Olen elänyt monta vuotta rakkaudettomassa avioliitossa.Nukumme eri huoneissa.Meillä ei ole ollut moneen vuoteen mitään yhteistä.Olen ahdistunut ja miettinyt eroa monet kerrat..Vuoden alussa laitoin suomi24.fi treffit palstalle ilmoitukseni, ihan vaan katsoakseni millaisia ihmisiä siellä liikkuu.Sain useimpia yhteydenottoja.En saanut oikein aikaiseksi lähteä kuitenkaan tapaamaan ketään, koska olen vielä naimisissa. Eräänä aamuna kurkkasin taas profiiliani.Pieni viesti jossa pyyntö,jos kiinnostuit vastaa. Vastasin,ihmeellisen olon vallatessa minut.Kirjoiteltiin ja hän pyysi kahville minua voidaksemme jutella enemmän. Reilun viikon päästä tavattiin ja juteltiin.Kului taas viikko ja tapasimme.Siitä se lähti tapaaminen ja aloin vähitellen kiinnostua hänestä.Kerroin jo kirjoitteluvaiheessa,mikä tilanteeni on.Olemme tapailleet nyt kolme kuukautta ja oma tilanteeni on loppuun käsitelty.Mieheni olisi halunnut jatkaa,kun ilmoitin kaiken olevan loppu.Miksi nyt,monta vuotta olen ollut hänelle kuin ilmaa. Hän ei ole puhunut tilanteestamme mitään,paitsi silloin kun minä otan asiat esiin.Minä olen aina syyllinen joka asiaan vaikka näin ei ole.Hän on täysin erakko, minä olen ollut hänelle taloudenhoitaja.Hänellä on työ ja TV...mutta nyt ei enää mitään.Huonompaan suuntaan elämäni ei voi enää mennä.Nyt minulla on ihminen joka osaa puhua ja välittää minusta.
Rakkaus katosi
26
620
Vastaukset
- Utelias usko
No osaskos tämä sun "entinen" ennen puhua? oletko miettinyt oletko omalla käytöksellä voinut saada aikaan puhumattomuuden ja rakkaudettomuuden?
Suhteessa on myötä kuin vastamäkiä, ja joskus kannattaa suhteen aikanakin miettiä
noita, eikä vasta sitten kun omasta mielestä kaikki on mennyt.T. juuri samanlaisen kokenut mies.- elämä alkaa alusta
Ei osannut puhua...en minä osannut puhua hänen mielestään.Minulla oli aina väärät sanat,väärä tyyli ja viimeisenä ratkaisuna oli mennä henkilökohtaisuuksiin kun ei muuten osannut keskustella ongelmista.Nyt viime aikojen keskusteluissa hän sanoi,miksi hänen pitää ottaa asiat esille.Eihän koskaan tehnyt aloitetta keskusteluille,se olin minä.Hänen kotonaan ei kuulema ollut koskaan mitään ongelmia,sitä hän hehkutti.
- erilaisia haluja
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Ei osannut puhua...en minä osannut puhua hänen mielestään.Minulla oli aina väärät sanat,väärä tyyli ja viimeisenä ratkaisuna oli mennä henkilökohtaisuuksiin kun ei muuten osannut keskustella ongelmista.Nyt viime aikojen keskusteluissa hän sanoi,miksi hänen pitää ottaa asiat esille.Eihän koskaan tehnyt aloitetta keskusteluille,se olin minä.Hänen kotonaan ei kuulema ollut koskaan mitään ongelmia,sitä hän hehkutti.
Ehkä hän on sitä tyyppiä joka haluaa käytännön asiat, työn ja television... ehkä hänen kotonaankin oli niin, ei mitään ongelmia siis ;-)
- lottamari<3
Miehesi olisi halunnut jatkaa, mutta ihmettelet miksi nyt kun monta vuotta olet ollut hänelle ilmaa. Joku teidät tuohon eri huoneissa nukkumiseen on ajanut ja jostain se kertoo, että miehesi ei kuitenkaan halua erota, mutta sinä taas olet siihen halukas.Tulee mieleen, että alunperinkään et ole rakastanut miestäsi ja hänkään ei ole jaksanut panostaa suhteeseen, jos siinä on ollut jotain sellaista joka puhumalla ei ole selvinnyt ja on syntynyt tunne, että kyse on rakkaudettomuudesta.
Sinä itse toki teet päätöksen ja mietit mitä kuihtuneen suhteenne eteen on vielä tehtävissä onko tunteita jäljellä ja voiko sitä vielä pelastaa. Hänellä on selvästikin joku vaikea ongelma, koska kerrot hänen olevan täysin erakko- miksi ja miten hän siihen tilaan on joutunut? Miten hän selviää ilman sinua? Voitko jättää "sairaan" ihmisen, joka tarvitsee sinua? Nämä ovat vain osakysymyksiä muiden kysymysten joukossa, jotka sinun pitää puntaroida.
On tietysti helppoa löytää uusi ihminen, joka aina tuntuu sillä hetkellä pelastukselta, koska hän vielä jaksaa kuunnella ja olla kiinnostunut, mutta tulee se arki aina uudessakin suhteessa vastaan ja puhuminen ja kuunteleminen vähenee ja ohi korvien kävellään.
