Miten voi saada kirjansa julkaistuksi?

Se jo, että joku lukee ja tarkistaa käsikirjoituksen ja antaa sitä palautetta kirjallisena kotiin ja jopa korjausohjeet on melko mahtava tilanne, koska myös tiedän, että kaikista käsikirjoituksista alle 2 % vain hyväksytään ja lyödään kansiin ja tuotantoon. Itse sain 10 vuotta sitten korjausohjeet WSOYltä ja en ole vieläkään tehnyt asialle mitään, kun elämääni tuli niin paljon muita asioita lisää. Ehkä jonakin päivänä teenvielä korjaukset ja saan lasten fantasiatarinani julkaistua. Koskaan ei kannata luovuttaa ja minä se tässä nyt paraskin sanoja olen :]

Writer.writer kirjoitti:

Se jo, että joku lukee ja tarkistaa käsikirjoituksen ja antaa sitä palautetta kirjallisena kotiin ja jopa korjausohjeet on melko mahtava tilanne, koska myös tiedän, että kaikista käsikirjoituksista alle 2 % vain hyväksytään ja lyödään kansiin ja tuotantoon. Itse sain 10 vuotta sitten korjausohjeet WSOYltä ja en ole vieläkään tehnyt asialle mitään, kun elämääni tuli niin paljon muita asioita lisää. Ehkä jonakin päivänä teenvielä korjaukset ja saan lasten fantasiatarinani julkaistua. Koskaan ei kannata luovuttaa ja minä se tässä nyt paraskin sanoja olen :]

Lue lisää

... ja opettelen kirjoittamaan myös vielä oikein :D

niin, en usko että pelkästä syömishäiriöstä oksenteluineen monikaan jaksaa lukea.

Olen eri mieltä. Aloittaja kertoo groteskin hupaisia esimerkkejä siitä, mihin tauti johtaa. Sellainen varmasti kiinnostaa, huvittaa ja karmii.

Siitä vaan kirjoitti:

Olen eri mieltä. Aloittaja kertoo groteskin hupaisia esimerkkejä siitä, mihin tauti johtaa. Sellainen varmasti kiinnostaa, huvittaa ja karmii.

No saat olla eri mieltä. Minä taas olen sitä mieltä, mitä informaatiota näistä nimettömistä Suomi24.fi-teksteistä luen, koska muuta informaatiota minulla ei ole, eikä siten mielipidettäkään muusta, kuin mitä keskustelupalstalta luen.

Itseäni ei kiinnostaisi lukea syömishäiriöistä kirjoitettua teosta. Enkä tiedä, että miten tyhmänä tälla palstalla käyvät minua pitävät (tyhmänä varmaan tottakai), mutta vastuussahan minä en ole muusta, kuin siitä mitä itse kirjoitan ja tää on palsta, missä mä saan asiallisesti anonyymisti näin kirjoittaa. Täten vastuussa en ole esimerkiksi tietotekniikasta.

Symppaisin kaikkia, jotka haluavat kirjoittaa kirjan, jos kiinnostus kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen kirjoittajalla on aito, mutta kyllä se vaan niin on, että hyvin harva kirja nykyisin on myyntimenestys. Lisäksi uskon, että valitettavasti monia kirjoja julkaistaan kaiketi myös siten, että todellisuudessa se jota pitäisi juhlia kirjallisena nerona, lienee kaiketi verraten useinkin todellisuudessa kustantamojen leivissä oleva kustannustoimittaja ja kielenhuollon alan maisteri vaatimaton työmyyrä - monessa -, eikä välttämättä aina kirjoittaja itse. Meritoituneet kirjailijat ja luonnonlahjakkuudet ovat eri asia. Osa kustantamoista varmaan riistää ihan täysillä lahjakkaita kirjoittajia.

