsemääräämisoikeutensa ja oikeutensa valita elämänsä tien vaikka on osallinen raskauteen.

"Yhteiskunta tukee lapsiperheitä."

Yksinhuoltajat ovat lähes kaikki köyhyysrajan alapuolella olevia ihmisiä joilla yleensä on monenlaisia sosiaalisia ongelmia, he elävät pelkillä tuilla, joita koko ajan ollaan ajamassa alas. Yhteiskunnan varat eivät tule tyhjästä, ja kansantalouden huoltosuhde alkaa olla vääristynyt koska tuottavia ihmisiä on kohta vähemmän kuin tuottamattomia. Mikään yhteiskunta ei selviä tällaisen asenteen ja "pyhän" käsitteen kanssa. "Pyhää" ei voi syödä.

"Lapsen voi myös antaa adoptioon jos oma tilanne on kestämätön."

Sinulla ei ole sitten kokemusta raskaudesta, koska puhut adoptiosta noin kevyeen sävyyn, ikään kuin lapsi olisi koiranpentu jonka voi lahjoittaa hyvään kotiin?

Huomaan, että adoption puolesta puhuvat useimmiten abortinvastustajamiehet. Sen kokemuksen perusteella mitä minulla itselläni on äitiydestä voin sanoa, että en ikinä voisi antaa lastani adoptioon. Ei sellainenkaan äiti, joka ei välittömästi tunne rakkautta lapseensa, voi kuitenkaan luopua siitä, mikä on osa omaa itseä. Päihdeäitien ja huumeäitien tilanteesta en tiedä, he voivat ehkä olla välinpitämättömiä koska mielessä on vain seuraava känni tai piikki.

Raskaus tekee sellaisen vaikutuksen naisen psyykelle ja hormoneille varsinkin raskauden loppuvaiheilla, että ero syntyneestä lapsesta on erittäin traumaattinen sekä äidille että lapselle itselleen. Lapsi on osa äitinsä kehoa vielä pitkään syntymän jälkeen. Lapsen ja äidin välille kehittyy syntymässä ja sen jälkeen tärkeät kiintymyssiteet, joiden väkivaltainen katkaiseminen voi jättää ikuiset traumat molemmille.

Elämä on pyhä kirjoitti:

Yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Lapsen voi myös antaa adoptioon jos oma tilanne on kestämätön. Lapsen henkeä tässä nyt yritetään pelastaa.

"Lapsen henkeä tässä nyt yritetään pelastaa"

Heh, ei kai sentään. Tässä yritetään pakottaa nainen synnyttämään vasten omaa tahtoaan.

"Äiti on sidottu lapseen 24/7 ja jos äidille käy jotenkin niin kaikki sortuu. Kun on sidottu lapseen 24/7 niin äiti katkeroituu, uupuu jatkuvaan huutoon ja vaatimuksiin ilman mitään lepotaukoja."

Ettei vaan ois ihan sun omaa mutumutu-diipadaapaa kun totuudet harmittaa taas niin tuskallisesti :DDD

"Eikö parhaana esimerkkinä lapsen takia seonneesta naisesta ole tällä palstalla mekastava yksinhuoltaja, joka ei edes välitä lapsestaan eikä hoida tätä koskaan vaan istuu täällä netissä haukkumassa katkeruuttaan muita naisia?"

Ja sinä toimit sitten erinoimaisena esimerkkinä abortin sekopäistävästä vaikutuksesta, eli tapoit lapsesi jotta voit suoltaa kaiket päivät haukkumatörkyjäsi kunnon ihmisten päälle täällä 24/7...

"Jotkut tosiaan pärjää ilman viinaa, toisten haukkumista tai väkivaltaisia suhteita."

Kuten minäkin. Muutenkaan sulla ei oo mitään todellista tietoo mitä elämää joku varsinkaan nykyään elää, ja joudut mutuilemaan omiasi. Jos jollain yh:lla onkin ollut aiemmin vaikeuksia elämässä, tuntuu se vaan olevan joillekin kova pala että kaikista niistäkin on selvitty, ilman lapsen tappamisia. Yh:n elämän pitäisi olla tosiaankin pelkkää onnetonta kurjuutta, tämä tietenkin olisi omiaan vahvistamaan lapsen tappamisen "hyödyllisyyden" ajatusta, jota ei sitten harmillisesti näiden urheiden yh:iden kertomuksista saadakaan.

