Alla on linkki jossa käsitellään valmennuksen linjauksia ja suunnittelua tulevalle Olympiadille.
Jos teemasta syntyy asiallista keskustelua osallistun siihen mielelläni aikaresurssieni puitteissa.
http://strategiatatami.wordpress.com/
Esa Kakko
Valmennusvaliokunnan puheenjohtaja
Valmennusvaliokunnan kuulumisia osa 1
31 Vastausta 383 Lukukertaa
” Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia saa tehtäväksi vastata oman alueensa valmennuksesta ja pilotoida yläasteikäisten harjoittelun toteuttamisen."
Jos kerran yläkouluikäisille on päätetty kehittää järjestelmällistä harjoittelumallia, niin siihen on syytä kohdistaa myös resursseja, kuten suunnitelmassa on tehty.
Pääkaupunkiseudulla on jo 2-3 vuotta toiminut harjoitusryhmä, johon kerääntyy 50 km:n säteeltä joka viikko 20-30 motivoitunutta junnua randoritreeneihin. Pilotoinnissa päästään varmasti nopeasti eteenpäin kun ei tarvitse ryhtyä haalimaan kasaan tarpeeksi suurta määrää motivoituneita junioreita, vaan päästää kokeilemaan mietinnässä olevia systeemejä. Mitä nopeammin pilotti on valmis, sitä nopeammin sitä päästää levittämään muualle.
Kiitoksia Esa Kakolle alkuperäisestä blogikirjoituksesta ja jatkokommenteista täällä. On äärimmäisen ilahduttavaa huomata, että ainakin joku pitkän linjan kilpajudovaikuttajista oppii ns. uusia temppuja; viestintä valmennuksen suunnitteilla olevista suuntaviivoista on mainio esimerkki tästä.
Kun piirrät 50 km kaaren Tampereen ympärille, sieltä ei taida ihan samalaisia resursseja löytyä. Vähät rahat kannattaa sijoittaa sinne, mistä on eniten tuloksia saatavissa. Toivottavasti sinne saadaan se toinen valmentaja. Jos saa vielä neuvoa, niin tuon valmentajan työnkuvaan tulisi minusta kuulua myös alueen seurojen kiertäminen ja siellä potentiaalisten judolahjakkuuksien etsiminen ja innostaminen mukaan toimintaan sekä tarvittaessa myös henkilökohtainen valmentamien varsikin jollei seurasta sopivia henkilöitä löydy. Jos uusi valmentaja vain odottaa lahjakkuuksien tulevan luokseen, ei hänestä paljon hyötyä ole.
Hyvä strategia!
Päävalmentajan tärkeimpänä tehtävänä tulee olemaan huippujen ja sinne pyrkivien valmennus. Hän saa vapaat kädet toimia reunaehtojen puitteissa mutta toimenkuvaan ei kuulu ympäri Suomen matkustaminen. Uskoisin että päävalmentaja liikkuminen tapahtuu eri akatemioiden välillä. Toki Olympiadin edetessä päävalmentaja on paljon reissussa maajoukkueen kanssa.
Haluamme myös vapauttaa päävalmentajan mahdollisimman paljon erilaisesta suunnittelutyöstä ja kokouksissa istumisista. Tästä johtuen yksi nuorten olympiavalmentaja sitoutuu paljon toimimaan päävalmentajan tukena edellämainituissa tehtävissä. Toki hän osallistuu myös käytännön valmennustyöhön päävalmentajan apuna ja pääkaupunkiseudulla. Kokopäiväisesti pääkaupunkiseudun valmennukseen osallistuu vain yksi nuorten olympiavalmentaja.
Tarve Tampereen akatemiavalmentajalle on kyllä huomioitu. Asiasta on keskusteltu eri tahoilla, mutta selvää ratkaisua ei ole vielä keksitty.
Kiitokset asiallisista ja ajatuksia herättäneistä kommenteista
Antaa städiläisten tehdä judobisnestä mutta myönnetään totuus; huippu-urheilua tehdään ihan muualla.
Miksi hukataan tämä porukka keskittämällä maaseudulle (tampester ja lahden alue) liittovalmennus?
Eikös nämä kärkijunnut ja -massa pitäisi sitouttaa huippu-urheiluun pääasiassa omalla asuinseuduillaan.
