Aiemmista palstan kirjoituksista löytyy hyviä ketjuja esim. rintaimplanttien laitosta toipumisesta, mutta ainakaan minä en onnistunut löytämään
sellaista, joka käsittelisi nimenomaan näihin rintojen suurennusleikkauksiin valmistautumista.
Olisi mukava saada oma ketju meille, jotka parhaillaan odotamme leikkaukseenpääsyä ja päästä jakamaan ajatuksia kohtalontoverien kesken. :)
Itsellä varattu leikkausaika rintojen suurennukseen helsinkiläiselle klinikalle 14.9.2012. Tulossa 350cc korkeaprofiilinen pyöreä Natrelle lihaksen päälle. Lähtökohta kiinteä 75B.
Loma töistä on sovittu ja lueskelen netistä jatkuvasti ihmisten kokemuksia leikkauksista ja lähinnä vaan odotan kuumeisesti sitä että se leikkauspäivä jo saapuisi. Samalla välillä jo jännitänkin sitä, tulen varmaan olemaan ihan paniikissa sitten leikkauspäivän lähentyessä... :D
Vaikka on vielä yli kuukausi aikaa niin olen jo pitkään yrittänyt valmistautua leikkaukseen, satunnaisen tupakoinnin jätin kokonaan pois jo 2-3 kk sitten ja syön päivittäin monivitamiinilisiä.
Rintojen alueen ihoakin olen nyt yrittänyt rasvailla normaalia enemmän, en kyllä tiedä onko siitä oikeasti yhtään mitään hyötyä mutta ei kai siitä haittaakaan voi olla :D
Ajattelin varata pari lymfahoitoaikaa ennen leikkausta ja sitten leikkauksen jälkeen, jos vaikka selviäisi vähän helpommalla siitä turvotuksesta sen avulla.
Nyt varsinkin kun on lueskellut noita jenkkiläisiä keskustelupalstoja tulee väkisinkin sellainen fiilis että tuoko tuo 350cc tarpeeksi kokoa kun siellä tuntuu monilla olevan vähintään 400-450cc. Minulle tosin ei paljon 350cc:tä isompaa edes mahtuisi, 375cc olisi ollut ihan täysi maksimi. Yritän kuitenkin psyykata itseäni niin ettei odotukset olisi mitään ihan hirveän suuria sen koon suhteen, kun sitä lopputulosta on niin hirveän vaikea etukäteen arvioida.
Toissayönä näin jo jotain painajaistakin siitä, että olin juuri tullut leikkauksesta ja ne rinnat oli sellaiset valtavat kovat pallot ja koko ajan kolhin niitä ja haavat sai tälliä ja mietin vaan että voi ei, nyt haavat aukeaa ja nyt tulee kapseloitumista ja ties mitä muutakin hullua :D
Mielelläni kuulisin siis muidenkin leikkausta edeltäviä fiiliksiä!
Rintojen suurennusleikkaukseen menossa
99 Vastausta 682 Lukukertaa
Itsekin olen menossa piakkoin, itseasiassa 16. pv leikkaukseen. Lähtökohta minulla on tyhjä 75B ja täytettä olisi tulossa 350-385cc ja toivottu lopputulos D-kuppi. Olen aika ''roteva'', en siis ylipainoinen (170/59kg), mutta mielestäni suhteellisen harteikas, joten uskoisin että tällä pituudella ja ruumiin rakenteella vielä D-kuppi on normaalin, reilun kokoisen poven näköinen, eikä mikään yliampuva.
Itse en ole edes tajunnut rasvailla rintoja tai miettiä mitään lymfaa! Ajattelin kyllä syödä aika kevyesti leikkausta edeltävät päivät ja lenkkeillä, sekä nukkua kunnon yöunet, jotta nukutus ja leikkauksesta seuraava päivä olisi mahdollisimman helppo.
