Lestadiolaiset liikutukset vähenemässä

Leikekansio

Julkaistu Lapin Kansa lehdessä 28.12.1992

Liikutukset ja lestadiolaisuus liitetään yleensä yhteen ja näin on ollut lestadiolaisen herätysliikkeen syntyajoista 1840-luvulta lähtien.

Kun ihmiset kokivat seuroissa tai kanssapuheissa armoituksen, kaikkein herkimmät eivät pysyneet paikallaan, vaan saattoivat ruveta kiittämään ja liikehtimään kirkon tai seurapirtin lattialla.
Muutamat taas istuivat kyllä paikallaan seurapenkissä tai kirkonpenkissä, mutta tunsivat sydämensä niin paisuvan, ettei vaatteisiinsa oikein mahtunut.
He saattoivat äännellä "huh, huh tai hih, hii", ja siitä lestadiolaiset saivat näihin päiviin asti säilyneen pilkkanimen "hihhulit". Kirjoittipa Tanskanen- niminen pappi kirjankin viime vuosisadan lopulla, joka oli poleeminen hyökkäys herätysliikettä vastaan, ja kirja sai nimekseen "Hihhulilaisuus oikeassa karvassansa."
Tätä kirjaa tarkoittaen ovat lestadiolaiset myöhempinä aikoina puhuneet "Pastori Tanskasen karvakirjasta".

Vielä 1960-luvulla istuessani myöhemmin arkkipiispa, tohtori Mikko Juvan kirkkohistorian luennolla, heitti professori kuulijakunnalleen:
"Liikutukset ovat primitiivisten ihmisten uskonnollisen käyttäytymisen muoto".
Tuohon väitin vastaan ja kerroin nähneeni pohjoissuomalaisia järeitä isäntiä ja pitäjiensä eturivin miehiä liikutuksissa, samoin taitavia ja eläviksi puhujiksi tunnettuja rovasteja oli näiden
liikutettujen joukossa. Hekö muka olivat noita alkukantaisia, Juvan tarkoittamia primitiivikäyttäytyjiä ?

Tällä asenteellaan arkkipiispa Juva törmäsi sitten lestadiolaisten kanssa 1970-luvun alussa.
Lestadiolaisista hoitokokouksista oli tehty arkkipiispalle monta valitusta, samoin eräistä arkkihiippakunnan papeista, joita vastaan nostettiin oikeusprosesseja niin kuin jonkin ihmisen vakaumusta oikeuden päätöksillä tai muutaman kuukauden virkaerolla voitaisiin muuttaa.

Jo viime vuosisadalla 1850-luvulla istutettiin Kittilän puulinnassa vedellä ja leivällä 8 vuorokautta Brita Jussilaa Kittilän kirkolta, Maria Stiina Sirkkaa ja Vappu Rauhalaa Kittilän Sirkasta siitä, että he tapanina 1852 olivat ehtoolliskirkon aikana tulleet liikutuksiin ja jyskäneet Kittilän kirkon keskikäytävällä ja menneet ja hyppineet aina kirkon eteisessä saakka. Brita Jussila oli vielä korkealla äänellä kirkunut ja itkenyt kirkossa ja oli ennen muuta pahentanut kirkossa istuneen kruununvouti Buchtin. Hän teki kantelun Turun kapitulille, joka alisti asian vasta perustetulle Kuopion kapitulille.
Kirkkoneuvoston nuhtelu ja jalkapuussa istuttaminen ei riittänyt naisten rangaistukseksi, vaan kun he jättivät keisarillisen Vaasan hovioikeuden määräämät sakot maksamatta, he joutuivat lankkuaidan taakse Kittilän puulinnaan syntejään sovittamaan.

Itse Oulun läänin kuvernööri Rokassovski antoi määräyksen, joka piti lukea Kittilän, Muonion ja Enontekiön kirkon saarnatuolista, että tuollaiset liikkeet kuin liikutukset olivat kerta kaikkiaan kiellettyjä.
Kuvernööri uskoi keisarillisella mahtikäskyllä voivansa asettaa Kittilän naisten sielulliset hengenliikkeet.


Ruotsin alakainulla oli samoihin aikoihin esillä oikeudenkäynti Eeva Kaisa Heikin tytärtä vastaan, joka oli samalla tavoin ollut kirkossa liikutuksissa kuin Kittilän naiset. Hän selvisi varoituksella, vaikka Suomen puolella Venäjän viranomaiset pelkäsivät uskonnollisten liikkeiden koituvan vaaraksi yhteiskuntarauhalle ja siksi tuomiot olivat Kittilän naisille ankarat.

Lars Leevi Laestadius itse asetettiin epäsuorasti vastuuseen sekä Alakainuun että Kittilän liikutuksista. Hän otti raamatun puolustuksekseen. Eikö David ollut ollut liikutuksissa tai hurmoksissa, kun hän tanssi liiton arkin edessä, kun sitä vietiin Jerusalemiin ? Eikö Marian kiitoslaulu, Simeonin kiitosvirsi, Sakariaan tai Elisabethin kiitosvirret olleet merkkejä raamatun lehdiltä liikutuksissa olleista ihmisistä ?
Vain ihmiset, joilla oli rautanaula sydämessä eivät kärsineet kuulla uskovaisten kiitoslauluja.

Kun saarnaaja Heikki Parkajoki Pajalan pohjoisosasta tuli Kittilään saarnamatkalle helmikuussa 1854, hänellä oli mukanaan 5 saarnakarttaa. Kolme oli Laestadiukselta ja 2 kopiota Juhani Raattamaalta.
Kaikissa puhuttiin kuinka oikeat kristityt tulevat väärien puolelta vainotuksi. Näin on ollut läpi maailman sivun.
Parkajoki pantiin kahleisiin Kittilän pappilassa 27.2.1854 ja passitettiin passittomuuden takia kruunun kyydillä Ouluun. Itse kuvernööri Aabram Lavonius kuulusteli hänet 8.3.1854 ja takavarikoi saarnakonseptit. Hän lähetti kirjeen Härnösandin maaherralle ja saarnakonseptit olivat liitteenä.
Parkaheikki vietiin kruununkyydillä Alatorniolle, jossa sikäläisen nimismiehen piti viedä hänet Haaparantaan ja laskea vapaalle jalalle.
Mitään kyytiä parinsadan kilometrin kotimatkalle ei kruunu järjestänyt, vaan Parkajoki sai talsia matkan jalkaisin. Vielä oli niskassa pyyntö, ettei hänelle kuunaan annettaisi Suomeen tulopassia.

Vuosisadan vaihteen seutuvilla oli liikutuksista tullut jo eräänlainen uskon mittari lestadiolaisuudessa.
Sitä paremmat ja elävämmät oli seurat kuta useampi siellä joutui liikutuksiin. Niinpä Kittilässä arvosteltiin Pietari Hanhivaaran vaikuttavammaksi puhujaksi kuin veljensä Fredrik Paksuniemi siksi, että Hanhivaaran saarnatessa oli useita rajuja liikutuksia. Niinpä on kerrottu esimerkkiä Kaisa Maria Nurrosta, joka 40-vuotiaana heräsi 1897 Nilivaaran seurapirtistä Kittilässä, miten hän potki lattialla ennen anteeksiannon omistamista, mutta visersi sitten kuin satakieli tai kesäpääskynen armoituksen koettuaan ja synninpäästön omistettuaan.

Frdrik Paksuniemi, joka tavallisesti selitti sanaa Pietarin kirjeistä, oli "pappistyylinen" kittiläläisten arvion mukaan, koska hän ei vedonnut tunteisiin yhtä voimakkaasti kuin veljensä Hanhivaara. Silti Paksuniemen miniä Augusta oli niitä, joka laski, moniko oli ollut seurapirtissä liikutettuna ja seurojen elävyys tai kuivuus ratkaistiin tällä.

Vielä 1966 ollessani seuroissa Kemijärven pappilan pirtissä vanhan Kittilän rovasti Auno käytti päätöspuheenvuoron, jossa hän puhui kuivista ja hengettömistä seuroista. "Eivät täällä ole kesäpääskyset äännehet eikä tiaiset laulanhet elämän puun oksilla niin kuin enne vanhaan".
Kovin kauan ei rovastin tarvinnut tähän malliin saarnata, kun pappilan pirtti oli yhtenä mylläkkänä itkeviä ja ääneensä kiittäviä naisia: Minulle jäi vain sellainen tuntu, että tuo vanha rovasti kaipasi nuoruutensa kittiläläisiä pirttiseuroja ja hieman pumppasi liikutuksia tältä pääsiäisseuroihin kokoontuneelta koillislappilaiselta väeltä.

Joillakin maallikkosaarnaajilla oli erityinen liikutusnuotti puheessa eli käyttöön otettiin määrätynlainen itkunsekainen intonaatio ja falsettia tavoitteleva ääni silloin, kun oli tarkoitus, että väki joutuu liikutukseen.
Joskus tämä oli maallikkosaarnaajilla tahallista, eräänlainen tehokeino, mutta tavallisesti aivan tahatonta. Tästä tahattomasta mallista oli viimeisiä kuulemiani esimerkkejä sodankyläläinen Anselmi Viertokivi, alkuaan Riipi, joka asui Tinaselässä, mutta kävi välistä myös saarnaamassa Kittilän puolellakin vielä 1980-luvulla aina Molkojärveä myöten.
Myös papeilta tätä esiintyi esim. Kullervo Hulkolla. Muistan 1950-luvulta tapauksen, kun joku emäntä joutui puheen alla liikutukseen ja hoki Kullervo Hulkon edessä:" Kyllä met uskomma poika rakas keskelle taivasta".

Ilman Jumalan hengen vaikutusta, tapahtuneesta hyppimisestä alkoivat jo 1870-luvun Kittilän lestadiolaiset käyttää kuvaavaa nimeä:"kuivat hypyt".
Tämän opin vei Kittilästä Norjan Vesisaareen Grön - eli Viheriä niminen saarnamies ja se oli useita kertoja Raattaman matkoilla esillä. Kittiläläinen Olli Koskamo, Juhani Raattaman passaripoika, oli suuren saarnamiehen oppipoikana Pelkosenniemellä, jossa oli esiintynyt tanssimista muistuttaneita liikutuksia. Olli Koskamo kertoi: "Minä löin äpärää Hengen miekalla ja Herran Sebaotin voimalla."

Liekö sitten "äpärä" herännyt uutena henkiin vai oliko sillä vanha perunsa Pelkosenniemellä emäntien tanssineen ihan polkan tahtiin.
Kuitenkin nämä emännät olivat hyvin vakaita uskovaisia ja siksi näitä kuvioita saatettiin vikoilla.
Josku liikutuksia käytettiin myös pappien tai puhujien arvosteluun, jopa loukkaamisen välikappaleena. Tapaninpäivän ehtoolliskirkko 1965 keskeytettiin Kemijärven kirkossa, kun muutamat naiset ryhtyivät arvostelemaan liikutuksissa seurakunnan kappalaista, Yrjö Mäkeä hengettömyydestä. Kun pappi vaikeni eikä jatkanut, naiset ilkkuivat: "Nähkää nyt, ei sillä ole Pyhää henkeä, sillä hengettömyytensä takia se ei pysty mitään sanomaan".
Suntio joutui taluttamaan järkyttyneen papin saarnastuolista. Seurakunta koitti virren veisuulla saada naiset vaijennetuiksi, mutta virren jälkeen he aloittivat uudestaan. Sitten tuli sakaristosta alttarille lääninrovasti Heikki Rosma ja ilmoitti, että kirkkohäiriön vuoksi jumalanpalvelus lopetetaan.

Kirkkoneuvosto käsitteli asian ja päätti suosittaa naisille, että he pysyisivät ehtoolliskirkosta toistaiseksi poissa, elleivät kykene itseään pahemmin hillitsemään.
Seuraus oli tietysti se, että naiset rupesivat puhumaan pitäjällä, kuinka seurakunta on joutunut uskottomien ja jumalattomien pappien käsiin, jotka eivät siedä kristittyjen liikutuksia.
Isäni sedän vaimo järjesti joskus 1950-luvulla seurat. Tapana oli, että kuivalihavelliä tarjottiin koko seuraväelle. Visuus lienee vaivannut kuitenkin mummoa, koska erästä naapuria, mökin emäntää ei käsketty sopalle.
Tätä mökin emäntä odotti, mutta turhaan. Illalla hän sitten tuli iltaseurojen alkaessa liikutuksiin ja seuratalon emännän kauhuksi hänen kuultiin hokevan: "Hiukaa mitä hiukaakin". Uskon minä kuitenkin".

Vuonna 1974 pidin ystävyysseurakuntavierailun yhteydessä norjalaisille ruotsinkielisen rippipuheen Kemijärven kirkossa. Se oli melko pitkä. Kun sitten aloitin saman suomeksi, puhkesi kirkossa rajuja liikutuksia, koska olin puhunut ristin armosta ja Kristuksen sovintoverestä.

Vuoreijan kirkkoherran johdolla kveenien kuoro lauloi urkulehterillä "Sua kohti Herrani", kun liikutukset kävivät suorastaan rajuiksi. Norjalaiset keskeyttivät laulunsa ja luulivat liikutuksia heitä vastaan suunnatuksi mielenosoitukseksi.

Pormestari Suitiala tuli sakaristoon ilmoittamaan kesken jumalanpalveluksen minulle tästä. Sanoin, että selitä ihmeessä, että kyse on lestadiolaisista liikutuksista, joita vuoreijalaiset tuskin kaikki ovat koskaan nähneet.

Kun hän meni ja selitti, jatkui hässäkkä kirkossa.
Nyt kveenit ryntäsivät kameroineen ikuistamaan näitä kemijärveläisiä liikutuksissa olijoita ja tilanne oli jotenkin nolo heidän kannaltaan.

Lopulta järjestys palautui ja kuoro lauloi uudelleen "Sua kohti Herrani". Kirkkoneuvosto valtuutti kirkkoherran ja kappalaisen antamaan nuhteet liikutuksissa olijoille, mutta kun tunsin asianomaiset, en edes yrittänyt heille nuhdesaarnoja pitää.
Viime kesänä tapasin Kittilän Pokassa saksalaisen pariskunnan, joka oli pistäytynyt Ivalon kirkossa lestadiolaisissa seuroissa. Siellä oli ollut voimakkaita liikutuksia ja nähdessään minut papin puvussa saunasta vilvoittelemaan tullut mies, otti liikutukset esille: "Mitä ne olivat ja kuinka ihminen voi joutua sellaiseen tilaan".

Mies haki vielä vaimonsakin saunan puolelta ja näin puolialastomille sain talon pihamaalla puolituntia vastailla saksaksi liikutuksia koskeviin loputtomiin kysymyksiin. Koskaan ennen he eivät sanoneet vastaavaa kokeneensa, vaikka olivat evankelista Lutherin maasta.

Siitä, mitä liikutukset ovat, on monia käsityksiä esitetty lestadiolaisen liikkeen olemassaolon aikana, mutta mihinkään yksimielisyyteen ei ole päästy. Asian tieteellinen tutkiminen taitaa olla ylen hankalaa, sillä niin kovin kirjavasta ja moni-ilmeisestä asiasta on kysymys.

Mikko Juvan aloitteesta testasin joskus 1960-luvulla eräitä Kemijärven liikutuksissa olijoita. He käyttivät määrättyä raamatun lausetta eräänlaisena mantrana eli hokemana, jonka avulla he suggeroivat itsensä 10 - 20 minuutissa liikutustilaan.
Tällaiseksi lauseeksi kelpasi esim. Anokaa niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan".

Nämä mantran hokijat olivat verrattavissa intervalliharjoittelua tekeviin pikamatkojen estejuoksijoihin, jotka välillä juoksevat tasaista jouhevaa juoksua, muttqa välillä taas kiihdyttävät aidan kohdalla. Kesken mantran hokemisen tehdyt kysymykset keskeyttivät itsesuggestion, mutta kun "henki oli sitten päällä", puheryöppyä parannussaarnoineen ei voinut katkaista.

Aina siihen asti, kunnes vaahto suusta roiskui, nämä testaamani naiset saarnasivat minulle parannusta.
Itä-Lapin 1950- j 1960-luvun peuralaisliike on arvostanut liikutuksia voimakkaimmin viime aikoina lestadiolaissuunnista. Muualla on näiden ilmenemistä pidetty jossakin määrin kiusallisina.

Niinpä uudenherätyksen kesäseuroissa 1979 Kittilässä meillä piti olla erityiset "lapsen vahdit" niitä Kemijärven puolen liikutuksissa olijoita vastaan, jotka ääntelyllään olisivat saattaneet aiheuttaa pahennuksia ja kyselyjä kuulijakunnassa, jos radiojumalanpalveluksen kautta liikutukset olisivat menneet maailmalle.

Niinpä nämä liikutuksissa olijat piti ohjata seurakuntatalolle kuulolle eräänlaisena varotoimenpiteenä jo ennakkoon.

Vanhoillislestadiolaisten kesäseuroissa näin mitenkä eräs mies liikutuksissa lähti nousemaan kannatinpuuta myöten kohti teltan kattoa.
Kun oli vaara, että teltta romahtaa, kiskoivat nuoret miehet saappasta tämän vanhan isännän alas ja nauroivat tällaista liikuttamista.
Vanha mies selitti, että hän halusi jo nousta tästä pahasta maailmasta taivaaseen.

Kun kyselee lestadiolaisilta saarnamiehiltä nykyaikana liikutusten esiintymisestä, varsin monet ovat haluttomia puhumaan.
Liikutuksista on tullut tabu, josta ei puhuta. Niiden katsotaan olevan siksi lähellä sielunhoitoa ja ajatellaan, että tämmöisistä asioista ei pidä julkisesti puhua.
Kuitenkin liikutukset ansaitsevat sen, sillä niin pitkäaikaisesta ja Pohjolan herätysliiikkeelle tyypillisestä ilmiöstä on kysymys.

Kittilässä käytettiin 1920- ja 1930-luvulla vakituisista liikutuksista olijoista nimitystä "armon tiaiset". Ainakin Kittilän Alakylässä tällä nimityksellä mainittiin "Pikku-äitiä" eli Mari Kaukosta, Timosen Lauria ja "Tilkki-Aatamia" eli Aatami Tervosta, joka oli tullut Kittilään leskimiehenä Piippolasta vuosisadan alussa ja oli syntyisin Säräisniemeltä.

Vailla vakituista asuntoa ollut "Tilkki-Aatami" kierteli uskovaisia taloja etupäässä Könkäällä, Rauduskylässä ja Hankimaassa ja elätti itsensä tilkitsemällä peräpohjolaisten talojen seiniä räsykappaleilla. Siitä nimitys "Tilkki-Aatami", josta asianomainen ei kuitenkaan itse pitänyt.

Kun tuli seurat, joutui Aatami säännöllisesti liikutuksiin ja puhui ihmisille keihäästä, jolla Kristuksen kylki lävistettiin. Tämä liittyi lestadiolaiseen viermystiikkaan.

Kun alettiin laulaa suloisesta paikasta, joka on laitettu Golgatalle ja jossa saa vaivainen vähän levätä ja virvoitella itseään, Pikku-äiti koki jo taivaan esimakua ja pyöri pienenä ketteränä vielä vanhanakin seuralattialla.

Kun pelastusarmeijalaisten auto lähti Kaukosesta ajamaan kohti Rovaniemeä, jäi "pikku-äiti" hengellisten laulujen koskettamana vielä kauaksi aikaa tanssaamaan maantielle poismenijän jälkeen. Tällaiset ihmiset olivat armontiaisia ja itse Laestadius oli nimittänyt heitä tällä kunniamaininnalla hyvästijättöpuheessaan Kaaresuvannon seurakunnalle.

