Ukrainalainen mainostoimisto jota valtioneuvosto käytti asiantuntijaelimenä, ehdotti selonteossaan, että Suomen tulisi aloittaa kansallinen avaruusohjelma ja tätä kautta saada maailma tunnustamaan Suomi supervallaksi. Asiasta tehtiin lakialoite, jonka eduskunta hyväksyi murskaavalla ääntenenemmistöllä. Seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi avaruusministeriö sai käyttöönsä 300 markkaa, joilla oli tarkoitus ostaa värikyniä ja ruutupaperia.
Suomen ensimmäinen satelliitti saatiin valmiiksi kaikessa hiljaisuudessa vuonna 1978. Sen nimi oli Edgar Jättiläinen ja se painoi kiitettävät 95 kiloa. Painosta kahdeksan kiloa tuli repusta, joka Edgarilla oli selässään. Siinä oli viikon ruokatarpeet ja hieman vessapaperia. Kun puolustusministeri, avaruusministeri ja sosiaaliviranomaiset olivat hyvästelleet Edgarin, hänet nostettiin Kolin huipulla kasvavan kuusen oksalle ja siitä hän lähti omatoimisesti kohoamaan kohti avaruutta. Neljä minuuttia myöhemmin hän telakoitui 362 metriä merenpinnan yläpuolelle ja jäi kiertoradalleen huojumaan kunnes avaruusministeriö saisi lähetettyä huoltomiehen tuomaan lisää ruokaa.
Satapäisen toimittajajoukon haastatellessa avaruusministeriä, Edgar välitti yläilmoista tietoa ilmakehän koostumuksesta ja seuraavan viikon säistä:
”Saattaa sataa, tai saattaa olla satamatta. Mitä te olette mieltä?”
Vaikka Edgarin välittämä tutkimustieto oli lähes yhtä tarkkaa kuin Nasan vastaavien satelliittien, läpimurto tapahtui viikkoja myöhemmin.
Vuosikymmenten kuluessa tutkijat olivat havainneet kuussa aktiivista toimintaa. Muutamat kivet olivat vaihtaneet paikkaa ja joku oli varastanut amerikkalaisten lipun. Näihin tulkinnanvaraisiin havaintoihin tutkijat eivät olleet kuitenkaan suhtautuneet vakavasti. Vasta Edgarin herkkä mittauslaitteisto yhdistettynä hänen tarkkaan optiikkaansa havaitsi kuussa voimakkaita maanjäristyksiä ja yllättäen myös kuun massa vaikutti romahtaneen. Suomen avaruusministeriö välitti Edgarin tiedot julkisuuteen ja pian Yhdysvaltojen sekä Venäjän tiedemiehet joutuivat kumartamaan Kolin suuntaan.
Maailman parhaat avaruustutkijat, matemaatikot, kemistit, fyysikot, geologit ja muut yliopistomiehet kleptomaaneista lähtien kokoontuivat Egyptin Kairoon kokoukseen, jossa oli tarkoitus löytää järjellinen selitys hotellin aulabaarissa tarjoiltavien drinkkien happamuuteen ja kuussa tapahtuneisiin muutoksiin. Kokoukseen osallistujien keskittyessä analysoimaan drinkkien koostumusta, kolilaisen kuusen yläoksistossa istuskeleva Edgar Jättiläinen totesi:
”Saattaa romahtaa kasaan, tai saattaa olla romahtamatta kasaan. Mitä te olette mieltä?”
Siinä se oli, koko kauheus kiteytettynä yhteen lauseeseen. Kuu oli romahtamassa kasaan amerikkalaisten astronauttien varastettua sieltä tonnikaupalla kiviä myytäväksi Nasan matkamuistomyymälässä. Edgar Jättiläisen teorian pohjalta Kairossa tultiin siihen johtopäätökseen, että ellei kuun massaa saataisi palautettua ennalleen, sen pyörimisliike kasvaisi ja saavuttaisi lopulta valon nopeuden. Se romahtaisi kasaan ja rupeaisi mustaksi aukoksi, ahmien sisäänsä kaiken auringon ja Pluton väliltä. Walt Disneyn vastaväitteistä huolimatta tiedemiehet olivat sitä mieltä, että myös Valkoinen talo joutuisi mustaan aukkoon. Sitä ei voisi pelastaa edes kirjanpidollisin poppakonstein, kuten Yhdysvaltojen budjetissa jossa luonnonlakien vastaisesti samat dollarit kykenivät olemaan monessa paikassa yhtä aikaa, olematta varsinaisesti missään.