Ainoastaan itseä mietityttää sen implantin muoto ja sijoitus. Itse olen pyöreän kannalla, koska rinnan yläosa on täysin littana ja haluaisin muotoa ja täytettä varisinkin sinne. Plastiikkakirurgi sanoi, että anatominen on huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Myös implantin paikka mietityttää. Minulla on 3cm väli omissa rinnoissa, joka ilmeisesti on keskimääräistä isompi ja haluaisin rintavaon sen sijaan, että uudet tissit on kainaloissa. Ilmeisesti lihaksen päälle laitettu, pyöreä implantti tuo helpommin sen kaipaamani tissivaon?
Tuleeko sinulle implantti alle vai päälle? Miksi päädyit toiseen vaihtoehtoon?
Konsultaatiossa näytin kirurgille suuntaa-antavia kuvia siitä millaista lopputulosta toivoisin ja mm. niiden perusteella kirurgi ehdotti että laitettaisiin lihaksen päälle kun on kerta omaa kudosta riittävästi. Se tuntuma on ihan hyvä pointti myös, lihaksen päälle laitettaessa se rinta tuntuu kuulemma selkeästi pehmeämmältä kuin jos on lihaksen alla. Ja onhan sekin plussaa ettei tarvitse lähteä lihasta leikkaamaan, mutta helpompi toipuminen ei missään nimessä ole pääsyy tuohon valintaan.
Siinä lihaksen päälle-ratkaisussa eniten arveluttaa se että alkaako ne rinnat roikkumaan...
Luulisi tosiaan, että nimenomaan jos on rintojen väli hieman isompi, niin pitäisi laittaa ne implantit lihaksen päälle sen tissivaon aikaansaamiseksi?
Itsellä on nimittäin vähäsen samaa vikaa, enpä ollut tuota asiaa oikeastaan miettinyt.
Anatomisissa malleissahan on erityisesti se sivuprofiili monesti huomattavastikin paremman näköinen, mutta siitä ei tosiaan saa samalla lailla täyteläisyyttä rinnan yläosaan eikä kokoa samalla tapaa kuin pyöreässä (mulle muistaakseni olisi mahtunut anatomisesta mallista vaan joku 295cc). Ja kuulemma monesti makuuasennossa anatominen on sitten ihan luonnoton.
Itse en kyllä oman kirurgin näyttämistä leikkaustulosten kuvista edes olisi erottanut pyöreitä ja anatomisia toisistaan, vaikka olenkin jo netistä tuijotellut varmaan tuhansia kuvia. Tietty livenä ja "käytössä" varmaan voi olla sitten selkeämmin eroja havaittavissa.
350-385cc sun pituisella kuulostaa ainakin mun korvaan ihan maltilliselta, ei varmastikaan ole mikään yliampuva.
Ymmärrän, että joku voi varmasti kyseenalaistaa implanttien tarpeellisuuden, mutta itse koen että niillä saan korjattua minua pitkään häirinneen asian. Ja tuon koon suhteen jokaisella on varmasti omat makunsa.
Leikkaukseen en ole ajatellut valmistautua mitenkään erikoisemmin, muuten kuin että saisi nukuttua kunnolla sitä ennen. Kuntoilen muutenkin ja syön vitamiineja.
Kävin yhdessä Tallinnaan leikkauksia välittävässä firmassa konsultaatiossa ja siellä tuntuivat olevan hanakampia laittamaan vähän ylisuuria implantteja, silloin suunnittelin anatomisia implantteja ja otettujen mittojen & kuvien perusteella kirugi oli kuulemma luvannut että mahtuisi anatominen 375cc tai jopa 400cc! Jo siinä anatomisessa 375cc:ssä on läpimitta 13cm. Silloin en tajunnut asiaa kun en noita kokoja ollut vielä ehtinyt tutkia. Mutta voihan olla että paikan päällä se kirurgi olisi sitten todennut mulle että ei onnistu, eihän sitä tiedä. En tiedä voiko sentin erolla jo tulla double bubble, mutta aika huolestuttavalta se musta tuntui kun asian tajusin.
Mulle lääkäri kyllä lupaili tuolla 350cc:lla ainakin kahden kuppikoon kasvua (75B->75D, puhui että liikutaan todennäköisesti jo siellä isossa D:ssä joten ei ole ihan mahdotonta että on vähän enemmänkin).