Kittilässä ei kuitenkaan enää ole näitä armontiaisia, sillä kirkkoherra Pentti Raunio mainitsi haudanneensa helppiläisen Lepolan emännän 1960-luvulla ja "sitten Kittilän kristillisyys meni hiillokseen" Raunion omien sanojen mukaan. Runsaan 15 vuoden aikana, mitä olen ollut Kittilässä, on seurakunnassa esiintynyt liikutuksia ehkä jo 5 -6 kertaa.
Näidenkin liikutusten alkajat ovat saattaneet olla Sodankylän järvikylistä tulleita.

Lestadiolaisuuden piirissä ei minään aikana ole kovin suopeasti suhtauduttu naisten esiintymiseen saarnaajina. Tosin maaherra Ragnar Lassinantti on maininnut muutamia vanhoja Ruotsin saarnaajia, joilla oli asiassa avara käsitys. Sen sijaan Ylitorniolla kätilö Matilda Fogman tai Karoliina Raatamaa ovat olleet tunnettuja kirjeenvaihtajia.

Muutamat lahjakkaat ja kyvykkäät naiset on tunnettu profeetallisina vaimoina. Tällainen on Kittilässä Johanna Paksuniemi, joka saarnaamassa Hoosean kirjan perusteella parannusta myös tuleville miehilleen 1850-luvulla Könkään pyhärukouksissa.

Myöhemmin vuosisadan alussa Johanna tunnettiin aina Kemijärveä myöten seuroissa jälissäsaarnaajana, joka pyrki saamaan suruttomia heräämään ja parannuksen paikalle. Vastaavanlaista työtä teki 1920-luvulla Muoniota myöten Kittilän paloselässä asunut Wilhelmiina Ala eli "Miina-äiti", joka tavallaan johti Alakylän kristillisyyttä.

Esteri Kaisamatti Kemijärven Levärannalta, entinen kiertokoulun opettaja, piti näitä jälkisaarnoja 1950-luvulla ja puhui välistä liki puolituntisen herätyssaarnan. Pirtti aina hiljeni, kun Esteri aloitti, sillä hänellä oli elävä sana ja erinomaiset puhujanlahjat.

Lempi Jakkila, joka 1960-luvulla muutti Kemijärveltä Vesisaareen, piti Kemijärven Vuostimossa parhaimmillaan 3 tunnin pituisia puheita.
Vesisaaressa hän ei liene enää esiintynyt jälissaarnaajana.

Tavallisesti nämä jälkisaarnat pidettiin liikutetussa sydämentilasssa, mutta silti nämä saarnaajat pystyivät itse kontroloimaan puheitaan.
Puheet jotenkin syvensivät edellisiä puheita tai veisattuja virsiä ja saattoivat saada kimmokkeita kuullusta.

Veisuun johtaminen uskottiin kyllä usein seuroissa naisille. Monet opettajat ja katekeetat olivat kuin itseoikeutettuja tähän, mutta myös ruumiin ulosveisureita käytettiin seuravirsien aloittajina ja veisuun johtajina. Vaikka feminokratiaa - Kittilän kirkkoherra Arvi Merikallion sanoin - vastustettiinkin lestadiolaisessa seurayhteisössä. Liikutukset tarjosivat tässä yhden ulospääsytien eristyksistä.

Kaikkien lestadiolaissuuntien keskuudessa liikutukset ovat vähentyneet voimakkaasti. Siellä, missä liikutukset hyväksytään, niitä esiintyy yhä, tosin vähenevässä määrässä. Tuskin tarvitaan seuratilaisuuteen enempää kuin pari vastahengessä olevaa estämään liikutusten puhkeaminen, sillä liikutukset ovat joukkoliike ja vaativat tietynlaisen, samanhenkisen uskonnollisen ilmapiirin, joka niitä ruokkii ja tarjoaa pohjan niiden esiintulolle. Lapissa seurakuntaelämä on tullut monenkirjavammaksi ja se kaventaa näiden ilmiöiden pohjaa.

Uskonelämä on rationalisoitunut ja tunnevoittoisuus on vähentynyt. Ihmiset kuitenkin kaipaavat näitä voimakkaita tunteita liikkeelle panevia seuratilanteita. Siitä ovat olleet osoituksena Seppo Juntusen ja Pirkko Palovaaran johtamat rukouskokoukset ja parantamiskokoukset Lapinkin monissa kirkoissa. Harvoin kirkkoon eksyvät on noina iltoina saatu sadoittain liikkeelle tavallisina arki-iltoina.

Nämä kokoukset ovat ottaneet tavallaan sen paikan, mikä liikutuksilla on ollut ennen Lapin lestadiolaisessa seurakuntaelämässä.

Vaikka karismaattisia kokouksia ei voi suoraan rinnastaa liikutuksiin, on kummassakin asiassa kysymys Hengen työstä. Karismaattisten kokousten suosio kertoo ainakin minulle, että Lapin ihmisten sydämissä elää yhä valtaisana kaipuu puhtaampaan ja pyhempään maailmaan.

Kahdessa karismaattisessa kokouksessa olen Lapissa tähän mennessä ollut, mutta Englannissa eri puolilla maata aika monessa.
Hengellinen vaikutus ei ole seuroihin, kirkkokuntaan, uskonsuuntaan eikä edes kieleen sidottu. Henki puhaltaa, missä tahtoo ja minä saan kuunnella sen huminaa.

Toivo Kulpakko
Kittilän kirkkoherra

54

5119

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • p_EL_erin

      Pitkä oli juttu mutta mielenkiintoinen.
      On niistä liikutuksista tietoa vanhemmaltakin ajalta. Luther kirjoittaa kirkkopostillassaan 5. loppiaisen jälkeisen sunnuntain saarnassaan:

      "Oikeastaanhan kristityn elämän pitäisi olla pelkkää iloa ja riemua; harva kuitenkin tätä iloa oikein tuntee. Onhan toki kristityillä, vaikka he tosin enimmäkseen tuntevat suurta heikkoutta, silloin tällöin sen esimakua, ja sillä he voittavat synnin ja kuoleman pelon. Onpa eräitä todistuksiakin sellaisesta ilosta. Niinpä kerrotaan pyhästä Monikasta, pyhän Augustinuksen äidistä, että kun hän kerran meni Kristuksen ruumiin ja veren pyhälle sakramentille - tutkistellessaan Herran Kristuksen armoa ja hyvyyttä - hän vaipui niin syviin ajatuksiin, että hänestä tuntui kuin hän olisi seisonut maasta kohotettuna, ja hän huusi valtavalla äänellä: Käykäämme nyt tykkänään taivaaseen! Tällaisia kristityitä on ollut moniaita muitakin, nuoria neitosiakin, esimerkiksi pyhä Agata: hän meni vankilaan niin iloisena, kuin olisi viety hyppyihin. Voi sinua, Agata-ystäväiseni, sitäkö sinä sanot hyppyihin menoksi, kun viedään vankilaan ja kuolemaan! Semmoista väkeä ovat kristityt: tulevat niin iloisiksi, että jopa halveksivat sekä perkelettä itseään että hänen kauhistamisiaan ja raivoamisiaan."

      • Nickitön pää

        Pitkästä tarinasta voidaan vetää lyhyt johtopäätös: erinomaisia esimerkkejä joukkohysteriasta. Samanlaisia hysteerisiä purkauksiahan tunnetaan varmasti kaikista uskoista, etsimättäkin tulee mieleen haitilaiset voodoo-menot. Kyllähän uskomalla voidaan väittää vaikka mustaa valkeaksi, vaan eipä taida jumala muuttua sen enempää lihaksi.


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Pitkästä tarinasta voidaan vetää lyhyt johtopäätös: erinomaisia esimerkkejä joukkohysteriasta. Samanlaisia hysteerisiä purkauksiahan tunnetaan varmasti kaikista uskoista, etsimättäkin tulee mieleen haitilaiset voodoo-menot. Kyllähän uskomalla voidaan väittää vaikka mustaa valkeaksi, vaan eipä taida jumala muuttua sen enempää lihaksi.

        Onko Nickitön pää koskaan nähnyt itse liikutuksia lestadiolaisseuroissa? Jos joku - yksi tai kaksi - yksittäistä ihmistä liikuttuu silloin tällöin seuroissa kokiessaan Jumalan armon kosketuksen, niin mitä "joukkohysteriaa" se on? Tunteet tietenkin tarttuvat, mutta harvemmin nämä liikutukset. Ainakaan minä en ole nähnyt. Ei siis pidä itse olla hysteerinen ja liioitella, ylireagoida.
        Taitelija Tyko Sallisen maalauksen "Hihhulit" voisi hyvin liittää alussa olleen pitkän ja mielenkiintoisen tarinan kuvitukseksi. Minusta siinä on mainio tilannekuva lestadiolaisseuroista vuosikymmenet sitten, liikutuksineen kaikkineen.

        Kaikki eivät näitä liikutuksia ymmärrä.
        Muistan, miten nuorena olin juhannusseuroissa Lahdessa. Niiden yhteydessä käytiin ehtoollisella paikallisessa kirkossa. Yhtäkkiä vieressäni alttarilla ollut vanhempi nainen hihkaisi liikuttuneena kovaan ääneen: "Jeesus Kristus kiitetty!"
        Huomasin, miten ehtoollista jakaneella papilla oli vaikeuksia pysyä totisena. Ettei hän vain purskahtaisi nauramaan. Suorastaan jännittyneenä seurasin, miten käy: saako hän pidettyä naurut sisällään.
        Ei siinä suuressa seuraväessä, joka täytti kirkon, silloinkaan muita liikuttuneita ollut.

        Omalla kotipaikkakunnallani oli taas eräällä nuorella naisella aikoinaan suorastaan tapana tulla liikutuksiin, mikä antoi seuroille oman erityisen tunnelmansa, minusta.
        Kun kerran puhuin näistä liikutuksista äidilleni jotenkin ihaillen, hän pudotti minut maan pinnalle sanomalla: "Sillä tytöllä on aina ollut vähän huonot hermot."
        Niinkin saattoi liikutukset nähdä: suhtautua niihin kyllä myönteisesti, mutta sitten ei kyllä puhettakaan siitä, että itse toimisi sillä tavalla - tai sallisi oman tyttärensä toimivan, joutuvan liikutuksiin. Pystymättä itse kontrolloimaan tilaansa.

        Joskus nämä liikutukset näyttävät selvästi olevan aivan tahallisia. Ehkä pyrkimystä etsiä seuraväen hyväksyntää, olla huomion keskipisteenä tai ehkä taustalla on hyvän kristityn imagon tavoittelu toisten silmissä. En tiedä. Aitoja tunteita arvostetaan, mutta häirinneekö tuokaan ketään, jos ihminen on tekoliikutuksissa?


      • Nickitön pää
        Uskotaan kirjoitti:

        Onko Nickitön pää koskaan nähnyt itse liikutuksia lestadiolaisseuroissa? Jos joku - yksi tai kaksi - yksittäistä ihmistä liikuttuu silloin tällöin seuroissa kokiessaan Jumalan armon kosketuksen, niin mitä "joukkohysteriaa" se on? Tunteet tietenkin tarttuvat, mutta harvemmin nämä liikutukset. Ainakaan minä en ole nähnyt. Ei siis pidä itse olla hysteerinen ja liioitella, ylireagoida.
        Taitelija Tyko Sallisen maalauksen "Hihhulit" voisi hyvin liittää alussa olleen pitkän ja mielenkiintoisen tarinan kuvitukseksi. Minusta siinä on mainio tilannekuva lestadiolaisseuroista vuosikymmenet sitten, liikutuksineen kaikkineen.

        Kaikki eivät näitä liikutuksia ymmärrä.
        Muistan, miten nuorena olin juhannusseuroissa Lahdessa. Niiden yhteydessä käytiin ehtoollisella paikallisessa kirkossa. Yhtäkkiä vieressäni alttarilla ollut vanhempi nainen hihkaisi liikuttuneena kovaan ääneen: "Jeesus Kristus kiitetty!"
        Huomasin, miten ehtoollista jakaneella papilla oli vaikeuksia pysyä totisena. Ettei hän vain purskahtaisi nauramaan. Suorastaan jännittyneenä seurasin, miten käy: saako hän pidettyä naurut sisällään.
        Ei siinä suuressa seuraväessä, joka täytti kirkon, silloinkaan muita liikuttuneita ollut.

        Omalla kotipaikkakunnallani oli taas eräällä nuorella naisella aikoinaan suorastaan tapana tulla liikutuksiin, mikä antoi seuroille oman erityisen tunnelmansa, minusta.
        Kun kerran puhuin näistä liikutuksista äidilleni jotenkin ihaillen, hän pudotti minut maan pinnalle sanomalla: "Sillä tytöllä on aina ollut vähän huonot hermot."
        Niinkin saattoi liikutukset nähdä: suhtautua niihin kyllä myönteisesti, mutta sitten ei kyllä puhettakaan siitä, että itse toimisi sillä tavalla - tai sallisi oman tyttärensä toimivan, joutuvan liikutuksiin. Pystymättä itse kontrolloimaan tilaansa.

        Joskus nämä liikutukset näyttävät selvästi olevan aivan tahallisia. Ehkä pyrkimystä etsiä seuraväen hyväksyntää, olla huomion keskipisteenä tai ehkä taustalla on hyvän kristityn imagon tavoittelu toisten silmissä. En tiedä. Aitoja tunteita arvostetaan, mutta häirinneekö tuokaan ketään, jos ihminen on tekoliikutuksissa?

        Siis muutama uskosta sekaisin oleva on silloin tällöin saanut psykoosia muistuttavan kohtauksen karismaattisen saarnamiehen läsnäollessa? Onhan näitä niilo ylivainoita ja gilly grahameita aina ollut. Ihminen laumaeläimenä hakee aina hyväksyntää vahvemmaltaan, eikä pelottavaksi koetun tuomiopäivän pasuunan (kuten esim. lestadiolaiset saarnaajat) edessä hihhulointi muusta kerro kuin uskovan valtavasta sisäisestä tarpeesta todistella uskoaan.


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Siis muutama uskosta sekaisin oleva on silloin tällöin saanut psykoosia muistuttavan kohtauksen karismaattisen saarnamiehen läsnäollessa? Onhan näitä niilo ylivainoita ja gilly grahameita aina ollut. Ihminen laumaeläimenä hakee aina hyväksyntää vahvemmaltaan, eikä pelottavaksi koetun tuomiopäivän pasuunan (kuten esim. lestadiolaiset saarnaajat) edessä hihhulointi muusta kerro kuin uskovan valtavasta sisäisestä tarpeesta todistella uskoaan.

        En ole mitenkään sitä vailla, että saisin Nickitön pää -nimimerkin uskomaan itseeni. Kerroinpahan vain omat kokemukseni, joihin kuitenkin uskon itse, siis omiin havaintoihini ja aivotoimintaani.

        Lestadiolaisseuroissa tapahtuvia liikutuksia ei voi mitenkään verrata karismaattisten liikkeiden piirissä tapahtuviin mielenilmauksiin.
        Olen itse käynyt mm. Nokian liikkeen ja Niilo Yli-Vainion tilaisuuksissa ja tiedän kyllä, mistä puhun.
        Yli-Vainion kokouksissa menin aikoinani jopa jonoon "kaatumaan", toivossa, että minäkin kokisin saman kuin jotkut opiskelukaverini, jotka kertoivat, miten he olivat vajonneet kuin "pumpuliin". En tiedä, mikä minussa oli vikana, kun en "kaatunut" - liiallinen kriittisyyskö (seurasin näet kiinnostuneesti analysoiden, mitä vaikuttamismenetelmiä Yli-Vainio puhujana käytti)?
        Muistan vieläkin, miten ihmisiä lakosi joka puolella, mutta minä vain seisoin siinä pystyssä kuin Jumalan hylkäämä, hämmentynyt syntinen. Ja niin varmasti jaloillani, että tuskin olisin kaatunut, vaikka saarnaaja olisi vähän tuupannut. Mutta ei hän koskettanut ketään - näin sen selvästi. Piti kättään vain lähellä otsaa.

        Sekä uskoon että epäuskoon voi "hurahtaa". Toistan vielä, että on silkkaa yliampumista, siis hysteriaa, rinnastaa karismaattisten liikkeiden kokouksissa tapahtuva liikehdintä (niihin en ota tässä mitään kantaa) ja lestadiolaisseurojen harvalukuiset "liikutukset". Niiden ilmenemiseen ei joidenkin tiettyjen ihmisten kohdalla tarvitaa mitään karismaattisia saarnamiehiä, vaan aivan "tavalliset" saarnaajat riittävät ja heidän välittämänsä sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta.


      • Nickitön pää
        Uskotaan kirjoitti:

        En ole mitenkään sitä vailla, että saisin Nickitön pää -nimimerkin uskomaan itseeni. Kerroinpahan vain omat kokemukseni, joihin kuitenkin uskon itse, siis omiin havaintoihini ja aivotoimintaani.

        Lestadiolaisseuroissa tapahtuvia liikutuksia ei voi mitenkään verrata karismaattisten liikkeiden piirissä tapahtuviin mielenilmauksiin.
        Olen itse käynyt mm. Nokian liikkeen ja Niilo Yli-Vainion tilaisuuksissa ja tiedän kyllä, mistä puhun.
        Yli-Vainion kokouksissa menin aikoinani jopa jonoon "kaatumaan", toivossa, että minäkin kokisin saman kuin jotkut opiskelukaverini, jotka kertoivat, miten he olivat vajonneet kuin "pumpuliin". En tiedä, mikä minussa oli vikana, kun en "kaatunut" - liiallinen kriittisyyskö (seurasin näet kiinnostuneesti analysoiden, mitä vaikuttamismenetelmiä Yli-Vainio puhujana käytti)?
        Muistan vieläkin, miten ihmisiä lakosi joka puolella, mutta minä vain seisoin siinä pystyssä kuin Jumalan hylkäämä, hämmentynyt syntinen. Ja niin varmasti jaloillani, että tuskin olisin kaatunut, vaikka saarnaaja olisi vähän tuupannut. Mutta ei hän koskettanut ketään - näin sen selvästi. Piti kättään vain lähellä otsaa.

        Sekä uskoon että epäuskoon voi "hurahtaa". Toistan vielä, että on silkkaa yliampumista, siis hysteriaa, rinnastaa karismaattisten liikkeiden kokouksissa tapahtuva liikehdintä (niihin en ota tässä mitään kantaa) ja lestadiolaisseurojen harvalukuiset "liikutukset". Niiden ilmenemiseen ei joidenkin tiettyjen ihmisten kohdalla tarvitaa mitään karismaattisia saarnamiehiä, vaan aivan "tavalliset" saarnaajat riittävät ja heidän välittämänsä sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta.

        Mutta ei luja usko silti saa mustaa valkoiseksi. Miten niin karismaattisten liikkeiden piirissä tapahtuneita psykoottisia uskonilmauksia ei voi verrata teidän kokouksissanne tapahtuneisiin? Kun puun runko katkaistaan, se kaatuu, olipa katkaisutyökalu sitten saha tai kirves. Samoin kaikkia teitä yhdistää usko kristinuskon jumalaan ja meidän ulkopuolisten silmissä on aivan sana alkaako vaahtoa valua uskovan suupielistä lestadiolaisten, nokialaisten, peräkylän päkistäjien tai haitilaisten voodoo-veijojen kokouksessa. Samasta ilmiöstä siinä on kyse, usko pois!


