toivottavavasti tämä

kerro vielä viestin lukuisille tuleville omijoille, milloin ensitapaaminen tapahtui.

Kaunista. Rehellistä. Miksi kuitenkin tällä palstalla? Mikä "piste " on menossa?

Millainen oli ensivaikutelmasi hänestä? Oletko edelleen samaa mieltä, et se oli oikea vaikutelma?

Emme ole tavanneet kuin ohimennen, joten varsinaista ensivaikutelmaa ei ole ehtinyt muodostua. Mielikuvat perustunee täysin ulkopuolisen, vihaavan, ihmisen näkemyksiin ja esityksiin.

missä tapasimme ensi kertaa?

En ole samaa mieltä. Itsehän en tähän yhteen tiettyyn naiseen aluksi edes pahemmin kiinnittänyt huomiota, olipahan yksi siinä uusien tuttavuuksien joukossa jossa oli mielestäni (silloin) monta kiinnostavampaakin tapausta. Mutta mitä enemmän juteltiin ja tutustuttiin, niin sitä enemmän kiinnostuin eikä ne muut pian merkanneet yhtään mitään. Kevääseen mennessä sitten olinkin jo aivan umpi-ihastunut...

Jos se pieni hetki -kokemus riittää toisen lämmöstä ja rakkaudesta, eikä sitä enää kaipaa, se on ja olkoon ok.
Paljon lämmin ihminen ymmärtää ja sietää, mutta aikansa, ei loputtomiin.
Kenenkään persoonallisuus ei muutu, eikä siinä kohtaamisessa varmaan (lyhyet hetket) ehtinyt kumpikaan näyttelemistä suunnittelemaan.
Samanlainen kotoinen ja tuttu lämpö hänestä välittyi, mutta mietittäväksi jää, miksi se ei riitä? Kumpaisellekaan.

Hyvää yötä, ja kauniita unia,

Ai niin, se ensivaikutelmakin. Sehän oli ihana, silloin joskus. :,/

Mulle kävi ja käy edelleen usein noin. Kaverini oli kaunis ja kaikki tuli aina jutteleen sille. Saivat osakseen halveksivia katseita ja kylmäkiskoista kohtelua. Itse juttelin niitä näitä ja kohta oli kaikki huomio ja kiinnostus minussa. (En kyllä sitä toivonut enkä halunnut) Kaverini oli aina tosi suivaantunut...Koitin kysellä, et mikset itse juttele mitään. Mut sama toistui useita kertoja.
No edelleen sellaiset ihmiset kiinnostuvat joista en ole kiinnostunut, mut ne kenestä olisin, eivät kiinnostu..

Et ole toiminut ensitapaamisesta saamillasi eväillä, silloin kauan sitten ihastuit ja nyt pakenet.

Mies olet ollut, ei mitään pahaa sanottavaa, pelkkiä ylisanoja saan suustani. Mahtava muisto menneestä, ihana yllätys nykyisyydestä, ihme suorastaan. En osannut kertoa sinulle miten tasainen, pieni elämäni meni raiteiltaan kun tapasimme.

Sitä raiteiltaan menoa yrittää tällä iällä välttää (eikä se pienistä hetkautuksista tapahdu), koska sitten tulee väistämättömästi se crash*boom*bang...

Olen tyytyväinen että kohdattiin, jätit jäljen ja muutit minua. Nyt rima miesrintamalla tosi korkealla, sinuun yltää harva!

Elämä ja arki jatkuu, jos se rimanylittäjä joskus astuu samalle polulle, olisi ihanaa. Jos ei, on elämä täyttä silti. Sinun kanssa se vain oli hauskempaa, valoisampaa, kiihkeämpää! Kaipaan, vaan sua just nyt.

Kyllä "lämminhenkinen" kuva on hänestä säilynyt koko ajan.
En kuitenkaan riittänyt hänelle ,mutta kukaan ei ole korvaamaton.

Sinulle....en ikinä oo kirjoittanut mitään paskaa.Mitä sä oikein kuvittelet:(

oli hämmentävä, eikä se sumu ole hälvennyt vieläkään. Mutta ehkä jotain kuitenkin. Ehkä eniten on pahoittanut mieltä se, mikä on estetty...

häh? estetty?

Onpa taas outoa..

