Runous on pettänyt minut

Auts!.. taisi olla useammankin kustantajan yhteinen solidaarisuusprojekti tuottaa kuusiosaista kirjasarjaa: Neuvostolyriikka. Siitä ilmestyi loppujen lopuksi vain neljä osaa, kaksi viimeistä jäi ilmestymättä ilmeisesti Neuvostoliiton hajoamisen johdosta (ikään kuin itse Neuvostolyriikka olisi myös samassa silmänräpäyksessä kadonnut). Jevutsenko (s:n päällä pieni v) olisi ilmeisesti sisältynyt jompaankumpaan julkaisematta jääneeseen osaan. Pitkä puolustuspuheeni tahtoo sanoa sitä, että en ole valitettavasti Jevutsenkoa (pienellä v:llä s:n päällä) lukenut.. ellen sitten tietämättäni tai tunnistamatta kirjoittajan nimeä...

Kiitos kommentistasi. Itsekin pidän tästä, kun tässä hetkessä lueskelen:) Pidän myös Nataliasta, pidän koko vankisellitarinasta.. muistuttaa vaan miten tässäkin maassa vankila on ollut todellisuutta poliittisen vakaumuksen johdosta joskus (eikä siitä loppujen lopuksi liene niin kauaa).

Tykkään Loirin Leino-tulkinnoista (siitä viimeisimmästä levystä muistaakseni kuitenkin vähiten). Tämä ensimmäiseltä levyltä:

http://www.youtube.com/watch?v=Ur-NkU_WlDw

b.m. kirjoitti:

Auts!.. taisi olla useammankin kustantajan yhteinen solidaarisuusprojekti tuottaa kuusiosaista kirjasarjaa: Neuvostolyriikka. Siitä ilmestyi loppujen lopuksi vain neljä osaa, kaksi viimeistä jäi ilmestymättä ilmeisesti Neuvostoliiton hajoamisen johdosta (ikään kuin itse Neuvostolyriikka olisi myös samassa silmänräpäyksessä kadonnut). Jevutsenko (s:n päällä pieni v) olisi ilmeisesti sisältynyt jompaankumpaan julkaisematta jääneeseen osaan. Pitkä puolustuspuheeni tahtoo sanoa sitä, että en ole valitettavasti Jevutsenkoa (pienellä v:llä s:n päällä) lukenut.. ellen sitten tietämättäni tai tunnistamatta kirjoittajan nimeä...

Kiitos kommentistasi. Itsekin pidän tästä, kun tässä hetkessä lueskelen:) Pidän myös Nataliasta, pidän koko vankisellitarinasta.. muistuttaa vaan miten tässäkin maassa vankila on ollut todellisuutta poliittisen vakaumuksen johdosta joskus (eikä siitä loppujen lopuksi liene niin kauaa).

Tykkään Loirin Leino-tulkinnoista (siitä viimeisimmästä levystä muistaakseni kuitenkin vähiten). Tämä ensimmäiseltä levyltä:

http://www.youtube.com/watch?v=Ur-NkU_WlDw

Lue lisää

Luin nuorena naisena Jevgneni A. Jevtusenkoa kaiken minkä löysin) se pieni v siinä v:n päällä...ehkä siksi että, vanhampani kirjallisuuteen se kuului..hän oli runoilija joka Soltsenitsynin ja myöskin suomalaisen poliitikoon Arvo "Poika" Tuomisen muistelmissa ensimmäistä kertaa sitten siinä jossain 70-luvun taitteessa uskalsivat tuoda länsimaiden tietoisuuteen näitä asioita mitä Stalinin ajan hallinnossa oli tapahtunut...näitä asioitahan Soltsenitsyn kirjoittaa kuuluisassa moni-osaisessa kirjassaan: Vankileirien saaristo. Eli kertoo tästä Gulagin toiminnasta ja näistä ojennustyöleiristä.. J.Jevutsenkoa pidän myös arvossa siksi että, hän oli kyllä eräänlainen "maailmankansalainen ja demokraatti joka piti yhteyttä myöskin toiseen hyvin kuuluisaan espanjalaiseen runoilijaan Lorcaan...hän oli mielestäni erittäin rohkea ja hieno demokraatti...ja kun nuorena itsekin olen keränyt nimiä ja myöskin rahaa työpaikallani tai tukea Espanjan työläisnuorille jotka halusivat sitten uudistaa Espanjan hallintoa siellähän oli vallassa vielä jonkin aikaa tämä kenraali Franco...oli aika luonnollista että, tällainen runoilija teki minuunkin lähtemättömän vaikutuksen...Rakkaus...on käsitteenä itselleni varsin laaja käsitteenä vieläkin...se rakkautta myöskin oikeudunmukaisuutta ja solidaarisuutta niitä kansoja kohtaan joita sorretaan...

Viekää minut museoon;))

Sellaiset ven.kirjailijat kun Palsternak, Dostojevski ja tietysti M.Gorki ja Tsehov sekä Tolstoi...niitä tuli taas luettua ehkä liiankin varhain...koska nyt tämän ikäisenä täytyisi lukea uudestaan eikä kovin nuori mieli täysin kaikkia hienouksia ymmärtänyt.....aloitin aika varhain;)) Isovanhempani kun ihailivat taas kaikkea mitä N-L liitto kirjallisuudessa tuotti...vanhempani taas olivat jo kriittisiä...joten ....Näistä N:L:ton aikaisista kirjailijoista taas...ymmärrän että, tottakai heillä oli tavallaan se idealogin velvollisuus ei tuettu jos, et kirjoittanut "tietyllä" tavalla...sama koskee nyt näitä puolais-venäl. kirjailijoita ja ennenkaikkea runoilijoita joita käyn nyt lävitse johtuen tästä että, heitä on käännetty kyllä eng., saksaksi, ja ruotsikin mutta ei vielä kovin paljon suomeksi..onneksi kuitenkin on eräs suom.kääntäjä joka nyt palkittiin elämäntyöstään...Kiitos siis hänelle.....: Elä tai kuole...eipä siinä juuri vaihto-ehtoja annettu....kirjailijoille sen enempää kuin runoillijoillekaan....kiintoisaa muuten historian kannalta samaan aikaan kun amerik. kirjallisuudessa myös kuohui: ensimmäistä kertaa siellä taas ns. mustat kirjailijat pääsivät esiin..maailma muuttui...pikkuhiljaa...

Eino Leinon kansainvälisyys suom.lehtimiehenä ja poliittisena vaikuttajana myöskin...tehnyt itseeni aikamoisen vaikutuksen...ja tietenkin V-M. Loirin tulkitsemat erittäin kauniit laulut näihin runoihin....Pidän myöskin....;)

Taidamme pitää molemmat tästä ven. kirjallisuudesta;)) se pieni v:kirjain näiden s:n päällä;)) jää vain laittamatta..

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Luin nuorena naisena Jevgneni A. Jevtusenkoa kaiken minkä löysin) se pieni v siinä v:n päällä...ehkä siksi että, vanhampani kirjallisuuteen se kuului..hän oli runoilija joka Soltsenitsynin ja myöskin suomalaisen poliitikoon Arvo "Poika" Tuomisen muistelmissa ensimmäistä kertaa sitten siinä jossain 70-luvun taitteessa uskalsivat tuoda länsimaiden tietoisuuteen näitä asioita mitä Stalinin ajan hallinnossa oli tapahtunut...näitä asioitahan Soltsenitsyn kirjoittaa kuuluisassa moni-osaisessa kirjassaan: Vankileirien saaristo. Eli kertoo tästä Gulagin toiminnasta ja näistä ojennustyöleiristä.. J.Jevutsenkoa pidän myös arvossa siksi että, hän oli kyllä eräänlainen "maailmankansalainen ja demokraatti joka piti yhteyttä myöskin toiseen hyvin kuuluisaan espanjalaiseen runoilijaan Lorcaan...hän oli mielestäni erittäin rohkea ja hieno demokraatti...ja kun nuorena itsekin olen keränyt nimiä ja myöskin rahaa työpaikallani tai tukea Espanjan työläisnuorille jotka halusivat sitten uudistaa Espanjan hallintoa siellähän oli vallassa vielä jonkin aikaa tämä kenraali Franco...oli aika luonnollista että, tällainen runoilija teki minuunkin lähtemättömän vaikutuksen...Rakkaus...on käsitteenä itselleni varsin laaja käsitteenä vieläkin...se rakkautta myöskin oikeudunmukaisuutta ja solidaarisuutta niitä kansoja kohtaan joita sorretaan...