Monilla pienikokoisimmilla näyttää tulleen tolla määrällä kyllä enemmän kuin kaksi kuppikokoa, eli luulis että on ihan hyvin mahdollista että 70AA:sta tulee 70C? Voithan tietty tarkistaa vielä lääkäriltä että mahtuisko vähän enemmänkin? Joka tapauksessa 350cc:stä pitäisin kiinni että se vähintään, jos kerta mahtuu.
Mulle lääkäri kaavaili aluks 300cc:tä ja lupaili jo sillä D-kuppia mutta mä totesin että haluan enemmän kun pelkäsin että jää liian pieneks. Tosin pelkään mä sitä vieläkin vähän, mutta kun ei enempää mahdu niin ei mahdu :D
Tosi mahtavaa lukea teidänkin odotuksia leikkauksen suhteen. Täytyy varmaan itsekin päätyä sitten siihen lihaksen päälle -vaihtoehtoon jos haikailen sitä clevagea :)
Ottakaa vaan isoin minkä saatte.
Osittain lihaksen alle-menetelmässä se implantti on yläosastaan n. 2/3-osaa lihaksen alla, eivät ole niin jämäkät ja monesti asettuvat luonnollisemmin (eli ei jää niin ylös) kuin verrattuna siihen jos implantti on kokonaan lihaksen alla. Mutta sitten taas verrattuna lihaksen päälle-menetelmään ne implantin yläosan rajat peittyy paremmin kun lihas peittää ne.
Osittain alle-menetelmässä rintalihasta leikataan siitä lihaksen keskeltä auki.
Käsittääkseni kokonaan alle-menetelmässä sitä lihasta enemmänkin irroitellaan eikä leikellä? Ainakin näin oon käsittänyt.
Itse kävin kolmen eri paikan konsultaatiossa, kaksi suomalaista klinikkaa ja yksi firma joka välittää leikkauksia Viroon.
Valinta oli helppo, tiesin heti että haluan mennä sinne viimeiseen, kolmanteen paikkaan jossa kävin konsultaatiossa. Tosin siihen varmaan vaikutti aika paljon se, että pääsin kyseisessä paikassa suoraan kirurgin konsultaatioon ja kun taustatietoa minulla oli jo siinä vaiheessa niin paljon, niin pystyttiin keskittymään siihen että mietittiin sitä sopivaa implanttia (siinä kesti kauan!) ja katseltiin kuvia leikkaustuloksista.
Tuntuu että tällä hetkellä jännittää enemmän verikoe- ja mammotulokset kuin itse leikkaus. Kamalaa jos ei pääsisikään leikkaukseen!
Kävin yhdessä paikassa vaan konsussa ennen tätä lopullista leikkauspaikkaa.. Yllätyin kyllä, että ekassa paikassa ehdottiin täysin eri kokoa ja laittamistapaa, mitä sitten toisessa paikassa, jota kautta lopulta leikkaukseen lähdin.. Onneksi valkkasin tämän jälkimmäisen :)
Pitäisiköhän laittaa nyt vielä sähköpostia asiasta..? Jos joudunkin vielä sen takia käymään näyttämässä rintojani paikan päällä vielä kertaalleen.
Osaisiko joku kertoa, että kuinka pieniä kokoeroja on ylipäänsä korjailtu? Mielestäni ei ole läheskään kokonaisesta kuppikoosta kyse, mutta nyt kun olen kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota niin kyllä sen huomaa, että joissain 75B rintaliiveissä kupin koko on pienemmälle rinnalle juuri sopiva, mutta isompi rinta hieman pursuaa kupin yli... :/ Melkein kaikillahan on jonkin verran kokoeroa, mutta kuinka usein yleensä laitetaan eri kokoiset implantit sen takia?
