anorektikon minäkuva

Faktahan on se, että tosi monella anoreksiaa sairastavalla on vääristynyt kehonkuva. Oli sitten miten laiha tahansa. En oikein tiedä, mistä se tulee. Kun vain katsoo peiliin, näkee lihavan, ylipainoisen tytön. Itseinho on todella niin korkealla ja itseluottamus matalalla.
Puhuminen auttaa. Käykö tyttöystäväsi esim. terapiassa? On helpottavaa puhua ammattihenkilölle, joka osaa hommansa. Mutta jos parantumismotivaatiota ei ole, on aivan turha väkipakolla viedä tyttöä puhumaan kenellekkään. Ensiksi pitää myöntää itselleen, että on sairas ja tarvitsee apua, muuten ei pääse edistymään yhtään. Itse asian kokeneena voin sanoa, että motivaation ollessa nollissa en kuunnellut terapeuttiani yhtään. Käsitin asian niin, että kaikki yrittivät vain lihottaa minua ja satuttaa. Nyt puhuminen on pikkuhiljaa ruvennut tepsimään!
Toiseksi, vaikka kuulostaakin anorektikosta pelottavalta, auttaa syöminen. Kun kroppa saa energiaa, rupeaa käsittämään myös asioita paremmin. Teillä on varmasti edessä pitkä ja kivinen tie, mutta siitä voi selvitä voittajana. Tsemppiä paljon!

Itse en kärsinyt itseinhosta niinkään, mutta äkilliset vatsan muodonmuutokset ruokailun yhteydessä saattoi säikäyttää. Loppujen lopuksi laihdutuksesta tuli vaan erittäin pinttynyt tapa, jota ei oikeastaan edes halunnut lopettaa - ''mieluummin hieman liian laiha, kun himoläski''-periaatteella. Tiesin koko ajan, etten ollut ulkonäöllisesti parhaimmillani ja kaverien kommentit todellakin auttoi ajattelemaan asioita. Vaikka se oli karua, niin olen onnellinen, että kaverit jopa haukkuivat laihaa ulkomoutoani, sillä se sai viimein tajuamaan kuinka vääristyneitä ajatuksia minulla on ollut.

Etsin tuossa vähän aikaa sitten tietoa anoreksiasta, ja sain tietää olevani Pro-ana.
Pro-ana on ihminen, joka on joko anorektikko tai haluaa saavuttaa sen tilan.
Kaikki tuntuu pitävän minua outona, mutta ei se minusta ole mitenkään outoa.