En tiedä, mistä tässä puhutaan.

no jaah? kirjoitti:

No saat olla eri mieltä. Minä taas olen sitä mieltä, mitä informaatiota näistä nimettömistä Suomi24.fi-teksteistä luen, koska muuta informaatiota minulla ei ole, eikä siten mielipidettäkään muusta, kuin mitä keskustelupalstalta luen.

Itseäni ei kiinnostaisi lukea syömishäiriöistä kirjoitettua teosta. Enkä tiedä, että miten tyhmänä tälla palstalla käyvät minua pitävät (tyhmänä varmaan tottakai), mutta vastuussahan minä en ole muusta, kuin siitä mitä itse kirjoitan ja tää on palsta, missä mä saan asiallisesti anonyymisti näin kirjoittaa. Täten vastuussa en ole esimerkiksi tietotekniikasta.

Symppaisin kaikkia, jotka haluavat kirjoittaa kirjan, jos kiinnostus kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen kirjoittajalla on aito, mutta kyllä se vaan niin on, että hyvin harva kirja nykyisin on myyntimenestys. Lisäksi uskon, että valitettavasti monia kirjoja julkaistaan kaiketi myös siten, että todellisuudessa se jota pitäisi juhlia kirjallisena nerona, lienee kaiketi verraten useinkin todellisuudessa kustantamojen leivissä oleva kustannustoimittaja ja kielenhuollon alan maisteri vaatimaton työmyyrä - monessa -, eikä välttämättä aina kirjoittaja itse. Meritoituneet kirjailijat ja luonnonlahjakkuudet ovat eri asia. Osa kustantamoista varmaan riistää ihan täysillä lahjakkaita kirjoittajia.

En tiedä, mistä tässä puhutaan.

Lue lisää

Aloittaja kiittää vastauksista ja kommenteista! :) Ymmärrän kyllä että aihe ei oo ihan jokaselle,itse en tule koskaan lukemaan esim. raamattua,virkkausohjeita tai romantiikkaa. Jokanen omia lajejaan. Monessa mun kirjotuksessa on yhteiskunnallista kritiikkiä,ja yllättävämpääkin kun perinteinen mitä media nuorille syöttää yms. Luetutan raakileeni luottoystävälläni,jolta saan takuurehellistä kritiikkiä,ja vaikka en ikinä mitään julkasis,on ne stoorit tarkotuksensa jo toteuttaneet,sitä itseterapointia juurikin.

syömishäirikkö kirjoitti:

Aloittaja kiittää vastauksista ja kommenteista! :) Ymmärrän kyllä että aihe ei oo ihan jokaselle,itse en tule koskaan lukemaan esim. raamattua,virkkausohjeita tai romantiikkaa. Jokanen omia lajejaan. Monessa mun kirjotuksessa on yhteiskunnallista kritiikkiä,ja yllättävämpääkin kun perinteinen mitä media nuorille syöttää yms. Luetutan raakileeni luottoystävälläni,jolta saan takuurehellistä kritiikkiä,ja vaikka en ikinä mitään julkasis,on ne stoorit tarkotuksensa jo toteuttaneet,sitä itseterapointia juurikin.

Lue lisää

varmasti moni syömishäiriöinen kaipaisi enemmän kirjoja aiheesta, itse jos osaisin kirjoittaa, kirjottaisin kirjan tästä sairaudesta, koska uskon, että tarinastani olisi apua jollekin. toivottavasti saat kirjasi painoon, sama se mikä on aihe, unelmat kun toteutuu:)

Ei ehkä kuulu siihen aihepiiriin, mitä kukaan haluaisi lukea. Mutta kyllä syömishäiriöisiä löytyy ja se ihan riippuu miten se on kirjoitettu.