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Mutta ei luja usko silti saa mustaa valkoiseksi. Miten niin karismaattisten liikkeiden piirissä tapahtuneita psykoottisia uskonilmauksia ei voi verrata teidän kokouksissanne tapahtuneisiin? Kun puun runko katkaistaan, se kaatuu, olipa katkaisutyökalu sitten saha tai kirves. Samoin kaikkia teitä yhdistää usko kristinuskon jumalaan ja meidän ulkopuolisten silmissä on aivan sana alkaako vaahtoa valua uskovan suupielistä lestadiolaisten, nokialaisten, peräkylän päkistäjien tai haitilaisten voodoo-veijojen kokouksessa. Samasta ilmiöstä siinä on kyse, usko pois!

        Jos sinulla ei ole mitään kokemusta - siis omia havaintoja - lestadiolaisista liikutuksista, niin turhaan tässä jauhan tätä juttua ja koetan selkokielellä kertoa, mistä on kysymys.
        Kun ei mene perille, niin ei mene.
        Kirjoituksesi vaikuttaa - etten sanoisi - simppeliltä oikosulunomaisine johtopäätöksineen ja suusta valuvine vaahtoineen.
        Olet kai nähnyt jossakin epilepsiakohtauksen ja luulet sitäkin "liikutukseksi".
        Tee ensin omia havaintoja lestadiolaisten liikutuksista, ja voimme taas jatkaa tätä keskustelua - jos se on ylipäänsä tarpeen.
        Liikutukset eivät näet ole mitenkään keskeisiä uskon asioissa. Niitä voi uteliaisuuttaan havainnoida, mutta ne ovat sivuseikkoja kuitenkin. Paljon tärkeämpää ja sekä henkisesti että hengellisesti rakentavampaa on perehtyä mm. Raamatun teksteihin, kristillisen uskon peruskiviin.


      • Nickitön pää
        Uskotaan kirjoitti:

        Jos sinulla ei ole mitään kokemusta - siis omia havaintoja - lestadiolaisista liikutuksista, niin turhaan tässä jauhan tätä juttua ja koetan selkokielellä kertoa, mistä on kysymys.
        Kun ei mene perille, niin ei mene.
        Kirjoituksesi vaikuttaa - etten sanoisi - simppeliltä oikosulunomaisine johtopäätöksineen ja suusta valuvine vaahtoineen.
        Olet kai nähnyt jossakin epilepsiakohtauksen ja luulet sitäkin "liikutukseksi".
        Tee ensin omia havaintoja lestadiolaisten liikutuksista, ja voimme taas jatkaa tätä keskustelua - jos se on ylipäänsä tarpeen.
        Liikutukset eivät näet ole mitenkään keskeisiä uskon asioissa. Niitä voi uteliaisuuttaan havainnoida, mutta ne ovat sivuseikkoja kuitenkin. Paljon tärkeämpää ja sekä henkisesti että hengellisesti rakentavampaa on perehtyä mm. Raamatun teksteihin, kristillisen uskon peruskiviin.

        Nimittäin siitä, jos pidän psykoottista (vertauksesi epilepsiaan oli hyvä) käytöstä uskonnon piirissä vain osoituksena humpuukin ja huuhaan vaikutuksesta ihmiseen. En sinällään väitä, että se olisi teidän porukassanne yhtään sen yleisempää kuin muihinkaan taruihin uskovien keskuudessa.
        Raamatun teksteihin olen toki perehtynyt samalla tasolla kuin muuhunkin laatukirjallisuuteen. Pidänkin sitä teoksena lähes saman tasoisena kuin lempiromaaniani, Mihail Bulgakovin teosta Saatana saapuu Moskovaan. Raamattu on tosin tyylillisesti hajanaisempi, luonnollisesti "et al" -rakenteestaan johtuen.


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Nimittäin siitä, jos pidän psykoottista (vertauksesi epilepsiaan oli hyvä) käytöstä uskonnon piirissä vain osoituksena humpuukin ja huuhaan vaikutuksesta ihmiseen. En sinällään väitä, että se olisi teidän porukassanne yhtään sen yleisempää kuin muihinkaan taruihin uskovien keskuudessa.
        Raamatun teksteihin olen toki perehtynyt samalla tasolla kuin muuhunkin laatukirjallisuuteen. Pidänkin sitä teoksena lähes saman tasoisena kuin lempiromaaniani, Mihail Bulgakovin teosta Saatana saapuu Moskovaan. Raamattu on tosin tyylillisesti hajanaisempi, luonnollisesti "et al" -rakenteestaan johtuen.

        Olen nähnyt sekä liikutuksia että epileptisiä kohtauksia - ja osaan erottaa ne toisistaan.
        Toisin kuin tämä Nikitön pää.
        Hänellä ei näytä olevan mitään tarvetta oikeaan tietoon, esimerkiksi omakohtaiseen havainnointiin, joka on eräs tapa saada tietoa.
        Ennakkoluulot riittävät hänelle.


      • Nickitön pää
        Uskotaan kirjoitti:

        Olen nähnyt sekä liikutuksia että epileptisiä kohtauksia - ja osaan erottaa ne toisistaan.
        Toisin kuin tämä Nikitön pää.
        Hänellä ei näytä olevan mitään tarvetta oikeaan tietoon, esimerkiksi omakohtaiseen havainnointiin, joka on eräs tapa saada tietoa.
        Ennakkoluulot riittävät hänelle.

        Oikeaa tietoako tarjoilet? Siis uskova ateistille? Älä nyt viitsi! Tietoni äärilahkostanne perustuu valitettavasti omakohtaiseen kokemukseen. Liikutuksia en sentään ole joutunut todistamaan. Mutta enpä ole joutunut todistamaan myöskään ufojen suorittamia ihmissieppauksia tai noitien lentoja kyöpelivuorelle. Tiesithän, että näihinkin uskovia ihmisiä löytyy?


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Oikeaa tietoako tarjoilet? Siis uskova ateistille? Älä nyt viitsi! Tietoni äärilahkostanne perustuu valitettavasti omakohtaiseen kokemukseen. Liikutuksia en sentään ole joutunut todistamaan. Mutta enpä ole joutunut todistamaan myöskään ufojen suorittamia ihmissieppauksia tai noitien lentoja kyöpelivuorelle. Tiesithän, että näihinkin uskovia ihmisiä löytyy?

        Pitää oppia erottamaan myös uskon ja tiedon asiat.
        Ateismissasi edustat myös erään lajin uskoa. Ja olen jo huomannut, että sinä et nimenomaan tarjoile minulle oikeaa tietoa sekoittaessasi epilepsian ja uskonolliset liikutukset keskenään.
        Oikea tieto on kuin kartta, jonka kanssa voi suunnistaa todellisuuden metsässä. Sinulla sitä tietoa ei ole - valitettavasti.
        Epilepsiakohtaukset liittyvät sairauteen, kun taas liikutuksissa on kysymys vahvasta tunnekokemuksesta.
        Ufoja en ole minäkään onnistunut näkemään, sieppauksista puhumattakaan.
        En pidä mahdottomana, että noitiinkiin uskovia ihmisiä saattaa löytyä, tapasinhan nuorena opiskelijana miehen, joka opiskeli yliopistossa ja joka tosissaan näytti uskovan, että hänen mummonsa oli nähnyt heidän talonsa vintillä keijukaisen ja että keijukaisia oli olemassa!
        Hänellä oli koti täynnä kaikenlaisia teosofisia yms. kirjoja ja lehtiä. Ev.lut. kirkon oppeihin hän sen sijaan suhtautui kielteisesti. Muistelen, että hiukan ylimielisen pilkallisesti.


      • Pentti K

        OLisi mukava havaita, että Augustinus ja Luther kelpaisi luettavaksi näille kirjoittelijoille muussakin kuin liikutus-asiassa.


      • p_EL_erin
        Pentti K kirjoitti:

        OLisi mukava havaita, että Augustinus ja Luther kelpaisi luettavaksi näille kirjoittelijoille muussakin kuin liikutus-asiassa.

        Ei ole tapana kehua lukemisilla, mutta kun näin härsyttelet: Olen minä vuosien mittaan lukenut Lutheria tuhansia sivuja. Omistan Lutherin teoksia kymmeniä. Augustinusta olen vähemmän lukenut.

        Mutta myönnettäköön, että ei ole niin hyvät lahjat, että paljoakaan ymmärtäisin tai että juurikaan asioita pysyisi muistissa. Mutta Jumala ei ole silti hylännyt ja työntänyt pois lastensa laumasta, vaan on armollisesti antanut kaikki synnit anteeksi Poikansa ansion tähden.

        Ja mikä tuossa sitaatissa sinua niin harmitti? Kai sitä sopii lainata, jos kerran joku on aloittanut ketjun ko. aiheesta?


      • Uskotaan
        Pentti K kirjoitti:

        OLisi mukava havaita, että Augustinus ja Luther kelpaisi luettavaksi näille kirjoittelijoille muussakin kuin liikutus-asiassa.

        Mistä Pentti K voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa?
        Vuosisatojen takaisten suurmiesten kirjoissa on paljon yleispätevää, ohjeeksi myös tämän päivän todellisuudessa suunnistaville ja kestäviä elämänarvoja etsiville.
        Mutta kaikkia heidänkään ajatuksiaan ei voi hyväksyä. (Tulee mieleeni käsiini saama Martin Lutherin kirjoittama kirjanen "Juutalaisista ja heidän valheistaan", jota natsit ja heidän tavallaan ajattelevat levittivät sodan aikana).

        Olemme varmaan monessa asiassa eri mieltä Nickitön pään kanssa, mutta tämä on meidän oikeutemme: olla eri mieltä ja kyseenalaistaa asioita. Ja myös valita itse ne kirjat, joita luemme.


      • Nickitön pää
        Uskotaan kirjoitti:

        Pitää oppia erottamaan myös uskon ja tiedon asiat.
        Ateismissasi edustat myös erään lajin uskoa. Ja olen jo huomannut, että sinä et nimenomaan tarjoile minulle oikeaa tietoa sekoittaessasi epilepsian ja uskonolliset liikutukset keskenään.
        Oikea tieto on kuin kartta, jonka kanssa voi suunnistaa todellisuuden metsässä. Sinulla sitä tietoa ei ole - valitettavasti.
        Epilepsiakohtaukset liittyvät sairauteen, kun taas liikutuksissa on kysymys vahvasta tunnekokemuksesta.
        Ufoja en ole minäkään onnistunut näkemään, sieppauksista puhumattakaan.
        En pidä mahdottomana, että noitiinkiin uskovia ihmisiä saattaa löytyä, tapasinhan nuorena opiskelijana miehen, joka opiskeli yliopistossa ja joka tosissaan näytti uskovan, että hänen mummonsa oli nähnyt heidän talonsa vintillä keijukaisen ja että keijukaisia oli olemassa!
        Hänellä oli koti täynnä kaikenlaisia teosofisia yms. kirjoja ja lehtiä. Ev.lut. kirkon oppeihin hän sen sijaan suhtautui kielteisesti. Muistelen, että hiukan ylimielisen pilkallisesti.

        Uskon asioita ei ole olemassa, ne ovat jotain johon te uskovat luotatte, kuin pässi suuriin sarviin. Ateismi ei ole uskonto, vaikka te usein mielellään niin väitätte, eikä ateistin maailmankuvassa ole sijaa uskolle. Vain tiedolle. Sekoitan epilepsiaa ja uskonnollista liikutusta toisiinsa ainoastaan kärjistämismielessä (sinähän otit epilepsian käyttöön tässä keskustelussa), osoittaakseni ettei "pyhällä hengellä" tai jonkin jumalallisen läsnäololla ole mitään tekemistä hihhuloinnin kanssa. Ehkei kaikkein osuvin vertaus, mutta et ole kyllä itsekään onnistunut kovin kummoista perustaa näkemyksellesi luomaan.


      • KynttilänValossa
        Nickitön pää kirjoitti:

        Pitkästä tarinasta voidaan vetää lyhyt johtopäätös: erinomaisia esimerkkejä joukkohysteriasta. Samanlaisia hysteerisiä purkauksiahan tunnetaan varmasti kaikista uskoista, etsimättäkin tulee mieleen haitilaiset voodoo-menot. Kyllähän uskomalla voidaan väittää vaikka mustaa valkeaksi, vaan eipä taida jumala muuttua sen enempää lihaksi.

        ei ole itse kokenut. Jos minä, joka en ole eläessäni viinaa enkä väkevi maistanut nautintoaineina , saati sitten humalassa eli kännissä toikkaroinut( älköön ymmärrettäkö tätä kerskaukseksi ), alan kertomaan kuinka oli hauskaa se ilonpito, kun viina nousi päähän, niin todelliset kännikalat tulevat varmasti sanomaan minulle suunnilleen näin: Ole sinä "vesipoika" hiljaa, kun et mitään asiasta tiedä, ethän ole itse kokenut mitään!
        Samalla tavalla voidaan sanoa Nickitön pään kaltaisista sanailijoista, jotka aukovat suutaan, tietämättä asiasta ( liikutuksista ) yhtään mitään; ei ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia asiasta.
        Pyhän Hengen armovaikutukset ihmissydämessä tietää vain hän, joka on saanut niitä itse kokea! Näin on , kun Jumala Henkensä kautta täyttää ihmissydämen armon ja autuuden elävällä tuntemisella, voi tämä tunteminen olla joillakin niin voimallinen, että se tulee näkyville myös ulkoisessa olemuksessa ja käytöksessä ns. liikutuksina!
        Hihhuloikoon Nickitön pää miten hyvänsä ja pitäköön näitä Jumalan Hengen vaikutuksia armoitetuissa sieluissa hysteerisinä purkauksina, niin asia ei hänen ajatuksistaan mihinkään muutu. Aina tulee elävässä kristillisyydessä olemaan myös näitä merkkejä, joista myös Laestadius on sanonut, että hän kuolisi murheesta, jos nämä kiitosäänet lakkaisivat kristittyjen keskuudesta. Mutta yksi asia on varma; Se,joka itse on koetellut jotakin armovaikutuksia ja Jumalan Hengen todistuksia lapsen osasta omalla sydämellään, ei voi pilkata näitä Pyhän Hengen vaikutuksia toisissakaan kristityisssä, vaikka ei itse niitä samalla tavalla ole kokenut.
        Vaikka ylläkuvattu vertailu on hieman ontuva, on kuitenkin Laestadiuskin samantapaisestieräässä kirjoituksessaan verrannut viinan hengen vaikutusta juomarin sielussa ja Pyhän Hengen vaikutuksia armoitetun ihmisen sielunelämässä.


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Uskon asioita ei ole olemassa, ne ovat jotain johon te uskovat luotatte, kuin pässi suuriin sarviin. Ateismi ei ole uskonto, vaikka te usein mielellään niin väitätte, eikä ateistin maailmankuvassa ole sijaa uskolle. Vain tiedolle. Sekoitan epilepsiaa ja uskonnollista liikutusta toisiinsa ainoastaan kärjistämismielessä (sinähän otit epilepsian käyttöön tässä keskustelussa), osoittaakseni ettei "pyhällä hengellä" tai jonkin jumalallisen läsnäololla ole mitään tekemistä hihhuloinnin kanssa. Ehkei kaikkein osuvin vertaus, mutta et ole kyllä itsekään onnistunut kovin kummoista perustaa näkemyksellesi luomaan.

        Tiede voi sanoa, että sillä ja sillä todennäköisyydellä asia on näin tai noin, mutta on paljon asioita, joihin tiede ei voi sanoa mitään.
        Ateismi on kielteistä uskoa, mutta ei uskonto.


      • Jaakko
        p_EL_erin kirjoitti:

        Ei ole tapana kehua lukemisilla, mutta kun näin härsyttelet: Olen minä vuosien mittaan lukenut Lutheria tuhansia sivuja. Omistan Lutherin teoksia kymmeniä. Augustinusta olen vähemmän lukenut.

        Mutta myönnettäköön, että ei ole niin hyvät lahjat, että paljoakaan ymmärtäisin tai että juurikaan asioita pysyisi muistissa. Mutta Jumala ei ole silti hylännyt ja työntänyt pois lastensa laumasta, vaan on armollisesti antanut kaikki synnit anteeksi Poikansa ansion tähden.

        Ja mikä tuossa sitaatissa sinua niin harmitti? Kai sitä sopii lainata, jos kerran joku on aloittanut ketjun ko. aiheesta?

        En ole nähnyt kenenkään sinun armon oikeuttasi vievän.


      • Pentti K
        Uskotaan kirjoitti:

        Mistä Pentti K voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa?
        Vuosisatojen takaisten suurmiesten kirjoissa on paljon yleispätevää, ohjeeksi myös tämän päivän todellisuudessa suunnistaville ja kestäviä elämänarvoja etsiville.
        Mutta kaikkia heidänkään ajatuksiaan ei voi hyväksyä. (Tulee mieleeni käsiini saama Martin Lutherin kirjoittama kirjanen "Juutalaisista ja heidän valheistaan", jota natsit ja heidän tavallaan ajattelevat levittivät sodan aikana).

        Olemme varmaan monessa asiassa eri mieltä Nickitön pään kanssa, mutta tämä on meidän oikeutemme: olla eri mieltä ja kyseenalaistaa asioita. Ja myös valita itse ne kirjat, joita luemme.

        En ole väittänyt tietäväni, mikä kutakin kiinnostaa. Kannattaisi lukea tarkemmin.

        Suuri tietämättömyys täällä näkyy mielipiteistä
        kajastavan. Asoita ei ole tutkittu, vaan mielipiteet muodostetaan kuulopuheiden perusteella.

        Tuota Lutherin juutalaiskirjaa huutelevat yleensä ne, jotka eivät siitä asiasta, eivätkä Lutherista muutenkaan juuri mitään tiedä.
        Valitettava tosiasia. Kommunistit siitä eniten ovat tavanneet huutaa.


      • p_EL_erin
        Jaakko kirjoitti:

        En ole nähnyt kenenkään sinun armon oikeuttasi vievän.

        Mikähän tämän kommentin tarkoitus on? En tajua pätkääkään.


      • Uskotaan
        Pentti K kirjoitti:

        En ole väittänyt tietäväni, mikä kutakin kiinnostaa. Kannattaisi lukea tarkemmin.

        Suuri tietämättömyys täällä näkyy mielipiteistä
        kajastavan. Asoita ei ole tutkittu, vaan mielipiteet muodostetaan kuulopuheiden perusteella.

        Tuota Lutherin juutalaiskirjaa huutelevat yleensä ne, jotka eivät siitä asiasta, eivätkä Lutherista muutenkaan juuri mitään tiedä.
        Valitettava tosiasia. Kommunistit siitä eniten ovat tavanneet huutaa.

        Olen itse pitänyt käsissäni ja selaillut Martin Lutherin juutalaisvastaista kirjaa, mikä kertoo vain sen, että vaikka hän on ns. suurmies ja uskonpuhdistaja, ei hän ole mitenkään täydellinen.
        Ei siis mikään palvottava jumalolento, vaan hyvinkin inhimillinen omine rajoituksineen.
        Osin hän tulkinnoissaan heijastaa myös omaa aikaansa, joten jotkin hänen tekstinsä on nähtävä sitä taustaa vasten.
        Pidän asiattomana Pentti K:n huomautusta:
        "Kommunistit siitä eniten ovat tavanneet huutaa." Sillä mitä sillä on merkitystä, kuka Lutherin antisemitistisestä tekstistä huutelee, kommunisti vai porvari, jos se teksti on kerran olemassa!


