Olen 14-vuotias tyttö ja ärsyynnyn omasta äidistäni! esim tällä viikolla, kun olin tullut kotiin hän kysyi olenko juonut jotain alkoholia tai käyttänyt mitään muita päihteitä. Sanoin että en ole ulkona on yli -20 asteen pakkanen ja olen ollut siellä pitkään ja polveni oli auki (ei melkeen ollenkaan) Äitini kysyi mitä on sattunu ja sanoin etten tiedä, koska oli koko ajan jotain tekemistä ja ulkona oli niin kylmä että ei oikeastaan tuntenut mitään ja kaiken lisäksi äitini tietää etten ikinä joisi tai polttaisi mitään siitä on monet kerrat puhuttu... Suutuin siis aika pahasti tästä asiasta äidilleni, koska hän ei luota minuun vaikka tosin väittää( en ole siis ikinä myöhästynyt kotiintuloajoista ja aina olen tehnyt kotityöt ja koulu on mennyt todella hyvin yleensä ysejä ja kymppejä) Hän myös valittaa paljon käytöksestäni. Se on aika suuri ongelma, kun aina, kun yritän kertoa mikä on huonosti yleensä se huonosti oleva asia liittyy äitiini niin hän ei suostu kuuntelemaan sitä tässä yksi esimerkki:
äiti: oletko sitten varmasti juuri kaverisi kotona?
minä: olen. Miks et vaa voi luottaa muhun koska en oo ikin tehny mitää minkä pitäs saada sut olee luottamatta muhun...
äiti: kyllä mä luotan suhun mutta en ees tiiä missä sun kaveri asuu ja mistä mä voisin tietää että missä sä oot vaikka sanoisit että oot kaverilla
minä: miks ihmees et vaa voi luottaa muhu??
äiti alkaa sitte vaa huutaa et älä jaksa kokoajan väittää vastaa ja että oon tosi huono käytöksine ja kaikkee mahollista ja muutenki yleensä jos puhun sille jostai muusta mistä se alkaa sitte taas huutaa mulle ni se ei anna mulle suun vuoroo vaa jatkaa sitä jäkättämistä ja se yleensä on käsittänyt koko asian ihan väärin ja sitte uhataa kotiarestilla... mut sit on kans yks kolmaski pulma en osaa aina olla semmone pirtee ja ilone äitii kohtaa se vaa on tosi vaikeeta koska äitini stressaa ja ärsyttää mua niin paljon.. apuja
Oon tosi kiitolline jos joku on vaivautunu lukee tän ja kiitos paljo jos vastaat järkevästi!
ärsyttävä äiti
6
119
Vastaukset
- kolmekymppinenäiti
kuulostat aika järkevältä mutta äitisi kuulostaa itsekkäältä ja ettei oikeen ymmärrä katsoa sinun puolestasi asiaa koita saada äitisi kanssasi samaan huoneeseen kahdestaan ja puhua asioita selville
- öieghweiu
Olet siinä iässä, mistä alamäki yleensä alkaa. Äitisi kuulostaa järkevältä. Haluaa vaan sun parasta ja ihan syystä "kuulustelee". Sellainen on huolehtivainen vanhempi joka ei halua, että sulle tapahtuu mitään.
- yritä kestää
Äitisi välittää sinusta.
On ihan normaalia, että vanhemmat huolehtivat ja pelkäävät lapsensa puolesta.
Olisit onnellinen!
Ei ole helppoa olla murrosikäisen lapsen äiti.
Minä luotin omaan lapseeni 100%. Hän käytii luottamustani sumeilematta hyväkseen. Joi, tupakoi, joutui lastensuojelun kanssa tekemisiin.
Se oli todella raskasta aikaa.
Murrosikään kuuluu kapinointia ja kiellettyjen asioiden kokeiluja. Ennen se oli normaalia, mutta nykyään vanhemmat joutuvat epäilyksen kohteeksi jos nuori törttöilee.