Viekää minut museoon;))

Sellaiset ven.kirjailijat kun Palsternak, Dostojevski ja tietysti M.Gorki ja Tsehov sekä Tolstoi...niitä tuli taas luettua ehkä liiankin varhain...koska nyt tämän ikäisenä täytyisi lukea uudestaan eikä kovin nuori mieli täysin kaikkia hienouksia ymmärtänyt.....aloitin aika varhain;)) Isovanhempani kun ihailivat taas kaikkea mitä N-L liitto kirjallisuudessa tuotti...vanhempani taas olivat jo kriittisiä...joten ....Näistä N:L:ton aikaisista kirjailijoista taas...ymmärrän että, tottakai heillä oli tavallaan se idealogin velvollisuus ei tuettu jos, et kirjoittanut "tietyllä" tavalla...sama koskee nyt näitä puolais-venäl. kirjailijoita ja ennenkaikkea runoilijoita joita käyn nyt lävitse johtuen tästä että, heitä on käännetty kyllä eng., saksaksi, ja ruotsikin mutta ei vielä kovin paljon suomeksi..onneksi kuitenkin on eräs suom.kääntäjä joka nyt palkittiin elämäntyöstään...Kiitos siis hänelle.....: Elä tai kuole...eipä siinä juuri vaihto-ehtoja annettu....kirjailijoille sen enempää kuin runoillijoillekaan....kiintoisaa muuten historian kannalta samaan aikaan kun amerik. kirjallisuudessa myös kuohui: ensimmäistä kertaa siellä taas ns. mustat kirjailijat pääsivät esiin..maailma muuttui...pikkuhiljaa...

Eino Leinon kansainvälisyys suom.lehtimiehenä ja poliittisena vaikuttajana myöskin...tehnyt itseeni aikamoisen vaikutuksen...ja tietenkin V-M. Loirin tulkitsemat erittäin kauniit laulut näihin runoihin....Pidän myöskin....;)

Taidamme pitää molemmat tästä ven. kirjallisuudesta;)) se pieni v:kirjain näiden s:n päällä;)) jää vain laittamatta..

Tsau:Friidu

Lue lisää

Ok. Vaikuttaa hienolta mieheltä, pitää perehtyä tuotantoonsa jo noin yleissivistyksenkin kannalta. Yleensähän kaiketi idänmieliset länsimaalaiset kävivät N-liitossa vain ihastelemassa systeemin toimivuutta, todellisen kansan arki jäi hieman peittoon.
Tuo on hieno ajatuksesi.. laajasta rakkaudesta, yli ihmisryhmien ja kansakuntien.. hyvähän se on nuorna alkaa toisaalta, ainakin näissä kirjallisuusasioissa.. kyllähän vanhemmallekin kirjoja riittää..
Ehkä mainitsemasi syy on jättänyt minulla sodanjälkeisen neuvostokirjallisuuden vähän syrjemmälle..vallankumouksen jälkeen oli tiettyä kumousta taiteessakin.. myöhemmin kaikki konservatisoitui.

b.m. kirjoitti:

Ok. Vaikuttaa hienolta mieheltä, pitää perehtyä tuotantoonsa jo noin yleissivistyksenkin kannalta. Yleensähän kaiketi idänmieliset länsimaalaiset kävivät N-liitossa vain ihastelemassa systeemin toimivuutta, todellisen kansan arki jäi hieman peittoon.
Tuo on hieno ajatuksesi.. laajasta rakkaudesta, yli ihmisryhmien ja kansakuntien.. hyvähän se on nuorna alkaa toisaalta, ainakin näissä kirjallisuusasioissa.. kyllähän vanhemmallekin kirjoja riittää..
Ehkä mainitsemasi syy on jättänyt minulla sodanjälkeisen neuvostokirjallisuuden vähän syrjemmälle..vallankumouksen jälkeen oli tiettyä kumousta taiteessakin.. myöhemmin kaikki konservatisoitui.

Lue lisää

En oikein usko tähän...että, näistä asioista ei oltaisi tiedetty. Niistä ei vain poliittisista syistä ollut kovin viisasta pitää kovaa meteliä...Kyllä, ainakin ihmiset jotka itse tunsin ja eräällä tavalla ovat niitä ns. poliittista eliittiä...tiesivät näistä asioista hyvinkin...eriasia sitten missä niissä puhuttiin ja miten avoimesti... Nuorena ei minua nämä kansainväliset jutut nyt niin kiinnostaneet...jostain syystä vasta nyt...ehkä tämä asenne vain näkyy minussakin nyt toisin...en usko oikein muuhuunkaan..koska, nyt tämän ikäisenä minunkin on ihmeen? helppo? saada uusia ystäviä...tai sitten se vain se perushölmö ilme joka koukuttaa;)) Taide on aina väylä vuorovaikutussuhteeseen olkookin sitten nämä taloudellis-ekonoomiset puitteet kuinka rajoittavia tahansa....ihmisen mieltä ei voi vangita...suosittelen sinulle tätä runoilijaa....ihastut varmasti. Joitakin runoilijoita vaan en pysty itsekään unohtamaan...toinen ala on musiikki;))

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

En oikein usko tähän...että, näistä asioista ei oltaisi tiedetty. Niistä ei vain poliittisista syistä ollut kovin viisasta pitää kovaa meteliä...Kyllä, ainakin ihmiset jotka itse tunsin ja eräällä tavalla ovat niitä ns. poliittista eliittiä...tiesivät näistä asioista hyvinkin...eriasia sitten missä niissä puhuttiin ja miten avoimesti... Nuorena ei minua nämä kansainväliset jutut nyt niin kiinnostaneet...jostain syystä vasta nyt...ehkä tämä asenne vain näkyy minussakin nyt toisin...en usko oikein muuhuunkaan..koska, nyt tämän ikäisenä minunkin on ihmeen? helppo? saada uusia ystäviä...tai sitten se vain se perushölmö ilme joka koukuttaa;)) Taide on aina väylä vuorovaikutussuhteeseen olkookin sitten nämä taloudellis-ekonoomiset puitteet kuinka rajoittavia tahansa....ihmisen mieltä ei voi vangita...suosittelen sinulle tätä runoilijaa....ihastut varmasti. Joitakin runoilijoita vaan en pysty itsekään unohtamaan...toinen ala on musiikki;))

Tsau:Friidu

Lue lisää

Muistan vain jostakin lukeneeni.. liittyy lähinnä aikaan juuri vallankumouksen jälkeen, ennen sotaa.. että vasemmistomieliset länsimaalaiset kirjailijat ('hyödylliset idiootit') uskoivat aika sinisilmäisesti sen, mitä näytettiin ja levittivät sanomaa kotomaassaan. En tunne niinkään hyvin uudempaa aikaa, en ole henkisesti elänyt sillä kaudella. Mutta uusia runoilijoita otan mielelläni vastaan residenssiini.

b.m. kirjoitti:

Muistan vain jostakin lukeneeni.. liittyy lähinnä aikaan juuri vallankumouksen jälkeen, ennen sotaa.. että vasemmistomieliset länsimaalaiset kirjailijat ('hyödylliset idiootit') uskoivat aika sinisilmäisesti sen, mitä näytettiin ja levittivät sanomaa kotomaassaan. En tunne niinkään hyvin uudempaa aikaa, en ole henkisesti elänyt sillä kaudella. Mutta uusia runoilijoita otan mielelläni vastaan residenssiini.