      • KynttilänValossa
        p_EL_erin kirjoitti:

        Ei ole tapana kehua lukemisilla, mutta kun näin härsyttelet: Olen minä vuosien mittaan lukenut Lutheria tuhansia sivuja. Omistan Lutherin teoksia kymmeniä. Augustinusta olen vähemmän lukenut.

        Mutta myönnettäköön, että ei ole niin hyvät lahjat, että paljoakaan ymmärtäisin tai että juurikaan asioita pysyisi muistissa. Mutta Jumala ei ole silti hylännyt ja työntänyt pois lastensa laumasta, vaan on armollisesti antanut kaikki synnit anteeksi Poikansa ansion tähden.

        Ja mikä tuossa sitaatissa sinua niin harmitti? Kai sitä sopii lainata, jos kerran joku on aloittanut ketjun ko. aiheesta?

        pyhissä kirjoituksissa ( oppi lunastuksesta Kristuksessa ja Jumalan armosta sekä Hänen seurakunnastaan, joista Luther sanoo, että tässä on se "terveellinen sanan rieska", jonka kautta voimme kasvaa uskossa ja kristilisessä elämässä! ) tahtoisin minäkin tallettaa sydämelläni.Sanot lukeneesi liian vähän.Kuitenkin kirjoituksesi osoittavat, että olet syvästi perehtynyt Lutherin ja myös Laestadiuksen kirjoituksiin ja heidän ajatteluunsa. Älä ole turhan vaatimaton. Käytä tätä tietämystäsi koko repertuaarin laajuudelta puolustaessasi kristillisyyden opin totuuksia sen vääristelijöitä ja sortajia vastaan! Tosin emme tule kristityksi paljon lukemisen ja tiedon kautta, joka voi myös tehdä meistä ylpeitä, paisuneita ja itseviisaita, joiden ei enää tarvitse seurakuntaa kuulla, ellemme vaella oikeassa nöyryydessä. Muistan erään edesmenneen el-saarnaajan sanat yhdelle miehelle, joka luki paljon Lutherin teoksia ja oli löytävinään niistä kirjoituksia, joilla soti kristillisyyden opetusta ja neuvoja vastaan: " Lue vähemmän ja USKO enemmän"!
        Edesmenneenä aikana muuten kristillisyyden vanhat saarnaajat ja kristityt pitivät tarkan vaarin, mitä kirjoja he lukivat ja tutkivat ( "Ei kuuntele oppia turhaa..." ). Pitivät myös tarkan vaarin siitä, mitä kirjoja yhdistyksen toimesta julkaistiin kristillisyyden tarpeisiin. Siksi ihmettelen, että rukoushuoneiden kirjamyyntiin on tullut jos jonkinlaista hengellistä kirjallisuutta , joita sitten myydään kristityiden luettavaksi; mm. Aurelius Augustinuksen kirjoituksia, joita nyt on varsinkin SLEY-julkaisuna ilmestynyt suomenkielellä.
        Sanot lukeneesi Augustiinusta vähemmän. Ehkä hyväkin näin, sillä jos jo edesmenneet opettajat varoittivat meitä Lutherin teosten lukemisessa ja hänen ajatustensa oikeassa ymmärtämisessä, sanoen, että muutamat Lutherin kirjoitukset vaativat hänen aikakautensa, elämäsä ja hengellisen kehityskautensa syvällisempää tuntemusta, niin kirkkoisä Augustinuksen osalta tämä varoitus on vielä tarpeellisempi.
        Tämä Numidiassa Hippon lähellä v. 353 syntynyt kirkkoisä oli nuoruudessaan monella tavalla ristiriitainen luonne. Äitinsä Monika oli kristitty mutta isä pakana. Äiti merkitsi hänet ristinmerkillä katekumeniksi ja puhui hänelle lakkaamatta vapahtajastansa , mutta vasta v. 387 Hippon piispa Ambrosius kastoi hänet kristinuskoon ja Augustiinus, omien sanojensa mukaan käsitti levottomassa sielussaan rauhan , jota hän oli etsinyt monista antiikin filosofian aatteista. Nuoruudessaan hän tutki paljon ja syvällisesti antiikin viisaita ja filosofien teoksia, perehtyen mm. Aristoteleen, Platonin ja Ciceron ( mm. Hortensius ) teoksiin omaksuen monia niiden ajatuksia ja jotka sitten voimakkaasti tuli myös näkyviin myöhemmin hänen kristillisissä kirjoituksissaankin. Luonteeltaan hän oli syvällinen, synnynnäinen ajattelija. Hän kuului siihen puunilaisten opettajien sarjaan, joka lähes kaksi ja puoli vuosisataa johdatti latinalaista kirkkoa. Kristityksi käännyttyään hän jakoi suurimman osan omaisuudestaan kirkolle ja köyhille ja keskittyi täydellisesti tutkimaan kristinoppia ja erityisesti Paavalin kirjoituksia. Hänen kääntymyksensä kristinuskoon on vaikuttanut voimakkaasti maailmanhistorian kulkuun. Neljäkymmenvuotiaana v. 395 hänet vihittiin piispaksi. Koko hänen elämänsä piispana ( keisari Theodosiuksen aikana ) oli keskeytymätöntä taistelua sekä pakanamaailmaa että niitä monia harhaoppeja vastaan joita hänen aikanansa kristikunnassa ilmaantui; mm. Manikealaiset, Areiolaiset, Donatolaiset, Pelagiolaiset, Montanolaiset jms.
        Augustinuksen kirjallinen tuotanto käsittää hyvin laajan alueen. Kristinoppia koskevien teostensa lisäksi hän kirjoitti mm. kielioppia, retoriikkaa ja jopa soittotaitoa koskevia kirjoituksia. Hän kirjoitti selittäviä, uskonopillisia ja saarnamaisia kirjoituksia kolmiyhteydestä, kristillisestä opista, uskonoppi-kirjan uskosta, toivosta ja rakkaudesta sekä armosta ja ihmisen vapaasta tahdosta, Jumalan armosta ja perisynnistä sekä selitti suuren joukon kristinuskon oppi- ja raamattukysymyksiä. Tunnustukset-teoksessaan hän käsittelee nuoruutensa harharetkiä ja hänen pääteoksensa "Jumalan valtakunnasta" on dogmaattista sisältöä oleva kristinuskon puolustuskirjoitus. Elävästi hän kuvaa myös Rooman valtion historiaa ja sen tuhoa (" Langennut on Babylon, suuri kaupunki,...". Augustinuksen elämän loppuvaiheet olivat synkkiä. Pelagiolainen riita riehui ja Nestoriolainen oli nostamassa päätään kirkossa. Villien Vandaalien piirittäessä hänen kotikaupunkiaan Hippoa, hän kuoli v. 430 n.77 vuoden iässä.
        Miksi sitten on syytä varoittaa näistä Augustiinuksen joistakin kirjoituksista? Tarkastakaamme hänen jumaluusoppinsa päkohtia; oppi synnistä ja armosta, oppi pelastuksesta ja oppi kirkosta. Ja varsinkin hänen käsitystään ihmisen vanhurskauttamisesta.
        Augustinus oli ensimmäinen, joka kristikunassa koetti pukea apostoöi Paavalin ajatukset oppijärjestelmän muotoon, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Hän puhuu eroituksesta sisällisen armovaikutuksen ja Jumalan sanassa ilmoitetun evankeliumin välillä, josta eroituksesta Paavali ei tiedä mitään! Ja tämä onkin sangen vaarallinen eroitus. Eikä Augustiinus ole täydellisesti käsittänyt VANHURSKAUTTAMISTA USKOSTA, sillä hänen vanhurskauttamisensa ( justificatio) " rakkauudessa vaikuttavan uskon kautta" käsittää sekä syntein anteeksi antamisen että pyhityksen! Häneltä siis puuttuu pelastuksen oikea järjestys ( Lutherialaisessa mielessä ), eikä hän käsitä uskoakaan niin jaloksi elementiksi autuuden asiassa kuin se todella on. Tässä oli siis vakava virhe, reikä vanhurskauttamisopissa, josta ns. puolipelagiolaisuus tunki itsensä latinalaiseen kirkkoon. Ja vasta uskonpuhdistusreformin teologeille suotiin tilaisuus korjata tämä virhe ja tukkia reikä! Monissa muissakin kysymyksissä jumaluusoppineet keskiaikana seurasivat Augustiinuksen ajatuksia, jonka katolinen kirkko oli nostanut opin kysymyksissä auktoriteetiksi. Käskyt ja evankeeliset neuvot eroitettiin toisistaan, samoin kuoleman synnit anteeksiannettavista. Näistä edelliset sovitetaan papin määräämällä kirkon rangaistuksella, jälkimmäiset taasen almuilla, paastolla ja ihmisen itse valitsemilla hyvillä töillä!
        Pelastuksen suhteen Augustiinus ei jättänyt ihmisen vapaudelle mitään liikkumatilaa. Vapaana olentona ihminen voi ojentaa kätensä vastaanottamaan käsittämätön armo tai hyljätä sen ja siten jäädä armon ulkopiolelle. Mutta tämän Augustiinus kieltää.Tätä olikeutta ihmisellä ei hänen mukaansa ole. Tässä on yksi hänen oppijärjestelmänsä päävirheistä, sitä vaarallisempi, mitä loogisemmin sitä on noudatettu oppijärjestelmässä. Se seuraukset ilmenevätkin heti, kun hän kokemustensa valossa ajautuu metafyysiseen Jumaluuden käsitteeseen; Syy siihen, etteivät kaikki ihmiset ota armoa vastaan, on se, että se ei ole kaikille mahdollista. Jumala on Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikkivaltiudessaan ja viisaudessaan EDELTÄPÄIN märännyt tietyn lukumäärän ihmisiä autuuteen ja toiset taas määrännyt tuomittavaksi ikuiseen piinaan; toiset langenneitten enkelien tilalle Jumalan kaupunkiin, toiset Perkeleen kaupunkiin! Hän ei määrännyt edeltäpäin sen tähden, että hän edeltäpäin näki, vaan päinvastoin edeltäpäin hän näki sen tähden, että hän edeltäpäin määräsi! Jumalan armo ei siis ole yleinen, vaan aina erityinen, salainen ja sanoin selittämätön. Tällä armollansa Hän valitsi turmeluksen joukosta laupeuden astiat ja lahjoitti heille armon armosta määräten heidät edeltäpäin armonsa ylistykseksi. Näille valituille käy armo sisälliseksi vastustamattomaksi pakoksi; ihminen on sen käsissä tahdoton välikappale! Vihan astiat taasen jättää Jumala siihen tilaan, jonka he itse ovat valinneet, ja sentähden heidät tuomitaan Hänen vanhurskautensa ylistykseksi. Pakanat ja myös KASTAMATTOMAT LAPSET tuomitaan! Tämä oli siis Augustiinuksen oppi ihmisen pelastuksesta. Edeltämääräämisen ( preprestinatio ) osalta J.Calvin seurasi Augustiinusta ja erosi tässä lopulta Lutherista. Myös monet kristinopin käsittet ovat saaneet alkunsa Augustiinuksen ajatuksista; mm. kolminaisuusoppi, kiirastulioppi josta sitten johdettiin oppi ansiollisista töistä kuolleitten tuskien lievittäjänä jmms. Valitettavasti Augustiinuksella oli suuri vaikutus myös Lutheriin ja muihinkin uskonpuhdistajiin (varsinkin hänen nuoruudessaan ) ja se näkyy monissä heidän kannanotoissaan ja kirjoituksissaan; mm. käsitys kastamattoman lapsen sieluntilasta ( on ML:n mukaan Perkeleen lapsi! ==> Tästä syystä muodostettiin luterialaiseen kirkkoon oppi hätäkasteesta ). Vrt. Laestadiuksen käsitys asiasta!
        Yllä olevasta näet, miksi on syytä olla varovainen hengellisenkin kirjallisuuden suhteen ja sen, mitä kirjoja kristillisyydessä levitetään.


      • Pentti K
        Uskotaan kirjoitti:

        Olen itse pitänyt käsissäni ja selaillut Martin Lutherin juutalaisvastaista kirjaa, mikä kertoo vain sen, että vaikka hän on ns. suurmies ja uskonpuhdistaja, ei hän ole mitenkään täydellinen.
        Ei siis mikään palvottava jumalolento, vaan hyvinkin inhimillinen omine rajoituksineen.
        Osin hän tulkinnoissaan heijastaa myös omaa aikaansa, joten jotkin hänen tekstinsä on nähtävä sitä taustaa vasten.
        Pidän asiattomana Pentti K:n huomautusta:
        "Kommunistit siitä eniten ovat tavanneet huutaa." Sillä mitä sillä on merkitystä, kuka Lutherin antisemitistisestä tekstistä huutelee, kommunisti vai porvari, jos se teksti on kerran olemassa!

        "Lutherillakin on rajoituksensa", sanoo
        nimimerkki Uskotaan.
        Minusta se ei ole mikään merkittävä tieto.
        Minusta tuollaista itsestäänselvyyttä ei kannattaisi vaivauta tänne edes kirjoittamaan.
        Kaikilla ihmisillä on rajoituksensa.
        Minä ainakaan en ole sitä asiaa kiistänyt.
        Edes Lutherin kohdalla.

        Lutherin juutalaisvastaisella kirjalla ei ole sellaista merkitystä hänen kokonaiskuvassaan, että sen kautta voisi tai pitäisi arvioida hänen merkitystään ja opetustaan uskonpuhdistajana.
        Ei millään tavalla.

        Kaikkia mielipiteitä pitää arvioida oman aikansa lähtökohdista ja arvomaailmasta käsin.
        1500-luvun maailmassa hengen, omaisuuden ja yksityisyyden turva oli kaikilla ihmisillä melko olematon yhteiskunnan taholta tulevia pakkotoimia tai tuomioita vastaan. Jokaisen kohdalla, niin Lutherin itsensäkin.

        Luther ei suhtaudu juutalaisiin rotuna, vaan ihmisinä, jotka sinnikkäästi kieltäytyivät kuulemasta evankeliumia.
        Paljon ankarampi tuomionsana kuuluu kerran kaikille, jotka ovat ylpeästi hylänneet Kristuksen.

        Kannannottoihin vaikuttivat myös eräät henkilökohtaiset kokemukset.

        Tämä on sellaista tietämättömien pinnallista juhlaa, sillä tällä mainitulla asialla ei ole merkitystä, kun katsotaan Lutherin kokonaiskuvaa
        yhtenä Euroopan historian suurimmista vaikuttajista ja neroista.
        Yksistään se, että hän yksin sai aikaan uskonpuhdistuksen, hänen valtava tietonsa Raamatusta ja Kirkon opista yleensä, se nostaa hänet harvojen hengen jättiläisten joukkoon.

        Katolisella puolueella ei ollut mitään sanomista niihin opillisiin asioihin, joihin hän viittasi. Eivät yksinkertaisesti pärjänneet missään argumentoinnissa. Yksin se asia jo synnytti vihaa.
        Samanlaista loiskiehuntaa näkyy täällä netissäkin.


        Maallisella puolella Luther loi peruslinjat sille työlle, jonka ansista on syntynyt änsimainen hyvinvointiyhteiskunta. Sekin on hänen ansiotaan, kaukokatseisuutensa aikaan saamaa. Muutama vuosikymmen sitten tämä seikka näkyi Euroopassa paljon nykyistä selvemmin.


      • Psygiatriaa
        Uskotaan kirjoitti:

        Pitää oppia erottamaan myös uskon ja tiedon asiat.
        Ateismissasi edustat myös erään lajin uskoa. Ja olen jo huomannut, että sinä et nimenomaan tarjoile minulle oikeaa tietoa sekoittaessasi epilepsian ja uskonolliset liikutukset keskenään.
        Oikea tieto on kuin kartta, jonka kanssa voi suunnistaa todellisuuden metsässä. Sinulla sitä tietoa ei ole - valitettavasti.
        Epilepsiakohtaukset liittyvät sairauteen, kun taas liikutuksissa on kysymys vahvasta tunnekokemuksesta.
        Ufoja en ole minäkään onnistunut näkemään, sieppauksista puhumattakaan.
        En pidä mahdottomana, että noitiinkiin uskovia ihmisiä saattaa löytyä, tapasinhan nuorena opiskelijana miehen, joka opiskeli yliopistossa ja joka tosissaan näytti uskovan, että hänen mummonsa oli nähnyt heidän talonsa vintillä keijukaisen ja että keijukaisia oli olemassa!
        Hänellä oli koti täynnä kaikenlaisia teosofisia yms. kirjoja ja lehtiä. Ev.lut. kirkon oppeihin hän sen sijaan suhtautui kielteisesti. Muistelen, että hiukan ylimielisen pilkallisesti.

        keskusteluja tästä asiasta nm. Nickitön pään kanssa. Pitäisi jo kaikkien huomata, että hän on saanut pysyvän epilepsiakohtauksen jo vuosia sitten, eikä kohtaus näytä laantumisen merkkejä. Tämä vakava sairaus vei häneltä terveen ymmärryksen ja arvostelukyvyn ja käänsi kaikki asiat sekaisin hänen ajatusmaailmassaan. Nimikin kiepsahti sekaisin; hänen oikea, alkuperäinen nimensä on ollut Päätön Nick, joten lähtökohdatkin jo kertovat jotakin hänestä!


      • Nickitön pää
        Psygiatriaa kirjoitti:

        keskusteluja tästä asiasta nm. Nickitön pään kanssa. Pitäisi jo kaikkien huomata, että hän on saanut pysyvän epilepsiakohtauksen jo vuosia sitten, eikä kohtaus näytä laantumisen merkkejä. Tämä vakava sairaus vei häneltä terveen ymmärryksen ja arvostelukyvyn ja käänsi kaikki asiat sekaisin hänen ajatusmaailmassaan. Nimikin kiepsahti sekaisin; hänen oikea, alkuperäinen nimensä on ollut Päätön Nick, joten lähtökohdatkin jo kertovat jotakin hänestä!

        Osuit oikeaan nimimerkkini suhteen! Mutta tiedätkö mitä se tarkoittaa tai mistä se on peräisin? Sinähän toki tällaiset asiat saat selville iltarukouksella tai muulla taikakonstilla, aitotosiuskova kun olet!
        Olenkos minä nyt jotenkin sinua loukannut tässä keskustelussa? Henkilökohtaisuuksiin meno on aina ikävää, mutta kun maailmankatsomuksesi perustuu Aku Ankan tasoiseen historialliseen dokumenttiin, niin ei kai asiallista keskustelua voi odottaakaan.
        Arvostelukykyyni kohdistuvaa arvostelua en kovin vakavasti ota, varsinkaan kun sen esittäjä on oikeasti sitä mieltä, että ukko ylijumala loi maailman muutama vuosituhat sitten kuudessa päivässä ja sen jälkeen miehen pölystä ja naisen miehen kylkiluusta. Kumpikos näistä on muuten sinun sukujuurtasi?
        Kun kerran kuitenkin olen sinun uskosi peruskiveä, kokouksissa hihhulointia, näin julmasti loukannut, on kai syytä myöntää että olin väärässä. Kyllä hihhulointia on! Kyllä ihmiset oikeasti liikuttuvat uskonkokouksissa! Mutta hetkinen... olenkos minä tätä koskaan kieltänytkään? Lopuksi: tiesit kai, että psykiatriaa kirjoitetaan k-kirjaimella?


