ensivaikutelma ihmisestä on sillätavalla korvaamaton asia, koska sillä pienellä hetkellä ihminen tiedostaa aisteillaan eniten asioita nopeassa ajassa ja muodostaa kuvan toisen luonteesta, joka lähes poikkeuksetta pysyy samana elämän loppuun asti. ainakaan siitä kuvasta ei helposti luovu ja se voi toki muuttua, mutta silloin ihmisen täytyy muuttua itsekin. kukaan ei ainakaan voi kiistää ensivaikutelman voimaa.
kun katsoo taakse siihen hetkeen, kun kohtasimme, olemme edenneet siitä tähän pisteeseen, että tilanne on nyt tälläinen mikä se on. minun ensivaikutelmani sinuun ei ole muuttunut, koska se oli täynnä lämpöä ja rakkautta, eikä se muutu, vaikka kaikki jäisi tähän. minä olen toiminut täysin ensikohtaamisen antamilla eväillä sinua kohtaan, jotka ei ole mitään järjellä selitettävää. en tiedä minkä kuvan sitten sait minusta, tai luotatko siihen, tai mikä se on nyt, mutta ehkä voit ymmärtää sen avulla, että sen sijaan, että haluaisin pahoittaa mielesi, olen yrittänyt olla sinulle mies parhaani mukaan...
toivottavavasti tämä
43 Vastausta 1 223 Lukukertaa
Jos ne ovat sinulle henki ja elämä ,niin valitus ei varmaan ikinä lopu.
Aina löytyy valittamista ,jos elämäsi on vain nettisivuilla.
Paljon lämmin ihminen ymmärtää ja sietää, mutta aikansa, ei loputtomiin.
Kenenkään persoonallisuus ei muutu, eikä siinä kohtaamisessa varmaan (lyhyet hetket) ehtinyt kumpikaan näyttelemistä suunnittelemaan.
Samanlainen kotoinen ja tuttu lämpö hänestä välittyi, mutta mietittäväksi jää, miksi se ei riitä? Kumpaisellekaan.
Hyvää yötä, ja kauniita unia,
No edelleen sellaiset ihmiset kiinnostuvat joista en ole kiinnostunut, mut ne kenestä olisin, eivät kiinnostu..
Mies olet ollut, ei mitään pahaa sanottavaa, pelkkiä ylisanoja saan suustani. Mahtava muisto menneestä, ihana yllätys nykyisyydestä, ihme suorastaan. En osannut kertoa sinulle miten tasainen, pieni elämäni meni raiteiltaan kun tapasimme.
Sitä raiteiltaan menoa yrittää tällä iällä välttää (eikä se pienistä hetkautuksista tapahdu), koska sitten tulee väistämättömästi se crash*boom*bang...
Olen tyytyväinen että kohdattiin, jätit jäljen ja muutit minua. Nyt rima miesrintamalla tosi korkealla, sinuun yltää harva!
Elämä ja arki jatkuu, jos se rimanylittäjä joskus astuu samalle polulle, olisi ihanaa. Jos ei, on elämä täyttä silti. Sinun kanssa se vain oli hauskempaa, valoisampaa, kiihkeämpää! Kaipaan, vaan sua just nyt.
En kuitenkaan riittänyt hänelle ,mutta kukaan ei ole korvaamaton.
Muistan meidän ensikohtaamisemme hyvin, vaikka siitä on monta vuotta. Olit sellainen kuin siinä tilanteessa pitikin olla, mutta silti sinusta huokui jännittävä vetovoima, jonka aistin välittömästi. Paljon on tapahtunut vuosien varrella, mutta edelleen vaikutat minuun niin, että sydän paukkaa sinut nähdessäni. Olet rehti suoraselkäinen mies. Arvostan sinua enkä voi olla miettimättä mitä olisimme voineet olla toisillemme.
Mitä sinun olisi pitänyt nähdä selvästi?
Oletko erehtynyt luulemaan jotakin palstahenkilöä oikeaksi elämäsi ihmiseksi, kun kirjoitat, että olet tunteen palossa kirjoitellut mitä sattuu??
10 pistettä; maistui kai pongat edes hyviltä, kunei muuta.
huispis vaan.. mee sen luo, jolle kuulut.
Kaikkea hyvää elämääsi. :)
Kaikille ei tarvitse olla samanlainen, joten sen ensivaikutelman voi antaa olla ja katsoa rauhassa, mitä sieltä kuoriutuu lisää ja muuttuuko mahdollisesti jokin.
Kiire saada kaikki pilaa monta nupuillaan olevaa suhdetta. Toisaalta, jos kumppania hakee ja toiseen ei kasva se syvin luottamus ikinä niiden ensimmäisten sekuntien vuoksi, niin..
No näinhän se on, että se ensivaikutelma pysyy ja siitä haluaa pitää kiini kynsin ja hampain. Ja jos toinen on antanut itsestään erittäin lämpimän ja rehellisen vaikutelman se pysyy ja mun mielessä se ei muutu ja luotan siihen melkolailla maailmanloppuun asti. Vaikka elämässä tapahtuisi ties mitä. Pitkänkin ajan päästä tavattuaan se vaikutelma on se, mistä sen ihmisen kanssa taas aloittaa, miten edelleen siihen ihmiseen luottaa .
Ihmettelen joskus, miksi sellaisessa hässäkässä kun silloin pyörinkin , tapasin montakin ihmistä samoissa merkeissä, samalla tavalla ja kuitenkin niin erilaisella tavalla.
Jotkut jää tuntemattomiksi ja vieraiksi ja jonkun tuntee heti omaksi ihmisekseen, joka vaan tulee lähelle ja saa tulla lähelle ja se on hyvä niin.
Onko joku persoonaltaan vaan yleensäkin aina sellainen helppo lähestyä , kaikille, jonka kanssa on hyvä olla .
Itsestäni tiedän, etten päästä helposti lähelle, oikeasti lähelle , kuitenkaan. Aika vähän on niitä ihmisiä tavannut, vaikka helposti lärpättelen itsestäni ja asioistani ties mitä.
Sitten tulee joku, joka tuntuu tuntevan, jonka tunnet tutuksi sen enempiä selvittämättä ,
kuin oisi aina tuntenut ja et silti mitään hänestä tiedä, etkä edes kysy, mutta puolessa minuutissa ottaa paikkansa sydämessäsi ja ajatuksissasi.
Kyllä siinä täyttyy olla totuutta, että ensivaikutelma harvoin pettää. Miksi se muuten olisi olemassakaan tuollainen , kuin lataisi itseensä toista ihmistä tai jotain?
Niin varmasti sinäkin hänelle, joka täällä kirjoittelet.
Voisi ajatella, että puuttuu jokin oleellinen osa kokonaisuudesta... on nähnyt sen kangastuksen aavikolla, mutta tavoittaa vain tyhjää...