"Sinulle on olemassa vain sitä saastaa, mitä puhutkin ja mistä ajatuksesi koostuu: solvaamista haukkumista ja rivouksien viljelyä."

Koskee sitten varmaan suakin ja omaa sakkis joista monet on tehtaillukin niitä lapsen tappamisia?

Normaali ihmiset ei tapa lapsiaan minkään haihatellun "köyhyyden" tms. ulkoisten olosuhteiden ja toissijasten seikkojen (mukavuuksien) takia. Koville ottaa mutta yritä hyväksyä nyt vaan että tässä maassa on mahdollista valita sellanenkin elämäntyyli joka ei sua miellytä.

"Kaikki kunnia sille sinun seurakunnallesi, mutta luuletko hyvä ihminen, että keskustelemalla järjestyy koulutus, toimeetulo, lapsenhoito, raha-asiat, asuminen, ongelmat seuraavaksi 20 vuodeksi? Ei se "keskustelu" mitään auta tilanteeessa, missä kyse on käytännön ongelmista."

Jospa se keskusteluapu sisältäisi vaikkapa konkreettisia neuvoja esim. seuraaviin seikkoihin:
- mistä ja miten hakea koulutuspaikkoja
- kuinka osata täyttää kaikkia niitä miljoonia kaavakkeita ja hakemuksia joita tarvitsee tukia saadakseen täytellä
- kuinka käytännössä saadaan ne vähäiset tuet riittämään
- kuinka haetaan lapselle mahdollista päivähoitopaikkaa, mitä päivähoito maksaa ja kuinka ajoissa paikkaa pitäisi hakea
- en tiedä mikä on tilanne nykyisin, mutta ainakin joskus vielä seurakunnilta saattoi järjestyä asunto, nykyisin ainakin monet nuoret saattaisivat tarvita ihan käytännön neuvoja vaikkapa kunnalta asunnon hakemiseen.
- ehkä seurakunnalla olisi vaikkapa joitain äiti-lapsi-tapaamisia, kerhotoimintaa yms. Yksinäisyyskin lienee aika monen varsinkin yksinhuoltajan ongelma, ja turvaverkkojen puute.

"Tarvitaan käytännön apua eikä mitään taputteluja ja naiivia lässytystä."

Minusta kyllä myös ei-taloudellinen suora tuki on ihmisen tukemista; keskustelu, käytännön neuvot, vaikka ihan vertaistoiminta, mahdollisuus tavata muita samassa tilanteessa olevia, ovat myöskin hyviä ja kannatettavia tukimuotoja. En laskisi sellaistakaan naiiviksi lässytykseksi.

Koska en kuulu kirkoon, enkä ole milloinkaan seurakuntien palveluitakaan käyttänyt, en tiedä millaisia palveluita niillä on tarjolla, mutta jotain tuollaista yllä esittämääni tukea uskoisin kuitenkin esim. nuorten tarvitsevan jos aikovat yllätysraskauttaan vaikkapa ilman puolisoakin jatkaa. Ehkä juuri abortin vastustajatahot voisivat esim. tällaista tukea tarjota? Eipä silti, minusta sellaista pitäisi tarjota vaikka ihan yhteiskunnankin puolelta.

Dara kirjoitti:

"Kaikki kunnia sille sinun seurakunnallesi, mutta luuletko hyvä ihminen, että keskustelemalla järjestyy koulutus, toimeetulo, lapsenhoito, raha-asiat, asuminen, ongelmat seuraavaksi 20 vuodeksi? Ei se "keskustelu" mitään auta tilanteeessa, missä kyse on käytännön ongelmista."

Jospa se keskusteluapu sisältäisi vaikkapa konkreettisia neuvoja esim. seuraaviin seikkoihin:
- mistä ja miten hakea koulutuspaikkoja
- kuinka osata täyttää kaikkia niitä miljoonia kaavakkeita ja hakemuksia joita tarvitsee tukia saadakseen täytellä
- kuinka käytännössä saadaan ne vähäiset tuet riittämään
- kuinka haetaan lapselle mahdollista päivähoitopaikkaa, mitä päivähoito maksaa ja kuinka ajoissa paikkaa pitäisi hakea
- en tiedä mikä on tilanne nykyisin, mutta ainakin joskus vielä seurakunnilta saattoi järjestyä asunto, nykyisin ainakin monet nuoret saattaisivat tarvita ihan käytännön neuvoja vaikkapa kunnalta asunnon hakemiseen.
- ehkä seurakunnalla olisi vaikkapa joitain äiti-lapsi-tapaamisia, kerhotoimintaa yms. Yksinäisyyskin lienee aika monen varsinkin yksinhuoltajan ongelma, ja turvaverkkojen puute.