Mitenköhän on, saako ennen leikkausta jonkin esilääkityksen siis rauhoittavan ihan rutiinisti?? Vai pitääkö mun sitä erikseen etukäteen pyytää? Mua ainakin jännittää sen verran että ehdottomasti haluaisin sen!!
www.plasticsurgeon.lt/en
Mitenkäs muuten ne kipulääkkeet, mitä lääkkeitä teille leikkauksessa käyneille on annettu leikkauksen jälkeen ja onko tullut ongelmia niistä? Toisella keskustelufoorumilla lueskelin että useampikin valitti kipulääkkeiden aiheuttamaa ummetusta. Joku jopa kehoitti hankkimaan esim. luumumehua tai jotain sitä varten. Ei varmaan yhtään huono idea...
Kipulääkityksenä sairaalassa annettiin piikki pyllyyn aina kun pyysin sitä, viimeinen juuri ennen satamaan lähtöä. Sairaalasta sain mukaani muutaman aspiriinipohjaisen särkylääkepillerin ja kotona käytin niiden jälkeen Panadolia. Eli tavallisten särkylääkkeiden vuoksi ei tullut mitään ummetusta tms. Ummetukseen on hellävaraisia lääkkeitäkin olemassa (reseptivapaita) joita käytetään mm. suomalaisissa sairaaloissa rutiininomaisesti leikkauspotilaille.
Joka tapauksessa kuitenkin jännittää, jännitän sitä heräämistä ja sitä kun on niin vaikea ennustaa että millaisessa kunnossa sitä tulee sen leikkauksen jälkeen olemaan. Ja jännitystä lisää se että täytyy yksin mennä sinne klinikalle, ei ole saattajaa silloin aamulla henkisenä tukena. Lähtiessä onneksi on.
Jos on paniikki päällä niin varmaan kannattaa heti siellä paikan päällä ilmoittaa hoitohenkilökunnalle että on tosi kova jännitys päällä niin osaavat sitten suhtautua ja ehkä vähän rauhoitellakin paremmin. Kyllä siellä varmasti käy aika monta panikoivaa ihmistä ja ovat tottuneet siihen! Ja siinä paniikissa iskee varmasti kaikkia epävarmuuden ajatuksia, mä yritän psyykata itseäni niin että osaan varautua siihen että on kova tunnemyräkkä sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Tai sitten mä vaan jännitän jännitykset pois nyt hyvissä ajoin etukäteen ja leikkauspäivänä en enää edes tajua että se on oikeasti tapahtumassa :D
Suomessa näyttää tuo antibioottien määräminen olevan rutiinia, Virossa käydessäni rintaleikkauksessa, antibiootteja ei annettu enää leikkauksen jälkeen (leikkaussalista en tiedä) eikä kirjoitettu reseptiä kotiin, eikä tullut mitään tulehduksia.
Noh, jospa mulla kävis tuuri ja ei tosiaan kivut olis kauheen kummoisia ja pärjäisin suht vähäisellä lääkemäärällä niin kroppa kestäisi paremmin.
Leikkauksen jälkeen annetut lääkkeet ei aiheuttaneet mitään sivuvaikutuksia. Olisi vaan pitänyt pyytää unilääke aiemmin, koska pyydettyäni en sitä enää saanut (kello oli 5 aamulla). Leikkaus oli kolmen tienoilla, poikaystävä kävi kahtomassa seiskan aikoihin, kun pysyin joten kuten hereillä puoli tuntia, josta nukuin torkkuen aina puolille öin saakka. Eihän siinä enää yöllä uni tullu, kun koko päivän nukkunu...
Mahdollisimman vähän tavaraa mukaan jo senkin vuoksi ettei ole painavaa kannettavaa. Kannattaa selvittää saako tavaroitaan lukon taakse jos ottaa kännykkää tai muuta arvotavaraa. Tuolta osin en muista miten oli Virossa, kännykkä oli oltava jo siksikin että sai tarvittaessa yhteyden kuljetukseen ja sairaalaan (kuljettaja jopa soitti minulle). Arvotavarat taisi olla osaston "respassa" (en muista enää) kun kaappia ei saanut lukkoon.
Kypsyttele rauhassa konsultaatiossa saamiasi tietoja ja varaudu menemään uudestaan konsultaatioon, harvemmin sitä ekalla kerralla saa kaikkea selvitettyä.