Jos on haettu jotain Juha Vuorisen tyylistä päiväkirjamaista tekstiä, niin tuskin hirveitä markkinoita löytyy ellei kirjoitustyyli jäljentele ja osu ihmisiin. (Valitan, että en keksinyt tähän hätään mitään kunnon kirjailija esimerkkiä vaan käytin tuttua ja turvallista)

" Riittääkö kirjoituskonella kirjoitettu, vai onko hankittava tietokone,siihen joku ohjelma,yms.avaruusromua??? Pointtinani ei ole opettaa pilkkusääntöjä eikä kappalejakoa. "

Eiköhän ne ole lähinnä vaadittuna, että on kirjoitettu tietokoneella. Tarvittavien kopioiden ottaminen on vähän kätevämpää.

Pointtisi ei ole opettaa äidinkieltä, mutta se on valitettavasti vaadittua. Kumminkin kirjallisuus täytyy olla helppolukuista, ellei aihepiiri vaadi tökerä kirjoitus asua.

Kiitän kaikkia kommenteista! :) Blogia oon aatellutkin,mutta tietokonetta kun mulla ei ole. Vielä ainakaan. Se vois ehkä toimia,paremmin ku ootella hylsyjä kustantamoilta. Mitään pro-ana-tavaraahan en kirjottais,oonhan ihmeissäni kuinka siitä rallista jäin henkiin,ja jopa järkiini... Nikki Menneet unet,kyllä,aivan totta,mulla on kirjotuskone. Jopa sähkö-sellanen. :D Ja joka stoori on kirjotettu lyijykynällä ruutuvihkoon. :D Television rikkomisesta joku kysyi. Lyhyesti,kopioimatta itse stooria. Vaaka näytti n.40kg,ehkä jopa 140, olinhan mä syönyt edellisenä päivänä pari tomaattia,sitten päättänyt tehdä holtittomuudelleni jotain,lopettaa syömisen. Siinä kärvistelin iltaa mukavissa merkeissä,elokuvaa ja kurnimista,itsesääliä ja nälkäkiukkua. Mainoskatkolla näyttivät kerroshampurilaisen,joka molekyylin, ja siitä sitte flippasin,kävin vuoropuhelua itteni kanssa,ravasin ovesta ulos,hampurilaisostoksille,takas sisään,ulos,sisään... Pakkomielle jumitti,teki hulluks. Televisio,sen syytä koko sirkus!!! Yhtäkkiä ja täysin ilman järkee luukasa sai hullunvoimat,telkkari alas hyllystä,painava oli,mut komeesti lensi... Hetki lievää hyperventilointia,ulos tuulettumaan,kotiin laskemaan rahoja josko vaikka huomenna kävisin kierrätyskeskuksessa ostamassa uuden... En muista hainko sen hampurilaisen. Kielellisesti ei tää esimerkki kovin rikasta tai kehuttavaa,vihkojen tekstit enemmän. Ja lyhyemmin se toinen esimerkki,kertoo myös niistä jonkun mainitsemista manipulointitaidoista. Olin edellisenä päivänä harrastanut aktiivista oksentelua aamusta iltaan,ottanu yöks 100kpl laksatiiveja. Aamulla merkkailin painooni kalenteriin. Työkkärikäynti! Unohtanu kokonaan! Mitä mä nyt teen? Maha krampissa puoliltapäivinkin,ja paheni vaan. Karenssiin ei varaa. Olin jo ilmottautunut jollekin kurssille,mikä ei sitte yhtään olis napannu... Pari yösidettä alushousuihin ja menoks. Puhuin itteni pois kurssilta takertumalla pariin sanaan,virkailijaa harmitti. Koko käynnin ajan se vaippa hankas ja hiosti,mä häpesin itteeni,mut suoriutumisestani olin ylpee. Että sellasta,tilanteita,mihin jotkut oikeesti joutuu,mistä kukaan ei ihan heti puhu. Ja kaikki siks,että on sairas,mutta niiiiin yhtä itsekuria ja tahdonvoimaa,että järki on sumentunut,äly ainoastaan palvelemassa sairaalloista luulaihuuden henkilökohtaista ristiretkeä. Nyt kiinnostaa vielä vähemmän? :D Christiane F.niinku muutama eka Vuorinenkin ja Marya Hornbacherin Elämä kateissa on muutamat kerrat luettu. Tehokasta settiä,todellakin. Mun mielestä vaikka aihe olis miten vakava,pitää repiä vaikka kuinka mustaa huumoria,valistus ja paatos ja se kliinisen jaabajaajaaritus on niitä mitä ei jaksa juurikaan edes avata. Hugleikur Dagssonia suosittelen kaikille. :D Tää aihe kuuluis ennemmin tonne syömishäiriöt -palstalle. Jatkanen siellä,ja blogin laitan kunhan joku sellasen rakentamisessa jeesaa. Rahaa tai hurjaa menekkiä,varsinkaan julkisuuttahan en tavottele,niinkun jo kertonut. Jakaa näitä juttuja jotenkin olis mulle tärkeetä. Aloittaja kiittää&kumartaa vielä kerran,joka viesti mulle tärkee ja joka sanan myös luin. :)