Minustakin yritettiin väkisin tehdä huono ja kykenemätön äiti ja uhkailtiin nuoren sijoittamisella laitokseen. Eivät löytäneet siihen riittäviä perusteita ja nuorikin rauhoittui ajan myötä. Minuun se kuitenkin jätti ikuiset arvet. Tuntuu todella pahalta kun vieraat ihmiset tulevat kaivelemaan elämääsi ja ovat valmiiksi päättäneet mitä sieltä löytyy. Siinä sitten yrität todistella, että olet parhaasi tehnyt kun ei sinua uskota kuitenkaan.
Yritä vain kestää äitisi huolehtiminen. Se kuuluu asiaan ja loppuu viimeistään kun tulet täysi-ikäiseksi ja alat vastaamaan itse itsestäsi ja asioistasi.
Sekin kuuluu asiaan, että sinua ärsyttää äitisi jäkätys ja epäilykset. Aikuiseksi kasvaminen tekee välillä kipeää, niin lapselle kuin vanhemmillekin. - Rakastava äiti
Ikäsi 14 vuotta kertoo, että elät murrosikää ja se on aika hankalaa aikaa sinulle, kun monet asiat pyörivät päässä, mutta se on myös äidillesi rankkaa.
Haluat sellaista luottamusta, jossa et kerro juuri mitään äidillesi, hänellä on varmasti kova huoli sinusta, tuo tietämättömyys siitä missä olet saat hänet tekemään juuri noita järjettömiä kysymyksiä, joista loukkaannut. Totta on että ei ole oikein hyvä kysyä ensimmäiseksi oletko juonut.
Äitisi on käynyt elämässään saman vaiheen läpi ja hänellä voi olla kauhukuvia mielessä.
Itse rahoittaisit äitiäsi kertomalla kenen kanssa olet illalla ja missä olette. Jo ihan oman tuvallisuutesi vuoksi näin on tärkeää.
Jos sinua ei kuuluisikaan kotiin ja hän joutuisi etsimään, kauhuissaan hän olisi, koska ei tietäisi mistä etsiä, kenen luota etsiä.
Kun kerron sinulle oman kauhuni varmasti ymmärrät paremmin. Lapseni lähti myös ulos juuri tuon saman ikäisenä, kertoi menevänsä ihan hyvään tapaamiseen
häntä vain ei kuulunut kotiin, ei soittanut.
Olin niin peloissani, mitä hänelle on tapahtunut. n tiennyt mistä etsiä, kenelle soittaa. Soitin sinne minne sanoi menevänsä eli herätin yöllä ihmisiä, jotka kyllä huolestuivat ihan yhtä lailla, he yrittävät sitten jäljittää asioita ja vihdoin monien tuntien päästä lapseni tuotiin kotiin, ehjänä. tänäkään päivänä en kaikkea todellisuutta tiedä, mutta bedofiili on luultavammin asialla ja hänet pelastettiin ihan viime hetkellä. Tänne nuorten joukkoon oli tämä oli päässyt ihan työn kautta ja onneksi nämä yöllä herättämieni ihmisten jo jollakin tapaa olevat tiedot saivat heidät toimimaan heti.
Lapseni ei ole koskaan minua moittinut etsimisestä ja onneksi nämä tällaiset menot loppuivat tähän kokonaan.
Eli erittäin tärkeää, että se luottamus on myös toisinpäin, kerrotaan kotona minne mennään ja miten kuljetaan ja yksin ei mennä kenenkään mukaan ei edes puolitutun ja jos tulee viivästys siitä ilmoitetaan kotiin.
Voi pelastua pahalta kun muualla tiedetään, mistä voi etsiä.
On hyvä, että nuorilla on seuraa, mutta kun osaisitte vielä nähdä ja vähän valikoidakin, että ette lähde ihan jokaiseen hullutukseen mukaan.
Kyllä minäkin olen kuullut, että kaikki pitäisi hyväksyä. Niin varmaankin on, mutta ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä niin että lähtee mukaan jopa rikolliselle tielle tai juopottelemaan viikonlopuiksi , jos kaveruus onnistuu vain näillä ehdoilla, ei se ole oikeaa kaveruutta.
