(koottu tarina muutamista ihmiskohtaloista. Etu- ja ainakin toistaiseksi myös jälkikäteen yhdenkään taiteilijan tai filosofin lainauksin ratsastamalla kenenkään mieleisekseen puhkiselittämätön ja tyystin teorisoimaton, pelkkiin kuulopuheisiin ja annettuihin ja saatuihin mielikuviin perustuva täysirivinen kertomus tavallisista, proosallisista ihmisistä, eräistä perinnön jakautumiseen vaikuttavista tekijöistä, valinnoista ja valitsematta jättämisistä, pitkästä kielestä vyön alla ja tosi outoa kyllä, myös kielestä samanaikaisesti ainakin poskella, ellei kokonaan poskellaan...)
***
I
Sitä voisi hyvinkin nimittää jonkinlaiseksi kommuuniksi, vaikka sen asukkailla oli kullakin oma asuntonsa. Paitsi Hannulla ja Pullalla, jotka jakoivat keskenään vain yhden hellahuoneista, mutta eteisen ja sisävessankin naapurin asukin kanssa. Pyykinpesutila, sauna ja suihkuhuone sijaitsivat piharakennuksessa ja olivat parhaat päivänsä nähneen suuren vuokrapuutalon lukuisten asukkien yhteiskäytössä.
Hannu oli iskenyt silmänsä Pullaan paikallisessa kaljakuppilassa ja rahojen toivossa. Erään toisen vakioasiakkaan, Pullan isän ounasteltiin näet kylällä liikkuvien huhujen mukaan piakkoin saavan kauan vaanimakseen perinnöksi vauraanoloisen sukutilan vaivaisen munamankelimatkan päästä kyliltä. Pullan isän puolestaan arveltiin heittävän veivinsä hyvässä lykyssä ihan koska tahansa. Sillä oli kuulopuheiden mukaan tapana teloa itseään sen verran pahasti tillintallin kyliltä kotiovelleen kompuroidessaan. Tosin verhojen rakojen tarkkasilmäisimmät tiesivät kertoa, mitä Pullan isällä oli yleensä heti kotiovella vastassaan. Ja että Pullan isän parempi puolisko kuului polttaneen julkean julkisesti lehtinuotiossa ainakin yhden verisen kaulimen. Ei savua ilman tulta. Mattojaankin se hakata paukutti vaikka keskellä yötä, jos katsoi sen itselleen tarpeelliseksi. Oli se niin siistinä ja äänekkäänä tunnettu ihminen.
Hannu ei ollut kotoisin siltä kylältä. Hyvin monet olivat sitä mieltä, että se ei ollut oikein mistään kotoisin, vaikka olikin saanut vakinaisen paikan ja lujan otteen Pullan sydämestä ja satunnaisia työkeikkoja kyläkuppilan oluthanan varresta. Hitaaksi se pianaikaa leimattiinkin. Siihen riitti, kun se nähtiin työssään tiskin takana, vaikka jokunen äityi miettimään, oliko se hämeenmurretta vai mitä, mitä se yritti jokaiselle naiselle vääntää. Ei siitä mihinkään päässyt, että kylän naisiakin se nauratti. Kaikkia muita paitsi Pullaa.
TAVALLISEN KANSAN TARINOISTA
3
185
Vastaukset
- That´s it
II
Yhtä talon yläkerran huoneista asutti toistaiseksi naimaton, mukiinmenevän näköinen, mutta raitis ja esimerkilliseksi kristityksi määritelty neiti-ihminen, jonka perään Hannun havaittiin pian Pullan yhytettyään alkavan kuolata suorastaan kieli vyön alla.
Neidin asunnon ulko-oven voimaperäinen kolkutteleminen herätti ensin lähinaapurit huomaamaan tietyntyyppisestä puutteesta kärsivän Hannun. Pian syrjäkyliä myöten puhuttiin hiljaiseksi se, että juuri niinä samaisina rakkauden- ja kosketuksennälkäisinä öinä Pulla kenenkään vahtimatta vietti pillerinhöyryisiä yökkövuorojaan paikallisessa vanhainkodissa. Ei niitä niin vain pienestä kylästä löytynyt peräperää kokeneita uusia yövuorosijaisia vanhojen sijaisten tilalle.
Yläkerran asukki sen sijaan pysyi kaikinpuolin tiukkana, mikä näytti harmittavan Hannua eräänkin saamattoman kesäyön jälkeen niin suunnattomasti, että se päättyi tarttua kerrankin kunnolla toimeen.