syömishäirikkö kirjoitti:

Kiitän kaikkia kommenteista! :) Blogia oon aatellutkin,mutta tietokonetta kun mulla ei ole. Vielä ainakaan. Se vois ehkä toimia,paremmin ku ootella hylsyjä kustantamoilta. Mitään pro-ana-tavaraahan en kirjottais,oonhan ihmeissäni kuinka siitä rallista jäin henkiin,ja jopa järkiini... Nikki Menneet unet,kyllä,aivan totta,mulla on kirjotuskone. Jopa sähkö-sellanen. :D Ja joka stoori on kirjotettu lyijykynällä ruutuvihkoon. :D Television rikkomisesta joku kysyi. Lyhyesti,kopioimatta itse stooria. Vaaka näytti n.40kg,ehkä jopa 140, olinhan mä syönyt edellisenä päivänä pari tomaattia,sitten päättänyt tehdä holtittomuudelleni jotain,lopettaa syömisen. Siinä kärvistelin iltaa mukavissa merkeissä,elokuvaa ja kurnimista,itsesääliä ja nälkäkiukkua. Mainoskatkolla näyttivät kerroshampurilaisen,joka molekyylin, ja siitä sitte flippasin,kävin vuoropuhelua itteni kanssa,ravasin ovesta ulos,hampurilaisostoksille,takas sisään,ulos,sisään... Pakkomielle jumitti,teki hulluks. Televisio,sen syytä koko sirkus!!! Yhtäkkiä ja täysin ilman järkee luukasa sai hullunvoimat,telkkari alas hyllystä,painava oli,mut komeesti lensi... Hetki lievää hyperventilointia,ulos tuulettumaan,kotiin laskemaan rahoja josko vaikka huomenna kävisin kierrätyskeskuksessa ostamassa uuden... En muista hainko sen hampurilaisen. Kielellisesti ei tää esimerkki kovin rikasta tai kehuttavaa,vihkojen tekstit enemmän. Ja lyhyemmin se toinen esimerkki,kertoo myös niistä jonkun mainitsemista manipulointitaidoista. Olin edellisenä päivänä harrastanut aktiivista oksentelua aamusta iltaan,ottanu yöks 100kpl laksatiiveja. Aamulla merkkailin painooni kalenteriin. Työkkärikäynti! Unohtanu kokonaan! Mitä mä nyt teen? Maha krampissa puoliltapäivinkin,ja paheni vaan. Karenssiin ei varaa. Olin jo ilmottautunut jollekin kurssille,mikä ei sitte yhtään olis napannu... Pari yösidettä alushousuihin ja menoks. Puhuin itteni pois kurssilta takertumalla pariin sanaan,virkailijaa harmitti. Koko käynnin ajan se vaippa hankas ja hiosti,mä häpesin itteeni,mut suoriutumisestani olin ylpee. Että sellasta,tilanteita,mihin jotkut oikeesti joutuu,mistä kukaan ei ihan heti puhu. Ja kaikki siks,että on sairas,mutta niiiiin yhtä itsekuria ja tahdonvoimaa,että järki on sumentunut,äly ainoastaan palvelemassa sairaalloista luulaihuuden henkilökohtaista ristiretkeä. Nyt kiinnostaa vielä vähemmän? :D Christiane F.niinku muutama eka Vuorinenkin ja Marya Hornbacherin Elämä kateissa on muutamat kerrat luettu. Tehokasta settiä,todellakin. Mun mielestä vaikka aihe olis miten vakava,pitää repiä vaikka kuinka mustaa huumoria,valistus ja paatos ja se kliinisen jaabajaajaaritus on niitä mitä ei jaksa juurikaan edes avata. Hugleikur Dagssonia suosittelen kaikille. :D Tää aihe kuuluis ennemmin tonne syömishäiriöt -palstalle. Jatkanen siellä,ja blogin laitan kunhan joku sellasen rakentamisessa jeesaa. Rahaa tai hurjaa menekkiä,varsinkaan julkisuuttahan en tavottele,niinkun jo kertonut. Jakaa näitä juttuja jotenkin olis mulle tärkeetä. Aloittaja kiittää&kumartaa vielä kerran,joka viesti mulle tärkee ja joka sanan myös luin. :)