Lue lisää

Historiallisesti jos, tuota aikakautta on tutkittu...ja jotain muistan tai joko siitä kuulleeni jossakin luennolla tai lukeeni. Hyvä nuoruudenystäväni kun näihin historiallisiin aiheisiin myös on perehtynyt ehkä hänen kauttaan...ihan varma en ole..No. Jotakuin näin voidaan myös tuota aihetta lähestyä. Silloihan tuona aikakautena jos, ajatellaan tätä hieman laajemmalta persfektiiviltä. Oli sitten myöskin huomioitava tämä. Sosialisten aate- oli koko länsisessä Euroopassa samaan aikaan ollut myös ns. heräämässä. Monissa muissakin Euroopan teollisuusmaissa myös meillä Suomessa.. Oli jotain vallan suurta tapahtunut ns. vanhassa maailmassa. Uutta valtiota tai sen talous-sosialistista ideologiaa yritettiin tottakai myös ns. porvaripuolella kaikilla tahoin ja keinoin murtaa myöskin...Koska, pelättiin tämän uuden "ns.talousmallin" joka vielä oli lapsenkengissään ikäänkuin muuttavan koko ns. vanhan hyväksi koetun kapitalistisen raha- järjestelmän tämän lisäksi sitten oli vielä maan sisäiset rajutkin yhteenotot eri kansalaisuuksiebn ja omaisuuden suurjako kysymysten eli maareformin myötä ikäänkuin sekasotkussa..eihän tämä ns. omistava luokka ilman vastaanpistämistä luopunut myöskään omasta omaisuudestaan...Kaikki tämä. Yhteensä. Näkyi sitten tottakai eräänlaisena nyt jos, katsotaan hyvinkin progadamaisena ja ns. kirkasotsaisena kirjoittamisena sitten sekä lehdistöissä, kirjallisuudessa, runoudessa, elokuvissa ym. Sen aikaisissa teoksissa...Kulttuuripiirit tottakai valjastettiin ns. kansansivistämistämiseen joka ei suinkaan tarkoittanut sitä että, olisi pyritty..siihen demokraattiseen niin sanottuun puhtaaseen tai lähes puhtaaseen päätöksentekoon myöskään aina joukossa ihmisisiä jotka painostuksen alla tai pakosta olivat valmiita myymään sielunsa...koska, se oli realistista selviintymistä arjesta. Hengessä täytyi pysyä..eli oma itse oli etusijalla...ei maailma siitä ole muuttunut vieläkään....Vaan kyllä siinä aikamoisia "taisteluita" voimien välillä käytiin tai napojen idealogisesti...Tottakai...Vahvimmat miehet sitten voittivat...ja näihän se on aina valtakoneistossa ollut....heikompia on helpompi sortaa saada hiljentymään olemaan vaiti..On tuo järjestelmä nyt mikä tahansa..... Tässä uudemmassa aikakaudessa (tämä tieto nyt perustuu näihin luentosarjoihin joita olen nyt täällä Stadissa käynyt asiantuntijoiden pitämänä käynyt kuuntelemassa)...kirjallisuudessa ja runoudessa kyllä mentiin sitten aika taantumuksellista ja varovaista aikakautta pitkään myöskin tämän sensuurin vuoksi....Kukaan ei halunut joutua mihinkään puhdistusleirille tai sitä kohtaloa että, perhettä oltaisiin vainottu...eli kyllä nämä tekstit syntyivät sitten ns. että, niitä myös leviteltiin vain hyvinkin pienissä piirissä...joihin voitiin luottaa ja toinen seikka oli tämä kustatanja kysymys...eriävä mielipiteitä ei vaan julkaistu eivätkä kirjailijat tai runoilijat jotka kirjoittivat tämän linjan vastaisesti...heitä ei tuettu yhteiskunnallisin varoin...eli vanha sanonta: kenen leipää syöt sen lauluja laulat..piti tässäkin paikkansa.....kovin paljon yhteiskunnallista kriittiikkiä valtaapitäviä kohtaan ei koskaan mikään yksipuolue järjestälmä salli...Kuitenkin sitten näistä kirjailija ja runoilija piirissä nousi sitten yksittäisiä helmiä siitäkin aikakaudesta jäi jäljelle......ja kirjoittajia joita sitten myöhemmin palkittiin ...tuo puolalais-venäläinen kirjallisuus on sikäli poikkeuksellista että, se tuottanut varsin huomattavan määrän Nobelisteja...mistä tämä johtuu...on mielenkiintoista ajatella....ehkä nämä ristiriidat ja se elämän vaikeus...ja kuitenkin se lopulta toivo: Elä ja pysy hengissä...tai pakene ja vaikene..ja tämä ihmisen tarve olla: Vapaa...piti monet kirjoittajat ja runoilijat kuitenkin hengissä...Vapaus...on hieno käsite...vähän kuin Rakkaus...kaksi tärkeintä... (nämä ajatukset ihan omia ei kopiointia mistään, minussa on taipumusta filosofiseen pohtijaan;)) lievästi...

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Historiallisesti jos, tuota aikakautta on tutkittu...ja jotain muistan tai joko siitä kuulleeni jossakin luennolla tai lukeeni. Hyvä nuoruudenystäväni kun näihin historiallisiin aiheisiin myös on perehtynyt ehkä hänen kauttaan...ihan varma en ole..No. Jotakuin näin voidaan myös tuota aihetta lähestyä. Silloihan tuona aikakautena jos, ajatellaan tätä hieman laajemmalta persfektiiviltä. Oli sitten myöskin huomioitava tämä. Sosialisten aate- oli koko länsisessä Euroopassa samaan aikaan ollut myös ns. heräämässä. Monissa muissakin Euroopan teollisuusmaissa myös meillä Suomessa.. Oli jotain vallan suurta tapahtunut ns. vanhassa maailmassa. Uutta valtiota tai sen talous-sosialistista ideologiaa yritettiin tottakai myös ns. porvaripuolella kaikilla tahoin ja keinoin murtaa myöskin...Koska, pelättiin tämän uuden "ns.talousmallin" joka vielä oli lapsenkengissään ikäänkuin muuttavan koko ns. vanhan hyväksi koetun kapitalistisen raha- järjestelmän tämän lisäksi sitten oli vielä maan sisäiset rajutkin yhteenotot eri kansalaisuuksiebn ja omaisuuden suurjako kysymysten eli maareformin myötä ikäänkuin sekasotkussa..eihän tämä ns. omistava luokka ilman vastaanpistämistä luopunut myöskään omasta omaisuudestaan...Kaikki tämä. Yhteensä. Näkyi sitten tottakai eräänlaisena nyt jos, katsotaan hyvinkin progadamaisena ja ns. kirkasotsaisena kirjoittamisena sitten sekä lehdistöissä, kirjallisuudessa, runoudessa, elokuvissa ym. Sen aikaisissa teoksissa...Kulttuuripiirit tottakai valjastettiin ns. kansansivistämistämiseen joka ei suinkaan tarkoittanut sitä että, olisi pyritty..siihen demokraattiseen niin sanottuun puhtaaseen tai lähes puhtaaseen päätöksentekoon myöskään aina joukossa ihmisisiä jotka painostuksen alla tai pakosta olivat valmiita myymään sielunsa...koska, se oli realistista selviintymistä arjesta. Hengessä täytyi pysyä..eli oma itse oli etusijalla...ei maailma siitä ole muuttunut vieläkään....Vaan kyllä siinä aikamoisia "taisteluita" voimien välillä käytiin tai napojen idealogisesti...Tottakai...Vahvimmat miehet sitten voittivat...ja näihän se on aina valtakoneistossa ollut....heikompia on helpompi sortaa saada hiljentymään olemaan vaiti..On tuo järjestelmä nyt mikä tahansa..... Tässä uudemmassa aikakaudessa (tämä tieto nyt perustuu näihin luentosarjoihin joita olen nyt täällä Stadissa käynyt asiantuntijoiden pitämänä käynyt kuuntelemassa)...kirjallisuudessa ja runoudessa kyllä mentiin sitten aika taantumuksellista ja varovaista aikakautta pitkään myöskin tämän sensuurin vuoksi....Kukaan ei halunut joutua mihinkään puhdistusleirille tai sitä kohtaloa että, perhettä oltaisiin vainottu...eli kyllä nämä tekstit syntyivät sitten ns. että, niitä myös leviteltiin vain hyvinkin pienissä piirissä...joihin voitiin luottaa ja toinen seikka oli tämä kustatanja kysymys...eriävä mielipiteitä ei vaan julkaistu eivätkä kirjailijat tai runoilijat jotka kirjoittivat tämän linjan vastaisesti...heitä ei tuettu yhteiskunnallisin varoin...eli vanha sanonta: kenen leipää syöt sen lauluja laulat..piti tässäkin paikkansa.....kovin paljon yhteiskunnallista kriittiikkiä valtaapitäviä kohtaan ei koskaan mikään yksipuolue järjestälmä salli...Kuitenkin sitten näistä kirjailija ja runoilija piirissä nousi sitten yksittäisiä helmiä siitäkin aikakaudesta jäi jäljelle......ja kirjoittajia joita sitten myöhemmin palkittiin ...tuo puolalais-venäläinen kirjallisuus on sikäli poikkeuksellista että, se tuottanut varsin huomattavan määrän Nobelisteja...mistä tämä johtuu...on mielenkiintoista ajatella....ehkä nämä ristiriidat ja se elämän vaikeus...ja kuitenkin se lopulta toivo: Elä ja pysy hengissä...tai pakene ja vaikene..ja tämä ihmisen tarve olla: Vapaa...piti monet kirjoittajat ja runoilijat kuitenkin hengissä...Vapaus...on hieno käsite...vähän kuin Rakkaus...kaksi tärkeintä... (nämä ajatukset ihan omia ei kopiointia mistään, minussa on taipumusta filosofiseen pohtijaan;)) lievästi...

