Pääsiäinen yksinäisyydessä

ulkona tuulee

Täällä sitä kökötetään, yksin kämpässä. Koko pääsiäinen. Aikuiset lapset eivät viitsi vaivautua käymään eivätkä myöskään halua kutsua kylään. Sukulaiset ovat omissa, paremmissa piireissään tai keskenään toistensa kanssa. Ystävät ovat hyljänneet jo aikoja sitten.
Olen täysin unohdettu. Onko kellään samanlaista? Luulin että tällainen alkaa vasta joskus yli seitsemänkymppisenä. Järkyttävää että se alkoi jo nyt, hieman yli nelikymppisenä. Miten tätä jaksaa siis pahimmassa tapauksessa kahdeksankymppiseksi- neljän kymmenen vuoden yksinäisyys edessä?

19

202

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • erakkoN48

      Aikalailla samanlaista elämä on minullakin. Opiskelevat lapset tosin tulevat käymään jossain välissä - yöpyvätkin ehkä. Nautin kuitenkin tästä hiljaisuudesta, laitan hyvää ruokaa. käyn ulkoilemassa, katson tv:stä pari ohjelmaa ja lueskelen. Se on tietysti totta, että oman yksinolemisensa huomaa juuri pitkinä pyhinä; kaikki muut tuntuvat viettävän aikaansa perheidensä ja kumppaniensa kanssa.
      Minä en varmaankaan koe yksinoloa vastentahtoisena yksinäisyytenä sen vuoksi, koska olen luonteeltani hieman erakko ja viihdynn itsekseni. Sinua en osaa oikein lohduttaa. Koeta järjestää itsellesi jotain kivaa kuten ulkoilua, joutilasta löhöilyä, hyvää ruokaa tai jälkiruokaa. radio, tv, kirja... mistä ikinä sitten nautitkin. Kaikesta huolimatta - hyvää pääsiäistä sinulle.

    • Pääsiäispupu

      :( Itse vietän pääsiäiseni kotona, perheen kanssa. Yrittäkää löytää jotain seuraa pääsiäiseksi :(

    • ulkona tuulee

      Hyvää Pääsiäistä. Kerrot olevasi yksinäinen ja ettei lapset käy, eivätkä halua kutsua kylään. Oletko ehdottanut heille. että voisit tulla käymään? Kysyt että miten jaksaa yksinäisyyttä kahdeksankymppiseksi. Mielipiteeni on, ettei ole pakko olla yksin juhlapyhinä. Esimerkiksi monessa seurakunnassa on pääsiäisen aikaan messujen yhteydessä yhteisiä pääsiäisaterioita, joihin jokainen on tervetullut, joko yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Itse pidän tällä hetkellä leiriä eri-ikäisille osallistujille. Jos seurakunnan toiminta ei ole sinun juttu, niin ”samanhenkisiä” ihmisiä löytyy usein jonkin harrastuksen kautta.

      mono-ohjus

    • ulkona tuulee

      Tottakai olen kutsunut heitä kylään- en kai sentään noin tyhmä ole?
      Vaikka mielipiteesi on, ettei ole pakko olla yksin, totuus kuintenkin tuhansien kohdalla on, että on pakko.
      En koe olevani tervetullut mihinkään valmiisiin yhteisöihin tai aterioille.Ulkopuolisuuden tunne on sisäänrakennettu eikä sitä mitkään tekopirteät seurakuntaleirit vie minnekkään.

      Olen saanut lapseni nuorena, kasvattanut heidät aikuisiksi ja nyt olen yksin. Koen että elämäni on eletty. Ei ole enää mitään. Vanhuus ja kuolema vaan ovat turhan kaukana- ehkäpä sitä voisi itse avittaa...

