Ai että kun ottaa päähän!

Vaihtakaa pistoksiin. Niillä pystyy tarkemmin määrittämään päivän, koska annosta voidaan säätää ja irrotuspiikki sitten irrottaa munasolun, joten sitäkin päivää pystytään suunnittelemaan. Meillä tehtiin kaikki inssit pistoksin (2 ekaa yritettiin clomeilla mutta inssiin ei päästy koska osui viikonlopuille). Ei tosin tullut tulosta mistään, mutta IVF-jonossa sitten tärppäskin luomuna. Eli ei kannata tässäkään kierrossa menettää toivoaan, meiillä tämän kakkosen yritystä melkein 3 vuotta ja nyt tärppäsi luomuna vieläpä. Onnea matkaan!

Kiitos kannustuksesta :)
Mutta, mutta ... "vaihtakaa pistoksiin". Milläs vaihdetaan kun klinikan kanta on että jatketaan nyt vaan edelleen pelkillä Clomeilla :-/

Muutenkin ärsyttää kun koskaan ei saa lääkäriä puhelimen päähän vaan aina siellä vastaa hoitaja, joka ottaa (hutaisten?) jotain tietoja ylös, ja sitten soittaa hetken päästä takaisin taas hoitaja, jonka kanssa ei voi kunnolla keskustella vaihtoehdoista koska lääkäri on aina viime kädessä se joka tekee päätökset. Eli ne päätökset tehdään jossain näkymättömissä, ilman että se varsinainen päätöksen tekijä keskustelee edes kanssamme, ja meille vaan viestitään, mitä hoidoistamme on päätetty.

Missä olitte itse hoidossa, julkisella vai yksityisellä? Ja missäpäin? Ilmeisesti näissä on sairaalakohtaisiakin eroja aika paljon, tuntuu että täällä meillä meininki on "liukuhihna kulkee ja joskus ehkä tuurilla saattaa tärpätäkin".

Hei!

Oltiin Tyksissä hoidoissa, ja siellä ainakin aina asiakkaan toivomuksia kuunneltiin. Minäkin halusin itse siirtyä pistoksiin ja lääkäri kirjoitti sitten niitä. Käsittääkseni lääkäritkin suosivat pistoksia mieluummin, kun niillä tosiaan pystyy annosta vaihtamaan samassa kierrossa ja irrotuspiikki määrittelee tarkan ajan.

Nyt vaan ensikerralla, jos nyt siis ei tärppää (toivottavasti kuitenkin :) ), sanot päättäväisesti, että tämä oli viimeinen clomifen-kokeilu, ja haluat siirtyä pistoksiin. En usko että oikeasti heillä on sitä mitään vastaan, miksi olisi? Onhan ne pistokset yleensäkin vähempi-sivuoireisia kuin clomit ja toimii ns. suoraan, kun clomit toimii "kiertotietä". Pistoksilla voidaan myös hallitummin saada tarkoituksella kaksi munasolua, jos niin haluatte, jolloin onnistumismahdollisuudet tuplaantuu. Meille tyksissä ihan alusta asti tätä suositeltiin, mutta me taas ei haluttu sitä pientä kaksos-riskiä, koska meillä jo yksi lapsi ennestään on.

Kyllä Tyksissäkin liukuhihnameininki oli, mutta pakkokin se on, jotta saadaan jonoja pidettyä aisoissa. Ja päättäväinen täytyy itsekin olla, ja sanoa, jos ei jotain halua tai jotain haluaa. Toivotan sydämeni pohjasta onnea teille!

No eihän se taaskaan tärpännyt. Laskin että seuraava ovis osuu sille kesälomaviikolle jolloin ollaan kotosalla, ja pitäisi jopa osua arkipäivälle - eli ehkäpä nyt otan ne kuudennet Clomit putkeen kuitenkin. Sen jälkeen sitten jotakin ihan muuta.
Jotenkin olen intuitiivisesti ihan varma, että syy löytyy solutasolta eikä selviä ennenkuin ollaan IVF-vaiheessa. Kaikki perustutkimukset on tehty ja niiden mukaan kaikki on hienosti sekä miehen että mun kohdalla. Miksei sitten vaan tärppää? Luulis ettei ole iästäkään vielä kiinni, oltiin 30 ja 31v kun yritys alkoi. Mulla toimii paikat niinkuin pitää, vaikkakin pari kertaa ultrassa on näkynyt löydöksiä jotka lääkärin mukaan tekee musta PCO-rajatapauksen. Ylipainoa ei ole, elämäntavat muutenkin terveelliset, kohdun limakalvo optimaalinen, munasolut hyvä kokoisia, kohtu hyvän kokoinen ja mallinen, torvet auki. Siemenmateriaali hyvälaatuista. Mutta kun ei niin ei.
Mulla tosin on erästä autoimmuunisairautta suvussa (alttiusgeeni löytyy), en tiedä voisiko tämä sitten selittää miksei hedelmöittyminen / kiinnittyminen onnistu? Eli keho jotenkin hylkisi alkiota?

Hei!