      • Nickitön pää
        KynttilänValossa kirjoitti:

        ei ole itse kokenut. Jos minä, joka en ole eläessäni viinaa enkä väkevi maistanut nautintoaineina , saati sitten humalassa eli kännissä toikkaroinut( älköön ymmärrettäkö tätä kerskaukseksi ), alan kertomaan kuinka oli hauskaa se ilonpito, kun viina nousi päähän, niin todelliset kännikalat tulevat varmasti sanomaan minulle suunnilleen näin: Ole sinä "vesipoika" hiljaa, kun et mitään asiasta tiedä, ethän ole itse kokenut mitään!
        Samalla tavalla voidaan sanoa Nickitön pään kaltaisista sanailijoista, jotka aukovat suutaan, tietämättä asiasta ( liikutuksista ) yhtään mitään; ei ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia asiasta.
        Pyhän Hengen armovaikutukset ihmissydämessä tietää vain hän, joka on saanut niitä itse kokea! Näin on , kun Jumala Henkensä kautta täyttää ihmissydämen armon ja autuuden elävällä tuntemisella, voi tämä tunteminen olla joillakin niin voimallinen, että se tulee näkyville myös ulkoisessa olemuksessa ja käytöksessä ns. liikutuksina!
        Hihhuloikoon Nickitön pää miten hyvänsä ja pitäköön näitä Jumalan Hengen vaikutuksia armoitetuissa sieluissa hysteerisinä purkauksina, niin asia ei hänen ajatuksistaan mihinkään muutu. Aina tulee elävässä kristillisyydessä olemaan myös näitä merkkejä, joista myös Laestadius on sanonut, että hän kuolisi murheesta, jos nämä kiitosäänet lakkaisivat kristittyjen keskuudesta. Mutta yksi asia on varma; Se,joka itse on koetellut jotakin armovaikutuksia ja Jumalan Hengen todistuksia lapsen osasta omalla sydämellään, ei voi pilkata näitä Pyhän Hengen vaikutuksia toisissakaan kristityisssä, vaikka ei itse niitä samalla tavalla ole kokenut.
        Vaikka ylläkuvattu vertailu on hieman ontuva, on kuitenkin Laestadiuskin samantapaisestieräässä kirjoituksessaan verrannut viinan hengen vaikutusta juomarin sielussa ja Pyhän Hengen vaikutuksia armoitetun ihmisen sielunelämässä.

        On aivan totta, että en tiedä hengellisistä liikutuksista omakohtaisesti mitään. Mutta aivan yhtä totta on, että en pidä pyhää henkeä niiden aiheuttajana. En valitettavasti tunne tarpeeksi psykologiaa tai neurologiaa, että voisin vakuuttavasti perustella näkökantaani tällaisten ilmiöiden aiheuttajasta. Mutta sen verran sentään tiedän, että mikään ihmismieltä suurempi tai sen ulkopuolinen niitä ei aiheuta.
        Entä sinä, Kynttilän Valossa? Mikä ne mielestäsi aiheuttaa? Pidetään mielessä, että pyhien tai muidenkaan henkien olemassaoloa ei jatkuvasta yrittämisestä huolimatta ole saatu todennettua.


      • pohjanakka
        Nickitön pää kirjoitti:

        On aivan totta, että en tiedä hengellisistä liikutuksista omakohtaisesti mitään. Mutta aivan yhtä totta on, että en pidä pyhää henkeä niiden aiheuttajana. En valitettavasti tunne tarpeeksi psykologiaa tai neurologiaa, että voisin vakuuttavasti perustella näkökantaani tällaisten ilmiöiden aiheuttajasta. Mutta sen verran sentään tiedän, että mikään ihmismieltä suurempi tai sen ulkopuolinen niitä ei aiheuta.
        Entä sinä, Kynttilän Valossa? Mikä ne mielestäsi aiheuttaa? Pidetään mielessä, että pyhien tai muidenkaan henkien olemassaoloa ei jatkuvasta yrittämisestä huolimatta ole saatu todennettua.

        Onhan noita uskonnollisia ilmiöitä yritetty todistaa neurologiankin avulla, olet varmaankin lukenut kandalaisen Peringerin tutkimuksesta, josta taisi jokin aika sitten olla Prisma-ohjelmassakin. Prisma käsittelis siis sitä oletusta, että sähkömagneettisen stimuloinnin avulla voitaisiin saada aikaan samantyyppisiä ilmiöitä, joita eri hengellisissiä piireissä olevat ihmiset ovat kuvanneet uskonnollisiksi kokemuksikseen. Joulukuun alkupuolella kuitenkin tämä teoria voitiin kumota ruotsalaisen tutkimuksen pohjalta. Empiiristä näyttöä ei löytynyt, neurologia ei siis voinut selvittää uskonnollisia kokemuksia oman teoriansa pohjalta.


      • pohjanakka
        pohjanakka kirjoitti:

        Onhan noita uskonnollisia ilmiöitä yritetty todistaa neurologiankin avulla, olet varmaankin lukenut kandalaisen Peringerin tutkimuksesta, josta taisi jokin aika sitten olla Prisma-ohjelmassakin. Prisma käsittelis siis sitä oletusta, että sähkömagneettisen stimuloinnin avulla voitaisiin saada aikaan samantyyppisiä ilmiöitä, joita eri hengellisissiä piireissä olevat ihmiset ovat kuvanneet uskonnollisiksi kokemuksikseen. Joulukuun alkupuolella kuitenkin tämä teoria voitiin kumota ruotsalaisen tutkimuksen pohjalta. Empiiristä näyttöä ei löytynyt, neurologia ei siis voinut selvittää uskonnollisia kokemuksia oman teoriansa pohjalta.

        Tutkija oli Persinger, ruotsalainen vastaava taisi olla Dan Larhammar, joka muuten on lanseerannut tätä teoriaa vuosikausia ja on humanismin ja uskonnonvastaisuuden puolestapuhuja. Kunnianmiehenä hän kertoi tutkimustuloksistaan ja teorian paikkansapitämättömyydestä kaikissa tiedotusvälineissä.
        Taitaa se vaikeaa olla tieteen keinoin kumota Pyhän eksistenssiä ja sen myötään tuomia ilmiöitä. Mutta vapaassa maassa saa ajatella kukin tavallaan, keskustelu asioista on mielenkiintoista kunhan pysytään asiatasolla arvioimatta vastapuolen älyllistä kapasiteettia tai muutakaan henkilökohtaista.


      • KynttilänValossa
        Nickitön pää kirjoitti:

        On aivan totta, että en tiedä hengellisistä liikutuksista omakohtaisesti mitään. Mutta aivan yhtä totta on, että en pidä pyhää henkeä niiden aiheuttajana. En valitettavasti tunne tarpeeksi psykologiaa tai neurologiaa, että voisin vakuuttavasti perustella näkökantaani tällaisten ilmiöiden aiheuttajasta. Mutta sen verran sentään tiedän, että mikään ihmismieltä suurempi tai sen ulkopuolinen niitä ei aiheuta.
        Entä sinä, Kynttilän Valossa? Mikä ne mielestäsi aiheuttaa? Pidetään mielessä, että pyhien tai muidenkaan henkien olemassaoloa ei jatkuvasta yrittämisestä huolimatta ole saatu todennettua.

        vilpitön, kuten oletan, niin vastaan siihen myös totuuden mukaisesti. Olen joitakin kertoja läheltä katsellut, kun joku lestadiolaisveli tai -sisar on tullut "liikutuksiin2, kuten uskovaiset pruukaa sanoa, ja näkemäni mukaan ne eivät ole olleet ainakaan mitään itsetietoista "näyttelyä". He ovat joutuneet tuohon tilaan, jossa esiintyvät usein ympäristöstään tietämättömänä tai eivät siihen edes reagoi. Nuorempana itsekin luulin, että ne ovat vain lappalaiskansassa ( joiden joukossa Laestadius vaikutti ) ilmeneviä ja heidän luonteeseensa istuvia psyykkisiä ilmiöitä. Mutta kun varsinkin murrosiässä itsekin joskus tunsin voimallisten saarnojen alla syvää liikuttuneisuutta sydämelläni, niin etten voinut itkuani pidättää, vaikka se ottikin vähän miehen kunnialle. Syntisyyden tunto toisaalta ahdisti, kun tunsin itseni syypääksi Vapahtajan kärsimiseen ja kuolemaan, mutta toisaalta evakeliumin saarnassa katuvaiselle syntiselle vuodatettu syntien anteeksiantamus ja vakuutus Jumalan armosta , jonka elävällä uskolla omistin omalle kohdalleni, vaikuttivat sellaisen keventyneen tunne-elämyksen olemukseeni, että tunsin voivani lähteä vaikka lentämmään. Kuitenkin olin kaiken aikaa täydessä järjessäni; mitään hallusinaatiota se ei siis ollut. Mutta minun on myönnettävä, että jos tuo vaikutus olisi ollut vielä voimallisemmin tunnettavissa, olisin varmaankin alkanut ääneen huutamaan kitosta tästä autuuden tunnosta ja kukaties hyppäämään kuten olen nähnyt useiden ihmisten tekevän seurakokouksessamme. Ja lopuksi vastaus kysymykseesi: Itse pidän näitä armovaikutuksia, jotka joillakin ovat niin voimallisesti tunnettavissa, etteivät voi itseään enää hillitä vaan joutuvat ulkonaisestikin havaittaviin "hyppyihin ja äänellisiin huudahduksiin",Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksiana ja todistuksina armon tilasta ihmissielussa .
        Pidän täysin ymmärrettävänä, että ulkopuolinen , joka ei ole mitään tällaista kokenut sielunelämässään, ei voi niitä käsittää ja ymmärtää. Mutta pilkata niitä ei pitäisi. Ne ovat kuitenkin ko. ihmisten sydämen herkimpiä hetkiä ja tunne-elämän voimallisimpia kokemuksia!

        Muuten, maailmassa on myös uskonelämän ulkopuolellakin asioita, joita ei mikään rationaalinen ajattelu ole kyennyt selvittämään ja todistamaan. Esim. tähtitieteessä oleva käsite " musta aukko", joka on täysin teoreettinen oletus, mutta johon monet vuorenvarmasti uskovat ja päättelevät ja todistelevat sen olemassaolon ilmiöillä, joita aukko vaikuttaa ( uskotaan vaikuttavan ).


      • heikki
        Nickitön pää kirjoitti:

        On aivan totta, että en tiedä hengellisistä liikutuksista omakohtaisesti mitään. Mutta aivan yhtä totta on, että en pidä pyhää henkeä niiden aiheuttajana. En valitettavasti tunne tarpeeksi psykologiaa tai neurologiaa, että voisin vakuuttavasti perustella näkökantaani tällaisten ilmiöiden aiheuttajasta. Mutta sen verran sentään tiedän, että mikään ihmismieltä suurempi tai sen ulkopuolinen niitä ei aiheuta.
        Entä sinä, Kynttilän Valossa? Mikä ne mielestäsi aiheuttaa? Pidetään mielessä, että pyhien tai muidenkaan henkien olemassaoloa ei jatkuvasta yrittämisestä huolimatta ole saatu todennettua.

        todennettua jo vaikka tässä keskustelussa, sehän nyt on selvä, mutta voisin kertoa tässä taas sen saman jutun kun tuolla aikaisemmin, että kun Gagarin palasi avaruuslennolta ja keskusteli amerikkalaisen aivokirurgin kanssa ja Gagarin sanoi, että ei nähnyt lennolla enkeleitä, siis taivasta ei ole olemassa. Jenkkilääkäri totesi, että hän oli avannut ihmisen pääkallon ja ei nähnyt yhtään ajatusta, siis ajatuksia ei ole olemassa. Elikkä on asioita joita voi vain tuntea
        suru,ilo,rauha,levotomuus,kateus,ahneus jne..
        Niitä ei voi koskettaa, pitää käsissä, laittaa pois, ottaa tai jättää tai selittää toiselle tai copy paste komennolla siirtää toiselle. Ne pitää tuntea sydämellään. Vai miten on Nicktön pää. Onko esim. rauha jotenkin tieteellisesti selitettävissä tai todistettavissa, aina se jostain tulee ja jonnekin menee jota ei pystytä todistamaan. Sama on Pyhänhengen vaikutus, jos sitä ei tunne, ei sitä voi toisellekkaan selittää.


      • Nickitön pää
        heikki kirjoitti:

        todennettua jo vaikka tässä keskustelussa, sehän nyt on selvä, mutta voisin kertoa tässä taas sen saman jutun kun tuolla aikaisemmin, että kun Gagarin palasi avaruuslennolta ja keskusteli amerikkalaisen aivokirurgin kanssa ja Gagarin sanoi, että ei nähnyt lennolla enkeleitä, siis taivasta ei ole olemassa. Jenkkilääkäri totesi, että hän oli avannut ihmisen pääkallon ja ei nähnyt yhtään ajatusta, siis ajatuksia ei ole olemassa. Elikkä on asioita joita voi vain tuntea
        suru,ilo,rauha,levotomuus,kateus,ahneus jne..
        Niitä ei voi koskettaa, pitää käsissä, laittaa pois, ottaa tai jättää tai selittää toiselle tai copy paste komennolla siirtää toiselle. Ne pitää tuntea sydämellään. Vai miten on Nicktön pää. Onko esim. rauha jotenkin tieteellisesti selitettävissä tai todistettavissa, aina se jostain tulee ja jonnekin menee jota ei pystytä todistamaan. Sama on Pyhänhengen vaikutus, jos sitä ei tunne, ei sitä voi toisellekkaan selittää.

        Niinpä. Yhteisenä vastauksena ylläoleviin totean, että jälleen kerran uskovat yrittävät todistella jumalien olemassaoloa negaation kautta. On siis olemassa tutkimuksia, joissa ei ole pystytty aukottomasti todistamaan uskonnollisen kokemuksen neurologista taustaa? Siispä jumalat ovat todellisia. On myös olemassa tutkimuksia, joissa on todettu kiihkouskonnollisen käytöksen ja korkean serotoniinitason välinen yhteys. Onko se aukoton selitys uskovaisuudelle onkin toinen juttu. Mutta olennaisinta on, että te ette koskaan pysty todistamaan väitteitänne jumalien olemassaolosta. Ja tässä keskustelussa todistamistaakka on teillä. Kuten olen jo ennenkin todennut - yhtä hyvin voidaan väittää, että on olemassa riihitonttuja. Ei niistäkään ole mitään todistusaineistoa, mutta lujasti uskomalla ne ovat olemassa.
        Mitä Heikki tarkoitat rauhalla? Maailmanrauhaa, mielenrauhaa vai mitä? En tosin nyt ihan näe tämän asian yhteyttä uskontoonne.


      • Nickitön pää
        pohjanakka kirjoitti:

        Onhan noita uskonnollisia ilmiöitä yritetty todistaa neurologiankin avulla, olet varmaankin lukenut kandalaisen Peringerin tutkimuksesta, josta taisi jokin aika sitten olla Prisma-ohjelmassakin. Prisma käsittelis siis sitä oletusta, että sähkömagneettisen stimuloinnin avulla voitaisiin saada aikaan samantyyppisiä ilmiöitä, joita eri hengellisissiä piireissä olevat ihmiset ovat kuvanneet uskonnollisiksi kokemuksikseen. Joulukuun alkupuolella kuitenkin tämä teoria voitiin kumota ruotsalaisen tutkimuksen pohjalta. Empiiristä näyttöä ei löytynyt, neurologia ei siis voinut selvittää uskonnollisia kokemuksia oman teoriansa pohjalta.

        En itse asiassa ollut kuullut näistä tutkimuksista, joten hain lisää tietoa asiasta:

        "Transkraniaalinen magneettistimulaatio eli TMS on yksi uusista keinoista kartoittaa aivojen toimintaa ja lievittää yleisiä aivojen poikkeuksellisesta toiminnasta johtuvia sairauksia. Jotkut tutkijat uskovat lisäksi, että menetelmällä voidaan lisätä tavallisten terveiden ihmisten luovuutta tai jopa selittää yliluonnollisia kokemuksia.
        Australialaiset tutkijat eivät suinkaan ole ainoita TMS-menetelmästä kiinnostuneita. Jo 1990-luvun puolivälissä havaittiin, että aivojen magneettistimulaatiolla voidaan lievittää depressiopotilaiden masennusoireita muutaman minuutin päivittäisellä hoidolla.
        TMS-menetelmän ansiosta myös ikäviä mielleyhtymiä herättävä sähköshokkihoito, jota käytetään vaikean masennuksen hoidossa, saattaa jäädä historiaan. Magneettistimulaation vaikutusta myös muihin sairauksiin tutkitaan. Sillä voidaan ilmeisesti ainakin lievittää mm. äänien kuulemisen tapaisia skitsofrenian oireita, joihin on hankalaa vaikuttaa tavanomaisella lääkityksellä. Lisäksi se saattaa tarjota apua väkivaltaisten kokemusten jälkeisiin pakko-oireisiin tai vaikeisiin stressireaktioihin.
        Yhdysvaltalaissyntyinen neuropsykologi Michael Persinger Laurentianin yliopistosta Ontariosta Kanadasta on saanut aikaan koehenkilöiden mielissä uskonnolliselta tai yliluonnolliselta tuntuvia kokemuksia TMS-menetelmällä. Tutkimus liittyy hankkeeseen, jossa pyritään kartoittamaan yksityiskohtaisesti, mitä koehenkilöt tuntevat, kun heidän aivonsa altistetaan magneettikentille.
        Persingerin kokeissa eniten kiinnostusta on herättänyt magneettipulssityyppi, joka kehittäjänsä mukaan on nimetty Thomasin pulssiksi: se herättää koehenkilössä usein tunteen jonkin jumalallisen tai yliluonnollisen olennon läsnäolosta.
        Koehenkilön uskonnollisen taustan mukaan magneettikentän kytkeminen päälle herätti tässä tunteen joko Neitsyt Marian, Muhammedin, Jeesuksen tai muun uskonnollisen hahmon ilmestymisestä paikalle. Ateisteilla tai uskonnottomilla näky saattoi tuoda mieleen muita hengellistä laatua olevia kokemuksia.
        Persinger uskookin, että uskonnolliset ja paranormaalit kokemukset, kuten kuolemanläheisyyskokemukset, ihmenäyt ja déjà-vu-ilmiö, voidaankin selittää aivojen sähköiseksi toiminnaksi.
        Lähde: www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=974

        Persinger itse toteaa seuraavaa:
        "As a human being, I am concerned about the illusionary explanations for human consciousness and the future of human existence. Consequently after writing the Neuropsychological Base of God Beliefs (1987), I began the systematic application of complex electromagnetic fields to discern the patterns that will induce experiences (sensed presence) that are attributed to the myriad of ego-alien intrusions which range from gods to aliens. The research is not to demean anyone's religious/mystical experience but instead to determine which portions of the brain or its electromagnetic patterns generate the experience. Two thousand years of philosophy have taught us that attempting to prove or disprove realities may never have discrete verbal (linguistic) solutions because of the limitation of this measurement. The research has been encouraged by the historical fact that most wars and group degradations are coupled implicitly to god beliefs and to the presumption that those who do not believe the same as the experient are somehow less human and hence expendable. Although these egocentric propensities may have had adaptive significance, their utility for the species' future may be questionable.
        Lähde: http://laurentian.ca/neurosci/_people/Persinger.htm

        Olen Persingerin kanssa samaa mieltä hänen väitteestään "Two thousand years of philosophy have taught us that attempting to prove or disprove realities may never have discrete verbal (linguistic) solutions because of the limitation of this measurement", joskin täydentäisin sitä sanomalla "prove or disprove realities and supposed realities". Joka tapauksessa mielenkiintoinen tutkimuskohde.

        Sanoit, että ym. teoria olisi kumottu joulukuun alussa. Lähde? Tutustuisin siihen mieluusti. Oletko itse perillä neurologiasta, vai liikkeellä maallikkopohjalta?