Pala unohdettua historiaa
13
163
Vastaukset
- Jättiläinen
Koko maailma päätti osallistua kuun vakauttamisoperaatioon. Ongelma johon keneltäkään ei löytynyt vastausta, oli täyttöaineen koostumus. Millä amerikkalaisten kuuhun kaivamat kraaterit voisi paikata? Asiaa päätettiin tiedustella Suomen ensimmäiseltä tutkimussatelliitilta, kolilaisen kuusen oksalla istuskelevalta Edgar Jättiläiseltä.
”Minä olen kasannut traktorin renkaita navetan taa, mutta jos te niitä rupeatte nostelemaan, niin varokaa nokkosia.”
Analyysi oli kerrassaan nerokas. Neuvostoliiton armeijan massiiviset kuljetushelikopterit laskeutuivat Edgarin sukutilalle Iisalmeen ja mustiin pukeutuneet erikoisjoukkojen sotilaat hajaantuivat navetan taa. Koko elämänsä tätä tehtävää varten harjoitelleet valiojoukot suoriutuivat urakasta tunnissa. Kun kaikki traktorinrenkaat oli pyöritelty koptereihin, aloitettiin reilun kahden tuhannen kilometrien matka kohti Kazakstanissa sijaitsevaa Baikonurin avaruustutkimuskeskusta.
Avaruustutkimuskeskuksen insinööriarmeija oli kiireessä jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli löytää absoluuttinen polttoaine ja rakentaa kuuraketille riittävän tehokas moottori. Toinen ryhmä sai tehtäväkseen varastaa amerikkalaisilta raketin piirustukset ja suunnitella niiden pohjalta taloudellisen lentovehkeen. Laboratoriokokeissa ensimmäisen ryhmän insinöörit havaitsivat, että vedyllä täytetty 200 litran peltitynnyri oli julmetun herkkä räjähtämään jos sitä meni sorkkimaan tulitikulla. Useita parrankärventymisiä myöhemmin insinöörit hylkäsivät vedyn käyttämisen raketin polttoaineena. Hullujahan niiden amerikkalaisten täytyi olla. Niiltä oli todennäköisesti kulunut miljoonia pelkästään kunnollisten rukkasten keksimiseen, joilla -253 celsiusasteen lämpötilan omaavaa nestemäistä vetyä sisältäviä purnukoita saattoi turvallisesti pinota. Insinöörit eivät voineet käsittää miksi Nasalta varastetuissa rakettikaavioissa mainittiin nestemäinen happi. Ehkä Amerikan eteläosien trooppisella ilmastolla oli vaikutuksia asiaan, tähän asti Neuvostoliitossa oli tavattu happea vain kaasumaisessa muodossa. Ja kaiken tämän lisäksi amerikkalaiset käyttivät raketeissaan hiilivetypolttoainetta, mitä ihmeen naftaa se oli? Insinöörit eivät voineet kuin nauraa. Vain amerikkalaisilta saattoi odottaa jotakin tällaista - hiilellä toimiva kuuraketti, perkele.
Toinen ryhmä joutui painiskelemaan huomattavasti pienempien ongelmien kanssa. Nasalta varastetut raketinrakennusmapit oli selattu nopeasti läpi ja niiden sisältämä informaatio kiteytyi ryhmää johtavan avaruusveteraanin ajatuksiin:
”Kumma väri tuo valkoinen. Aika rumia ovat.”