      • sätmän

        Valitettava totuus on, ettei sinua sieltä neljän seinän sisältä hakemaan, vaan on jotenkin saatava itsensä ulos. Jos et edes lenkkeile tai muuta sellaista harrasta, niin olisiko mahdotonta hankkia koira. Koira tutustuttaa uusiin ihmisiin ja pakottaa liikkeelle. Ja totuus on, että sitten et koskaan ole yksin.
        Kait sinullakin nyt edes työkavereita on tai tuttavia? Voisihan sitä heidänkin seuraan hakeutua. Tai jonkin uuden harrastuksen kautta tutustella ihmisten kanssa.
        Onhan nämä nettisaititkin. Itse luuhaan nyt yhdellä ammattisaitilla, kun aikaa on koivenleikkauksen jälkeen.
        Koiran hankintaa suosittelen, ja jos et halua pennun kanssa ruveta taistelemaan, niin nyt on eläinsuojeluyhdistysten ja apulan kautta saatavilla aikuisiakin, minkä kanssa pääsee heti lenkkeilemään ja kulkemaan. Mutta harkinnan kautta ja tutustumalla kunnolla koiraan ennen päätöstä.


      • myösyksin
        sätmän kirjoitti:

        Valitettava totuus on, ettei sinua sieltä neljän seinän sisältä hakemaan, vaan on jotenkin saatava itsensä ulos. Jos et edes lenkkeile tai muuta sellaista harrasta, niin olisiko mahdotonta hankkia koira. Koira tutustuttaa uusiin ihmisiin ja pakottaa liikkeelle. Ja totuus on, että sitten et koskaan ole yksin.
        Kait sinullakin nyt edes työkavereita on tai tuttavia? Voisihan sitä heidänkin seuraan hakeutua. Tai jonkin uuden harrastuksen kautta tutustella ihmisten kanssa.
        Onhan nämä nettisaititkin. Itse luuhaan nyt yhdellä ammattisaitilla, kun aikaa on koivenleikkauksen jälkeen.
        Koiran hankintaa suosittelen, ja jos et halua pennun kanssa ruveta taistelemaan, niin nyt on eläinsuojeluyhdistysten ja apulan kautta saatavilla aikuisiakin, minkä kanssa pääsee heti lenkkeilemään ja kulkemaan. Mutta harkinnan kautta ja tutustumalla kunnolla koiraan ennen päätöstä.

        Olen myös yksinäinen, kuten ap. Kotieläimiä en voi vaikean allergian vuoksi ottaa, joten minua tympii nämä ikuiset "ota koira"- jutut. Eläin ei korvaa ihmisseuraa. Eläimen kanssa ei keskustella päivänpolttavista kysymyksistä, eikä puuhastella ihmisten välisiä juttuja.

        Aikuisiällä on erittäin vaikeaa löytää uusia ystäviä. Sosiaalisena luonteena juttelen ihmisille niin bussipysäkillä kuin kassajonossakin, vaan eipä tuosta ole uusia kaverisuhteita syntynyt. Ne, joilla on parisuhde, ovat vapaa-aikansa miehensä kanssa. Tämä on tietty ihan ymmärrettävää, koska nykyisin kaikilla on niin kiire, että parisuhteellekin on jätettävä aikaa. Loput viettävät aikaa lastensa ja heidän perheidensä kanssa.

        Työtön tai itsenäistä työtä tekevä ei pääse hyödyntämään työpaikan ihmissuhdeverkostoja, eikä tuttavapiirissäni mointaa sellaista ihmistä olekaan jotka vapaa-ajallaan työkavereiden kanssa pyörisi.

        Itse en ole lainkaan järjestö/ seuraihminen, vaikka olenkin sosiaalinen. Koen erittäin vastemieliseksi ajatukseksi mennä väkisin johonkin yhdistystoimintaan mukaan, vain siksi että EHKÄ sieltä löytyisi ystäviä. EHKÄ on painava sana tässä. Entä jos ei löydykään ketään? Olenko siellä pitkin hampain väkisin ja teeskentelen kiinnostunutta?

        Nettideittailua harrastin monta vuotta, enkä löytänyt miestä. Se on asia erikseen, enkä tuota kumppanin löytämisen vaikeutta jaksa tässä ryhtyä avaamaan. Kun ei miestä löytynyt, etsin naiskavereita, eikä niitäkään löytynyt. Tapasin kaksi naista netin kautta, joista toinen oli mielenterv ongelmainen ja alkoi haastamaan riitaa minulle! Toisen kanssa tapasin pari kertaa, mutta olimme eri aallonpituudella. Koen, että ystävien löytäminen netistä on yhtä vaikeaa kuin parisuhteenkin.

        Asun aika hiljaisessa kaupungissa. Ei täällä paljoa "kulttuuria" ole. Kesällä tietysti enemmän mahdollisuuksia olla ulkona ja harrastaa, mutta muulloin aika tympeää. Lenkkeilen ja uin - YKSIN. Eipä sieltä kavereita löydy. miehestä puhumattakaan! Rahatilanteen salliessa käyn maksullisissa tapahtumissa ja matkustan - YKSIN. Eli olen aktiivinen, mutta silti yksinäinen. Eilen kävin baarissa, join vain pari lasia viiniä. Siitäkin meni yöunirytmi sekaisin ja nyt väsyttää. Ei siis yhtään kiinnosta tässä iässä enää missään ravintoloissa juosta ja valvoa! Lisäksi asiakaskunta näytti olevan 20- vuotiaita tai pariskuntia.

        Kirkko-kuulolla henkilölle tiedoksi, että täällä meidän paikkakunnalla on ollut seurakunnan sinkkuiltoja 20-30 vuotiaille, minne olen liian vanha. Minua ei "leirit" kiinnosta, enkä ole kokenut itseäni tervetulleeksi seurakunnan tapahtumiin. Tapahtumia on oikeastaan vain alkoholista/ traumasta toipuville, eli eheytymiskokoontumisia, nuorteniltoja, perhekerhoa, jumalanpalveluksia ja sitten niitä pienen pienen piirin tapaamisia jonne ulkopuolisen on vaikea mennä. Sisäänlämpiävää porukkaa - valitettavasti : ( Tässä olisi seurakunnilla ajattelemisen aihetta.. Lohtua saan TV7 : sta ja Raamatusta. Jeesus on paras ja ainoa oikea ystäväni ja rakkaani : )


      • sätmän
        myösyksin kirjoitti:

        Olen myös yksinäinen, kuten ap. Kotieläimiä en voi vaikean allergian vuoksi ottaa, joten minua tympii nämä ikuiset "ota koira"- jutut. Eläin ei korvaa ihmisseuraa. Eläimen kanssa ei keskustella päivänpolttavista kysymyksistä, eikä puuhastella ihmisten välisiä juttuja.

        Aikuisiällä on erittäin vaikeaa löytää uusia ystäviä. Sosiaalisena luonteena juttelen ihmisille niin bussipysäkillä kuin kassajonossakin, vaan eipä tuosta ole uusia kaverisuhteita syntynyt. Ne, joilla on parisuhde, ovat vapaa-aikansa miehensä kanssa. Tämä on tietty ihan ymmärrettävää, koska nykyisin kaikilla on niin kiire, että parisuhteellekin on jätettävä aikaa. Loput viettävät aikaa lastensa ja heidän perheidensä kanssa.

        Työtön tai itsenäistä työtä tekevä ei pääse hyödyntämään työpaikan ihmissuhdeverkostoja, eikä tuttavapiirissäni mointaa sellaista ihmistä olekaan jotka vapaa-ajallaan työkavereiden kanssa pyörisi.

        Itse en ole lainkaan järjestö/ seuraihminen, vaikka olenkin sosiaalinen. Koen erittäin vastemieliseksi ajatukseksi mennä väkisin johonkin yhdistystoimintaan mukaan, vain siksi että EHKÄ sieltä löytyisi ystäviä. EHKÄ on painava sana tässä. Entä jos ei löydykään ketään? Olenko siellä pitkin hampain väkisin ja teeskentelen kiinnostunutta?

        Nettideittailua harrastin monta vuotta, enkä löytänyt miestä. Se on asia erikseen, enkä tuota kumppanin löytämisen vaikeutta jaksa tässä ryhtyä avaamaan. Kun ei miestä löytynyt, etsin naiskavereita, eikä niitäkään löytynyt. Tapasin kaksi naista netin kautta, joista toinen oli mielenterv ongelmainen ja alkoi haastamaan riitaa minulle! Toisen kanssa tapasin pari kertaa, mutta olimme eri aallonpituudella. Koen, että ystävien löytäminen netistä on yhtä vaikeaa kuin parisuhteenkin.

        Asun aika hiljaisessa kaupungissa. Ei täällä paljoa "kulttuuria" ole. Kesällä tietysti enemmän mahdollisuuksia olla ulkona ja harrastaa, mutta muulloin aika tympeää. Lenkkeilen ja uin - YKSIN. Eipä sieltä kavereita löydy. miehestä puhumattakaan! Rahatilanteen salliessa käyn maksullisissa tapahtumissa ja matkustan - YKSIN. Eli olen aktiivinen, mutta silti yksinäinen. Eilen kävin baarissa, join vain pari lasia viiniä. Siitäkin meni yöunirytmi sekaisin ja nyt väsyttää. Ei siis yhtään kiinnosta tässä iässä enää missään ravintoloissa juosta ja valvoa! Lisäksi asiakaskunta näytti olevan 20- vuotiaita tai pariskuntia.

        Kirkko-kuulolla henkilölle tiedoksi, että täällä meidän paikkakunnalla on ollut seurakunnan sinkkuiltoja 20-30 vuotiaille, minne olen liian vanha. Minua ei "leirit" kiinnosta, enkä ole kokenut itseäni tervetulleeksi seurakunnan tapahtumiin. Tapahtumia on oikeastaan vain alkoholista/ traumasta toipuville, eli eheytymiskokoontumisia, nuorteniltoja, perhekerhoa, jumalanpalveluksia ja sitten niitä pienen pienen piirin tapaamisia jonne ulkopuolisen on vaikea mennä. Sisäänlämpiävää porukkaa - valitettavasti : ( Tässä olisi seurakunnilla ajattelemisen aihetta.. Lohtua saan TV7 : sta ja Raamatusta. Jeesus on paras ja ainoa oikea ystäväni ja rakkaani : )

        Pakollahan sua ei sieltä kukaan hae ja ystävysty se on selvä, mutta olisikohan noissa asenteissakin toisia ihmisiä kohtaan parannettavaa. Jos yrittäisit suhtautua näihin kuppikuntiin avoimin mielin ja antaisitten niillekin mahdollisuuden näyttää mahdutko mukaan vai et.
        Jos asenne on, että ei kukaan halua ja en minä, niin niinpä siinä tahtoo sitten käydäkkin.
        Onhan se hyvä, että lohtua löytyy sieltä raamatusta, mutta täällä päin on ainakin kaikenikäisten keskustelupiiri juuri raamatun pohjalta, että sieltä löytyisi niitä samanhenkisiä.
        Itse vain olen koiraihminen henkeen ja vereen, yllätys on ollut melkoinen, kuinka usein kohdalle sattuu samanmoinen ihminen ja ikää ei siinä kysellä.


      • myösyksin
        sätmän kirjoitti:

        Pakollahan sua ei sieltä kukaan hae ja ystävysty se on selvä, mutta olisikohan noissa asenteissakin toisia ihmisiä kohtaan parannettavaa. Jos yrittäisit suhtautua näihin kuppikuntiin avoimin mielin ja antaisitten niillekin mahdollisuuden näyttää mahdutko mukaan vai et.
        Jos asenne on, että ei kukaan halua ja en minä, niin niinpä siinä tahtoo sitten käydäkkin.
        Onhan se hyvä, että lohtua löytyy sieltä raamatusta, mutta täällä päin on ainakin kaikenikäisten keskustelupiiri juuri raamatun pohjalta, että sieltä löytyisi niitä samanhenkisiä.
        Itse vain olen koiraihminen henkeen ja vereen, yllätys on ollut melkoinen, kuinka usein kohdalle sattuu samanmoinen ihminen ja ikää ei siinä kysellä.

        Mutta minähän nimenomaan olen sosiaalinen ja harrastan/ kuljen ulkona sekä lenkillä että tapahtumissa. En kökötä koko ajan kotona. Ei niitä oikeita ystäviä niin vaan löydy.

