Mikä on sopiva määrä leluja lapselle?

Meillä on paljon dubloja ja yhä enenevästi myös legoja. Ne käy hyvin yhteen ja niistä voi kehittää kaikkea luovaa. Muita muotivillityksiä pyrimme karttamaan. Synttäreillä on saanut jotain krääsää myös, mutta mielenkiinto niihin lopahtaa äkkiä. Pehmoja on kertynyt vähän liikaakin ja huomaa, että niiden "arvo" on laskenut. Yhtäkään pehmoa hän ei halua antaa pois, vaikkei leikkisi sillä viikkokausiin.

Vähempi parempi. Laadukas parempi kuin krääsä.

Meillä oli jossain vaiheessa niin, että lapsilla sai olla vain viisi lelua per lapsi käytössä yhtä aikaa. Eli toisin sanoen kaikki muut lelut olivat vanhempien varastossa ja jos lapsi halusi jonkin lelun sieltä, niin sen voi saada antamalla jonkin lelun vastineeksi. Välillä pidimme esimerkiksi legopäiviä, jolloin kaikki legot otettiin kerralla esille ja sitten siivottiin leikin jälkeen pois.

Tämä systeemi oli erittäin toimiva eikä lapsillakaan ollut valittamista. Ennemmin olivat tyytyväisiä, kun ei tarvinnut siivota niin paljoa kerralla koskaan. Tästä systeemistä olemme kuitenkin luistelleet takaisin sellaiseen "kaikki levällään" -tyyliin, koska vieraat aina toivat tuliaisiksi lapsille kaikkea krääsää ja kun en heti heidän nähden kehdannut kysellä lapsilta, että laitetaanko uusi lelu kaappiin vai annatko jonkin muun lelun sinne tilalle, niin homma unohtui sitten vieraiden lähdettyä ja vähitellen alkoi lelumäärät lisääntyä ja riistäytyä taas käsistä. Pitäisi varmaan tehdä uusi karsinta...

Kaksi.

Palikka ja pulikka.

Kun leluja on paljon, kannattaa ne lelut joihin on hetkellisesti mennyt mielenkiinto laittaa varastoon odottamaan ja vaihtaa ne sitten taas niihin joiden tenho taas kohta sammuu. Varastosta tuotu vanha lelu on taas kuin uusi inspiraation luoja.
Mutta sitä/niitä kaikista rakkaimpia ei saa piilottaa.

Lapsi ei tarvitse kovin paljon leluja kerralla. Semmoinen vain aiheuttaa levottomuutta pienessä päässä. Leluja siellä, leluja täällä - mihinkään ei keritä "keskittymään" kunnolla. Onko tuttu tunne aikuisen maailmassa?

5 -vuotias tyttö tarvitsee 5000 omaa esinettä ympärilleen, jotta hän olisi onnellinen. Näin oli tutkittu Ameriikassa.

Täällä vastaa yksi mummo,joka nostaa lapsenlapsensa huoneessa KÄDET PYSTYYN,kun ei pysty siivoamaan. Leluja ja roinaa lattia ja pöydät täynnä. Joka kauppareissulta HALUTAAN lisää.
Sopiva määrä leluja on se,että lelut ja kirjat sopii nätisti hyllyyn ja lelukaappiin ja hylly on nätin näköinen vaikka siinä on joitain esineitä,mutta ei niin että on puolimetrinen kerros epämääräistä roinaa.

Itse en lapsena saanut kovin paljon leluja, enkä saanut joululahjaksi juuri sitä, mitä olin toivonut. Leluja kyllä oli: legoja, barbeja, junarata, joitakin pehmoleluja ja kirjoja. Mutta huomattavasti vähemmän kuin kavereilla. Meitä lapsia oli kolme ja nämä lelut me jaoimme kaikki keskenämme. Äiti ja isä käyttivät rahat aikuisten kivaan kuten alkoholiin ja äidin hienohin vaatteisiin.

No, materialisti minusta sitten tuli. Aikuiseksi kasvettuani olen ostanut itselleni kivoja tavaroita, juuri sellaisia mistä nautin. Tavara on minulle liiankin tärkeää. Tajuan kyllä sen johtuvan lapsuudesta. Että kokemukseni perusteella luulen kyllä vastoin päläpäläpäkän hypoteesia, että liian niukka lelujen määrä johtaa vain tavaran himoitsemiseen...

Vaikka suonkin itsellenikin nautintoja, lapseni tarpeet menevät edelle ja ostan hänelle kaikkea kivaa kuten värityskirjoja, tarroja, erilaisia askartelutarvikkeita yms. Leluja on aika paljon, mutta ne ovat laadukkaita ja kestäviä. Niitä arvostetaan, eli ne eivät loju lattioilla silloin kun niillä ei leikitä vaan ne kerätään omiin laatikoihinsa. Monet niistä ovat myös hyllyssä esillä. Jos menisivät rikki (ei vielä kertaakaan ole kyllä mennyt) ne korjattaisiin.