Avioliitto on matka ja lupaus rakastaa ja pitää huolta niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Sen eteen joutuu joskus tekemään enemmän työtä, jos toinen sairastuu, jää työttömäksi tai tulee muita ongelmia. Parisuhde vaatii keskustelua, puhumista, puhumista ja taas puhumista. Mitä enemmän ollaan tietoisia toisen syvistäkin tunnoista ja ongelmista sen läheisemmäksi toinen tulee ja luottamus toiseen kasvaa.
En sano, että sinun tulee jäädä miehesi luo, jos sinusta tuntuu että kaikki on jo tehty ja mitään ei ole enää tehtävissä. Puhuminen ja välittäminen voi alkaa myös kriisistä, kun tulee menettämisen pelko ja huoli yksinjäämisestä.
En tuomitse sinua, mutta vähän kritisoin sitä, että olet miehesi selän takana mennyt laittamaan treffi palstalle ilmoituksen ja ette ole ensin vakavasti ottaneet tätä ero vaihtoehtoa esille. Salaa toisen kanssa tapaileminen ja naimisissa oleminen ei antaisi ainakaan minulle kovin luotettavaa kuvaa treffiseurastani, enkä ymmärrä niitä naisiakaan - anteeksi vaan, jotka lähtevät naimisissa olevan mukaan tietäen, että on avionrikkoja. Aina pitäisi ensin oma pesä olla puhdas ennen kuin aloittaa uutta ja mielummin antaa ensin pölyn vähän laskea, eikä suin päin rynnätä hakemaan uutta suhdetta. Siitä helposti tulee laastarisuhde, jossa sinä saat kaipaamaasi huomiota ja kuuntelijan, mutta tuosta toiminnasta ei jää hyvä maku suuhun koskaan.
Mitä sitten päätätkin muista kuunella sydäntäsi mitä se kertoo ja mitä haluaa, se tietää mikä on oikea suunta. Hyvää matkaa.- Utelias usko
Hei lottamari! Hyvä kirjoitus...puit sanoiksi sen, mitä en itse osannut muotoilla.Mulle
sattui vähän samalla tavalla kuin tämän aloittajan miehelle.Ex-vaimoni oli jo aloittanut
uuden elämän, ennenkuin erosta alettiin edes puhua, ja nyt jälkeenpäin on valjennut
paljon muutakin, myös se että "uusi" ollut jo kiikarissa silloin, mutta annettu kuitenkin
pölyn laskeutua eron jälkeen, jotta näyttäisi siltä että ei olla kiirehditty uuteen suhteeseen.Tämä jos mikä sattuu, mutta myös kasvattaa...mutta ei kylläkään luottamusta tulevia suhteita ajatellen.Mutta elämäähän tämä on, ja siihen kuuluu myös luopuminen. - elämä alkaa alusta
Kannanottosi oli tosi hieno. Meillä on niin paljon ongelmia.Mies on aloitteeton seksin suhteen,kello merkitsee enemmän kuin seksi.Hän ei tee kotona mitään.Teen kaiken yksin,pesen pyykin,siivoan ison kodin,käyn kaupassa.Olen putki- ja sähkömies tarpeen tullen.Hoidan puutarhan ja kaiken lisäksi käyn työssä ja illalla opiskelen.Hän ei kestä minkäänlaista arvostelua,sanomisia ja kritiikkiä.Hänen ensimmäinen vaimonsa lähti vieraan mukaan ja jätti hänet.Tämä raskas tilanne on alkanut ahdistamaan, aamulla ei tunne olevansa työkykyinen,mutta illat menee paremmin opiskelukaverien tukiessa. Pahaolo on alkanut vaikuttaa myös terveyteeni. Onneksi itsesuojelu vaisto on sentään tallella. Miehellä on joku ongelma ihmissuhteissa.Minä olen sosiaalinen ja haluan elämää ympärille ja saan myös kavereita. Elämä valuu aivan hukkaan tälläisessä suhteessa, jossa vastassa on kuin lapsi. En hyväksy pettämistä,mutta epätoivoisessa tilanteessa rakentaa itselleen uuden suunnitelman. En uskonut löytäväni treffipalstalta mitään, mutta oliko se kohtalo joka tarttui peliin. Uusi ihminen tietää tilanteeni ja sanoin hänellekin etten hyväksy tälläistä.Tämä ei ole ollut helppoa minullekaan mutten halua luopua hänestä sen enempää kuin hänkään minusta. En jaksa olla nykyiselle miehelleni äiti ja taloudenhoitaja.Tätä naimisissa oloa ei voi sanoa enää kuin juridideksi suhteeksi.Hän ei tunne vastuuta toisen ihmisen hyvinvoinnista sekin kuuluu avioliittoon.Olen todella pahoillani, mutta en vaan enää jaksa ja tunteeni ovat kuolleet enkä jaksa uskoa enää parempaan tulevaisuuteen hänen kanssaan.Mielestäni kummallakin osapuolella on vastuu avioliitossa puolison hyvinvoinnista. Ymmärrän kyllä miksi hän ei halua luopua minusta...seurauksena on totaalinen yksinäisyys ja tämän jälkeen mitään ei ole valmiina.