"Tarvitaan käytännön apua eikä mitään taputteluja ja naiivia lässytystä."

Minusta kyllä myös ei-taloudellinen suora tuki on ihmisen tukemista; keskustelu, käytännön neuvot, vaikka ihan vertaistoiminta, mahdollisuus tavata muita samassa tilanteessa olevia, ovat myöskin hyviä ja kannatettavia tukimuotoja. En laskisi sellaistakaan naiiviksi lässytykseksi.

Koska en kuulu kirkoon, enkä ole milloinkaan seurakuntien palveluitakaan käyttänyt, en tiedä millaisia palveluita niillä on tarjolla, mutta jotain tuollaista yllä esittämääni tukea uskoisin kuitenkin esim. nuorten tarvitsevan jos aikovat yllätysraskauttaan vaikkapa ilman puolisoakin jatkaa. Ehkä juuri abortin vastustajatahot voisivat esim. tällaista tukea tarjota? Eipä silti, minusta sellaista pitäisi tarjota vaikka ihan yhteiskunnankin puolelta.

Lue lisää

Kyllä nuo on Dara enempi sossun palveluja. Ei seurakunnilla ole velvoitetta järkätä mitään sossuapua varsinkaan niille jotka ei kuulu kirkkoon.

14+12 kirjoitti:

Kyllä nuo on Dara enempi sossun palveluja. Ei seurakunnilla ole velvoitetta järkätä mitään sossuapua varsinkaan niille jotka ei kuulu kirkkoon.

Juu, kyllä tuon minustakin pitäisi olla sossun palveluja enemmän kuin seurakuntien. Entä tarjoaako sossu tällaisia palveluja? Ja jollei tarjoa, niin ovatko seurakunnan aktiivit sitten, jotka kaiketi tarjoaisivat, vain naiiveja lässyttäjiä?

Tässä keskustelussa nyt kuitenkin peräänkuulutettiin nimenomaan abortin vastustajilta toimia niiden 10 000 lapsen hyväksi, joita tänne ilman abortteja vuosittain lisää syntyisi. Jos jotkut abortin vastustajat vaikkapa tällä tavoin haluaisvat apuaan antaa, niin on sekin minusta enemmän kuin naiivia lässytystä, ainakin se on paljon enemmän kuin netissä abortin tehneiden haukkuminen. Siinä sentään halutaan tehdä jotain, vaikuttaa enemmän hyvän kuin pahan kautta.

Tällä palstalla abortin vastustus esiintyy valitettavasti voittopuolisesti kovin negatiivisten lausuntojen ja kommenttien kautta. Jos nyt jotkut vastustajat olisivatkin kiinnostuneempia vaikka sitten seurakunnan kautta antamaan apuaan kriisiraskauden kohdanneille naisille sen sijaan että keskittyvät täällä jauhamaan kalmanlöyhkäisistä lorttop*rseistä ja aborttiväen sikiösopista, niin enemmän minä sellaisen näen positiivisena yrittämisenä kuin naiivina lässytyksenä.

Dara kirjoitti:

Juu, kyllä tuon minustakin pitäisi olla sossun palveluja enemmän kuin seurakuntien. Entä tarjoaako sossu tällaisia palveluja? Ja jollei tarjoa, niin ovatko seurakunnan aktiivit sitten, jotka kaiketi tarjoaisivat, vain naiiveja lässyttäjiä?

Tässä keskustelussa nyt kuitenkin peräänkuulutettiin nimenomaan abortin vastustajilta toimia niiden 10 000 lapsen hyväksi, joita tänne ilman abortteja vuosittain lisää syntyisi. Jos jotkut abortin vastustajat vaikkapa tällä tavoin haluaisvat apuaan antaa, niin on sekin minusta enemmän kuin naiivia lässytystä, ainakin se on paljon enemmän kuin netissä abortin tehneiden haukkuminen. Siinä sentään halutaan tehdä jotain, vaikuttaa enemmän hyvän kuin pahan kautta.