Hannu teki sillä kylällä ja siihen aikaan jotakin ennen näkemätöntä ja kuulumatonta. Se levitti pihanurmelle tomerasti saunapyyhkeensä ja saunapyyhkeen päällä haaransa kohdassa, josta ainakaan yläkerran neiti ei voisi ikkunastaan ulos vilkaistessaan tai pihan poikki aamusuihkuun puikahtaessaan mitenkään olla noteeraamatta aurinkoakin palvovaa, varteenotettavaa miestä. Olihan Hannu neidin vuoksi ja naapureittensa sunnuntaipäivän ratoksi riisunut itsensä liikuttavan paljaaksi jo reilusti ennen kirkonmenoja keskellä kirkasta pyhäaamua, kun Pulla vielä yritti paikata ainakin univajettaan rullaverhojensa takana kadunpuoleisssa asunnossa, kaikilta ihmisiltä täysin näkymättömissä.- That´s it
Hannu tarkkaili kädet niskansa alla, tummennetut lentäjän lasit silmillään tiettyä ovea ja toivoi sen vihdoin aukenevan. Se unelmoi maidonvalkoisten, märkien uniensa vielä koskemattoman neidon astuvan ulos aurinkoon läpikuultavassa aamutakissaan ja tarttuvan viimein aurikorasvasta kiiltelevien rintakarvojensa tuuheuteen, näkevän miten sentään vain muutamaa numeroa liian pieniksi jääneiden, suorastaan hiostavien tekokuitusten uimahousujen korostama miehisyys nostaisi jo pelkän neidin katseen vuoksi päätään.
Neidin ikkunaverhot heilahtivat kiukkuisesti tämän tästä. Aikansa odoteltuaan Hannun niin sanottu toiveikkuus muillekin naapureille näkyvästi laski. Kirkonkellot kumahtelivat jo seurakunnalle kutsua jumalanpalvelukseen, kun neidin ulko-ovi lopulta kävi. Neiti paineli paksussa, nyplääntyneessä froteekylpytakissaan minkä palvotuista kintuistaan pääsi, ruudullisten, matalakantaisten aamutossujensa kärkiin äkäisesti tuijottaen piharakennuksen ovesta sisään ja paiskasi sen kuuluvasti kiinni takanaan. Neiti sulkeutui kenenkään vakoilematta suihkutilaan, tarkisti toistamiseen, että oven sisäpuolinen säppi oli lujasti kiinni ja avasi hanat. Hän antoi puhdistavan veden virrata päälleen voimalla ja piiskata irti iholleen liimautuneeksi kuvittelemansa iljettävän, törröhuulisen iilimadon.
Hannu arveli tilaisuutensa koittaneen. Hikikin jo pakkasi pisaroimaan. Suihkimaankin olisi ehdottomasti vielä päästävä.
Hannu kömpi jaloilleen, tempasi nurmikostakin ryvettyneen pyyhkeen kainaloonsa, nosti lentäjän lasit silmiltään hiuksista harvenneelle päälaelleen ja asteli rehvakkaasti neidin helmoillaan viitoittamaa polkua kohti pesutiloja. Nyt jos koskaan neidin pitäisi jo olla valmis.
Hannu hävisi naapureiden näkyvistä pariksi minuutiksi piharakennuksen uumeniin. Sitten sen pettynyt naama ilmestyi piharakennuksen oven rakoon ja kuului miehisen katkera karjaisu: ”Siellähän se vanhapiika vain viruttelee sitä lutteroaan eikä päästä minua edes suihkuun!!!” - That´s it
That´s it kirjoitti:
Hannu tarkkaili kädet niskansa alla, tummennetut lentäjän lasit silmillään tiettyä ovea ja toivoi sen vihdoin aukenevan. Se unelmoi maidonvalkoisten, märkien uniensa vielä koskemattoman neidon astuvan ulos aurinkoon läpikuultavassa aamutakissaan ja tarttuvan viimein aurikorasvasta kiiltelevien rintakarvojensa tuuheuteen, näkevän miten sentään vain muutamaa numeroa liian pieniksi jääneiden, suorastaan hiostavien tekokuitusten uimahousujen korostama miehisyys nostaisi jo pelkän neidin katseen vuoksi päätään.
Neidin ikkunaverhot heilahtivat kiukkuisesti tämän tästä. Aikansa odoteltuaan Hannun niin sanottu toiveikkuus muillekin naapureille näkyvästi laski. Kirkonkellot kumahtelivat jo seurakunnalle kutsua jumalanpalvelukseen, kun neidin ulko-ovi lopulta kävi. Neiti paineli paksussa, nyplääntyneessä froteekylpytakissaan minkä palvotuista kintuistaan pääsi, ruudullisten, matalakantaisten aamutossujensa kärkiin äkäisesti tuijottaen piharakennuksen ovesta sisään ja paiskasi sen kuuluvasti kiinni takanaan. Neiti sulkeutui kenenkään vakoilematta suihkutilaan, tarkisti toistamiseen, että oven sisäpuolinen säppi oli lujasti kiinni ja avasi hanat. Hän antoi puhdistavan veden virrata päälleen voimalla ja piiskata irti iholleen liimautuneeksi kuvittelemansa iljettävän, törröhuulisen iilimadon.