- Ei sun tarvi
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Kannanottosi oli tosi hieno. Meillä on niin paljon ongelmia.Mies on aloitteeton seksin suhteen,kello merkitsee enemmän kuin seksi.Hän ei tee kotona mitään.Teen kaiken yksin,pesen pyykin,siivoan ison kodin,käyn kaupassa.Olen putki- ja sähkömies tarpeen tullen.Hoidan puutarhan ja kaiken lisäksi käyn työssä ja illalla opiskelen.Hän ei kestä minkäänlaista arvostelua,sanomisia ja kritiikkiä.Hänen ensimmäinen vaimonsa lähti vieraan mukaan ja jätti hänet.Tämä raskas tilanne on alkanut ahdistamaan, aamulla ei tunne olevansa työkykyinen,mutta illat menee paremmin opiskelukaverien tukiessa. Pahaolo on alkanut vaikuttaa myös terveyteeni. Onneksi itsesuojelu vaisto on sentään tallella. Miehellä on joku ongelma ihmissuhteissa.Minä olen sosiaalinen ja haluan elämää ympärille ja saan myös kavereita. Elämä valuu aivan hukkaan tälläisessä suhteessa, jossa vastassa on kuin lapsi. En hyväksy pettämistä,mutta epätoivoisessa tilanteessa rakentaa itselleen uuden suunnitelman. En uskonut löytäväni treffipalstalta mitään, mutta oliko se kohtalo joka tarttui peliin. Uusi ihminen tietää tilanteeni ja sanoin hänellekin etten hyväksy tälläistä.Tämä ei ole ollut helppoa minullekaan mutten halua luopua hänestä sen enempää kuin hänkään minusta. En jaksa olla nykyiselle miehelleni äiti ja taloudenhoitaja.Tätä naimisissa oloa ei voi sanoa enää kuin juridideksi suhteeksi.Hän ei tunne vastuuta toisen ihmisen hyvinvoinnista sekin kuuluu avioliittoon.Olen todella pahoillani, mutta en vaan enää jaksa ja tunteeni ovat kuolleet enkä jaksa uskoa enää parempaan tulevaisuuteen hänen kanssaan.Mielestäni kummallakin osapuolella on vastuu avioliitossa puolison hyvinvoinnista. Ymmärrän kyllä miksi hän ei halua luopua minusta...seurauksena on totaalinen yksinäisyys ja tämän jälkeen mitään ei ole valmiina.
hakea hyväksyntää täältä tilanteellesi, joskin jonkun kanssahan ihminen haluaa vaihtaa ajatuksia...tuo lottamari vai mikä se oli esittää yleisiä moraaliin liittyviä näkemyksiä, jotka eivät todellisuudessa aina toimi.
Parisuhde on onnellinen ja toimiva, jos siinä on keskinäistä kunnioitusta, luottamusta (vaikka sitä koeteltaisiinkin) ja ennenkaikkea tasavertaista keskustelua (välitetään siitä, mitä toiselle kuuluu).
Sinun tilanne vaikuttaa umpikujalta. Olet yrittänyt hakea ratkaisua ja kannat vastuuta liikaa yhteisen kodin toimivuudesta. Miehesi vaikuttaa epäkypsältä, onkohan hän sairas? Vaikka miehesi tilanne on/olisi mikä tahansa, niin sinä olet vastuussa itsestäsi. Sinun tulee huolehtia omista tarpeistasi ja kokea olevasi nainen. Jollei miehesi osaa tulla vastaan, niin mitäpä siinä on tehtävissä? Onko miehelläsi minkäänlaisia tarpeita ja toiveita; oletko kysynyt? Ajatukseni on vain se, että kummankin tarpeet (mm. hellyys) tulisi olla jollain tapaa tasapainossa.
Oletteko hakeneet ammattiapua?
Itse en kestäisi tuollaista tilannetta pitkään. Tekisin ratkaisuni ja lähtisin vähin äänin pois. Onneksi mieheni kuuntelee minua ja yrittää vastata tunteisiini, niin hyvin kuin hän vain osaa. Samoin minä olen vastavuoroisesti tuki ja turva hänelle. Ehkä ed. vuoksi olemme vieläkin (melkein 35v) yhdessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut.
Sinulle toivon voimaa ja hei....yritä saada selvyys tuohon tilanteeseen ensin miehesi kanssa. Laita se uusi suhde jäähylle vähäksi aikaa ja eroa entisestäsi, jos on pakko. Sinä kyllä jaksat, kun olet jaksanut tuommoistakin elämää noin kauan. - elämä alkaa alusta
Ei sun tarvi kirjoitti:
hakea hyväksyntää täältä tilanteellesi, joskin jonkun kanssahan ihminen haluaa vaihtaa ajatuksia...tuo lottamari vai mikä se oli esittää yleisiä moraaliin liittyviä näkemyksiä, jotka eivät todellisuudessa aina toimi.