Helsingissä on tehty laadukasta nuorisotyötä jo pitkään. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna nuorten parhaimmiston painopiste kuitenkin vaihtelee paikkakunnittain.
Keskittämistä tullaan suosimaan juuri siksi että kaikilla ei ole mahdollisuutta harjoitella omalla asuinseudullaan.
Tuon saman asian siirtäminen käytäntöön onkin jos sitten eriasia ja tällä hetkellä aivan mahdoton asia. Ai miksi?
Suomalaisessa urheilukulttuurissa ihmistenluonne on jo sellainen asia mikä laittaa isoja haasteita viedä asiaa eteenpäin. Tälläkin hetkellä on useassa judoseurassa/seuroissa niin isoa eripuraa asioiden eteenpäin viemisessä, että sillä tavalla ei sitä olympiakultaa kotiin tuoda.
Osa seuroista/judokoista vai pitäisikö sanoa entisistä judokoista haluaisi "kruunun" päähänsä ja kunnian kaikesta uudistuksesta itselleen, sekä ajaa vain omia etujaan, eikä sitä kuuluisaa judon etua!
Jos kaikki judovaikuttajat saataisiin sitoutumaan tähän strategiaan, niin en näe mitään syytä miksi se olympiakulta Suomeen ei voisi tulla, mutta jos kaiken energian ja voiman joutuu laittamaan näihin joka päiväisiin "erimielisyyksiin" niin olympiahaaveet voidaan haudata jo aikaisessa vaiheessa!
Myös akatemiapaikkakuntien ulkopuolella on lahjakkaita judokoita joilla ei ole mahdollista harjoitella tarpeeksi laadukkaasti kotipaikkakunnallaan. Päijät-Häme tulee antamaan heille mahdollisuuden keskitettyyn harjoitteluun.
Kuten strategiassa on todettu Rion jälkeen huippujen harjoittelu on keskitetty enintään kahdelle paikkakunnalle.
Tullaan peruskysmysten äärelle. Mistä karsitaan. On selvää ettei liiton kassa kestä lisää palkattuja työntekijöitä eli jos päävalmentanjan palkka lankeaa liiton maksettavaksi niin joku muu toimi on lakkautettava. Koulutuspäällikkö on hyvä kandidaatti. Toinen voisi olla toiminnanjohtaja. Kumpikaan toimi ei ole välttämätön sillä ilmankin on selvitty.
Jos itse olisin tulosjohtaja, karsisin rönsyjä ja keskittäisin paukut yhteen pisteeseen. Ammattivalmennusta tarvitsevat ensisijaisesti potentiaaliset riioon menijät. Tampereella on niin laaja materiaali kerralla matolla kaikissa painoluokissa yksissö harjoituksissa, että sitä potentiaalia pitää kaikin keinoin tukea. Muuten menee paukut taas hukkaan.
Nuorten valmennuspuoli pitää hoitaa tehostamalla aluetoimintaa, eikä siirtämällä sen johtoa etelään.
B) Tieto nuorten oikeasta kokonaisvaltaisesta harjoittelusta on lisääntynyt seuroissa.
Huom harrastajamäärillä saa vain murusia. Sillä että toteuttaa opetusministeriön startegioita saa paljon enemmän.
Mutta, mutta ... kaiki muutamalle huipulle .. loppu kaikesta muust aja Rion älkeen ei ole rahaa eikä mitaleja.
Valmennukseen liittyvässä keskustelussa nimimerkit eivät minua häiritse, varsinkin kun pysytään asialinjalla. Ja näin useimmissa kommenteissa on käynytkin. Olen saanut hyvää palautetta joka on antanut ajattelemisen aihetta. Ymmärrän hyvin sen että hierarkisessa ja senioriteettiä korostavassa lajissa omalla nimellä esiintulo voi olla vaikeata vaikka kommentti olisi täyttä asiaa.
Jos joku haluaa käydä keskustelua henkilökysymyksistä (koulutuspäällikkö.toiminnanjohtaja, puheenjohtaja, hallitus, jne) toivon että hän avaisi niistä oman keskustelun ja me voisimme jatkaa tulevaisuudessa blogeihini liittyen valmennusasioista.
Omalta osaltani päätän keskutelun tähän, mutta tulen kirjoittelemaan jatkossa muista valmennukseen liittyvistä asioista.