Tsau:Friidu

Lue lisää

No johan:) Sitä aikaa mitä elänyt, pystyn peilaamaan vain omien kokemusten ja tuntemusten kautta.. ja kyllähän maailma oli silloin mallillaan 70- ja 80-luvulla.. kaukainen kylmä usa ja lämmin, läheinen Neuvostoliitto.. meinaan, tiesi mikä on pahaa ja hyvää. Muitan, kun liikuntatunnille tuli vieraita Neuvostoliitosta, sikäläisiä tyttöjä.. ja he näyttivät vähän voimistelun mallia kankeille härmäläisille. Vissi ero täkäläiseen puolapuilla könyämiseen ja paniikkiavunhuutoihin. Ensimmäinen oppi oli, että ei pidä pelätä: patja ottaa vastaan putoamisen, toinen ihminen ottaa vastaan voltin: Luottakaa! Silloin tuli mieleen, että me elämme täällä pelon valtakunnassa. Neuvostoliitossa on turva ja luottamus, heillä on patja ja toinen ihminen.
Enkä ole tätä oppinut luentosaleista vaan elämällä kekkosenaikaa Neuvostoliiton naapurissa:)

b.m. kirjoitti:

No johan:) Sitä aikaa mitä elänyt, pystyn peilaamaan vain omien kokemusten ja tuntemusten kautta.. ja kyllähän maailma oli silloin mallillaan 70- ja 80-luvulla.. kaukainen kylmä usa ja lämmin, läheinen Neuvostoliitto.. meinaan, tiesi mikä on pahaa ja hyvää. Muitan, kun liikuntatunnille tuli vieraita Neuvostoliitosta, sikäläisiä tyttöjä.. ja he näyttivät vähän voimistelun mallia kankeille härmäläisille. Vissi ero täkäläiseen puolapuilla könyämiseen ja paniikkiavunhuutoihin. Ensimmäinen oppi oli, että ei pidä pelätä: patja ottaa vastaan putoamisen, toinen ihminen ottaa vastaan voltin: Luottakaa! Silloin tuli mieleen, että me elämme täällä pelon valtakunnassa. Neuvostoliitossa on turva ja luottamus, heillä on patja ja toinen ihminen.
Enkä ole tätä oppinut luentosaleista vaan elämällä kekkosenaikaa Neuvostoliiton naapurissa:)

Lue lisää

;))omasta nuoruudestani 70-luvulla tai lähemmin puolivälin jälkeen sinne 80-luvun alkuun muistan nämä aika lukuisat työpaikkaretketmme N-Liittoon täältä Stadista. Sellaisina n.20 hengen porukalla. Mentiin aina bussilla Leningradiin tai lähiympäristöön siellä...myöhemmin sitten tein matkoja omaan piikkiin Moscowaan yhdessä rakkaani kanssa. Näillä työpaikkareissuilla meille näytettiin aina myöskin näitä sikäläisiä työpaikkoja jotka koskivat samaa alaa. He sitten kävivät sieltä vastavierailulla taas meidän työpaikalla. Mukavaa aikaa se oli;)) Ei sitä pelon ilmapiiriä aistinut juuri kuin Vaalimaantullissa;)) Nyt tekisi vielä mennä Moscowaan mutta, se ei olisi enää sama kaupunki. Kuitenkin niin ihania muistoja minullakin...että, voi olla viisainta jättää muistot sieltä sitten sellaiseksi että, ei enää uudestaan palaa...

Se mikä on jäänyt mieleeni yhtenä kohteena oli kyllä tämä Avaruusnäyttely...päästiin katsomaan näitä historiallisia raketteja joilla avaruus on valloitettu. Teki muuten vaikutuksen...siinä oli jotain suurta...Mitä taas tulee näihin omiinkin tuntemaani venäl.-puol.-suom. ystäviini...he ovat juuri tuota mitä sanot. Pidetään huolta myös niistä joilla ei välttämättä ole omia sukulaisia täällä....ja sitten tämä: minusta huolehditaan hyvin näillä yhteisillä reissuillamme tai tapaamisilla...minä en saa koskaan lähteä pöydästä nälkäisenä tai janoisena....;)) samoin suhtaudutaan kundiini. Meistä pidetään hyvää huolta;)) ja oikein ei sovi kieltäytyä...siinä mielessä he ovat vähän avoimempia kun pöytä on kerran katettu sitten syödään ja juodaan ja nautitaan.....sama koskee sitten itseäni...meiltä ei lähdetä juhlista jos, järjestän näkäisenä eikä janoisena...enää en vaan itse jaksa valvoa juhlien emäntänä;)) aamu viiteen...joten en juhlia suuremmin pysty järjestelemään;))...vieraita ei sovi ajaa yönselkään myöskään...vieraat päättävät itse milloin ovat saaneet tarpeekseen;))) ja kolmas viehättävä piirre naisten keskuudessa on tämä. Pienillä lahjoilla lujitetaan puolin ja toisin sitä ystävyyttä...lahjan ei tarvitse olla arvoltaan suuri....pääasia on että, siinä on ajatus ja sydän mukana...


Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

;))omasta nuoruudestani 70-luvulla tai lähemmin puolivälin jälkeen sinne 80-luvun alkuun muistan nämä aika lukuisat työpaikkaretketmme N-Liittoon täältä Stadista. Sellaisina n.20 hengen porukalla. Mentiin aina bussilla Leningradiin tai lähiympäristöön siellä...myöhemmin sitten tein matkoja omaan piikkiin Moscowaan yhdessä rakkaani kanssa. Näillä työpaikkareissuilla meille näytettiin aina myöskin näitä sikäläisiä työpaikkoja jotka koskivat samaa alaa. He sitten kävivät sieltä vastavierailulla taas meidän työpaikalla. Mukavaa aikaa se oli;)) Ei sitä pelon ilmapiiriä aistinut juuri kuin Vaalimaantullissa;)) Nyt tekisi vielä mennä Moscowaan mutta, se ei olisi enää sama kaupunki. Kuitenkin niin ihania muistoja minullakin...että, voi olla viisainta jättää muistot sieltä sitten sellaiseksi että, ei enää uudestaan palaa...

Se mikä on jäänyt mieleeni yhtenä kohteena oli kyllä tämä Avaruusnäyttely...päästiin katsomaan näitä historiallisia raketteja joilla avaruus on valloitettu. Teki muuten vaikutuksen...siinä oli jotain suurta...Mitä taas tulee näihin omiinkin tuntemaani venäl.-puol.-suom. ystäviini...he ovat juuri tuota mitä sanot. Pidetään huolta myös niistä joilla ei välttämättä ole omia sukulaisia täällä....ja sitten tämä: minusta huolehditaan hyvin näillä yhteisillä reissuillamme tai tapaamisilla...minä en saa koskaan lähteä pöydästä nälkäisenä tai janoisena....;)) samoin suhtaudutaan kundiini. Meistä pidetään hyvää huolta;)) ja oikein ei sovi kieltäytyä...siinä mielessä he ovat vähän avoimempia kun pöytä on kerran katettu sitten syödään ja juodaan ja nautitaan.....sama koskee sitten itseäni...meiltä ei lähdetä juhlista jos, järjestän näkäisenä eikä janoisena...enää en vaan itse jaksa valvoa juhlien emäntänä;)) aamu viiteen...joten en juhlia suuremmin pysty järjestelemään;))...vieraita ei sovi ajaa yönselkään myöskään...vieraat päättävät itse milloin ovat saaneet tarpeekseen;))) ja kolmas viehättävä piirre naisten keskuudessa on tämä. Pienillä lahjoilla lujitetaan puolin ja toisin sitä ystävyyttä...lahjan ei tarvitse olla arvoltaan suuri....pääasia on että, siinä on ajatus ja sydän mukana...


