Turid Rugaasin koulutustapa

Mulla on reilu vuoden ikäinen paimenkoira narttu. Aiemmin oli yksi sekarotuinen uros, joka oli vain lenkkikaveri, tosin aivan ihana koiruli. Tämän koiran kanssa halusin tehdä kaikki "oikein" ja luin metritolkulla koiran koulutusoppaita Stilwellistä koirakuiskaajaan ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi kasvattajalta tuli ohjeita myös. Jotenkin mikään ei tuntunut hyvältä ja periaatteet olivat aika kyseenalaisia. 4kk ikäisenä aloitettiin pentukurssi ja sieltä tuli lisää kylmää kyytiä ja päätin olla ihan hiljaa omista koulutustavoistani, koska olisin saanut kuulla kunniani. Muutaman kerran uskaltauduin kokeneempien kanssa keskustelemaan koulutusasioista ja mut haukuttiin ja peloteltiin niin hyväksi että olin ihan hukassa. Kuitenkin oma metodini toimi niin hyvin että koirani käytös ja osaaminen sai todella paljon ihailua.

Sitten tässä viikko sitten olin yhden kouluttajan luennolla ja hän alkoikin puhumaan täsmälleen samoista koulutusmenetelmistä mitä itse olin käyttänyt. Ne olivat norjalaisen Turid Rugaasin koulutusmetodeja. En ole vielä saanut hänen kirjaansa, mutta tuli huojentunut olo, kun joku muukin käytti samoja menetelmiä kuin itse, joten en voi olla ihan metsässä.

Tässä esimerkkejä:

-pennun ollessa 2-4kk käytiin 10min hihnalenkki ja pidin hihnaa pikkurillillä. jos veti niin ettei hihna olisi pysynyt pikkurillissä pysähdyin niin kauaksi aikaa että koira istuutui, sitten matka jatkui, jos jatkoi vetämistä niin vaihdoin suuntaa. tämän lisäksi pääsi 3 kertaa päivässä vaeltelemaan pelloille ja metsään ihan vapaana enkä ottanut mitään kontaktia koiraan vaan sen piti itse huolehtia että pysyy mukana. En kutsunut tai edes katsonut koiraan.
-annoin koiran nuuskia lenkeillä niin paljon kuin halusi, ikinä en kiristänyt hihnaa vaan annoin myöden. Pääsääntöisesti koira sai olla vapaana luonnossa paljon. Annoin olla myös pihalla vapaana ja kehuin paljon kun kääntyi rajalta pois päin.
-jos uudessa ympäristössä osoitti levottomuuden merkkejä niin sitten pysähdyin hetkeksi ja olin oikein rento. Vasta kun koira osoitti olevansa rentoutunut, jatkettiin matkaa.
-vältin turhaa käskemistä, sen sijaan palkkasin siitä oma-aloitteisesta käytöksestä josta pidin.
-osasi koira olla tuhmakin, jossain vaiheessa alle 6kk ikäisenä alkoi kesken lenkin hyppiä päälle ja purra käsivarsia. Niissä tilanteissa käänsin selän ja sanoin "ei", yleensä ei tehonnut vaan riekkuminen jatkui, silloin käännyin koiraa kohti ja tuijotin tiukasti silmiin niin kauan että koira kääntyi pois päin. Sen jälkeen matka jatkui niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Näitä tilanteitä tuli yhteensä 3, sen jälkeen lopetti riekkumisen kokonaan. noin 4kk ikään saakka oli "tuhma" ja kun koira oli tuhma, jätin sen täysin ilman huomiota. Mutta kun oli kiltti ja rauhallinen, sai huomiota.
-eniten mua on arvosteltu siitä, että annan koiran vapaasti nuuskia lenkeillä ja suurin osa lenkeistä mennään ihan vapaana ja en edes käske koiraa silloin vaan itse vaan kävelen lenkin jonka haluan ja koira tulkoot perässä, en huutele. Jos on lähtenyt ajamaan eläimen jälkeä, niin olen itse vain jatkanut matkaa ja kaivanut namin valmiiksi käteen ja palkannut heti koiran kun se on palannut takaisin luokseni. lisäksi palkkaan oma-aloitteisesta kontaktin hausta namilla (katsekontakti tai kosketus). Jos tullaan vieraaseen paikkaan ja tuo on halunnut nuuskia ensin ympäristöä niin siitä vaan. Jos on ollut niin jännää ettei ole alkanut nuuskia niin olen tiputellut nameja maahan että se lähtis siitä...
-toinen arvostelu on ollut se että koira on saanut olla vapaana pihalla yksinään jo ihan pienestä asti. Siitä tulee kuulemma oma-aloitteinen, liian itsenäinen ja lopulta vaarallinen... Höpö höpö, sillä se nukkuu etupihalla tai syö luita. Joskus nuuskuttelee nurkkia tai seurustelee kissojen kanssa. Tai sitten vain istuu ja katselee tielle.
-koirastani on kasvanut itsenäinen, itsevarma, rohkea ja rauhallinen yksilö. Se ei hauku ikinä ja toisille koirille ei rähjää. Pelottavat asiat se haluaa nuuskasta ja todeta vaarattomiksi. Sen voi ottaa mihin vaan, koska se luottaa minuun ja on aina levollinen. Se pysyy pihalla vapaana yksinään. Minä kunnioitan koiraani ja koirani kunnioittaa minua, ikinä ei tarvi huutaa tai olla hermostunut. Kieltona riittää rauhallisella äänellä sanottu "ei saa". Mitään ei varasta tai tuhoa, ei syö ruokia vaikka ne jää pöydälle (on niin iso että yltää syömään lautasilta). Se on palveluhalukas ja yhteistyökykyinen. Se haluaa oppia uutta ja suorittaa käskyt koska haluaa. Ruokapalkasta ei välitä. siitä huolimatta haluaa totella käskyjä vaikkei ruoka motivoikaan. Todellinen ihana rakas koira.