Parisuhde on onnellinen ja toimiva, jos siinä on keskinäistä kunnioitusta, luottamusta (vaikka sitä koeteltaisiinkin) ja ennenkaikkea tasavertaista keskustelua (välitetään siitä, mitä toiselle kuuluu).
Sinun tilanne vaikuttaa umpikujalta. Olet yrittänyt hakea ratkaisua ja kannat vastuuta liikaa yhteisen kodin toimivuudesta. Miehesi vaikuttaa epäkypsältä, onkohan hän sairas? Vaikka miehesi tilanne on/olisi mikä tahansa, niin sinä olet vastuussa itsestäsi. Sinun tulee huolehtia omista tarpeistasi ja kokea olevasi nainen. Jollei miehesi osaa tulla vastaan, niin mitäpä siinä on tehtävissä? Onko miehelläsi minkäänlaisia tarpeita ja toiveita; oletko kysynyt? Ajatukseni on vain se, että kummankin tarpeet (mm. hellyys) tulisi olla jollain tapaa tasapainossa.
Oletteko hakeneet ammattiapua?
Itse en kestäisi tuollaista tilannetta pitkään. Tekisin ratkaisuni ja lähtisin vähin äänin pois. Onneksi mieheni kuuntelee minua ja yrittää vastata tunteisiini, niin hyvin kuin hän vain osaa. Samoin minä olen vastavuoroisesti tuki ja turva hänelle. Ehkä ed. vuoksi olemme vieläkin (melkein 35v) yhdessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut.
Sinulle toivon voimaa ja hei....yritä saada selvyys tuohon tilanteeseen ensin miehesi kanssa. Laita se uusi suhde jäähylle vähäksi aikaa ja eroa entisestäsi, jos on pakko. Sinä kyllä jaksat, kun olet jaksanut tuommoistakin elämää noin kauan.Kysyin kerran häneltä,millaista elämää hän haluaisi elää. Hän vastasi,että hänellä on kaikki hyvin. Eli riippuu siitä.mihin kukin halunsa ja tavoitteensa asettaa. Hänelle riittää ilmeisesti "hotelli" jonka yläpidosta vastaa hänen vaimonsa eli minä.
Valitettavasti minulle ei riitä ainoastaan tämä kriteeri. Minä haluan lämpimän parisuhteen ja miehen joka välittää ja kenen kainaloon voin illalla käpertyä. Vaikea vastata onko mieheni sairas,jos on niin se sairaus on sitten piilossa minulta ja henkisellä puolella. Miten mies kykenee olemaan ilman seksiäkin melkein kaksi vuotta.Mielestäni ei ole ihan tervettä.Olen sen itsestäni huolehtinut nuorekas hoikka nainen ja minulla ei ole todellakaan vaikeaa löytää uutta miestä .,jos niin haluan. - 014
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Kysyin kerran häneltä,millaista elämää hän haluaisi elää. Hän vastasi,että hänellä on kaikki hyvin. Eli riippuu siitä.mihin kukin halunsa ja tavoitteensa asettaa. Hänelle riittää ilmeisesti "hotelli" jonka yläpidosta vastaa hänen vaimonsa eli minä.
Valitettavasti minulle ei riitä ainoastaan tämä kriteeri. Minä haluan lämpimän parisuhteen ja miehen joka välittää ja kenen kainaloon voin illalla käpertyä. Vaikea vastata onko mieheni sairas,jos on niin se sairaus on sitten piilossa minulta ja henkisellä puolella. Miten mies kykenee olemaan ilman seksiäkin melkein kaksi vuotta.Mielestäni ei ole ihan tervettä.Olen sen itsestäni huolehtinut nuorekas hoikka nainen ja minulla ei ole todellakaan vaikeaa löytää uutta miestä .,jos niin haluan.On sinun tahdosta kiinni. Anna olla kaiken ja potki mies liikkeelle. Siinä hänen halunsa punnitaan.
Niin se menee. Niin kauan kun teet kaiken, se riittää. Vaatii mieheltä järkyttävän paljon kasvua ja kunnianhimoa pitää kaikki kertomasi, ja siinä punnitaan se halu.
Meillä kaikki meni niin. Tiesin alusta asti että hän "luottaa" siihen että elämä menee omalla painollaan ja kun on edellytykset niin homma hoituu.
Se on fakta. Meillä se on toiminut ja hän on lukuisat ereheensä kantanut, (minun tukemana) ja nyt en tulisi toimeen ilman häntä. Annoin hänelle tilaa kasvaa.
Nykyisin taistelen vain oman katkeruuteni kanssa...oliko se sen arvoista. Ihan totta?!! Mutta itsevarma, asiansa osaava mies on kultaakin kalliimpi ja varsinkin kun hänellä on ymmärrystä ja empatiaa kuitenkin. Yhteinen menneisyys sitoo.
Huumori on arkemme pelatus ja se että pystymme kumpikin nauramaan tapahtuneille ja saamme niistä arkemme suolan, joihin muiden on vaikea päästä käsiksi. Näiden rinnalla mikä tahansa vieras tuntisi työläältä.
