Varastetaanko ilmaisuni tai ideani arvostelupalvelussa?

No ei todellakaan pelota.

Ehkä olet rakastunut tekstiisi liikaa, katsot sitä liian läheltä, kun pelkäät varkautta. Miten todennäköisesti tekstisi herättää ammattikirjailijassa kateutta? En usko, että jokainen jakaa kanssasi tuollaisen optimismin käsikirjoituksen toimivuuden suhteen. En minä ainakaan. Olen aina skeptikko. Mitä enemmän julkaiset, sitä skeptisemmäksi tulet omista taidoistas. Mutta optimismi on toisinaan kantava voima.

Jokainen kirjailija kulkee omia polkujaan, tuskin olet aloittelijana löytänyt sellaista ilmaisua, rakennetta, henkilöhahmopersoonaa, teemojen variansseja että se olisi odottamatonta, uutta avaavaa taidekirjallisuudessa.

Ideoilla ei ole tekijänoikeutta. Älä lähetä jos niin vahasti uskot käsikirjoituksesi omintakeiseen ideaan. Ideat voidaan varastaa, niitä varastetaan koko taiteen historian aikana uudestaan ja uudestaan.

Mitä tulee puoluettomuuteen, onko sellaista taiteen laadun syynäämisessä? Onko väliä, mitä tunteita hän kokee, jos antaa hyvän palautteen? Taidat olla aika aloittelija jos pelkäät lyttäystä. Taiteen tekijä saa aina lättyyn jossain vaiheessa ammattiuraa.

kyllä kyllä kyllä

olen samaa mieltä ylläolevan kanssa

"Taiteen tekijä saa aina lättyyn jossain vaiheessa ammattiuraa."

Harkiten lähettäisin arvosteltavaksi omia tekstejäni, kyllä ne niin uniikkeja ja varastettavia aina ovat !

Pelko on aito. Ideavarkauden mahdollisuus on aina olemassa, mutta vaikeaa on elää ilman jonkinlaista luottamusta vastapuoleen. Kyllä minä ainakin sain luotettavan ja asiallisen kuvan palautteen antajasta. Omalla nimelläänhän he toimivat ja lätytkin on usein netissä nähtävänä.

"Tai toinen pelko...miten voin luottaa arvioijan puolueettomuuteen. Mitä jos häntä vain ärsyttää jokin tekstissäni. Tai mitä jos hän olisi aina itse halunnut kirjoittaa juuri sillä tyylillä kuin minä kirjoitan, mutta ei osaa ja on kateellinen ja lyttää siksi käsikirjoitukseni. Ihmisiähän hekin ovat inhimillisine tunteineen."

Huomioithan sitten (jos uskallat käsiksesi arvostelupalveluun lähettää), että arviointi on vain yhden tai muutaman ihmisen näkesmys tekstistäsi. Lopullisen päätöksen tekstin sisällöstä, tyylistä, ilmauksista yms. tekee viimekädessä aina kirjailija itse. Jos arvostelija kateellisena lyttää teoksesi, niin pyydä jonkun toisen mielipide. Sillä mielipiteitähän ne vain ovat - ja jokaisella on omansa.

Aloittaja; sinulle jää todisteet siitä, että olet sekä ilmaisujesi että muiden ratkaisujesi isä/äiti. Jos ne muutaman vuoden kuluttua ilmestyvät jonkun toisen nimissä, voit nostaa metakan.

Ehkä on parempi, että olet vaan kammiossasi hienojen tekstiesi kanssa ja suljet muun julman maailman ulkopuolelle, niin ei tule mitään traumoja.

Kannattaa osallistua vuoden koulutukseen jossakin kansanopistossa ja tuunata käsikirjoitustaan siellä.

Anna HETI tänne sun käsis, niin mä kirjoitan siitä paaljon paremman kirjan kuin olisit ikinä osannut.