        Minulla ei ole mitään eläimiä vastaan, mutta se että sinä olet henkeen ja vereen koiraihminen, ei tarkoita sitä että muutkin olisivat ja saisivat juuri siitä iloa elämäänsä. Ihan yhtä lailla voisi painostaa jotakin menemään oopperaan/ aloittaa käsityöharrastuksen tai sukellusharrastuksen. Me ihmiset kun olemme niin erilaisista asioista kiinnostuneita, että meitä ei voi pakottaa samaan muottiin.

        Kävin pari kertaa kokeilemassa erästä seurakunnan kerhoa. En kokemut olevani tervetullut. Siksi olen harjoittanut uskontoakin pääasiassa yksin. Ehkä sitten jonkun "lahkon" piiriin pääsisi helpommin, mutta en oikein tunne noita erilaisia seurakuntia niin hyvin, että ymmärtäisin mikä ero niiden ideologioilla on.


      • sätmän
        myösyksin kirjoitti:

        Mutta minähän nimenomaan olen sosiaalinen ja harrastan/ kuljen ulkona sekä lenkillä että tapahtumissa. En kökötä koko ajan kotona. Ei niitä oikeita ystäviä niin vaan löydy.

        Minulla ei ole mitään eläimiä vastaan, mutta se että sinä olet henkeen ja vereen koiraihminen, ei tarkoita sitä että muutkin olisivat ja saisivat juuri siitä iloa elämäänsä. Ihan yhtä lailla voisi painostaa jotakin menemään oopperaan/ aloittaa käsityöharrastuksen tai sukellusharrastuksen. Me ihmiset kun olemme niin erilaisista asioista kiinnostuneita, että meitä ei voi pakottaa samaan muottiin.

        Kävin pari kertaa kokeilemassa erästä seurakunnan kerhoa. En kokemut olevani tervetullut. Siksi olen harjoittanut uskontoakin pääasiassa yksin. Ehkä sitten jonkun "lahkon" piiriin pääsisi helpommin, mutta en oikein tunne noita erilaisia seurakuntia niin hyvin, että ymmärtäisin mikä ero niiden ideologioilla on.

        Hupsista, vai lahkojen piiriin. Minä nyt olen lahkojen keskellä kasvanut ja suvusta löytyy joka lähtöön. Jos olet kirkon oppeja lähinnä, niin helluntalaisista löytyy aina intoa. Jehovathan oikein tyrkyttävät uskoaan..mutta jos nämä ei kolahdakkaan, niin vaikeampi niistä on eroon päästä. Tietty etukäteis tutkiskelu ja harkinta on tiukasti paikoillaan.
        Meillä on lähtökohdat hiukka erilaiset. Olen tosi pienelle paikkakunnalle muuttanut yrittäjä, eli olen melkein aina yksin. Vastapainona olen suuren perheen yksinhuoltaja, joten aika on aina kortilla. Ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia, eikä iltaisin jaksa rientoihin lähteä ja niihin on matkaa.
        Yksinäisyys silti aina joskus nipistelee, mutta sitten yritän järjestää itseni ihmisten ilmoille.
        Nykyaikanahan on melkein kauhistus ihminen, joka puhuu. Katsotaan kieroon ja oitis käynnistyy mietintä, minkä sortin tautia hän sairastaa jos vaikka skitsofreenikko. Puhuminen on kaupungissa melkein kiellettyä. Uskallappa jollekin lapselle edes hymyillä saati auttaa, niin olet pedofiili. Ja sitten ihmetellään,miksi ihmiset vieraantuu toisistaa eivätkä välitä.
        Oletko miettinyt jotain vapaaehtoistyötä, esim. jonkin yhdistyksen kautta. Useinhan ne etsivät talkooapua, milloin mihinkin hommaan. Siellä ainakin juttuseuraa saisi ilman hullunleimaa otsassa.
        Minä olen yrittänyt mennäkin sellaisiin tapahtumiin, mitä en ole aiemmin kokeillut ja joskus olen positiivisesti yllättynytkin. Mitä noihin koiriin tulee, minulla oli kymmenien vuosien tauko, mutta sitten innostuin sattumalta uudestaan. Hankin aikuisen koiran puoli huolimattomasti, mitä en suosittele kenellekään, mutta ammatti on jo sellainen, mikä sitoo, joten ei siinä suuria muutoksia elämään tullut. Mutta on siitä karvakamusta seuraa ja eräänlainen turvakin yksin kulkiessa.
        Tämä nettiavaruus on kyllä minulle avannut monia väyliä ihmisten kanssa mielipiteitten vaihtoon. Välillä käydään niin tiukkaa keskustelua, että ihan pitää itseään nipistääkin, että tällaiseenkin sitä pystyy kuin haluaa.
        En ole seurustellut eron jälkeen, enkä koe haluavani jakaa arkea nyt kenenkään muun kanssa kuin lasteni. Sattumalta vaihdetut viestit ja kuulumiset riittävät nyt. Minulla ei vain yksinkertaisesti riitä aika. Tietysti välillä kaipaan sitä olkapäätäkin, mutta katsotaan jos joskus sellainen osuu kohdalle, mutta ei väen vängällä.
        Toivottavasti nyt edes jonkilaista ajatusta heräsi. Rauhallista pääsiäistä.