Ryhmän insinöörit takavarikoivat armeijalta neljä Tupolev-rahtilentokonetta. Ne lennätettiin avaruuskeskukseen ja ensimmäiseksi niistä poistettiin siivet. Tämän jälkeen kone jonka tuulilasi oli naarmuttomin ja jonka pyyhkimet toimivat, hinattiin parkkipaikan laitaan ja sen jatkoksi hinattiin kolme muuta konetta, joista oli siipien lisäksi poistettu nokka ja peräsin. Rungot hitsattiin yhteen ja näin saatiin varsin kaunis kuuraketti, jonka perästä puuttui enää moottori.
Projektin myötä insinöörejä oli alkanut potuttaa Nasan matemaatikkojen raapustukset, joiden mukaan laukaisuvalmiin raketin painosta kolme neljännestä täytyi olla polttoainetta. Helppohan amerikkalaisten oli tällaisia laskelmia viljellä kun tavallinen kansanautokin söi kuukaudessa siellä päin maailmaa öljylähteellisen polttoainetta. Insinöörit raahasivat avaruuskeskukseen ydinvoimalasta takavarikoimansa reaktorin ja potkaisivat samalla tuolin Nasan mapin alta. Ydinreaktorin johdot liitettiin ohjaamon kojelautaan ja samalla penkit varustettiin Minskissä liikennöineen taksin turvavöillä. Lopuksi raketti liitettiin vaijereilla teollisuusnosturiin ja nostettiin pystyasentoon. Kokonaisuus vaikutti hieman huteralta, mutta insinöörit olivat rauhallisia. Kuun painovoima oli vain kuudesosa maan painovoimasta ja niissä oloissa kuuraketti selviytyisi vallan mainiosta.- Jättiläinen
Pulmallisin ongelma tuli eteen silloin kun oli aika valita raketille miehistö. Halukkaita ilmoittautui 12.400 ja avaruushallinnon täytyi asettaa tiukat vaatimukset soveltuvuustesteihin valittaville. Päätettiin ottaa käyttöön kriteerit, joilla KGB oli vuosikymmenten ajan seulonut johtajaehdokkaansa:
1. Ei voimassa olevaa etsintäkuulutusta.
2. Voimassaoleva ajokortti.
3. Puoluekortti, voimassaoleva tai ei.
4. Kyettävä juoksemaan leipäjonosta toiseen 12 minuutissa.
Avaruushallinnossa tajuttiin, ettei KGB:n oppeja passannut mennä lainaamaan, sillä aamulla oven takana jonotti yksi mies ja kolme naista. Avaruuskeskuksen kahvipöydässä myös epäiltiin, että niistä 12.396:sta saapumatta jääneestä KGB olisi vanginnut 7.000 epäiltynä länsivaltojen vakoojaksi ja loput 5 396 ilmoittautunutta olisivat jääneet koteihinsa juopottelemaan.
Ilman puolueetonta tutkintaa totuutta oli mahdotonta selvittää ja ketään puolueetonta nyt vain ei sattunut venäjänmaalta löytymään. Paremman puutteessa nämä neljä oven takana seisoskellutta vapaaehtoista koulutettiin kuuraketin miehistöksi. Vaikka yksi naisista väittikin olevansa postinkantaja ja toinen kaasumittarinlukija. - hauskaaaa
Jättiläinen kirjoitti:
Pulmallisin ongelma tuli eteen silloin kun oli aika valita raketille miehistö. Halukkaita ilmoittautui 12.400 ja avaruushallinnon täytyi asettaa tiukat vaatimukset soveltuvuustesteihin valittaville. Päätettiin ottaa käyttöön kriteerit, joilla KGB oli vuosikymmenten ajan seulonut johtajaehdokkaansa:
1. Ei voimassa olevaa etsintäkuulutusta.
2. Voimassaoleva ajokortti.
3. Puoluekortti, voimassaoleva tai ei.
4. Kyettävä juoksemaan leipäjonosta toiseen 12 minuutissa.
Avaruushallinnossa tajuttiin, ettei KGB:n oppeja passannut mennä lainaamaan, sillä aamulla oven takana jonotti yksi mies ja kolme naista. Avaruuskeskuksen kahvipöydässä myös epäiltiin, että niistä 12.396:sta saapumatta jääneestä KGB olisi vanginnut 7.000 epäiltynä länsivaltojen vakoojaksi ja loput 5 396 ilmoittautunutta olisivat jääneet koteihinsa juopottelemaan.