Mutta tuo seksuaalisuus... se on paha. Sun pitää laittaa kova kovaa vastaan. Niin itsesi kuin miehesi. Ja katso kärsivällisesti, tapahtuuko edistystä. Kärsivälliyydessä sulla olisi tukena ainakin opiskelukaverit.... Musita, että on olemassa Intia orpoineen, muista että on Venäjä katulapsineen, Suhteuta omat tarpeesi. Utelias usko kirjoitti:
Hei lottamari! Hyvä kirjoitus...puit sanoiksi sen, mitä en itse osannut muotoilla.Mulle
sattui vähän samalla tavalla kuin tämän aloittajan miehelle.Ex-vaimoni oli jo aloittanut
uuden elämän, ennenkuin erosta alettiin edes puhua, ja nyt jälkeenpäin on valjennut
paljon muutakin, myös se että "uusi" ollut jo kiikarissa silloin, mutta annettu kuitenkin
pölyn laskeutua eron jälkeen, jotta näyttäisi siltä että ei olla kiirehditty uuteen suhteeseen.Tämä jos mikä sattuu, mutta myös kasvattaa...mutta ei kylläkään luottamusta tulevia suhteita ajatellen.Mutta elämäähän tämä on, ja siihen kuuluu myös luopuminen.Nainen on kuin apina: ei uskalla irrottaa otettaan liaanista, ennenkuin seuraava liaani on käden ulottuvilla.
- Utelias usko
Jotenkin aloittajan viestistä paistaa läpi syyllisyys, ja hyväksynnän haku uuden "tuoreen" suhteen aloitukselle.Lähinnä siksi, ettei ole miehensä kanssa käyneet asioita läpi, vaan nyt sitten ajetaan käärmettä pyssyyn, ja aivan kuin hakemalla haetaan syytä eroon?Mies ei ilmeisesti ole tietoinen uudesta tapauksesta.Mun on tietenkin helppo arvioida tietämättä taustoja tarkemmin, mutta yhtymäkohtia tuntuis
olevan paljonkin.Mulla erosta kuitenkin aikaa jo toista vuotta, mutta vasta nyt alkaa paljastua, mitä on ollut meneillään jo aiemmin...sympatiani aloittajan miehelle. - aAAaYTYUT
".Olen sen itsestäni huolehtinut nuorekas hoikka nainen ja minulla ei ole todellakaan vaikeaa löytää uutta miestä .,jos niin haluan. "
Tämä kertoi kaken sinusta ja arvoistasi. Et ilmeisesti tiedä omaia heikkouksiasi
Olet niin pinnallinen että oikein hävettää puolestasi. Miehesi on tod, näk. virttyneessä T-paidassa kulkeva isomahainen mölli, joka ei ole sun kanssa millään tavalla samalla aaltopituudella. Ja nyt hän ei vastaa sitä kuvaa joka sopii sun imagoosi. Usko pois. EI ole vaikea kuvitella.
Hanki se elävä mies itsellesi. Mitä itseäsi kdutat? Nainen on aina kaiken takana, muista se! KAIKEN takana! Olet itse saattanut itsesi soppaan ja nyt saat tehdä työtä sen eteen että se maistuu. Se ei tule helpolla. Siihen tarvitaan rakkautta. Ja jos se ei riitä, niin itse teet valintasi.
Olet vissiin tuijotellut liikaa peiliin ja kuva on alkanut miellyttää liikaa?
Ps. Onko sulla ioshko, pyöreä peili kassissasi, josta voit aina tarkastaa että kuva miellyttää?- elämä alkaa alusta
Voi voi..tulihan se sieltä!!! Kun huolehtii itsestään ja uskaltaa sanoa sen niin...morkkaaminen pinnallisuudesta alkaa. En todellakaan ole pinnallinen, tunnen myötähäpeää erehdyksestäsi. Sitäpaitsi..mieheni on kyllä aivan hyvännäköinen tyylikäs mies,mutta niin valitettavaa kuin se onkin,pintakiilto ei riitä suhteessa. Jos miehellä on ongelmia,ei kuule auta vaikka kuinka takana seisois ja olisi. Minusta on tullut itsestäänselvyys hänelle,jonka eteen ei tarvitse mitään tehdä. Jokaisella ihmisellä on omat heikkoudet ja jos toista rakastaa hyväksyy toisen virheineen. Mutta kaikella on rajansa.
ps.en hae mitään hyväksyntää teoilleni täällä. - ed
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Voi voi..tulihan se sieltä!!! Kun huolehtii itsestään ja uskaltaa sanoa sen niin...morkkaaminen pinnallisuudesta alkaa. En todellakaan ole pinnallinen, tunnen myötähäpeää erehdyksestäsi. Sitäpaitsi..mieheni on kyllä aivan hyvännäköinen tyylikäs mies,mutta niin valitettavaa kuin se onkin,pintakiilto ei riitä suhteessa. Jos miehellä on ongelmia,ei kuule auta vaikka kuinka takana seisois ja olisi. Minusta on tullut itsestäänselvyys hänelle,jonka eteen ei tarvitse mitään tehdä. Jokaisella ihmisellä on omat heikkoudet ja jos toista rakastaa hyväksyy toisen virheineen. Mutta kaikella on rajansa.
ps.en hae mitään hyväksyntää teoilleni täällä.Tuntuu siltä että olisit ratkaisusi tehnyt, Onnea valitsemallasi tiellä. Miksi ylipäätään mainitsit ulkonäköseikat? Tuntuu vain että etsit täältä sokeilta ponnetta.