      • Toiveita
        myösyksin kirjoitti:

        Olen myös yksinäinen, kuten ap. Kotieläimiä en voi vaikean allergian vuoksi ottaa, joten minua tympii nämä ikuiset "ota koira"- jutut. Eläin ei korvaa ihmisseuraa. Eläimen kanssa ei keskustella päivänpolttavista kysymyksistä, eikä puuhastella ihmisten välisiä juttuja.

        Aikuisiällä on erittäin vaikeaa löytää uusia ystäviä. Sosiaalisena luonteena juttelen ihmisille niin bussipysäkillä kuin kassajonossakin, vaan eipä tuosta ole uusia kaverisuhteita syntynyt. Ne, joilla on parisuhde, ovat vapaa-aikansa miehensä kanssa. Tämä on tietty ihan ymmärrettävää, koska nykyisin kaikilla on niin kiire, että parisuhteellekin on jätettävä aikaa. Loput viettävät aikaa lastensa ja heidän perheidensä kanssa.

        Työtön tai itsenäistä työtä tekevä ei pääse hyödyntämään työpaikan ihmissuhdeverkostoja, eikä tuttavapiirissäni mointaa sellaista ihmistä olekaan jotka vapaa-ajallaan työkavereiden kanssa pyörisi.

        Itse en ole lainkaan järjestö/ seuraihminen, vaikka olenkin sosiaalinen. Koen erittäin vastemieliseksi ajatukseksi mennä väkisin johonkin yhdistystoimintaan mukaan, vain siksi että EHKÄ sieltä löytyisi ystäviä. EHKÄ on painava sana tässä. Entä jos ei löydykään ketään? Olenko siellä pitkin hampain väkisin ja teeskentelen kiinnostunutta?

        Nettideittailua harrastin monta vuotta, enkä löytänyt miestä. Se on asia erikseen, enkä tuota kumppanin löytämisen vaikeutta jaksa tässä ryhtyä avaamaan. Kun ei miestä löytynyt, etsin naiskavereita, eikä niitäkään löytynyt. Tapasin kaksi naista netin kautta, joista toinen oli mielenterv ongelmainen ja alkoi haastamaan riitaa minulle! Toisen kanssa tapasin pari kertaa, mutta olimme eri aallonpituudella. Koen, että ystävien löytäminen netistä on yhtä vaikeaa kuin parisuhteenkin.

        Asun aika hiljaisessa kaupungissa. Ei täällä paljoa "kulttuuria" ole. Kesällä tietysti enemmän mahdollisuuksia olla ulkona ja harrastaa, mutta muulloin aika tympeää. Lenkkeilen ja uin - YKSIN. Eipä sieltä kavereita löydy. miehestä puhumattakaan! Rahatilanteen salliessa käyn maksullisissa tapahtumissa ja matkustan - YKSIN. Eli olen aktiivinen, mutta silti yksinäinen. Eilen kävin baarissa, join vain pari lasia viiniä. Siitäkin meni yöunirytmi sekaisin ja nyt väsyttää. Ei siis yhtään kiinnosta tässä iässä enää missään ravintoloissa juosta ja valvoa! Lisäksi asiakaskunta näytti olevan 20- vuotiaita tai pariskuntia.

