AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Koiraharrastuksen varjopuoli

Koiraharrastuksen varjopuoli

18 Vastausta 346 Lukukertaa
Olen tässä pennun kanssa aloitellut koiraharrastusta ja ikäväkseni olen huomannut että näissä harrastuspiireissä on harvoin kannustava ja positiivinen ilmapiiri. Miksi?

Tällä hetkellä olen kahden vaiheilla haluanko jatkaa harrastusta, koska en oikein jaksaisi kuunnella sitä selän takana puhumista ja arvostelua tms. mitä harrastaessani olen kohdannut.

Aluksi ajattelin, että onpas mukavaa harrastaa koiran kanssa yhdessä ja tavata myös muita mukavia koiraharrastajia. En tiedä vaikuttaako minun tapauksessani osittain se, että minulla on sekarotuinen koira, mutta harvoin tuntuu tulevan mitään positiivista palautetta onnistumisista yms. Tietenkin poikkeuksiakin löytyy.

En myöskään ymmärrä tätä "minun tapani on ainoa oikea"-mentaliteettia, en edes kouluttajalta. Koirat ovat yksilöitä eikä kaikille käy sama koulutustapa. Itselläni herkkä, pehmeä koira ja hirvittää kuunnella juttuja siitä miten koira laitetaan "ruotuun". Melkein kuulostaa siltä kuin näillä jutuilla jopa kehuskeltaisiin. "Hemmetti, kun koira ei totellut niin heitin sitä pari kertaa hihnalla niin johan alkoi tottelemaan!".

