Onko minulla enää mahdollisuuksia lääkikseen?

Aivan hyvin voit päästä lääkikseen, vaikka et lukiossa olisi fysiikkaa tai kemiaa opiskellut. Viimeisenä vuonna ehtii aika paljon, mutta toisaalta on kirjoitukset. Suosittelen keskittymään täysillä yo-kirjoituksiin.
Kirjoitusten hyvillä arvosanoilla on merkitystä haki melkein minne tahansa. Ne eivät onneksi ratkaise kaikkea, mutta usein ne helpottavat paljon opiskelupaikan saantia. Lääkikseenkin valitaan osa opiskelijoista ns. yhteispistekiintiössä.

Yksi vaihtoehto luonnontieteiden opiskeluun on iltalukio. Lääkiksen valmennuskurssit ovat hyviä, vaikka niitä parjataankin rahastuksesta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat päässeet lääkikseen humanistipohjalta. He ovat sitten opiskelleet luonnontieteitä itsenäisesti, iltalukioissa ja/tai maksullisilla kursseilla. Jos yliopistosta saa opiskelupaikan, niin sivuaineeksi voi ottaa jonkun luonnontietellisen aineen peruskurssin tms. Avoimessa yliopistossa voi olla luonnontieteen kursseja myös. Näinkin ovat jotkut valmistautuneet lääkiksen pääsykokeeseen. Pitkää matematiikkaa ei oikeasti tarvita lääkikseen. Lukion oppimäärän fysiikkaa ja kemiaa ymmärtää hyvin lyhyellä matikalla.

Ei ole syytä olla kovin ahdistunut. Tiedät jo mihin haluat opiskelemaan, ja motivaatio on korkealla. Monet miettivät lukion jälkeen kauan mitä haluavat opiskella, vaihtavat koulua, tekevät jotain aivan muuta jne. Lukio on tärkeä vaihe elämässä, mutta ei sen ajan valintojen pidä antaa sanella koko elämänuraa, jos tulee toisiin aatoksiin.

Miten pääsykokeessa voi pärjätä hyvin, jos ei osaa ja ( ja kirjoita hyvin) lukion kemia, bilsan ja fysiikan kursseja, joille pääsykoe perustuu? Lähtöpisteitä saa tietyistä aineista ja esim. lyhyt matikka L antaa 6 pistettä, pitkä L 9, eli eroa on huomattavasti. Terveystiedosta tai psykasta ei saa mitään.
Lääkikseen otetaan sisään tietty määrä opiskelijoita, siis ne parhaat. Nämä opiskelijat ovat myös niitä, jotka ovat kirjoittaneet ne tarvittavat laudaturit ja vievät myös kaikki yhteispistekiintiön paikat.
Kannattaa käydä lukemassa esim. Helsingin lääkiksen hakuopas, joka löytyy netistä.

Lääkiksen alkupisteissä huomioidaan silti äidinkieli, vieras a-kieli ja Helsinkiin haettaessa toinen kotimainen kieli. Myös joku muu kuin luonnontieteen reaalikoe huomioidaan matematiikan arvosanan sijaan.
Ennen vuotta 2006 kirjoittaneille on eri ohje alkupisteistä.
Olen päässyt lääkikseen yhteispistekiintiössä, enkä kirjoittanut ylioppilaskokeessa luonnontieteitä. Opiskelin niitä kyllä jo kolussa, mutta toden teolla vasta kun lähdin opiskelupaikaa hakemaan. Mutta en niitä koskaan ole kirjoittanut.
Kirjoituksia voi täydentää myöhemmin esim. iltalukiossa.

Mitä väliä menneisyydellä, kun tulevaisuus ratkaisee?

Minä en lukioikäisenä tiennyt mitä halusin. Minua ei kiinnostanut opiskella kuin kemiaa ja väkisin kävin muut kurssit läpi. Hain aikoinaan lukemaan alaa, jossa kemia oli tärkeässä osassa. Valmistuin ja tulin miettineeksi, että olen väärällä alalla. Aloin itsenäisesti opiskella fysiikkaa ja biologiaa viime vuonna valmistumiseni jälkeen. Tiesin, että puoli vuotta oli liian lyhyt aika näiden kahden aineen omaksumiseen. Nyt minusta tuntuu, että olisin kahden kuukauden päästä valmis hakemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kesällä en lukenut lainkaan näitä kahta aineita, vaan nautin kesälomasta.