        Kirkko-kuulolla henkilölle tiedoksi, että täällä meidän paikkakunnalla on ollut seurakunnan sinkkuiltoja 20-30 vuotiaille, minne olen liian vanha. Minua ei "leirit" kiinnosta, enkä ole kokenut itseäni tervetulleeksi seurakunnan tapahtumiin. Tapahtumia on oikeastaan vain alkoholista/ traumasta toipuville, eli eheytymiskokoontumisia, nuorteniltoja, perhekerhoa, jumalanpalveluksia ja sitten niitä pienen pienen piirin tapaamisia jonne ulkopuolisen on vaikea mennä. Sisäänlämpiävää porukkaa - valitettavasti : ( Tässä olisi seurakunnilla ajattelemisen aihetta.. Lohtua saan TV7 : sta ja Raamatusta. Jeesus on paras ja ainoa oikea ystäväni ja rakkaani : )

        Totta, että kaikille muille on kuorojakin, mutta ei 70-vuotiaille, tai jos on, niin niissä veisataan hautajaisvirsiä, mitä taas ei esim. miespuoliset 7-kymppiset siedä, siksi bassot ja tenorit loistavat poissaolollaan.

        Mistä voisi saada viihdelaulu - sekakuoron 7-kymppisille Espoossa?

        taatusti siit tulisi niin suosittu, että esiintymispalkkioitakin voitaisiin saada ja ulkomaisia esiintymisiä.


    • etsoa

      Voin sanoa että aika lailla samoilla mennään. Mutta kyllä se nyt on vaan niin että itsestä paljon kaikki on kiinni. Jos lapset ei halua käydä kylässä niin mene itse kylään. Jos he eivät halua nähdä sinua niin kai aikuiset ihmiset osaavat suunsa avata. Sama muiden sukulaisten kanssa. Jos et koe olevasi yhtä heidän kanssa, miksi tapaisit heitä ollenkaan. Ei suku sinällään pakota heitä tapaamaan, mutta kai siitä joku keskustelu olisi käytävä jos ei hyvässä niin sitten pahassa.
      Jos olet kiinnittynyt jotenkin ihmiseen mitä et pääse tapaamaan niin silloin on parempi tehdä peli selväksi jotenkin muuten.

      Koira ei tosiaankaan ratkaise mitään yksinolon tunnetta. Pahimmassa tapauksessa sitoo sinua vain enemmän siihen yksinoloon.
      Itse sanoisin harrastuksien olevan parempi ratkaisu. Niissä voi tavata ihmisiä jotka voi pitää samoista asioista. Hanki harrastus josta pidät paljon ehkä jotain muitakin harrastuksia. Ei sellaisia joihin pitää mennä väkisin.
      Ihmiset ovat ujoja paljolti siksi kauhea puhuminen saattaa olla pelottavaa. Olisi hyvä antaa toisenkin puhua ettei hän tuntisi itseään ulkopuoliseksi sinun sijasta.
      Neljäkymmentä vuotta yksin kuulostaa paljolta mutta ei se oikeastaan sitä ole, aika menee nopeasti. Sinun on vain päätettävä miten haluat sen elää.
      Jos haluat päättää sen yksinäisyyden sinun pitää tehdä sen eteen kaikkesi jotta se muuttuisi. Ei pakolla,mutta vääjäämättä. Sinulla olisi hyvä olla maali mihin edetä. Matkusta jos siitä pidät, harrasta, tapaa ihmisiä joita et ole koskaan ennen nähnyt. Mene paikkoihin joissa et koskaan ole käynyt tai halunnut mennä.
      Etsi se intohimo mistä olet jäänyt paitsi.
      Jätä tilaa muille, älä syö heidän tilaa.
      Järkyttävää tässä olisi se ettet tekisi sitä mitä sinun pitää tehdä eli etsiä se mitä kaipaat elämästäsi.
      Onnea tarvitaan tietenkin mutta tekemättä mitään lopputulos on ennaltanähty.