Kuule, jos näin on niin anna mennä.
SInä etsitkin ulospääsyyä, et rakkautta. Saat sitä mitä itse olet, hyvännäköistä arvostavalle samaa, ja toivottavasti löydät samoin ajattelevan. Kaltaisesi.
Kuten tuo 014 kertoi, kokeile sitä. SItten tiedät . - elämä alkaa alusta
ed kirjoitti:
Tuntuu siltä että olisit ratkaisusi tehnyt, Onnea valitsemallasi tiellä. Miksi ylipäätään mainitsit ulkonäköseikat? Tuntuu vain että etsit täältä sokeilta ponnetta.
Kuule, jos näin on niin anna mennä.
SInä etsitkin ulospääsyyä, et rakkautta. Saat sitä mitä itse olet, hyvännäköistä arvostavalle samaa, ja toivottavasti löydät samoin ajattelevan. Kaltaisesi.
Kuten tuo 014 kertoi, kokeile sitä. SItten tiedät .Miksikö mainitsin, siksi koska miehet aina kiroaa ettei puoliso välitä huolehtia itsestään....on ylipainoinen, epäsiistit hiukset, verkkarit jalassa ja mitä vielä. Tarkoitin vaan ettei ole syy ainakaan omassa huolimattomuudessa ulkonäön suhteen ettei kiinnostaisi. En todellakaan olisi halunnut asioita tähän pisteeseen. Aika on liian kallista hukattavaksi ja olen yrittänyt keskustelua muutaman kerran tässä viimeisen vuoden aikana. Ei se ole johtanut parempaan. Tuntuu vaan siltä ettei ole toivoa paremmasta ellei lähde. Miksi miehet ottaa asiat vasta sitten huomioon ja todesta,kun itse ei enää pysty ja kykene tekemään mitään.Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.
- uusi valinta
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Miksikö mainitsin, siksi koska miehet aina kiroaa ettei puoliso välitä huolehtia itsestään....on ylipainoinen, epäsiistit hiukset, verkkarit jalassa ja mitä vielä. Tarkoitin vaan ettei ole syy ainakaan omassa huolimattomuudessa ulkonäön suhteen ettei kiinnostaisi. En todellakaan olisi halunnut asioita tähän pisteeseen. Aika on liian kallista hukattavaksi ja olen yrittänyt keskustelua muutaman kerran tässä viimeisen vuoden aikana. Ei se ole johtanut parempaan. Tuntuu vaan siltä ettei ole toivoa paremmasta ellei lähde. Miksi miehet ottaa asiat vasta sitten huomioon ja todesta,kun itse ei enää pysty ja kykene tekemään mitään.Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.
Omituisen negatiivisia vastauksia olet saanut. Kun lukee tekstiäsi, tulee kyllä tunne, että juuri teitä ei ole luotu elämään yhdessä. Mikähän sai teidät aikanaan parisuhteeseen? Alussa ei tietenkään voi tietää, millaiseen ihmiseen on sitoutumassa.
Olette siis epäsopiva pari. Tai sinä tunnet niin ja se riittää eron perustaksi. Eihän elämää voi elää niin, että kun on kerran erehtynyt valitsemaan jonkun ihmisen puolisokseen, hänen kanssaan pitäisi elää koko elämä. Erehdyksiä sattuu, sitten on vaan katsottava elämää suoraan silmiin ja tehtävä tarvittavat päätökset.
Onnea elämääsi. - sivuseu
uusi valinta kirjoitti:
Omituisen negatiivisia vastauksia olet saanut. Kun lukee tekstiäsi, tulee kyllä tunne, että juuri teitä ei ole luotu elämään yhdessä. Mikähän sai teidät aikanaan parisuhteeseen? Alussa ei tietenkään voi tietää, millaiseen ihmiseen on sitoutumassa.
Olette siis epäsopiva pari. Tai sinä tunnet niin ja se riittää eron perustaksi. Eihän elämää voi elää niin, että kun on kerran erehtynyt valitsemaan jonkun ihmisen puolisokseen, hänen kanssaan pitäisi elää koko elämä. Erehdyksiä sattuu, sitten on vaan katsottava elämää suoraan silmiin ja tehtävä tarvittavat päätökset.
Onnea elämääsi.Mitä negatiivisia vastauksia tässä on ollut? Ihmisten vastauksia tilanteeseen. Ymmärrän että ap haluaa tavallaan enemmän purkaa pettymystään kuin saada järkeviä vastauksia tilanteeseensa.
Sehän se tässä ilmeisesti takana onkin. Ponnetta ja tukea ratkaisulleen. - elämä alkaa alusta
uusi valinta kirjoitti:
Omituisen negatiivisia vastauksia olet saanut. Kun lukee tekstiäsi, tulee kyllä tunne, että juuri teitä ei ole luotu elämään yhdessä. Mikähän sai teidät aikanaan parisuhteeseen? Alussa ei tietenkään voi tietää, millaiseen ihmiseen on sitoutumassa.