"Tai mitä jos hän olisi aina itse halunnut kirjoittaa juuri sillä tyylillä kuin minä kirjoitan, mutta ei osaa ja on kateellinen ja lyttää siksi käsikirjoitukseni."

Ylimitoitettu käsitys omasta merkittävyydestä voi johtaa kaiken kritiikin torjumiseen, että omakuva säilyisi. - Vai onko tämä huumoria harrastajakirjoittajan illuusioista? Omaan kirjoittamiseen pitää uskoa, että jaksaisi kirjoittaa, mutta liika on liikaa.

Jos tämä on ihan tosissaan kirjoitettu, niin vastaan että ei pelota lähettää tekstiäni mihinkään, luettavaksi ja arvioitaviksihan ne on kirjoitettu. En tee syntipukkia siitä, joka ei teksteistäni pidä tai esittää kritiikkiä, vaan koetan ottaa kritiikistä opikseni ja suhtautua kirjoituksiini neutraalisti. Suurin osa tuttujen kehuista on varmasti valkoisia valheita, siksi suosin kritiikin antajina muita kirjoittajia ja ammattilaispalveluita. Monet kirjailijat lukevat myös toistensa tekstejä, siinä oppii samalla itsekin.

Jos pelkäät, sinun kannattaa lopettaa kirjoittaminen heti. Muuta vaihtoehto ei ole.

Musta tää on ihastuttavan viihdyttävä parodia ja trolli kirjailijanalusta, joka nostaa itsensä merkittävämmäksi kuin realistisesti oli syytä olla.

Tai sitten tämä on henkilö on deadly tosissaan, joka tekee asian surullisemmaksi. Ellei hän sitten ole alakoulussa.

Mutta ehkä hän on vielä niin aloittelija, että jaksaa liikuttua itsestään ja omasta fiktiivisestä tekstistään.

Älä huoli. Pelot kuuluvat osana tätä ammattia.

Ai niin unohdin, että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu itsensä vähättely ja lyttääminen, eikä missään nimessä saa uskoa omaan tuotokseensa, eikä ajatella sen olevan hyvä, vaan hokea, olen paska, olen paska olen paska. Sori, ehkä olen asunut liian kauan ulkomailla, niin unohdin tämän.

Aika mielenkiintoistahan se on, että jos uskoo itseensä ja tekemiseensä, niin kutsutaan surulliseksi tapaukseksi, trolliksi tai epäillään minun olevan alakoulussa. En tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella...missään muualla kuin Suomessa tuollaista tuskin tapahtuisi niin paljon kuin tästä maasta pidänkin.

Ja hei, totta helvetissä liikutun omista teksteistäni, mitä hemmetin järkeä niitä olisi mihinkään tarjota tai edes kirjoittaa, jos en niistä liikuttuisi tai pitäisi niitä hyvinä.

No niin, mistä ihmeestä kukaan taiteilija loppujen lopuksi voi tietää, onko oma taide hyvää tai toimivaa? En usko, että sillä on edes väliä. Painotus on enemmän siinä, miten kirjallinen instituutti ja lukijat ottavat taideteoksen vastaan.

Sitä kukaan ei voi tietää etukäteen, joten en edes huolestuisi esilukijoiden, arvostelupalvelujen lukijoista, vaan niistä, jotka vaikuttavat voimakkaasti tulevaisuuteesi ammattitaiteilijana: kriitikoihin, apurahalautakuntiin, taiteen tutkijoihin, kustannustoimittajiin, markkinointiin ja tiedotukseen, lukijoihin, kirjakauppojen libristeihin, kirjallisuusopettajiin jne.

Vaatimattomuus ja ei-vaatimattomuus lienevät loppujen lopuksi samantekeviä ominaisuuksia, kun tärkeintä kirjailijan työssä on vain itse teos, ei persoona tekemisen takana. Joten vapaasti saat kokea työsi kulkevan taiteen huipulla tai pohjamudissa, niillä asioilla ei ole suurta merkitystä. Mitä tulee liikuttumiseen, lienee oleellisinta, miten lukija asiaan suhtautuu.