Lue lisää

Voisiko olla ruoan kanssa kysymys omasta minäkuvasta ja maailman kuvasta? Tämä voisi olla taideteoksen kannalta kiintoisaa.

Oletukseni: yksityisen ihmisen olemus kun on yksi hänen olemassaolonsa tapa. Onko ruokahäiriön olemuksella siis jotakin pysyvää vai onko se koko ajan muuttumatonta, ainutlaatuista eksistenssiä?

Tulee sanoistasi mielikuva, että ruokahäiriö on yksi ihmisen olemistapa, joka on seurausta kenties maailman tyhjyyden tilan kokemisesta? Vai koetko että sinulla on jokin kokemus merkitystasolla, joka tekee olemassaolosi mielekkääksi?

Minusta tässä vimmassa tuhota oli jotakin paljastavaa:

"Yhtäkkiä ja täysin ilman järkee luukasa sai hullunvoimat,telkkari alas hyllystä,painava oli,mut komeesti lensi... "

Taiteellinen kysymys: voisiko tekstin sisältö näkyä tekstin muodossa, kielen eräänlaisena anoreksiana? Jos mieli alkaa fiktiohahmolla jumittaa, näivettyä, miten se vaikuttanee kaunokirjalliseen kieleen ja sanomisen olemukseen?

Lääkkeitä,monia eri,ssri,rauhottavia,nukahtamis,ja vitamiineja yms.tietysti. Paikkakunnan mukaan vaihtelevantasosta terapiaa,psykologeja ja psykiatreja,kontrollikäyntejä lääkäreillä,sairaanhoitajilla,sekä terveyskeskuksessa kun sairaalassa,ravitsemusterapiaa yms.,joutumatta kertaakaan osastolle (se ikuinen resurssipula ja mun puhelahjat). Tällä hetkellä luova tauko tästä itsensätoteuttamisesta ja toivottavasti pysyy. Asenne on anoreksiaa,mutta syömistoiminta edes jotenkuten normaaliks mainittava. Huolestunut X,hyvä pointti muuten,nykytilanne ku näinkin jees,helpompi kertoo omista hulluntempuistaan.

syömishäirikkö kirjoitti:

Lääkkeitä,monia eri,ssri,rauhottavia,nukahtamis,ja vitamiineja yms.tietysti. Paikkakunnan mukaan vaihtelevantasosta terapiaa,psykologeja ja psykiatreja,kontrollikäyntejä lääkäreillä,sairaanhoitajilla,sekä terveyskeskuksessa kun sairaalassa,ravitsemusterapiaa yms.,joutumatta kertaakaan osastolle (se ikuinen resurssipula ja mun puhelahjat). Tällä hetkellä luova tauko tästä itsensätoteuttamisesta ja toivottavasti pysyy. Asenne on anoreksiaa,mutta syömistoiminta edes jotenkuten normaaliks mainittava. Huolestunut X,hyvä pointti muuten,nykytilanne ku näinkin jees,helpompi kertoo omista hulluntempuistaan.