Vieläkin oikein tulee kylmänväreet selkääni, kun ajattelen miten hirveän lähellä oli lapseni todellinen tuho.
Me vanhemmat kyllä viemme ja haemme autolla kun vain soitatte, ainakin minä olen siihen valmis aina.
Turvallista murrosikää ja ihania keskusteluja toisten nuorten kanssa. Jospa se olisi koulutyökin helpompaa.- Teini-ikäisen äiti
No minulla on 14-vuotias lapsi. Murrosikä on jo ohitettu ja teini-ikä on koittanut - se näkyy siinä, että äitinä saan taas kehuja tekemästäni ruoasta, lapsi joskus kiltteyttään kuuntelee taas höpinöitäni ja vaikka lapsi kaipaakin paljon omaa tilaa ja aikaa, niin jaksaa hän huomioida minuakin taas paljon enemmän kuin murrosiässä, jolloin etäisyys vanhempiin oli varmaan vaan otettava.
Aloittajalle sanoisin, että yritä selvittää äidiltäsi, mitkä on ne hänen huolensa, mitä hän oikein pelkää. Kysy millä tavoin voisit huojentaa hänen pelkojaan. Hän ei ehkä osaa vastata heti, mutta pyydä häntä miettimään.
Olen itse tuossa iässä elänyt aika vaarallisessa maailmassa - uteliaisuuteni, juurettomuuteni, ennakkoluulottomuuteni, yksinäisyyteni, läheisyydenjanoni yms ohjaamana, ja itse koin silloin tarpeelliseksi suojella äitiäni kaikelta kamalalta... Etten lisäisi taakkaa. Jätin kertomatta, jos olin tullut pahoinpidellyksi, en kertonut päihdekokeiluistani tms. En tiedä miten oma lapseni suhtautuu, mutta toivoisin saavani aina olla hänen tukenaan ja turvanaan, toivoisin saavani auttaa ja suojella, toivoisin maailman kohtelevan häntä hyvin. Hän on minulle kaikkein rakkainta.
Äitisi varmasti pelkää. Pelkää sinulle tapahtuvan jotain, pelkää ehkä elämää itseäänkin. En minäkään keksi mitään pelottavampaa kuin sen, että lastani sattuisi. Olen huolissani uskaltaako hän nukkua katsottuaan kauhuleffan. Ahdistun, jos julkinen liikenne takkuaa - mitä jos lapseni jää jumiin jonnekin eikä pääse kotiin... Tai jos kännykästäni loppuu akku - mitä jos lapseni juuri nyt tarvitsisi minua! Oi meitä, äitejä. Silti en voi kaataa pelkojani lapseni niskaan. Hänellä on oma elämänsä elettävänään. Minua helpottaa tunne siitä, että lapseni luottaa minuun, kuuntelee minua ja arvostaa minua, kuten minäkin häntä. Ja että tunnen sen luottamuksen ansainneeni, vaikken täydellinen äiti olekaan.
En tiedä, auttaako avautumiseni sinua ollenkaan - mutta toivon teille molemmille kaikkea hyvää! Hellyyttävää, että kirjoitit aiheesta parisuhde -palstalle - mutta olet siinä aivan oikeassa. Kyse on teidän kahden suhteestanne - kahden erillisen, mutta toisistaan syvästi välittävän, symbioosisessa suhteessakin elävän ihmisen vuorovaikutuksesta. Äidissä tuo on varmasti raskas piirre - mutta samalla se kertoo välittämisestä. Olet tärkeä.
- rasittunut
kiitos paljon vastauksistanne! Olen tosi kiitollinen kun jaoitte kokemuksianne pystyin katsomaan asiaa muun näkökulmasta mikä on ollut vaikeaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.661522Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1621329- 881172
- 1181129
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te30955- 104795
- 55720
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi89646Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-181627Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36624