Koiraharrastuksen varjopuoli

Olen tässä pennun kanssa aloitellut koiraharrastusta ja ikäväkseni olen huomannut että näissä harrastuspiireissä on harvoin kannustava ja positiivinen ilmapiiri. Miksi?

Tällä hetkellä olen kahden vaiheilla haluanko jatkaa harrastusta, koska en oikein jaksaisi kuunnella sitä selän takana puhumista ja arvostelua tms. mitä harrastaessani olen kohdannut.

Aluksi ajattelin, että onpas mukavaa harrastaa koiran kanssa yhdessä ja tavata myös muita mukavia koiraharrastajia. En tiedä vaikuttaako minun tapauksessani osittain se, että minulla on sekarotuinen koira, mutta harvoin tuntuu tulevan mitään positiivista palautetta onnistumisista yms. Tietenkin poikkeuksiakin löytyy.

En myöskään ymmärrä tätä "minun tapani on ainoa oikea"-mentaliteettia, en edes kouluttajalta. Koirat ovat yksilöitä eikä kaikille käy sama koulutustapa. Itselläni herkkä, pehmeä koira ja hirvittää kuunnella juttuja siitä miten koira laitetaan "ruotuun". Melkein kuulostaa siltä kuin näillä jutuilla jopa kehuskeltaisiin. "Hemmetti, kun koira ei totellut niin heitin sitä pari kertaa hihnalla niin johan alkoi tottelemaan!".

Ja sitten se oman koiran haukkuminen, ja jos ei ole täydellinen harjoituksissa niin uhataan laittaa rukkasiksi koko koira. En voi ymmärtää. Miksi se harrastaminen pitää ottaa niin hemmetin vakavasti? Itselle tärkeintä koiran kanssa yhdessä asioista nauttiminen ja harrastuksenkin valitsen sen mukaan mikä koiralle tuntuu ominaiselta. Tietenkin kaikilla huonoja päiviä, mutta jos samat ihmiset joka kerta yhtä yrmynä niin alkaa jo ahdistaa.