Koulutuksen merkitys parisuhteessa

Tuntuu, että naisia kiinnostaa ensimmäiset 5 min enemmän miehen ulkonäkö. Katsotaan, kasvoja, kehoa ja vaatteita. Vähäisen koulutuksen tullessa julkin, ei enää kehdata hengata.

Naiset eivät halua olla luusereita, jotka seuruslevat surkimuksen kanssa. He ovat oppineet yhteiskunnan antaman kuvan menestyksestä.

-> Omakotitalo, kaksi autoa, mökki, kalliita vaatteita...

Aika pitkälle näinhän se menee. Myöskään henkilö jolla on hyvä koulutus, mutta ei sitä vastaavaa työtä ei oikeen kiinnosta naisia. Omakin parisuhteeni rakoilee, kun avovaimoni on omalla alallaan töissä, rahaa on minuun verrattuna paljon. Molemmat meistä kouluttautuneita, mutta oma alani on ahdingossa juuri nyt.

Tämä näkyy lähinnä siinä tällä hetkellä miten hän puhuu paljon matkoista joita aikoo tehdä ystäviensä kanssa, miten viettää viikonloput työkavereidensa kanssa, eikä aina enää edes kotiin eksy noilta reissuilta. Kun saamme talon remontin loppuun ja myytyä, epäilen että lähtee sitten lopullisesti pois kotoa.

Aika säälittävältä vaikuttaa, kun koulutusta tai ammattia käytetään yhtenä mittarina. Se on ikään kuin oman statuksen kohotusta, jos toisen osapuolen pitää olla vähintäänkin insinööri. Mutta tiedän kyllä pari tapausta, joissa vaimo on lääkäri ja mies on ihan tavallinen duunari. Eli kaksi ääripäätä, mutta ei vaan ole liittoa haitannut, ja hyvä niin.

Naiset haluavat mielellään vähintäänkin oman koulutustasonsa omaavan miehen. Miehet perinteisesti arvostavat muita avuja.

Toisaalta moni opiskelee parhaassa pariutumisiässä ja puoliso löytyy opiskeluriennoista tai kaveripiiristä, jossa on samaa alaa tai ainakin saman tasoisessa koulutuksessa opiskelevia.

Lisäksi minullakin on yksi pelkän peruskoulun käynyt ja yksi lukion käynyt kaveri, joilla molemmilla on lääkärivaimo. Pojilla on vissiin muita avuja. ;-)

Tuo koulutettujen yhteen meneminen johtuu jo siitäkin, että tapaavat tuolla yliopistoissa, korkeakouluissa toisiaan. Heillä on paljon opiskeluasuntoja, joissa tavataan tai sitten toinen hakeutuu opiskelemaan samalle paikkakunnalle.

Tässä on nurjakin puolensa, on sellaisiakin, jotka hakevat yhdessä asuntoa ns. perheasuntoa, koska tulee edullisemmaksi asua. Näin alkaa monesti myös parisuhde joka ei pitkän päälle edes kestä, koska ollaan ajauduttu liian nuorina tuohon tilaan ja osin yhteiskunnan pakottamana.

Seuraava kumppani eron jälkeen saattaakin olla sitten täydellinen vastakohta, renttu paskanpuhuja tai täysin välinpitämätön hulttio. Tätä ennen on kuitenkin ehkä menty näyttävästi naimisiin ja suku luullut oikeaksi rakkaudeksi, on saatu talot , lapset eli taloudellisesti vakaa elämä, mutta kun jäi se nuoruus elämättä, nyt sitten rikotaan kaikki ja etsitään kahjon lailla sitä nuoruutta.
Siinä jää lapset kyllä viimeiseksi muistettavaksi, kun tuo vouhkaaminen alkaa.

Tuloerot elämässä saavat perheeseen aika usein ristiriitoja, joten jos siitäkin syystä saman tason ihmisillä on vähän paremmat mahdollisuudet pysyä yhdessä. Tosin tuolla lukeneiden piireissä joillakin tahtoo aina nousta "kusi päähän"
eivät tulle kenenkään kanssa toimeen ja luulevat olevansa yli-ihmisiä.

Samanlaiset ja sanoista asoista kiinnostuneet ihmiset sopivat keskimäärin paremmin yhteen. On siis ihan luonnollista että myös koulutus on yksi seikka joka joko yhdistää tai erottaa ihmisiä. Ei se ole välttämättä sitä että haettaisiin tietoisesti samalla koulutustasolla olevaa ihmistä vaan että heidän seurassaan on usein helpompi olla kun se ajattelumaailma ja kokemukset elämästä ovat lähempänä toisiaan.
Jos kuitenkin löytyy samanhenkinen ihminen myös ihan toisista ympyröistä niin ei se ole kokemuksieni mukaan mikään ongelma. Niin ei vain tapahdu yhtä usein.

Ei koulutus merkitse parin valinnassa. Mutta monet tapaavat tulevan kumppanin opiskeluaikana. Monet koulutukset kestävät aika kauan joten ikää kerkiää karttua myös.