Vaikuttavaa tekstiä, kaunistakin. Jos olisit hän, joka mielessäni on kertoisin sinulle seuraavaa.
Muistan meidän ensikohtaamisemme hyvin, vaikka siitä on monta vuotta. Olit sellainen kuin siinä tilanteessa pitikin olla, mutta silti sinusta huokui jännittävä vetovoima, jonka aistin välittömästi. Paljon on tapahtunut vuosien varrella, mutta edelleen vaikutat minuun niin, että sydän paukkaa sinut nähdessäni. Olet rehti suoraselkäinen mies. Arvostan sinua enkä voi olla miettimättä mitä olisimme voineet olla toisillemme.

kun en muualle voi... sain näyn tänään, jossa silmissäni vilahti asioiden kulku ja sain sitä kautta selvänäköisyyttä lisää tähän tilanteeseen ja nyt hävettää paljon! vaikea käsittää omaa käytöstäni ja toimintaani, kun olen niin tunteen palossa kirjoitellut ihan mitä sattuu... en puolustaudu, mutta ei siinä roihussa voinut nähdä selkeästi mitään, ennenkuin vasta nyt, kun peli vihellettiin poikki. lähiaikoina aloin ymmärtää, että olen mokannut ja pahasti ja nyt ymmärrän selkeämmin. minulla menee hetki tämän asian kanssa, kun tässä on ollut niin paljon tunteiden kirjoa, että vastausten saamisessa menee vähän aikaa. toivottavasti pystyt ymmärtämään, että minä en ole nähnyt selkeästi asioita ja olen siksi hyvin pahoillani... on ihan kauhea olo siitä, miltä sinusta on voinut tuntua, että se saa minut kyyneliin :/ en voi sietää sitä, että olen voinut tuottaa sinulle jotain tälläistä... en selittele enää mitään, vaan joudun turvautumaan korkeamman apuun nyt....

Hieno kirjoitus aloittajalta.
Kaikkea hyvää elämääsi. :)

Tuo aloitus ei sitten ollut ainakaan mulle. Yks tyyppi ei missään vaiheessa arvostanut mua, heti ensi näkemällä hän läimäs muhun jonkun halvan, paskan leiman vaikka ei edes tuntenut mua ollenkaan ja jossain jatkoi sitä halvan leiman lätkimistä vaikka en ole tunkenut hänen tai kenenkään muun lähelle tai alueelle. Itse erehdyin aluksi pitämään häntä ihmisenä mutta äkkiä se luulo karisi. Hän ei vaan voinut sietää mun näköistä ihmistä edes samassa tilassa. Jotakuta toista arvosti siellä paikassa korkeammalle, pisti jalustalle.

Näinhän myyntikoulutuksessa opetetaan: 30 ensimmäisessä sekunnissa ihmisestä muodostuu mielikuva. Mielikuvan oikeellisuudesta tai vääryydestä sen sijaan ei pienessä hetkessä saa selvää.

Yleensäkkään sekopäillä ei kovin paljoa suunnitelmaa tekemisissään ole...

silloin ja en muutakaan voinut.
No näinhän se on, että se ensivaikutelma pysyy ja siitä haluaa pitää kiini kynsin ja hampain. Ja jos toinen on antanut itsestään erittäin lämpimän ja rehellisen vaikutelman se pysyy ja mun mielessä se ei muutu ja luotan siihen melkolailla maailmanloppuun asti. Vaikka elämässä tapahtuisi ties mitä. Pitkänkin ajan päästä tavattuaan se vaikutelma on se, mistä sen ihmisen kanssa taas aloittaa, miten edelleen siihen ihmiseen luottaa .
Ihmettelen joskus, miksi sellaisessa hässäkässä kun silloin pyörinkin , tapasin montakin ihmistä samoissa merkeissä, samalla tavalla ja kuitenkin niin erilaisella tavalla.
Jotkut jää tuntemattomiksi ja vieraiksi ja jonkun tuntee heti omaksi ihmisekseen, joka vaan tulee lähelle ja saa tulla lähelle ja se on hyvä niin.
Onko joku persoonaltaan vaan yleensäkin aina sellainen helppo lähestyä , kaikille, jonka kanssa on hyvä olla .
Itsestäni tiedän, etten päästä helposti lähelle, oikeasti lähelle , kuitenkaan. Aika vähän on niitä ihmisiä tavannut, vaikka helposti lärpättelen itsestäni ja asioistani ties mitä.
Sitten tulee joku, joka tuntuu tuntevan, jonka tunnet tutuksi sen enempiä selvittämättä ,
kuin oisi aina tuntenut ja et silti mitään hänestä tiedä, etkä edes kysy, mutta puolessa minuutissa ottaa paikkansa sydämessäsi ja ajatuksissasi.
Kyllä siinä täyttyy olla totuutta, että ensivaikutelma harvoin pettää. Miksi se muuten olisi olemassakaan tuollainen , kuin lataisi itseensä toista ihmistä tai jotain?

ole merkityksellinen, mutta jätti kuitenkin tyhjän päälle, eikä siitä muuttunut. Kyllä hän on ollut minulle mies... mutta mies, joka jätti yksin. Olisiko jokin ikiaikainen trauma, joka toistaa itseään. Mies, joka on, mutta on poissa. Se on kipeä asia.

Niin varmasti sinäkin hänelle, joka täällä kirjoittelet.

Onko aloittaja jätetty pahasti vai mistä oikein on kyse tässä ensivaikutelma-asiassa? Mie en ymmärrä. Mikset sie kirjoita suoraan tälle naiselles vaan tänne? Ei se varmaan tätä ees täältä lue.

ihana teksti ja toivottavasti päädytte läheisiksi