Mannaa Jumalan lapsille

Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Jos on totta, että Kristus on ylösnoussut, siinä on meidän ylösnousemuksemme parhain osa. Meidän ruumiimme ylösnousemusta haudasta ei ole pidettävä minkään arvoisena sen rinnalla. Mitä me ja koko maailma olisimme päämme Kristuksen rinnalla! Eipä niinkään paljon kuin pisara meressä tai tomuhiukkanen suuren vuoren rinnalla.

Kristus on meidän päämme, jossa meillä on elämä kaikkineen ja joka on niin suuri, että hän täyttää taivaan ja maan. Kun hän on noussut kuolleista kaiken valtiaana, meilläkin hänen jäseninään on yhteys ja osallisuus hänen ylösnousemukseensa, joka tapahtui meidän tähtemme. Koska näet päämme ja sydämemme jo ovat siellä ylhäällä, ylösnousemuksemme on enemmän kuin puoleksi tapahtunut. Vain se vähin osa on jäljellä, että ruumiimme peitetään multaan tullakseen uudistetuksi.

Tämän lisäksi on oleellista, että me olemme kasteen kautta uskossa hengellisesti ylösnousseet. Kun siis sielu jo uskossa elää uutta taivaallista elämää kuolematta ja hautaan joutumatta, saamme odottaa, että tämä vanha maja, ruumiimme niin ikään uudistetaan eikä enää huku.

Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
1. Kor. 15:20 - torstai 23. lokakuuta