Tällä palstalla abortin vastustus esiintyy valitettavasti voittopuolisesti kovin negatiivisten lausuntojen ja kommenttien kautta. Jos nyt jotkut vastustajat olisivatkin kiinnostuneempia vaikka sitten seurakunnan kautta antamaan apuaan kriisiraskauden kohdanneille naisille sen sijaan että keskittyvät täällä jauhamaan kalmanlöyhkäisistä lorttop*rseistä ja aborttiväen sikiösopista, niin enemmän minä sellaisen näen positiivisena yrittämisenä kuin naiivina lässytyksenä.

Lue lisää

Lisäksi Räsäskä teki homokommenteillaan sellaisen palveluksen ev.lut kirkolle (vaikkei mitenkään tietty hänen kommentit liittyneet lainkaan kirkkoon), että jotain 50000 jäsentä on eronnut eli jää noita verovaroja aika tavalla saamatta. Kirkko joutuu supistamaaan toimintaa ja varmasti diakoniatyökin kärsii. Diakoniatyö hyyssää kyllä mielestäni enempi juoppoja ja muutenkin suuntaa varojaan enempi hengelliselle puolelle, en kyllä näe mitä apua siitäkään yh:lle olisi. Itse näen uskonnottomana koko "keskustelun" vain yhtenä painostuskeinona alkaa uskikseksi koska kaikki vaikeudet hengellistetään. Tiedän esim ystäväni joka erehtyi menemään kirkon avioliittokeskusteluun ja ainut neuvo oli sieltä (miespuoliselta terapeutilta) että vaimon pitää kestää kaikki väärinkäytökset miehen taholta ja alistua kaikelle. Opin tuosta että kirkon puoleen ei kannata tällaisissa asioissa kääntyä vaan kannattaa käyttää oikeita asiantuntijoita, ei uskiksia.

Uskisten avun saamisen edellytyksenä tulee se että pitäis ottaa sitä hengellista kasvatusta vastaan. Minä koen sen painostuksena.

14+12 kirjoitti:

Lisäksi Räsäskä teki homokommenteillaan sellaisen palveluksen ev.lut kirkolle (vaikkei mitenkään tietty hänen kommentit liittyneet lainkaan kirkkoon), että jotain 50000 jäsentä on eronnut eli jää noita verovaroja aika tavalla saamatta. Kirkko joutuu supistamaaan toimintaa ja varmasti diakoniatyökin kärsii. Diakoniatyö hyyssää kyllä mielestäni enempi juoppoja ja muutenkin suuntaa varojaan enempi hengelliselle puolelle, en kyllä näe mitä apua siitäkään yh:lle olisi. Itse näen uskonnottomana koko "keskustelun" vain yhtenä painostuskeinona alkaa uskikseksi koska kaikki vaikeudet hengellistetään. Tiedän esim ystäväni joka erehtyi menemään kirkon avioliittokeskusteluun ja ainut neuvo oli sieltä (miespuoliselta terapeutilta) että vaimon pitää kestää kaikki väärinkäytökset miehen taholta ja alistua kaikelle. Opin tuosta että kirkon puoleen ei kannata tällaisissa asioissa kääntyä vaan kannattaa käyttää oikeita asiantuntijoita, ei uskiksia.

Uskisten avun saamisen edellytyksenä tulee se että pitäis ottaa sitä hengellista kasvatusta vastaan. Minä koen sen painostuksena.

Lue lisää

Se jos kirkko tosiaan säästää menetettyjä kirkollisverorahojaan juuri diakoniasta ja avustusrahastopäästä, kertookin jo aika mielenkiintoista kieltä kirkon omista tärkeysjärjestyksistä. Samaan aikaanhan kuitenkin on varaa rakentaa kokoajan vain kallimmaksi käyvää hiljentymisbunkkeria (...eh... siis kappelia...) keskelle Narinkkatoria. Kirkkoja kun ei kai Helsingin ydinkaupungin alueella vielä ole riitävästi ;)

Uskonnollisesti sitoutuneen tahon avussa on toki se vika, että se saattaa hyvinkin olla hengellisesti ehdollistettua. Tästä syystä minusta tuollaisen avun antaminen olisikin yhteiskunnan tehtävä, ei kirkon. Toki olisi mukavaa, jos vaikkapa uskonnollisesti sitoutumattomat abortin vastustajat olisivat halukkaita tarjoamaan jotain uskonnollisesti sitoutumatonta tukeaan, mutta toistaiseksi näyttää aika ankealta siltä puolelta.