Hannu arveli tilaisuutensa koittaneen. Hikikin jo pakkasi pisaroimaan. Suihkimaankin olisi ehdottomasti vielä päästävä.
Hannu kömpi jaloilleen, tempasi nurmikostakin ryvettyneen pyyhkeen kainaloonsa, nosti lentäjän lasit silmiltään hiuksista harvenneelle päälaelleen ja asteli rehvakkaasti neidin helmoillaan viitoittamaa polkua kohti pesutiloja. Nyt jos koskaan neidin pitäisi jo olla valmis.
Hannu hävisi naapureiden näkyvistä pariksi minuutiksi piharakennuksen uumeniin. Sitten sen pettynyt naama ilmestyi piharakennuksen oven rakoon ja kuului miehisen katkera karjaisu: ”Siellähän se vanhapiika vain viruttelee sitä lutteroaan eikä päästä minua edes suihkuun!!!”Muutamaa viikkoa myöhemmin Pullan äidin kerrottiin pudonneen rajusti tikkailta uusia kesäverhoja aamuyön tunteina ripustellessaan ja taittaneen peruuttamattomasti niskansa. Hänen äkillinen poismenonsa pani liikkeelle uusia huhuja, senkin että Pullan isä joi itsensä hengiltä kenenkään estämättä eli silkasta ilosta ja vapauden riemusta. Siihen meni tosin yllättävän monta riemun- ja remuntäytteistä vuotta ja muutama maatilasta lohkottu hinnakas rantatontti ja metsää sen verran, että aina ystävällisten selkääntaputtelijoiden seuraa riitti. Lopulta saatiin todeta, että Pullan osa oli periä molemmilta vanhemmiltaan kaikki, mitä heistä oli vielä jäljellä maallisena mammonana ja Pullassa itsessään, ja mistä kaikesta Hannu oli ajatellut olevan itselleen hyötyä susiparisuhteessaan Pullaan. Paitsi että Pulla todettiin jo siinä vaiheessa perinnönjakoa olevan lopullisesti sekaisin ja virallisen holhoojan tarpeessa.
Kylän lakimies otti mieluusti holhoojan tehtävän hoitaakseen. Kuten oli ottanut aikoinaan myös ajaakseen kanteet, jotka naimattomana edelleen pysynyt neiti oli Hannua vastaan nostanut muiden muassa kotirauhan rikkomisesta, iljettävästä paljastelusta, alituisesta ahdistelusta ja julkisesta kunnianloukkauksesta, joka liittyi elimeen, jonka kunniaa neiti oli koko elämänsä ajan tarkoin varjellut eli neidin - sivistyneesti tämän kerran tarinassa sanottuna - vaginaan. Kyseisten lukuisten kanteiden yksityiskohtien laatimisen yhteydessä ja neidin asianajajansa luona useinkin vieraillessa ja asianajajan alkaessa vieraillessa työajan ulkopuolella neidin luona oli tapahtunut jotakin, minkä vuoksi tämän tarinan voisi liittää gengreen liirumlaarumia rakkaudesta.
Neiti nimittäin myös antautui naitavaksi melkein samoin tein, ja vähä vähältä hän pääsi nauttimaan myös kylän ainoan mutta sangen iäkkään asianajajan vaimon arvostetusta roolistaan, ja lopulta yhdessä miehensä kanssa päivittäisessä, kerta kerran jälkeen hieman rikkaammaksi ja varakkaammaksi muuntuneessa elämässään tämän taitavista välistävedoista. Mutta vain holhousasioissa.
Hannu puolestaan päätti tyytyä oikeasti väljempiin ympyröihin. Se jätti vuokransa maksamatta ja pääsi poistumaan yönselkään mokomasta kylästä tällä kertaa vain peukalo pystyssä. Se onnistui pääsemään ajan kanssa ja omaksi vain onnekseen sekä pientä korvausta vastaan aina jonkun itseään sopivasti iäkkäämmän ja varakkaamman vanhemman naisen tai hätätapauksessa miehen syliin ja sylistä. Kuuluu vielä melko vanhoilla päivillään ja yhä baarimikontapaisena vaihtavan alituiseen taajamasta toiseen, eikä mihinkään entiseen ole sen enää Hannuna palaamista...eikä Erkkinä. Ei Jussufina, Alina, Eliaksena, Sebastianina eikä ainakaan Victorina..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh982361Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1901939- 1841527
- 82942
- 249932
- 62809
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol11806- 55712
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako213653Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </349631