Ikävä kuulla, ettei tärpännyt tällä(kään) kertaa. Itse pyörin edelleen tällä palstalla tottumuksesta. IVF on hyvä siinäkin mielessä, että saadaan lisätietoa, mutta teidän tapauksessa ei voi "olla varma" että vika on solutasolla, koska se, ettei clomeilla ja ajoitetulla yhdynnällä tärppää viiteen kertaan ei kerro yhtikäs mitään. Sehän on käytännössä sama asia, kuin luonnollinen ovis ajoitettu yhdyntä, ja silloinkin 12kk yritystä pidetään ihan normaalina aikana. Edes neljä mahdollisesti tärppäämätöntä inssiä ei kerro vielä mitään soluongelmasta tai välttämättä muustakaan ongelmasta. Meille lääkäri sanoi, että käytännössä inssit ei juuri paranna (meidän tapauksessa) mahdollisuuksia verrattuna luonnolliseen tapaan. Kysyin tätä, kun en enää jaksanut viimeistä kiertoa inssiä.

Minulla myös diagnosoitiin yksityisella "pco:hon kalleellaan" olevat munasarjat, eli useampi munarakkula kuin "normaalisti". Elämäntavat hyvät eikä ylipainosta tietoakaan. Tyksissä kuitenkin lääkäri sanoi niiden olevan täysin normaalit ja näytti vielä kaaviota kun en oikein uskonut. Kaikki oli kuten pitää molemmilla, vaan ei tärpännyt liki kolmeen vuoteen edes lukemattomilla clomi- ja pistoshoidoilla eikä insseilläkään. Vasta nyt IVF-jonossa juuri ennen hoidon alkua sitten tärppäsi luomuna, vielä sellaisena kertana, kun ei vauvan yritys ollut mielessäkään... Joten eipä näistä tiedä, missä mättää, kun ei välttämättä mättää missään. Kestää vaan ja se on raastavaa, niin raastavaa ja ahdistavaa, tiedän!! Teilläkin on oikein hyvänkuuloinen tilanne näin maallikkona katsoen, oikeastaan ihan samanlainen kuin meillä, eikä ole iästäkään kiinni. Uskon ja toivon että saatte ilouutisen piankin. Tsemppiä'! :)

Kiitti jälleen tsempistä. Pakkohan se on vaan koittaa luottaa siihen että kyllä se sieltä tulee ajallaan. Kaksi vuotta yritystä takana ja alusta asti on tsekattu ajoitukset kohdilleen, eikä inahdustakaan plussan suuntaan yhtään kertaa. Tutkimukset aloitettiin viime syksynä, hoidot (=Clomit) tämän vuoden alussa.
Stressiä syytän ainakin osittain, mutta sen eliminoiminen ei ole ihan helppoa (työperäinen stressi --> unettomuus --> elimistö sekaisin --> väsymys ja huono keskittymiskyky --> lisää työperäistä stressiä...). Olen tulosvastuullisessa työssä, sain taannoin ylennyksen ja sen myötä aiempaa isommat tavoitteet. Kaksipiippuinen juttu tämäkin, että kun ei lasta ala kuulua niin sitä sitten mielellään ottaa vaikka uusia urahaasteita vastaan, mutta ne uudet urahaasteet stressaa ja sitä kautta kenties vaikeuttaa lastenhankintaa entisestään. Kyllä ennen oli helppoa kun agraariyhteiskunnassa ei tunnettu koko urakäsitettä :D

Loma alkaa ja stressi sen myötä vähenee, mutta auttaneeko muutaman viikon relaaminen elimistöä kun päinvastaista olotilaa on jatkunut kuukausikaupalla... :-/ No, nähtäväksi jää. Kaikkeahan tässä on tullut mietittyä, tyyliin "universumi varmaan nyt kostaa mulle tällä tavalla aiemmat pahat tekoni" yms. pimeetä, mutta tuonkaltaisten ajatusten syntyminen on kai tällaisessa tilanteessa väistämätöntä jossain määrin.

Päästiinhän sinne inssiin vihdoin ja viimein. Hyviä uimareita oli vaan nyt tosi vähän pesun jälkeen (lyhyt pidättäytymisaika kun ovis tulikin pari päivää etuajassa miehellä flunssa päällä --> vaikuttaa kuulemma laatuun). No, periaatteessahan vain yksi tarvitaan kunhan se pääsee perille... :D

Seuraavassa kierrossa alkaa pistoshoidot.

Itse asiassa nopeiden siittiöiden suhteellinen määrä oli se missä oli häikkää: kaikkiaan siittiöitä oli aika vähän (lyhyt pidättäytymisaika) ja kun alkututkimuksissa kokonaismäärä oli hyvä ja nopeita suoraan likkuvia yli puolet, niin nyt niitä oli sitä vähäisestä kokonaismäärästä vajaa kolmasosa. Pitää kuulemma testata simpat vielä kolmannen kerran jotta tiedetään, kumpi tulos näistä kahdesta oli normaali ja kumpi poikkeava. Jos tää jälkimmäinen oli se ns. normaali, niin sittenhän jatko lienee selkeämpi, eli IVF kutsuu.

Ja kyllä, toiveet ei ole korkealla, juuri tästä johtuen että hyviä siittiöitä oli tällä kertaa niin vähän. Munasolujen ja kohdun limakalvon tilanne oli tälläkin kertaa aivan optimaalinen, kuten lähes joka kerta on ollut, mutta sehän ei ole asiaa auttanut tähänkään asti - miksi siis auttaisi nytkään. Keskityn lomailuun ja puuhaamaan kaikkea kivaa, ja suuntaan ajatukset siihen että ehkä meillä kymmenen vuoden päästä on kolmihenkinen perhe...

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia tein viime viikolla positiivisen raskaustestin. Pieleenmenon riskit on toki suuret näin alussa, mutta kuitenkin: yksi pääsi perille.

Tuntuu puolikkaalta voitolta jo tämäkin.

Niinpä lasten teko. Lapsia saadaan ei tehdä.