Eri oppilaitosten opiskelijat liikkuvat eri paikoissa ja viettävät aikaa yhdessä joten on selvää että korkeakouluaikana tapaa paljon erialojen korkeakouluopiskelijoita ja monet alkaa seurustella sinä aikana.

Mutta kyllä ihmisen luonnekin vaikuttaa siihen mihin ammattiin kouluttautuu, ja ennen kaikkea se vaikuttaa parisuhteen luomiseen. Kumppanin valintaan. Näin sitten käy että korkeammalle koulutetut ovat aika usein parisuhteessa korkealle koulutettujen kanssa.

Mutta ei se ole kuitenkaan mikään poikkeus että toinen kumppaneista on alemman koulutuksen saanut. Monet menevät sitten jatkamaan opiskelua myöhemmin ehkä juuri sen toisen (korkeammalle koulutetun) kannustamana.

Enemmän minua on kummastuttaa se seikka, että onko huippu-urheilijan älykkyysosamäärä alhaisempi kuin muilla miehillä. Sillä kun heitä seuraa niin mitä paremmin menestyvä urheilija (lajista riippumatta) ottaa täyden pimpon vaimokseen. Kouluttamattoman, ei missään muussa onnistuneen kuin oman ulkonäön kohentamisen. Eli voisi karkeasti sanottuna sanoa aivottoman (tosin on muutama harvakin poikkeus)

Itseäni ainakin miehenä ärsyttää ja harmittaa tämä koulutuksen/työn painottaminen. Toivottavasti löytyy naisia jotka ei ole statuksen perään.
Mullekin on ihan sama mitä nainen tekee.

Noh, kuka sitten on pinnallinen; naiset arvostaa koulutusta, miehet etsivät täydellistä esittelybarbia.

Koulutus tai sen puute vaikuttaa silloin jos se näkyy muussakin elämässä ja asenteissa. Usein nämä kulkee käsikädessä.

Ihminen itse muutenkin voi olla sellainen ajelehtija tai mielessään ajattelee haluavansa pysyä "nuorekkaana" ja aina "poikamaisena" ja pitää vaihtoehdot auki. Itseä ei kiinnosta tai viehätä tuollaiset pätkääkään!

Haluan kunnon aikuisen miehen, joka tietää mitä tahtoo, muillakin elämänalueilla kun suhteessa.

Sellaiset miehet himottaa noin muutenkin.

Ja pitkässä suhteessa usein valitettavasti kyse perustavanlaatuisella tasolla on juuri nimenomaan tästä = viehätyksestä ja siitä että toista on mahdollista aidon oikeasti omana itsenään arvostaa, rakkauden tunteiden lisäksi.

Jos koulutus on jäänyt kesken, haahuilee muutenkin elämässä eteen päin, ei pidä itsestään fyysisestikään huolta, nuoruus on jäänyt päälle, alkoholia kuluu edelleen niin kuin nuorena ja muutenkin on huonot elintavat...

kertoo vähän ikävää tarinaa siitä ettei ihminen itsekään arvosta itseään tai on laiska, tai ei arvosta puolisoa sen vertaa että haluaisi tämän takia edes yrittää.

Kyllä se valitettavasti vaikuttaa. Kummasti eteen päin pyrkivät, kouluttautuneet (vaivaa nähneet) miehet kiinnostavat enemmän kuin sellainen "missä aita matalin" tyyppiset jannut. Voi olla evoluution tulostakin ja silleen alitajuista, vakaasti pärjäävät antavat suuremalla todennäköisyydellä turvatumman kodin perheelle ja koulutus on taitoja siinä missä metsästys, ym. entisaikaan, joka taas merkkasi naiselle hyvinkin alkukantaisella tasolla toimeentuloa. Ei kannata syyllistää tai haukkua pinnalliseksi, tätähän se on loppupeleissä.

Koulutuksella on hyvin tärkeä osa elämänkatsomuksen ja kiinnostusten muovaamisessa. Mitä enemmän tietää, sitä mielenkiintoisemmalta maailma näyttää ja osaa muodostaa omat, faktoihin perustuvat mielipiteet asiasta kuin asiasta.

Yksilöiden kokonaisuteen vaikuttavat myös monet muut tekijät; ahkeruus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, luotettavuus, moraalikäsitykset , uskonto ( tai sen kieltäminen), sisäisen kauneuden tajuaminen, kiinnostus yleismaailmallisiin tapahtumiin, tietoinen hyvän ja oikeaksi todistettujen asioiden valinta, jne jne .

Nuo ominaisuudet kukin voi kehittää ja vaalia omakseen. Ne auttavat luomaan perunominaisuuden johon on helppo jatkaa koulutusta ellei sitä puolison valinnan aikana ole (omasta mielestään) vielä tarpeeksi.

Lopputuloksena - ihmisten maailmankatsomus ja perusominaisuudet ovat vaikuttavin ratkaisija puolisa valitessa.