Minä olen sinua vanhempi ja usko minua, jos sinusta tuntuu, että haluat lääkäriksi, niin hae. Ei kannata turhaa pohtia ikää. Aloita hakeminen nyt ja usko itseesi, että pääset ensimmäisellä yrittämällä. Toisella kertaa pääset jo varmasti sisään. Muista myös se, että lääkäri on haastava ammatti ja kaikki mitä elämässäsi opit, hyödyttää myös tulevaisuudessa lääkärin ammatissa. Näitä asioita ovat muun muassa hyvä ihmistuntemus, kirjoitustaito, itsensä ilmaisu ja hermojen hallinta :).

Olet kiitettävä oppilas - varmasti pääset lääkikseen! Tässä ihan varmat ohjeet joita toteuttamalla jokainen halukas pääsee lääkikseen:

Otat vaan ne kirjat nippuun ja ryhdyt sivu kerrallaan selvittämään asioita. Teet järkevän ja realistisen aikataulun, Kuka tahansa pääsee lääkikseen jos varaa yksinomaan valmentautumiseen puoli vuotta. Puhun kokemuksesta. Otat tarvittaessa pankista lainan jolla elät valmentautumisajan jos pakko - mitenkään osa-aikasesti ei kannata ruveta säätämään vaan panostat kerran kunnolla! Omistaudut vain tälle yhdelle asialle puoli vuotta. Ensin luet kaikki kirjat läpi yrittämättäkään ymmärtää (1kk), sitten niin ettet ohita ainuttakaan sivua ennenkuin olet ymmärtänyt ja sisäistänyt sen lainalaisuudet(4kk), sitten vielä neljä kertaa silmäillen ja leikitellen (1kk). Opiskelet 6-10 tuntia päivässä kolmen vartin pätkissä ja käytät varttitunnin välitunnit taukojumppaan; punnerruksia, vatsalihaksia, hyppyjä ja vapaapainoja.

Pidä päiväkirjaa valmistautumisesi etenemisestä ja huomaat edistyksesi kommenteistasi. Omassa päiväkirjassani ensimmäinen kommentti kahden vuosikymmenen takaa "Vittu tästä ei voi ikinä tulla yhtään mitään". Tuli.

Aloita päivä hyvin aikaisin, eli esim viideltä, jolloin päivällä aina jostain helevetistä ilmaantuvat randomi tapahtumat eivät pääse sekoittamaan lukusuunnitelmiasi, sillä puolelta päivin olet jo sen päivän luvut tehnyt ja käyt pitkällä lenkillä. Tämän kaltainen uhrautuminen helpottaa sitoutumistasi suunnitelmaan. Sen täytyy vähän sattua, jotta et enää lepsuile kun olet jo panostanut niin paljon. Kuljeta aina mukanasi pieniä lappuja joihin kirjoitat mieleen painettavia tärppejä ja vilkaiset esim kaupan kassajonossa, puhuessasi puhelimessa, odottaessasi dösää jne.

Anna itsellesi lyhyitä ulkoläksyjä. Asioiden ja kaavojen ulkoa osaaminen tuo valtavasti itsevarmuutta ja huomaat oivaltavasi merkityksiä. Tee lukemastasi runoja, sävellä niihin, piirrä jne.

Pyhitä yks päivä viikossa lepäämiselle. Ruokaile säännöllisesti, älä käytä alkoholia, tupakkaa ja kahvia voit käyttää tarpeen mukaan, jos ne auttavat mieleenpainamistasi.

Ne jotka eivät päässeet, eivät uskoneetkaan pääsevänsä, mikä teki keskittymisen lepsuksi eivätkä he kyenneet siksi laittamaan kaikkeaan peliin.

Tähän ei ole oikotietä. Valmennuskurssit ja muut ovat vain rituaaleja, ei tässä ole mistään vaikeista jutuista kysymys perkele perus lukiokamaa. Kukaan ei voi sitä tietoa kaataa päähäsi vaikka maksaisit 10000, kyllä se on ihan itse selvitettävä ja tajuttava.