Ja sitten se oman koiran haukkuminen, ja jos ei ole täydellinen harjoituksissa niin uhataan laittaa rukkasiksi koko koira. En voi ymmärtää. Miksi se harrastaminen pitää ottaa niin hemmetin vakavasti? Itselle tärkeintä koiran kanssa yhdessä asioista nauttiminen ja harrastuksenkin valitsen sen mukaan mikä koiralle tuntuu ominaiselta. Tietenkin kaikilla huonoja päiviä, mutta jos samat ihmiset joka kerta yhtä yrmynä niin alkaa jo ahdistaa.
Vaihda seuraa :)
Suosittelen samaa
Sitten pitäs vaihtaa kaupunkiakin :)
Tuollaista se on oikeasti ihan jakaisessa seurassa. Jos varaa on, niin siirry käyttämään yksityisiä koirakouluja.
Itse asiassa tällä hetkellä treenataan myös yksityisellä ja siellä sama meininki, joskin ei ehkä niin pahana.
Samaahan se on joka harrastuksessa, eri ihmiset suhtautuvat eri tavalla harrastuksiin. Jotkut ottavat turhan tosissaan, eikä minun vertani kiehauta mitään pahemmin kuin se että koiraa syytetään jos ei kaikki mene nappiin... Mutta asiaan, toivon että sinäkin löydät vielä harrastuksessasi harrastuskavereita. Itse harrastan näyttelyjä isomman porukan kanssa, mikä mielestäni on mahtavaa koska kaikki tukevat ja kannustavat toisiaan ja aina joku menestyy mistä voi kaikki iloita :)
Kuulostaa mukavalta :) Toivottavasti löytys mukaviakin tyyppejä. Mulla tosiaan ongelmana ettei oikein ole muita yhdistyksiä täällä päin kuin tuo yksi. Jos siis haluaa harrastaa pelastuskoiratoimintaa. Haku- ja jälkikursseja tulee sitten käytyä yksityisellä. Tokoa ja/tai tottista aloittelen myös. Pitänee varmaan kokeilla vähän eri paikkoja.
Etsiskele myös netistä samanhenkistä porukkaa. Facebookissa löytyy melkein ryhmä mille vain :D
Ehkä löydät koneen avulla harrastuskavereita ;)
Minulla ja koirallani on näyttelyiden lisäksi myös muita harrastuksia, koiratanssi, agility, toko.. Joka lajissa löytyy happamia naamoja ja iloisia veikkoja! :)
Hih, ootappa vaan jos/kun alat menestyä ni ne vähätkin kaverit kaikkoo :D Ihmiset on kateellisia! Sun pitää vaan löytää oikeet ihmiset, jotka on aidosti onnellisia toisen puolesta ja haluu tehdä yhteistyötä. Tämä(kin) ala on aika sisäänpäinkääntynyttä :(
johtuu koirasi rodusta.
Meillä on ihan samanlaista kentällä,ja koirani on puhdasrotuinen.
Pelkäävätkö nämä ns. kaiken osaavat/tietävät että joku saakin koiransa paremmin toimimaan,kuin he omansa.
Aikoinaan ei ollut tälläistä "p....n" jauhamista selän takana,vaan autettiin/neuvottiin rehellisesti oman taidon/tietämyksen mukaan.
Tietyissä paikoissa on juuri tuollaista. Huomasin yhdellä pentukurssilla palvelukoiraseurassa, että siellä on aika omat piirit ja juuri tietyt koulutustavat. Vaihtoehtoiset koulutustavat eivät tulleet kuuloonkaan. Huomasin jo siellä, että en halua niiden kanssa jatkaa harrastamista. Olin toisella yksityisellä pentukurssilla jolla oli ihan eri mentaliteetti. Nykyään koiran ollessa lähes aikuinen käydään paikallisella ainoalla harrastusyhdistyksellä ja sielläkin on aika sisäänpäinlämpiävää, mutta aika hyvin minua ja mun koulutustapoja kuunnellaan kun osaan perustella miten haluan kouluttaa koiraa ja mihin tarvitsen apua. Sehän se on, että kaikilla on omat tapansa, eikä välttämättä siedetä ollenkaan toisten koulutustapoja. Itsekään en ymmärrä näitä "pistetään koira ruotuun" palveluskoirien harrastajien koulutustapoja. Ei niissä koira opi mitään. Mutta ei kannata lopettaa harrastusta, yritä etsiä toinen. Itsekin jouduin menemään 40 kilsan päähän parempaan harrastuspaikkaan.
Niin, olen huomannut että jos esim. kerron pelastuskoirapuolella että yksityisessä koirakoulussa opetettiin tämä asia näin, niin heti haukutaan se tapa ihan lyttyyn. Ei kyllä käy kateeksi koirakouluttajia, kun haukutaan selän takana toinen toisiaan. Ja omat mielipiteet jos tuo julki niin tulee hiljasta ja sellanen tunne, että sanoin jotain tosi tyhmää. Mutta pitänee vain toivoa, että asiat paranee ettei tarviis koko harrastusta lopettaa. Voihan tietty kotonakin harrastaa, mutta koska olen aloittelija monessakin asiassa, niin kaipaan neuvoja kokeneemmilta.
Huvittavinta on huomata ettei yli 20v. jälkeen mikään ole muuttunut.
Itse olin kiinnostunut pk./ipo./rauniokoira harrastuksesta mutta tutusttuani näihin "guruihin" totesin ettei tämä ole meidän "yhteisömme".
Omistamistani koirista (6 rwu) kaksi olisi pärjännyt kaikissa lajeissa, yksi olisi erinomainen rauniokoira ja tämä nuorin pk./ipo. ja kaikki ovat olleet kunnollisia karjakoiria.
Mutta kun ne ovat "väärin kasvatettuja"... tai jotain.
Kävin paikkakuntani koirakerhon toko-ryhmässä jonkin aikaa. Ihan karmea, sisäänpäin lämpiävä ilmapiiri. Tosi tiukkaa ja totista touhua. Toinen kouluttajista läpsi omaa koiraansa naamaan jos se sattui vilkaisemaan johokin muualle. Kerran hän löi yllättäen minun koiraani, joka haisteli maata ja ärähti "EI SAA HAISTELLA!". Lopetin koko touhun, koska siellä tuli vain paha mieli. Olen käynyt eri kouluttajilla ja tämä oli kyllä pahin. Nykyään käymme yksityisellä ja meillä on tosi kiva ryhmä ja mahtava, kannustava kouluttaja. On niissä eroja paljon.
Lopeta harrastaminen. Se on viisasta. Ei koirien tarvitse mitään harrastaa. Rahaa vain menee.
No ohhoh! Kylläpä tulee lynkkausviestiä! Kerrottakoon nyt, että hyviäkin ihmisiä on, mutta pitää nähdä vaivaa löytääkseen heidät! Itse löysin aivan mahtavan porukan ihan tuurilla ja heidän kanssaan on ilo ja kunnia treenata. Parasta on suora puhe ja siellä tosiaan haukutaan jotkut metodit lyttyyn, mutta perustellen! Siinäpä ero. Kaikki metodit ei sovi kaikille, ja hyvä kouluttaja osaa katsoa jokaiselle koiralle sen oikean tavan.
Juu, perustelu ois kyllä hyvä juttu. Yleensä vaan se jää siihen, että "ei se ainakaan minun koirallani toimisi" tms. Joskus tuntuu, että on vain alotettu tekemään jollain tietyllä tavalla ja koska se on toiminut, niin muut tavat eivät voi sitten olla toimivia.

Ja jos se jäisikin siihen että ne koulutustavat haukuttaisiin lyttyyn, monesti vaan kuulostaa siltä että haukutaan se kouluttaja siinä samalla.
Koriaihmiset on aika kilpailuviettistä väkeä. Mukavaa on, kunnes "vväärän" omistajan koira alkaa pärtätä, Kateutta on ollut jo vuosikymmeniä. Kun ei itse käy kovin sisäpiiriläiseksi, ei moiti toisia, muttei liiaksi kehu omaansakaan. Pärjää kyllä. Ja kasvattajien kasvatustuloksiin, vikoihin, virheisiin, ei kannata ottaa paljon kantaa. Jo syhtä suosit, olet jo toisen mielestä toisen haukkuja..

Rottrottwailer....ei se on muuttumut 30 vuodessakaan. =)

Ja jokainen kouluttaa omaa koiraansa, ellei erikseen pyyrdetä. Mennä nyt läpsimään, päivänselvää mikä metakka siitä alkaa.
 /   /  /  / Koiraharrastuksen varjopuoli

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta