tietämättömyyttä

Hei!

Olen 1-tyypin diabeetikko. Useimmiten törmään tietämättömyyteen siinä, miten diabetestasapainoa ylläpidetään. Ihmiset eivät ymmärrä, että 1-tyypin diabeteksessa on torjuttava SEKÄ korkeita ETTÄ matalia sokereita.

Kuulen myös usein kysymyksen: "onko diabeteksesi lievä vai vakava?", johon vastaan, että kaikkihan riippuu siitä, kuinka hyvässä tasapainossa sen itse pidän.

Olen myös kyllästynyt paheksuviin katseisiin, kun sukujuhlissa en otakaan sitä "sokeritonta" leivonnaista. Toki joskus otan sitä ihan kohteliaisuuttani lautasen sivuun, kun joku on hyväntahtoisesti pykännyt hedelmäsokerilla kuivakan kikkareen tai lätsähtäneen kakun. Holhoaminen kyllästyttää.

"Onneksi" avomieheni on myös diabeetikko, joten hänelle ei tarvitse selitellä diabeteksen saloja.

Yleisiä harhaluuloja esim, ettei vois syödä sokeria. Jotkut harvat ehkä vieläkin luulevat, että DM1 tulee liiasta sokerin syönnistä.. Ihmiset ei ehkä vielä tiedä, miten monipistoshoito on tosi joustavaa, ei enää tarvitse syödä välipaloja 2h välein. DM2 on aterioiden ajoitus ja koko tärkeämpää. Henk. koht. ympärillä kylläkin aika valistunutta porukkaa, joten ei sikäli ole tullut esiin hirveästi vääriä uskomuksia.

Suurin harhaluulo on siinä, etteivät kaikki edes tiedä, että 1 ja 2 tyypin diabetekset ovat täysin eri asia.
Minulla on 1 tyypin diabetes ja joku on ihmetellyt, että eikö mun pitäis sitten olla ylipainoinen ja huonokuntoinen. Olen 20v urheilullinen tyttö.
Monet luulevat, että olisi joitain tiettyjä aineita/ruokia, joita minun diabeetikkona tulisi välttää. Näin ei ole. Tärkeää on vain tietää hiilihydraattimäärä, oli se sitten kympistä sataan, ja insuliinia voi laittaa sen mukaan mitä syö.

Ärsyttävää on ollut myös se, että monissa lääkeselosteissa lukee :Ei diabeetikoille. Mutta mitään estettä yhteenkään lääkkeeseen minulla ei ole. En ymmärrä keitä tämä kielto koskee? Kakkostyyppiläisiä, vai?

Myöskään sitä en tiedä, miksi esim. Benji hypyissä erikseen mainitaan: Ei diabetikoille.
Mielestäni olisi tärkeää lisätä neuvoihin esim: Ei tyypin 2 diabeetikoille, saattaa altistaa sydänkohtaukselle (tms.)

Tervettä tyypin 1 diabeetikkoa ei tulisi estää mistään urheiluharrastuksista. Urheilu on tärkeää kaikille.
Minä olen ainakin omasta mielestäni täysin terve ja sitten jos sairastun vaikka flunssaan, tunnen itseni sairaaksi.

Insuliinin pistäminen on itsestäänselvä, lähes alitajuinen juttu, enkä joudu sitä miettimään erikseen. olen tottunut siihen.

Yksi väärä käsitys on se, ettei vanhana voi saada tyypin 1 diabetesta(nuoruustyypin), eikä nuorena tyypin 2 diabetesta. Kyllä voi saada!

aina luullaan ettei 1 tyypin diabeetikko voi syödä sokeria!

Minä (1-tyypin diabeetikko) olen törmännyt edellisten lisäksi myös usein siihen, että kauhistellaan "diabetekseni pahuutta", kun kerron pistäväni insuliinia vähintään neljästi päivässä.