Lue lisää

Kiintoisaa, että yhteiskunta osallistuu näin aktiiviset syömishäiriöön. Millainen on yleensä paranemisennuste? Millainen on sairastajien motiivi irrottautua sairaudesta vai onko sitä miten perusteellisesti tutkittu? Sosiaalitieteellisesti kiinnostava ilmiö kyllä.

Mutta niin. Varmaan ei tule yhteiskunnalle halvaksi ravitsemusterapeutit, psykologit, psykiatrit, lääkärit, hoitajat. Mikä on omavastuu terapiassa? Vai meneekö kuntoutustukien puolelle?

Miten paljon ammattia haittaa ruokaongelmat vai onko kenties niin, että nykyaikaiselle paineistetulle pätkätyölle ja siiviilin kontrollielämälle on vain hyväksi olla olemassa voimakas ruokakuritus ja itsekontrolli? Tähän liittynee myös tarve onnistua paitsi laihdutuksessa, myös ulkonäön muokkauksessa ja urheilukunnon kehittämisessä, vai aavistanko väärin?

HlgP,KF ja muut vielä jatkaneet/vastanneet. Mielenkiintosia näkökulmia ja kysymyksiä pureskella (no siinäpä sanavalinta). Syömishäiriöt tuntuvat muuttuvan rajummiksi,samalla jotenkin niin arkipäiväsiks,ja koska sitä näkee kaikkialla,sille tulee sokeeks. Meininkihän on lisää,enemmän,paremmin. Kilpailua,suorittamista,ahneutta. Kulutus,kysyntä,tarjonta,raharaharaha... Syömishäiriö on suora reaktio sille kaikelle,vastalause,kapinaa. Tai alistuminen,massaan hukkuminen,häviäminen,vaatimusten noudattaminen. Hätähuuto,varsin radikaali haistatuskin jopa. Ja se iänikuinen media säätämässä. Suurin pudottaja,Dieetit vaihtoon,Huippumalleja,SuperJuttaa ja Rakasta pullukkaa,ihan yhtälailla saatan vaikka huomenna rikkoo nykyisenkin televisioni,jos se ikuinen ruuan ja vartaloitten pursuttaminen saa pimahtamaan. Salkkareissa Iida pääsi heti osastolle ja parani tostanoin,niinkun tää olis oikeesti niiiiiin helppoo,niinku joku korvatulehdus tai nyrjähtänyt nilkka. Perheohjelma käsittelee vakavia asioita. Joopajoo... V*tut! Mikä ihme että lapsetkin oireilevat? Tää on kun joku kulkutauti. Surullista,tekee avuttomaks. Sanattomaks myös. Joku vielä osaa laittaa kansien väliin tiukkaa tavaraa,oma keskittymiskyky ja älli riittää vaan kertomaan mihin oksettaviin (hah) tilanteisiin perusjärkevä ihminen voi ajautua,mitä kaikkee hullua tehdä laihtuakseen,mikä on tavote,mutta mitä taas sen takana. Noidankehämäinen epäyhtälö. Silti löytää aina jonkun pointin,syy-seuraus-suhteen,edes oletuksen sellasesta. Kaiken tän järjettömyys voi tehä mun juttuni epäuskottaviks,ja siten viihteeks,b-luokan elokuvaks, mutta vannon käsi kaloritaulukolla että joka sana on totta. Vähätkin sananlahjani oon osaks kadottanut,aivokemiat saanu vaurioita,muisti pätkii. Joskus tunnen niin hirveetä uhmaa,että voisin marssia kaikki kaupunkini koulut läpi ja pitää spontaanin puheen kuinka tää tauti tappaa. Hyvin vähän mitä yks ihminen voi tehdä. Ehkä koen maksavani velkoja pois,hyödytönhän tälle yhteiskunnalle olen,en tuota,mutta varsin kulutan. Tarkotus mitä en oo päässyt toteuttamaan,ja nyt kärsimätön.