Mikäli (ensimmäisen) konsultaation tekee joku muu kuin kirurgi, kannattaa muistaa ettei kyseinen henkilö pysty välttämättä tekemään kunnollista arviota. Tällöin konsultaatio on vain suuntaa-antava ja voi muuttua kovastikin kun tapaat
sinut leikkaavan kirurgin.
Suosittelen myös todella paljon käymään useamman eri firman konsultaatiossa, jotta pystyt paitsi vertailemaan palveluita myös saamaan mahdollisimman kattavasti tietoa ja saamaan useamman henkilön (konsultin/kirurgin) mielipiteen implantin valinnasta ja sijoitustavasta.
On ehdottoman tärkeää, että selvittää kaikki tarvittavat tiedot itselleen mahdollisimman tyhjentävästi. Monista asioista on mm. eri kirurgeilla ihan omia mielipiteitään, joten kannattaa myös itsekseen tehdä vähän taustatutkimusta.
Leikkaus jännitti ihan hulluna, mutta onneksi minulla oli saattaja mukana. Ilman saattajaa en olisi kipuineni edes selvinnyt. Koskaan ei ole sattunut niin paljon! Tosin lihaksen päälle laitettaessa kipu ei kuulemma ole niin kova ollenkaan.
Lähtötilanne minulla oli 70b ja lopputulos 70DD.
Sen mitä olen huomannut näiden vuosien saatossa on että tähän kokoon "tottuu", eikä se tunnu omasta mielestäni enää ollenkaan isolta. Tiedän, kuulostaa ehkä hullulta, mutta niin se on.
En kuitenkaan aijo mennä uusintaleikkaukseen vielä pariin vuoteen varmaankaan. Joskus sitten ehkä lisää täytettä jos ja kun siltä tuntuu. :)
Tsemppiä kaikille leikkauksiin ja älkää turhaan jännittäkö tulevaa kokoa. Kyllä kirurgi osaa parhaiten sanoa mikä koko on hyvä ja jos vuosien päästä haluaa vielä lisää volyymia niin ainahan sitä voi käydä ottamassa. ;) 300cc ylöspäin on kuitenkin ihan reilusti tavaraa sinne tissiin. :)
Yllätyksekseni en sitten loppujen lopuksi jännittänyt leikkausta ennen sairaalassa ollenkaan niin paljon kuin alunperin pelkäsin =)
Kirurgi antoi kolme vaihtoehtoa 320, 370 ja 410. Kirurgi itse sanoi että hän minun kuvauksen perusteella sulkisi kokonaan pois tuon 320.
Minulle tulossa implantti kokonaan lihaksen alle. Olen lukenut netistä tosi paljon näitä keskusteluja ja huomannut että todella vähän enää laitetaan kokonaan lihaksen alle näitä... On alkanut mietityttää että miksi minulle sitten tulisi lihaksen alle? Olen myös lukenut että lihaksen alle laitettaessa rinnoista ei koskaan tule ns. "pehmeät". Paljon pehmeämpi lopputulos tulee kun laittaa päälle tai puoliksi alle?
Itse olen jo pitkään suunnitellut leikkausta ja tarkoitus olisi alkaa varaamaan konsultaatio aikoja. Haluan konsultaation muutamasta eri paikasta, on sitten varaa valita mikä tuntuu parhaimmalta. Suomen ja Viron lisäksi olen harkinnut Ruotsia..
Mitä mieltä olette Ruotsista? Onko kenelläkään kokemuksia? :)
Itselleni laitettiin päälle.
Mitä näitä viestiketjuja lukee niin tuntuu että kaikki kyllä sanoo että kahdesta vaihtoehdosta AINA isompi. Jotenkin tuo 410 vaikuttaa niin isolta... hmmm :) NO, onneksi on vielä leikkaukseen aikaa ja on aikaa miettiä. Saliin tilataan kahta kokoa 370 ja 410.
Millaiset sun mitat on? Riippuu tosi paljon mm. pituudesta, painosta ja rintakehän ympäryksestä miten se implantti kroppaan uppoaa. 410cc:lla luulisi kyllä joka tapaksessa tulevan se D-kuppi vähintään. Pienemmässä kropassa luulis tulevan jo isompi kuppikoko.
