Romeo and Juliet

makean ja
tiheän ilman
kaipaus tuntuu
kipuna sydänalassa

pientareen kukkien
tuhlailevasti
rehentelevät nuput
ja helottava kuumuus
ulottuvat taivaan
syvänsineen

yrittäen
halkoa ajassa
ja rakentaa
mielekkyytensä

ottamalla tilanteen
haltuun kuten
auringon nousu
vetää puolensa
ja antaa
suutelemalla ihoa
onnenlupauksensa

läpitunkevat värit
nostavat
lempeäntiheää
kosteutta
rimpuilevan elämän
vastaisesti

tarkoitus oli
hullaantua

ei desinfioida,
olemalla kaikkien
keskiverto tavallisten
perheiden onnellisuus
yhteisessä
aamupalapöydässä

kuten turhat
mitään merkityksettömät
huomen sanat
jättävät rasvaisia tahroja
yöpaitaan

tai päivän
askareita koskevat
kysymykset rakentavat
helposti ratkaistavia
yhtälöitä

kukaan ei haluasi
kuulla,
olla läsnä
nokkosten polttaessa
tai sateen piirtäessä
ikkunaan sydämen
muotoisia adjektiivejä

tai kuinka kihelmöivä
tunne synnyttää
mielen halki
muovautuvia
veistoksellisia madonnia

avaten toiveen
portteja
avata ja sulkea
kaipauksen logiikkaa

tuntuu kuin
rinnuksiin muodostuisi
sydän kuvioita,
ommel joka
huutaa tarttumaan

lukemaan siihen
kirjaillun tekstin,
halun kuroa
umpeen välimatkaa
sinun sormiisi

hameesi kahisevaan
pintaan, joka
kerää tuulessa
huojuvia siemeniä

tekemällä pesiä,
kimeää huutoa,
sakeaa hengitystä

antamalla ymmärtää
ettei mikään matka
ole tarpeeksi pitkä
tai syvyys liian
kaukana kavuta
korkeammalle

jokaisesta huokosesta
työntyi
kukkaa
ja mettä antaen
betonin raskaille
jaloille täysin uuden
merkityksen

lihaisat raajat,
parittelemalla marssivat
jalat,
käsien kannatellessa seiniä
mannerlaattojen liukua
ja niiden aiheuttamia
väristyksiä

tuuhea metsä ja
sen notkuvat
hävyt laulavat
helähdyksittäin, jolloin
jokaisen on helppo
kokeilla lentämistä

antaa kertomusten
kerrostua iholle
ja luoda liekki, joka
polttaa koko
metsän tuntemattomien
seutujen hyväilyksi

kaikki paloittelee
maisemaa, eikä
vuosikymmenien
matka pysty
matkimaan kokemaani
raukeana viipyilevää
iloa

kaksi toisiinsa
kietoutuvaa
spiraalia
suut ammollaan
viritettynä kuunnellen
suhinaa,
kihiseviä ampiaisia

kuningatar oli
vihitty takajalkojen
salaisuuksiin

muistuttaen kesäisten
vinttikamareissa nukuttujen
öiden raukeudesta

tai sinisen taivaan
halki lipuvat
vaalean pehmeät
pilvet kuten
elämä itsessään
on aina kaunis

kantaessaan kaiken
koetun sydämessään
ajattomuuteen

ja silti voi
tuntea sisimmässään
monta tuntematonta
olevan tulossa,
lempeämpää ja
villimpää

harmonia, joka
horjahtaa ja kiilaa
sielun hauraakseen
eheyteen

kaivaten kaikilla
aisteillaan, unissaan
ja valveillaan hetkiä,
jotka tekevät
hengittämisen
vaikeuden ja
sydämen tihenevät
sykäykset liian
painaviksi
kylkiluiden kantaa

kaipaus on
aina riittävä syy,
lupa ottaa
huput silmiltä
kunnes tyhjyys
pyyhkii jälleen
kaiken pois

ja kaipaa uusia
rasteja rakkauden
punaisiin ruutuihin

parvekeilta
rakkauden tuskissaan
huutaa

http://www.youtube.com/watch?v=2jZPSUEt5FI