Tsau:Friidu

Lue lisää

Olen kuullut myös toiselta taholta, että se Avaruusnäyttely oli tosi vaikuttava. Vakuuttanut heikkouskoisemmankin siitä, että suurvallassa nyt oleillaan.
Eipä enää tehdä näitä työpaikkavierailuja ystävyyden hengessä. Jokainen nakuttelee työpanostaan omassa hiljaisuudessaan. O tempora o mores..
Tuollaista huomaavaisuutta ja toisesta välittämistä kaivattaisiin nykypäivänä lisää..

b.m. kirjoitti:

Olen kuullut myös toiselta taholta, että se Avaruusnäyttely oli tosi vaikuttava. Vakuuttanut heikkouskoisemmankin siitä, että suurvallassa nyt oleillaan.
Eipä enää tehdä näitä työpaikkavierailuja ystävyyden hengessä. Jokainen nakuttelee työpanostaan omassa hiljaisuudessaan. O tempora o mores..
Tuollaista huomaavaisuutta ja toisesta välittämistä kaivattaisiin nykypäivänä lisää..

Lue lisää

Voit uskoa että, viihdyn heidän seurassaan. Ehkä siksi juuri kun tämä ystävyys koetaan ei rasitteena vaan osana elämään kuuluvana. Tehdään yhdessä arjesta vähän siedettävämpää...ja kun kerran tämä ystävyys on solmittu. Se on kestävä myöskin. Ihan pienistä ei hermoilla myöksään ja jos hermoillaan asiat sanotaan aika suoraan;)) eikä niistä pidä loukkaantua. Koska, ystäväsi ajattelevat pohjimmiltaan vain ensikädessä sinun parastasi...Voit olla siis vähän hölmö, joka ei ymmärrä omaa etuaan siksi sinulle se myös sanotaan...tarvittaessa;)) aika suoraan. Ei kainostella;)).


Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Voit uskoa että, viihdyn heidän seurassaan. Ehkä siksi juuri kun tämä ystävyys koetaan ei rasitteena vaan osana elämään kuuluvana. Tehdään yhdessä arjesta vähän siedettävämpää...ja kun kerran tämä ystävyys on solmittu. Se on kestävä myöskin. Ihan pienistä ei hermoilla myöksään ja jos hermoillaan asiat sanotaan aika suoraan;)) eikä niistä pidä loukkaantua. Koska, ystäväsi ajattelevat pohjimmiltaan vain ensikädessä sinun parastasi...Voit olla siis vähän hölmö, joka ei ymmärrä omaa etuaan siksi sinulle se myös sanotaan...tarvittaessa;)) aika suoraan. Ei kainostella;)).


Tsau:Friidu

Lue lisää

Niin, suorapuheisuus on hyve myös, jota täältä liian usein puuttuu. Slaavilaisilta on paljon oppimista. Ei voi ottaa liian henkilökohtaisesti asioita, jotka oikeasti pohjimmiltaan ovat yhteisöllisiä. Kainostelu pois:)

b.m. kirjoitti:

Niin, suorapuheisuus on hyve myös, jota täältä liian usein puuttuu. Slaavilaisilta on paljon oppimista. Ei voi ottaa liian henkilökohtaisesti asioita, jotka oikeasti pohjimmiltaan ovat yhteisöllisiä. Kainostelu pois:)

Lue lisää

Tämä kainostelu;)) on kaksiteräinen miekka...toisaalta on asioita joita ei sallita kuten ei meidänkään kulttuurissamme jos ollaan sivistyneitä;) toisamme kohtaan...sanoa sitten suoraan...ja toisaalta jos, asian laita taas ikäänkuin vaatii...se ilmaistaan hyvinkin suoraan...Eli loppujen lopuksi meillä on aivan samanlaiset oletukset...ero lähinnä tässä tempperamenttalisuudessa mikä näkyy sitten eräänlaisena ainakin itselleni tällaisena elämän rohkeutena...iloitaan kun ilon aika...surraan kun surun...siinä välissä sitten koko elämänkirjo tunteineen...niitä tunteita vaan ei niin peitetä...pettymyksen tai katkeruuden kuten ei vihankaan...ne ilmaistaan;)) mutta, niillä ei niin märehditä....pitkään ystävien seurassa ainakaan...ja tämä sellainen elämän asenne josta pidän. Eräänlainen rohkeus. Saada olla oma itsensä....ja se hölmö myöskin;))...itseasiassa ole näistä monista neuvoista joita minullekin sitten satelee...erittäin otettu...: ajattelen näin. Kuulun tähän kummalliseen heterogeeniseen porukkaan;))...miksi...sitä en tiedä...onhan olemassa kohtalo...joten sillä ei suurta merkitystä kumminkaan loppujen lopuksi...emme voi kovin paljon vastustaa tätä Kohtaloamme.

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Tämä kainostelu;)) on kaksiteräinen miekka...toisaalta on asioita joita ei sallita kuten ei meidänkään kulttuurissamme jos ollaan sivistyneitä;) toisamme kohtaan...sanoa sitten suoraan...ja toisaalta jos, asian laita taas ikäänkuin vaatii...se ilmaistaan hyvinkin suoraan...Eli loppujen lopuksi meillä on aivan samanlaiset oletukset...ero lähinnä tässä tempperamenttalisuudessa mikä näkyy sitten eräänlaisena ainakin itselleni tällaisena elämän rohkeutena...iloitaan kun ilon aika...surraan kun surun...siinä välissä sitten koko elämänkirjo tunteineen...niitä tunteita vaan ei niin peitetä...pettymyksen tai katkeruuden kuten ei vihankaan...ne ilmaistaan;)) mutta, niillä ei niin märehditä....pitkään ystävien seurassa ainakaan...ja tämä sellainen elämän asenne josta pidän. Eräänlainen rohkeus. Saada olla oma itsensä....ja se hölmö myöskin;))...itseasiassa ole näistä monista neuvoista joita minullekin sitten satelee...erittäin otettu...: ajattelen näin. Kuulun tähän kummalliseen heterogeeniseen porukkaan;))...miksi...sitä en tiedä...onhan olemassa kohtalo...joten sillä ei suurta merkitystä kumminkaan loppujen lopuksi...emme voi kovin paljon vastustaa tätä Kohtaloamme.

Tsau:Friidu

Lue lisää

Oli ihan pakko skriivaa et mua ahdistaa tuo hymiöiden viljely.

Tsau kirjoitti:

Tämä kainostelu;)) on kaksiteräinen miekka...toisaalta on asioita joita ei sallita kuten ei meidänkään kulttuurissamme jos ollaan sivistyneitä;) toisamme kohtaan...sanoa sitten suoraan...ja toisaalta jos, asian laita taas ikäänkuin vaatii...se ilmaistaan hyvinkin suoraan...Eli loppujen lopuksi meillä on aivan samanlaiset oletukset...ero lähinnä tässä tempperamenttalisuudessa mikä näkyy sitten eräänlaisena ainakin itselleni tällaisena elämän rohkeutena...iloitaan kun ilon aika...surraan kun surun...siinä välissä sitten koko elämänkirjo tunteineen...niitä tunteita vaan ei niin peitetä...pettymyksen tai katkeruuden kuten ei vihankaan...ne ilmaistaan;)) mutta, niillä ei niin märehditä....pitkään ystävien seurassa ainakaan...ja tämä sellainen elämän asenne josta pidän. Eräänlainen rohkeus. Saada olla oma itsensä....ja se hölmö myöskin;))...itseasiassa ole näistä monista neuvoista joita minullekin sitten satelee...erittäin otettu...: ajattelen näin. Kuulun tähän kummalliseen heterogeeniseen porukkaan;))...miksi...sitä en tiedä...onhan olemassa kohtalo...joten sillä ei suurta merkitystä kumminkaan loppujen lopuksi...emme voi kovin paljon vastustaa tätä Kohtaloamme.

Tsau:Friidu

Lue lisää

Monissa kulttuureissa on omia hyviä puoliaan, jotain josta voi ammentaa ottaa oppia.. ranskalainen hienostuneisuus, englantilainen hillittyys.. oppia ammennan ja äyskäröin. Mutta slaavilaisuudesta kun on puhe, niin heidän hyvät puolensa ovat kiistämättömät.. jotenkin venäläisten kanssa ei voi olla tulematta toimeen.. itse löydän venäläisten kanssa jonkin mystisen "venäläisvaihteen", itsekin virittäydyn samalle taajuudelle. Plus monia muita hyviä puolia.. puolalaisuutta en niin hyvin tunne,,, mainitsemaasi elämänrohkeutta varmaan osaltaan siinäkin, että neuvostoaikana olivat täysillä sitä systeemiä, systeemin muututtua eivät ole jääneet ruikuttamaan vaan elävät täysillä nyt tätä nykysysteemiä.