Kumpi pelottaa enemmän, se että tulee liian isot vai että tulee liian pienet?
Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka koko tuntuisikin nyt isolta, niin kaikkihan yleensä sanoo, että siihen tottuu tosi nopeasti. Plus sitten se, että sanotaan lihaksen alle laiton vievän implantin volyymista pois n. 10%.
Mä valitsin itse isoimman koon minkä kirurgi sanoi suostuvansa laittamaan ilman mitään vastalauseita (350cc), mulla toiveena reilusta 75B:stä vähintään D-kuppiin, mutta kyllä mä nyt olen riisisizereiden kanssa näprätessä todennut että on erittäin mahdollista että tulee isompikin kuppikoko. Mua ei tosin niin tarkkaan kiinnosta se rintaliivien koko, vaan oon katsonut että toi implanttikoko nyt näyttäisi hyvältä mulla. Tietty mitä isompi kuppikoko tulee niin sitä epätodennäköisempää on, että alan heti haaveilla isommista implanteista... :D
Olen kyllä itse niin sekaisin näiden valintojen kanssa että...
Tänään yritettiin soittaa sairaalasta leikkausaikaa mutta en tietenkään töiden takia ehtinyt vastaamaan.
Onko kuinka pitkiä sairaslomia ihmisillä ollut? Itse työskentelen tietokoneella koko päivän, joten kauankohan joudun olemaan töistä poissa?
Toi on muuten hyvä kysymys että kumpi pelottaa enemmän: liian pienet vai liian suuret.. Ehkä kuitenkin liian suuret pelottaa koska en halua olla mikään työpaikan "silikoniblondi".
Hyvä tietää toi 10%.. Hmm... Eihän sitä ketään voi mun puolesta päättää mutta tää on niin vaikeeta. Ainahan sitä sanotaan että aina se isompi vaihtoehto.
Sinulla leyis leikkaus on jo lähellä? Eikö parin viikon päästä ollut leikkaus? Jännittääkö jo? :)
410cc kuulostaa suht isolta 164-senttiselle, mutta tottakai paino ja rinnanympärys vaikuttaa ja voi tehdä siitä ihan maltillisen näköisenkin.
Toi koon arviointi on niin auttamattoman vaikeaa... Kannattaa oikeasti varmistaa, että sille kirurgille menee sitten ihan selkeästi perille mitä kokoa ja muutenkin minkä tyylistä lopputulosta hakee. Se se kuitenkin paras on sitä implanttikokoa arvioimaan.
Mun kirurgi suositteli mulle aluksi jotain 300cc:n luokkaa, mutta sitten kun toitotin sitä, että mä pelkään eniten sitä että lopputulos on liian pieni niin päädyttiin siihen 350cc:hen.
Mulla on leikkaukseen tosiaan vielä pari viikkoa, kirurgi sanoi ottavansa muhun yhteyttä 2 viikkoa ennen leikkausta (saan lisätietoja leikkauspäivän aikataulusta
ja ilmeisesti se vähän tarkisteleekin etten ole muuttanut mieltäni), joten odottelen vaan sitä yhteydenottoa nyt.
En mä oikein ole tainnut vieläkään sisäistää tätä koko leikkauksen lähenemistä, mulla on niin kiirettä nää 2 viikkoa muutenkin, että tuntuu ettei edes ehdi stressata sitä leikkausta kunon niin paljon muutakin stressiä...
Mä kyllä kauhulla odotan sitä paranemisvaihetta, pelkään että ne rinnat näyttää aluksi niin järkyille että en kestä edes katsoa niitä... Mä säikyttelin itseäni
katsomalla yhtä YouTube-videota suurennettujen rintojen paranemisvaiheista ja se video oli aika karua nähtävää. Mutta toisaalta eipähän sitten tule yllärinä jos mullakin on sellaiset törkeät monsteritissit aluksi.