Ilman puolueetonta tutkintaa totuutta oli mahdotonta selvittää ja ketään puolueetonta nyt vain ei sattunut venäjänmaalta löytymään. Paremman puutteessa nämä neljä oven takana seisoskellutta vapaaehtoista koulutettiin kuuraketin miehistöksi. Vaikka yksi naisista väittikin olevansa postinkantaja ja toinen kaasumittarinlukija.Sujuvaa tekstiä. Sain hyvät naurut.
- scarabaeus
Kiva juttu,
tarinasi kestää aikaakin mielestäni.
Joo.
Onko sulla jo minkälaisia tarinoita kansien välissä ? - fazerina
Nopeasti lukeneen pikapalautetta tässä. Sujuvaa tekstiä periaatteessa, mutta se tuo enemmän mieleen lehtijutun kuin satiirin. Jos juttu alkaisi toisesta kappaleesta, se olisi parempi, sillä ensimmäisessä kappaleessa on liikaa virallisten termien parodiaa. Loppua kohden ote paranee, kun päästään konkreettiseen tapahtumiseen, mutta silloinkin toteutuksessa on liikaa selittämistä kuvaamisen sijasta (niin kuin lehtijutussa). En tiedä auttaisiko, jos juttu olisikin preesensissä? Vaikutat kokeneelta kirjoittajalta, joka osaisi hyödyntää editointipalvelua koko rahan edestä. Lähetä johonkin arviointipalveluun?
- Jättiläinen
Alussa oleva tekstinpätkä on peräisin 150 sivuisesta käsikirjoituksesta, jonka pyöräytin 13 vuotta sitten kesälomalla 3 viikossa. Tuolloin halusin kokeilla kuinka nopeasti saan kasaan kirjan mittaisen huumoripläjäyksen. Tekstin satiirissa on ongelmansa, jotka olen sisäistänyt jo vuosia sitten. Jos unohdetaan tekstin rakenne ja keskitytään huumoriin, haluaisin tietää onko tuollainen päätön tyyli toimiva?
- fazerina
Jättiläinen kirjoitti:
Alussa oleva tekstinpätkä on peräisin 150 sivuisesta käsikirjoituksesta, jonka pyöräytin 13 vuotta sitten kesälomalla 3 viikossa. Tuolloin halusin kokeilla kuinka nopeasti saan kasaan kirjan mittaisen huumoripläjäyksen. Tekstin satiirissa on ongelmansa, jotka olen sisäistänyt jo vuosia sitten. Jos unohdetaan tekstin rakenne ja keskitytään huumoriin, haluaisin tietää onko tuollainen päätön tyyli toimiva?
En tiedä, ymmärsinkö kysymystä, koska huumori ja kirjoitustekniikka ovat mielestäni toisitaan riippuvaisia. Tässä pätkässä lehtijuttumainen, raportoiva tyyli juoksee lukijan silmien edestä liian nopeasti. Välissä voi olla hyvinkin raportoivaa tekstiä (rytmin vaihdoksia), mutta mukana pitäisi olla myös dialogia ja sitä paljon puhuttua näyttämistä selittämisen sijasta ("Näytä, älä selitä"- ohje.) Jos selitän, että Osmo yritti tanssia kuin Travolta ja nitkautti välilevynsä, se ei ole hauskaa, mutta voisin onnistua naurattamaan lukijaa, jos kuvaisin tuon tapahtuman useammalla lauseella, tässä ja nyt, preesensissä. Jos koko teksti on raportoivaa, sitä on monotonista lukea.