Yksi kamalimmista väärinkäsityksistä on mielestäni se, että jotkut luulevat, että diabeetikko tarvitsee lääkettään, jos tulee shokki... Voi olla vaikea ymmärtää, ettei se shokki johdu lääkkeen puutteesta, sillä suurinta osaa lääkkeistähän otetaan vasta, kun tapahtuu jotakin pahaa (yskänlääkettä flunssan sattuessa, aspiriinia päänsärkyyn, nitroa sydänoireisiin...).

Monissa elokuvissakin olen havainnut edellä mainitsemaani harhaluuloon liittyviä juttuja. Mielestäni on paha homma, jos esim. Yhdysvaltojen kokoisesta ns. sivistysvaltiosta tulee markkinoille elokuvia, joissa pumpataan väsyneeseen tai tajuttomaan diabeetikkoon insuliinia.

Juuri tuli televisiosta jokin pätkä, jossa vanha mies tunsi suurta heikotusta ja elokuvassa selitettiin silmät kirkkaina, että tämä johtuu korkeasta verensokerista. Olo sitten parani aina kummasti lääkkeenoton jälkeen... En vain käsittänyt, miten ukkoparan verensokeri pystyi nousemaan, kun hän tarpoi lumihangessa lähes vailla ruokaa. Korkea verensokeri ei ainakaan minuun vaikuta oikeastaan kuinkaan, mutta alhainen kyllä aiheuttaa kovaakin heikotusta.

Diabetes on yleinen sairaus, josta mielestäni pitäisi esim. kouluissa tiedottaa enemmän. Ainakin perusasiat voisi mainita: jos diabeetikkoa heikottaa, anna ruokaa älä lääkettä! Jos diabeetikolta menee taju, yritä laittaa esim. hunajaa suuhun ja jos se ei auta, soita ambulanssi. Kenenkään tietämättömän ei tarvitse insuliinipiikkiin koskea diabeetikon ollessa tiedottomana. Näin lyhyesti voi minusta asian ilmaista, ettei satu mitään vahinkoja.

Mua ärsyttää, että mulle tyrkytetään sukujuhlissa pastejoita, karjalanpiirakoita ja voileipäkakkua pullien, keksien ja täytekakkujen sijasta, koska täytekakussa ja pullassa on sokeria ja en saa sitä syödä.

jea right. mielummin mä ehkä kuitenkin mansikkatäykkäriä vedän kun vegenä kinkkupasteijaa. ku kuitenkin molemmissa on niitä hiilareita. ei oo menny useimpien sukulaisten kaaliin se, että voin ihan hyvin syödä sokeria. :D

Useimmiten se vaan huvittaa, mutta pakko myöntää, että pikkuhiljaa alkaa hermostuttaa myös.

Yksi asia, johon itse olen usein törmännyt, on se, että 1-tyypin diabetes ei ole läheskään identtinen sairaus eri henkilöiden välillä. Ulkopuolisten on vaikea ymmärtää, että olemme yksilöitä (olen siis itse 1-tyypin diabeetikko) ja myös hoitomme on todella yksilöllistä eli jokainen joutuu räätälöimään perusjutut juuri itselleen sopiviksi.

Eli jos jonkun ns. perusterveen lähipiirissä on joku 1-tyypin diabeetikko, niin yleensä aina kuvitellaan kaikilla hoidon esim. olevan samanlainen.

Matalien sokereiden hoidossa olen törmännyt "tietoon", että suklaa olisi paras hypoeväs. No näinhän se ei ole hitautensa vuoksi. Esim. itselläni hyposta toipumiseen menisi parikin tuntia, jos vain suklaata söisin, mutta sokerilla esim. tilanne olisi korjaantunut ihan vartissa. Siis mitä mataliin... nopeita hiilihydraatteja akúuttiin tilanteeseen ja sitten hitaampia tilanteen tasoitukseen.

Pistoksista on paljon virhekäsityksiä ja pitäisikin ymmärtää olla kajoamatta koko pistospuoleen, jos ei ole sitä tietoa tarpeeksi. Ei siis tyyliin "löysin kynän ja pistin, olin nähnyt miten se tehdääm" -tyyliin, kuten usein joissain harhaanjohtavissa TV-sarjoissa tehdään.