Ja tosiaan tollanen linkki olis kiva nähdä. Löytyykö ihan jollain "augmentation recovery" ? (näin todella hienosti suomalaisittain ajateltuna :D)
Oikeesti kyllä tosi hyvä että näin ton videon ennen leikkausta, tietääpähän mitä odottaa! En sitten pelästy kun rinnat näyttää suorakuutioilta :D
Eihän kaikilla tietenkään välttämättä näytä tuolta leikkauksen jälkeen, mutta mä oon henkisesti varautunut siihen etten ehkä voi näyttää mun rintoja yhtään kenellekään (hoitohenkilökuntaa lukuunottamatta) useampaan kuukauteen...
liana, ei asko salmea turhaan kehutakaan ;) nim. askolla käynyt.
Mä olen nyt lueskellut tota yhtä jenkkifoorumia ja siellä kyllä on PALJON naisia joille on laitettu omaa rintaa leveämpiä implantteja, mikä on mun mielestä aika yllättävää. Mutta ensinnäkään mä en halua ottaa sitä riskiä että se liian ison implantin tunkeminen aiheuttaa kamalan lopputuloksen ja toiseksi, mä en usko että yksikään suomalaiskirurgi siihen edes suostuisi.
Ihan kauhea pessimismi iskenyt nyt ton koon suhteen. Oikeesti melkeinpä jo ärsyttää etukäteen. Tän hetken fiilikset on ne, että toivon vaan ettei se lopputulos niillä 350cc:n implanteilla ole niin olematon että pettyisin ihan hirveän pahasti. Mut hitto sitten vaan täytyy mennä uusintaleikkaukseen, vaikka se kyllä sitten kirpaisee jo jonkin verran mun budjetissa jos pitää parin vuoden sisällä vielä mennä uusimaan. :/
Kiinnostaisi tietää kun olet kanssani samankokoinen. Tietenkään sitä ei voi verrata koskaan näin koska voimme olla ruumiinrakenteeltamme ihan erilaiset. Mutta silti :)
Itse olen ollut leikkauksessa puolitoista vuotta sitten (tammi -11) ja annoin kirurgille vapaat kädet koon ja mallin suhteen, koska hänhän on asiantuntija siinä hommassaan ja nähnyt lopputuloksia vuosikausien ajan. Lopuksi kävimme kuitenkin keskustelua koosta, koska minä nimenomaan halusin luonnolliset ja suht pienet, koska lähtötilanne oli melkeinpä rinnaton. (80AA, 164cm/57kg) Laitettiin Natrellen FF 255 (lihaksen alle koska olen suht hoikka), enkä olisi suurempia missään nimessä halunnut. Kirurgikin myönsi myöhemmin, että tämä koko oli juuri sopiva.
Olin jo 47 vuotias ja vuosikausia pohtinut leikkausta. Välillä hylännyt ja taas innostunut. Sitten vain päätin uskaltaa vaaroista huolimatta. Olen onnellinen että uskalsin. Päivääkään en ole katunut, enkä pois antaisi. Olisi vain pitänyt tehdä se jo 15 vuotta aikaisemmin...
Punnitsin kauan eri asioita ja mietin paikkaa minne mennä. Halusin ehdottomasti leikkauksen suomessa. Selasin nettiä ja etsin leikkaavia lääkäreitä. Päädyin Jyväskylään ja Asko Salmeen ja voin vain todella lämpimästi suositella! Mitään vaivoja ei ole ollut ja lopputulos on täydellinen. Leikkaus tehtiin torstaina, kotiin pääsi perjantaina ja maanantaina menin töihin :-) Toimistotöitä.
Kiinteämmäthän nämä silikonirinnat on kuin luomut ja tunto ei ole ainakaan vielä täysin palautunut rintojen alapuolelle (nännin ja arven väliselle alueelle). Mutta siitä en välitä. Tunnen nyt olevani nainen naisten joukossa. Voin ostaa mitä rintaliivejä tahansa (ennen oli tuskan takana), vaatteet istuvat päälläni ja voin käydä uimassa häpeilemättä rinnattomuuttani.
Hyvää syksyä kaikille!