Mitä Päivi Räsäseen tulee, niin minä en malta odottaa, että hän seuraavaksi avautuu julkisesti homoseksuaalisuudesta, vaikkapa jos nyt joskus framille pääsisi taas se sukupuolineutraali aviolittolaki. Räsänen kun avaa suunsa, lähes aina seurauksena on piikki kirkosta eroamistilastoissa ;) Ja minua henkilökohtaisesti tuollaiset piikit ilahduttavat aina kovasti.

Hysshyss vaan XD
Täällä puhutaan ihan just siitä lapsen tappamisesta mistä sun traumasakkis koittaa vääntää jotain "solumöykyn poistoja" ym. hullua kiistohorinaa.. epätoivoset kieltodefenssithän ne senku jyllää vaan :)) ei normaalit ihmiset edelleenkään hingu tappaa minkään ikäsiä lapsiaan, ei kohtuun eikä sen ulkopuolelle.

"normaalit ihmiset ei myöskään lisäänny pohjasakan kanssa, normaalit ihmiset käyttää ehkäisyä jos on pakko sitä seksiä harrastaa. Normaali ihminen pidättäytyy seksistä, jos ei osaa ehkäistä. Ja normaali ihminen pidättäytyy aina seksistä juoppojen, alikoulutettujen ja sossuelättien sekä rupusakin kanssa."

Senkun esität tekopyhänä vaan ettet muka koskaan oo ite hairahtunu mihinkään näistä :D Juu, "uskotaan"! ;DDD

"Niin pahaa puutetta ei voi normaalille tulla, että koskis tikullakaan rupusakkiin"

Niin, senhän takia sinäkään et niitä normaaleja miehiä voi saada.. rupusakki lisääntyy rupusakin kanssa. Eli sinä et voi lukeutua kuuluvaksi mihinkään normaalien porukkaan ei vaikka kuinka haluaisit.

Mä ainakin oon pärjänny paremminkin kun hyvin vaikka se täällä eräitä kerskakulutuksensa takia köyhyysrajalla raatavia kovasti tuntuukin katkeroittavan.
Mutta sun kannattas vaan lopettaa se kännääminen ja kaman vetäminen, niin huomaat miten vähällä on mahdolista elellä ihan mukavasti :)

normaalit tietää että jokainen lapsi tässä maassa elätetään ainakin osittain yhteiskunnan varoilla (mm. lapsilisät) ;)
Susta en tiedä mutta kyllä mä aina ihan ilmaseks oon seksiä saanu.

"Seksiähän saa, jos ei pidä mitään laatuvaatimusta yllä ja suostuu seksiin kaikenlaisten väkivaltaisten hampparien ja juoppojen kanssa.
Mutta kannattiko sellainen valita lapsen isäksi, jos kerran halusi jonkun miespolon saada elinkautiseen elatuskurjuuteen vasten tahtoaan?"

Ehkä sä ite osaat vastata tähän parhaiten, mitä sä multa tälläsiä tivaat? Ja siihenkin kannattiko se lapsen tappaminen täysin tyhjänpäiväsillä verukkeilla...

"et taatusti revikään yhteiskunnalta niitä tukia mitä vaan suinkin voit saada."

????????????????????????????????????????????????????

Ihan vaan tiedoks kirjoitti:

normaalit tietää että jokainen lapsi tässä maassa elätetään ainakin osittain yhteiskunnan varoilla (mm. lapsilisät) ;)
Susta en tiedä mutta kyllä mä aina ihan ilmaseks oon seksiä saanu.

Lue lisää

"Susta en tiedä mutta kyllä mä aina ihan ilmaseks oon seksiä saanu."

Kannattasko myös käyttää ehkäisyä?

vastuuta peliin kirjoitti:

"Susta en tiedä mutta kyllä mä aina ihan ilmaseks oon seksiä saanu."

Kannattasko myös käyttää ehkäisyä?

Kannattaa ja on useimmiten käytettykin.

Normaali ihmiset
ei tapa lapsiaan, oli tilanne muuten mikä tahansa :)) nieleksi nyt vaan tääkin kurja ja kärventävä totuus vaikka koville ottaa, murhankiilusimänen rupusakkilainen...

Sinähän et taatusti olekaan loisinu yhteikskunnan varoilla käsi ojossa kärttäen mm. opintotukia ja asumislisiä.. ethän?? :D Ja minkä panoksen annat yhteiskunnalle, rääväsuinen nettihäirikkö jossain kuppasella suoli24 palstalla.. ;D