Toukat järsivät kantakaupungin kasarmit

Jos haluaa asua palveluiden eli kaljabaarien ja kebabbien äärellä, pitää asunto valita vanhasta kerrostalosta, jossa on häkkihissi ja jonka rappaukset roikkuvat kuin Aliens-leffan emän utareet.

Tällaisissa taloissa on monenlaista loista nakertamassa rakenteita. Yksi yleisimmistä on sokerikuoriaisen toukkapopulaatio, joka kuhisee yön hämärässä lattioilla ja kiipeilee sängynjalkoja vuoteeseen. Tsadilainen luontofriikki tunnistaa lajin siitä, että valojen sytytyttämisen jälkeen lattia näyttää liikkuvan, mutta tarkempi syynäys paljastaa toukkien luikkivan karkuun reunalistojen väliin.

Siellä ne sitten nakertavat pikku hiljaa talon runkoa, pulskistuvat, lisääntyvät ja elelevät sitkeästi lukuisista myrkytysoperaatioista huolimatta. Tai sitten niiden ansiosta, sillä yhdyskunnat ovat tottuneet myrkkyihin ja osaavat jopa käyttää niitä ravintonaan.

Samoissa seinissä ja välipohjissa kuhisee saivareita, luteita, kirppuja, täitä ja satiaisia.. Pyhä pillerinpyörittäjä on tuttu näky jokaisessa kantakaupungin korsussa riippumatta siitä, onko kyseessä omistuskämppä vai vuokraläävä.

Saas nähdä milloin ensimmäinen arvoalueen kassunrähjä sortuu kiireestä kantapäähän, kun taloa on asuttu liian kauan ja vääränlaisen porukan toimesta. En paljoa tällaiseen laittaisi rahaa, semminkin kun vakuutuskaan tuskin korvaa toukkayhteisön aiheuttamia vahinkojja rakenteille.

Kyllä taas kasarmikeijoa lyödään, kun totuus arvoasunnon kunnosta paljastuu.