Mielenkiintoista muuten sekin, että meilläpäin on selviä vastakohtaisuuksia, eroja; jos on nationalisti, ei takuulla ole kommunisti. Toisaalta jos on kommunisti, ei takuulla ole kristitty.. Venäjällä voi nämä kolme aatetta sulauttaa kätevästikin yhteen: ortodoksisuus, kommunismi ja nationalismi - ei tällaista yhdistelmää yhdessä ihmisessä länsimaissa ole.. Venäjällä tämäkin onnistuu, ja lienee yleistäkin?

'Tunnerohkeus' on se sana jota tietämättänikin hain.. näin urheilun vuodenaikana voi yhdistää jopa jääkiekkoon.. se mistä Venäjän pelissä pidän.. tunnerohkeudesta, taidon ja tunteen hyödyntämisestä jopa taktiikan kustannuksella. Venäjän olisi pitänyt pärjätä. Kultaisella 70-luvulla oli paremmin: Neuvostoliiton tiesi voittavan ja kaikki olivat tyytyväisiä. Maa pysyi radallaan ja perusarvot olivat kunniassa. Tämä sivupolkuna sallittakoon, jos yleistä päätietä nyt tässä asiassa on olemassakaan. Antaa tunteen johdattaa kynää.

ahdistustekijä kirjoitti:

Oli ihan pakko skriivaa et mua ahdistaa tuo hymiöiden viljely.

Kyllä on jollakin pienet ahdistuksenaiheet, jos hymiöt.. Olen huomannut, että kolmella asialla saa tietynlaiset ihmiset ärsyyntymään.. jos tekstissä mainitaan a) Helsinki b) tuodaan esiin omaa persoonaa c) omataan positiivinen ihmiskuva. Tämän huomattuani olen tietenkin pyrkinyt omissa teksteissäni viljelemään näitä entistä runsaammin.

ahdistustekijä kirjoitti:

Oli ihan pakko skriivaa et mua ahdistaa tuo hymiöiden viljely.

Sinulle ahdistustekijä...en voi sille mitään. Elämä vaan näyttää minulle aurinkoiset puolensa joka päivä. Näyttänyt jo pitkään. Ehkä siksi laitan tekstiini näitä hymiötä. Koska, minua oikeesti hymyilyttää. Vahinko jos, koet sen ahdistuksena. Olen aina sanonut tai skrivaillut sitten myöskin näin. Tekstejäni ei ole pakko lukea? Koska käytän aina samaa nim.teksteissäni. Ne on myös helppo kelata ylitse. Tätä en ymmärrä muutenkaan. En näissä keskusteluissa miksi tällaiseen puututaan? Jos, puutut itse asiaan...sellaisen keskustelun ymmärrän jo tämän ikäisenä keskusteluna. Mutta, en näitä pilkku.piste. oik.kirjoitusjuttuja tai sitä miksi näitä hymiöitä ei saisi käyttää? jos, haluaa...Toinen seikka kirjoitan päivittäin myös paljon ystävieni kanssa. Kaikki he eivät asu suinkaan Suomessa eivätkä ole suomalaisia. Vaihdamme tekstiä hyvin paljon myös näin.

Anteeksi en aio kuitenkaan sinulta pyytää. Mutta, ajattele. Sinulla on vaihto-ehto. Voit hypätä täällä vapaasti tekstini ylitse. Ps. en minäkään kaikkea lue täällä yleiselläpalstalla. Koska muuta en joutaisi tekemään...;)).

Ystävällisin tervehdyksin.

Tsau:Friidu

b.m. kirjoitti:

Monissa kulttuureissa on omia hyviä puoliaan, jotain josta voi ammentaa ottaa oppia.. ranskalainen hienostuneisuus, englantilainen hillittyys.. oppia ammennan ja äyskäröin. Mutta slaavilaisuudesta kun on puhe, niin heidän hyvät puolensa ovat kiistämättömät.. jotenkin venäläisten kanssa ei voi olla tulematta toimeen.. itse löydän venäläisten kanssa jonkin mystisen "venäläisvaihteen", itsekin virittäydyn samalle taajuudelle. Plus monia muita hyviä puolia.. puolalaisuutta en niin hyvin tunne,,, mainitsemaasi elämänrohkeutta varmaan osaltaan siinäkin, että neuvostoaikana olivat täysillä sitä systeemiä, systeemin muututtua eivät ole jääneet ruikuttamaan vaan elävät täysillä nyt tätä nykysysteemiä.

Mielenkiintoista muuten sekin, että meilläpäin on selviä vastakohtaisuuksia, eroja; jos on nationalisti, ei takuulla ole kommunisti. Toisaalta jos on kommunisti, ei takuulla ole kristitty.. Venäjällä voi nämä kolme aatetta sulauttaa kätevästikin yhteen: ortodoksisuus, kommunismi ja nationalismi - ei tällaista yhdistelmää yhdessä ihmisessä länsimaissa ole.. Venäjällä tämäkin onnistuu, ja lienee yleistäkin?

'Tunnerohkeus' on se sana jota tietämättänikin hain.. näin urheilun vuodenaikana voi yhdistää jopa jääkiekkoon.. se mistä Venäjän pelissä pidän.. tunnerohkeudesta, taidon ja tunteen hyödyntämisestä jopa taktiikan kustannuksella. Venäjän olisi pitänyt pärjätä. Kultaisella 70-luvulla oli paremmin: Neuvostoliiton tiesi voittavan ja kaikki olivat tyytyväisiä. Maa pysyi radallaan ja perusarvot olivat kunniassa. Tämä sivupolkuna sallittakoon, jos yleistä päätietä nyt tässä asiassa on olemassakaan. Antaa tunteen johdattaa kynää.

Lue lisää

Ihan samoin tästä ajattelen kanssasi. En tunne muita puolalaisia kuin he jotka asuvat nyt täällä tai tämä on heidän kotimaansa nyt mutta ilman muuta he tuntevat sielussaan olevansa aina puolaisia ensisijaisesti..koska synnyinmaa on synnyinmaa...Uskon tämän ajatuksen olevan erittäin vahvana ihan kaikilla muillakin kansalaisuuksilla...ja jollain tavoin se on pysyvä..joka itselleni kyllä ihan luonnollista ajatella niin..Itse en kyllä oikein johtuen tästä isovanhempieni taustasta ole kokenut tätä maata omakseni..jotenkin kuuluisin muualle..minne en tiedä..siis sielultani en koe olevani kovin suomalainen..... Siis, mitä piti kirjoittaa...niin... joihinkin heihin tutustunut lähemmin sekä heidän maahansa fyysisesti ja historiaansa, kirjojen kautta että kulttuurinsa pikkuhiljaa sitä rataa sitten myös henkilökohtaisella tasolla lähemmin... Mutta, mitä heitä olen kuunnellut ja myöskin sitten näitä luentoja täällä mitä on järjestetty. Missä tätä heidän historiaansa on käsitelty hyvinkin laajasti nyt koko tämänkin kevään luentosarjassa täällä Kiitos näiden aktiivien jotka jaksavat näitä luentosarjoja täällä pitää ja myöskin järjestää se ei ole kovin helppoa nyt kun kulttuurimäärärahoja leikataan.......niin..tämä asia itselleni tai muotoutunut kuva on kyllä sellainen että, nimenomaan nyt...kun tästä viimeisestä itsenäisyysjulistuksesta liki 20v. Heille itselleen on tämän OMAN puolalaisen identiteetin ikäänkuin vahvistaminen Euroopassa että, he mielellään itse haluavat olla nimeomaan puolalaisia. Vaikkakin sitten niin että, tämä itse heidän suhteensa muihin kielivähemmistöihin (saksal.,venäl.ynnä tsekkeihin ym.)moniin pienempiin kieliväh. on ikään nyt sellainen tosia-asiaksi hyväksytty minkäälaista ristiriitaa siitä he eivät itse koe..vaan kyllä siellä aistii tämän ajattelutavan enemmänkin ihan tavallisten ihmisten parissa: Puola on eräänlainen kansojen sulatusuuni...nyt. Asia josta he ovat enemmänkin tämän historiansa kautta ylpeitä...ja tämä kansallisylpeys siitä että, juuri se kansa jota on sorrettu milloin Idästä milloin Lännen suunnasta kaikesta huolimatta..he ovat hengissä.....mitä sitten tulee venäl. kulttuuriin ja itse kieleen...se koetaan jotenkin enemmänkin näin oli pakko-kielenopiskeluna aikanaan kun oli pakko lukea venäjää kouluissa...eli venäjä on nyt välttämätön iso naapuri mutta kulttuurillisesti moni kokee enemmän Ranskan ja Italian ja myöksin Saksan kulttuurin olevan lähempänä omia juuriaan joita myös ihaillaan..asuu sieltä tulleita kansalaisuuksia myös Puolassa..ja sitten tämä heille rakas monikerroksinen historia...joka luku sinänsä.......Itse nämä asuinalueet sitten miten ihmiset ovat siellä jakautuneet eri alueille asumaan. Ovat osittain tästä erittäin pitkästä ja polveilevasta historiasta jo ennen toisen maailmansodan syttymisestä johtuvia asukkaiden siirtämistä osittain sen jälkeistä aikaa jolloin ihmisiä jälleen pakkosiirrettiin juuriltaan..Tämä näkyy vielä..osittain erittäin vahvana mikäli Puolassa matkustaa maaseudulla..tämä alueiden vahva erilaisuus.....Osa ystävistäni on kielipohjaltaan saks.-puolalaisia heillä tämä saksa on toinen vahva kieli osa sitten taas ven.-puolaisia..joilla tämä venäjä on toinen vahva kieli. Kuitenkin täällä asuvilla ystävilläni tämä ei ole ollut tai en ole huomanut että, se olisi rajoittava tekijä...ehkä niin että, vähän kaikki nämä ns. ulkopuolalaiset sitten pitävät enemmänkin yhtä vieraassa maassa jossa asuvat pysyvästi..suurinosahan heistä asuu Yhdysvalloissa...mutta, hienointa tässä on että, olen pikkuhiljaa saanut tutustua näihin pieniin eroavaisuuksiin...tämä tarkoittaa sitä käytännössä että, ensi syksynä minäkin lähden sisareni kanssa Warsovaan...Puolaa en ole vielä tarpeeksi nähnyt...vähän kerrallaan siihen maahan onkin hyvä tutustua...