      • heikki
        Nickitön pää kirjoitti:

        Niinpä. Yhteisenä vastauksena ylläoleviin totean, että jälleen kerran uskovat yrittävät todistella jumalien olemassaoloa negaation kautta. On siis olemassa tutkimuksia, joissa ei ole pystytty aukottomasti todistamaan uskonnollisen kokemuksen neurologista taustaa? Siispä jumalat ovat todellisia. On myös olemassa tutkimuksia, joissa on todettu kiihkouskonnollisen käytöksen ja korkean serotoniinitason välinen yhteys. Onko se aukoton selitys uskovaisuudelle onkin toinen juttu. Mutta olennaisinta on, että te ette koskaan pysty todistamaan väitteitänne jumalien olemassaolosta. Ja tässä keskustelussa todistamistaakka on teillä. Kuten olen jo ennenkin todennut - yhtä hyvin voidaan väittää, että on olemassa riihitonttuja. Ei niistäkään ole mitään todistusaineistoa, mutta lujasti uskomalla ne ovat olemassa.
        Mitä Heikki tarkoitat rauhalla? Maailmanrauhaa, mielenrauhaa vai mitä? En tosin nyt ihan näe tämän asian yhteyttä uskontoonne.

        No joo, tarkoitin mielenrauhaa. Ei ole kukaan viisas pystynyt todistamaan, että ei ole Jumalaa olemassa, mutta on selkeästi nähtävissä Jumalan suuret työt. Esim. ihmisalku tai jokin kasvu ylipäätään. Mikään ihmisolento ei kykene koskaan eikä mitenkään valmistamaan ihmisalkua, siihen tarvitaan aina Jumala. Voihan niitä riihitonttujakin olla olemassa jos joku niihin uskoo, ja on itse saatanakin olemassa jonka uskon ja jonka vaikutuksesta moni uskoo kaikenlaisiin epäjumaliin. Esim islaminusko on kovasti levinnyt ja moni uskoo siihen vakaasti ja sen hedelmät on selkeästi nähtävissä. Nämä uskonasiat ovat semmoisia jotka ei avaudu sellaisille jotka ei ole Jumalan valittuja, jos ne voitaisiin tieteessä uokottomasti todistaa, sellainen ihminen sekoaisi joka näkisi kohtalonsa eikä voisi mitään. Siis se Jumalan valtakunnan salaisuus on peitetty niiltä jotka joutuvat kadotukseen. Maailma ei pysyisi kasassa jos jokin aivan aukottomasti pystyisi todistamaan, että helvettiin on matka ja mitään ei voi. Mutta olen jotenkin ymmärtänyt, että viimeisinä aikoina tulee juuri tämänkaltainen tilanne, joka johtaa silmättämään vihaan ja vainoon Jumalan valittuja kohtaan. Monien kohdalla armon ovi on nimittäin suljettu jo täällä elämässä ja armonaika, siis etsikkoaika on eletty jä käytetty väärin, toisinsanoen ei ole haluttu kuulla Jumalan kutsua. Mitenkä on Nicktön pää milloinkas sinus etsikkoaikasi oli ja meni vai onko se tässä ja nyt, mieti sitä. Elämä on nimittäin yllättävän lyhyt ja voi päättyä nopeastikin.
        Kristityn elämään mahtuu PALJON sellaiusta, mitä ei kertakaikkiaan voi pitää aivan sattumana ja ne selvästi todistaa Jumalasta, mutta niistähän ei kaikki kristityt edes paljoa huutele ja jotka ovat monillakin siellä syvällä sydämessä.


      • el-kirahwi
        KynttilänValossa kirjoitti:

        pyhissä kirjoituksissa ( oppi lunastuksesta Kristuksessa ja Jumalan armosta sekä Hänen seurakunnastaan, joista Luther sanoo, että tässä on se "terveellinen sanan rieska", jonka kautta voimme kasvaa uskossa ja kristilisessä elämässä! ) tahtoisin minäkin tallettaa sydämelläni.Sanot lukeneesi liian vähän.Kuitenkin kirjoituksesi osoittavat, että olet syvästi perehtynyt Lutherin ja myös Laestadiuksen kirjoituksiin ja heidän ajatteluunsa. Älä ole turhan vaatimaton. Käytä tätä tietämystäsi koko repertuaarin laajuudelta puolustaessasi kristillisyyden opin totuuksia sen vääristelijöitä ja sortajia vastaan! Tosin emme tule kristityksi paljon lukemisen ja tiedon kautta, joka voi myös tehdä meistä ylpeitä, paisuneita ja itseviisaita, joiden ei enää tarvitse seurakuntaa kuulla, ellemme vaella oikeassa nöyryydessä. Muistan erään edesmenneen el-saarnaajan sanat yhdelle miehelle, joka luki paljon Lutherin teoksia ja oli löytävinään niistä kirjoituksia, joilla soti kristillisyyden opetusta ja neuvoja vastaan: " Lue vähemmän ja USKO enemmän"!
        Edesmenneenä aikana muuten kristillisyyden vanhat saarnaajat ja kristityt pitivät tarkan vaarin, mitä kirjoja he lukivat ja tutkivat ( "Ei kuuntele oppia turhaa..." ). Pitivät myös tarkan vaarin siitä, mitä kirjoja yhdistyksen toimesta julkaistiin kristillisyyden tarpeisiin. Siksi ihmettelen, että rukoushuoneiden kirjamyyntiin on tullut jos jonkinlaista hengellistä kirjallisuutta , joita sitten myydään kristityiden luettavaksi; mm. Aurelius Augustinuksen kirjoituksia, joita nyt on varsinkin SLEY-julkaisuna ilmestynyt suomenkielellä.
        Sanot lukeneesi Augustiinusta vähemmän. Ehkä hyväkin näin, sillä jos jo edesmenneet opettajat varoittivat meitä Lutherin teosten lukemisessa ja hänen ajatustensa oikeassa ymmärtämisessä, sanoen, että muutamat Lutherin kirjoitukset vaativat hänen aikakautensa, elämäsä ja hengellisen kehityskautensa syvällisempää tuntemusta, niin kirkkoisä Augustinuksen osalta tämä varoitus on vielä tarpeellisempi.
        Tämä Numidiassa Hippon lähellä v. 353 syntynyt kirkkoisä oli nuoruudessaan monella tavalla ristiriitainen luonne. Äitinsä Monika oli kristitty mutta isä pakana. Äiti merkitsi hänet ristinmerkillä katekumeniksi ja puhui hänelle lakkaamatta vapahtajastansa , mutta vasta v. 387 Hippon piispa Ambrosius kastoi hänet kristinuskoon ja Augustiinus, omien sanojensa mukaan käsitti levottomassa sielussaan rauhan , jota hän oli etsinyt monista antiikin filosofian aatteista. Nuoruudessaan hän tutki paljon ja syvällisesti antiikin viisaita ja filosofien teoksia, perehtyen mm. Aristoteleen, Platonin ja Ciceron ( mm. Hortensius ) teoksiin omaksuen monia niiden ajatuksia ja jotka sitten voimakkaasti tuli myös näkyviin myöhemmin hänen kristillisissä kirjoituksissaankin. Luonteeltaan hän oli syvällinen, synnynnäinen ajattelija. Hän kuului siihen puunilaisten opettajien sarjaan, joka lähes kaksi ja puoli vuosisataa johdatti latinalaista kirkkoa. Kristityksi käännyttyään hän jakoi suurimman osan omaisuudestaan kirkolle ja köyhille ja keskittyi täydellisesti tutkimaan kristinoppia ja erityisesti Paavalin kirjoituksia. Hänen kääntymyksensä kristinuskoon on vaikuttanut voimakkaasti maailmanhistorian kulkuun. Neljäkymmenvuotiaana v. 395 hänet vihittiin piispaksi. Koko hänen elämänsä piispana ( keisari Theodosiuksen aikana ) oli keskeytymätöntä taistelua sekä pakanamaailmaa että niitä monia harhaoppeja vastaan joita hänen aikanansa kristikunnassa ilmaantui; mm. Manikealaiset, Areiolaiset, Donatolaiset, Pelagiolaiset, Montanolaiset jms.
        Augustinuksen kirjallinen tuotanto käsittää hyvin laajan alueen. Kristinoppia koskevien teostensa lisäksi hän kirjoitti mm. kielioppia, retoriikkaa ja jopa soittotaitoa koskevia kirjoituksia. Hän kirjoitti selittäviä, uskonopillisia ja saarnamaisia kirjoituksia kolmiyhteydestä, kristillisestä opista, uskonoppi-kirjan uskosta, toivosta ja rakkaudesta sekä armosta ja ihmisen vapaasta tahdosta, Jumalan armosta ja perisynnistä sekä selitti suuren joukon kristinuskon oppi- ja raamattukysymyksiä. Tunnustukset-teoksessaan hän käsittelee nuoruutensa harharetkiä ja hänen pääteoksensa "Jumalan valtakunnasta" on dogmaattista sisältöä oleva kristinuskon puolustuskirjoitus. Elävästi hän kuvaa myös Rooman valtion historiaa ja sen tuhoa (" Langennut on Babylon, suuri kaupunki,...". Augustinuksen elämän loppuvaiheet olivat synkkiä. Pelagiolainen riita riehui ja Nestoriolainen oli nostamassa päätään kirkossa. Villien Vandaalien piirittäessä hänen kotikaupunkiaan Hippoa, hän kuoli v. 430 n.77 vuoden iässä.
        Miksi sitten on syytä varoittaa näistä Augustiinuksen joistakin kirjoituksista? Tarkastakaamme hänen jumaluusoppinsa päkohtia; oppi synnistä ja armosta, oppi pelastuksesta ja oppi kirkosta. Ja varsinkin hänen käsitystään ihmisen vanhurskauttamisesta.
        Augustinus oli ensimmäinen, joka kristikunassa koetti pukea apostoöi Paavalin ajatukset oppijärjestelmän muotoon, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Hän puhuu eroituksesta sisällisen armovaikutuksen ja Jumalan sanassa ilmoitetun evankeliumin välillä, josta eroituksesta Paavali ei tiedä mitään! Ja tämä onkin sangen vaarallinen eroitus. Eikä Augustiinus ole täydellisesti käsittänyt VANHURSKAUTTAMISTA USKOSTA, sillä hänen vanhurskauttamisensa ( justificatio) " rakkauudessa vaikuttavan uskon kautta" käsittää sekä syntein anteeksi antamisen että pyhityksen! Häneltä siis puuttuu pelastuksen oikea järjestys ( Lutherialaisessa mielessä ), eikä hän käsitä uskoakaan niin jaloksi elementiksi autuuden asiassa kuin se todella on. Tässä oli siis vakava virhe, reikä vanhurskauttamisopissa, josta ns. puolipelagiolaisuus tunki itsensä latinalaiseen kirkkoon. Ja vasta uskonpuhdistusreformin teologeille suotiin tilaisuus korjata tämä virhe ja tukkia reikä! Monissa muissakin kysymyksissä jumaluusoppineet keskiaikana seurasivat Augustiinuksen ajatuksia, jonka katolinen kirkko oli nostanut opin kysymyksissä auktoriteetiksi. Käskyt ja evankeeliset neuvot eroitettiin toisistaan, samoin kuoleman synnit anteeksiannettavista. Näistä edelliset sovitetaan papin määräämällä kirkon rangaistuksella, jälkimmäiset taasen almuilla, paastolla ja ihmisen itse valitsemilla hyvillä töillä!
        Pelastuksen suhteen Augustiinus ei jättänyt ihmisen vapaudelle mitään liikkumatilaa. Vapaana olentona ihminen voi ojentaa kätensä vastaanottamaan käsittämätön armo tai hyljätä sen ja siten jäädä armon ulkopiolelle. Mutta tämän Augustiinus kieltää.Tätä olikeutta ihmisellä ei hänen mukaansa ole. Tässä on yksi hänen oppijärjestelmänsä päävirheistä, sitä vaarallisempi, mitä loogisemmin sitä on noudatettu oppijärjestelmässä. Se seuraukset ilmenevätkin heti, kun hän kokemustensa valossa ajautuu metafyysiseen Jumaluuden käsitteeseen; Syy siihen, etteivät kaikki ihmiset ota armoa vastaan, on se, että se ei ole kaikille mahdollista. Jumala on Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikkivaltiudessaan ja viisaudessaan EDELTÄPÄIN märännyt tietyn lukumäärän ihmisiä autuuteen ja toiset taas määrännyt tuomittavaksi ikuiseen piinaan; toiset langenneitten enkelien tilalle Jumalan kaupunkiin, toiset Perkeleen kaupunkiin! Hän ei määrännyt edeltäpäin sen tähden, että hän edeltäpäin näki, vaan päinvastoin edeltäpäin hän näki sen tähden, että hän edeltäpäin määräsi! Jumalan armo ei siis ole yleinen, vaan aina erityinen, salainen ja sanoin selittämätön. Tällä armollansa Hän valitsi turmeluksen joukosta laupeuden astiat ja lahjoitti heille armon armosta määräten heidät edeltäpäin armonsa ylistykseksi. Näille valituille käy armo sisälliseksi vastustamattomaksi pakoksi; ihminen on sen käsissä tahdoton välikappale! Vihan astiat taasen jättää Jumala siihen tilaan, jonka he itse ovat valinneet, ja sentähden heidät tuomitaan Hänen vanhurskautensa ylistykseksi. Pakanat ja myös KASTAMATTOMAT LAPSET tuomitaan! Tämä oli siis Augustiinuksen oppi ihmisen pelastuksesta. Edeltämääräämisen ( preprestinatio ) osalta J.Calvin seurasi Augustiinusta ja erosi tässä lopulta Lutherista. Myös monet kristinopin käsittet ovat saaneet alkunsa Augustiinuksen ajatuksista; mm. kolminaisuusoppi, kiirastulioppi josta sitten johdettiin oppi ansiollisista töistä kuolleitten tuskien lievittäjänä jmms. Valitettavasti Augustiinuksella oli suuri vaikutus myös Lutheriin ja muihinkin uskonpuhdistajiin (varsinkin hänen nuoruudessaan ) ja se näkyy monissä heidän kannanotoissaan ja kirjoituksissaan; mm. käsitys kastamattoman lapsen sieluntilasta ( on ML:n mukaan Perkeleen lapsi! ==> Tästä syystä muodostettiin luterialaiseen kirkkoon oppi hätäkasteesta ). Vrt. Laestadiuksen käsitys asiasta!
        Yllä olevasta näet, miksi on syytä olla varovainen hengellisenkin kirjallisuuden suhteen ja sen, mitä kirjoja kristillisyydessä levitetään.

        Sinähän olet harvinaisen asiantunteva kirjoittaja tällä palstalla! Kirjoituksesta löytyy todellista substanssia. Mutta olisi ehkä parempi jakaa kirjoituksensa selviin kappaleisiin, koska yhteen kirjoitettua tekstiä on raskas lukea, ja pahoin pelkään, että moni on hypännyt yllä olevan kirjoituksesi siitä syystä ylitse, vaikka se voisi olla kannattanut lukea.

        Mitä tulee itse kirjoituksens sisältöön, niin eikö järjestys ole kuitenkin hieman väärin päin, jos valitaan raakataan sen mukaan, missä määrin Augustinus ym. ovat samaa mieltä luterilaisuuden (tai lestadiolaisuuden) kanssa? Eikö parempi järjestys olisi verrata luterilaista tai muuta uudempaa opetusta vanhempaan opetukseen ja tarkastella onko se muuttunut matkalla?


      • Nickitön pää
        heikki kirjoitti:

        No joo, tarkoitin mielenrauhaa. Ei ole kukaan viisas pystynyt todistamaan, että ei ole Jumalaa olemassa, mutta on selkeästi nähtävissä Jumalan suuret työt. Esim. ihmisalku tai jokin kasvu ylipäätään. Mikään ihmisolento ei kykene koskaan eikä mitenkään valmistamaan ihmisalkua, siihen tarvitaan aina Jumala. Voihan niitä riihitonttujakin olla olemassa jos joku niihin uskoo, ja on itse saatanakin olemassa jonka uskon ja jonka vaikutuksesta moni uskoo kaikenlaisiin epäjumaliin. Esim islaminusko on kovasti levinnyt ja moni uskoo siihen vakaasti ja sen hedelmät on selkeästi nähtävissä. Nämä uskonasiat ovat semmoisia jotka ei avaudu sellaisille jotka ei ole Jumalan valittuja, jos ne voitaisiin tieteessä uokottomasti todistaa, sellainen ihminen sekoaisi joka näkisi kohtalonsa eikä voisi mitään. Siis se Jumalan valtakunnan salaisuus on peitetty niiltä jotka joutuvat kadotukseen. Maailma ei pysyisi kasassa jos jokin aivan aukottomasti pystyisi todistamaan, että helvettiin on matka ja mitään ei voi. Mutta olen jotenkin ymmärtänyt, että viimeisinä aikoina tulee juuri tämänkaltainen tilanne, joka johtaa silmättämään vihaan ja vainoon Jumalan valittuja kohtaan. Monien kohdalla armon ovi on nimittäin suljettu jo täällä elämässä ja armonaika, siis etsikkoaika on eletty jä käytetty väärin, toisinsanoen ei ole haluttu kuulla Jumalan kutsua. Mitenkä on Nicktön pää milloinkas sinus etsikkoaikasi oli ja meni vai onko se tässä ja nyt, mieti sitä. Elämä on nimittäin yllättävän lyhyt ja voi päättyä nopeastikin.
        Kristityn elämään mahtuu PALJON sellaiusta, mitä ei kertakaikkiaan voi pitää aivan sattumana ja ne selvästi todistaa Jumalasta, mutta niistähän ei kaikki kristityt edes paljoa huutele ja jotka ovat monillakin siellä syvällä sydämessä.

        Totta on, että islamiin liittyvät ääriliikkeet ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Mutta entä kristinusko sitten? Katolista kirkkoa voidaan hyvin suurelta osalta syyttää osallisuudesta mm. Afrikan hallitsemattomaan väestönkasvuun, sukupuolitautien kontrolloimattomaan leviämiseen sekä jopa köyhyyden aiheuttamien ongelmien pahentamiseen. Ette te kristitytkään mitään puhtaita pulmusia ole, kaukana siitä!
        Se, että Raamatun nojalla väitetään kaiken "luomistyön" takana olevan kristittyjen jumalan, on "kärpäsen surinaa korvissani". Kyllähän tekin lestadiolaiset suoritatte peruskoulun mukaisen oppimäärän. Koulussa epäilemättä olette kuulleet evoluutiosta, fossiileista ja nykyisiä eläinpopulaatioita (siis myös ihmis-) edeltävistä lajeista. Tai sitten muinaisista sivilisaatioista Etelä-Amerikassa. Kas, kun he eivät tarvinneet jumalaanne mihinkään! Johtuisiko vaikka siitä, että kristinuskoa ei oltu tuohon aikaan vielä edes keksittykään? Ja onhan jopa Rovaniemen maakuntamuseosta löytyvällä puisella hirvenpäällä ikää enemmän kuin kiihkeimpien uskovien mielestä koko maapallolla. Kuinka selität kaiken tämän? Onko kyseessä saatanan salajuoni? Ovela on vanha kunnon sarvipää, jos kaiken tuon on saanut aikaan!
        Mitä tarkoitat etsikkoajalla? Olen jo liki 30 vuotta sitten kantani päättänyt. Mitään jumalia ei minulle ole olemassa, enkä kyllä näin ollen mitään kadotustakaan pelkää.