Itsekin pitkään ulkomailla työskennelleenä, varsinkin taiteen ja kulttuurin parissa, olen tottunut, että suomalaisilla on kylmä, kyyninen, nollaava ja lannistava lähestymistapa myös taiteen tekijöihin. Ellei heitä ole nostettu kulttuurisen hegemoniahyllyn ylimmälle hyllylle palvottavaksi. Silloin kukaan ei saa heitä arvostella, on sitten kyseessä Linna, Haanpää tai Kivi. Mutta olen jo kauan sitten hyväksynyt tämän suomalaisen viileän tunteettomuuden osaksi suomalaista kulttuuriperintöä.

Pelko pois pelko pois ja messulavoille & aamutelkkariin reippaasti esiintymään. Se lisää tunnettavuutta ja omaa itsetuntoa.

Teksti on tärkein pitkässä matkassa, ei kirjailijan persoona.

En osaa sanoa, mutta mä en ainakaan; jos joskus kirjoittaisin kirjan, koskaan julkaisisi sitä missään ennen kuin valmis teksti olisi toimitettu kustannustoimittajalle, joka arvioi, onko tekstistä julkaistavaksi. Niinsanottuun tahattomaan apinointiin voivat kai joskus syyllistyä pienessä mittakaavassa varmaan taiteellisesti lahjakkaatkin: esimerkiksi jos joku tietty teema kirjallisuudessa on pop, niin ans' olla, yleensä kohta on yhden menestyskirjan jälkeen julkaistu kymmenen kirjaa samasta aiheesta ja kaikki melkein toistensa kopioita. Varmaan jos tavis haluaisi jotakin saada julkaistavaksi, pitää olla poikkeuksellisen lahjakas kirjoittaja, eri asia sitten niillä, joilla on paksu lompakko tai tunnettu nimi.

Tää on muuten outo palsta tämäkin. Luin tossa yhtä toista ketjua ja pakko sanoa, että ei paljoa ole kirjallisilla lahjoilla paiskattua sakkia sellaiset, jotka NIMETTÖMINÄ Suomi24.fi-keskustelupalstalla valittaa heitä apinoitavan. Ainakin näiden keskustelupalstojen tekstien taso on sellaista verbaalista aivo-oksennusta melkein kautta linjan, että kukaan tuskin alentuisi matkimaan vakavissaan ketään, joka näille palstoille kirjoittaa, tai jos niin, ei sitten olisi palikat ehkä ihan oikeassa asennossa välttämättä (sellaisilla).:/

En ole kirjailija vaan anonyymi tavis, mutta voinpa tässä välittää vaatimattoman toiveeni tuleville kirjailijoille: Ei kiitos enää yhtään kirjaa, jonka aiheena olisi korostetusti seksi ( vaikka seksi myykin), ei kiitos yhtään enää lisää sellaista kirjaa, jonka päähenkilö on vaikkapa itsenäinen sinkku-city-nainen, joka pyörittää miehiä miten tykkää ( koska olen feministi!), ei kiitos yhtään kirjaa enää erityisen friikeistä ilmiöistä ( sensaatiot on tylsiä), vaan kiitos kyllä lisää taidokkaasti kirjoitettua proosaa tavallisen ihmisen elämästä, missä voi yksittäisenä päivänä ihmiselle tapahtua vaikkapa sen verran, että tamppaa matot, keittää kahvit ja käy vaikka lenkillä. Hyvä kirjoittaja osaa kirjoittaa sellaisistakin aiheista kiinnostavan romaanin.

Jos itse joskus kirjoittaisin kirjan ( se on ollut haaveeni ikäni), en antaisi kustannustoimittajan muokata siitä lausettakaan.