Tämä venäjän vaikutus Euroopassa on asia joka on jättänyt moneen muuhunkin maahan sen jalanjälkensä. Ja koska tämä kulttuuri myös sydänti lähellä ollut jostain syystä....on Latvia sellainen maa...jonka voin sanoa nyt rehellisesti se on vienyt sydämeni....Ehkä palaamme jälleen kesälomareissulla sinne takaisin...ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä tehty...mutta, sinne toivon nyt.....

Jälleen kerran...

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Ihan samoin tästä ajattelen kanssasi. En tunne muita puolalaisia kuin he jotka asuvat nyt täällä tai tämä on heidän kotimaansa nyt mutta ilman muuta he tuntevat sielussaan olevansa aina puolaisia ensisijaisesti..koska synnyinmaa on synnyinmaa...Uskon tämän ajatuksen olevan erittäin vahvana ihan kaikilla muillakin kansalaisuuksilla...ja jollain tavoin se on pysyvä..joka itselleni kyllä ihan luonnollista ajatella niin..Itse en kyllä oikein johtuen tästä isovanhempieni taustasta ole kokenut tätä maata omakseni..jotenkin kuuluisin muualle..minne en tiedä..siis sielultani en koe olevani kovin suomalainen..... Siis, mitä piti kirjoittaa...niin... joihinkin heihin tutustunut lähemmin sekä heidän maahansa fyysisesti ja historiaansa, kirjojen kautta että kulttuurinsa pikkuhiljaa sitä rataa sitten myös henkilökohtaisella tasolla lähemmin... Mutta, mitä heitä olen kuunnellut ja myöskin sitten näitä luentoja täällä mitä on järjestetty. Missä tätä heidän historiaansa on käsitelty hyvinkin laajasti nyt koko tämänkin kevään luentosarjassa täällä Kiitos näiden aktiivien jotka jaksavat näitä luentosarjoja täällä pitää ja myöskin järjestää se ei ole kovin helppoa nyt kun kulttuurimäärärahoja leikataan.......niin..tämä asia itselleni tai muotoutunut kuva on kyllä sellainen että, nimenomaan nyt...kun tästä viimeisestä itsenäisyysjulistuksesta liki 20v. Heille itselleen on tämän OMAN puolalaisen identiteetin ikäänkuin vahvistaminen Euroopassa että, he mielellään itse haluavat olla nimeomaan puolalaisia. Vaikkakin sitten niin että, tämä itse heidän suhteensa muihin kielivähemmistöihin (saksal.,venäl.ynnä tsekkeihin ym.)moniin pienempiin kieliväh. on ikään nyt sellainen tosia-asiaksi hyväksytty minkäälaista ristiriitaa siitä he eivät itse koe..vaan kyllä siellä aistii tämän ajattelutavan enemmänkin ihan tavallisten ihmisten parissa: Puola on eräänlainen kansojen sulatusuuni...nyt. Asia josta he ovat enemmänkin tämän historiansa kautta ylpeitä...ja tämä kansallisylpeys siitä että, juuri se kansa jota on sorrettu milloin Idästä milloin Lännen suunnasta kaikesta huolimatta..he ovat hengissä.....mitä sitten tulee venäl. kulttuuriin ja itse kieleen...se koetaan jotenkin enemmänkin näin oli pakko-kielenopiskeluna aikanaan kun oli pakko lukea venäjää kouluissa...eli venäjä on nyt välttämätön iso naapuri mutta kulttuurillisesti moni kokee enemmän Ranskan ja Italian ja myöksin Saksan kulttuurin olevan lähempänä omia juuriaan joita myös ihaillaan..asuu sieltä tulleita kansalaisuuksia myös Puolassa..ja sitten tämä heille rakas monikerroksinen historia...joka luku sinänsä.......Itse nämä asuinalueet sitten miten ihmiset ovat siellä jakautuneet eri alueille asumaan. Ovat osittain tästä erittäin pitkästä ja polveilevasta historiasta jo ennen toisen maailmansodan syttymisestä johtuvia asukkaiden siirtämistä osittain sen jälkeistä aikaa jolloin ihmisiä jälleen pakkosiirrettiin juuriltaan..Tämä näkyy vielä..osittain erittäin vahvana mikäli Puolassa matkustaa maaseudulla..tämä alueiden vahva erilaisuus.....Osa ystävistäni on kielipohjaltaan saks.-puolalaisia heillä tämä saksa on toinen vahva kieli osa sitten taas ven.-puolaisia..joilla tämä venäjä on toinen vahva kieli. Kuitenkin täällä asuvilla ystävilläni tämä ei ole ollut tai en ole huomanut että, se olisi rajoittava tekijä...ehkä niin että, vähän kaikki nämä ns. ulkopuolalaiset sitten pitävät enemmänkin yhtä vieraassa maassa jossa asuvat pysyvästi..suurinosahan heistä asuu Yhdysvalloissa...mutta, hienointa tässä on että, olen pikkuhiljaa saanut tutustua näihin pieniin eroavaisuuksiin...tämä tarkoittaa sitä käytännössä että, ensi syksynä minäkin lähden sisareni kanssa Warsovaan...Puolaa en ole vielä tarpeeksi nähnyt...vähän kerrallaan siihen maahan onkin hyvä tutustua...

Tämä venäjän vaikutus Euroopassa on asia joka on jättänyt moneen muuhunkin maahan sen jalanjälkensä. Ja koska tämä kulttuuri myös sydänti lähellä ollut jostain syystä....on Latvia sellainen maa...jonka voin sanoa nyt rehellisesti se on vienyt sydämeni....Ehkä palaamme jälleen kesälomareissulla sinne takaisin...ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä tehty...mutta, sinne toivon nyt.....

Jälleen kerran...

Tsau:Friidu

Lue lisää

Sydän on vaikea sana. Loukkaantukohan nyt joku jos, laitan tämän oppimani ♥ sen sijaan että, korj. ei sydänti...vaan sydäntäni. Sitten kirjoitan vielä hemmet...minua hymyilyttää edelleenkin. En laita hymiötä kuitenkaan...vaikka mieli tekisi.

Tsau:Friidu

b.m. kirjoitti:

Kyllä on jollakin pienet ahdistuksenaiheet, jos hymiöt.. Olen huomannut, että kolmella asialla saa tietynlaiset ihmiset ärsyyntymään.. jos tekstissä mainitaan a) Helsinki b) tuodaan esiin omaa persoonaa c) omataan positiivinen ihmiskuva. Tämän huomattuani olen tietenkin pyrkinyt omissa teksteissäni viljelemään näitä entistä runsaammin.

Lue lisää

Silloin tällöin nykyään, erityisesti raskaan työviikon jälkeen, tulee miettineeksi minne veromarkkani menevät.. "Tohtori, minulle tuli taas se hymiöahdistus. Ja sitten joku runofoorumilla sanoi, että suuri maailma tarkoittaa muutakin kuin Someron kyläkoulun takapihan ulkohuussin seinään ripustettuja naistenkuvia.. voi kun ahdistaa!!"