      • pohjanakka
        Nickitön pää kirjoitti:

        En itse asiassa ollut kuullut näistä tutkimuksista, joten hain lisää tietoa asiasta:

        "Transkraniaalinen magneettistimulaatio eli TMS on yksi uusista keinoista kartoittaa aivojen toimintaa ja lievittää yleisiä aivojen poikkeuksellisesta toiminnasta johtuvia sairauksia. Jotkut tutkijat uskovat lisäksi, että menetelmällä voidaan lisätä tavallisten terveiden ihmisten luovuutta tai jopa selittää yliluonnollisia kokemuksia.
        Australialaiset tutkijat eivät suinkaan ole ainoita TMS-menetelmästä kiinnostuneita. Jo 1990-luvun puolivälissä havaittiin, että aivojen magneettistimulaatiolla voidaan lievittää depressiopotilaiden masennusoireita muutaman minuutin päivittäisellä hoidolla.
        TMS-menetelmän ansiosta myös ikäviä mielleyhtymiä herättävä sähköshokkihoito, jota käytetään vaikean masennuksen hoidossa, saattaa jäädä historiaan. Magneettistimulaation vaikutusta myös muihin sairauksiin tutkitaan. Sillä voidaan ilmeisesti ainakin lievittää mm. äänien kuulemisen tapaisia skitsofrenian oireita, joihin on hankalaa vaikuttaa tavanomaisella lääkityksellä. Lisäksi se saattaa tarjota apua väkivaltaisten kokemusten jälkeisiin pakko-oireisiin tai vaikeisiin stressireaktioihin.
        Yhdysvaltalaissyntyinen neuropsykologi Michael Persinger Laurentianin yliopistosta Ontariosta Kanadasta on saanut aikaan koehenkilöiden mielissä uskonnolliselta tai yliluonnolliselta tuntuvia kokemuksia TMS-menetelmällä. Tutkimus liittyy hankkeeseen, jossa pyritään kartoittamaan yksityiskohtaisesti, mitä koehenkilöt tuntevat, kun heidän aivonsa altistetaan magneettikentille.
        Persingerin kokeissa eniten kiinnostusta on herättänyt magneettipulssityyppi, joka kehittäjänsä mukaan on nimetty Thomasin pulssiksi: se herättää koehenkilössä usein tunteen jonkin jumalallisen tai yliluonnollisen olennon läsnäolosta.
        Koehenkilön uskonnollisen taustan mukaan magneettikentän kytkeminen päälle herätti tässä tunteen joko Neitsyt Marian, Muhammedin, Jeesuksen tai muun uskonnollisen hahmon ilmestymisestä paikalle. Ateisteilla tai uskonnottomilla näky saattoi tuoda mieleen muita hengellistä laatua olevia kokemuksia.
        Persinger uskookin, että uskonnolliset ja paranormaalit kokemukset, kuten kuolemanläheisyyskokemukset, ihmenäyt ja déjà-vu-ilmiö, voidaankin selittää aivojen sähköiseksi toiminnaksi.
        Lähde: www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=974

        Persinger itse toteaa seuraavaa:
        "As a human being, I am concerned about the illusionary explanations for human consciousness and the future of human existence. Consequently after writing the Neuropsychological Base of God Beliefs (1987), I began the systematic application of complex electromagnetic fields to discern the patterns that will induce experiences (sensed presence) that are attributed to the myriad of ego-alien intrusions which range from gods to aliens. The research is not to demean anyone's religious/mystical experience but instead to determine which portions of the brain or its electromagnetic patterns generate the experience. Two thousand years of philosophy have taught us that attempting to prove or disprove realities may never have discrete verbal (linguistic) solutions because of the limitation of this measurement. The research has been encouraged by the historical fact that most wars and group degradations are coupled implicitly to god beliefs and to the presumption that those who do not believe the same as the experient are somehow less human and hence expendable. Although these egocentric propensities may have had adaptive significance, their utility for the species' future may be questionable.
        Lähde: http://laurentian.ca/neurosci/_people/Persinger.htm

        Olen Persingerin kanssa samaa mieltä hänen väitteestään "Two thousand years of philosophy have taught us that attempting to prove or disprove realities may never have discrete verbal (linguistic) solutions because of the limitation of this measurement", joskin täydentäisin sitä sanomalla "prove or disprove realities and supposed realities". Joka tapauksessa mielenkiintoinen tutkimuskohde.

        Sanoit, että ym. teoria olisi kumottu joulukuun alussa. Lähde? Tutustuisin siihen mieluusti. Oletko itse perillä neurologiasta, vai liikkeellä maallikkopohjalta?

        Lähteenä oli mmSvenska Dagbladet, löydät tietoa myös hakusanalla Pehr Granqvist, hän on yksi ruotsalaisen tutkimuksen tekijöistä.
        Olen jonkin verran perehtynyt neuropsykologiaan, lähinnä omista intresseistäni käsin joskin teoreettinen viitekehyskin löytyy...Mutta jatketaan keskustelua.


      • Yrjö
        Nickitön pää kirjoitti:

        Totta on, että islamiin liittyvät ääriliikkeet ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Mutta entä kristinusko sitten? Katolista kirkkoa voidaan hyvin suurelta osalta syyttää osallisuudesta mm. Afrikan hallitsemattomaan väestönkasvuun, sukupuolitautien kontrolloimattomaan leviämiseen sekä jopa köyhyyden aiheuttamien ongelmien pahentamiseen. Ette te kristitytkään mitään puhtaita pulmusia ole, kaukana siitä!
        Se, että Raamatun nojalla väitetään kaiken "luomistyön" takana olevan kristittyjen jumalan, on "kärpäsen surinaa korvissani". Kyllähän tekin lestadiolaiset suoritatte peruskoulun mukaisen oppimäärän. Koulussa epäilemättä olette kuulleet evoluutiosta, fossiileista ja nykyisiä eläinpopulaatioita (siis myös ihmis-) edeltävistä lajeista. Tai sitten muinaisista sivilisaatioista Etelä-Amerikassa. Kas, kun he eivät tarvinneet jumalaanne mihinkään! Johtuisiko vaikka siitä, että kristinuskoa ei oltu tuohon aikaan vielä edes keksittykään? Ja onhan jopa Rovaniemen maakuntamuseosta löytyvällä puisella hirvenpäällä ikää enemmän kuin kiihkeimpien uskovien mielestä koko maapallolla. Kuinka selität kaiken tämän? Onko kyseessä saatanan salajuoni? Ovela on vanha kunnon sarvipää, jos kaiken tuon on saanut aikaan!
        Mitä tarkoitat etsikkoajalla? Olen jo liki 30 vuotta sitten kantani päättänyt. Mitään jumalia ei minulle ole olemassa, enkä kyllä näin ollen mitään kadotustakaan pelkää.

        Lopeta tuo houraaminen täällä uskovien palstalla ja me oikealle palstalle.


      • el-kirahwi
        Yrjö kirjoitti:

        Lopeta tuo houraaminen täällä uskovien palstalla ja me oikealle palstalle.

        Ei tämä ole uskovaisten palsta. Nickittömällä päällä on ihan yhtä suuri oikeus keskustella täällä kuin kenellä tahansa. Jos sinun kanttisi ei kestä kuullä omista käsityksistäsi poikkeavia ajatuksia, niin antaa vetää. Ei täällä ole pakko olla. Ja jos et osaa käyttäytyä, niin anti vetää sinne missä pippuri kasvaa myös siinä tapauksessa.


      • Nickitön pää
        Yrjö kirjoitti:

        Lopeta tuo houraaminen täällä uskovien palstalla ja me oikealle palstalle.

        No mutta aivan totta! Tämähän on uskovien palsta! Aivan kyllä ihan juu! Enpä huomannutkaan! Täytyykin tästä pukeutua säkkiin ja tuhkaan, sekä huutaa anteeksiantoa SRK-veijoilta.
        Saakos sinulta, Yrjö, anoa lupaa kirjoitella tänne? Kyllä se minun ymmärtääkseni on palstan sheriffin ja ylläpidon asia. Jätä kommenttini lukematta, jos uskosi ei poikkisanaa kestä.


      • pohjanakka
        Nickitön pää kirjoitti:

        Totta on, että islamiin liittyvät ääriliikkeet ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Mutta entä kristinusko sitten? Katolista kirkkoa voidaan hyvin suurelta osalta syyttää osallisuudesta mm. Afrikan hallitsemattomaan väestönkasvuun, sukupuolitautien kontrolloimattomaan leviämiseen sekä jopa köyhyyden aiheuttamien ongelmien pahentamiseen. Ette te kristitytkään mitään puhtaita pulmusia ole, kaukana siitä!
        Se, että Raamatun nojalla väitetään kaiken "luomistyön" takana olevan kristittyjen jumalan, on "kärpäsen surinaa korvissani". Kyllähän tekin lestadiolaiset suoritatte peruskoulun mukaisen oppimäärän. Koulussa epäilemättä olette kuulleet evoluutiosta, fossiileista ja nykyisiä eläinpopulaatioita (siis myös ihmis-) edeltävistä lajeista. Tai sitten muinaisista sivilisaatioista Etelä-Amerikassa. Kas, kun he eivät tarvinneet jumalaanne mihinkään! Johtuisiko vaikka siitä, että kristinuskoa ei oltu tuohon aikaan vielä edes keksittykään? Ja onhan jopa Rovaniemen maakuntamuseosta löytyvällä puisella hirvenpäällä ikää enemmän kuin kiihkeimpien uskovien mielestä koko maapallolla. Kuinka selität kaiken tämän? Onko kyseessä saatanan salajuoni? Ovela on vanha kunnon sarvipää, jos kaiken tuon on saanut aikaan!
        Mitä tarkoitat etsikkoajalla? Olen jo liki 30 vuotta sitten kantani päättänyt. Mitään jumalia ei minulle ole olemassa, enkä kyllä näin ollen mitään kadotustakaan pelkää.

        Jumalan luomistyöllä ja evoluutiolla ei tarvitse olla ristiriitaa keskenään. Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Evoluutiotahan tapahtuu koko ajan, mutta jos luet tarkasti kenen tahansa evoluutiotutkijan näkemyksiä, ei taida kukaan väittää, että geeniperimä ja lajiominaisuudet ihmisen ja muiden lajien välillä olisivat yhtäläiset. Uskon, että Jumala loi ihmisen omaksi lajikseen, sellaisena pysymme, omana lajinamme aina. Kehitystä mutaatioiden muodossa ja muuta sopeutumista ympäristöolosuhteisiin tapahtuu siis koko ajan, mutta lajeina pysymme, ihmiset ja eläimet ominaan.
        Minusta on joskus ollut hauskaa vääntää kättä erään ystäväni kanssa, joka ei usko luomistyöhön, vaan on sen olettamuksen kannalla, että olemme apinoiden kanssa samaa kantaa. Hänellä on näin ollen paljon minun sukuani laajempi sukupuu.
        Mutta, usko on sydämen asia, sitä ei voi itse ottaa, se on Jumalan lahja.


      • Nickitön pää
        pohjanakka kirjoitti:

        Lähteenä oli mmSvenska Dagbladet, löydät tietoa myös hakusanalla Pehr Granqvist, hän on yksi ruotsalaisen tutkimuksen tekijöistä.
        Olen jonkin verran perehtynyt neuropsykologiaan, lähinnä omista intresseistäni käsin joskin teoreettinen viitekehyskin löytyy...Mutta jatketaan keskustelua.

        Joulukuun 9. Nature-verkkolehti raportoi tuosta Granqvistin tutkimuksesta. Pehr Granqvist ei omissa tutkimuksissaan ole onnistunut toistamaan Persingerin saamia tuloksia. Mutta toisaalta Persingerin mukaan Granqvistin tutkimuksessa ei ole käytetty täysin samoja metodeja, kuin hänen alkuperäisessä tutkimuksessaan. Esimerkiksi koehenkilöiden altistus magneettikentälle ei ollut riittävän pitkä. Lisäksi Persingerin tutkimusta on ilmeisesti arvioitu väärin sikäli, että myös hänen tutkimuksessaan osa koehenkilöistä ei tiennyt tutkimuksen tarkoitusta, eivätkä näin ollen kokeneet uskonnollisia tuntemuksia ikään kuin "käskystä" (ns. double blind -menetelmä). Granqvistin tulokset toki antavat aihetta epäillä perinteisempiä olettamuksia ja tutkimuksia, mutta eivät kuitenkaan kumoa niitä. Tämähän on normaalia tiedettä - uudet tutkimukset harvoin tulevat tyhjästä, vaan perustuvat jo vanhaan tietoon. Sitä paitsi, vaikka Persinger olisikin väärässä, ei se silti edelleenkään todista että jumalia olisi olemassa, saati että liikutukset olisivat yliluonnollisen pyhän hengen aiheuttamia.


      • pohjanakka
        Nickitön pää kirjoitti:

        Joulukuun 9. Nature-verkkolehti raportoi tuosta Granqvistin tutkimuksesta. Pehr Granqvist ei omissa tutkimuksissaan ole onnistunut toistamaan Persingerin saamia tuloksia. Mutta toisaalta Persingerin mukaan Granqvistin tutkimuksessa ei ole käytetty täysin samoja metodeja, kuin hänen alkuperäisessä tutkimuksessaan. Esimerkiksi koehenkilöiden altistus magneettikentälle ei ollut riittävän pitkä. Lisäksi Persingerin tutkimusta on ilmeisesti arvioitu väärin sikäli, että myös hänen tutkimuksessaan osa koehenkilöistä ei tiennyt tutkimuksen tarkoitusta, eivätkä näin ollen kokeneet uskonnollisia tuntemuksia ikään kuin "käskystä" (ns. double blind -menetelmä). Granqvistin tulokset toki antavat aihetta epäillä perinteisempiä olettamuksia ja tutkimuksia, mutta eivät kuitenkaan kumoa niitä. Tämähän on normaalia tiedettä - uudet tutkimukset harvoin tulevat tyhjästä, vaan perustuvat jo vanhaan tietoon. Sitä paitsi, vaikka Persinger olisikin väärässä, ei se silti edelleenkään todista että jumalia olisi olemassa, saati että liikutukset olisivat yliluonnollisen pyhän hengen aiheuttamia.

        Tuosta tutkimusmentelmien poikkeavuudesta siis Persingerin ja Granqvistin tutkimusten välillä käydään kiivasta keskustelua, mutta empiiristä näyttöä uskonnollisia kokemuksia muistuttavien kokemusten aikaansaamiseksi stimuloinnin avulla ei aivan vedenpitävästi ole saatu.

        Asioista kiinnostuneena seuraan eri tutkimuksia enkä koe minkäänlaista ristiriitaa siinä, että tiede ei voi todistaa Jumalan olemassaoloa, ei myöskään sitä, ettei Jumalaa olisi.
        Kuten jo taisin mainita, usko ei olekaan älyllisten päätelmien tulosta, vaan todellakin USKON asia. Uskomaan kun ei voi edes ruveta oman päätöksen avulla.
        Oli kivaa keskustella kanssasi, minun on pidettävä vähän taukoa ja tehtävä loppuun eräs juttu, joka vaatii keskittymistä vain siihen.
        Oletko muuten käynyt esim esikoislestadiolaisissa seuroissa, tutustu ihmeessä, sieltä löytyy monen alan ihmisiä ja varmasti keskusteluista kiinnostuneita. Hyvää jatkoa. pohjanakka


      • Nickitön pää
        pohjanakka kirjoitti:

        Jumalan luomistyöllä ja evoluutiolla ei tarvitse olla ristiriitaa keskenään. Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Evoluutiotahan tapahtuu koko ajan, mutta jos luet tarkasti kenen tahansa evoluutiotutkijan näkemyksiä, ei taida kukaan väittää, että geeniperimä ja lajiominaisuudet ihmisen ja muiden lajien välillä olisivat yhtäläiset. Uskon, että Jumala loi ihmisen omaksi lajikseen, sellaisena pysymme, omana lajinamme aina. Kehitystä mutaatioiden muodossa ja muuta sopeutumista ympäristöolosuhteisiin tapahtuu siis koko ajan, mutta lajeina pysymme, ihmiset ja eläimet ominaan.
        Minusta on joskus ollut hauskaa vääntää kättä erään ystäväni kanssa, joka ei usko luomistyöhön, vaan on sen olettamuksen kannalla, että olemme apinoiden kanssa samaa kantaa. Hänellä on näin ollen paljon minun sukuani laajempi sukupuu.
        Mutta, usko on sydämen asia, sitä ei voi itse ottaa, se on Jumalan lahja.

        Uskot siis jonkinlaiseen evoluution ja luomiskertomuksen yhdistelmään? Hienoa, on se sentään askel oikeaan suuntaan (l. evoluution suuntaan). Ei kukaan tietenkään väitä ihmisen ja muiden eläinlajien geeniperimän olevan yhtäläistä. Sen sijaan yhtymäkohtia löytyy paljonkin. Tyypillinen egosentrinen näkemys vain on, että ihminen on jollain tavalla erityinen ja muita lajeja arvokkaampi (vaikka olemme olleet olemassa naurettavan lyhyen ajan). Käsitys meistä jumalankuvina sopii tietysti hyvin tähän näkemykseen.
        Minustakin on hauska vääntää kättä kreationistien kanssa. Erityisesti naispuolisten, kylkiluuni sukulaisten.


      • pohjanakka
        Nickitön pää kirjoitti:

        Uskot siis jonkinlaiseen evoluution ja luomiskertomuksen yhdistelmään? Hienoa, on se sentään askel oikeaan suuntaan (l. evoluution suuntaan). Ei kukaan tietenkään väitä ihmisen ja muiden eläinlajien geeniperimän olevan yhtäläistä. Sen sijaan yhtymäkohtia löytyy paljonkin. Tyypillinen egosentrinen näkemys vain on, että ihminen on jollain tavalla erityinen ja muita lajeja arvokkaampi (vaikka olemme olleet olemassa naurettavan lyhyen ajan). Käsitys meistä jumalankuvina sopii tietysti hyvin tähän näkemykseen.
        Minustakin on hauska vääntää kättä kreationistien kanssa. Erityisesti naispuolisten, kylkiluuni sukulaisten.

        Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi, otin sen henkilökohtaisesti. Tällä palstalla ovat tällaiset mielenpiristykset tosi harvinaisia !
        Kivaa kevättä kaikille, on aivan ihana päivä !


      • Nickitön pää
        pohjanakka kirjoitti:

        Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi, otin sen henkilökohtaisesti. Tällä palstalla ovat tällaiset mielenpiristykset tosi harvinaisia !
        Kivaa kevättä kaikille, on aivan ihana päivä !

        Keskustelu kanssasi on ollut miellyttävää. Kyllä tällainen väittely on parhaimmillaan silloin, kun pidetään asiat asioina ja tuodaan pelotta esiin uusiakin asioita. Usein näissä väittelyissä lipsutaan toki puolin ja toisin asiattomuuksiin, mutta niinhän se metsä aina tuppaa huutajalle vastamaan.
        Kiitos siitä, että olet pitäytynyt asialinjalla! Olet uskollesi kunniaksi.