Olette siis epäsopiva pari. Tai sinä tunnet niin ja se riittää eron perustaksi. Eihän elämää voi elää niin, että kun on kerran erehtynyt valitsemaan jonkun ihmisen puolisokseen, hänen kanssaan pitäisi elää koko elämä. Erehdyksiä sattuu, sitten on vaan katsottava elämää suoraan silmiin ja tehtävä tarvittavat päätökset.
Onnea elämääsi.Mieheni muuttui ,kun olimme muuttaneet saman katon alle. Kun seurustelimme ,hän usein viestitti minulle kuinka samanlaisia olemme ajatuksinemme ja muutenkin. Mutta kun aikaa kului..ääni kellossa alkoi saada uusia piirteitä.Me olimmekin niin erilaisia ja meillä ei ollutkaan enää mitään samalaista ja yhteistä.Hänellä oli tarve miellyttää minua seurusteluaikana vaikka silloin jo kyseenalaistin hänen ajatuksensa etteikö ongelmia jossain vaiheessa mahdollisesti voisi tulla. Usein sanoin hänelle että olin ollut seurusteluaikana juuri sitä mitä olen ,mutta hän ei kyllä ole ollut.
- ed
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Mieheni muuttui ,kun olimme muuttaneet saman katon alle. Kun seurustelimme ,hän usein viestitti minulle kuinka samanlaisia olemme ajatuksinemme ja muutenkin. Mutta kun aikaa kului..ääni kellossa alkoi saada uusia piirteitä.Me olimmekin niin erilaisia ja meillä ei ollutkaan enää mitään samalaista ja yhteistä.Hänellä oli tarve miellyttää minua seurusteluaikana vaikka silloin jo kyseenalaistin hänen ajatuksensa etteikö ongelmia jossain vaiheessa mahdollisesti voisi tulla. Usein sanoin hänelle että olin ollut seurusteluaikana juuri sitä mitä olen ,mutta hän ei kyllä ole ollut.
Onko teillä yhteisiä ystäviä? Todellisia? Joiden kanssa ei tarvitse esittää kukkoa ja kanaa :D
- elämä alkaa alusta
ed kirjoitti:
Onko teillä yhteisiä ystäviä? Todellisia? Joiden kanssa ei tarvitse esittää kukkoa ja kanaa :D
On ystäviä ja ne kaikki ovat tulleet minun puoleltani. Olen sosiaalinen ja saan helposti uusia ystäviä. Miehelläni ei ole yhtään ystävää. Hänellä ei ole muuta keskustelunaiheita kuin sää ja joku pinnallinen.Hän ei kerro omia mielipiteitään ja ajatuksiaan kenellekään jos keskustelemme henkilökohtaisista asioista. Ystävät tuntevat minut,mutta miehestäni vain ulkokuoren.
- ed
elämä alkaa alusta kirjoitti:
On ystäviä ja ne kaikki ovat tulleet minun puoleltani. Olen sosiaalinen ja saan helposti uusia ystäviä. Miehelläni ei ole yhtään ystävää. Hänellä ei ole muuta keskustelunaiheita kuin sää ja joku pinnallinen.Hän ei kerro omia mielipiteitään ja ajatuksiaan kenellekään jos keskustelemme henkilökohtaisista asioista. Ystävät tuntevat minut,mutta miehestäni vain ulkokuoren.
Vaikea on tilanteesi. Millainen hän on kun olette hänen sukulaisten kanssa tekemisissä? Ehkä miehesi ei tunne itseään ollenkaan, ja sinä näkisit hänen ongelmansa? Puhu hänen vanhemmilleen jos mahdollista. Joskus on vaan niin, että kulttuurierot ja mahdolliset ns. sosiaekonomiset syyt aiheuttavat todella suuria vaikeuksia parisuhteissa.
Miten olisi tilapäinen asumusero? Jos teillä on perhettä niin asia on mutkikkaampi tietysti...Sitten tietäisit mitä hän todella on ja haluaako muuttua. Voi olla että hänelle riittää vähempi. Joku toinen saattaisi olla hyvin tyytyväinen mieheesi ja toisinpäin myös. - 76
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Miksikö mainitsin, siksi koska miehet aina kiroaa ettei puoliso välitä huolehtia itsestään....on ylipainoinen, epäsiistit hiukset, verkkarit jalassa ja mitä vielä. Tarkoitin vaan ettei ole syy ainakaan omassa huolimattomuudessa ulkonäön suhteen ettei kiinnostaisi. En todellakaan olisi halunnut asioita tähän pisteeseen. Aika on liian kallista hukattavaksi ja olen yrittänyt keskustelua muutaman kerran tässä viimeisen vuoden aikana. Ei se ole johtanut parempaan. Tuntuu vaan siltä ettei ole toivoa paremmasta ellei lähde. Miksi miehet ottaa asiat vasta sitten huomioon ja todesta,kun itse ei enää pysty ja kykene tekemään mitään.Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.
Miksikö mainitsin, siksi koska miehet aina kiroaa ettei puoliso välitä huolehtia itsestään....on ylipainoinen, epäsiistit hiukset, verkkarit jalassa ja mitä vielä.