Ap, hienoa, että haluat kirjoittaa syömishäiriöstä ja aihe on todella tärkeä.

Kuitenkin, kun luen näitä kommenttejasi tähän viestiketjuun, niin ainakaan tuolla kirjallisella ilmaisulla mikä sinulla täällä vaikuttaa olevan, ei tulla läpäisemään kustannusseulaa. Sen verran kaaottista ja pomppivaa ja kieliopillisesti epäselvää tekstisi on. Jos ajatuksenjuoksusi on yhtä poukkoilevaa, niin pohdin vain, että riittääköhän sinulla kärsivällisyys työstää kokonainen kirja ja tehdä se kaikki hionta mitä tarvitsee? Kirjoitttajan pitää olla loppujenlopuksi aikamoinen nörtti, joka (puhumisen sijasta) jaksaa istua perseellään ja muokata ja muokata. Tekstin kirjoittaminen on työstä ehkä 40% ja 60% on muokkausta ja kieliopillista hiontaa ja sen sellaista.

Jos haluat puhua syömishäiriöstäsi, ehkä sinulle parempi ilmaisutapa voisi olla mennä puhumaan asiasta joihinkin tapaamisiin tms.

Teksti tänne hyppii ja poukkoilee,oon huomannut kirjottaessani ja näitä lukiessani. Kynä ja paperi helpompi hallita kuin jumittelevan puhelimen näppäimistö. Sh-kirjotukseni kuitenkin jäsennellympää,alottanut tajunnanvirralla,lisäillyt myöhemmin sanakikkailua ja välimerkkejä elävöittämään tekstiä. Vielä vähemmän uskottavaa ehkä se,että aikanani kirjotin äidinkielestä laudaturin. :D Taidot ovat ruosteen alla jumissa. Luin pikkutunneilla muutaman stoorin,ja pikkuhiomista vielä on. Kärsivällisyydestä en olis itsekään niin varma,koska kaaosta,sitä tää kaikki on,ja keskittymiskyky varsin heikko lopetettuani lääkityksen. Jotain varmasti tuun saamaan aikaseks,jos en painosta itteeni kiirehtimällä. Hyviä pointteja,joka kerta viisastun ku käyn lukemassa. Kiitos! Aloittaja.

syömishäirikkö kirjoitti:

Teksti tänne hyppii ja poukkoilee,oon huomannut kirjottaessani ja näitä lukiessani. Kynä ja paperi helpompi hallita kuin jumittelevan puhelimen näppäimistö. Sh-kirjotukseni kuitenkin jäsennellympää,alottanut tajunnanvirralla,lisäillyt myöhemmin sanakikkailua ja välimerkkejä elävöittämään tekstiä. Vielä vähemmän uskottavaa ehkä se,että aikanani kirjotin äidinkielestä laudaturin. :D Taidot ovat ruosteen alla jumissa. Luin pikkutunneilla muutaman stoorin,ja pikkuhiomista vielä on. Kärsivällisyydestä en olis itsekään niin varma,koska kaaosta,sitä tää kaikki on,ja keskittymiskyky varsin heikko lopetettuani lääkityksen. Jotain varmasti tuun saamaan aikaseks,jos en painosta itteeni kiirehtimällä. Hyviä pointteja,joka kerta viisastun ku käyn lukemassa. Kiitos! Aloittaja.