Onneksi on runous lohtuna, ja Tommy Tabermann on tähänkin löytänyt oikeat sanat.

http://www.youtube.com/watch?v=mHdHu5FZTJU

Tsau kirjoitti:

Ihan samoin tästä ajattelen kanssasi. En tunne muita puolalaisia kuin he jotka asuvat nyt täällä tai tämä on heidän kotimaansa nyt mutta ilman muuta he tuntevat sielussaan olevansa aina puolaisia ensisijaisesti..koska synnyinmaa on synnyinmaa...Uskon tämän ajatuksen olevan erittäin vahvana ihan kaikilla muillakin kansalaisuuksilla...ja jollain tavoin se on pysyvä..joka itselleni kyllä ihan luonnollista ajatella niin..Itse en kyllä oikein johtuen tästä isovanhempieni taustasta ole kokenut tätä maata omakseni..jotenkin kuuluisin muualle..minne en tiedä..siis sielultani en koe olevani kovin suomalainen..... Siis, mitä piti kirjoittaa...niin... joihinkin heihin tutustunut lähemmin sekä heidän maahansa fyysisesti ja historiaansa, kirjojen kautta että kulttuurinsa pikkuhiljaa sitä rataa sitten myös henkilökohtaisella tasolla lähemmin... Mutta, mitä heitä olen kuunnellut ja myöskin sitten näitä luentoja täällä mitä on järjestetty. Missä tätä heidän historiaansa on käsitelty hyvinkin laajasti nyt koko tämänkin kevään luentosarjassa täällä Kiitos näiden aktiivien jotka jaksavat näitä luentosarjoja täällä pitää ja myöskin järjestää se ei ole kovin helppoa nyt kun kulttuurimäärärahoja leikataan.......niin..tämä asia itselleni tai muotoutunut kuva on kyllä sellainen että, nimenomaan nyt...kun tästä viimeisestä itsenäisyysjulistuksesta liki 20v. Heille itselleen on tämän OMAN puolalaisen identiteetin ikäänkuin vahvistaminen Euroopassa että, he mielellään itse haluavat olla nimeomaan puolalaisia. Vaikkakin sitten niin että, tämä itse heidän suhteensa muihin kielivähemmistöihin (saksal.,venäl.ynnä tsekkeihin ym.)moniin pienempiin kieliväh. on ikään nyt sellainen tosia-asiaksi hyväksytty minkäälaista ristiriitaa siitä he eivät itse koe..vaan kyllä siellä aistii tämän ajattelutavan enemmänkin ihan tavallisten ihmisten parissa: Puola on eräänlainen kansojen sulatusuuni...nyt. Asia josta he ovat enemmänkin tämän historiansa kautta ylpeitä...ja tämä kansallisylpeys siitä että, juuri se kansa jota on sorrettu milloin Idästä milloin Lännen suunnasta kaikesta huolimatta..he ovat hengissä.....mitä sitten tulee venäl. kulttuuriin ja itse kieleen...se koetaan jotenkin enemmänkin näin oli pakko-kielenopiskeluna aikanaan kun oli pakko lukea venäjää kouluissa...eli venäjä on nyt välttämätön iso naapuri mutta kulttuurillisesti moni kokee enemmän Ranskan ja Italian ja myöksin Saksan kulttuurin olevan lähempänä omia juuriaan joita myös ihaillaan..asuu sieltä tulleita kansalaisuuksia myös Puolassa..ja sitten tämä heille rakas monikerroksinen historia...joka luku sinänsä.......Itse nämä asuinalueet sitten miten ihmiset ovat siellä jakautuneet eri alueille asumaan. Ovat osittain tästä erittäin pitkästä ja polveilevasta historiasta jo ennen toisen maailmansodan syttymisestä johtuvia asukkaiden siirtämistä osittain sen jälkeistä aikaa jolloin ihmisiä jälleen pakkosiirrettiin juuriltaan..Tämä näkyy vielä..osittain erittäin vahvana mikäli Puolassa matkustaa maaseudulla..tämä alueiden vahva erilaisuus.....Osa ystävistäni on kielipohjaltaan saks.-puolalaisia heillä tämä saksa on toinen vahva kieli osa sitten taas ven.-puolaisia..joilla tämä venäjä on toinen vahva kieli. Kuitenkin täällä asuvilla ystävilläni tämä ei ole ollut tai en ole huomanut että, se olisi rajoittava tekijä...ehkä niin että, vähän kaikki nämä ns. ulkopuolalaiset sitten pitävät enemmänkin yhtä vieraassa maassa jossa asuvat pysyvästi..suurinosahan heistä asuu Yhdysvalloissa...mutta, hienointa tässä on että, olen pikkuhiljaa saanut tutustua näihin pieniin eroavaisuuksiin...tämä tarkoittaa sitä käytännössä että, ensi syksynä minäkin lähden sisareni kanssa Warsovaan...Puolaa en ole vielä tarpeeksi nähnyt...vähän kerrallaan siihen maahan onkin hyvä tutustua...

Tämä venäjän vaikutus Euroopassa on asia joka on jättänyt moneen muuhunkin maahan sen jalanjälkensä. Ja koska tämä kulttuuri myös sydänti lähellä ollut jostain syystä....on Latvia sellainen maa...jonka voin sanoa nyt rehellisesti se on vienyt sydämeni....Ehkä palaamme jälleen kesälomareissulla sinne takaisin...ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä tehty...mutta, sinne toivon nyt.....

Jälleen kerran...

Tsau:Friidu

Lue lisää

Kiiitos:) Katsomalla katsoin kirjahyllyäni, että onko täällä mitään puolalaista.. ei löytynyt runoa, romaania ei pamflettia. Mistä lie johtuu? Mitä tiedän Puolasta? Puolapuut on varmaan keksitty siellä.. sitten muistin tapauksen lapsuuden koulupäivistä.. meillä oli kirjoituskilpailu, jonka voittaja pääsi edustamaan luokkaa valtakunnallisen kirjoituskilpailuun.. opettaja sanoi, että parhaat kirjoitelmat olivat Broguella ja Sinillä (nimi muutettu).. kilpailuun lähtee...Sini, jolla ajankohtaisuutta mukana. Sini, mistä sait aiheen että Neuvostoliitto hyökkää Puolaan? Sini: tuli vaan mieleen.. Opettaja: Erittäin tarkkanäköistä. Välitunnilla kysyin Suvilta (harhautuksen vuoksi nimi muutettu toistamiseen) että mistä sait aiheen.. hän kertoi, että hänen isänsä oli katsonut uutisia ja tokaissut että kohta Neuvostoliitto varmaan hyökkää Puolaan. Oli sanonut vielä, että politiikka on p#%&kaa. En tiedä, päätyikö tuo jäljempi lausunto Suvin aineeseen.. tahtoo sanoa, että Puola on arvoitus.. en tunne muita puolalaisia kuin sinä. Vaatii kyllä omanlaistaan harrasta harrastuneisuutta ensinnäkin järjestää Puola-luentoja, mutta myös harrastaa käydä niissä aktiivisesti. Oman harrastuneisuuden varaan tällaiset jutut jäävät, joista ei muuanna mainita, eivätkä ole mediassa joka päivä huulilta luettavissa. Niin.. ja muistaakseni hatarasti, lapsuudessani oli mediassa suosittua luetella lukemattomia syitä, miksi Suomi ei ole pärjännyt jääkiekon mm-kisoissa.. ei koskaan ollut joukkueesta kiinni, kohtalo vain on juottanut karvasta kalkkiaan kansallemme.. niin, mistäs piti.. muistaakseni yksi takaisku oli se, että mitali oli jo käytännössä Suomen kaulassa, kunnes viimeisessä ottelussa tuli yllätystappio Puolalle.. vai oliko se Itä-Saksa..
joka tapauksessa tärkein takasisku on nyt se, että kohtalo juotti karvasta kalkkiaan venäjän kiekkoilevalle kansalle, pudottamalla Venäjän jatkosta. Missä on nyt kisojen jännitys? Suomi-Ruotsi-ottelut ovat vähän tunnelmaltaan laimeita, ei oikein sytytä ketään, ei pelaajaa ei katsojaa.. yhtä lailla iloitaan kumman tahansa voitosta, tappiokaan ei harmita yhtään.
Tämä asiansiltana vain. En nyt oikein pysty muuta ajattelemaan kuin kiekkoa.. Pahoitteluni.