- ed
76 kirjoitti:
Miksikö mainitsin, siksi koska miehet aina kiroaa ettei puoliso välitä huolehtia itsestään....on ylipainoinen, epäsiistit hiukset, verkkarit jalassa ja mitä vielä.
niin että piti jatkaa lainauksesta...
Aika ristiriitaista. Onko miehesi ilmaissut että sun pitäisi huolehtia itsestäsi paremmin? Tuntuu jotenkin valtapeliltä, että olisit vain _hänen_ vuokseen mitänyt itses kunnossa....
Jospa hänen saamattomuutensa johtuu vastareaktiosta vaativuudellesi??
- Neuvoja nyksälle
Mitä ihmettä Sä täällä selität. Varattu nainen, menet laittamaan ilmoituksen treffipalstalle. Ja nyt kaikkien pitäisi ymmärtää? Ei tipu myötätuntoa tästä ip-osoitteesta. Selvitä asiat ensin ja ota sitten uus- kun kerran kysyit. Ihmissuhteet on vaikeita, mutta lojaali pitää olla sitä suhdetta kohtaan, johon on joskus sitoutunut. Sä olet vastuussa. Ei sun miehesi, eikä se kolmas jonka löysit. Jos mies ei ole sitä mitä kaipaat, tee mitä täytyy. Jos hänessä on se mitä tarvitset, koettakaa korjata, jos molemmilla on halua. Ja mä en puhu ilmoituksen laittamisesta treffipalstalle. Tsiisus. Kyllä, myös miehet tekee noin, mutta sinun ei silti tarvitse tehdä.
- elämä alkaa alusta
Kuule, meidän kummankin pitäisi olla vastuussa toistemme hyvinvoinnista. Hän on välinpitämätön ja odottaa vastapalveluksia minun puolelta. Olen yrittänyt riittävästi, jaksamisellakin on rajansa. Se treffi-ilmoitus oli huitaisten tehty ja ihan vaan ilman tarkoitusperää laitettu. En uskonut edes mitään löytäväni,kunhan vaan huonona hetkenä heitin sen sinne. Kun kaikki elämästä puuttuu ,niin kyllä sitä jotain hupia itselleen kehittelee. En tosin millään tavalla puolustele tekoani enkä hae hyväksyntää sille täällä. Mieheni olisi halunnut jatkaa, mutta tiedän muutos olisi vain hetkellinen. Hän haluaa säilyttää kokonaisuuden, jossa kaikki on valmiina.Ruoka,vaatteet,siisti koti. Hän ei tee mitään kotona, enkä minä aikuista ihmistä pakota mihinkään.
- ew
elämä alkaa alusta kirjoitti:
Kuule, meidän kummankin pitäisi olla vastuussa toistemme hyvinvoinnista. Hän on välinpitämätön ja odottaa vastapalveluksia minun puolelta. Olen yrittänyt riittävästi, jaksamisellakin on rajansa. Se treffi-ilmoitus oli huitaisten tehty ja ihan vaan ilman tarkoitusperää laitettu. En uskonut edes mitään löytäväni,kunhan vaan huonona hetkenä heitin sen sinne. Kun kaikki elämästä puuttuu ,niin kyllä sitä jotain hupia itselleen kehittelee. En tosin millään tavalla puolustele tekoani enkä hae hyväksyntää sille täällä. Mieheni olisi halunnut jatkaa, mutta tiedän muutos olisi vain hetkellinen. Hän haluaa säilyttää kokonaisuuden, jossa kaikki on valmiina.Ruoka,vaatteet,siisti koti. Hän ei tee mitään kotona, enkä minä aikuista ihmistä pakota mihinkään.
Ratkaisu on yksin sinun. Samassa tilanteessa on satoja tuhansia suomalaisia.
Olen sitä mieltä, että sulla on jo portti auki kuten tuhansilla muillakin jotka haikailevat muutoksen mahdollisuudessa.
Ihmetteleb nain , miksi treffi-ilmoitus? Käytät voimana sitä, joka sen parhaiten sinulle antaa. Syyn lähteä. Eli pakoreitti.
Ole itsenainen aikuinen kuten toitotat joka välissä. Tee ratkaisusi, mutta älä sotke siihen muita.
Ja noi kotityöt on kyllä niin vanhanaikainen syy lähteä... jos sua häiritsee sotku niin hanki siivooja, putkimie tai sähkömies tarvittaessa.
Meilläkin mies sai silittää kilometrejä pyykkiä kun ei kelvannut ryppyiset vaatteet. Avain sana on välinpitämättömyys ja avioliitto. Se kuka haluaa erota, eroaa. Minä vedin punkkua sohvalla jottya elämä olisi nautinnollisempaa :D hekuman saan vieläkin. Kommentti hänen raivolleen oli että ilon kautta ja nautinnolla kaikki mitä tekee. Pari vuotta siihen meni, mutta kyllä kannatti.
Jos on liitossa lasten takia, huolehtii vain lapsista ja heidän tarpeistaan... etkö näe faktaa?
"Sulje silmäsi , niin näet kauemmaksi"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731910Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971653- 1471207
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 54537
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462