Lue lisää

Luin nälkää pantatessani muutaman kirjotukseni... Muistan niin toimineeni,tunnistin itseni ja kulloisenkin tarkoitukseni. Nyt itkunauran ja edelleen panttaan nälkää. Se ero,minkä edelliseen viestiini unohdin mainita,näissä Suomi24-kirjotuksissani vielä on sh-stooreihini verrattuna on,on se pikimusta huumori,mikä auttanut kestämään arkea ja tilanteita. Tirkisteltävää niissä on vielä vähemmän kuin Tukiaisissa,koska kaikki sekoiluni on niin suoraa päin naamaa kaikki auki -tavaraa,mitään salaamatta ja pois jättämättä. Nyt tässä tilanteessa,toipilaana,mutta aikapommina,en haluaisi enää siihen maailmaan,missä jouduin juoksemaan hengittämättä rappukäytävässä,etten hengitä kokkaavien naapureitten ruuantuoksusta kaloreita,oksentanut yöllä siivilään otettuani laksatiiviöverit ja väkisin niellyt ylöstulleet napit,heittänyt viimeisillä rahoillani ostetut 2 perhepizzaa lepikkoon,myyjän ihmeteltyä "sinä kovin laiha,mutta syödä kaksi!?",ystävän mainittua terveestä pulskistumisestani kiskonut viikon amfetamiinia ja raivonnut keskenäni kuka tässä *kirosana* on pulska!!!!,ottanut päänsärkyyn tujaukset morfiinia ja syönyt huoletta,tiesin oksentavani kaikki hyvin hilpeissä tunnelmissa automaattisesti ja pian. Ne tekstit toimivat,rujo tapa on enemmän mun lajini,kun asiallinen keskustelu vakavasta aiheesta. Puheliaana ja kausittaisesti perusnokkelana olen saanut monta kertaa psykologien suupielet nykimään. Ja monestako tilanteesta olen puhunut itseni ulos? Olin oksentamassa jäätelö-muro-comboa ulos,ja siitä jäämässä kiinni. Valehtelin sujuvasti,läpi meni ja sain jatkaa.Selitys jääköön mainitsematta. Monissa stooreissani hyökkään ja syytän,viha ja uhma välineinä käsitellä traumojani. Olin vielä kerhoiässä,kiukuttelin viikonloppukylässä sukulaisilla. Rangaistuksena mokomasta käytöksestä oli mykkäkoulua ja lautanen jätetty kattamatta. Lopetettuani lihan syömisen sain usein pelkkää leipää,onhan vehnä kasvi! Mutta kuule,margariini ei,hah hah hah. Usein kostin heittämällä ruokani koirille,ja paastoamalla loppupäivän,seuraavaan ruokakonfliktiin itseäni provosoiden. Uskon että koko nippu vastaavanlaista settiä vois avata tän sairauden (tai vahvaa monikkoa käyttäen sairauksien) logiikkaa,kaavoja ja tapaa vangita ihminen täysin,elämään vain hitaalle itsemurhalle,mikä itselle viatonta laihduttamista. Elämäntapa,määränpää,"oma asia",seikkailua ja extreme-itsekuria. Aion jatkaa proggikseni kanssa,odottaen kuitenkaan saavani välttämättä ikinä mitään julkaistuksi. Ja mestariselittäjänä voisin vielä joskus pitää luentoja tms. Karismaa on,ja suora,avoin tyyli,joitakin lääketieteellisiä faktoja vielä kun lukisin,olisin aika valmis. Keskittymistä rankasti häirinneet tiskit pesty pois,tiettyä järjestystä rituaalimaisesti tottakai noudattaen,muutenhan olisin varmasti aiheuttanut jotakin aivan kamalaa... Ehkä sain nyt auki jotain lisää,mitä en ponnisteluista huolimatta ja juuri niiden takia ole saanut käsitettävään muotoon. Rituaaleistanikin on useita stooreja,siitä kuinka lautasen valitseminen on tärkeää,ja mikä on ainoa oikea tapa syödä hernemaissipaprikaa. Oon mä sitte hullu! Ja päivänä "x" vielä edes jollekin hyödyks... Kärsivällisyyttä,ennemmin ku sitä heikkopäisen hössötystä. Jea! Aloittaja.