Pelkäättekö sairastumista ja vanhenemista?

No ei, ei mitään tapahdu, nautiskele jokaisesta minuutista, älä niele itkua...Tulen auttamaan

Kukapa noita asioita ei pelkäsi, sairastumista ja avuttomuutta ?

Monet omista sinkkututtavistani ovat luoneet itselleen verkoston, jossa on sovitttu kevyestä peräänkatsomisesta ja vastavuoroisesta avunannosta, kun tilanne sitä vaatii. Ja onhan meillä tuo siunattu "kolmas sektori", seurakunnat, SPR, erilaiset potilasjärjestöt, joista on mahdollista löytää tilapäisapua silloin, kun elämä yllättää.

Jos jotakin isompaa sattuu, myös kunnilta täytyy saada apua. Ainakin Kotihoito osaa neuvoa ja ohjata tarvittavan avun piiriin.

Mä toisinaan TOIVON, että havaittas joku vakava syöpä tms. ja tietäis ettei enää kovin montaa vuotta tarvis yrittää sinnitellä. Valitettavasti koko ikäni fyysisesti terveenä todennäköisesti vielä about 50 vuotta jälellä.

Mutta joku jalan menettäminen olis kyl kieltämättä pahinta mitä vois käydä. Urheilu ainut asia, mikä saa vielä hetkittäin hyvän olon tai ainakin auttaa unohtamaan elämän tyhjyyden ja turhuuden edes hetkeksi. Itsaria en oo ikinä harkinnu, mutta tuollainen varmaan sais harkitsemaan.

Tiedättekö ketkä tekevät tässä maassa paljon itsemurhia? Vanhat ja yksinäiset.

Itse eronneena pitkän avioliiton jälkeen, yritän opetella elämään yksin.
Monesti on käynyt mielessä, että jos joku sairaskohtaus tulee, eipä ole enää sitä toista siinä apua kutsumassa, jos ei itse pystyisi. Surullista. Pitää vain toivoa, että terveenä pysyy mahdollisimman pitkään.

Onko paikkakunnallasi eläinsuojeluyhdistystä? Sitä kautta voi kysellä koirille hätähoitopaikkaa tai lenkkiapua, jos tulee ongelmia. Ja toimia itsekin apuna silloin kun voi. 4h-kerhossa on koirankusettajia pientä palkkiota vastaan. Kannattaa hankkia jostain jo joku nuori apuun välillä, niin on sitten edes joku jota voi isossa hädässäkin pyytää apuun.

Itselleen voi vaatia apua kunnan kodinhoito-palvelusta, jos ei pääse kauppaan tai muuten asioitaan hoitamaan.

Minä mätänen asuntooni, jos mulle sattuu jotain pahempaa. Naapurit valitavat hajusta, sitten vasta joku tulee katsomaan. Toivottavasti ei tarvitse kauaa kitua.

Olen nämä jutut miettinyt valmiiksi, niin ei tarvi niistä stressata. :-)

Paljonko se pelko auttaa sua ja missä asiassa? Kannattaisiko katsella ja asennoitua valoisammin, pysyy takuuvarmasti terveempänä ja vanhenemisestakin tulee positiivisempaa.

... ja silloin vanhenemisestakin tulee ...

siili3, samassa tilanteessa olen. Mullakin on jalkavaiva ja siihen pitänyt ottaa kortisonipiikki äskettäin, mietin ja pelkään niin pirusti noita mainitsemiasi asioita. Niin ja puolisokin hylkäsi joku aika sitten. Koiraa mulla ei nyt ole, mutta toivon että jalka paranisi jotta voisin sellaisen ottaa.

Jos haluat tavata livenä niin jutellaan.

Ihan mukava ajatus, että haluat tavata, mutta usko minua kun sanon, ettet haluaisi tutustua minuun - sen verran neuroottinen ja ahdistunut tapaus olen..

En osaa enää ollenkaan olla ihmisten kanssa. =/