Viime yönä tuli nukuttua jo huonommin ja veikkaan että ennen leikkausta ei enää kunnon yöunia pääse nukkumaan. Tänään pitää käydä pankissa hoitelemassa maksuasioita, apteekkireissukin pitäisi vielä käydä tekemässä.
Huhhuh kun jännittää!
Ripsiksi@gmail.com
Ps. miten olette maksaneet leikkauksenne? Paikan päällä? Etukäteen?
Itselläni leikkaus edessä lokakuun alussa ja kyllä nyt jo ajatukset pyörivät vain siinä.
Ennaltaehkäiseviä asioita myös hyvä monipuolinen ruokavalio.
Ensimmäinen nousuyritys oli torstai illalla, eihän siitä mitään tullut. Pe aamulla kävelin itse sitten vessaan kera kipujen. Pe puolilta päivin minut kotiutettiin. Sen jälkeen päiviin on kuulunut: lääkkeitä, nukkumista ja kipuja.
En ole muuten ennen törmännyt sellaiseenkaan käytäntöön että dreenit on jätetty kun lähtee kotiin? Noh, minulle tehtiin näin ja lauantaina takaisin sairaalaan poistamaan dreenit. Oli muuten kivuliasta sekin :D
Tänään olen ensimmäistä päivää töissä. Hieman ahdistaa, mutta kai se tästä pikkuhiljaa. Leikkauksen lopputuloksesta sen verran että hyvältä näyttää, mutta paljon on vielä turvotusta ja ylhäällähän nuo ovat kuin mitkä. Tukivyö aiheuttaa kipuja joten heti kun mahdollista niin heitän sen nurkkaan.
Miten teillä muilla?? :)
Kotiin lähdin perjantaina joskus viiden jälkeen ja silloin olin jo ihan valmis kotiinlähtöön, olo oli niin hyvä että pystyin saattajan kanssa käymään apteekissakin asioimassa.
Ekan 48h aikana oli jonkin verran kipuilua, mutta Panacodeja otin vaan silloin leikkauspäivänä, muuten olen mennyt Burana 600:sten voimalla ja nyt en ole niitäkään oikein enää tarvinut. Sellaista särkyilyä on vähän vielä, mutta lähinnä vaan epämukava olo ja tietysti tuo kiristävä tunne ja painon tunne rinnalla, joka tosin on jo helpottanut huomattavasti ekoista päivistä. Ehkä siihen on jo vähän tottunutkin tässä vaiheessa.
Se lymfaterapia muuten on toiminut! Lauantaiaamuna, eli vuorokausi leikkauksen jälkeen olin ihan turvoksissa ja kyljet oli myös turvonneet ja aivan hirveän arat. Menin lymfaterapiaan lauantaiaamupäivällä ja sunnuntaiaamuun mennessä kylkikivut oli historiaa. Maanantaina kävin uudestaan ja silloinkin tuli heti parempi olo. Turvotus on laskenut jo ihan kivasti, siis tottakai sitä vielä on reilusti, mutta rinnat ei ole enää läheskään yhtä pinkeät kuin aluksi.
Melkeinpä pahinta oli se kun vatsa meni ihan jumiin ja turposi, siitä aiheutuneet kivut oli itseasiassa ehkä koko homman pahimpia. Mutta lääkkeiden vähentäminen ja Vi-Siblin auttoivat ja nyt tuon vatsan kanssa taas pystyy elämään.
Suihkussa käyminen oli aika ahdistavaa ja vaikeaa. Täytynee yritellä vähän venytellä varovaisesti että saisi noita käsiä paremmin nousemaan niin se hiusten pesukin olisi vähäsen helpompaa.
Huomaa kyllä että hyvä valmistautuminen on auttanut toipilasaikana ja paljonkin.
Kovasti odottelen perjantaita, että pääsen tarkastukseen. Mun pitäisi myös ylihuomiseksi mennä töihin, mietiskelen kovasti että uskallankohan lähteä ajamaan silloin vielä vai pitääkö turvautua julkisiin... Ei millään haluaisi vielä mennä, sen verran epämukava olo vielä mutta eiköhän sen yhden päivän pärjää, sitten saa taas viikonlopun levätä...