      • heikki
        Nickitön pää kirjoitti:

        Totta on, että islamiin liittyvät ääriliikkeet ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Mutta entä kristinusko sitten? Katolista kirkkoa voidaan hyvin suurelta osalta syyttää osallisuudesta mm. Afrikan hallitsemattomaan väestönkasvuun, sukupuolitautien kontrolloimattomaan leviämiseen sekä jopa köyhyyden aiheuttamien ongelmien pahentamiseen. Ette te kristitytkään mitään puhtaita pulmusia ole, kaukana siitä!
        Se, että Raamatun nojalla väitetään kaiken "luomistyön" takana olevan kristittyjen jumalan, on "kärpäsen surinaa korvissani". Kyllähän tekin lestadiolaiset suoritatte peruskoulun mukaisen oppimäärän. Koulussa epäilemättä olette kuulleet evoluutiosta, fossiileista ja nykyisiä eläinpopulaatioita (siis myös ihmis-) edeltävistä lajeista. Tai sitten muinaisista sivilisaatioista Etelä-Amerikassa. Kas, kun he eivät tarvinneet jumalaanne mihinkään! Johtuisiko vaikka siitä, että kristinuskoa ei oltu tuohon aikaan vielä edes keksittykään? Ja onhan jopa Rovaniemen maakuntamuseosta löytyvällä puisella hirvenpäällä ikää enemmän kuin kiihkeimpien uskovien mielestä koko maapallolla. Kuinka selität kaiken tämän? Onko kyseessä saatanan salajuoni? Ovela on vanha kunnon sarvipää, jos kaiken tuon on saanut aikaan!
        Mitä tarkoitat etsikkoajalla? Olen jo liki 30 vuotta sitten kantani päättänyt. Mitään jumalia ei minulle ole olemassa, enkä kyllä näin ollen mitään kadotustakaan pelkää.

        saatanan hallussa, viitaten hallitsemattomaan väestönkasvuun, sukupuolitauteihin yms. Kyllä ihmiskunta on sokea näkemään todellisen tilansa ja sokea tutkiessaan maailmankaikkeutta. Ei kukaan koskaan voi varmuudella päätellä mitään, mikä on tapahtunut miljoonia vuosia sitten, ei vaikka olisi miten viisaita tieteitä olemassa. Kyllä se vaan on niin, että kaikki on vain jotain arvailua ja yritystä ymmärtää järjellä maailmankaikkeutta. Mitä tulee tuohon evoluutiokehitykseen,niin se kaikki on vain jonkinlaista puppua koko oppi. Ei ohmisen pidä kaikkea sulattaa mitä jossain koulussa kuulee, ei se ole mikään ehdoton totuus. Aivan puppua koko evoluutiokehitys. Ihmisen(tiedemiesten) on aivan helppo keksiä kaikenlaista soopaa ja kansa uskoo kaikki mikä tieteen nimissä tehdään.
        Kirjoituksestasi näkyy, että olet puolesi valinnut ja niin on moni muukin, mutta se ei tarkoita sitä, että välttyisi viimeiseltätuomiolta. Sinne joudut aikanaan sinäkin Nicitön pää.


      • Nickitön pää
        heikki kirjoitti:

        saatanan hallussa, viitaten hallitsemattomaan väestönkasvuun, sukupuolitauteihin yms. Kyllä ihmiskunta on sokea näkemään todellisen tilansa ja sokea tutkiessaan maailmankaikkeutta. Ei kukaan koskaan voi varmuudella päätellä mitään, mikä on tapahtunut miljoonia vuosia sitten, ei vaikka olisi miten viisaita tieteitä olemassa. Kyllä se vaan on niin, että kaikki on vain jotain arvailua ja yritystä ymmärtää järjellä maailmankaikkeutta. Mitä tulee tuohon evoluutiokehitykseen,niin se kaikki on vain jonkinlaista puppua koko oppi. Ei ohmisen pidä kaikkea sulattaa mitä jossain koulussa kuulee, ei se ole mikään ehdoton totuus. Aivan puppua koko evoluutiokehitys. Ihmisen(tiedemiesten) on aivan helppo keksiä kaikenlaista soopaa ja kansa uskoo kaikki mikä tieteen nimissä tehdään.
        Kirjoituksestasi näkyy, että olet puolesi valinnut ja niin on moni muukin, mutta se ei tarkoita sitä, että välttyisi viimeiseltätuomiolta. Sinne joudut aikanaan sinäkin Nicitön pää.

        Selvä juttu. Evoluutio on puppua. Sinä ja minä olemme tomusta ja meidän akat kylkiluusta. Kylläpä onkin paljon todennäköisempi selitys! Hellurei, tähän minäkin alan uskomaan, eipä tarvitse enää päätään vaivata monimutkaisemmilla selityksillä.
        Vai viimeiselle tuomiolle tässä tie vie? No, onhan se hyvä etten ole vaikkapa hindu. Kyllä harmittaisi, kun koko elämä menisi hukkaan uskomalla vääriin jumaliin ja kuoleman jälkeen olisikin vastassa väärä partasuu.
        Ihan vakavasti puhuen: kuoleman jälkeen sinä tulet ruokkimaan matoja. Minä en, sillä minun ruumiini tuhkataan. Tätä suurempia tulevaisuuden näkymiä meillä ihmisillä ei ole.


      • Kynttilän Valossa
        el-kirahwi kirjoitti:

        Sinähän olet harvinaisen asiantunteva kirjoittaja tällä palstalla! Kirjoituksesta löytyy todellista substanssia. Mutta olisi ehkä parempi jakaa kirjoituksensa selviin kappaleisiin, koska yhteen kirjoitettua tekstiä on raskas lukea, ja pahoin pelkään, että moni on hypännyt yllä olevan kirjoituksesi siitä syystä ylitse, vaikka se voisi olla kannattanut lukea.

        Mitä tulee itse kirjoituksens sisältöön, niin eikö järjestys ole kuitenkin hieman väärin päin, jos valitaan raakataan sen mukaan, missä määrin Augustinus ym. ovat samaa mieltä luterilaisuuden (tai lestadiolaisuuden) kanssa? Eikö parempi järjestys olisi verrata luterilaista tai muuta uudempaa opetusta vanhempaan opetukseen ja tarkastella onko se muuttunut matkalla?

        todellakin minun kirjoituksiini. En ole saanut sellaista yleissivistävää koulutusta , jotta osaisin oiken ja selvästi jäsennellä näitä asioita ja pukea ajatuksiani selkeään kirjalliseen muotoon. Pitäisi saada koulutettu sihteeri, joka läpi lukisi kirjoitukseni ja tekisi siihen nykykieleen nähden tarpeelliset korjaukset. Tuo nimimerkkini jo ilmaisee, että olen kirjoittanut vain kynttilän valossa eli sen vähäisen ymmärryksen kanssa, jonka olen Luojalta saanut. Sentähden pyydänkin lukijoilta ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä.

        Käsitykseni "marssijärjestyksestä" on se, että Pyhä Raamattu on opin kysymyksissä ainoa oikea ojennusnuora, jonka jälkeen kaikkea oppia on arvosteltava. Luther myös joutui toteamaan, että kirkkoisätkin ovat useasti erehtyneet, ja siksi hän, taistellessaan katolisen kirkon paavin kardinaalien kanssa kristinopin totuuksista, hylkäsi kirkkoisät ja monet kirkon perinteetkin, joihin paavilaiset aina vetosivat. Esimerkkinä Tertullianus, Karthagon presbyteri ( vv. 155-223 ), joka oli pohjais-afrikkalaisen koulukunnan huomattavampia jumaluusoppineita. Hän alkoi ensimmäisenä kirjoittaa latinan kielellä ja on ensimmäinen latinalainen jumaluusoppinut. Valitettavasti hänen mieltymyksensä montanismiin painoi voimakkaan leiman hänen ajatuksiinsa , joka nänyy selvästi hänen kirjoituksissaan. Filosofiaa hän piti kaikkien harhaoppien äitinä. Hänen jumaluusopillinen periaatteensa oli, että järjen tulee Jumalan ilmoitusta koskevissa asioissa ehdottomasti alistua yksinkertaiselle uskolle! ( Tämän periaatteen Luther omaksui juuri häneltä ).
        Tertulliaanus poikkesi oleellisesti kirkon ( senaikaisesta ) opinkäsityksestä myös P. Kolminaisuuden persoonain keskinäisten suhteiden esittämisessä. Tässä kysymyksessä hän kehitti ns. subordinaatio-opin, sanan laajimmassa merkityksessä. Tämän mukaan hän opetti, että ennen maailman luomista oli persoonallinen olemus vain Isä Jumalalla, Jumalan Poika taas oli ajatus tai Jumalan sisäinen sana. Tämä sisäinen sana tuli persoonaksi siitä hetkestä lähtien, kun Jumala lausui ensimmäisen luovan sanansa: Tulkoon Valkeus! Tällä tavoin jumalallisena ajatuksena on Jumalan Poika ollut olemassa iankaikkisesti, mutta persoonaksi hän syntyi juuri maailman luomisen alussa. Ja Tertullianus puhuukin suoraan, että oli aika, jolloin Jumalan Poikaa itsenäisenä persoonallisuutena ei ollut olemassa, ja että Pojan Jumaluus on epätäydellisemoi kuin Isän Jumaluus. Jumala Isä, Tertullianuksen mukaan on kokonainen substanssi, mutta Poika on vain osa tätä substanssia ( deivatio et portio ).

        Tätä kaikkea ei Luther voinut hyväksyä Raamatun valossa, ja siksi hän noissa ratkaisevissa oppitaisteluissa katolisten kanssa, luopui Tertullianuksesta ja muistakin vanhan kirkon isistä, osoittaen, että heidän ajatuksistaan ja kirjoituksistaan löytyi paljon sellaista, mitä ei suoraan Raamatulla voitu todistaa.( Luther uskoi alkukirkon tunnustuksen mukaisesti, että Poika on dyntynyt Isästä ennen iankaikkisuutta). Sen tähden hän otti käyttöön tuon kuuluisan periaatteensa " Takaisin Pyhään Raamattuun" ja vaati myökin vastapuolta osoittamaan väitteensä toteen Raamatun pohjalta.

        Muuten, eikö olekin ihmeellistä, että Kristikunnan monet opilliset riitakysymykset ja oppikysymykset ( mm. Jumaluuden persoonia koskevat skismat,päsiäisen vieton skisma,harhaoppisten kastamista koskeva skisma, areiolaisuus-harha jmms. ) ratkaistiin ensimmäisessä yleisessä kirkolliskokouksessa ( Nikean kaupungissa v. 325 ), jonka jäseninä oli 318 piispaa. Heitä oli tullut kaikista Rooman valtakuntaan kuuluvista maista, mutta myöskin sen ulkopuolelta; mm. Perian, goottien ja skyyttojen kirkkokunnatkin olivat edustettuina. Ja tämän kokouksen oli kutsunut koolle ja myös johti sitä pakanallinen,Aurinkoa jumalanaan palvova Rooman keisari Konstantinus Suuri ( joka tosin antoi kastaa itsensä kristinuskoon vasta kuolinvuoteellaan!


      • Uskotaan
        Nickitön pää kirjoitti:

        Selvä juttu. Evoluutio on puppua. Sinä ja minä olemme tomusta ja meidän akat kylkiluusta. Kylläpä onkin paljon todennäköisempi selitys! Hellurei, tähän minäkin alan uskomaan, eipä tarvitse enää päätään vaivata monimutkaisemmilla selityksillä.
        Vai viimeiselle tuomiolle tässä tie vie? No, onhan se hyvä etten ole vaikkapa hindu. Kyllä harmittaisi, kun koko elämä menisi hukkaan uskomalla vääriin jumaliin ja kuoleman jälkeen olisikin vastassa väärä partasuu.
        Ihan vakavasti puhuen: kuoleman jälkeen sinä tulet ruokkimaan matoja. Minä en, sillä minun ruumiini tuhkataan. Tätä suurempia tulevaisuuden näkymiä meillä ihmisillä ei ole.

        Mitä sillä on merkitystä, kun aika tiimalasissa on loppunut ja ihminen jätää tomumajansa, mitä tälle majalle tapahtuu? Se katoaa. Tuhkaaminen tai roviolla polttaminen (kuten Intiassa tehdään) nopeuttaa ruumiin muuttumista tomuksi jälleen.
        Se nyt ei ole ensinkään varmaa, että Nickitön pään tomumaja tuhkataan, sillä eihän hän ole itse sitä valvomassa, että näin tapahtuu.

        Aina voi tapahtua yllätyksiä kuten sille ruotsalaismiehelle, joka oli luvannut vaimolleen huolehtia tämän hautaan, jos hän kuolee miestään aiemmin. Vaimo kuoli, hukkui Estonian mukana, ja ruumis oli syvällä meren pohjassa. Miehellä ei siten ollut mitään haudattavaa, ei mitään tuhkattavaakaan. Hän taisi pitää kovaa porua tästä. Vaimovainaja olisi pitänyt noutaa hylystä, kustannuksista välittämättä.

        Sama on tilanne Tapanin päivänä tsunamin uhreiksi joutuneiden omaisilla: kokonaisia perheitä on kadonnut, hukkunut, hautautunut maa-ainekseen tai joutunut hyökyaallon heittämänä kauas merelle ja hukkunut sinne. Läheiset eivät ole palanneet eikä omaisilla ole mitään, mille pitää hautajaisia.

        Niinpä ei Nickitön pääkään voi välttämättä tietää, miten, milloin ja missä hän tulee ajallisen matkansa päähän ja miten haudatuksi. Se vain on varmaa, että kukaan ei ole tänne jäänyt, vaan jokaisesta aika jättää.
        Ja miten siitä eteenpäin, ajallisesta kuolemasta, se nimenomaan on uskon asia.

        Kaikille ihmisille toivon hyvää, nyt ja iankaikkisesti. Mutta tämäpä on asia, joka ei ole minun päätettävissäni.


    • Havaksesta

      Olen kuullut, että runoilija-kansanedustaja-pappi Väinö Havaksen saarnatessa olivat muut papit pahastuneet kovasti, kun oli liikutuksia kuulunut niin paljon, ettei saarnasta ollut saanut selvää.

      Itse olen vielä nuori, mutta olen huomannut liikutusten selvästi vähentyneen omasta lapsuudestani, alle 12 vuoden aikana. Ennen liikutuksia kuuli tavallisissakin seuroissa, nykyään vain ehkä suviseuroissa, jos sielläkään.

      Itse olen eri mieltä tuosta, että liikutukset vaativat tietynlaisen mielialan tai että vanhoillislestadiolaisuudessa suhtauduttaisiin nihkeästi nykyään liikutuksiin. Itse suhtaudun niihin aivan luonnollisina, ja niin mielestäni kaikki muutkin vl:t. Niitä vain ei enää kuulu.

      Raamatussa kai sanotaan, että lopun aikoina kiitosäänet vaikenevat. En tiedä, meneekö sanatarkasti noin.

      • Pääkaupunkiseudulla

        Uusi hautatoimilaki
        http://www.evl.fi/avain/uskonnonvapaus/hautaustoimilaki.html http://www.helsinginhautaustoimisto.fi/
        selvitti. Halvin arkku honkaa 355 € (palaa parhaiten) halvin
        tuhkaus Honkanummen krematorio 60 € kun Hesan krematorio ottaa 800 € .
        Heillä jatkuva lupa mereen sirotteluun Harmajaa liki Abrahamin luodolle.
        Helsingin vesitaksit -ruumiarkkuambulanssi palvelu. On kuulema yleistynyt
        valtavasti. Tuhkan voi myös sirotta metsään
        http://www.metsa.fi/page.asp?Section=2254
        Eli varsinaisia hautajaisia ei ole ja tuhkauurnankin saa lainaksi. Muita
        ohjeita http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/tapakult1.html
        http://www.sairaanhyvaopas.net/kuolema.html
        eli jälkisäädös ajoissa - koskaan ei tiedä, milloin noutaja saapuu


      • Siion

        Niinpä L. L. Leastadius myös saarnoissaan varoittaa ja puhhuu että viimeisten aikojen alkaessa ei kuule enää armotiaisten kiitosääntä sillä ovat muuttanhet lämpimhin ilmoihin, ja harva tiainen vielä jaxaapi Luojaansa kiittää!
        Toisaalta itte liikutuksia kokenhena kertoisin ettei net ole mitenkhän ihmesen omatekova sillä sitä ei pysty pijättämhän eikä aloittamhan, se on vain niin armontuntemista ja väsynhelle matkamiehelle,epäonnistunhelle,haavoitunhelle lohutus ja lepo!
        Se on asia eriksheen kun moni luulee sitä lestadiolaistenkin keskuessa jonkilaiseksi heikkohermoisuuexi ja minullekin tarjottu on ambulanssia tahi paperipussihengittämistä.
        Sen tulisen heräyxen jälkhen jonka nuorempana sain ja läpikävin olen kiittänyt Taivallista Vanhintani liikutuxistani sillä ovat olheet lahjana ja lohtuna elon kaijalla tiellä!


    • elämää nähnyt

      Onko tämä liikutusten loppuminen sitten jonkinlainen lopun ajan merkki?
      Minusta lopun aika ei ole sen lähempänä kuin ennenkään. Sota-aikana seuroissa saarnattiin voimallisesti viimeisistä ajoista. Tuli rauha ja loppui lopun aika, sitten saarnattiin 1960-luvulla taas voimallisesti lopun ajan merkeistä, että kun niitä päiviä on lyhennetty, niin maailmanloppu tulee varmasti ennen vuotta 2000.

      Tässä sitä vaan ollaan taas ja saarnaajat keksii uusia lopuna ajan merkkejä

      • teuta.

        Niin ,kun katsotaan vanhempia asioita , ihmis määerityksiä synneistä
        on moni jo poistettu . Mitä ei tapahdu koskaan Jumalan määritellessä
        silloin on aina synti ollut synti n.3400 vuotta . Otanpa muutaman esimerkin
        noin 100 v, sitten oli , auto , moottoripyörä , peili , pitkät verhot huoneessa.
        vuonna -56 naisilla avo auto . Radio vapautui n.1990 , samoin valokuvat
        kamera , ja polku pyörä ..
        En vaan ymmärrä , että miten syntisille korjataan suru ja mielen paha
        kun noista on moni saarnaaja aikanaan pitänyt RIKINKAKTUISEIA saarnoja
        eikö ketään muuta ihmetytä tälläinen asia ..

        Sitten kiitän Kittilän Kirkkoherraa viestistään se oli asiallinen ,ja totuutta
        seuraileva , sellainen seikka että Tätä palstaa pidetään Es/Lestojen omana
        ja meillä on liikutukset moninpaikoin enemmän kuin 1-2 hengilöä kerralla
        mutta on satamäärin kuulijoitakin , jopa tuhansia varsinkin isoissaseuroissa
        ja isoissa kaupungeissa , ja tämä vielä 2012 . muistan yhden miehen joka
        saattaa liikutuksissa hypätä yli metrin korkealle , eli hän menee kuin kumi pallo
        kevyesti ja juohevasti..


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ymmärrän paremmin kuin koskaan

      Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän
      Tunteet
      47
      5106
    2. Pyhäinpäivän aamua

      Oikein hyvää huomenta ja rauhallista päivää. ❄️😊🥱☕❤️
      Ikävä
      326
      1918
    3. Nainen, se auttaisi jo paljon minua

      tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin
      Ikävä
      113
      1828
    4. Anja ja Janne

      Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut
      Tuusniemi
      70
      1507
    5. Tässä epämiellyttävä totuus

      Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät
      Ikävä
      68
      1457
    6. Miksi olet niin ehdoton mies?

      Yksi virhe ja heti pihalle?
      Ikävä
      81
      1204
    7. Elämäni rakkaus

      Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh
      Ikävä
      32
      1203
    8. Entä jos sinäkin?

      Ehkä sinäkin ajattelet minua?
      Ikävä
      36
      1046
    9. On vaikea uskoa

      Että hän olisi niin syvästi rakastunut
      Ikävä
      42
      1025
    10. Mikä sinussa on parasta

      Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä
      Ikävä
      21
      974
    Aihe