    • Kaksinpuolin

      Moni äiti ei kutsu aikuisia lapsiaan kylään. Olen yksi heistä, joka kokee, että oma äiti ei edes mielellään ota vierailuja vastaan. Enpä sitten tuputa. Soittojakaan ei ole koskaan kuulunut. Ja jos itse soitan, pikaisesti muka kiirellä jonnekin mentävä.

      Kun on tällainen kohtelu oman äidin puolelta, joka tosin suosii toista lastaan ja tämän perhettään monin tavoin, kyllähän se vähän KYLMÄKSI vetää. Toki muistetaan MUODOLLISET kortit lähettää, mutta MITÄÄN henk.kohtaista osoitusta taikka mielenkiintoa ei omaan elämääni ole koskaan osoittanut. Jep, ja toinen rakkaampi vanhempani kuoli jo kauan sitten. Lesken oikeuksilla sitten on vain istuttu rahojen päällä, niitäkään jakamatta, kuten normaalisti kuuluisi ajatella eteenpäin asioita.

      • nelinpuolin

        En minäkään kutsu aikuisia lapsia kylään, en ole sitä vielä koskaan tehnyt. Syykin on aika helppo, kun pyörivät tuossa ilman käskyjäkin.
        Onkohan tuo perimmäinen syy teidänkin viilenneisiin väleihin tuo selvittämätön kuolinpesä. Äitisi ei halua jakaa sitä ja sinä haluaisit. Rahalla saa monen perheen sekaisin. Ahneutta puolin ja toisin.


      • On tätä nähty

        Se haluaa jakaa perheelliselle kaiken ja jättää perheettömän ilman.

        Vanhempien kuoleman jälkeen tullaan vielä pyytämään hautajaisavustusta lapsettomalta.

        Joka helvetin lusikasta, lumpusta ja romusta ne tappelee.


    • Sanoit

      "toinen rakkaampi vanhempani kuoli jo kauan sitten"

      Vuosaari-elokuvaa katsoessa näkyi, miten kaikki VAATIVAT rakkautta, mutta eivät antaneet rakkautta.

      Rakkautta saa, jos antaa rakkautta.

      Kaikissa ihmissuhteissa pätee tämä sääntö.

      • Naurettavaa...

        Ahne narsisti ei mitään rakkautta anna vaan päämääränä rosvota muilta niin paljon kun irti saa.


    • Näin se menee

      Anna rakkautesi näkyä, anna huolenpitoa, niin saat rakkautta ja huolenpitoa.

    • aegsrhtj

      49-vuotias mies täällä, yleensä olen aina yksin - olen erakkoluonne. Jälkikasvua ei ole eikä myöskään parisuhdetta .
      Asun maaseudulla taajamassa, rivitalossa vuokralla. Naapuria voi onneksi käydä päivittäin moikkaamassa hänen kotonaan.
      Mulla on eristäytyvä mielialahäiriö eli persoonallisuushäiriö.

    • Minäkin vietin tämän pääsiäisen yksin ja nautin joka hetkestä. Minulla ei ole lapsia, tulen kuolemaan yksinään jossain pimeässä. Se on jollain tavalla oma valinta.

      Omaan kohtaloonsa voi vaikuttaa vielä myöhemmälläkin iällä. Asioiden eteen vain pitää alkaa tekemään. Asiat, ihmiset ja tapahtumat eivät kävele sisään suljetusta ovesta. Niiiden takaa löydetään vain muumioita.

      Seikka, että yleensä kirjoitat tänne on merkki halusta, kyvystä ja toiveesta lähestyä muita ihmisiä. Älä kuitenkaan rajoita sosiaalisuuttasi tänne. Maailma on täynnä ihmisiä, ei ehkä siellä missä asut, mutta meitä riittää.

      Mitä olet valmis muuttamaan omassa elämässäsi? Mikset vain kävele joka päivä vähän pidemmälle ja puhu yhdelle ihmiselle enemmän kuin edellisenä päivänä.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      69
      1970
    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      164
      1539
    3. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      140
      1387
    4. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      90
      1308
    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      49
      1240
    6. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      273
      1047
    7. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      75
      992
    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      110
      957
    9. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      118
      954
    10. Nainen, millainen tilanne oli

      kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin
      Ikävä
      49
      777
    Aihe