Mutta nämä olivat vain minun näkemyksiäni, edeltävät tykkäsivät, ja kommentteja tulee varmasti lisääkin. - scarabaeus
fazerina kirjoitti:
En tiedä, ymmärsinkö kysymystä, koska huumori ja kirjoitustekniikka ovat mielestäni toisitaan riippuvaisia. Tässä pätkässä lehtijuttumainen, raportoiva tyyli juoksee lukijan silmien edestä liian nopeasti. Välissä voi olla hyvinkin raportoivaa tekstiä (rytmin vaihdoksia), mutta mukana pitäisi olla myös dialogia ja sitä paljon puhuttua näyttämistä selittämisen sijasta ("Näytä, älä selitä"- ohje.) Jos selitän, että Osmo yritti tanssia kuin Travolta ja nitkautti välilevynsä, se ei ole hauskaa, mutta voisin onnistua naurattamaan lukijaa, jos kuvaisin tuon tapahtuman useammalla lauseella, tässä ja nyt, preesensissä. Jos koko teksti on raportoivaa, sitä on monotonista lukea.
Mutta nämä olivat vain minun näkemyksiäni, edeltävät tykkäsivät, ja kommentteja tulee varmasti lisääkin.Niin laitan tähän omalta osaltani vielä, että luen tekstit palastelematta niitä mitenkään kieliopillisesti. Ja tästä tekstiryppäästä tuli heti yksi yhteen sellainen fiilis, että
tämähän on kuin näistä Sotsin olympialaisista.................
ai siis Teille muille ei tullut mitenkään sellaista mielikuvaa edes häivähdykseksi,
no ei sit !
Voi että! ............ kivaa kun nää olympialaiset alkaa nyt ja sitte sieltä tulee vaikka minkälaista tekstiä milloin mistäkin tuutista.
Eikö ?
- fazerina
Eikö Jättiläisen tekstiin ole kukaan sanonut mitään? Tässä kuitenkin hyvä tarinan runko tai synopsis, joka vain vaatii auki kirjoittamisen.
- Tuliaho
Lisää!!!
- häh
Tuliaho kirjoitti:
Lisää!!!
Tältä palstalta löytyy näköjään kaikkea sontaa. Amatööriraapustus. Hyi.
- kahdeksanpistettä
Tekstissä on hurja vauhti ja välillä tuntuu, että vauhtia on pikkaisen liikaakin. Teksti kaipaisi todellakin dialogia antamaan jonkinlaisen hengähdystauon. Olisi mielenkiintoista lukea koko teksti ja nähdä pystytkö pitämään tuon hurjan sykkeen loppuun asti ja miten juoni toimii kokonaisuutena. Ilmeisesti ei toimi, sillä et ole saanut tekstiäsi julkaistua. Mitä tulee huumoriin, pidän siitä, se on hauskaa ja erilaista, jotenkin kansainvälistä.
- Antti.K
kahdeksanpistettä kirjoitti:
Tekstissä on hurja vauhti ja välillä tuntuu, että vauhtia on pikkaisen liikaakin. Teksti kaipaisi todellakin dialogia antamaan jonkinlaisen hengähdystauon. Olisi mielenkiintoista lukea koko teksti ja nähdä pystytkö pitämään tuon hurjan sykkeen loppuun asti ja miten juoni toimii kokonaisuutena. Ilmeisesti ei toimi, sillä et ole saanut tekstiäsi julkaistua. Mitä tulee huumoriin, pidän siitä, se on hauskaa ja erilaista, jotenkin kansainvälistä.
Kiitti vaan! Kusin lukiessa housuun!Finlandian sietäisit saada!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�17955- 1801767
- 771124
- 1131123
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin641036Persut petti duunarit
Kyllä persujen kuuluu nyt mennä häpeämään kun äänestivät lakkolakien puolesta. Vielä muka kehutaan olevan työväenpuolue,194956Persuille kovaa kyytiä YLEn kannatusmittaus
https://yle.fi/a/74-20085866 Näin se menee persueliitti. Pettäjän tie on karu, persujen äänestäjät ovat nyt reagoineet182920Lindtman runnonut demarit huimaan nousukiitoon!
Palkansaajat – siis Suomen käynnissä pitävä kansanosa – ei näemmä arvosta EK/SY-sätkyakka Purran saksipelleilyä. Niin271886Mitä ajattelen sinusta
Että olit erilainen kuin muut ja jollakin kummalla tavalla samanlainen kanssani, vaikka ei tunnetukaan. Sinun kanssa tu35833- 86707