Älä pelkää, äläkä epäröi! Matematiikka, fysiikka ja kemia ovat kaikkein helpoimpia aineita, koska ne ovat loogisia, pysyviä, ymmärrettäviä ja näin sisäistettäviä ikuisia universumin totuuksia ja lainalaisuuksia eivätkä mitään mielipiteitä ja diipadaapaa. Kun kokeissa sitten kysytään jotain mistä et ole kuullutkaan, pistät vain sen toisenkin aivonystyrän liikkeelle ja keksit perkele sen ratkaisun siinä itse kun on sen joku toinenkin keksinyt, joku jolla ei ollut sinun taustatietojasi ja laskinta käytettävissään.

Sitten kun olet käynyt lääkistä kaksi viikkoa niin ihmettelet jo millaisia idiootteja siihenkin porukkaan mahtuu suuri osa. Sekä oppilaisiin, että opettajiin.


Tsemppiä.

Olen myös samaa mieltä edellisen kanssa, että valmennuskurssit ovat pelkkää rahastusta. Tärkeintä on löytää itselleen paras tapa oppia. Joillain siihen menee kauemmin aikaa kuin toisilla. Riippuu omista mielenkiinnonkohteista.

Mitä tulee älykkyyteen, niin olen melko varma, että lääkkiksessä ihmiset ovat yhtä tyhmiä/viisaita kuin muuallakin yliopistoissa. Yhdistävät tekijä varmaan onkin motivaatio opiskella alaa.

Kiitos kannustuksesta! :) Olen miettinyt asioita ja suunnitelmat ovat alkaneet selkiytyä. Uskon kyllä selviäväni luku-urakasta, sillä lukiotason asiat ovat helposti omaksuttavia ja minulla riittää lukumotivaatiota. Fysiikka voi aiheuttaa hieman ylimääräistä päänvaivaa, mutta selviän siitäkin kun luen ja lasken ahkerasti sekä pyydän lähipiiriltäni apua mahdollisiin ongelmakohtiin. Kohti unelmia! :)

Voithan ottaa kemian kaikki lisäkurssit jo nyt, tähtää kokeissa täysiin pisteisiin.. Fysikkaakin lienee lisää tarjolla, vai mitä. Ei tuo lyhytet kurssit kaikesta lää kistä kaada, mutta kyllä se sun keskiarvoa laskee tonne 8,3 paikkeille eli se todenn oikea tasosi porukassa joka lääkikseen pyrkii. Eli töitä vaan lisää ja panosta piippuun! Pyrit heti lääkikseen kun olet kirjoittanut! Eli älä lepsuile, kun yo kirjoitukset ovat ohi. Siitä se luku-urakka vasta alkaakin. Elä tuijota heikkoa sisäänpääsyprosenttia, vaan usko itseesi ja keskity asioiden ymmärtämiseen. Kun AJATTELET asiat perusteellisesti, niin opit.. Muista että bilsasta pitää tietää kuvatekstitkin! Eläkä pääsykokeisiin lukiessa tee mitään töitä, jos suinkin elät sen ajan ilman töitä. Rahaa ei mene paljoa, luet, syöt kevyesti ja terveellisesti, ei rasvaa, ja aivot tartee hiilareita, urheilet, et pidä yllä riitaisia ihmissuhteita jne., et bailaa jne eli nuku kunnolla, lue, liiku, älä käytä hereiläoloaikaasi ns turhuuksiin.. Ja siten kun olet sisällä, huomaatkin, että aijaa, tästähän se vasta lukeminen alkoikin, yllätys yllätys! Sit kun olet valmis, huomaatkin ettei tietosi riitä vielä mihinkään ja sitten kun olet erikoislääkäri tajuatkin kuinka vähän koko lääketeessä tiedetäänkään ja tieto vanhenee n viidessä vuodessa eli lukeminen jatkuu ja alat ehkä itsekin tutkijaksi ja siinä vaiheessa huomaat että oikeastaan koko lääkärinä olo on aika tylsää , aina vaan samat asiat ja potilastapaukset tulee eteesi koska kaikki on jo niin tuttua ja paperitöitä on pilvin pimein ja sitten alat miettiä, että pitäisiköhän vaihtaa ammattia..

Miksi pitää turhaa välivuotta? Kannattaa hakea heti. Ovet voivat aueta helpohkostikin, jos olet kerta hyvä oppilas. Välivuotta ei turhaan kannata pitää. Hae opiskelemaan vähintään jotain lähialaa. Siellä oppii alan perusasiat, jos lääkiksen ovet eivät heti aukea. On huomattavasti helpompi hakea uudelleen, jos on vuoden opiskellut samoja asioita.